Pitkä matka Mäntyniemeen

[B52]

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/1135268880120/?cmp=tm_etu_paakirjoitus


Tunnekuohussa kirjoitettu ja ennen aikojaan karannut sähköposti voi aiheuttaa monenlaista harmia. Näin kävi keskustan varapuheenjohtajalle Timo Kaunistolle, joka viime lauantaiaamun tiedotteessaan sätti pahanpäiväisesti Paavo Väyrystä "jälkiviisaudesta ja populismista".

Kaunisto julisti, että "presidentinvaali ei voi olla itsekästä kisailua vallasta menneen ajan tapahtumien säestäminä". Hän on katunut lausuntoaan, mutta karannutta viestiä ei saa takaisin.

Kauniston lausunto paljasti, mitä keskustan johdossa Väyrysestä ajatellaan.

Pari päivää aikaisemmin puheenjohtaja Mari Kiviniemi, kolme varapuheenjohtajaa ja puoluesihteeri olivat lähettäneet Väyryselle, Anneli Jäätteenmäelle ja Olli Rehnille sovittelevan kirjeen.

"Olemme halunneet rohkaista mukaan jäsenäänestykseen erilaisia, suomalaisten arvostamia toimijoita ja käyneet keskusteluja heidän kanssaan. Tämä ei ole ollut vastalause jo ehdolle asettunutta kunniapuheenjohtajaamme kohtaan. On ensiarvoisen tärkeää, että vaihtoehtoja keskustaväen valittavaksi on useita", kirjeessä vakuuteltiin.

Rehn kieltäytyi sunnuntaina. Vastaustaan miettivä Jäätteenmäki kirjoitti eilisessä Suomenmaassa: "Olkaamme kiitollisia Väyryselle, että hän on asettunut ehdolle. Ilman häntä keskusta voisi olla jopa ilman ehdokasta."

Jos Jäätteenmäki ei lähde, keskustan ehdokas on Paavo Väyrynen. Silloin Kaunistolla ja kumppaneilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tukea Väyrystä. Se vaatisi melkoista notkeutta, mutta sellaista on löytynyt keskustan johdosta ennenkin.

Kolmekymmentä vuotta sitten Väyrynen oli itse yhtä hankalassa tilanteessa kuin nykyinen johto on nyt. Puoluejohtaja Väyrynen ajoi syksyllä 1981 presidenttiehdokkaaksi Ahti Karjalaista, mutta kenttäväki jyräsi Väyrysen ja valitsi Johannes Virolaisen.

Heti tuloksen kuultuaan Väyrynen siirtyi Virolaisen taakse ja ryhtyi mukisematta vaalityöhön. Virolaisesta ei tullut presidenttiä, mutta Väyrynen pelasti puoluejohtajan paikkansa.

Väyrysen nöyryyttä ihmeteltiin, sillä se ei vielä silloin kuulunut hänen ominaisuuksiinsa. Myöhemmin on tosin selvinnyt, että Väyrynen harkitsi sekä Virolaisen että Karjalaisen syrjäyttämistä ja ehdokkaaksi itseään.

Presidentti Urho Kekkonen oli vetänyt 30-vuotiaan Väyrysen yllättäen ulkoministeriksi keväällä 1977. Esko Aho kertoo muistelmissaan, mitä sitten tapahtui.

"Pian ulkoministeriksi tulonsa jälkeen Paavo kutsui minut ja Seppo Kääriäisen Töölön-kotiinsa. Vaitioloa vannoen hän kertoi ulkoministerinimityksen yhteydessä puhutun enemmästäkin. Kekkonen oli antanut selvästi ymmärtää, että hän halusi loikata presidenttiasiassa yhden sukupolven yli. Tästä lähtien Väyrysen pitäisi ryhtyä valmistautumaan suurempiin tehtäviin, Suomen seuraavaksi presidentiksi."

Kekkonen aikoi jatkaa presidenttinä vuoteen 1984 ja ilmeisesti kasvattaa Väyrysestä seuraajaansa. Kasvatustyö jäi puolitiehen, sillä Kekkonen sairastui ja joutui eroamaan kesken viimeisen kautensa syksyllä 1981. Se tuli Väyryselle liian varhain.

Väyrynen on kuitenkin pitänyt Kekkoselta saadusta tehtävästä kiinni. Hän yritti presidentiksi vuosina 1988 ja 1994 ja kävi molemmilla kerroilla huiman kampanjan. Kiveäkään ei jätetty kääntämättä, mutta häntä ei valittu.

Kolmannen kerran Väyrynen oli ehdolla vuoden 2000 presidentinvaalien alla pidetyssä jäsenvaalissa. Sen voitti Esko Aho.

Myös vuoden 2006 vaalit jäivät Väyryseltä väliin, sillä pääministeri Matti Vanhanen varasi ehdokaspaikan itselleen. Epäilemättä Väyrynen olisi lähtenyt ehdolle, jos olisi kysytty. Seuraavana vuonna hänet valittiin kansanedustajaksi ja ministeriksi Vanhasen toiseen hallitukseen.

Nyt Kekkosen antamasta lähtömerkistä on jo 34 vuotta. Kaikki nämä vuodet Väyrysen päässä on nakuttanut pyrkimys presidentin paikalle. Se on pitkä aika olla matkalla Mäntyniemeen. Moni muu olisi jo luovuttanut.

Vuodet eivät toki ole menneet hukkaan: Väyryselle on karttunut ikää ja viisautta. Ensi perjantaina hän täyttää 65 vuotta. Mikä ikä se on? Meriittilistakin on niin pitkä, että Väyrystä olisi vaikea ohittaa, jos presidentti valittaisiin pelkkien papereiden perusteella.

Mitkä olisivat Väyrysen mahdollisuudet päästä presidentiksi?

EU-asiat ovat nyt niin pinnalla ja kuumia asioita, että ne vaikuttavat presidentinvaalien äänestyspäätöksiin. Vaalitaiston tuoksinassa ei ole suurta merkitystä sillä, ettei presidentti enää osallistu EU:n huippukokouksiin ja on muutenkin sivussa unionin päätöksistä.

On todennäköistä, että vaalien toisella kierroksella ovat vastakkain EU-kriittinen ja EU-myönteinen ehdokas.

Väyrynen joutuisi käymään ensin kamppailun Timo Soinia vastaan. Molemmat olisivat oppositiopuolueiden ehdokkaita sekä selvästi EU-kriittisiä ehdokkaita.

Vaalien ensimmäisestä kierroksesta tulisi heille karsintasarja, jossa EU-kriittiset äänestäjät päättäisivät, kumman näistä kahdesta ehdokkaasta lähettävät toiselle kierrokselle.

Samanlaisen valinnan joutuvat tekemään EU-myönteiset äänestäjät. Heidän on valittava, pääseekö toiselle kierrokselle Sauli Niinistö vai Paavo Lipponen.

On tietysti mahdollista, että vaalikeskustelua käydään muistakin asioista. Se antaisi tilaa esimerkiksi Pekka Haavistolle. Euroalueen kriisi jatkuu kuitenkin vaalien yli, ja unionista tulee muitakin ärsykkeitä. Kaivelemista löytyy myös historiasta, johon mainitut ehdokkaat ovat monin tavoin vaikuttaneet.

Timo Kauniston kuuluisaa sähköpostia mukaillen: presidentinvaalista tulee itsekästä kisailua vallasta menneen ajan tapahtumien säestäminä.



Anteeksi modet että heitin kaiken tiskille, tuo on kaikkien hyvä lukea.

[Lentomestari]

Jos urkin mielestä pitäisi hypätä yhden sukupolven yli, on Väyrynen nyt auttamatta yli-ikäinen ja pitäisi hypätä hänenkin yli, Väyrysen askelmerkki on 34 vuotta vanha ja aika ajanut ohi Urhon suunnitelmista. Silti omana mielipiteenäni ottaisin Väyrysenkin mielummin kun lipposen lipponenhan on semmoinen saunapolullä käytettävä varvastossu ja sen kummemmaksi en lipposta noteeraa, siksi pieni kirjain.