News:

Jos haluat tukea Homma ry:n toimintaa, voit liittyä kannatusjäseneksi maksamalla 30 euroa tilille FI4958001320216863

Main Menu

Miten suoran demokratian äänestykset tulisi järjestää?

Started by Jiri Keronen, 07.09.2009, 21:25:11

Previous topic - Next topic

Jiri Keronen

Sain blogiini suoraa demokratiaa koskevaan kirjoitukseen seuraavanlaisen kommentin:

Quote
Entä itse äänestys - tietokoneellako vai jotain muuta uutta nippelivekotinta painamallako? Et kai pakota äänestäjiä vielä ylimääräisiä kertoja joihinkin vaalilukaaleihin vaalilautakunnan eteen tarkasteltaviksi? Vai pitäisikö olla (epäluotettavat)Diebold-äänestyskoneet joka pitäjän R-kioskissa?

Kysymys on siis se, mikä olisi paras tapa järjestää erilaiset suoran demokratian kansanäänestykset? Tulisiko esimerkiksi kerran vuodessa järjestää äänestys, jossa päätettäisiin kerralla monta asiaa, vai olisiko parempi järjestää äänestyksiä sitä mukaa, mitä niitä tulee?
Suoraa demokratiaa ja vapautta kaikille.

Vae Victis -blogini

Veli Karimies

Pankkitunnuksilla internetissä. Miten ois keran kuussa tai sillon kun on tarvis?

JaniAlander

Silloin kuin tarvitaan, esim. pankkitunnuksilla tai muulla sähköisellä henkilötunnisteella. Ääntenlaskun läpinäkyvyys tosin täytyisi jollain keinolla turvata, elektronisissa järjestelmissähän on se vika että niiden tuloksia on helppo manipuloida, jos niin halutaan.

Martel

Quote from: Jiri Keronen on 07.09.2009, 21:25:11
Kysymys on siis se, mikä olisi paras tapa järjestää erilaiset suoran demokratian kansanäänestykset? Tulisiko esimerkiksi kerran vuodessa järjestää äänestys, jossa päätettäisiin kerralla monta asiaa, vai olisiko parempi järjestää äänestyksiä sitä mukaa, mitä niitä tulee?

Sveitsissä noita päätettäviä asioita saattaa olla jopa 30 vuodessa. Näin ollen yksi äänestyspäivä ei mitenkään riitä; ihmisille pitää varata riittävästi aikaa asiaan perehtymiseen. Toisin sanoen, joko sitä mukaa kun äänestettävää tulee, tai muutama ennalta kalenteriin ripoteltu äänestyspäivä.

"Pankkitunnuksilla internetissä" on toimiva tapa henkilöllisyyden varmistamiseen. Koska kaikilla ei ole nettiä, on varattava myös mahdollisuus äänestää vanhalla tavalla. Sveitsissä postin kautta äänestäminen on suosittua. Kansalaiset saavat lipukkeet postissa, ja ymmärtääkseni lähettävät äänensä tavalliseen tapaan postin kautta.

Rise

Tästä oli JM-K:n kanssa pikaisesti puhetta pari kuukautta takaperin ja lupasin kartoittaa sähköisen äänestyksen tilannetta tältä osin. No, eihän ne iänikuiset vaalisalaisuuteen, luotettavuuteen ja käytettävyyteen liittyvät ongelmat ole edelleenkään mihinkään kadonneet, joten tarpeen mukaan viikottain järjestettävät nettiäänestykset eivät vielä siinnä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Mulla on tällä hetkellä vielä EFFI:in päin kyselyä vetämässä tästä asiasta - kiinnostaisi selvittää että minkälaisilla premisseillä ja reunaehdoilla hommassa voisi olla järkeä (ja löytyisikö sellaisia ratkaisuja joita voisi käyttää Muutos 2011:n sisäisissä äänestyksissä). En kyllä edelleenkään pidätä henkeä odotellessani että tärppäis...

Jos kansanäänestyksiä ympättäisiin aina tarpeen mukaan kunta-, eduskunta-, presidentti- ja EU-vaalien oheen, niin tuollahan taitaa päästä n. reilun vuoden mittaiseen frekvenssiin. Tuo olisi jo varmaan riittävän usein, olettaen ettei ratkaistavia kysymyksiä ole ihan älyttömän paljoa. Tosin luulisi sen 50000 sielun vaatimuksen käytännössä pitävän määrän järkevänä vuositasolla. Paljon riippuu myös siitä miten lyhyellä varoitusajalla asiat otetaan kansanäänestykseen. Lainsäädäntötyö taitaa nopeimmillaankin haukata 1-2 vuotta, jolloin reagointiaikaa sinällään kyllä luulisi olevan. Tuskinpa monikaan *järkevästi valmisteltu* laki kauhean pahasti siitä happanee vaikka se joutuisi odottamaan muutaman kuukauden pääsyä kansanäänestykseen. Yksi vaihtoehto on tietysti se, että järjestetään kansanäänestykset pääsääntöisesti muiden vaalien yhteydessä ja tarvittaessa erikseen niiden välillä, jos kansanäänestysaloitteita kertyy pooliin riittävä määrä ennen seuraavia normivaaleja.

Toisaalta on varmaa että kansanäänestysjärjestelmän käyttöönotosta seuraisi aivan varmasti kaikenlaisia jänniä taktikointiyrityksiä, joilla lakeja yritettäisiin ujuttaa läpi vaivihkaa tai teknisellä kikkailulla siten etteivät ne joutuisi kansanäänestykseen (esim. tuodaan hirveä läjä lakiesityksiä jostain kabinetista eduskuntaan välittömästi kansanäänestyskimaran jälkeen kun seuraavaan kertaan on maksimiaika). Kolikon tämäkin puoli pitäisi jotenkin huomioida järjestelmää suunniteltaessa.
Kaiken se estää.

tarhuri

Netissä ja postissa pankkitunnuksilla tai kela-kortilla.  Tuo systeemi ei niin kauheasti maksaisi, onhan teiden varteen varaa pystytellä valokuvaamojakin määrävälein.  Parempi kai olisi kun niitä vaaleja ei kovin paljon yhdisteltäisi ettei tulisi pahoja koplauksia.
Olen olemassa, siis ajattelen.

LambOfGod

"Vastapuolen" lempiargumenttihan lienee se, etteivät ihmiset viitsi aivan jokaisesta asiasta äänestää. Mutta kyllä asia on niin, että jos asia jotakuta koskettaa henkilökohtaisesti (esim lex nokia, lex karpela, lex thors, uusi aselaki) niin kyllä ne ihmiset rämpivät vaikka räntäsateessa äänestyskopille.

Itse äänestäisin ihan perinteisesti tai postitse. Toki mielelläni soisin ihmisille mahdollisuuden äänestää vaikkapa kännykästään jos niin haluavat.

Mun mielestä Muutos 11 puolueohjelmassa esitetty tapa äänestyksen aloitteesta on aivan mahtava! Jos ihmisten oikeustajua oikeasti loukkaa joku laki niin he voivat tehdä aloitteen kansanäänestyksestä. Ja kyllä he silloin myös äänestävät. Jos tällainen demokratian apuväline saataisiin käyttöön, voisivat ihmiset ihan oikeasti päättää omista asioistaan demokraattisesti.

edit kauheita typoja

Kukkahattuinen Fatima: "Mitkä positiivisen syrjinnän muodot itseäsi eniten huolettavat ja ärsyttävät?"

JaniAlander

Tietenkään eliitti ei pidä tälläisesta. Sehän johtaisi pitkälti siihen ettei saataisi uusia uljaita lakeja noin vaan läpi. Selvähän se on ,että ne joita jokin laki kyrsii äänestävät joukolla sitä vastaan, kun taas ne joilla ei ole hirveää kiinnostusta asiaan eivät äänestämään vaivaudu.

Politologi

Eivät ihmiset joka asiasta jaksakaan äänestää, saatika ottaa selvää asioista kovinkaan syvällisesti. Kulloisestakin teemasta kiinnostuu lähinnä pienehkö joukko enemmän tai vähemmän aktiivisia ihmisiä. Myös median (tai mediaa hallitsevien) vaikutus kasvaisi, kun suurimman näkyvyyden saisivat kunkin median oman agendan mukaiset mielipiteet. Valtaosa ihmisistä on kuitenkin näiden näkemysten armoilla.

Oma näkemykseni on, että osallistumisen lasku johtuu "helposta" elämästä: suurimmat epäkohdat on jo poistettu, asiat ovat suhteellisen hyvin - työttömyysturva, terveydenhuolto, eläke jne. Mikäli jokin tällainen "suuri" etuus saatettaisiin uhanalaiseksi, kansalaisetkin aktivoituisivat huomattavasti enemmän.

Suorassa ja edustuksellisessa demokratiassa on molemmissa hyötynsä ja haittansa - kokonaisuuksien arviointi lienee mahdotonta, koska tällöin pitäisi oikeastaan tietää aivan kaikki vaikuttavat tekijät kaikista vaikutussuhteista. Se ei ole mahdollista, siksi näitä vertailtaessa joudutaan turvautumaan rankkoihinkin yleistyksiin.

JaniAlander

Itse pidän suoraa demokratiaa edustuksellista parempana vaihtoehtona. Sitä on aika vaikea horjuttaa suuntaan tai toiseen kaikenlaisten maailmanparantajien toimesta, sen ollessa inherentisti varsin konservatiivinen. Toisinsanottuna järjestelmä säilyy todennäköisemmin demokratiana kuin edustuksellinen demokratia, joka pakkaa devolvoitumaan parlamentarismiksi ja siitä edelleen puolueoligarkiaksi.

Ai että miksikö en pidä parlamentarismista? No parlamentarismissa toimeenpanovalta ja lainsäädäntövalta on samoissa käsissä. Hallituksella. Kun taas presidenttijohtoisessa edustuksellisessa systeemissä esimerkkinä vaikkapa Yhdysvallat nämä kaksi voivat olla eri käsissä. Presidentin hallitus voi edustaa eri puoluetta kuin lainsäädäntöelimen enemmistö, mikä rajoittaa myöskin kummasti järjestelmää horjuttavien voimien työtä. Sama syy miksi Suomessa alunperin oli vahva presidenttivalta.

Suomessa järjestelmän rappiota voi seurata historiasta, puolueet aloittivat kansanliikkeinä, jotka edustivat aidosti kilpailevia yhteiskunnallisia päämääriä, 1970-luvulle tultaessa puolueet olivat muuttuneet kansanliikkeistä koneiston osiksi, jotka palvelevat lähinnä valtaa haluavien yksilöiden etuja. Siitä eteenpäin suunta on ollut vain alaspäin, pyrkimys parlamentarismiin on vain voimistanut puolue-eliitin valtaa, ja systeemi alkaa muistuttaa alati enemmän puoleuoligarkiaa, jossa kansalaismielipiteen mukaan toimivat edustajat saavat vain populistin leiman. Ja populismi leimataan pahaksi.

Sitä voi itse kukin miettiä, onko tämä hyväksi demokratialle, kun tottapuhuen demokratiassa joka edustajan pitäisi olla oikeastaan jossain määrin populisti.


Politologi

Eliittiteoreetikot ovat jäsentäneet näkemyksiä sekä edustuksellisesta, että suorasta demokratiasta, ja molempiin liittyy ongelmia. Yksi suoran demokratian ongelmista on nimenomaan se, kuka tai ketkä määrittelevät, mistä asioista ja millä annetuilla vaihtoehdoilla äänestetään. Sanomattakin lienee selvää, että määrittelijöillä on paljon valtaa.

Käytännössähän kaikki demokratiat ovat enemmän tai vähemmän edustuksellisia, totaalisen suoran demokratian ylläpitäminen on mahdotonta. Oma demokratianäkemykseni mukailee Joseph Schumpeteria.