Internet ja ihmisten erillisyys

[aivo]

Televisio ja lehdet ovat mahdollistaneet sen, että miljoonille ihmisille voidaan kertoa, miten asiat ovat. Ilman niitä tietäisimme vain sen, mitä omassa elämässä ja ympäristössä on tapahtunut. Ne eivät ole kuitenkaan millään tavalla muuttaneet sitä, että yhteiskuntana koostumme pelkistä yksittäisistä henkilöistä, jotka tekevät kuka mitäkin ja joilla kaikilla on omat läheisensä ja tuttunsa.

Myös television ja lehtien asioista kertovat ihmiset ovat pelkkiä henkilöitä, joita itse tai tuntemamme ihmiset ovat erotuksena ehkä vain se, että heidän tehtävänsä on kerätä ja laatia meille uutisia. Se, että kaikki ovat pelkkiä henkilöitä, ei ole kuitenkaan uutinen, joten eräs keskeisimmästä yhteiskunnan perustana olevista asioista on ikään kuin vailla merkitystä tai piilossa.

Se, että uutisen laatija on aina joku yksittäinen henkilö, ei ole kuitenkaan ainoa seikka, mikä jää kertomatta. Mitä uutisten laatijat sitten kertovatkin, kukaan ei voi kysellä kerrottavista asioista mitään johtuen käytettävissä olevasta tekniikasta, mikä ei mahdollista muuta kuin, että asiat vain kerrotaan, mutta siitä, mitä kerrotaan, ihmiset voivat puhua vain keskenään eli toistensa kanssa.

Mitä sitä kerrotaankin, kertomisen väline ovat puhutut tai kirjoitetut sanat, jotka itsessään eivät ole varsinaista todellisuutta. Esim. ihmisiä voidaan luokitella ja nimittää vaikka minkälaisiksi joukoiksi, mutta tuo luokittelu on lähinnä aivojen keino kuvitella suuria ihmismääriä. Sanat ovat vain väline, joilla aivot voivat kertoa toisilleen jostakin, joka mahdollisesti on olemassa tai tapahtunut jossakin. Ani harvoin kertoja on itse silminnäkijä emmekä silloinkaan ole varmoja kertojan luotettavuudesta. Mikäli sanoja on käytetty kieliopillisesti oikein, me  kyllä ymmärrämme, mitä niillä tarkoitetaan, mutta kyse on lähinnä sanojen synnyttämistä mielikuvista jostakin omissa aivoissamme. Ei ole edes mahdollista, että samat sanat ja se, mitä niillä kerrotaan, ymmärretään samalla tavalla.

Myös ajan puute kaikilla on keskeisessä asemassa. Mitä kerrotaankin asiat ovat televisiossa sisällytettävä varttitunnin uutislähetykseen johtuen siitä, että aikaa ei ole. Käytettävissä oleva aika pakottaa puhumaan asiat ja tapahtumat nopeasti ja lyhyesti läpi, mitkä sinänsä synnyttävät mielikuvia milloin mistäkin, mutta maailma ja sen asiat ovat harvoin muutamalla sanalla lausuttavissa. Tästä huolimatta uutiset ovat ihmisille samaa kuin seinien takana oleva maailma.

Televisio ja lehdet ovat tehokkaita tiedonjakajia, mutta etenkin se, että asiat vain kerrotaan, herättää kysymyksiä. Mehän tai aivomme näkevät maailman sellaisena kuin ne sen kertovat ja näyttävät emmekä osaa edes epäillä. Tiedämme tiedotusvälineiden pohjalta vaikka mitä tai luulemme tietävämme, mutta entä, jos joku asia ei olekaan niin kuin on kerrottu tai että asiaan liittyy muutakin. Kuka siitä sitten kertoo?  Varmuudella tiedämme vain sen, että uutinen ja siihen liittyvät sanat ovat peräisin jonkun henkilön aivoista, mutta siihen varmuus loppuukin.

Historia on ollut myös tiedotusvälineiden historiaa. Joskus sata vuotta sitten, kun sanomalehti oli jokseenkin ainoa tiedon levittäjä yhteiskunnassa, se, mitä lehteä kotona luettiin, saattoi ratkaista sen, kummalle puolelle teloituskomppaniaa lukija joutui. Nyt olohuoneemme on osa vuorokauden ympäri toimivan elokuvateatterin miljoonakatsomoa, jolle parikymmentä tv-kanavaa tyrkyttää tuotoksiaan. Jäljelle jäänyt painettu sana yrittää kilpailla varttitunnin uutisten kanssa. Muuten elämme kuten ennenkin ypöyksin oman pääkuoremme sisällä paitsi, että  saatamme pikku hiljaa tajuta, että olemme sisältä samanlaisia ja että, voisimme olla itsekin uutisen kertojan paikalla.

Internetin myötä maailma on muuttunut siltä osin, että jos joku huomaa kerrottavassa asiassa jotakin, hän voi kertoa siitä muillekin kuin naapureilleen ainakin teoriassa. Ennen siihen, mitä mistäkin sanottiin, oli vain alistuttava ja uskottava siihen, mihin muut näyttivät uskovan. Tosin Internetistä löytää vain, jos tietää, mitä etsiä. Mitä sitten löytääkin, siitä eivät tiedä muut kuin löytäjä itse. Joka tapauksessa Internetissä ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa eli heidän ei ole pakko jäädä pelkiksi asioiden vastaanottajiksi. He voivat myös kertoa toisilleen huomaamistaan asioista.

Asiat ja tapahtumat ovat kansainvälistä kauppatavaraa. Jos talous ja yhteiskuntamme romahtaisi,  tieto siitä saattaisi päätyä pikku uutiseksi jonnekin ja olisi huomenna unohdettu. Uutisia seurataan, koska muutakaan ei ole tai tarjota. Meitä kiinnostanee kuitenkin enemmän oman yhteiskunnan asiat kuin Yhdysvaltojen ja se, miten me valtiona tulemme selviämään tulevaisuuden haasteista maailmassa, jossa yritykset sijoittavat sinne minne haluavat ja kuluttajat ostava mistä haluavat.

Se, että Internetiin voi kirjoittaa kuka tahansa mitä tahansa ei aikaansaa muuta kuin valtavan määrän tekstiä, jota kukaan ei pysty lukemaan. Eri asia on, jos tekstit valitaan ja julkaistaan vaikkapa televisiouutisiin liittyvällä keskustelusivustolla. Ongelma on löytää ihmisiä, jotka suostuvat vuorollaan vastaanottamaan, lukemaan ja valitsemaan julkisuuteen tarkoitetut tekstit.

Tällaisia henkilöitä saattaisi löytyä niiden joukosta, jotka katsovat, että ihmisillä on oikeus reagoida siihen, mitä heille kerrotaan. Heitä kiinnostaa myös oman yhteiskunnan selviytyminen globaalissa kilpailussa eivätkä halua jättää valtiota vain palkkatyötään tekevien uutistoimittajien hoidettavaksi. He ovat vain pieni joukko ihmisiä eivätkä voi edustaa muita kuin itseään. Siitä, mitä yhteiskunnassa asioista ajatellaan, emme tiedä juuri mitään. Tiedetään vain mitä julkisuudessa puhutaan.

Ihmisten osallistumista tarvitaan, koska maapallolla jokainen yhteiskunta  joutuu hoitamaan omat asiansa. Yhteiskunnat eivät ala elättää ja kustantaa toisiaan eikä pienellä yhteiskunnalla ole varaa tehdä virheitä. Se, että kenelläkään ei ole aikaa, luo myös perustan kirjoitusten valinnalle eli vain lyhyehköillä, laadukkailla ja asiallisilla teksteillä on mahdollisuus päästä läpi. Valinta mahdollistaa vain sen, ettei niitä tarvitse enää etsiä tai olla välittämättä niistä. Ne tuodaan tarjolle.

Sivusto on luonnollisesti avoin kaikille eli jos joku haluaa, että muutkin huomaavat sen, minkä henkilö itse on huomannut, ei ole muuta mahdollisuutta kuin kirjoittaa ja kertoa siitä muille. Kirjoittaminen ei saa kuitenkaan aiheuttaa uhkaa tai haittaa henkilölle itselleen kirjoittamista lukuun ottamatta, minkä vuoksi sen on tapahduttava nimettömänä mikä samalla mahdollistaa sen, että kuka tahansa voi osallistua. Mitä enemmän aivoja, sen parempaa tietämistä on mahdollista saada.

Kirjoitusten valinta ei salli minkäänlaista valheellisuutta ja vilpillisyyttä tiedoissa, mutta koska kirjoituksiin voi kuka tahansa vastata, on vaikea kuvitella edes vilpin yrittämistä jo pelkän vaivannäön takia. Valinta ei hyväksy myöskään vihamielisyyttä ihmisiä, ihmisryhmiä, organisaatioita tai valtioita vastaan. Jos sellaiseen on tarvetta, on väärässä osoitteessa, mutta sivusto ei hyväksy myöskään asioiden salaamista tai piilottamista, koska sivuston tarkoitus on jakaa tietoa.

Jos televisiouutiset kokoavat meidät miljoonayleisöksi, Internet on mahdollistanut sen, että tuolla miljoonayleisöllä voi olla käytössään koko yhteiskunnan osaaminen ja tietäminen. Emme tälläkään hetkellä kuvittele osaavamme ja tietävämme kaikkea, joten turvaudumme muiden osaamiseen. On verrattain  luonnollista turvautua myös uutisissa ihmisten osaamiseen ja tietämiseen.