Kansallinen kulttuuri nyt!

[lurkkeri]

"Australialainen Hannah Gadsby (s.1978) on ollut stand up -komiikan puhutuimpia nimiä kesästä 2018 ... Sukupuolittuneita valtarakenteita, seksuaalista väkivaltaa ja vähemmistöjen oikeuksia käsitelleessä esityksessä oli huumoria, mutta myös paljon häpeää. ... Tunnelma oli hauras ja vihainen, hetkittäin jopa vaarallinen. Gadsbyn älykkäät, suorat syytökset synnyttivät piinaavia hiljaisuuksia katsomossa. Penkeissä kiemurtelun psytyi melkein aistimaan."

"Gabacho Maroc -yhtyeen rumpali sen sijaan oli tosissaan, kun keskeytti konsertin puolivälissä kappaleen, koska oli tyytämätön yleisöön. Hän vaati kaikkia tanssimaan.
Tuloksena saatiin lähinnä vaivaantunutta seisoskelua ja pientä hytkymistä. ... Gabachon muusikot tulevat Marokosta, Algeriasta ja Ranskasta."

"Over your fucking body puolestaan alkaa pitkällä introlla, jossa kummankin esiintyjän suusta puskee ulos tekokieli. Aivan kuin heti alussa haluttaisiin irtautua yksilöllisyydestä ja muistuttaa ruumiiden samanlaisuudesta. ... Kun esiintyjät pudottavat tekokielensä, liike vaihtelee uhmakkaasta, eroottisesta tärinästä hapuilevaan, huonoryhtiseen köpötykseen. Tanssijat myös käyvät vuoropuhelua ruumiin äänistä siten, että nimeävät ruumiista tahattomasti pääsevät huokaukset esimerkiksi oman isänsä tai äitinsä seksin tai kuoleman ääniksi."

"Italialainen Giacinto Scelsi tiivisti teoksiaan "yhteen säveleen" saatuaan hermoromahduksen 1950-luvulla. Historiankirjoitus tunnisti teosten nerokkuuden vasta 1980-luvulla ... Oikeasti kyse ei ole vain yhdestä sävelestä, vaan sen härnäämisestä jopa lähes puolikkaan sävelaskeleen päästä."

"Kom-teatterin ... pienimuotoisiin esityksiin keskittyvällä näyttämöllä sai ... -uusintaensi-iltansa Veikko Heinosen uusioperheestä kertova komedia Kovaa paskaa. ... esitys uudistaa hilpeästi perhetarinan perinnettä. Mitään ei kumarrella."

Tässä katkelmia Helsingin sanomien yhdeltä "kulttuurisivujen" aukeamalta. Heräsikö kiinnostus? Haluaisitko avartaa mieltäsi nykytaiteen areenoilla? Haluatko syventyä taiteen äärelle vastapainona arjen kiireelle? Etsitkö ylösrakennusta mielellesi ja sielullesi?

Perussuomalaisten taidenäkemystä ja -politiikkaa (onko sellaista?) on pilkattu estoitta. Edelläkuvatun jälkeen se alkaisi kuitenkin vaikuttaa houkuttelevalta. Mikä on Hommalaisten suosimaa kulttuuria? Mikä voisi olla kansallismielistä kulttuuria nykypäivänä? Miten sitä voisi edistää?

Kansainväliset vaikutteet ovat kiistatta vaikuttaneet suomalaiseen kulttuuriin oikeastaan niin kauan kuin kulttuurista ylipäätään voidaan puhua. Kuitenkin täällä luotiin omanlaistaan kulttuuria kaikkina aikoina, leimallisimmin kansallisaatten myötä 1800-luvun loppupuolelta ehkä toiseen maailmansotaan asti, Suomen taiteen kultakaudella. Erilaiset modernit vaikutteet tulivat -20-luvulta lähtien, silti niitä täältä tarkasteltiin ikäänkuin etäämmältä, suomalaisesta näkökulmasta. Tätä jatkui aina -50- ja -60-luvuille asti, mutta siitä lähtien erilaiset modernit ja postmodernit suuntaukset (kulttuurimarxilaisuus?) ovat muuttaneet taiteet toisaalta ylikansalliseksi mössöksi, samalla "tavalliselle kansalle" vieraaksi. Poikkeuksia on etenkin populaarikulttuurin alueella (Suomi-rock, viihdekirjallisuus ja -elokuvat).

Itse olen jo vanha patu eikä pop-musiikki (sisältää kaiken iskelmästä hevin kautta räppiin) oikein sytytä. Mutta ei sytytä kanonisoitu nykytaidekaan, josta edellä saatiin esimerkkejä. Joitain harvoja valonpikahduksia on kirjallisuuden ja kuvataiteen alalla, klassisessa musiikissakin kuulee toisinaan välähdyksiä paluusta säveltaiteen pariin. Jääkö ainoaksi mahdollisuudeksi nauttia länsimaisen sivistyksen sadan – viidensadan vuoden takaisista hedelmistä?

Palaan kysymyksiini: Mikä voisi olla kansallismielistä kulttuuria nykypäivänä? Miten sitä voisi edistää? Hommalaiset, olkaa hyvä, mielipiteitä!


(Voisi muuten sopia salonkiinkin, mutta ei suoranaisesti liity maahanmuuttoon tai monikulttuurisuuteen. Politiikkaa se on taidepolitiikkakin. Saa siirtää, mihin vain.)

[Kireä ukkeli]

Tätä jatkui aina -50- ja -60-luvuille asti, mutta siitä lähtien erilaiset modernit ja postmodernit suuntaukset (kulttuurimarxilaisuus?) ovat muuttaneet taiteet toisaalta ylikansalliseksi mössöksi, samalla "tavalliselle kansalle" vieraaksi.

Miten se vierasta on? Tutumpaahan kansainvälinen populaarikulttuuri taitaa tavalliselle kansalle olla kuin kannelmusiikki, Kalevalan lukeminen tai muu stereotyyppinen historiasta ammentava "suomalainen kulttuuri".

Eikä siihen tarvita sen kummempaa marxilaista salaliittoa, että kulttuurit sekoittuvat kautta aikojen. Nykyään se on vain aiempia aikakausia tehokkaampaa, koska joukkoviestimet ovat kaikkien käytettävissä ympäri vuorokauden ja tavaroiden sekä ihmisten fyysinen liikkuvuus on myös helpompaa sekä nopeampaa kuin koskaan aiemmin. Ei kai tässä ole takana mitään sen kummempaa juonta. Kun me matkustelemme, katsomme telkkaria, surffaamme netissä tai käymme vaikka vain kaupassa tai ravintolassa, poimimme sieltä kokoajan kulttuurillisia vaikutteita, joista omaksumme itsellemme mieluisimpia asioita.

Miksi pitäisi väkisin yrittää luoda ja nauttia jostain jonkun toisen "riittävän kansallismieliseksi" määrittelemästä kulttuurista? Miksi ei harjoittaa ja nauttia sellaisesta kulttuurista, joka on itselleen mieluisinta.

[lurkkeri]

Edellä kuvasin enemmän "korkeakulttuuria", jossa erilaisten instituutioiden portinvartijarooli on varsin tiukka ja nykyisin vasemmistolaisten hallussa. Ukkelin kuvaama kulttuurin spontaani sekoittuminen on tietysti vahvaa populaarikulttuurin piirissä. Jostain paradoksaalisesta syystä mainitsemani kansalliset piirteet säilyvät siellä kuitenkin paremmin.

Miksi pitäisi väkisin yrittää luoda ja nauttia jostain jonkun toisen "riittävän kansallismieliseksi" määrittelemästä kulttuurista? Miksi ei harjoittaa ja nauttia sellaisesta kulttuurista, joka on itselleen mieluisinta.

No siksi ettei jätettäisi kulttuurin kenttää suosiolla suvakkien ja vihervassareiden haltuun. Ja siksi että se mieluisa kulttuuri alkaa olla yhä harvinaisempaa.

[Radio]

Nyt ajetaan alas kansallista kulttuuriamme, jollemme ryhdy vastarintaan. Baabelin torni sortui monikielisyyteensä.  Orwell määritteli isänmaallisuuden seuraavasti: "'Isänmaallisuudella' tarkoitan kiintymystä tiettyyn paikkaan ja erityiseen elämäntapaan, jonka uskotaan olevan maailman paras, mutta ilman halua pakottaa sitä muille ihmisille. Isänmaallisuus on luonteeltaan puolustava sekä sotilaallisesti että kulttuurisesti". Tämä vuoksi hän piti isänmaallisuutta täysin puolustettavana.

[Kireä ukkeli]

No siksi ettei jätettäisi kulttuurin kenttää suosiolla suvakkien ja vihervassareiden haltuun. Ja siksi että se mieluisa kulttuuri alkaa olla yhä harvinaisempaa.

Miten kulttuuri voi olla jonkun hallussa? Sehän on kaaottinen ilmiö, joka omaksuu vaikutteita, sekoittuu ja muuttaa muotoaan kokoajan muodin ja ihmisten mielitekojen mukaan.
Ei mikään "vihervasemmisto" kykene määrittelemään maailman kulttuuria/kulttuureja. Jos ihmiset eivät pidä tämän epämääräisen vihervasemmiston kulttuurista, he hylkäävät sen. En minä ainakaan ole huomannut mitään massaliikettä nk. vihervasemmiston kulttuuririentoihin, mitä ne nyt sitten ovatkaan.

Ja siksi että se mieluisa kulttuuri alkaa olla yhä harvinaisempaa.

Ihmiset muodostavat kulttuurin ja eivät he sellaista kulttuuria suosi, joka olisi heille itselleen epämieluisaa. Epämiellyttävä kulttuuri menettää suosionsa ja katoaa.
Jos ihmiset nauttivat vaikkapa klassisesta musiikista ja baletista, niin kyllä he niitä ryhtyvät harrastamaan pakottamattakin. Mutta kun enemmistö kansasta ei välitä niistä erityisemmin, joten ne ovat pienien piirien kulttuuria pysyen sellaisena. Ei se pakolla muutu kansanhuviksi, vaikka olisi mikä vihervasemmisto tai kansallismielinen tyrkyttämässä, että nyt hei kaikki oopperataloon kuuntelemaan Sibeliusta ja kansanopiston runopiiriin lausumaan haikuja.