Tyhjä mieli: NPC - meemi ja sen realiteetit.

[Tabula Rasa]

Npc on onnistunut kuvaus henkilöstä jonka persoona on kiinni yhteisön hyväksynnästä ja joka hajoaa ilman yhteisöä jota heijastella persoonattomaan tilaan. Toisella tapaa sanottuna kyseessä on pelkästään aistien ja viettien vietävissä oleva joka noudattelee varsin tarkasti tiettyjä luonnon lainalaisuuksia jotka toistuvat niin usein että ne voi yleistää kaikkien aistien ja tunteiden vallassa eläviin(lapset, naiset ja oula-nimiset ämmät). Erotukseksi persoonista ja persoonallisuuksista jotka elävät muunkin kuin tiettyjen aivokemikaalien ohjailujen varassa ja jotka ovat vastuussa tekemisistään. Siis aikuisia. Siksi se kolahtaa niin tehokkaasti niihin jotka eivät ole koskaan ymmärtäneet miten persoonallisuus syntyy ja jotka ovat syystä tai toisesta jääneet toistamaan samoja lapsellisuuksiaan kuin peruskoulussa. Marinan hallitus on varsin loistava esimerkki npcn kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä jotka sotisivat laumamentaliteettia vastaan.

[Risto A.]

Itsellä pään sisällä pauhaa koski, joka ryöppyää koko ajan jotain työn alle. Myllyn kivet jauhaa 00-jauhoa kaikesta kiinteämmästä. Rauhallisimpina hetkinä on suvanto jonka virta pyörteilee; mitä kummallisempaa yritettä pulpahtelee tuon synkän virran sameista syövereistä.

Vain humalassa tuo pirun puro on vaiti. Sitäkään rauhaa en turhan usein nauti elämäntilanteestani johtuen.

LIS: nuorempana oli jotenkin rauhallisempaa. Oli jokin luotto, että kaikki käy järkeen vaikkei itse sitä nää. Nyt olen vakuuttunut että tämä on suuri kaaos, jonka hallintaa innokkaimmin väittävällä on usein koskenlaskussaan kanootti valmiiksi nurin ja kelluntaliiveinä DD-kupit täynnä kiviä. Tuon ymmärtäminen muutti jotain perinpohjaisesti toivottomampaan; ei ole luvassa hetkeä, jolloin todella ymmärtää.

=work in progress, eli, kyllä se siittä.
Itsellä alkaa jo helpottamaan siitä myrskystä mitä se nuorempana oli.