Iltalehti 13.1.2010 Kaarina Hazard: Ludvig Borga & jatkot

[Lemmy]

Kuolleen kunnian loukkamisesta voi lähiomainen nostaa jutun.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.»

[tietotyöläinen]

Sananvapautta on haukkua juuri kuollutta julkkua, muttei kun kertoo 1500 vuotta sitten eläneen paimentolaisen elämäntavasta. Jussin asia myös tuonne EIT:n tutkittavaksi.

Ilman muuta. Tosin odotellaan nyt ensin miten hovissa käy ja mahdollisessa korkeimman käsittelyssä. Jussin keissi valitetaan varmasti loppuun asti, eri asia sitten ottaako korkein sitä käsiteltäväksi.

Tuntuu jotenkin oudolta, että JSN:n nuhteluista voisi valittaa EIT:hen, siis vaikka JSN:n päätös olisi kuinka epälooginen ja kestämätön hyvänsä.

E: typo

[Vox]

Kansanedustaja Tuulikki Ukkola (kok.) yrittää viedä Iltalehden Kaarina Hazardin kirjoituksesta saaman JSN-tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tutkittavaksi. Ukkolan mielestä Julkisen sanan neuvosto rajoittaa langettavalla tuomiollaan sananvapautta.

Seuraava askel on tietenkin se, että joku yrittää viedä Tuulikki Ukkolan blogikirjoituksen EIT:n tutkittavaksi, koska Ukkola haluaa rajoittaa Julkisen sanan neuvoston sananvapautta.

[ikuturso]

Mistä näitä Ukkoloita oikein tulee?

Journalisteista koostuva neuvosto nuhtelee yhtä journalistia epävirallisessa median itse perustamassa paneelissa, jonka tarkoitus on pitää huolta hyvästä journalistisesta tavasta ja siitä, että esim. kunnianloukkausasioissa julkista mediaa ei käytetä väärin.

Sitten yksi kansanedustaja vetoaa euroopan ihmeoikeustuomioelimeen ja sanoo, että journalistit eivät saisi nuhdella toisiaan?

Äly hoi älä jätä.

-i-

[Tunkki]

Ikuturso, tilanne senkuin koomistuu kuin muistetaan että tämä kansanedustaja Ukkola on sanomalehti Kalevan pitkäaikainen toimittaja. Luulisi ettei Tuulikki JSN:aa viranomaiseksi olettaisi.

[Uljanov]

Joltain Jope Ruonansuulta tämmöinen veto olisi ymmärrettävä, mutta miksi kansanedustaja pyrkii ehdoin tahdoin tekemään itsestään pellen? Seuraavaksi varmaan viedään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tutkittavasti naapurin pikku Pekan sanomiset hiekkalaatikolla?

[kgb]

Ei se olisi pelkästään huono asia, että JSN joutuisi hieman miettimään toimintatapojaan sekä olemassaolonsa oikeutusta. Valittu tapa taas ei oikein tunnu toimivalta, koska kenenkään sananvapautta ei ole loukattu - eihän edes ko. kolumnin poisvetoa vaadittu - anteeksipyynnöstä nyt puhumattakaan.

[kohmelo]

Vaalit lähestyy, kansanedustajien pitää saada näkyvyyttä tavalla tai toisella.

[Masa76]

Mistä lähtien julkisen sanan neuvosto on ollut virallinen tuomioistuin jonka päätöksistä voi ja kannattaa valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen?

Kah, eihän se olekaan:

Neuvosto ei ole tuomioistuin eikä se käytä julkista valtaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Julkisen_sanan_neuvosto

Ukkola haukkaa talikollisen paskaa tuolla riehumisella.

[MW]

Mistä lähtien julkisen sanan neuvosto on ollut virallinen tuomioistuin jonka päätöksistä voi ja kannattaa valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen?

Kah, eihän se olekaan:

Neuvosto ei ole tuomioistuin eikä se käytä julkista valtaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Julkisen_sanan_neuvosto

Ukkola haukkaa talikollisen paskaa tuolla riehumisella.

Kansanedustajan lokoisalle eläkkeelle joutaa moinen, ei ole äidistä, eikä tyttärestä. Muutos!

[Roope]

Muistui Hazardin videosekoilusta mieleen tämä Tuija Siltamäen "lauantaiessee" parin kuukauden takaa.

Kun ketään ei saa loukata, sananvapauden mallimaasta on tullut lässyttäjien valtakunta

KYMMENES kesäkuuta Suomi siirtyi lopullisesti uuteen aika kauteen. Sen kertoi kaksi kissan pentua Etelä-Suomen Sanomien kannessa.

Vähän tervettä järkeä, suvaitsevaisuutta ja hyvää mieltä – siinä kaikki mitä tarvitset tehdäksesi olon mukavaksi tällä planeetalla.

Iätön viisaus oli peräisin lahtelaiselta Positiivarit-yritykseltä, jonka kanssa Etelä-Suomen Sanomat aloitti yhteistyön. Diili on, että aina kun etusivua ei ole myyty täyteen mainoksia, siinä julkaistaan kiva kuva ja Positiivareiden tuottama mietelause. "Etlarin etusivu tarjoaa jatkossa tilaa tunteille, positiivisella twistillä", kirjoitti päätoimittaja Markus Pirttijoki Twitterissä.

Joku voisi kysyä, eikö sanomalehdissä voisi mieluummin tarjota tilaa ajatuksille, mutta sellainen negistely ei sovi nyky aikaan. Meillä sananvapauden mallimaassa kritiikkiä pidetään kiusaamisena ja näkemyseroa henkilökohtaisena loukkauksena. Aikuiset ostavat kirjakaupat tyhjiksi värityskirjoista, ja hattupäinen filosofi Frank Martela päättelee jääkiekon MM-voiton johtuneen siitä, että nuoret miehet ovat oppineet puhumaan tunteistaan.

Suomesta on tullut lässyttäjien maa, jossa korkeakoulutettu ihminen ei tunnista sarkasmia, vaikka se ajaisi Sananvapauden aukiolla hänen päälleen sähköpotkulaudalla.

Mitä meille oikein tapahtui?

SUOMALAISESSA kirjallisuudessa ironialla ja sarkasmilla on pitkät perinteet.

[...]

Myöhemmin 1900-luvulla Suomen virallisiksi satiirikirjailijoiksi nousivat Arto Paasilinna (1942–2018) ja Veikko Huovinen (1927–2009). Molempien huumorissa oli myös tummia sävyjä. Huovinen esimerkiksi kirjoitti tieteellistä tutkimusta parodioiden uudet elämäkerrat "pirullisille viiksiniekoille", Adolf Hitlerille, Josif Stalinille ja Pietari Suurelle.

[...]

Samoin kaukaiselta tuntuvat vuonna 1986 perustetun City-lehden ja vuonna 1995 perustetun Nyt-liitteen "räävittömyys". Nytissä pyydettiin ajankohtaisia henkilöitä arvioimaan takapuoltensa karvaisuutta, Wallu Valpio ja Walter de Camp tarkkailivat Cityssä vuonna 2008 naisten sääriä. Ongelmallista!

SUORAVIIVAISEMPAA vittuilun traditiota ovat edustaneet kolumnistit, kuten Kaarina Hazard, Mattiesko Hytönen, Jyrki Lehtola ja Virpi Salmi. Hytönen piikitteli Iltalehdessä julkkiksia, Salmi Helsingin Sanomissa kaupunkien keskiluokan elämäntapaa. Ilta-Sanomiin kirjoittavan Lehtolan pilkan kohteena on ihmisten moraalinen omahyväisyys.

Hazardin tunnetuin teos sai luojansa ongelmiin.

Pari päivää Tony Halmeen kuoleman jälkeen julkaistussa Ludvig Borga -kolumnissa Hazard kritisoi mediaa ja ihmisiä, jotka vuosikausia Halmetta halveksittuaan tekivät hänestä yhdessä yössä pyhimyksen. "Muistokirjoitukset pullistelivat oksettavaa sankaruutta, kummaa paatosta, jossa mies sai väistyä tarinan tieltä", Hazard kirjoitti. Tulos: yli 120 kantelua Julkisen sanan neuvostoon, langettava päätös ja fasismisyytökset Petri Sarvamaalta.

Se alkaa kuulostaa jo nykyajalta.

Mutta miksi ja milloin ihmiset lakkasivat ymmärtämästä ironiaa?

Koska Hazard on Borga-kohun jälkeen kalibroinut moraalisen kompassinsa uudelleen, kysytään Lehtolalta.

[...]

NYKYLEHDISTÖN kannalta satiiri, ironia ja niihin perustuva vittuilu ovat hankalia, koska satiiria julkaistessa on uskallettava luottaa siihen, että lukija tunnistaa satiirin satiiriksi. Usein niin ei käy, ja siksi julkaisijalta vaaditaan kykyä olla piittaamatta siitä, että joku ei ehkä ymmärrä. Se on kuitenkin nykyaikana vaikeaa.

Kun ihminen nykyään kohtaa jotain, mitä hän ei ymmärrä, hän ei pidä sitä merkkinä oman ymmärryksensä puutteista ja ota asiasta selvää. Hän menee someen ylpeänä kertomaan kaltaisilleen, ettei tajua. Vinoilua pidetään vittuiluna, ja mielipahan ilmaisemisesta on tullut validi vasta-argumentti. Jos ihminen on surullinen ja järkyttynyt, vain hullu (ableismia!) kyseenalaistaa hänen tunteensa.

Tähän minä haluan nyt pysähtyä, koska teidän pitää ymmärtää, että seuraava asia on tärkeä.

2010-LUVULLA valtavirta julkisuutta ovat alkaneet määrittää sensitiivisyys ja intersektionaalinen ajattelu. Lyhyesti sanottuna on tajuttu, että vähemmistötkin ovat ihmisiä ja heillä voi olla jotain sanottavaa omista asioistaan. Se on tietenkin hyvä asia, koska jos maailma ei menisi eteenpäin eikä totuttua kyseenalaistaisi, en minäkään olisi töissä kirjoittamassa tätä tekstiä, vaan jossain maakuopassa lukutaidottomana synnyttämässä.

Mutta se, mistä on tultava loppu, on tunteiden ylivalta. On lakattava kuvittelemasta, että mielipaha on aikuiselle ihmiselle vaarallista. Ei ole. Siitä voi tulla vähäksi aikaa kurja fiilis, mutta mitä sitten?

Samoin on tajuttava, etteivät loukatut tunteet ole välttämättä oikeassa.

Helsingin Sanomat 10.8.2019

Ymmärrän mielestäni Hazardin Borga-kirjoituksen tasot mediakritiikkeineen juuri niin kuin Hazard tarkoitti ja sitten vielä pari muutakin tasoa, joita hän ei ilmeisestikään itse tajunnut, kun kirjoitti tuolla tyylillä juuri kuolleesta ihmisestä.

Silti en löydä kirjoituksesta Siltamäen mainitsemaa ironiaa tai satiiria, korkeintaan tyylillistä liioittelua. Mielestäni ei ole epäilystäkään, etteikö kyseinen verbaalinen oksennus (jollainen voi olla joskus ihan hyväkin asia) ilmentäisi ennen kaikkea Hazardin aitoa vihaa Halmetta, Halmeen äänestäjiä ja muita Hazardin pelkäksi lööppijulkisuutta kuluttavaksi massaksi niputtamia ihmisiä kohtaan. Vilkaisu Hazardin someviesteihin vahvistaa tämän.

Hazard ei tuntunut arvostelevan niinkään median tällaisissa tilanteissa ja muutenkin legendojen luomisessa normaalia vaikkakin journalistiselta kannalta kyseenalaista toimintamallia vaan sitä, että hänen kollegansa tuntuivat menevän tällä kertaa niin tehdessään Halmeen ja Hazardin erityisesti vihaamien perussuomalaisten puolelle. Sitä rajaa ei saisi ylittää.

Ironiaa, satiiria, Arto Paasilinnaa, Veikko Huovista tai edes kaikille irvimisessään ajat sitten monotoniseksi muuttunutta Jyrki Lehtolaa ei pitäisi mainita samassa yhteydessä.

[migri]

Tuli mieleen kukas muukaan kuin ystävämme Keijo Kaarisade.

Aiheutti pahemman luokan oikosulun noiden "satiiritutkassa"...