2009-10-23 HS Mielipide: Byrokratiamme on EU-kansalaiselle tyly

[skrabb]

Byrokratiamme on EU-kansalaiselle tyly

Parhaassa työiässä ja -kunnossa oleva mieheni muutti vanhasta EU-maasta luokseni keväällä 2008, kolme kuukautta ennen lapsemme laskettua aikaa. Hän oli irtisanoutunut työstään kotimaassaan ja halusi heti päästä työmarkkinoille.

Englanninkielisenä hän tarvitsi kuitenkin työvoimatoimiston palveluja. Lainsäädäntö oikeuttaa kaikki EU:n kansalaiset julkisten työvoimapalvelujen käyttöön.

Työvoimatoimiston vaikuttavimmat palvelut edellyttävät Suomessa kuitenkin suomalaisen sosiaaliturvan piiriin kuulumista. Ulkopuolelle jäävät vain tiloissa oleskelu, esitteiden lukeminen ja tietokoneen käyttö.

Samat palvelut saadaan kirjastosta. Kirjastokortti myönnetään ulkomaalaiselle, joka esittää kuvallisen henkilöllisyystodistuksen ja jolla on osoite Suomessa.

Pääosin työvoimatoimiston järjestämille suomen kielen ja työelämävalmennuskursseille ei pääse edes maksua vastaan.

Mieheni ryhtyi hakemaan sosiaaliturvatunnusta päästäkseen käsiksi työvoimatoimiston palveluihin. Maahanmuuttajan sosiaaliturva-asioista vastaavat tahoillaan Kela, maistraatti ja poliisi.

Kerrottiin, ettei edes väliaikaisesta henkilötunnuksesta ei olisi hyötyä. Sekään ei oikeuta työvoimatoimiston palveluihin, jotka edellyttävät asiakkaan kirjaamista järjestelmään. Sosiaaliturvatunnuksen saadakseen tuli rekisteröityä poliisilla kolmen kuukauden oleskelun jälkeen – ei yhtään aiemmin!

Kun mieheni sitten teki näin, kävi selväksi, että hän saisi odottaa lapsemme syntymää ja lastenvalvojan todistusta isyydestään. Näin hänet voitaisiin rekisteröidä perhesuhteen perusteella, sillä työsuhdetta ei ollut.

Varasin ajan lastenvalvojalle heti kotiuduttuamme synnytyslaitokselta. Selvisi, että miehelläni olisi sittenkin pitänyt olla maistraatin myöntämä väliaikainen henkilötunnus, jotta lastenvalvoja olisi voinut kirjata hänet järjestelmään. Onneksi lastenvalvoja suostui tekaisemaan miehelleni tunnuksen, jotta rekisteröitymisasiaa voitiin lähteä viemään eteenpäin.

Mieheni saavutti tavoitteensa, työvoimatoimiston asiakkuuden, kaksi kuukautta lapsemme syntymän jälkeen. Kaikesta huolimatta hänellä oli myönteinen kuva sen palveluista. Hän pukeutui asiallisesti ja keräsi paperinsa tavatakseen työvoimaneuvojansa. Puolitoista tuntia myöhemmin hän palasi pää pyörällä allekirjoittamansa kotouttamissuunnitelma kädessään.

Suunnitelma sisälsi yhden virkamiessuomeksi kirjoitetun lauseen, jossa velvoitettiin hakeutumaan työvoimakoulutukseen ja oikeutettiin kotouttamistukeen vuoteen 2011 asti. Minun oli vaikea kääntää lausetta englanniksi. Internetsivut, joilta kursseja tuli etsiä, olivat myös kaikki suomeksi.

Tämä tapahtui Espoossa, jossa näin yhtäkkiä luulisi olevan kokemusta maahanmuutosta.

Tilanteemme olisi voinut olla helpompi, jos olisimme olleet naimisissa.

Olisiko prosessi ollut helpompi, jos olisimme menneet sosiaalitoimiston asiakkaaksi? Olisivatko he siellä osanneet tiedottaa oikeuksistamme ammattitaitoisesti? Suomeen tarvitaan ulkomaista työvoimaa, mutta voidaanko sen tarpeisiin vastata?

TIIA TUOMINEN

Vantaa

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/Byrokratiamme+on+EU-kansalaiselle+tyly/1135250225469

EU-kansalainen?
Monen vuoden kotouttamistuki?

Mä tahdon kanssa!
Muutan Epsanjaan ja tietenkin saan vähintään pari vuotta kotouttamistukea!
Epsanjassa tarvitaan ulkomaista työvoimaa ihan yhtä paljon kuin Suomessakin l.
ei ensimmäistäkään!

[Maailmanmies]

Kuinka voi olla kokemus erilainen.

Avokkini muutti Suomeen vanhasta EU-maasta elokuussa 2008 ja ylisti palvelua maasta taivaaseen. Kerrottiin, että oleskelulupa on automaattinen jos saa työpaikan tai -kehottivat humoristisesti- jos menee naimisiin.
Maassa saa omin kustannuksin oleskella kuinka pitkään haluaa vaikka ihan ilman sotuakin.

Se kyllä nyt harmittaa, kun avokkini ei kysellyt kotouttamissuunnitelmaa.

Mitä byrokratiaan tulee, niin monessa muussa EU-maassa on ihan turha astella viranomaisten puheille, ei siellä edes tiedetä, että Suomi on EU-maa.