Dekkarit ja mokutus

[AcastusKolya]

Johanna Tuomolan "Minkä taakseen jättää" v. 2012. Lohjan poliisiin tulee tässä sarjan nelososassa uusi poliisi: somali Abdi Kahir. Oikea supermies! Ko. sarjassa on ollut vahva homopropagandan maku: pääsankari Noora Nurkan isä on homo.

[ikuturso]

Ilkka Remes kirjoittaa varsin nuivasti, tai jos ei nuivasti, niin silmiä avaavasti.

Jouko Piho on Remeksen Kiirastulta ainakin arvostellut täällä foorumillakin. Kiirastulen yksi sankareista on hommalainen.
https://hommaforum.org/index.php/topic,117857.0.html

Omertan Liitto on todella EU-kriittinen dekkari.

Tuolla jotain keskustelua Remeksestä:
https://hommaforum.org/index.php?topic=123699.0

-i-

[Jorma M.]

Läntisessä maailmassa on dekkareista tullut viimeisten 25-30 vuoden aikana seksuaalivähemmistöjen, matuttamisen, miesvihan, EU:n ja finanssikapitalismin työväline. Mädätystä on tällaisissa dekkareissa yleensä koko kirja, joissakin vain vähän.

[AcastusKolya]

Uusimmassa Ruumiin kulttuurissa oli Camilla Greben haastattelu. Ruotsin autopalot johtuvat kuulemma "toisen polven maahanmuuttajien kotoutuksen epäonnistumisesta". Siis pitääkö maassa syntyneitäkin "kotouttaa"...

[Shemeikka]

Viihteen mokutus on vanhaa perua, alkanut kaiketi 1950-luvulla. Ainakin amerikkalainen, Hollywoodin kommunistisympatioitten takia mustalistaama Jules Dassin teki Ranskassa kulttimaineen saaneen  noir-elokuvan Rififi, jossa on valkopesua. Elokuva perustui ranskalaisen konnan kirjaan, jossa vuonna 1942 ranskanarabialaiset roistot ryöstävät ja murhaavat.

Dassin ei alunperin halunnut ohjata elokuvaa Rififi sen rasismin ja seksismin takia, mutta suostui kun roistot muutettiin valkoisiksi.

Nippelitieto: "Rififi" on Ranskan alamaailman slangia 1940-luvulta ja tarkoittaa tappelua.

Rififi löytyy hyvin varustetuista kirjastoista.

[SmallFish]

Uusimmassa Ruumiin kulttuurissa oli Camilla Greben haastattelu. Ruotsin autopalot johtuvat kuulemma "toisen polven maahanmuuttajien kotoutuksen epäonnistumisesta". Siis pitääkö maassa syntyneitäkin "kotouttaa"...

Koita poika koita vaan, kotoutus ei lopu miiiiiilloinkaan

[pienivalkeapupu]

Menee snadisti off topic, mutta Hamilton - kansakunnan puolesta leffoissa (pää / nimiosassa Mikael Persbrandt) arabiterroristit ovat arabiterroristeja, eikä niissä juurikaan tehdä eroa valkoisen miehen tahi rättipään pahuuksien välillä... vai muistanko väärin?
Korjatkaa toki kanssanuivat, jos Teillä on parempaa tietoa.

[Roope]

Lopetin Leena Lehtolaisen kirjojen lukemisen jo monta vuotta sitten, koska en jaksanut enää jatkuvaa mokutusta ja punavihreän aatteen "saarnaamista". En halua edes lukea kirjailijattaren haastatteluja nykyään.

Leena Lehtolainen punoo uuden Maria Kallio -dekkarin juoneen sekä irakilaispakolaiset että transsukupuolisuuden

Jälkikaiku on Leena Lehtolaisen 15. Maria Kalliosta kertova romaani. Se ankkuroituu vahvasti suomalaiseen nykytodellisuuteen.

Pertti Avola

Romaani

Leena Lehtolainen: Jälkikaiku. Tammi. 394 s.

[...]

Lisähuolta tuo se, että poliisia kiusaava netti­trolli kohdistaa uhkauksia myös Marian lapsiin.

TAPAHTUMAT käynnistyvät, kun Tapiolasta löytyy surmattu teini-ikäinen irakilaispakolainen, joka osoittautuu transsukupuoliseksi. Samoihin aikoihin toinen irakilaispakolainen joutuu syytetyksi 15-vuotiaan tytön raiskauksesta. Kun syyttäjä päästää miehen vastaamaan syytöksistä vapaalla jalalla, alkaa nettitrollin kampanja Ma­rian yksikköä vastaan.

Trolli tuntuu tietävän yllättävän paljon poliisien yksityiselämästä, joten Maria alkaa epäillä poliisin sisäpiiriä. Olisiko joku virkaveli kateellinen tai muuten näreissään? Oman sävynsä tarinaan tuo erään sivuhenkilön vuosia aiemmin uimarannalta jäljettömiin kadonneen pikkupojan tapaus. Kukaan ei enää usko asian selviävän, mutta koska ruumista ei ole, juttu on periaatteessa yhä auki.

JÄLKIKAIKU on tutun asiallinen ja rikostutkinnan kuvaukseltaan vakuuttava poliisiromaani, jossa Lehtolainen annostelee sopivasti päähenkilöidensä yksityiselämän puolia sekä tarkastelee tasapuolisesti pakolaiskysymystä ja transsukupuolisten vaikeuksia maailmassa, jossa niin muslimit kuin kristityt suhtautuvat heihin nuivasti.

[...]

Romaanin lopuksi puolustetaan ihmisyyttä ja sen moninaisuutta kauniilla tavalla.

Helsingin Sanomat 8.8.2020

[foobar]

Osataan sitä Suomessakin. Suomalainen Leena Lehtolainen oli Suomen dekkaristien ykköskaartia, mutta on mennyt virran mukana ja on mokutuksen asialla. Eräässä romaanissaan, mahdollisesti kirjassa Minne tytöt kadonneet, nainen väitti joutuneensa matun raiskaamaksi, mutta Maria Kallion asiaa tutkiessa paljastui että rasistinainen oli viekkaasti houkutellut matun raiskaamaan ja sitten tehnyt rikosilmoituksen nostattaakseen rasisteja vihaan ulkomaalaisia kohtaan.

Sanoipa Leena L jossain haastattelussa että mikäli jostain hänen lapsistaan tulisi rasisti, Leena L olisi epäonnistunut äitinä. Rasismin määritelmää ei luonnollisestikaan ollut.

Muistan elävästi, kuinka erehdyin katsomaan telkusta (vuosia sitten) yhden jakson yhdestä Mario Kallio -filmatisoinnista, jossa Petteri Summanen joutui esittämään täysin tahdotonta ja munatonta Maria Kallion puolisoa - nähtävästi Lehtolaisen käsitys unelmamiehestä. Tuli mieleen Pirkka-Pekka Peteliuksen Ou nou! -komediasarja, jossa kerrottiin toimitusjohtaja Suvi Kurkelasta, urakoitsija Milja Rautakourasta ja yliluutnantti Mariannesta sekä näiden miehistä, sairaanhoitaja Reino Kurkelasta, pankkivirkailija Tapio Rautakourasta ja sosiologi Jorma Härmälästä.

Mokutus korreloi tunnetusti feminismin kanssa.

Leena Lehtolaiselta on tullut jälleen kivenkova dekkari jota Hesarin toimittajan on mahdotonta olla kehumatta. Syitä ei ehkä tarvitse arvuutella kovin paljoa...

Muut Leena Lehtolaisen romaanit saattavat toisinaan olla hieman epätasaisia, mutta leipälajissaan, Maria Kallio -dekkareissa, hän on vakaa kuin... niin, kallio.

Jälkikaiku on 15. Maria Kallio -romaani, ja se ankkuroituu vahvasti suomalaiseen nykytodellisuuteen ja sen kipupisteisiin. Sarjan myötä ikääntynyt Maria on nyt viisikymppinen ja johtaa Espoon poliisissa lasten ja nuorten tekemiin ja heihin kohdistuneisiin rikoksiin keskittyvää yksikköä.

Marian lapset alkavat jo suunnitella muuttoa omiin asuntoihin, mutta Mariaa painaa yhä se, ettei hän ole ollut työnsä vuoksi lastensa elämässä läsnä täysipainoisesti. Lisähuolta tuo se, että poliisia kiusaava netti­trolli kohdistaa uhkauksia myös Marian lapsiin.

Tapahtumat käynnistyvät, kun Tapiolasta löytyy surmattu teini-ikäinen irakilaispakolainen, joka osoittautuu transsukupuoliseksi. Samoihin aikoihin toinen irakilaispakolainen joutuu syytetyksi 15-vuotiaan tytön raiskauksesta. Kun syyttäjä päästää miehen vastaamaan syytöksistä vapaalla jalalla, alkaa nettitrollin kampanja Ma­rian yksikköä vastaan.

Trolli tuntuu tietävän yllättävän paljon poliisien yksityiselämästä, joten Maria alkaa epäillä poliisin sisäpiiriä. Olisiko joku virkaveli kateellinen tai muuten näreissään? Oman sävynsä tarinaan tuo erään sivuhenkilön vuosia aiemmin uimarannalta jäljettömiin kadonneen pikkupojan tapaus. Kukaan ei enää usko asian selviävän, mutta koska ruumista ei ole, juttu on periaatteessa yhä auki.

Jälkikaiku on tutun asiallinen ja rikostutkinnan kuvaukseltaan vakuuttava poliisiromaani, jossa Lehtolainen annostelee sopivasti päähenkilöidensä yksityiselämän puolia sekä tarkastelee tasapuolisesti pakolaiskysymystä ja transsukupuolisten vaikeuksia maailmassa, jossa niin muslimit kuin kristityt suhtautuvat heihin nuivasti.

Niin poliisit kuin muut henkilöt sekä miljööt saavat uskottavan ja elävän ilmiasun Lehtolaisen varmaksi ja rönsyilystä vapaaksi kehittyneessä kielen­käytössä.

[...]

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006595989.html

Lehtolainen on siis kirjoittanut kirjan jonka yhteenvedolla voittaisi mokutusbingon kolmesti, ja Hesarin toimittaja ei voi sanan vertaa kritisoida sitä esim. siitä että kyseessä olisi poliittisen opportunistinen satuilu "realistisen" kuvauksen sijaan. No, en ole yllättynyt.

EDIT: Heh, Roope ehti ensin. Aika hyvin kun tähän ketjuun ei ole kirjoitettu mitään yli puoleentoista vuoteen...

[Jorma M.]

Tää on kiintoisa aihe.

Jos puhutaan perusdekkareista niin kaiketi 1960-luku on raja. Uudemmat dekkarit lienevät perseestä. 1990-luvulla viimeistään kaikki kirjoittavat koodin mukaan. (On tapahtunut sama kuin esim elokuvissa ja musiikissa.) Sitten on tietysti jännitys-, kauhu- ym alueet jotka ovat jo enemmän tai vähemmän eri asia.

Vanhoissa dekkareissa on muiden hyvien (?) ominaisuuksien lisänä siis woke- / lgbt- / blm- / ym scheissen puute. Niiden tarkoitus oli laadukkuus eikä opetus tai median myötäily.

[Tabula Rasa]

Dekkarit ovat vain yksi juonne varsinaisen ongelman ollessa kaunokirjallisuutta julkaisevien tahojen julkaisuun asti etenevän kirjallisuuden olevan sitä itseään sieltä syvältä, mitä tulee moku, rotu, seksuaalisuus yms, aiheiden noustessa keskiöön juonen ja muiden laadukkaan kirjallisuuden osatekijöiden ohella. Tietysti jonkin verran on pienjulkaisijoita, mutta kuten kiuas-kustantamon kohtelusta kirjallisuusmessuilla näkee, ei niillä ole mainittavaa markkina-asemaa viihde/kaunokirjallisuudessa. Sähköiset jakelut ainoita kanavia/nettikirjakaupat.

Itsekin olen vähentänyt melko monen kotimaisen kirjailijan tuotoksien kulutusta, näiden mentyä mokujulkaisukiiman mukana halvalla, ja jos tiedät mitä moku ajaa, on ensimmäisen kahden luvun jälkeen selvää mitä lopputulema on, sen sijaan että lukisi laadukkaita vuosisadan tai kahden takaisia laatukirjoja. Klassikot tietysti varmoja, ja mitä vanhempaa mutta säilynyttä ajan myötä, näyttää olevan monasti laadun tae, jolloin nautin suuresti 500v vanhan italialaisen kirjoittajan hengentuotteesta suunnattomasti enemmän kuin mistään mitä viimeisen 50v aikana on julkaistu. Kysymyshän on lähinnä julkaisijoiden preferensseistä, ja mitä näkevät kannattavaksi. Valitettavasti nykyinen aika on ideologia ohi sisällön-roskaa, mitä kirjallisuuteen tulee.

[Supernuiva]

^Muistanko oikein, mutta eikös joitain klassikkodekkareita ole jo sensuroitu nykyaikana?

Uudelleennimeämisiä on taidettu myös tehdä?

[foobar]

Tuo Lehtolaisen tyylilaji jaksaa ihmetyttää minua. Jos kirja on sitä mitä Hesarin ylistys antaa ymmärtää, luokittelisin sen itse jonkinlaiseksi fantastiseksi pakkomielteiseksi dystooppiseksi propagandaksi. Fantastiseksi siksi, että mielikuvitukselliset, tilastollisen evidenssin kanssa nurinkurin olevat asiat hallitsevat tarinaa "joka voisi olla totta" (transsukupuolinen teini-ikäinen irakilaispakolainen on implisiittisesti kantaväestön murhan uhri), pakkomielteiseksi siksi että sama tematiikka on toistunut luoja ties kuinka monessa kirjassa, dystooppinen siksi että pahuus asuu selkeästi yhdessä ryhmässä jonka valta ulottuu kaikkialle ja propagandaa siksi että se pahuuden koti on luonnollisestikin ultramokutusta kritisoivien keskuudessa - suomeksi Halla-aho on murhien ja trollitehtaiden takana.

Tämä ajattelu taitaa vertautua lähinnä "sosialistiseen realismiin" jossa realismilla ei ollut mitään tekemistä tuotosten kanssa, vain poliittisella oikeamielisyydellä ja tavoitteella oli. Mahdotonkin tarina oli hyvä jos se oli doktriinin mukainen, ja Lehtolainen ilmeisesti tosiaankin osaa kiskoa puolueapparaatin naruista halutulla tavalla. Sivusta katsoen tuo näyttää kuitenkin suorastaan irvokkaalta. Tulee mieleen useampikin oppijärjestelmä jossa vastaava realismista doktrinaalisten vihollisten demonisoinnin ja dehumanisoinnin hyväksi luopuminen on tuottanut kaikkea muuta kuin maailmalle pelastuksen.

[l'uomo normale]

Pertti Avola

Romaanin lopuksi puolustetaan ihmisyyttä ja sen moninaisuutta kauniilla tavalla.

Onko Pertti Avola kirjoittanut aina noin klišeisiä lauseita?

Lehtolaisen kirjat ovat niitä, mitä myydään paljon ja mitä vanhojen kirjojen myyntipaikat ovat täynnä,

[Shemeikka]

^Muistanko oikein, mutta eikös joitain klassikkodekkareita ole jo sensuroitu nykyaikana?

Uudelleennimeämisiä on taidettu myös tehdä?

Agatha Christien "Kymmenen pientä neekeripoikaa" sai uuden nimen "Eikä yksikään pelastunut." (Uusi nimi pilaa juonen)

OT Myös suomalainen, Simo Hämäläisen jännäri "Puolen miljoonan painajainen" on tiettävästi nimetty uudelleen, "Viiden miljoonan painajainen," koska painosten välissä jylläsi markan inflaatio.

[dr jeep]

Jos kiinnostaa lukea englanninkielistä viihdekirjallisuutta sähköisessä muodossa, niin netistä kyllä löytyy luettavaa, jossa monikulttuurisuus ja muu vastaava ei ole tarinaa häiritsemässä. Amazonin kindlekirjat tarjoaa isoimman valikoiman, mutta muitakin vaihtoehtoja on olemassa.Goodreads:sta voi selata minkälaisia kirjoja on julkaistu.

Nykyään kirjan julkaisu sähköisessa muodossa ei vaadi välikäsia, joten kustantaja ei ole este jos haluaa oman tuotoksen julkaista. Kukaties hommallakin on pöytälaatikkokirjailijoita, joilla olisi tekstejä julkaistavaksi (minulla ei ole).

[foobar]

Jos kiinnostaa lukea englanninkielistä viihdekirjallisuutta sähköisessä muodossa, niin netistä kyllä löytyy luettavaa, jossa monikulttuurisuus ja muu vastaava ei ole tarinaa häiritsemässä. Amazonin kindlekirjat tarjoaa isoimman valikoiman, mutta muitakin vaihtoehtoja on olemassa.Goodreads:sta voi selata minkälaisia kirjoja on julkaistu.

Nykyään kirjan julkaisu sähköisessa muodossa ei vaadi välikäsia, joten kustantaja ei ole este jos haluaa oman tuotoksen julkaista. Kukaties hommallakin on pöytälaatikkokirjailijoita, joilla olisi tekstejä julkaistavaksi (minulla ei ole).

Kustantajattomuuden kääntöpuolena on kuitenkin mainittava etteivät laatukriteerit ole välttämättä kovinkaan korkealla, vai luokittelisitko esim. tämän Amazonissa tarjolla olevan opuksen maailmankirjallisuuden helmeksi?

Taken by the T-Rex (Dinosaur Erotica)

[Tabula Rasa]

^Muistanko oikein, mutta eikös joitain klassikkodekkareita ole jo sensuroitu nykyaikana?

Uudelleennimeämisiä on taidettu myös tehdä?

Kymmenen pientä neekeripoikaa on nykyään, eikä yksikään pelastunut. Agatha Christie, 1939. Ja onhan näitä sensurointeja nähty ja reprinttauksia, Mark Twainin Tom Sawyer seikkailut, 1876 eivät nykyään sisällä alkuperäiskieltä hyviä neekereitä tai tiettyjä alatyylin ilmauksia yms, Tuomo sedän tupa eli alhaisten elämää : kuvauksia neekeriorjain elämästä Amerikan Yhdysvalloissa, suomennos Niilo Liakka, ISBN 951-0-11386-7 ei tule näkemään uusintapainoksia alkuperäisasussaan nykyaikana, vaikka Harriet Beecher Stowea kuvaili parhaiten Abe Lincoln sisällissodan alussa tavatessaan huudahduksella ''Te siis olette se pieni nainen, joka kirjoitti tämän suuren sodan aiheuttaneen kirjan''. Lisäksi kyseinen kirja oli jo kerran bannissa, nimittäin konfederaation toimesta aikoinaan.

Kaikenkaikkiaan kuvitelma että retusoimalla entisaikojen kieltä muutetaan nykyaikaa jotenkin paremmaksi on niin sekopäinen että en oikein löydä sanoja sitä kuvaamaan.

Keräilenpä tähän vähän kokoelmaa+ linkkejä, itsellä lukulistalla https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_books_banned_by_governments

Poimintoja:

How to Read Donald Duck (Spanish: Para leer al Pato Donald) is a 1971 book-length essay by Ariel Dorfman and Armand Mattelart that critiques Disney comics from a Marxist point of view as capitalist propaganda for American corporate and cultural imperialism

Truth for Germany—The Question of Guilt for the Second World War    Udo Walendy    1968

The Fugitive (Perburuan) (1950) Pramoedya Ananta Toer    Banned in Indonesia in 1950, for containing "subversive" material, including an attempt to promote Marxist–Leninist thought and other Communist theories. As of 2006, the ban is still in effect.

Little Black Sambo (1899)    Helen Bannerman    1899    Children's story    Banned in Japan (1988–2005) to quell "political threats to boycott Japanese cultural exports", although the pictures were not those of the original version.

Thalia    Arius (AD 250 or 256 – 336)       Theological tract, partly in verse    Banned in the Roman Empire in the 330s+ for contradicting Trinitarianism. All of Arius writings were ordered burned and Arius exiled, and presumably assassinated for his writings. Banned by the Catholic Church for the next thousand plus years

Bad Samaritans: The Myth of Free Trade and the Secret History of Capitalism    Ha-Joon Chang    2008    Non-fiction    One of 23 books which from August 1, 2008 onward is banned for distribution within the South Korean military

Various works    Shen Congwen    1902–1988    Novels    "Denounced by the Communists and Nationalists alike, Mr. Shen saw his writings banned in Taiwan, while mainland China publishing houses burned his books and destroyed printing plates for his novels."

Paradise of the Blind    Duong Thu Huong    1988    Novel, Literary fiction    Censored in Vietnam for criticism on the political party in control



Salman rushdienhän tuntee kaikki ja koko islamilainen maailma on sitä listimässä, mutta muita:

Queen of Sheba and Biblical Scholarship    Bernard Leeman       History    Currently banned in Saudi Arabia for suggesting the Hebrews originated in Yemen and their Israelite successors established their original pre-586 B.C.E. kingdoms of Israel and Judah between Medina and Yemen.

Notre ami le roi (1993)    Gilles Perrault    1993    Biography of Hassan II of Morocco    Banned in Morocco. This book is a biography of King Hassan and examines cases of torture, killing, and political imprisonment said to have been carried out by the Moroccan Government at his orders

Le roi prédateur (2012)    Catherine Graciet and Éric Laurent    2012    Investigative Journalism    Banned in Morocco. This book makes allegedly "defamatory" accusations of corruption against Mohammed VI of Morocco, after investigating the exponential growth of his wealth

Understanding Islam through Hadis (1982)    Ram Swarup

Islam – A Concept of Political World Invasion (2003)    R. V. Bhasin

The Truth About Muhammad    Robert Spencer    2006    Non-fiction    On December 20, 2006, the government of Pakistan announced a ban on Spencer's book, citing "objectionable material" as the cause.

https://www.penguin.co.uk/articles/2019/sep/surprising-books-that-have-been-recently-banned-2019/

Kaiken kaikkiaan kirjoitetun pornon ja itsemurhaohjekirjojen ulkopuolelta hyvin mielenkiintoinen katsaus maailmankirjallisuuteen.

dr jeep, itsellä olisi ajatus, mutta sen sijaan että teen sen kirjamuotoon, se tulee ulos varmaankin sarjana livelähetyksiä. Jos kovasti kysyntää on niin voihan sen kirjaksikin asti työstää.

[dr jeep]

Kustantajattomuuden kääntöpuolena on kuitenkin mainittava etteivät laatukriteerit ole välttämättä kovinkaan korkealla, vai luokittelisitko esim. tämän Amazonissa tarjolla olevan opuksen maailmankirjallisuuden helmeksi?

Taken by the T-Rex (Dinosaur Erotica)

Noinhan tuo on Huonon tuotannon määrän suhde hyvään on aiempaakin suurempi.

[Vaniljaihminen]

Tuo kirjojen periaatteellinen tai todellinen bännäys lienee Suomessakin hieman laajempaa kuin mitä yllä oleva Tabula Rasan linkki osoittaa. Eihän Suomessa virallisesti ole kielletty yhtään mitään, mutta sellaisia merkittäviä teoksia on ollut, joita suurimmat kustantamot eivät ole suostuneet julkaisemaan. Aleksandr Solzhenitsynin Vankileirien saaristo jäi pienen kustantamon tehtäväksi samoin kuin kenraali Airon puolustuspuheen julkaisi Jääkiekkoilun kannatusyhdistys.

[Supernuiva]

Tuo kirjojen periaatteellinen tai todellinen bännäys lienee Suomessakin hieman laajempaa kuin mitä yllä oleva Tabula Rasan linkki osoittaa. Eihän Suomessa virallisesti ole kielletty yhtään mitään, mutta sellaisia merkittäviä teoksia on ollut, joita suurimmat kustantamot eivät ole suostuneet julkaisemaan. Aleksandr Solzhenitsynin Vankileirien saaristo jäi pienen kustantamon tehtäväksi samoin kuin kenraali Airon puolustuspuheen julkaisi Jääkiekkoilun kannatusyhdistys.

Historiassa on kielletty, kirjastoissahan oli "myrkkykaappeja", aikana jolloin aatteellisesti vääriä kirjoja ei kuitenkaan tuhottu samantien - kuten nykyään tehtäisiin. Toisen maailmansodan jälkeen kirjoja sensuroitiin, kun niistä vedettiin kynällä rivejä yli.

Tuntematon sotilas oli sensuroitu, vasta nykyaikana Sotaromaani on alkuperäinen.

Onko jopa Tintti-sarjakuvaa sensuroitu? Tintti Neuvostomaassa sai muistaakseni ilmestyä vasta 90-luvulla tai jotain vastaavaa, lieneekö jo nyt taas kielletty?

Suomessa oli myös tehty 90-luvun "suojasään" aikana kirja tai väitös kirjoihin kohdistuneesta sensuurista, esimerkkejä oli muistaakseni todella paljon. Sensuuri on ollut laajaa, ja lienee taas laajenemaan päin?

[Arvoton]

Tästä kait 5 vuotta. Sain kaverilta jonkun (Matti Röngän) Viktor Kärppä-kirjoista. Luin sitä 7 sivua ja lopetin siihen, kun sanat "monikulttuuri" ja "suvaitsevaisuus" olivat esiintyneet siinä ainakin kerran. Toinen niistä kait jo kahdesti.

Tästä seurasi se, että kun kirjoitin tästä Jorma Vuoksenmaan twitter-tilille, hän teki saman minulle kuin minä siskonsa poikaystävän kirjalle. Eli blokkas. Jore on vähä kuin 2-metrinen Suomen tärkein ja herkin. Sisko suht' hyvä ohjaaja, kyl. Molemmat menevät muotien mukana hukkaan.

[Vaniljaihminen]

Tuntematon sotilas oli sensuroitu, vasta nykyaikana Sotaromaani on alkuperäinen.

Sensuroitu sitä tietysti on. Muistan kun se julkaistiin, niin eräs arvostelija sanoi siihen tyyliin, että olisi saanut jättää jäljelle aika paljon alkuperäistä dialogia mutta Linnan kaikkitietävää kirjailijaminää olisi voinut poistella enemmänkin. No, se oli yksi mielipide.

Onhan sitä ollut hannusalamat ja uudehkon Jääkärit 1918 -kirjan johdantoluvussa kerrottiin, kuinka kustantaja oli tahtonut käytettävän vapaussota-sanan sijalla sanaa sisällissota. Sensuuri ei kuitenkaan vielä tarkoita, että teos itsessään kiellettäisiin. Kustantaja on joskus sentään aivan oikeassakin. Joskus.

---
Mun mielestä dekkarikirjallisuudella on suorastaan tehtävänään puolustaa nykyistä vasemmistoestablismenttia. Toki muutakin kirjallisuutta saa olla, mutta kaikki palkinnot ja kilpailut voittaa aina joku vasemmistoliittolaisuuden puolustuspuhe. Ei niitä Revontuli-julkaisuille jaeta.

Kirjallisuudessa on sellaisia trooppeja, joita ehkä pitäisi tuoda paremmin esille. Esimerkiksi, jos kirjan hahmo on irakilainen pakolainen, häntä ei sovi kuvata mitenkään muuten kuin pakomatkalla olevana mielipidevankina, joka muuten taistelisi anttirokkamaisen urhoollisesti sortajiaan vastaan mutta on joutunut pakenemaan ylivoiman tieltä, eikä hän ei ole muslimi muuten kuin ulkonäöltään ja jota skinit jahtaavat pesismailojen kanssa. Ja jos kirjailija vähänkin poikkeaa tuosta troopista, on hän syyllistynyt vihapuheeseen yms.