Homma-naiset, onko heitä?

[ajl]

---veikkaan näiden mamuasioita ajavien naisten elämän vain olleen niin suojattua ja normien mukaan elämistä, että heille kerrottiin suvaitsevaisuuden olevan must, he omaksuivat sen. ---

Näin se taitaa todellakin mennä. Suomalaisen yhteiskunnan kasvatusideologia nähdäkseni pohjautuu suvaitsevaisuudelle ja kukkahattuilulle. Alakoulusta lähtien perusopetuksen piilo-opetussuunnitelmiin on kuulunut erilaisuuden hyväksyminen ja rasismin vähentäminen. Alakoululaisten opetuksessa käytetään esimerkkejä, käsitteitä ja termejä joita alakoululainen voi ymmärtää, eli naiiveja tarinoita siitä miten ruskea, keltainen ja valkoinen poika ovat samanlaisia ihmisiä. Tällainen naivistinen asennoituminen "muihin" omaksutaan helposti ja monesti se jää ainoaksi käsitykseksi "erilaisuudesta" aikuisikään saakka, koska konkreettisia kohtaamisia "muiden" kanssa ei Suomen korpien arkielämässä synny.

Tähän ajatusmaailmaan kuuluu myös ihmisen kohtaaminen yksilönä (sinänsä hyvä asia arkielämässä) ja rasismin käsite nimenomaan yksilön syrjimisenä. Syrjiminen taas voi tarkoittaa erilaisuuden huomaamista, ihonvärin erilaisuuden huomioimista tmv. "lievää" erilaisuuden esille tuomista. Sen vuoksi näiden ihmisten on niin vaikea niellä sitä, että ihmisryhmistä, uskonnoista tai kulttuureista puhutaan "pahaa" l. aikuisten kielellä niitä kritisoidaan tai spekuloidaan todellisilla tapahtumilla tahi tiedoilla. Heille tällainen puhe tarkoittaa samaa kuin pikku-Iframin pilkkaaminen välitunnilla siitä, että tämä rukoilee koulussa kun muut menevät syömään. Suomalaisessa kulttuurissa suvaitsevaisuus, rasismi ja muu monikulttuurisuuteen liittyvä termistö on sananmukaisesti lapsenkengissä. Maamme päättäjät eivät ole tässä (tahi missään muussakaan asiassa) pekkaa parempia, ja monen kukkahattutädin tai -sedän ajatusmaailma mukailee monikulttuurisuuskeskustelussa keskiverron kaksitoistavuotiaan ajatuksia (ei millään pahalla kaksitoistavuotiaita kohtaan).

Tunnen monia akateemisesti koulutettuja nais- ja mieshenkilöitä, jotka käsittämättömällä raivolla takertuvat sokean suvaitsevaisuudeen aatteeseen. Minkäänlainen keskustelu monikulttuurisuuden ongelmista tai tulevaisuudenkuvista on mahdotonta, koska he eivät suostu käsittelemään etnisiä ihmisryhmiä ryhminä, vaan välttämättä haluavat korostaa monia positiivisia kohtaamisia näiden etnisten ryhmien edustajien kanssa. Samaa ongelmaa ei tule vastaan keskustellessa alkoholismin (l. alkoholistien) aiheuttamien kustannusten merkityksestä Suomen terveydenhuollolle tai amerikkalaisten näennäistä tyhmyyttä kauhistellessa. Koskaan en ole kuullut puolustuspuhetta alkoholisteista tyyliin "ei voi sanoa, että alkoholistit tuottavat kuluja yhteiskunnalle koska isänikin oli alkoholisti mutta hän teki täyden työuran ennen kuolemaansa" tai "monesti kadulla kuulee iloista juoppojen laulua, ihanaa että suomalaisetkin joskus osaavat ilmaista tunteitaan" tms. Tällaista argumentointia kuka tahansa pitäisi äärimmäisen hatarana ja lapsellisena missä tahansa muussa keskustelussa kuin monikulttuurisuuskeskustelussa.

Siinä mututuntumaa naisten ja miksei miestenkin kukkahattuilun perustuksista.

[Tuija]

ajl, koko tekstisi on asiaa alusta loppuun, aivan loistavasti kirjoitettu! *aplodit*

Alakoulusta lähtien perusopetuksen piilo-opetussuunnitelmiin on kuulunut erilaisuuden hyväksyminen ja rasismin vähentäminen. Alakoululaisten opetuksessa käytetään esimerkkejä, käsitteitä ja termejä joita alakoululainen voi ymmärtää, eli naiiveja tarinoita siitä miten ruskea, keltainen ja valkoinen poika ovat samanlaisia ihmisiä. Tällainen naivistinen asennoituminen "muihin" omaksutaan helposti ja monesti se jää ainoaksi käsitykseksi "erilaisuudesta" aikuisikään saakka, koska konkreettisia kohtaamisia "muiden" kanssa ei Suomen korpien arkielämässä synny.

Sinänsä tuollainen opetus ala-asteelaisille ja vielä yläasteelaisillekin on erittäin tarpeen. Siinä opetellaan sitä, kuinka jokaisella ihmisellä on yhtäläinen ihmisarvo ja tuo ihmisarvo kuuluu kaikille, olipa sitten valkea, musta, silmälasipäinen, pullea, hammasrautainen tai muulla tavoin erilainen. Näillä perusteilla ei ketään saa leikeistä syrjiä tai vallan alkaa kiusata. Mutta tilannehan on se, kuten sanoit, että tuo jää todellakin ainoaksi käsitykseksi aikuiseksi saakka, sillä "erilaisuudesta" puhutaan vain ihmisyksilöinä, joilla on universaali ihmisarvo, ja siitä seurauksena on sitten tämä ilmiö:

Tunnen monia akateemisesti koulutettuja nais- ja mieshenkilöitä, jotka käsittämättömällä raivolla takertuvat sokean suvaitsevaisuudeen aatteeseen. Minkäänlainen keskustelu monikulttuurisuuden ongelmista tai tulevaisuudenkuvista on mahdotonta, koska he eivät suostu käsittelemään etnisiä ihmisryhmiä ryhminä, vaan välttämättä haluavat korostaa monia positiivisia kohtaamisia näiden etnisten ryhmien edustajien kanssa.

Muistan, miten ysiluokalla äidinkielentunnilla tuli jostain syystä puheeksi mustalaiset ja jäi mieleeni se, miten opettajatäti "todisti" mustalaisten olevan ihan samanlaisia ihmisiä kuin me kaikki muutkin, "todistuksenaan" se, että hän henkilökohtaisesti on ystävystynyt mustalaisnaisen kanssa, joka on todella mukava ihminen. Minuun ainakin upposi tuo suvaitsevaisuuskasvatus hyvin.

Okei, ei minulla ole sinänsä mitään mustalaisia vastaan. Mutta tosiasia kai lienee, että eivät he juurikaan Suomessa töitä tee (paitsi toki omia bisneksiään). Myöskin seurakunnan bändin mukana vankilassa vierailtuani olen todennut, että mustalaisilla on silmämääräisesti katsottuna kovin suuri edustus vankilassa. Mutta kansojen (negatiivisista) ominaispiirteistä puhuminen on kielletty puheenaihe ja sivistynyt ihminen muistaa äidinkielenopettajan valistuksen siitä, kuinka me kaikki olemme samanlaisia ihmisiä, vain se musta suuri hame on näkyvä merkki, joka erottaa meidät mustalaisista. Ja se hame ja vain se on sitä erilaista kulttuuria, vain ulkoiset merkit kertovat erilaisesta kulttuurista, jolloin voidaan perustellusti todeta, että kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia.

Sitten kun koulupäivän iltana isä sohvassa kaljapullonsa ääressä kertoo, että Osuuskaupassa on mustalaisnainen jäänyt kiinni hameen alle roikkumaan kätketyistä kattiloista ja toteaa, että "varkaitahan ne mustalaiset ovat" ja äiti leivinuunin ääreltä säestää isää muistelemalla lapsuuttaan, kuinka mustalaiset pölähtivät hänen kotitilansa pihaan ja pyysivät leipää, ja ominaista oli se, että mikään ei riittänyt, jos antoi yhden leivän, niin olisi pitänyt antaa vielä lisää, sen lisäksi porstuasta katosi tavaraa mustalaisten käydessä tuvassa; niin näitä juttuja kun 15-vuotias kuuntelee, ei voi muuta kuin tuomita vanhempansa: "kauheaa, mitä rasisteja äiti ja isä ovat, te ette tajua mistään mitään, te olette ihan jämähtäneet jonnekin keskiajalle!"

[PaulR]

Yhden romanin kanssa ollan istuttu ilta. Omien sanojensa mukaan "herrasmieshuijari."

Ei siinä mitään, kun asennoitui siten, että mihinkään ei pysty luottamaan, mitä suusta tulee.

[Tuija]

Yhden romanin kanssa ollan istuttu ilta. Omien sanojensa mukaan "herrasmieshuijari."

Ei siinä mitään, kun asennoitui siten, että mihinkään ei pysty luottamaan, mitä suusta tulee.

Ihmisiin voi suhtautua hyvin ystävällisesti ja avoimesti ja etukäteen tuomitsematta kyseistä yksilöä, vaikka muuten olisikin tietyt ennakkokäsitykset jostakin ihmisryhmästä. Äidinpuoleisessa suvussa löytyy mies, joka aidosti vihaa juutalaisia ja neekereitä ja toivoisi heidän joukkotuhoamistaan. Minä nimitän häntä rasistiksi ja ihmisvihaajaksi.

Sen sijaan isäni antoi minulle erittäin humaanin ja lämpimän esimerkin siitä, kuinka muukalaiseen tulee suhtautua. Meidänkin kylillä 80-luvulla kierteli senegalilaisia miehiä, jotka kaupittelivat kiiltokuvamaisia painettuja piirustuksia ovelta ovelle. Isäni totesi heille: "On niin huono kuva, etten tuollaista osta, koska piirrän itsekin paremmin." (Niinkuin piirsikin!) Vaikkei isäni ostanut kuvaa, hän aina pyysi neekerin meidän kotiimme juttelemaan tai rantatontille järven ääreen grillaamaan kanssamme. Hän oli erittäin kiinnostunut noista kiertelevistä muukalaisista ja kyseli heidän kotimaastaan ja antoi kerran yhdelle heistä nahkatakkinsa , koska oli kylmä syksy tulossa ja miehen takki oli kovin höttöinen.

90-luku saapui ja kerran siskoni tuli huoneeseemme järkyttyneenä, kun oli riidellyt tv:tä katsoessaan isän kanssa. Hetken päästä isä tuli lastenhuoneeseen (mitä tapahtui aika harvoin) hyvin sovinnollisesti juttelemaan siskoni kanssa ja selitti hänelle, että ei hänen ollut tarkoitus saada siskoani noin pahasti loukkaantumaan, vaan hän vastustaa somalien ottamista Suomeen siksi, että hänen mielestään hyvävoimaisten nuorten miesten tulisi olla kotimaassaan sotimassa, on myös riski, että heidän joukossaan Suomeen tulee sotarikollisia ja hän vastustaa somaleiden majoittamista ja huoltamista suomalaisten kustannuksella laman keskellä.

Vaikka isäni siis oli ehdottomasti nuiva suhteessa orastavaan maahanmuuttopolitiikkaan alusta lähtien, hänestä en ikimaailmassa voisi käyttää sanaa rasisti, sillä hänen esimerkkinsä yksilöitä kohdattaessa oli ehdottoman vieraanvarainen ja ystävällinen.

Koulutus ajoi kuitenkin isän opetusten päälle. Muistan eräänkin kerran, miten kouluumme oli tullut joku kiertelevä monikulttuurisuuden saarnaajanainen, joka puhua vaahtosi meille erillisen oppitunnin verran siitä, kuinka rasismi on väärin, ja hän oikaisi sen hotellimajoitusjutun todeten, että "kauhea haloo siitä, että yhden ainoan kerran jouduttiin somalit majoittamaan hotelliin, kun muuta paikkaa ei ollut". Tuon naisen pääargumentti maahanmuuton puolesta oli se, että Ruotsissa on niin ja niin monta prosenttia kansasta maahanmuuttajia, kun taas Suomessa on olemattoman vähän ulkomaalaisia. Tämä oli hänen mielestään epäkohta, joka on korjattava pikimmiten. Ja täydestä meni.

Ihan viime vuosina isäni joutui tekemisiin myös mustalaisten kanssa, kun hänen kotiinsa, jossa hän piti arkkitehtitoimistoaan pöllähti yksi mustalaissuku paikalle vauvasta vaariin. He hämmästyttivät isäni täysin lyömällä kouraan tukun suuria seteleitä ja pyysivät isääni piirtämään heille talon. Normaalistihan rahat annetaan sitten, kun asiakkaalla on valmiit piirustukset käsissään.

Isäni ajautui taloprojektiin myös jonkinlaiseksi viralliseksi valvojaksi (en nyt muista niitä hienoja termejä), eikä siitä tullut yhtään mitään moneen vuoteen. Pankinjohtaja hermoili pahasti ja hiillosti isääni, kun mustalaisten puhelinnumerot olivat kaikki salaisia eikä heihin saatu yhteyttä. Talo oli saatu alulle, mutta syystä tai toisesta projekti venyi ja venyi ja lopulta pelättiin, että talo happanee niille sijoilleen, kun mitään edistystä ei tapahdu. En tiedä, onko taloa saatu vieläkään rakennettua, sillä isäni ehti kuolla ennenkuin mustalaisten taloprojekti valmistui.

[PaulR]

Taulukauppiasnainen rimputti 90-luvulla ovikelloa, kun oltiin kaverin kanssa oltu jokunen vuorokausi viihteellä. Hyvin ystävällisesti ja kohteliaasti pyydettiin peremmälle esittämään asiansa. Ei uskaltanut. 

[ajl]

ajl, koko tekstisi on asiaa alusta loppuun, aivan loistavasti kirjoitettu! *aplodit*

Kiittää ja kumartaa.

Vaikka isäni siis oli ehdottomasti nuiva suhteessa orastavaan maahanmuuttopolitiikkaan alusta lähtien, hänestä en ikimaailmassa voisi käyttää sanaa rasisti, sillä hänen esimerkkinsä yksilöitä kohdattaessa oli ehdottoman vieraanvarainen ja ystävällinen.

Koulutus ajoi kuitenkin isän opetusten päälle. Muistan eräänkin kerran, miten kouluumme oli tullut joku kiertelevä monikulttuurisuuden saarnaajanainen, joka puhua vaahtosi meille erillisen oppitunnin verran siitä, kuinka rasismi on väärin, ja hän oikaisi sen hotellimajoitusjutun todeten, että "kauhea haloo siitä, että yhden ainoan kerran jouduttiin somalit majoittamaan hotelliin, kun muuta paikkaa ei ollut". Tuon naisen pääargumentti maahanmuuton puolesta oli se, että Ruotsissa on niin ja niin monta prosenttia kansasta maahanmuuttajia, kun taas Suomessa on olemattoman vähän ulkomaalaisia. Tämä oli hänen mielestään epäkohta, joka on korjattava pikimmiten. Ja täydestä meni.

Antamasi esimerkki valottaa erinomaisesti monikulttuuristien ja "nuivien" ajattelun välistä eroa. Ensiksi mainitut ovat aivopesun uhreja jotka sokean kiihkon vallassa pyrkivät hyvittämään kaikki valkoisen miehen rikokset "vähemmistöjä" tai "erilaisia" kohtaan. Nuivat nähdäkseni uskaltavat ajatella omalla päällään välittämättä mikä on kulloisenkin ajanjakson virallinen totuus.

Mediassahan on tehokkaasti saatu rakennettua kuva hommaforumin rasisteista jotka kirjoittavat vihakirjoituksia neekereistä ja mustalaisista pelottavalla natsien kokoontumispalstalla. Viralliseen totuuteen ei mahdu kuvaa isäsi kaltaisista humaaneista suomalaisista, jotka kohtaavat ihmisen yksilönä, mutta uskaltavat myös kritisoida yhteiskunnallisia tapahtumia joihin "erilaiset" jollain tavalla liittyvät. Onneksi nykyisen hegemonian rakenteet alkanevat pikkuhiljaa murentua juuri kansalaisaktiivisuuden ja -keskustelun kautta, vaikkakin keskustelua ei voi tällä hetkellä juuri muualla käydä kuin kyberavaruudessa. Tätäkin keskustelua hegemoninen "eliitti" pyrkii sensuroimaan; perustuslaki ja sananvapaus ovat vain hidasteita taistelussa pahoja natseja vastaan.

Tulipas taas avauduttua aamuvarhaisella

[Servilia]

Ellei olla niin et melko varmasti ymmärrä mitä tuo nippu päreitä juomalasissa tarkoittaa.

Meni niin yli hilseen, että huh. Ehkä minulla on doppelgänger

[Pönni]

Joku aiemmin tuossa kommentoi empaattisena pitämisen merkityksestä naiselle, ja olen aika samoilla linjoilla. Muutenkin naiset ovat mielestäni (huom. Mielestäni!) herkempiä arvostelun suhteen ja yhteiskunnallinen hyväksyntä on tärkeämpää. Ja myös herkkiä arvostelemaan, nainen on naiselle susi tjsp.

Heh, herkkiä arvostelemaan, niinpä niin  Se yhteen hiileen puhaltaminen on yllättävän vaikeaa. Yksi syy siihen miksi naisten pitäisi mielestäni käydä armeija; siellä on pakko oppia tulemaan toimeen kaikkien, siis ihan kaikkien, ryhmän jäsenten kanssa. Jos et tule toimeen, ryhmän toiminta kusee ja kaikkien niskaan sataa tasapuolisesti paskaa. Muualla yhteiskunnassa ei näitä taitoja yhtä tehokkaasti opita.

Opetetaanko intissä monikulttuurisuutta?

[Uljanov]

Joku aiemmin tuossa kommentoi empaattisena pitämisen merkityksestä naiselle, ja olen aika samoilla linjoilla. Muutenkin naiset ovat mielestäni (huom. Mielestäni!) herkempiä arvostelun suhteen ja yhteiskunnallinen hyväksyntä on tärkeämpää. Ja myös herkkiä arvostelemaan, nainen on naiselle susi tjsp.

Heh, herkkiä arvostelemaan, niinpä niin  Se yhteen hiileen puhaltaminen on yllättävän vaikeaa. Yksi syy siihen miksi naisten pitäisi mielestäni käydä armeija; siellä on pakko oppia tulemaan toimeen kaikkien, siis ihan kaikkien, ryhmän jäsenten kanssa. Jos et tule toimeen, ryhmän toiminta kusee ja kaikkien niskaan sataa tasapuolisesti paskaa. Muualla yhteiskunnassa ei näitä taitoja yhtä tehokkaasti opita.

Opetetaanko intissä monikulttuurisuutta?

Ei, vaan siellä pakotetaan kaikki syntyperästä ja lähtökohdista riippumatta samaan monokulttuuriin.

[Türkil Önmnt]

Joku aiemmin tuossa kommentoi empaattisena pitämisen merkityksestä naiselle, ja olen aika samoilla linjoilla. Muutenkin naiset ovat mielestäni (huom. Mielestäni!) herkempiä arvostelun suhteen ja yhteiskunnallinen hyväksyntä on tärkeämpää. Ja myös herkkiä arvostelemaan, nainen on naiselle susi tjsp.

Heh, herkkiä arvostelemaan, niinpä niin  Se yhteen hiileen puhaltaminen on yllättävän vaikeaa. Yksi syy siihen miksi naisten pitäisi mielestäni käydä armeija; siellä on pakko oppia tulemaan toimeen kaikkien, siis ihan kaikkien, ryhmän jäsenten kanssa. Jos et tule toimeen, ryhmän toiminta kusee ja kaikkien niskaan sataa tasapuolisesti paskaa. Muualla yhteiskunnassa ei näitä taitoja yhtä tehokkaasti opita.

Opetetaanko intissä monikulttuurisuutta?

Ei, vaan siellä pakotetaan kaikki syntyperästä ja lähtökohdista riippumatta samaan monokulttuuriin.

On siinä kuitenkin skinhead pojulla tietäminen jos neekeri kuuluu kantahenkilökuntaan

[Pönni]

Joku aiemmin tuossa kommentoi empaattisena pitämisen merkityksestä naiselle, ja olen aika samoilla linjoilla. Muutenkin naiset ovat mielestäni (huom. Mielestäni!) herkempiä arvostelun suhteen ja yhteiskunnallinen hyväksyntä on tärkeämpää. Ja myös herkkiä arvostelemaan, nainen on naiselle susi tjsp.

Heh, herkkiä arvostelemaan, niinpä niin  Se yhteen hiileen puhaltaminen on yllättävän vaikeaa. Yksi syy siihen miksi naisten pitäisi mielestäni käydä armeija; siellä on pakko oppia tulemaan toimeen kaikkien, siis ihan kaikkien, ryhmän jäsenten kanssa. Jos et tule toimeen, ryhmän toiminta kusee ja kaikkien niskaan sataa tasapuolisesti paskaa. Muualla yhteiskunnassa ei näitä taitoja yhtä tehokkaasti opita.

Opetetaanko intissä monikulttuurisuutta?

Ei, vaan siellä pakotetaan kaikki syntyperästä ja lähtökohdista riippumatta samaan monokulttuuriin.

On siinä kuitenkin skinhead pojulla tietäminen jos neekeri kuuluu kantahenkilökuntaan

Tai nuori nainen. Intin käyvistä naisista valtaosa taitaa edetä hierarkiassa ylemmäs?

Minun mielestä intti kuitenkin opettaa suvaistevaisuutta kun siellä on kaikki tasa-arvoisia omissa verrokkiryhmissään. Valtahierarkia tietenkin on samoin kuin muuallakin yhteiskunnassa, mutta niissä vertaisryhmissä, missä ollaan esmes alokkaita, siellä ei saa etuoikeuksia minkään slmienvärin tms. perusteella. Jehovantodistajat joutuu tietääkseni yhä vankilaan kieltäydyttyään sekä aseellisesta että sivilipalvelusta. Joustoakin siis on. Eettisin perustein voi olla osallistumatta asepalvelukseen. On siis monenlaista tapakulttuuria noinkin.

Joku roti on aina oltava yhteiskunnassakin.
Ei siitä mitään tulis jos ei olis hierarkisuutta ja sääntöjä, sitä että niihin pakotetaan. Pitää olla yhteiskuntarauha ja kikki muu että vauvoilla ja vanhuksillakin on hyvinvointia. Heikoin lenkki on se heikoin lenkki yhteiskunnassakin ja siks tarvitaan suvaistevaisuutta ja joustoa, mikä välillä on orjallista sääntöjen noudattamista muiden, yhteisön ja samalla tietenkin sitten omankin edun parhaaksi.

Elämä, oleminen, se muistuttaa sitä kivi-paperi-sakset leikkiä.

[dothefake]

Joku aiemmin tuossa kommentoi empaattisena pitämisen merkityksestä naiselle, ja olen aika samoilla linjoilla. Muutenkin naiset ovat mielestäni (huom. Mielestäni!) herkempiä arvostelun suhteen ja yhteiskunnallinen hyväksyntä on tärkeämpää. Ja myös herkkiä arvostelemaan, nainen on naiselle susi tjsp.

Heh, herkkiä arvostelemaan, niinpä niin  Se yhteen hiileen puhaltaminen on yllättävän vaikeaa. Yksi syy siihen miksi naisten pitäisi mielestäni käydä armeija; siellä on pakko oppia tulemaan toimeen kaikkien, siis ihan kaikkien, ryhmän jäsenten kanssa. Jos et tule toimeen, ryhmän toiminta kusee ja kaikkien niskaan sataa tasapuolisesti paskaa. Muualla yhteiskunnassa ei näitä taitoja yhtä tehokkaasti opita.

Opetetaanko intissä monikulttuurisuutta?

Ei, vaan siellä pakotetaan kaikki syntyperästä ja lähtökohdista riippumatta samaan monokulttuuriin.

Kuten eri ruuat ja rukoustauot muslimeille?

[PaulR]

Kyllä siellä paikka löytyy kaikille. Jos torrakko ei pysy kädessä, niin sitten vaikkapa keittämään nappisoppaa ja nötköttiä muille.

Oli hyvä, että intti tuli käytyä ennen naisten tuloa. En pystyisi naisen kyykyttämäksi. Sellanen sovinisti.  

[Emo]

^ Naisena totean, että Israelin armeijan käy sekä miehet että naiset, enkä ole koskaan pitänyt israelilaisia miessotilaita säälittävinä, vaikka varmasti he joskus ottavat käskyjä vastaan naiseltakin.

Mutta Suomen armeijassa tilanne on minunkin mielestäni toinen. Meillähän ei ole tasa-arvoa tässä maanpuolustusasiassakaan, vaan miehet ovat siellä velvollisuuttaan ja naiset vain, mikäli sotilasleikit kiinnostavat (tai sotilaat, kuten yksi tuttu kapiainen kertoi että sellaisiakin naisalokkaita joukkoon eksyy). Näistä lähtökohdista käsitän, että suomalainen mies voi kokea naisen antaman käskytyksen armeijassa epäreiluksi, ja ihan syystä.

[IkarosFin]

intistä kun on puhe niin kihlattu on rukissa tällä hetkellä ja mulle on ihan sama kuka käskee jos vaan löytyy cojoneseja hommaan, eli naisistakin on hyviksi taktiikoiksi. Toinen asia, itte harrastan brassi jujutsua ja salia tukemaan tätä harrastusta.. Ps. Olen mies, joten anteeksi vieraisiin pöytiin huutelu ja menee vähän asian vierestä.