Poliittiset kompassit kolmiulotteisina kuutioina.

[Pallopääkissa]

Usein ajatellaan poliittiset kompassit x-y-akseleilla joilla yleensä mitataan näkemyksiä taloudesta ja arvoista. Kaksiulotteisella x-y-akseilla voi määrittää sijainnin asteikoilla konservatiivinen-progressiivinen ja liberaali-autoritaarinen. Mielestäni konservatiivin vastakohta ei ole liberaali vaan radikaali tai mieluummin progressiivinen. Täten x- ja y-akseleihin perustuvassa kaksiulotteisessa nelikentässä ovat liberaalikonservatiivi, autoritäärikonservatiivi, liberaaliprogressiivinen, autoritääriprogressivinen.

Mutta tarkempia kuvauksia saisi kolmiulotteisella kuutiolla jonka sisällä on kahdeksan kuutiota. Kyseessä on siis "kasikenttä". Poimin muutaman kuution malliksi. Kolmas kuutio on eri tiedostomuoto joten se jäi hieman pieneksi kakkosen ja nelosen väliin.

[Pallopääkissa]

Tässä sitten viides. Kasikentän kuutiot olisi hyvä esittää niin että jokanen kuutio on nähtävillä.

MUOKKAUS. kuutio vaihdettu

[Augustus]

Usein ajatellaan poliittiset kompassit x-y-akseleilla joilla yleensä mitataan näkemyksiä taloudesta ja arvoista. Kaksiulotteisella x-y-akseilla voi määrittää sijainnin asteikoilla konservatiivinen-progressiivinen ja liberaali-autoritaarinen. Mielestäni konservatiivin vastakohta ei ole liberaali vaan radikaali tai mieluummin progressiivinen. Täten x- ja y-akseleihin perustuvassa kaksiulotteisessa nelikentässä ovat liberaalikonservatiivi, autoritäärikonservatiivi, liberaaliprogressiivinen, autoritääriprogressivinen.

Mutta tarkempia kuvauksia saisi kolmiulotteisella kuutiolla jonka sisällä on kahdeksan kuutiota. Kyseessä on siis "kasikenttä". Poimin muutaman kuution malliksi.

Tämä oli kyllä hyvää pohdiskelua, matemaattisesti ajatellen. Ilmeisesti tälläiset kenttä-mallit juontavat juurensa jostain köyhä vs. rikas ja siihen liittyen vasemmisto vs. oikeisto-ajattelusta, tällöin ollaan yksiulotteisella suoralla. Sitten joku keksi lisätä uuden "ulottuvuuden" kuvatakseeen liberaali vs. konservatiivi-vastakkainasettelua ja saatiin sitten tämä nelikenttämalli.

Matemaattisesti oikeisto-vasemmisto-vastakkainasettelua voidaan kuvata luvulla A, joka saa arvot luvusta -1 lukuun +1. Lisaamällä konservatiivi vs. liberaaliparametri B (joka myös saa arvot luvusta -1 lukuun +1) saadaan malli, jossa henkilön poliittista ajattelutapaa kuvataan kahdella luvulla  A ja B, jota merkitään yleensä vain (A,B). Tuo tietyn henkilön lukupari (A,B) voidaan piirtää paperille osoittamaan henkilön poliittista sijaintia (A,B).

Lisäämällä parametreja saadaan kasimalli ja kuusitoistamalli vastaten lukuja (A,B,C) ja (A,B,C,D). Tuota 16-mallia ei enää voi havainnollistaa mitenkään järkevästi. Mutta ei se mitään, joku voi kehittää mallin jossa oon 7 parametriä, jossa henkilön poliittista ajattelutapaa kuvaa 7 lukua: (A,B,C,D,E,F,G).

Lisäämällä parametreja A,B,C,... voisi olettaa, että tarkkuus vaan paranee, mutta noiden lukujen valinta voi olla vähän kinkkistä, onko esim jonkun näkökulman määräämä luku C jotenkin riippumaton lukujen A ja B valinnasta.

[Pallopääkissa]

Jos haluaa jonkin sopivan suomenkielisen kolmiulotteisen kasikentän tehdä, niin kolme ulottuvuutta voisivat olla

* progressiivinen vs konservatiivinen (tai traditionaalinen tai reaktionääri eli "taantumuksellinen")

* talousvasemmisto (suunnitelmatalous) vs talousoikeisto (vapaat markkinat)

* liberaali (tai anarkistinen) vs autoritäärinen

Progressiivinen vs konservatiivinen-asettelu mittaa varmaankin arvoja ja kulttuuria.

Talousvasemmisto vs talousoikeisto on nimensä mukaisesti talousmittari.

Liberaali (tai anarkistinen) vs autoritäärinen-asettelu on merkitty 5-kuutiossa englanniksi "governance" eli hallinto. Veikkaan että "hallinto" tarkoittaa valtion roolia verrattuna yksilöön. Voisiko se tarkoittaa jotain muuta?

[Nikolas]

Poliittinen kompassi voisi olla myös N-ulotteinen siten että N >> 3. Tällöin graafinen esitys muuttuu todella haastavaksi. Mutta matriisi tai taulukko mahdollistaa myös sellaisen esityksen. Tuollaisesta N-uloitteisesta datasta voi sitten tuottaa mielivaltaisesti erilaisia latistettuja 2-uloitteisia projektioita. Eli lähtökohta olisi että kaikki kiinnostavat ominaisuudet ja vertailtavat yksilöt tai puolueet laitetaan taulukkoon. Esimerkiksi numeroilla ilmaistavat ominaisuudet olisivat omilla riveillään, ja vertailtavat puolueet ja henkilöt olisivat omissa sarakkeissaan. Taulukkolaskentaohjelmista löytyy jo nyt runsaasti mahdollisuuksia graafisten esitysten tuottamiseen.

[Tragedian synty]

Minä olen hyvin kriittinen näitä politiikan nelikenttiä ja kasitiloja kohtaan. Ne nimittäin on kehitetty korvaamaan vanha kunnon oikeisto–vasemmisto-jako, jotta vasemmistolaiset voisivat kutsua itseään liberaaleiksi, vaikka samaan aikaan entiseen tapaan haluavat valtion hallitsevan talouselämää. Kyse on kielipelistä, jossa käsitteille annetaan uudet merkitykset, jotta itse kieli tekisi vasemmistolaisen poliittis-ideologisen eliitin haastamisesta hankalampaa.

Kritiikkini ydin on tämä: ei ole mitään yhteiskuntafilosofisesti pätevää syytä, miksi ihmisillä tulisi olla täysi vapaus päättää identiteetistään, mutta ei omaisuudestaan, tai toisinpäin. Vasemmistolaiset ovat luoneet nelikenttään tuon "hyveellisen" kulman, jossa yhdistyvät identiteetin vapaus ja taloudellinen holhous, koska pelkkää holhousta lupaamalla on nyky-yhteiskunnassa vaikeaa saada kannatusta. Ja minusta huomattavaa on, etteivät he ole identiteetin vapauden suhteen niin avaramielisiä kuin väittävät. Onhan se tullut selväksi, että he eivät suhtaudu samalla hyväksynnällä kansallismielisyyteen, perinteiden kunnioitukseen ja maskuliinisiin ihanteisiin kuin omiin suosikkeihinsa. Vasemmistoliberaalien mukaan identiteetin valitsemisen tulee olla vapaata, kunhan valitsee heidän sallimissaan rajoissa. Nelikenttä ja kasitila eivät edes pyri ottamaan tätä huomioon.

Niinpä olen sitä mieltä, että poliittisten näkemysten havainnollistamiseen riittää perinteinen yksiulotteinen oikeisto–vasemmisto-jako, jossa oikeisto merkitsee yksilönvapautta ja -vastuuta, vasemmisto kollektivismia. Jos joku kannattaa täyttä identiteetin vapautta ja täyttä taloudellista holhousta, hän on keskustalainen. Jos joku kannattaa täyttä taloudellista vapautta ja täyttä identiteetin holhousta, hänkin on keskustalainen. Tämä ei tee havainnollistuksesta huonoa, sillä vika ei ole havainnollistuksessa, vaan esimerkkitapausten älyllisessä epäloogisuudessa. Jos politiikan nelikenttää ei olisi koskaan kehitetty normalisoimaan tuota epäloogisuutta, se ei välttämättä olisi koskaan yleistynyt ja aivopessyt nuoria poliitikkosukupolvia uskomaan, että on olemassa kahta erilaista ja toisistaan riippumatonta vapautta. Se, että nykypäivänä sanan "liberaali" ei yleisesti katsota liittyvän talouspoliittisiin näkemyksiin juuri mitenkään, on yksi modernin historian suurimmista epärehellisyyden riemuvoitoista. Nelikentän laajentaminen kasitilaksi tekee ideologioista entistäkin perverssimpiä nostamalla uusia erilaisten vapauksien ja holhouksien älyttömiä yhdistelmiä varteenotettavien vaihtoehtojen joukkoon.

Nykypäivän vasemmistopoliitikot mielellään luovat kansalle illuusion siitä, että heillä on vapaus päättää omista asioistaan. Siitä ei kuitenkaan päästä yli eikä ympäri, että taloudellisella vapaudella on ihmisten arkielämän kannalta kaikkein suurin merkitys, ja juuri siksi vasemmistopoliitikot haluavat päättää siitä kansan puolesta. Heidän menetelmänsä on uskotella kansalle, että kukin saa päättää sukupuolestaan, uskonnostaan ja muista identiteettiasioita, ja sitten he osoittavat vapauden vihollisen: persun. Kun hyväuskoinen kansa sitten käy kiivastunteista kulttuurisotaa persua vastaan, vasemmistopoliitikko voi rauhassa verottaa, säännöstellä ja muilla tavoin alistaa kansaa taloudelliseen kontrolliinsa. Se ei onnistuisi, jos kaikki pitäisivät itsestään selvänä, että on olemassa vain yksi vapaus ja että mikä tahansa sen rajoitus tarkoittaa poliitikoille enemmän valtaa ihmisten asioihin.

Oikeisto–vasemmisto-jaon oheen olisi minusta parempi ottaa jako, joka mittaa ajattelutapaa. Toisessa päässä olisi fanaattis-dogmaattisuus, toisessa rationaalis-pragmaattisuus. Tietenkin olisi vaikeaa kehittää kysymyksiä, joiden vastauksista näitä asioita voisi luotettavasti mitata. Eihän kukaan kysyttäessä myönnä pitävänsä fanaattisuutta parempana kuin rationaalisuutta. Tämä on kuitenkin se tärkeämpi jako, koska fanaattis-dogmaattisuus tuhoaa yhteiskuntia ja rationaalis-pragmaattisuus rakentaa, liittyivät ne mihin ideologioihin hyvänsä.

[Pallopääkissa]

@Tragedian synty Oikeisto-vasemmisto jako sopii talouteen eli asetelmaan suunnitelmatalous vs vapaat markkinat sekä budjetin osalta siihen paikataanko budjettia lisävelalla tai veronkorotuksilla vai tavoitetellaanko budjettitasapainoa tai budjettiylijäämää.

Mutta tuo ei kerro kunnolla arvoista ja kulttuurista eli onko globalisti vai nationalisti. Kannattaako rajavalvontaa vai ei. Kannattaako homoagendaa ja transagendaa. Onko kulttuuri- ja arvorelativisti vai ovatko oma kulttuuri ja arvot parempia. Voiko suomalaiseksi ilmoittautua sillä että saa passin vai onko se geeniperimän, kielen, tapojen, kulttuurin, perinteiden ja arvojen muodostama jatkumo.