Sota, jota emme näe - valta vallan sisällä

[Eino P. Keravalta]

Kaikkein tehokkain valta on valta, jota ei nähdä.

Nyt en puhu mistään salaliitoista vaan vallan muodoista, jotka ovat kaiken aikaa keskellämme, mutta joita emme aina tule ajatelleeksi tai hahmottaneeksi ja siksi ne ja niiden funktiot saattavat estää meitä tajuamasta, millaista kamppailua vallasta käydään paitsi yksilötasolla, myös enenevin määrin koko yhteiskunnan tasolla. Yritän siis tässä pienessä avauksessa tehdä näkyväksi erään vallan muodon, jota ei laajasti ottaen ymmärretä yhteiskunnassamme ainakaan virallisesti, vaikka tuhansilla yksilöillä voi olla ja onkin siitä näkemys ja jopa kokemuksia.

Tässä kirjoituksessa lähdetään siitä aksioomasta, että on periaatteessa kaksi vallan muotoa. Toinen näistä on meille näkyvä ja itsestäänselvä, mutta toinen taas on hahmoton ja nimetön ja siksi sitä ei ole helppo tunnistaa. Jotta saamme nämä vallan muodot näkyviin, meidän on annettava noille muodoille nimi. Sellaisia nimiä ei ehkä ole olemassa, joten ne pitää tässä keksiä, että asioista voidaan keskustella. Nimet ovat:

-Direkti valta

-Indirekti valta

Johdossanana on latinan 'directus', suora. Direkti valta merkitsee suoraa valtaa, indirekti valta epäsuoraa valtaa. Mitä nämä ovat?

Indirekti valta on käsitteenä outo, koska tuo käsite juuri keksittiin, mutta ilmiönä se on meille hyvinkin tuttu ja elämme sen keskellä kaiken aikaa. Indirekti valta on epäsuoraa valtaa ja se tässä tarkoittaa sitä, että valtaa käytetään instituutioiden muodossa siten, että esimerkiksi demokraattisessa yhteiskunnassa väkivalta on ulkoistettu tietyille instansseille, joilla on niin sanotusti demokraattinen lupa käyttää valtaa tai väkivaltaa. Indirekti valta on siis ulkoistettua valtaa ja länsimailla sillä on ainakin näennäisesti demokraattinen valtuutus. Indirektin vallan ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi:

-Demokratia
-Poliisi
-Armeija
-Vaalit
-Laki
-Oikeusistuimet
-Media
-Koulujärjestelmä

Tässä ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä, vaan päinvastoin tämä on kaikille tuttua, normaalia ja yleisesti hyväksyttyä täällä Euroopassa ja monessa muussakin maailman kolkassa. Olemme ikäänkuin tehneet yhteiskuntasopimuksen, jossa olemme ulkoistaneet vallan instituutioille ja samalla antaneet niille väkivaltaoikeuden, jota ainakin periaatteessa kontrolloidaan demokraattisen prosessin kautta.

Direkti valta on suoraa valtaa. Tässä sillä tarkoitetaan vallankäyttöä ilman välittävää instituutiota tai demokraattisessa järjestyksessä rakennettua vallan käytön välinettä. Direktin vallan ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi:

-Katujengit
-Uskonnolliset ääriliikkeet
-Rikollisyhteisöt
-Pimeät markkinat
-Huumekauppiaat
-Demokratiasta irtisanoutuneet arvoyhteisöt
-Grooming-ryhmät
-Vallankumousryhmät

Tässä kohtaa on tärkeää huomata, että direkti valta ei ole sitä, että Tauno lyö nakkispudarilla Teuvoa nenään. Tällöin kyseessä on vain satunnainen yksittäistapahtuma. Direkti valta on organisoitua, kuten indirekti valtakin, joskin direkti valta on rakenteiltaan löyhempää, joskaan ei aina. Direkti valta poikkeaa indirektistä vallasta siinä, että se ei edes teeskentele olevansa demokraattisen ja yleisesti tunnustetun laillisuuden prosessien hyväksymä.

Siinä, missä indirekti valta nojaa demokratiaan ja yleiseen hyväksyntään, yhteiskunnan laillisuuteen, siinä direkti valta nojaa rahaan, väkivaltaan, joukkovoimaan, soluttautumiseen, uhkailuun, kiristykseen, lahjontaan, oman jengin tukeen ja näkymättömyyteen. Indirektin vallan väärinkäytöksiin pääsee massiivisista ja valtion rahoittamista organisaatioista huolimatta käsiksi paljon helpommin, koska indirekti valta ei piileskele, vaan sille on olemassa instituutiota ja niillä on kivitalot ja kivitalojen seinissä lukee, mikä virasto on kyseessä.

Direktillä vallalla ei ole tuollaisia kylttejä, vaan se haihtuu savuna ilmaan kun siihen kohdistaa katseen. Silti direktin vallan valta on hyvin todellista ja koska se on kätkettyä, epäinstitutionaalista valtaa, sitä on vaikea nähdä ja siksi sitä vastaan taisteleminen täytyy käydä toisin asein kuin indirektiivin vallan väärinkäytöksiä vastaan.

Jotta idea konkretisoituisi, annamme vielä käytännön esimerkin: jos indirektiin valtaan sitoutuneessa järjestelmässä koetaan epäkohta, siitä tehdään valitus johonkin lailliseen instanssiin tai pyritään vaikuttamaan asiaan demokraattisessa prosessissa. Jos taas direktin valtakulttuurin yhteiskunnassa havaitaan epäkohta, sen havaitsijat ottavat kivet ja nuijat käsiinsä ja lähtevät hakkaamaan vihollisikseen katsomiaan ihmisiä tai tuhoamaan paikkoja. 

Kaikissa ihmisyhteisöissä on aina myös direktiä valtaa, mutta periaatteessa länsimainen yhteiskunta on melko valmistautumaton taistelemaan direktin vallan terroria vastaan, koska länsimaiset yhteiskunnat ovat ytimeltään indirektiivisen vallan rakennelmia ja samoin niiden kansat ovat kulttuurimoraaliltaan indirektiivisen vallan kannattajia.

Mutta nyt on jokin muuttumassa ja tämä kirjoituskin on luotu sen vuoksi. On nimittäin niin, että länsimaita perinteisesti hallinnut indirektiivi valta on saanut haastajan direktiivistä vallasta. Jälkimmäinen ei luonteensa mukaisesti haasta edellistä instituutoiden tasolla, juridiikan tasolla tai avoimella tasolla. Siksi tätä konfliktia voi olla vaikea huomata. Sen sijaan direktiivi valta haastaa länsimaisen yhteiskunnan omalla kentällään, kentällä, jonka se on soluttanut järjestelmämme sisään.

Miten direkti valta on solutettu sisään indirektin vallan yhteiskunnan sisälle? Se on tehty biologisella aseella, jota voimme kutsua nimellä Homo Sapiens. Mekanismi taas tunnetaan nimellä humanitäärinen maahanmuutto.

Ihminen on kulttuuri- ja arvo-olento. Vaikka kaikilla ihmisillä on taipumus olla enemmän tai vähemmän niin direktiivisen vallan kuin indirektiivisenkin vallan kannattajia, on tavallisesti niin, että jokin tietty kulttuuri- tai arvoyhteisö kannattaa jompaa kumpaa ensisijaisena. Perinteisesti tämä on näkynyt siten, että Länsimaat ovat kannattaneet avoimia demokratioita siinä, missä kehitysmaiden väki on kannattanut suljettuja, rasistisia ja väkivaltaan perustuvia klaaniyhteisöjä, joissa nepotismi, korruptio ja vahvimman oikeus vallitsevat.

Länteen suuntautuvan massamaahanmuuton seurauksena on kuitenkin niin, että indirektin vallan perinteisiin maihin on kohdistunut valtava muuttoliike direktiä valtaa kannattavien massojen taholta. Me puhumme paljon kotouttamisesta ja se tarkoittaakin pitkälti sitä, että maahan tullut kehitysmaalainen hylkää direktin vallan ja alkaa kumartamaan indirektille vallalle eli demokratialle ja tasa-arvolle sen edessä.

Kotouttaminen on kuitenkin epäonnistunut massiivisesti syistä, joihin voimme tässä vain lyhyesti tai epäsuorasti viitata. Totuus ja todellisuus on sitä, että direktiä valtaa kulttuurillisesti suosivat kehitysmaalaiset ovat pitäytyneet vanhoissa arvoissaan ja hylänneet indirektin vallan ja siihen sopeutumisen paitsi niiltä osin kuin voivat kokea siitä taloudellisesti hyötyvänsä tai kun voivat antaa sopeutumisestaan valheellisia sanallisia todistuksia hyötyäkseen taas lisää.

Direkti valta on kuitenkin täällä. Siitä eräänä osoituksena ovat viime aikojen uutiset Pääkaupunkiseudun jengiväkivallasta. On tärkeää ymmärtää, että kyseessä ei ole mikään sosiaalinen pahoinvointi, vaan direktin ja indirektin valtajärjestelmän yhteentörmäyksestä, kulttuurisodasta. Direktin valtajärjestelmän esitaistelijat eivät halua tukeutua indirektin, heille vieraan ja vastenmielisen valtajärjestelmän mekanismeihin, vaan he haluavat noudattaa omaa kulttuurikoodiaan ja se on heille normaalia, tervettä ja aktiivista kun taas meidän järjestelmämme noudattaminen olisi heidän näkökulmastaan syrjäytymistä, moraalista rappiota ja antautumista.

Tässä kohtaa on hyvä vielä teroittaa ja selventää: me olemme sodassa ja se sota on juuri nyt ja juuri täällä. Sodassa ei ole kyse muusta kuin direktin ja indirektin valtajärjestelmän kamppailusta, joskaan jälkimmäinen ei sitä kykene näkemään, koska se jo lähtökohtaisesti tunnustaa vain indirektit toimijat. Siksi direkti valta ja sen hyökkääjät tulkitaan väärään kategoriaan pahoinvoiviksi, autettaviksi, syrjäytyneiksi ja sorretuiksi. Ja siksi me länsimaisena arvoyhteisönä saatamme hävitä koko sodan, koska emme tajua edes olevamme sodassa.

Korostetaan vielä, että indirektin vallan kulttuuri on helposti altavastaajana direktin vallan kulttuurin hyökkäyksille, koska säännöt eivät ole samat ja koska edellinen on rakennettu vastaamaan uhkiin järjestelmän tasolla siinä, missä jälkimmäinen taas on uhka yksilötasolla. Jälkimmäinen vallan strategia, vaikka onkin evolutiivisesti kömpelömpi, on käytännössä hyvin tehokas romuttamaan kehittynyttä yhteiskuntaa, koska mitään konkreettista vastustajaa ei ole tai ainakaan poliittisesti korrekti länsimainen yhteiskunta ei sellaista näe tai tunnusta.

Mennäksemme jälleen käytännön esimerkkiin: meillä on nyt jengiväkivaltaongelma. Me yritämme ratkoa sitä indirektin arvoyhteisön keinoilla, me puhumme syrjäytymisestä, sosiaalityöstä, sosiaalisesta mediasta, työpaikoista, kaavoituksesta ja yhteiskunnan rakenteista samalla, kun direktin vallan käyttäjiä kiinnostaa vain saako joltain uuden puhelimen tai pillua ja se saako näitä, voi tapahtua oman jengin avulla väkivallan, eli direktin vallan keinoin.

Tiivistettynä voisi siis sanoa, että tässä yhteiskunnallisessa ongelmassa ei ole kyse kaavoituksesta, koulutuksesta tai tasa-arvosta, vaan seksuaalisuudesta, rahasta ja lähiön kuninkuudesta. Ja direkti valta hankkii ja aikoo hankkia nämä direktin vallan keinoin. Indirektiä valtaa käyttävä arvoyhteiskunta ei voi asialle mitään ainakaan niin kauan kuin noita rikoksia käsitellään vain indirektiivisen filosofian näkökulmasta valehdellen itselle, että me olemme kaikki samanlaisia ja että pohjimmiltaan pelaamme samoilla säännöillä.

Jotta voisimme ymmärtää tätä arvokonfliktia syvemmin, laitan lopuksi vielä muutaman syyn siihen, miksi kehitysmaalaiset pääosin kannattavat direktiä valtaa indirektin vallan sijaan. Syitä on ainakin seuraavat:

- Kykenemättömyys abstraktiin ajatteluun ( demokratia, tasa-arvo ja laillisuus vaativat käsitteellisen ajattelun kykyjä toisinkuin välittömien tapahtumien, kuten oman väkivallankäytön tulosten seuraaminen )

- Luottamuskulttuurin puute ( kehittymättömissä kulttuureissa voidaan luottaa vain omaan perheeseen tai korkeintaan omaan klaaniin ja siksi yhteiskunnan kokonaishyvä jää tajuamatta ja ajamatta )

- Psykologinen impulsiivisuus ( tyypillistä matalan ÄO:n kulttuureille. Näin ei voida ennakoida tapahtumia tai luoda jatkuvuutta yhteiskunnan tasolla, koska voi tulla joko yksilöllinen tai yhteisöllinen 'chimp out' )

- Yhteisön heimorakenne ( direktiivisen vallan kannattaja pystyy ymmärtämään vain sellaisia sosiaalisia rakenteita, joiden yksilöjäsenet hän tuntee ja tunnistaa henkilökohtaisesti, kaupungin toisella laidalla asuva samanvärinen on jo kaukaista toiseutta ja epäluulon aiheuttaja )

- Välitön kunniantarve ( direktin valtarakenteen uusintaja ei kykene seuraamaan pidempiä syy- ja seurausketjuja, vaan tyydytys on saatava välittömästi, esimerkiksi kunnia on saatava heti ja konkreettisesti väkivallalla eikä vuoden kuluttua oikeudessa sanallisesti ja pikku sakoin )

- Henkilökohtaisen vallan tunne abstraktin vallan sijaan ( keharimaalaiselle, direktin vallan käyttäjälle valtaa ei ole vaikkapa koulutus tai demokraattinen vaikutusmahdollisuus, vaan välitön voiman tunne toisen 'nyt-hetkessä' tapahtuvana häviönä vaikkapa kuoleman, loukkaantumisen, rahojen menetyksen, häpeän tai pakkoseksin nimissä )

Toivottavasti olen tässä pienessä avauksessa pystynyt tuomaan esille sen, että me olemme nyt todellakin sodassa ja että tätä sotaa ei käydä meidän säännöillämme ja siksi tulemme olemaan pulassa muukalaisten vallankäytön edessä.

Ainoa keinomme on siinä, että ensinnäkin tajuamme olevamme sodassa ja toisekseen siinä, että alamme käyttää sellaisia strategioita, jotka toimivat tunkeilijoihin, joiden strategiat ovat meille outoja, erilaisia ja salakavalia ja siksi näkymättömiä.

Meillä on täysi tekninen, taloudellinen, älyllinen, moraalinen ja filosofinen kapasiteetti voittaa tämä, mutta se vaatii mentaalista vallankumousta, jossa ymmärrämme direktin ja indirektin vallankäytön muodot.

Olkoon tämä pieni askel sen puolesta.

[Radio]

Voihan sen noinkin ajatella. Maailma ilman sotia on harhaa. On kuumaa ja kylmää sotaa ja niitä ovat kautta historian ihmiset keskeytymättömästi käyneet.
Euroopassa on sodittu "sivistyneesti" joskus ennen. Sääntöjä noudattaen. Esim. kieltämällä räjähtävät luodit ja taistelukaasujen käytön.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Perinteisiä sotia käydään yhä harvemmin. Ählämit ja mustat, oliko muita?
Sotia käyvät valtiot niiden poliittisten johtajien mielestä legitiimien etujensa tähden. Hybridisodankäynnistä kauppasodankäyntiin. Kapitalistisen kilpailun ja sodan ero on hämärtynyt.
Sodat ovat usemmiten olleet hyödyllisiä, tuottaneet keksintöjä ja pitäneet väestönkavua kurissa. Poikkeuksena ovat uskonsodat lasten ristiretkestä jihadiin. Täysin hyödytöntä teurastusta.
Vasemmiston ja oikeiston hihhuliosastojen sodankäynti taitaa olla sitten se hybridisodankäynnin muoto, jossa vallanhimo ja uskonto kohtaavat. Uskontöja tässä yhteydessä ovat sosialismi ja fasismi.
Jihadismi onkin sitten jotain sanoinkuvamatonta pahuutta,

[Eino P. Keravalta]

https://alkonkassalla.blogspot.com/2020/09/leiki-kanssamme-tai-tule-potkituksi.html

Sain vinkin tästä materiaalista, joka liittyy aiheeseen.

[Brandis]

Myös terveydenhuolto on merkittävä epäsuora vallankäyttäjä yhteiskunnassa. Kuka diagnosoidaan, mitkä ovat diagnostiset kriteerit (osin yhteiskuntasidonnaisia), kuka saa hoitoa ja minkä tasoista se hoito on jne.

[Eino P. Keravalta]

Myös terveydenhuolto on merkittävä epäsuora vallankäyttäjä yhteiskunnassa. Kuka diagnosoidaan, mitkä ovat diagnostiset kriteerit (osin yhteiskuntasidonnaisia), kuka saa hoitoa ja minkä tasoista se hoito on jne.

Sosiaalipolitiikka on merkittävä vallan käyttäjä ja se käyttää molempia vallan muotoja.

Toisaalta on systeemiin rakennettu 'sorretut mamut' ensin-palvelu, koska heillä on väitetysti suurin hätä, vaikka tosiasiallisesti kyse on vain ideologiasta. Toisaalta taas systeemin ulkopuolella tietyt ryhmät saavat etuja, koska pelätään esimerkiksi rasismi-syytöksiä tai suoraan direktin vallan käyttöä eli uhkailuja, kostoa, väkivaltaa, koko suvun aiheuttamaan sosiaalista painetta.

[Eino P. Keravalta]

Kun nuorisojengit tappavat, pahoinpitelevät, ryöstävät ja raiskaavat, me yritämme etsiä ratkaisua länsimaisen ihmisen muovaaman ja luoman yhteiskunnan työkalupakista tajuamatta, että nuo kehitysmaalaiset jengit toimivat tämän systeemin ulkopuolella eikä heidän toimintaansa voi palauttaa niihin premisseihin, joita meillä on oman kultuuripiirimme suhteen.

Kun matu ryöstää, raiskaa, potkii ja tappaa, kyse ei ole ensisijaisesti ryöstämisestä, raiskaamisesta, potkimisesta tai tappamisesta, vaan direktin vallan käytöstä. Kyseessä on vallan kehän laajennuspyrkimys ja se käsittää talouden, moraalin, seksuaalisuuden, vapauden ulottuvuudet ja resurssien ja tilan käytön.

Kyse ei ole mistään sosiaalisesta hätähuudosta, vaan suoran valtarakenteen uusintamisesta ja voimistamisesta. Kyse on sodasta ja väkivallasta, suoran vallan suorasta hyökkäyksestä eurooppalaista arvokenttää ja eurooppalaista ihmistä kohtaan. Tätä faktaa ei poista se, että direktin vallan käyttöön syyllistyvät eivät tee tätä useinkaan tietoisesti, koska tämä vallankäytön muoto on koodattu heidän kulttuuriinsa ja mahdollisesti jopa geeneihinsä: kyseessä on evolutiivinen selviytymismalli, joka tosin on vanhentunut modernissa yhteiskunnassa, mutta jota uusinnetaan useista syistä johtuen. Näitä syitä voivat olla matala ÄO, kulttuurisyyt ja välitön tulosten näkeminen.

Se, mitä me kutsumme 'kotouttamiseksi', ei toimi, koska se jo lähtökohtaisesti on indirektiä vallankäyttöä ja kohteet ymmärtävät vain direktiä vallankäyttöä: kohteilta puuttuu indirektin vallan mekanismien ymmärrys tai luottamus niihin ja indirekti valta saatetaan nähdä jopa vihollisena ja heikkoutena. Siksi mitään kotouttamista ei ole.

Kohde ei edes pyri kotoutumaan vaan se pyrkii sotaan alistaakseen meidät ja sillä tiellä se jo on.

Ongelma on siinä, että meidän päättäjämme eivät edes ymmärrä, mistä tässä on kysymys.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Allahinpalvojien talouskäsitykset se että ei saa periä korkoja ja osinkoja vahvistaa myös paskaa vallanjakoa. Kun ei voi periä korkoja niin silloin ei voi lainata ja sijoittaa tämä taas ehkäisee teollisuustyöpaikkojen syntymistä. Yhteiskunnista tulee pakostakin tällöin paskastanioita. Tämä pätee myös moniin ortodoksisiin ja jyrkän katollisiin maihin esim. Etelä-amerikassa.

[Suurmestari]

^Saattaa kyllä olla niin että tietty osingoistaan ja obligaatioistaan tunnettu porukka käyttää oman tapaistaan suoraa valtaa Länteen...

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

^Saattaa kyllä olla niin että tietty osingoistaan ja obligaatioistaan tunnettu porukka käyttää oman tapaistaan suoraa valtaa Länteen...

Että te jaksatte noita typeriä salaliittojanne.

[Uuno Nuivanen]

He eivät ymmärrä, että ihmiset luovat yhteiskunnan eikä toisinpäin. Jokaisen kabulin tai kongon gangstan kannattaisi vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa henkeen ja vereen säilyttääkseen nykyisen, toiseustoteemin asemansa jota ymmärretään loputtomasti kuin pientä lasta ja joka saa ilmaisen, hyvän elämän länsimaissa.

Mutta ei. Kun ei ymmärrä. Jos ymmärtäisi, ei käyttäytyisi kuin kehitysmaalainen. Se paskastanian tapa on nimenomaan koodattuna heihin. Ja se toimii kehittyneemmässä yhteiskunnassa kuten idiootin kanssa väittely; vetää kaikki lopulta omalle tasolleen ja voittaa kokemuksellaan.

Eivät ne fundeeraa noin monimutkaisia. Ne elävät vaistojensa varassa; eat, sleep, fuck, repeat. Roduista ei ole kysymys. Ne ovat eri lajia kuin me.

[Socrates]

Onhan tuo yksi tapa jaotella eri vallankäytön muotoja, mutta minusta suora valta on näkyvämpää kuin epäsuora. Jos vaikka muutama yhdistelmäkaapin kokoinen karpaasi tulee perimään velkoja, niin aika näkyvää vallankäyttöä se on.

Epäsuora vallankäyttö tuottaa elintasoa, mutta sitä on vaikea hahmottaa, koska se voidaan yleensä perustella yhteisön edulla. Aiheesta tai aiheetta.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

He eivät ymmärrä, että ihmiset luovat yhteiskunnan eikä toisinpäin. Jokaisen kabulin tai kongon gangstan kannattaisi vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa henkeen ja vereen säilyttääkseen nykyisen, toiseustoteemin asemansa jota ymmärretään loputtomasti kuin pientä lasta ja joka saa ilmaisen, hyvän elämän länsimaissa.

Mutta ei. Kun ei ymmärrä. Jos ymmärtäisi, ei käyttäytyisi kuin kehitysmaalainen. Se paskastanian tapa on nimenomaan koodattuna heihin. Ja se toimii kehittyneemmässä yhteiskunnassa kuten idiootin kanssa väittely; vetää kaikki lopulta omalle tasolleen ja voittaa kokemuksellaan.

Eivät ne fundeeraa noin monimutkaisia. Ne elävät vaistojensa varassa; eat, sleep, fuck, repeat. Roduista ei ole kysymys. Ne ovat eri lajia kuin me.

Toisaalta samanlaiset linnut yhdessä lentelevät. Paskastanioiden väki voi tuntea olonsa kotoisammaksi paskastaniassa jossa valkoinen maksaa elannon. Tämä näkyy myös siinä että välittömästi näkyvät ongelmat eivät haitaa esimerkiksi kerrostalojen asumismukavuuden huonontuminen kun valkoiset häipyy.

[Kim Evil-666]

(...)Ongelma on siinä, että meidän päättäjämme eivät edes ymmärrä, mistä tässä on kysymys.

Aluksi sanon- että hyvä kirjoitus. Lainaamastani osasta sanoisin kuitenkin:

Olen taipuvainen uskomaan, että kyllä ne ymmärtävät- ainakin suuremmilta osin. Minä sanoisin, että ymmärtävät- mutta eivät välitä. Tämä pohjaa sanontaan: "vallasta sokaistuneet".

Sokaisevana elementteinä toimivat raha ja asema. Suomalainen hyvävelijärjestelmä on kuin Sampo- joka takoo rahaa tämän järjestelmän sisällä oleville. On hyvin yleistä, että ihminen luistaa kaikesta moraalisista arvoistaan, luoden tilalle tyhjiä ja onttoja- ylhäältä saneltuja arvoja, kun hän saa jalkansa järjestelmän ytimeen. Tavallisen ihmisen kohdalla tällaisessa tapauksessa puhutaan yleensä ahneudesta. Järjestelmän sisällä olevista vallan käyttäjistä puhuisin käytännön- ja moraalin korruptiosta- johon hyvin usein sisältyy myös silkka valehtelu.

Viimeiset vuosikymmenet viimeistään ovat osoittaneet maahanmuuton tullessa osaksi poliittiseen keskiöön- että koko poliittinen vallankäyttöjärjestelmämme on yksi iso korruptoitunut valhe, joka käyttää valtaansa omien pyrkimystensä edistämiseksi. Tämä tarkoittaa poliittisen vallan- ja rahan uusjakoa sisäpiiriin kuuluvien eduksi. Kansalaiset ovat tässä roolissa se Sampo- joka takoo sisäpiirin taskuihin- ja toimittaa hyödyllisen idiootin osaa- harhautettuna- mutta vakaasti. Kotimaisen järjestelmän yläpuolella on enemmän muskeleita omaava järjestelmä- joka kertoo omalle järjestelmällemme- mitä se järjestelmältämme haluaa.

Väitän, että jokainen suomalaisen järjestelmän sisäpiirissä oleva ymmärtää aivan varmasti, mistä kaikessa on kyse. Kaikkinainen epätoivoinen valehtelu- sen ylläpito ja jatkuva propagointi ovat kuin sormenjälkiä siitä. Ne jotka eivät ymmärrä, ovat järjestelmän sisäisiä hyödyllisiä idiootteja, jotka valjastetaan toistelemaan papukaijamaisesti 'kansainvälisistä sopimuksista" ja "ihmisoikeuksista" joka ikiseen tuuttiin.

Minulle tulee mieleeni tästä kaikesta yksi elokuva: 'Kun Hunttalan Matti Suomen osti" (nimensä takia) ja yksi kirja: 'Pentti Kouri- Suomen omistaja" (sisältönsä takia)

Ymmärrys ei takaa järkeä vallanhimoisessa ja ahneessa ihmismielessä, pikemminkin päinvastoin. Kansallismielisyys olisi paras tae sille, että suomalainen Suomi jatkaisi hengittämistään parhain edellytyksin- ei varmastikaan täysin vailla vilppiä- mutta kuitenkin suurimmissa määrin omiin- ulkopuolelta sanelemattomiin ehtoihinsa nojaten- alistaen omat päättäjänsä parhaiten kansalaistensa valvovan giljotiinin alle.

[Venne]

Keväällä pohdin vähän samoja asioita koronan vaikutukset yhteiskuntaan-ketjussa. Mietin mitä tarkoittaa yksilön kannalta se että hänellä on vahva suku/jengi (direkti vahvimman valta) joka tarjoaa turvaa ja elannon vs hän turvaa yhteiskuntaan ja luottaa indirektiin valtaan maksaessaan verorahoja. Olemme länsimaissa tottuneet että indirekti valta kantaa.  Direktin vallan maissa taas se on nimenomaan vahva suku/jengi joka pärjää.

[Eino P. Keravalta]

Onhan tuo yksi tapa jaotella eri vallankäytön muotoja, mutta minusta suora valta on näkyvämpää kuin epäsuora. Jos vaikka muutama yhdistelmäkaapin kokoinen karpaasi tulee perimään velkoja, niin aika näkyvää vallankäyttöä se on.

Epäsuora vallankäyttö tuottaa elintasoa, mutta sitä on vaikea hahmottaa, koska se voidaan yleensä perustella yhteisön edulla. Aiheesta tai aiheetta.

Hyviä pointteja, kiitos.

Ehkä on niin, että suora vallankäyttö on yksilölle näkyvämpää kun taas yhteiskunnalle se on näkymättömämpää ja sen voi naamioida tilastoihin ja anomalioihin. Sen sijaan epäsuora vallankäyttö on yksilölle vaikeampi hahmottaa siinä, missä taas yhteiskunnan rakenteet tunnistavat sen helpommin, koska ne ovat itse siitä rakennetut.

Konflikti, johon viittasin, syntyykin siitä, että yhteiskunta ei pysty kohtaamaan suoraa valtaa, koska se on rakennettu epäsuoran vallan järjestelmälle - siksi länsimainen yhteiskunta on niin haavoittuvainen epäsuoran vallan käytölle ja siksi me olemme systeeminä matkalla vaikeuksiin, ellemme ala tunnistaa ja kitkeä suoran vallan käyttöä systemaattisesti. Tämä vaatisi paitsi polittiisesta korrektiudesta luopumista, myös kulttuurillis-filosofista muutosta ja käytännön realiteettien tunnustamista: indirektin vallan järjestelmien on tiedostettava ja tunnustettava direktin vallan järjestelmä, vaikkei se edellisen näkemyksen mukaan järjestelmä olekaan - sitä se on silti funktionaalisesti, vaikka se onkin tiedostamaton järjestelmä, lähempänä biologisia viettejä kuin intellektiä.

[Socrates]

Nähdäkseni suora/epäsuora vallankäyttö jakoa selvempää on puhua organisoidusta ja organisoimattomasta vallankäytöstä.

Koska lähes kaikki inhimillinen toiminta on organisoitua ja siten luo hierarkian ja sen mukana syntyy vallankäyttöä, organisoimaton vallankäyttö jää määrälliseksi vähäiseksi, mutta saa näkyvyyttä yksin toimivien pahoinpitelijöiden yms kautta.

[Lalli IsoTalo]

Nähdäkseni suora/epäsuora vallankäyttö jakoa selvempää on puhua organisoidusta ja organisoimattomasta vallankäytöstä.

Koska lähes kaikki inhimillinen toiminta on organisoitua ja siten luo hierarkian ja sen mukana syntyy vallankäyttöä, organisoimaton vallankäyttö jää määrälliseksi vähäiseksi, mutta saa näkyvyyttä yksin toimivien pahoinpitelijöiden yms kautta.

Organisoitu vallankäyttö voitaisiin laarittaa näin:

• Lakiin perustuva yhteiskunnallinen laillinen vallankäyttö
• Lakeja rikkova, yleisesti hyväksytty yhteiskunnallinen vallankäyttö (mm. perustuslain rikkominen)
• Piilotettu hyvävelivallankäyttö (sulle-mulle)
• Laiton järjestäytynyt rikollisuus (mm. mafia)
• Laiton uskonnollispohjainen vallankäyttö (mm. islam)