Kuusela ja Bruun: "Todellinen lumedemokratia vaivaa Suomen sijasta EU:ta"

[Kullervo Kalervonpoika]

Päivän Hyysärin sunnuntaiosiossa jatkuu keväällä alkanut (tosin Attaclähtöinen) lumedemokratiakeskustelu:

"Todellinen lumedemokratia vaivaa Suomen sijasta EU:ta"
Vasta kansalaisaloitteet ja kansanäänestykset tekisivät EU:sta demokraattisen, kirjoittavat Hanna Kuusela ja Otto Bruun.



Alkukeväästä julkaistu pamfletti kuvaa Suomea lumedemokratiaksi, jossa eliitin konsensus on aikoja sitten syrjäyttänyt kansan. Pamfletissa kirjoittajat Katja Boxberg ja Taneli Heikka haikailivat eurooppalaisen demokratian perään. Itse asiassa eurooppalainen demokratia toimii vielä huonommin kuin suomalainen – ainakin, jos katsotaan Euroopan unionia.

Tämän saavat kokea irlantilaiset, jotka joutuvat äänestämään Lissabonin sopimuksesta uudelleen 2. lokakuuta. Sen jälkeen kun ranskalaiset ja hollantilaiset kaatoivat kansanäänestyksissä EU:n perustuslaillisen sopimuksen vuonna 2005, sopimuksen muoto ja nimi vaihdettiin, mutta sen tärkein sisältö säilyi. Ranskalaiset ja hollantilaiset eivät kuitenkaan saaneet äänestää sopimuksesta uudestaan. Vain irlantilaiset äänestivät uudesta Lissabonin sopimuksesta vuonna 2008, mutta kielteinen tulos ei johtajille kelvannut.

Lissabonin sopimusta on markkinoitu sopimuksena, joka antaa lisää valtaa EU-parlamentille ja tarjoaa mahdollisuuden kansalaisaloitteeseen. Sanomatta jää kuitenkin, että vaikeaselkoisuutensa ja epäselvyytensä vuoksi sopimus siirtää valtaa poliittisilta päätöksentekijöiltä tuomioistuimille. Lisäksi parlamentaarisen vallan kasvun hintana on ulko- ja turvallisuuspoliittisen vallan keskittyminen EU:n presidentille ja ulkoministerille.

Sopimus myös sitoo EU:ta vahvemmin Natoon ja militarisoi unionia. Demokratia näyttääkin nyky-EU:ssa voivan edistyä vain tinkimällä rauhasta tai luopumalla demokraattisista vaatimuksista toisaalla.

Mikä sitten ratkaisuksi? EU:n rakenteiden demokratisoimista ei ainakaan pitäisi sitoa kiistanalaisiin poliittisiin kysymyksiin, niin kuin perustuslaissa ja Lissabonin sopimuksessa on viime vuosina tehty. Esimerkiksi kansalaisaloitteen pitää olla mahdollinen ilman, että samalla kansalaiset luopuvat itsemääräämisoikeudestaan ulkopolitiikassa.

Lissabonin sopimuksen ongelmana onkin se, että kansalaiset joutuvat kerralla äänestämään suuresta määrästä ristiriitaisia kysymyksiä. Toki politiikka on aina kompromisseja, mutta kompromissien kohteena ei pitäisi olla demokratia.

Tosiasiassa demokratian toimivuus testataan vaalien välillä. Demokratia tarkoittaa kansalaisten jatkuvaa osallistumista päätöksentekoon. Juuri tällaiseen jatkuvaan kansanvallan ja poliittisen tahdon ilmaisemiseen EU:ssa ei kuitenkaan ole keinoja.

Monimutkaiset päätösmenetelmät, virkamiesvetoisuus ja lobbareiden valta tekevät kansalaisten osallistumisen vaalien välillä lähes mahdottomaksi.

Varovaistenkin arvioiden mukaan Brysselissä toimii noin 15 000 lobbaria. Lobbauskoneiston valta esimerkiksi kemikaalilainsäädännön valmistelussa osoittaa, että viiden vuoden välein toistuva kansalaisten vaikutusmahdollisuus on täysin riittämätön. Alkujaan kunnianhimoinen direktiivi vesittyi teollisuuden etujärjestöjen vahvan painostuksen jälkeen.

Eurooppalaiseen lumedemokratiaan tarjotaan toisinaan vastaukseksi federalismia eli liittovaltiota, jolloin vastuusuhteet olisivat selvemmät. Euroopan yhteiskunnallisten ja kielierojen vuoksi liittovaltiokehitys tuskin on mahdollinen – tai suotava. Ratkaisuja on etsittävä muualta.

Vallan siirtäminen pois kansallisvaltioilta olisi hyväksyttävissä, jos kansalaisten eri maissa olisi mahdollista päättää siitä demokraattisessa prosessissa. Tällaista prosessia ei kuitenkaan ole näköpiirissä.

Unionin oikeutus kansalaisten silmissä heikkenee jatkuvasti. Tästä todistivat taas kesäkuussa pidetyt EU-parlamentin vaalit, joissa yleiseurooppalainen äänestysprosentti laski, kuten on käynyt jokaisissa vaaleissa tähän mennessä.

EU:n oikeutus kansalaisten silmissä voinee palautua vain suoran demokratian muotojen avulla. Kansalaisilla pitäisi esimerkiksi olla mahdollisuus lakialoitteisiin, joita nykyään saa tehdä vain komissio. Erikoistapauksissa yksittäinen kysymys tulee voida alistaa kansanäänestykseen.

Kansalaisilla on myös oltava mahdollisuus haastaa EU-koneiston jo tekemät päätökset. Jos valtaa halutaan keskittää EU-tasolle, se voi tapahtua vain kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien ehdoilla. Joku voisi sanoa tämän olevan vaikeaa, mutta se on hinta, joka demokratiasta on maksettava.

Suoraan demokratiaan ja kansanäänestyksiin pitää siis suhtautua tulevaisuudessa täysin päinvastaisesti kuin olemme viime vuosina tottuneet. Se ei ole väärin äänestämistä, kuten Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on todennut. Se ei myöskään ole kiristystä, kuten EU:n komissaari Günther Verheugen on sanonut. Usko demokratiaan kumpuaa oivalluksesta, että kaikkia ihmisiä ei ole mahdollista huijata kaiken aikaa. Mikä demokratiassa oikein pelottaa?

EU ei voi loputtomiin ratsastaa vanhoilla toisen maailmansodan jälkeisillä saavutuksillaan, kuten rauhalla. Tämän tietävät etenkin nuoret, jotka haluavat EU:n tuottavan tuloksia – mutta ennen kaikkea toteuttavan paljon mainostettuja demokratian ihanteita lumedemokratian sijaan. Voisiko kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia siis vihdoin edistää eikä vain vähätellä?

HANNA KUUSELA

OTTO BRUUN

Bruun on vapaa toimittaja ja Kuusela valmistelee kulttuurintutkimuksen väitöskirjaansa Lontoossa. He ovat Attac-aktiiveja, mutta tässä asiassa - siis vallan siirtämisessä paikalliselta tasolta Brysselissä valtaa pitävän pienen oligarkkijoukon käsiin - aika pitkälle samoilla linjoilla esmes allekirjoittaneen kanssa.

Toisaalta vallan palauttaminen takaisin paikallistasolle ja kansallisvaltioihin tulee - jossain vaiheessa - tapahtumaan siten, että EU-niminen mahdottomuus hajoaa ihan omaa mahdottomuuttaan.

Nähtäväksi jää sitten aikaansaadun vahingon määrä.

Lähde: HS

[kaksinaismoralismirules!]

Niin siis mikä on demokratian kaapuun piilotettu oman asian ajaminen on jo toinen juttu. Mielestäni pitäisi ehdottajien taustoja tutkia ensiksi ennekuin tehdään suurempia johtopäätöksiä sanomisista.

Ja kyllähän nämä anarkot&vihreät ovat jo havaineet miten sillä rummutuksella tosiaan saadaan asioita eteenpäin (tai taaksepäin riippuen mitä katsotaan kehitykseksi) Katsokaapa vaikka miten kävi kehitysavun? Suomaliset itse tervitsissivat kipeästi sen kaiken rahan, mutta riittävä määrä järjestöääntä ja julkisuutta sai sen aikaan, että poliitikot taipuivat.

[Kullervo Kalervonpoika]

Niin siis mikä on demokratian kaapuun piilotettu oman asian ajaminen on jo toinen juttu. Mielestäni pitäisi ehdottajien taustoja tutkia ensiksi ennekuin tehdään suurempia johtopäätöksiä sanomisista.

Ja kyllähän nämä anarkot&vihreät ovat jo havaineet miten sillä rummutuksella tosiaan saadaan asioita eteenpäin (tai taaksepäin riippuen mitä katsotaan kehitykseksi) Katsokaapa vaikka miten kävi kehitysavun? Suomaliset itse tervitsissivat kipeästi sen kaiken rahan, mutta riittävä määrä järjestöääntä ja julkisuutta sai sen aikaan, että poliitikot taipuivat.

Vaikka tämä saattaisi ensivilkaisulla vaikuttaa hieman skitsofreeniseltä, niin etenkin anarkomarkot ovat vastustaneet jo kauan (ilmeisen tosissaan) vahvaa keskusvaltaa - tosin eri lähtököhdista kuin nationalistit.

[sozaburo]

Niin siis mikä on demokratian kaapuun piilotettu oman asian ajaminen on jo toinen juttu. Mielestäni pitäisi ehdottajien taustoja tutkia ensiksi ennekuin tehdään suurempia johtopäätöksiä sanomisista.

Ja kyllähän nämä anarkot&vihreät ovat jo havaineet miten sillä rummutuksella tosiaan saadaan asioita eteenpäin (tai taaksepäin riippuen mitä katsotaan kehitykseksi) Katsokaapa vaikka miten kävi kehitysavun? Suomaliset itse tervitsissivat kipeästi sen kaiken rahan, mutta riittävä määrä järjestöääntä ja julkisuutta sai sen aikaan, että poliitikot taipuivat.

Vaikka tämä saattaisi ensivilkaisulla vaikuttaa hieman skitsofreeniseltä, niin etenkin anarkomarkot ovat vastustaneet jo kauan (ilmeisen tosissaan) vahvaa keskusvaltaa - tosin eri lähtököhdista kuin nationalistit.

Anarkomarkot tuskin vastustavat vahvaa valtiota. Se on vaan heidän mielestään väärien ihmisten käsissä. Jos anarkomarkot vastautaisivat keskusvaltaa niin kuka keräisi heille sossu- ja kelarahat. Anarkomarkot nimenomaan tarvitsevat vahvaa valtiota turvatakseen oman leipänsä saatavuuden ja pelastaaksen oman nahkansa.

Ilman nykyistä pullamössöjärjestyksenpitoa moiset loiset jäisivät jyrän alle keskellä manskua pidettävissä vaihtoehtobileissä kun yksityinen tienomistaja palkkaisi jonkun paikallisen blackwaterin tyhjentämään tien mahdollisimman ripein ottein niin ettei vaihtoehtonuorien bileistä koituisi häiriötä omille bisneksille.

Kuka tuonkin turpasaunan estäisi jos ei se keskusjohto, joka on ainakin tässä maassa anarkistin paras turva ja ystävä.

[reino]

Bruun on vapaa toimittaja ja Kuusela valmistelee kulttuurintutkimuksen väitöskirjaansa Lontoossa. He ovat Attac-aktiiveja...

Onko tämä nyt jotenkin sama asia kuin anarkomarko?

Minun mielestäni ei. Tietysti jossain Attacin paikallistilaisuuksissa saattaa vipeltää ketä vain, mutta eikös tuon Attacin tavoitteet ole periaatteessa vähän hienompia kuin "kiljua ja anarkiaa hei".

Varsinaiseen aiheeseen: Todellinen lumedemokratia vaivaa varmasti sekä Suomea että EU:ta.

[JaniAlander]

Anarkomarkot tuskin vastustavat vahvaa valtiota. Se on vaan heidän mielestään väärien ihmisten käsissä. Jos anarkomarkot vastautaisivat keskusvaltaa niin kuka keräisi heille sossu- ja kelarahat. Anarkomarkot nimenomaan tarvitsevat vahvaa valtiota turvatakseen oman leipänsä saatavuuden ja pelastaaksen oman nahkansa.

Ilman nykyistä pullamössöjärjestyksenpitoa moiset loiset jäisivät jyrän alle keskellä manskua pidettävissä vaihtoehtobileissä kun yksityinen tienomistaja palkkaisi jonkun paikallisen blackwaterin tyhjentämään tien mahdollisimman ripein ottein niin ettei vaihtoehtonuorien bileistä koituisi häiriötä omille bisneksille.

Kuka tuonkin turpasaunan estäisi jos ei se keskusjohto, joka on ainakin tässä maassa anarkistin paras turva ja ystävä.

Olet oikeassa ja samaan aikaan väärässä. Vahva keskushallinto, joka suvaitsee anarkoilua harmittomana kapinana on anarkomarkoille ehdottoman tarpeen. Mutta jostain kumman syystä (mahtaakohan sillä huumeidenkäytöllä olla osaa asiaan) anarkomarkot aivan oikeasti vastustavat tätä samaista keskusvaltaa.