2021-06-21 Jussi Halla-aho ei pyri pj-jatkokaudelle

[viisitoista]

Tässä on nyt oikein ilkeä karikatyyri-kirjoitus Halla-ahosta, jonka perusideana on se että koulutettu tohtorismies Halla-aho pohjimmiltaan halveksii persujen kansanomaista kannattajakuntaa ja kenttää yhtä paljon kuin omahyväiset vasemmistolaiset Gutmenschit. Nämä suvakit projektoivat omat elitistiset asenteensa Hallikseen.

Mutta tehokkaan karikatyyrin tuntee siitä että se saa lukijan vastentahtoisestikin ajattelemaan että onkohan tuossa parjauksessa sittenkin jotain totuuden siementä - vaikkapa että olisiko Hallis ehkä sittenkin ollut hieman liian "akateeminen," ujon introvertti tyyppi voidakseen toimia tehokkaana puoluejohtajana pitemmällä tähtäimellä. Lyhyellä tähtäimellä hän toki oli aivan oikea mies oikeassa paikassa - ei kukaan muu olisi voinut kukistaa Soinia ja sen jälkeen rakentaa persuja uudestaan noin traumaattisen jakautumisen jälkeen.

Mutta ehkä Halla-aholta tosiaan puuttui pitkän aikavälin maratonkestävyyttä - häntähän piti ihan maanitella jatkamaan jo vuoden 2019 puoluekokouksen aikoihin. Jo ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja, jotka olivat hänen suurin saavutuksensa, hän esitti tällaisia näkemyksiä jotka jälkikäteen katsoen vaikuttavat tosiaan vähän oudoilta; ikään kun hän olisi vain odottanut ensi tilaisuutta jolloin hän voisi säädyllisesti luopua pestistään:

"Halla-aho tanskalaislehdelle: ei nauti puheenjohtajan tehtävistä, vihjailee jatkosta - "Tosiasiassa olen jo tehnyt päätökseni, mutta julkistan sen vasta europarlamenttivaalien jälkeen""

https://www.iltalehti.fi/eduskuntavaalit-2019/a/ff2b88a4-d48e-45ac-862b-c26d445fd4e8

No tässä kuitenkin on se satiiri - uskossaan lujat Halla-ahon ihailijat voivat luultavasti lukea sen järkähtämättä:

https://ylioppilaslehti.fi/2021/12/harry-salmenniemen-ja-jaakko-yli-juonikkaan-joulunovelli-ylioppilaslehti-sai-haltuunsa-kirjeen-jossa-jussi-halla-aho-paljastaa-miksi-luopui-perussuomalaisten-puheenjohtajuudesta/

Ylioppilaslehden joulunovellissa on vuosi 2031, "Mestarin" asettama kymmenen vuoden embargo on päättynyt, ja totuus tulee viimein ilmi.

Hyvä Suldaan. Vai oletko sittenkin Fatim?

Koska en ole pyhä näkijäprofeetta, en erota tarkasti, millainen silmäpari tätä kirjettä tavaa jumada al thani -kuussa vuonna 1452, vanhan ajanlaskun mukaan kesäkuussa 2031 A. D.  – olettaen, että lukutaito maassamme on säilynyt. Kymmenessä vuodessa on saattanut tapahtua melkein mitä hyvänsä. Uskallan kuitenkin arvata, että kalifaatille on tähän mennessä keretty valaa kunnon kivijalka. Tiedän teidät ahkeriksi uskonsotureiksi. Saittekohan jo remontoitua eduskunnan suuresta salista moskeijan?

...

Häpeäkseni minä johdin Perussuomalaista puoluetta vuosina 2017–2021. Luovuin leikistä neljän vuoden jälkeen, aikaisemmin kuin puoluejohtajat yleensä. Miksi? En usko, että asia kiinnostaa sinua. Luultavasti ajattelisit mieluummin mitä tahansa muuta. Silti katson tarpeelliseksi tallettaa jälkipolville sisäpiiritietoa hajoamissodan alkusyistä. Se ei missään nimessä ollut kaunista katsottavaa.

Perin edeltäjältäni Timo Soinilta sekalaisen ja riitaisan, sisäisesti jakautuneen puolueen. Karkeasti yleistäen voi sanoa, että olennaisin jakolinja kulki vanhojen SMP:läisten alkoholistien ja nuorten, reippaiden mutta toivottoman naiivien, etnonationalistien välillä. Nuoret olivat energisiä, vihaisia, näköalattomia; vanhat olivat letargisia, leppyneitä, näköalattomia. Näiden kahden ääripään – piripään ja läskipään – välissä minä yritin luovia parhaani mukaan.

Yritin kannustaa heitä kaikkia, yritin ymmärtää. Yritin kuunnella, kun Työmies selitti minulle strategiaa, tuulimyllyjä, lepakkoja ja raiskauksia. Yritin parhaani mukaan seurata Sebastianin someöyhötystä, jaksaa katsoa hänen videoitaan, jakaa niitä ironiattomasti. Yritin kuunnella ahdistumatta, kun puolueen huivipäinen hovifilosofi puhui enkelirakkaudesta ja nimitti minua "vertauskuvalliseksi penikseksi". Yritin jaksaa seurata isänmaallisia kulkueita, innostua niistä, väittää että marssimalla asiat jotenkin paranevat. Pää siinä tuli kipeäksi ja korvia alkoi särkeä.

Jo ensimmäisinä viikkoina alkoi todella vituttaa kaikki se hulina ja huuto. Ei ainoastaan se, mikä kansan syvistä riveistä lähti Lohjan ja Mikkelin torilla, vaan myös Sebastianin tekoitku Oulun käräjäoikeudessa ja Eerolan onneton parodiahevi, ylipäänsä kaikki puolueaktiivien tekemä musiikki. Pahinta työssä oli se typerä melusaaste, jatkuva äbäläwäbälä kaikkialla. Kun Huhtasaari, Tavio tai Immonen oppi uuden sanan ja hoki sitä kuin palkintokeksiä kinuten. Mahdotonta sitä oli jaksaa. Sillä jos totta puhutaan, meikäläinen puolueväki jäi desibeleissä mitattuna harvoin kakkoseksi interjektionaalisille feministeille.

Aloin tajuta, etteivät meidän kaltaisemme ulisijat voineet antaa ääntä minkäänlaiselle unohdelle kansanosalle. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan hiljaisuutta, liikkumista suomalaisessa luonnossa mieluiten aivan yksin, omassa rauhassa. Voin vannoa, että puoluepolitiikka oli metsäkävelyn vastakohta. Koko demokraattisessa pelleilyssä kaikkein pahinta olivat jatkuvat äänet. Jatkuva uli-uli.

...

Hyvä Suldaan, Fatim, Muhammad: Pyydän myötätuntoa. En minä tahtonut sen lauman johtajaksi, enkä minä myöskään siihen porukkaan sopinut. Minulla pysyy puku päällä ja minä osaan lukea ja kirjoittaa. Halusin vain rauhassa pyöräillä yöllisessä kaupungissa ilman, että Purra soittaa perään ja pyytää miettimään yhdentekevää strategiaa jonkun saatanan punajuurismoothien ääressä. Minulle kävi niin, että aloin nähdä meidät kuin ulkopuolelta, eikä tämä puolue sitä kestä.

...

Tuntui, että joka päivä sitä tunarilaumaa olisi pitänyt opastaa kädestä pitäen aivan kaikessa. Miten lähetetään sähköpostia, miten verhoillaan uhkaukset, miten masinoidaan vihakampanja, miten maalitetaan tutkijoita. Ja yritinhän minä opettaa, mutta kun eivät ne oppineet. Härkäpäisesti Vallin ja Huhtasaari vain jatkoivat toilailua niiden naurettavien somegallupiensa kanssa. Kompastuivat joka kerta samaan, itse virittämäänsä ansaan.

Ne olivat maailmalle ja sen vaateille ihan sokeita, ne vaativat että mennään hallitukseen mutta ei anneta siellä mistään periksi. Niin sekaantuneita ne olivat omiin ajatuksiinsa, että välillä mietin miten ne olivat saaneet aamulla vaatteet päälle ja kengät jalkaan. Joskus kun Leena Meri tuli toimistolla vastaan, mietin miten hyvin kurahaalari sopisi sille. Katsekin oli sellainen kuin se tyhjentäisi ämpäriä hiekkalaatikolla.

En usko, että kukaan niistä aavisti yhtään, mitä minä niistä ajattelin. Ne kutsuivat minua Mestarikseen; huumoriveikot ironisesti, huru-ukot ironiattomasti. Kyllä se minua hävetti. Olisivat mieluummin kutsuneet vaikka joulupukiksi, niin olisi ainakin selvinnyt kaikille, keitä tässä ovat tontut. Huumoriveikkoja minä enemmän pelkäsin kuin huru-ukkoja. Kaikki ne kaksilla rattailla trollaavat kansankoomikot, pepesammakot ja päivän pyrofartit. Se selkäpiitä karmivan ontto tekonauru joka ainoalle Kaarisade-twiitille. Ei jumalauta. Kukaan niistä ei tuntunut tajuavan, että se joka tekee poliittista satiiria joka päivä, muuttuu itse satiiriksi parissa kuukaudessa.

...

Hyvä Suldaan, Fatim, Muhammad, Marin: minulle on ihan sama, mitä te tälle maalle teette. Minua se ei ainakaan palvellut. Huonoja alamaisia täällä on, tyhmiä ja rumia mongoleja, saakohan niin taas sanoa? Epäpätevää palvelusväkeä joka tapauksessa. Yksinkertaista, tavattoman hidasta, avutonta. Muovikassien, huumoripaitojen, hupparien, crocsien ja mäyräkoirien kansakunta. Lohduttoman typeriä ihmisiä, jotka syövät suoraan muoviämpäristä.

Kieltäkää se mitä pystytte, hupparit ja huumoripaidat nyt vähintään, ja yrittäkää elää lopun kanssa. Tehkää mitä tahdotte. Ei tämä tästä paljon huonommaksi voi mennä. Rajoittakaa sananvapautta niin paljon kuin mahdollista. Mutta kainosti pyydän, ettette koskisi Soinin Plokiin. Se on ainut asia, joka enää huvittaa minua. Harva se ilta vilkaisen, onko uusi päivitys tullut. Ellei ole, verestän muistoja vanhojen tekstien parissa. Sellaisen vanhan katolisen ja katkeran miehen kitinä on parasta komediaa. Tai ainakin se on ainoaa huumoria, josta minä enää nautin. Kun Soini alkaa muistella rukousaamiaisiaan, minä laitan popcornipussin mikroon.

On tullut aika heittää hyvästit. Toivotan kalifaatille kukoistavaa tulevaisuutta.

Ma'a as-salaama ja ila-liqaa'

Jussi

Miksi näistä lainauksista pitää kerta toisensa jälkeen sanoa? Laittakaa kunnolliset lainaukset näkyviin!

[ikuturso]

Jos siellä kirjekuoressa onkin tyhjä paperi?

Ja sitten kun kansa ihmettelee, miten tyhjä paperi selittää Halla-ahon väsähtämisen puolueen johtamiseen, hän viittaa siihen mediamyllytykseen, mikä nousee tyhjästä paperista. Häneltä tyhjä paperikin on väärin tehty ja osoitus muukalaisvihasta ja kaikista hänen synneistään.

-i-

[viisitoista]

Pitää tosiaan pitää mielessä lyhyen ja pitkän aikavälin ero. Jotkut asiat, kuten vaikka lääkekuurit, voivat olla oikein hyviä lyhytaikaisina, mutta muuttuvat huonoksi jos niitä pitkitetään liikaa. Lyhyellä aikavälillä Halla-aho oli hyvin menestyksekäs johtaja, hän pelasti persut ja siirsi sen lujan nationalistiselle polulle köykäisen populismin sijasta. Siinä mielessä Timo Soinin katkera kommentti siitä ettei hän "pidä Halla-ahoa minkäänlaisena johtajana" oli täyttä hevonkukkua.

Mutta kuitenkin, vaikka tämä meitä ärsyttäisikin, Soini saattoi silti olla osittain oikeassa, jos hän nimittäin arvioi Halla-ahon kykyä toimia puheenjohtajana pitemmällä aikavälillä. (Soinihan oli itse pitemmän aikavälin mies, toimien persujen pomona kahden vuosikymmenen ajan.)

Soini halusi johtaa liikaa. Halla-aho halusi ehkä johtaa liian vähän.

[Pallopääkissa]

Tarkoittaako "johtaja" Soinin mielestä sitä että johtaa samalla tavalla kuin Soini: päättää itse kaikesta eikä kuuntele muita, jaa vastuuta, delegoi tehtäviä ja päätöksentekoa muille, ei siedä eri mieltä olevia vaan huutaa niille ja harjaa niitä?

Halla-aho on enemmän asiantuntija kuin johtaja, sen voi selittää jo aikaisempi toiminta akateemisessa ammatissa. On Jussi varmaan koko ajan tiennyt tuon. Johtajana Jussi oli hetken hätäratkaisu, ja nyt häntä voi käyttää taas asiantuntijana.

Joskus tuntuu että puhekielessä voi mennä sekaisin sanat "johtaja" ja "asiantuntija".

[viisitoista]

Halla-aho on enemmän asiantuntija kuin johtaja, sen voi selittää jo aikaisempi toiminta akateemisessa ammatissa. On Jussi varmaan koko ajan tiennyt tuon. Johtajana Jussi oli hetken hätäratkaisu, ja nyt häntä voi käyttää taas asiantuntijana.

Kyllä, Halla-aho on enemmänkin puolueen pääideologi kuin varsinainen eksekutiivinen johtaja.

[IDA]

Tässä on nyt oikein ilkeä karikatyyri-kirjoitus Halla-ahosta, jonka perusideana on se että koulutettu tohtorismies Halla-aho pohjimmiltaan halveksii persujen kansanomaista kannattajakuntaa ja kenttää yhtä paljon kuin omahyväiset vasemmistolaiset Gutmenschit. Nämä suvakit projektoivat omat elitistiset asenteensa Hallikseen.

Halla-ahossa taas ei ole koskaan ollut havaittavissa tavallista kansaa halveksivaa puolta, joka tätien myöntämiä apurahoja kärkkyvillä ylioppilasskribenteillä on niin harvinaisen selkeänä esillä. Se on varmaan juuri se juttu, joka erottaa hänet opiskelijaväestä ja varmaan yksi  keskeisiä syitä miksi häntä niin paljon niissä piireissä innokkaasti vastutetaan.