2009-10-04 MTV3: Hoitovastuu ja maahanmuuttajien näkemykset törmäävät

[VMJ]

Hoitovastuu ja maahanmuuttajien näkemykset törmäävät
04.10.2009 04:15


Maahanmuuttajien halukkuus osallistua laitoshoidossa olevien omaistensa hoitamiseen koetaan Suomessa ongelmalliseksi. Monet ulkomaalaistaustaiset vastaisivat itse potilaan perushoidostakin, mutta hoitovastuun takia tätä halutaan rajoittaa.

Vanhustenhoitoa arvostellut professori Sirkka-Liisa Kivelä on sitä mieltä, että vastuuta perushoidosta voisi hyvin antaa myös omaisille. Hänen mielestään asioista tehdään Suomessa helposti liian byrokraattisia.

Turussa omaisten hoivahalut ovat herättäneet ristiriitaisiakin tunteita hoitajien keskuudessa. Maahanmuuttajat taas saattavat potea luottamuspulaa vanhusten laitoshoitoa kohtaan.

(MTV3-STT)

[n.n.]

Hoitovastuu ja maahanmuuttajien näkemykset törmäävät
04.10.2009 04:15


Maahanmuuttajien halukkuus osallistua laitoshoidossa olevien omaistensa hoitamiseen koetaan Suomessa ongelmalliseksi. Monet ulkomaalaistaustaiset vastaisivat itse potilaan perushoidostakin, mutta hoitovastuun takia tätä halutaan rajoittaa.

Vanhustenhoitoa arvostellut professori Sirkka-Liisa Kivelä on sitä mieltä, että vastuuta perushoidosta voisi hyvin antaa myös omaisille. Hänen mielestään asioista tehdään Suomessa helposti liian byrokraattisia.

Turussa omaisten hoivahalut ovat herättäneet ristiriitaisiakin tunteita hoitajien keskuudessa. Maahanmuuttajat taas saattavat potea luottamuspulaa vanhusten laitoshoitoa kohtaan.

(MTV3-STT)

Kotihoito ja omaishoitajuus, anyone?
Vanhusten hoitaminen laitoksissa on suomalainen piirre, kun taas epäilisin että sukulaisten toteuttama hoito (kotona) olisi ulkomaalaistaustaisille tutumpaa.
Varsinkin jos kyse on perustarpeista, eikä niinkään sairauden hoitamisesta se onnistuisi varmaankin kotona.
Suomalaisittain omaishoitajuus jää yleensä puolisolle. Lasten ollessa omaishoitajia tämä tarkoittaa yleensä työelämästä irroittautumista. 

[Zngr]

Monet ulkomaalaistaustaiset ovat tässä asiassa oikealla polulla enemmän kuin me kantasuomalaiset.

[Nikopol]

Uusia systeemejä ei tietenkään polkaista tyhjästä tai ilmaiseksi. Mikään laki ei edellytä omaisia ottamaan hoitovastuuta, eikä nykylaitoksissa ole tiloja, joten tarvittaisiin uusia laitoksia isoilla yksityishuoneilla että suku mahtuu kälättämään. Osastolla pörräävistä omaisista ei pitäisi lukua erkkikään - miten turvallisuus hoidetaan?

Vanhusten määrä kasvaa. Mistä investoinnit, kenen vastuu?

Olisi todella hienoa että ne jotka voivat, hoitaisivat "omansa", mahdollisimman pitkään. Käytännössä ainoa tapa lienee vanhuksen hoitaminen omassa tai vanhuksen kodissa, kiertävän kotisairaanhoidon tuella.

Kaikki välimuodot johtavat äbäläwäbälään kun omaishoitaja ei täytäkään velvoitettaan, hoidosta tulee erimielisyyttä tai joudutaan hakemaan vastuunkantajaa.

Sisäinen rasistini lukee "maahanmuuttajien toiveet" niin että nyt haetaan koko klaanille vapaata hengailuoikeutta laitokseen joutuneen sukulaisen/tuttavan luona, koska yhteisöllisyys.

Silti, oikeilla jäljillä ollaan, toteutus vain on auki ja monikulttuuriseen tapaan jos jokin voi kusta, se kusee.

[pelle12]

Monet ulkomaalaistaustaiset ovat tässä asiassa oikealla polulla enemmän kuin me kantasuomalaiset.

Ainahan he ovat, jos toimittajilta kysytään. Tänään tulee muuten YLEltä oikein mokutuspläjäys. Ensin TV1:ltä Mun heimo- suomensomalit sopeutuvat ja sitten TV2:lta Inhimillinen tekijä-mitä tehdä mamujen sairaille ja yksinäisille isille ja äideille? Ei tarvitse arvailla mikä on näkökulma.
Umayya Abu-Hanna, uusi hyvän käytöksen lähettiläämme, kertoi lauantain aamu-TV:ssä kuinka ulkomaalaiset suhtautuvat samanlaisin tuntein suomalaisten tapaan kohdella vanhuksiaan kuin suomalainen nähdessään kuinka eläimiä kohdellaan monissa etelän maissa.  Ensinnäkin: Suurin osa suomalaisvanhuksia kohdellaan hyvin, joten väite , että suomalaisvanhuksia kohdeltaisiin erityisen huonosti on yleistävän rassistinen. Jos monissa etelän maissa vanhusten määrä olisi suhteutettuna väestöön sama kuin Suomessa, epäilenpä, että sielläkin olisi aikamoisia vaikeuksia taata kaikille hyvä hoito. Eivätkä siellä nytkään kaikki vanhukset voi hyvin hellässä suvun helmassa. Vanhuuteen on aina liittynyt myös syrjäytymisen ja tarpeettomuuden tunteita, kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina, jopa silloinkin kun vanhuksia oli vähän ja sairastaminen kesti lyhyemmän ajan. Menneiden aikoijen glorifiointi tai ksenomaaninen suhtautuminen a la' joissain muissa kulttuureissa vanhukset voivat hyvin' ovat molemmat enemmän tai vähemmän vailla pohjaa.

[Junkkari]

Maahanmuuttajat taas saattavat potea luottamuspulaa vanhusten laitoshoitoa kohtaan.

Niin potee moni suomalainenkin.

Monet ulkomaalaistaustaiset ovat tässä asiassa oikealla polulla enemmän kuin me kantasuomalaiset.

Tämäkin on totta. Suomessa on totuttu siihen, että mummot (papat kuoli jo ajat sitten) tungetaan kätevästi laitokseen kuuntelemaan satuja ja istumaan tv:n ääressä. Jouluna ja syntymäpäivänä käydään heittämässä kukkapuskalla ja halaamassa. No okei yleistin rajusti, mutta jotakuinkin noin. Mistä tämä vanhusten laitokseen tunkeminen muuten on peräisin? Tietääkö joku milloin se esim. alkoi suomessa ja miksi? Ainakin minun isomummoni vielä asui lapsensa (siis mummoni) kotona ja sinne kuolikin.

Umayya Abu-Hanna, uusi hyvän käytöksen lähettiläämme, kertoi lauantain aamu-TV:ssä kuinka ulkomaalaiset suhtautuvat samanlaisin tuntein suomalaisten tapaan kohdella vanhuksiaan kuin suomalainen nähdessään kuinka eläimiä kohdellaan monissa etelän maissa.

Umayyan hyvä käytös ei koske suomalaisen kulttuurin tai tapojen kunnioittamista - se on ennenkin nähty. Vaikka suomalaisten vanhusten laitoshoito onkin surullisenkuuluisaa, niin Umayyan kommentti on taas kerran pelkkää panettelua ja halua osoittaa suomalaisille miten huonoja me olemme verrattuna ah niin rikkaisiin etelän kulttuureihin.

[perdido]

Monet ulkomaalaistaustaiset ovat tässä asiassa oikealla polulla enemmän kuin me kantasuomalaiset.

- - - Menneiden aikoijen glorifiointi tai ksenomaaninen suhtautuminen a la' joissain muissa kulttuureissa vanhukset voivat hyvin' ovat molemmat enemmän tai vähemmän vailla pohjaa.

Siitä kuinka hyvin tai huonosti kohdellaan en ota kantaa. Eroja, niitä kuitenkin löytyy kulttuurien välillä vaikka millä mitalla. Esim. jotain Etelä-Euroopan maita kun tarkastelee, niin onhan vanhusten asema ihan erilainen. Esimerkiksi monet mummelit eivät jää "oikeasti" eläkkeelle ikinä, vaan jatkavat kuolemaansa asti toimiaan niin kuin ennenkin, siinä missä Suomessa ei oikeastaan edes juuri näe vanhuksia kaduilla kävelemässä. Tai no, pankkien palvelujonoissa näkee.

[Kallioinen Käsi]

Itse olen ajatellut jotain vastaavaa omaishoito / kotihoito-systeemia omille vanhemmille kun aika koittaa. Pyrimme vaimon kanssa välttämään heidän laittamistaan laitokseen niin pitkään kuin mahdollista.
Uskon tosin että laitoksille on pakko tehdä jotain sillä välin. Nykyinen "pilleritokkurassa paskaisissa vaipoissa makaaminen" ei pitkälle vetele.

[pelle12]

Monet ulkomaalaistaustaiset ovat tässä asiassa oikealla polulla enemmän kuin me kantasuomalaiset.

- - - Menneiden aikoijen glorifiointi tai ksenomaaninen suhtautuminen a la' joissain muissa kulttuureissa vanhukset voivat hyvin' ovat molemmat enemmän tai vähemmän vailla pohjaa.

Siitä kuinka hyvin tai huonosti kohdellaan en ota kantaa. Eroja, niitä kuitenkin löytyy kulttuurien välillä vaikka millä mitalla. Esim. jotain Etelä-Euroopan maita kun tarkastelee, niin onhan vanhusten asema ihan erilainen. Esimerkiksi monet mummelit eivät jää "oikeasti" eläkkeelle ikinä, vaan jatkavat kuolemaansa asti toimiaan niin kuin ennenkin, siinä missä Suomessa ei oikeastaan edes juuri näe vanhuksia kaduilla kävelemässä. Tai no, pankkien palvelujonoissa näkee.

Eroja löytyy, sitä kai ei kukaan kiistä, mutta kurkistus kulissien taakse saattaa paljastaa muutakin kuin idylliä. Jo ilmasto usein estää suomalaisvanhuksien istuskelun puiston penkeillä ympäri vuoden. Vanhuksethan tunnetusti ovat vielä viluherkempiä kuin esim. keski-ikäiset. Suomessa eläkkeellä tulee useimmiten toimeen, joten eläkkeelle jääminen on mahdollista. Monissa muissa maissa työnteon jatkaminen on itse asiassa taloudellinen pakko, ei vapaaehtoinen valinta. Tarkoitukseni ei ole puolustella Suomen vanhusten huollon tilaa tai edes sitä tapaa miten jotkut suhtautuvat vanhuksiin ja vanhuuten, mutta raaka totuus on myös se, että hyötysuhde hienosäätää rakkauden (kuen Veltto lauloi), ja totuus nyt vain on se, ettei vanhuksista ole enää sillä tavoin hyötyä tiedon ja tapojen välittäjinä kuin muinoin. Sairastaminenkaan ei jää enää muutamaan viikkoon sängyn pohjalla, vaan saattaa kestää jopa vuosikausia. Vaikka olisikin omaisia, omaisten taito ja jaksaminen sattaa olla koetuksella, joten laitoshoito voi oikeasti olla parempi vaihtoehto joissakin tapauksissa.

[pelle12]

Mutta tuontikulttuuriahan tämäkin on. Suomalaisessa elämänmenossa on amerikkalaistyyppisen narsistisen ääri-individualismin rantautumiseen asti eletty eri sukupolvet sulassa sovussa ja toisiaan tukien. Muuttoliike toki häiritsi tuota kulttuuria, mutta kuoliniskun moiselle suomalaiskansalliselle sukujen ja perheiden sisäiselle yhteisöllisyydelle antoi tuontikulttuuri eli narsistinen individualismi.

Samanlaiset yhteiskunnalliset olosuhteet luovat samanlaisia ilmiöitä ilman minkään ismin tuontiakin. Eivätkä kaikki vanhukset wanhaan hywään aikaankaan olleet arvostettuja ja hyvin kohdeltuja. Kyllä niitä unohdettuja huutolaisvanhuksiakin löytyi jonkun pirtin nurkasta wanhaankin aikaan tai miniän kaltoin kohtelmia anoppeja (joskin myös wanhan emännän kaltoin kohtelemia miniöitäkin). Aika kultaa muistot a la 'ei meidän aikana ketään koulukiusattu pienessä kyläkoulussamme'.

[Harri Eerikäinen]

Monien Suomessa asuvien maahanmuuttajien tai maahanmuuttajataustaisten parissa  vastuun ottaminen omista vanhuksista on keskimäärin henkilökohtaisempaa kuin pitkään hyvinvointivaltion tukemina eläneiden kantasuomalaisten keskimäärin. Käytäntö on monien lähtömaassa tietysti aivan pakonkin sanelemaa, kun julkista turvaverkkoa ei joko ole lainkaan tai se on hyvin ohut. Tässä voidaan hyvällä tahdolla nyt löytää hieman sen paljon puhutun mutta harvoin nähdyn kuuluisan kultamunan pilkahdusta.

Suomalainen tukiverkosto on paitsi turvallinen, myös useissa tapauksissa melko jähmeä ja joustamaton; asiat ovat joko auki tai kiinni. Osatyökykyiset työikäiset ihmiset ovat joko työkyvyttömyyseläkkeellä, tai heidän odotetaan elättävän itsensä täysin omalla työllään. Erilaiset työmarkkinapoliittiset toimenpiteetkin tähtäävät jompaan kumpaan, eivät niinkään pysyviin välityömarkkinoihin. Vanhukset joko pärjäävät omatoimisesti, omaisten, kotihoidon ja kotisairaanhoidon tuella kotona, tai sitten laitoksessa yhteiskunnan järjestämällä hoidolla.

Vanhuksen kotona asumisen tukeminen on vielä määrällisesti riittämätöntä, mutta laadullisesti erittäin hyvää. Kotihoidon tukena on myös järkevällä ja inhimillisellä tavalla resursseja monista eri lähteistä; vanhuksen omia kykyjä ja taitoja pidetään yllä, omaiset voivat osallistua, samoin kolmas sektori, vapaaehtoistyöntekijät, ja myös ituja välityömarkkinoille sijoittuvan tukipalvelun vakiinnuttamisesta alkaa olla ilmassa. Omaishoidon tuki on täysin riittämätöntä, ja todella lyhytnäköisesti sitä on nykyisen taloudellisen niukkuuden aikana huononnettu entisestään. Kaikille pitäisi olla sanomattakin selvää, että varsinkin vaikeina aikoina kaikkien panosta tarvitaan, tässä tapauksessa vanhusten omaisten, ja että sen laajempaan käyttöön saamisessa tarvittaisiin porkkanaa eikä keppiä. Vastuuta pitäisi jakaa, niin vanhusten ja pitkäaikaissairaiden omaisille "omiensa" hoitamisessa kuin työikäisillekin oman toimeentulonsa ansaitsemiseen niillä kyvyillä ja voimavaroilla, joita näillä on.

En sulkisi oikopäätä pois mahdollisuutta omaisten osallistumisesta laitosasumiseenkaan sijoitetun vanhuksen hoitoon, onhan laitoskin tässä tapauksessa vanhuksen koti. Tietenkään omaiset eivät siellä voi puuttua yleiseen, kaikille yhteneväiseen hoitoon tai pelkästään "hengailla" laitoksessa, mutta erikseen sopimalla varmasti olisi mahdollista hyödyntää tämä yhteiskunnan käytettävissä oleva resurssi niin maahanmuuttajataustaisten kuin kaikkien muidenkin halukkaiden kohdalla. Miksipä sopimusta omaisen hoidosta ei voisi laajentaa koskemaan tietyin osin myös laitoksessa asuvan vanhuksen hoitoa? Sopimus määrittäisi tietysti vanhuksen ja omaisten oikeuksien lisäksi myös näiden vastuut, ne kun yleensäkin kulkevat, tai ainakin niiden pitäisi kulkea käsi kädessä.

Vanhustenhoitokulttuurimme saattaisi hyvinkin hyötyä tällaisesta yhteisvastuullisen käytännön kokeilemisesta, onhan nykyinen hyvinvointivaltioon perustuva järjestelmämme historiallisesti tarkasteltuna aivan uusi, ja kun yhteisen kakun nakertajia on tullut ja mahdollisesti jatkossakin tulee koko ajan lisää, ei kakusta enää riitä kaikille sellaista palaa kuin ennen, ellei uutta aleta leipomaan uusista aineksista.

Suon täydestä sydämestäni sen, että mahdollisimman moni kakun syöjä tulevaisuudessa myös osallistuu sen leipomiseen.