Perussuomalaisten kirjalliset kysymykset

[qwerty]

KK 1194/2014 vp - Olli Immonen /ps

Etnisyyteen perustuvasta positiivisesta erityiskohtelusta luopuminen

Eduskunnan puhemiehelle

Positiivisella erityiskohtelulla tarkoitetaan tietyn henkilön tai ryhmän (esimerkiksi vanhukset, lapset, etniset vähemmistöt) suosimista yleisesti muuhun kantaväestöön verrattuna. Työelämässä tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi maahanmuuttaja voi julkisen sektorin työnhakutilanteessa nousta pelkän etnisyytensä perusteella kantaväestöön kuuluvien työnhakijoiden edelle, vaikka hän ei olisi yhtä pätevä suorittamaan kyseistä työtehtävää kuin kantaväestöön kuuluvat työnhakijat.

Viime aikoina eri kunnat ovat alkaneet ottaa tavoitteekseen työllistää maahanmuuttajia saman prosenttiosuuden verran kuin heitä asuu kunkin kunnan alueella. Esimerkiksi Oulun kotouttamisohjelman mukaan kaupunkikonsernin työntekijöistä kahden prosentin tulisi olla maahanmuuttajia. Maahanmuuttajien nykyistä suurempi määrä henkilöstössä ei saisi kuitenkaan olla mikään itseisarvo, vaan työtehtäviin tulisi valita aina pätevin hakija riippumatta siitä, mihin etniseen ryhmään hän kuuluu. Nykyinen ihmisen etnisen tai kulttuurisen taustan arvottaminen toista ylemmäksi tietyissä työnhakutilanteissa syrjii kantaväestöä. Tämän seurauksena kuntalaiset eivät olekaan enää nykyisin keskenään etnisesti tasa-arvoisessa asemassa.

Toisin kuin nykyinen valtaeliitti antaa ymmärtää, maahanmuuttajien yleisesti suuri työttömyys maassamme ei suinkaan johdu heidän syrjinnästään rekrytointitilanteessa, vaan yksinkertaisesti siitä, että usein näiltä maahanmuuttajilta puuttuvat työllistymiseen vaadittavat ominaisuudet, kuten riittävä koulutus tai luku-, kirjoitus- ja kielitaito. Tämä asia puolestaan voidaan korjata vain maahanmuuttajien työllistymiseen vaadittavia ominaisuuksia parantamalla.

Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa ihmisten arvottamista etnisyyden tai kulttuurin perusteella ja on siten yleisten määritelmien mukaan rasismia. Samaan aikaan, kun valtaeliitti yrittää ehkäistä rasismia, se syyllistyy siihen itse sallimalla ja toteuttamalla positiivista erityiskohtelua. Sopii myös kysyä, palveleeko julkinen sektori nykyisellään kansalaisiamme riittävällä ammattitaidolla, jos julkiselle sektorille ei palkata ihmisiä töihin osaamisen ja pätevyyden, vaan etnisyyden perusteella.

Yhdenvertaisuuslaki sallii yhdenvertaisuusperiaatteesta poikkeavat erityistoimet vain, jos niiden tavoitteena on syrjinnästä aiheutuvien haittojen ehkäiseminen tai lievittäminen. Maahanmuuttajien rekrytointitilanteessa suosimisen perusteena ei kuitenkaan yleensä ole syrjintä, vaan halu lisätä heidän osuuttaan kunnan henkilöstöstä. Näin ollen se ei ole lain sallima peruste poiketa yhdenvertaisesta kohtelusta. Myös Suomen ratifioima Kansainvälisen työjärjestön syrjintää koskeva yleissopimus kieltää "kaiken erottelun, hyljeksinnän tai suosinnan rodun, ihonvärin, sukupuolen, uskonnon, poliittisten mielipiteiden tai kansallisen tahi yhteiskunnallisen alkuperän perusteella".
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

    Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä niin kutsutun etnisyyteen perustuvan positiivisen erityiskohtelun lopettamiseksi Suomessa?

Helsingissä 4 päivänä maaliskuuta 2015
Olli Immonen /ps

[qwerty]

Vastauksessa klassikon aineksia?

KK 1142/2014 vp - Arja Juvonen /ps

Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta 2011-2014 -raportin käsittelemättä jättäminen eduskunnassa vaalikauden 2011-2014 lopun kiireiden vuoksi

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunta edellytti vuonna 2010, että hallitus antaa vaalikausittain selonteon ulkomaalais-, maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikasta ja sen toimivuudesta. Sisäministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö antoivat äskettäin 6.2.2015 aiheesta katsauksen, Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta 2011-2014-raportin. Raportti kuvaa maahanmuuttopolitiikan ja hallinnon sekä kotouttamisen edistämiseksi tehtyä työtä kuluneiden neljän vuoden aikana. Raportti ennakoi myös tulevien vuosien kehitystä, tarpeita ja jatkokehittämistä. Raportti oli tarkoitus tuoda eduskunnan käsittelyyn, mutta raportin esipuheessa sanotaan, että vaalikauden 2011-2015 lopun työkiireiden vuoksi eduskunta ei ehdi käsitellä selontekoa.

Raportin esipuheessa kerrotaan, että sen valmistelutyö on ollut laajaa. Maahanmuuttovirastossa järjestettyyn kuulemistilaisuuteen osallistui lähes sata valtion, kuntien ja kolmannen sektorin edustajaa, ja raportin luonnosta käsiteltiin myös ministerityöryhmässä. Raportin julkistamisen myötä toivottiin ajankohtaista ja tutkittua tietoa mukaan maahanmuuttokeskusteluun sekä monipuolista yhteiskunnallista keskustelua maahanmuuton ja kotoutumisen merkityksestä Suomelle. Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta 2011-2014 on hyvä raportti, ja se antaa arvokasta tietoa muun muassa kotouttamisen kehittämiseen liittyvistä teemoista. Raportin esiin nostamille teemoille on epäedullista, että eduskunta ei vuoden 2010 eduskunnan edellytyksestä huolimatta käsitellyt tätä asiantuntevaa raporttia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

    Miksi Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta 2011-2014 -raportin julkaisu jäi näin vaalikauden lopulle ja

    miten hallitus aikoo viedä raportin esiin nostamia asioita eteenpäin?

Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 2015
Arja Juvonen /ps

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Eduskunta edellytti vastauksessaan (EV 239/2010 vp) 8.12.2010, että hallitus antaa vaalikausittain selonteon ulkomaalais-, maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikasta ja sen toimivuudesta. Selontekoa valmisteltiin sisäministeriön johdolla toimivaltaisten ministeriöiden yhteistyössä vuoden 2014 aikana. Selonteko painottuu kuluvan vaalikauden maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan esittelyyn, eikä sen valmistelua siksi voitu aloittaa kovin varhain vaalikaudella. Valmistelutyössä pyrittiin perusteellisuuteen, minkä vuoksi järjestettiin myös laaja kuulemistilaisuus syksyllä 2014. Selontekoa käsiteltiin kotoutus- ja maahanmuuttopoliittisessa ministerityöryhmässä joulukuun puolivälissä 2014 ja se oltiin antamassa eduskunnalle tammikuussa 2015. Kun eduskunta kuitenkin vaalikauden lopun työkiireiden vuoksi ilmoitti, ettei se ehtisi käsitellä selontekoa, se jätettiin antamatta.

Selonteon valmistelun aikana tuotettu aineisto haluttiin kuitenkin tuoda kaikkien kiinnostuneiden saataville ja se julkaistiin muokattuna sisäministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön katsaukseksi kuluvan vaalikauden maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaan. Raportissa ennakoidaan myös tulevien vuosien kehitystä ja tarpeita ja se voi siten osaltaan tukea maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan jatkokehittämistä.

Maahanmuuttopolitiikan suuntaviivat linjattiin kesäkuussa 2013 valtioneuvoston periaatepäätöksessä Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiasta. Niitä on toteutettu kuluneen vaalikauden aikana ja niihin perustuvat myös nyt julkaistun raportin ajatukset maahanmuuttopolitiikan jatkokehittämisestä. Maahanmuuttopolitiikalla tavoitellaan maahanmuuton hallittavuutta ja ennakointia ja edistetään Suomen kilpailukykyä ja mahdollisuuksia menestyä muuttuvassa maailmassa. Vaalikauden keskeisenä painopisteenä on ollut hallinnon tuloksellisuuden parantaminen. Maahanmuuton lupamenettelyjä on tehostettu, ja hakemusten käsittelyaikoja on onnistuttu lyhentämään panostamalla muun muassa sähköiseen asiointiin ja viranomaisyhteistyöhön. Turvapaikanhakijoiden vastaanottotoimintaa joustavoittamalla on saavutettu säästöjä vastaanoton kustannuksissa. Työ hallinnon tuloksellisuuden parantamiseksi jatkuu myös tulevaisuudessa.

Kuluneella hallituskaudella on tehty merkittäviä panostuksia maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi. Kotoutumiskoulutukseen on vuosille 2013-2016 kohdennettu 5-18 miljoonan euron vuosittainen lisärahoitus siten, että tänä vuonna koulutuksen määräraha on 52 miljoonaan euroa, kun se viime vuonna oli 44,5 miljoonaa euroa ja vuoden 2013 aikana 39 miljoonaa euroa. Panostukset kotoutumiskoulutukseen tukevat pidemmällä aikavälillä myös maahanmuuttajien työmarkkina-aseman kehittymistä. Lisäksi vuoden 2014 alussa toimintansa aloittanut kotouttamisen osaamiskeskus tukee paikallis- ja aluetasolla kuntien, työ- ja elinkeinotoimistojen ja järjestöjen kotouttamistyötä ja monialaisen yhteistyön kehittämistä sekä valtakunnan tasolla kotouttamispolitiikan valmistelua tuottamalla kotouttamisen seurantatietoa ja analyysia. Maahanmuuttajien alkuvaiheen palveluja on kehitetty Euroopan sosiaalirahaston rahoituksella, ja hyviä käytänteitä alkuvaiheen palveluprosessin kehittämiseksi vakinaistetaan ja jatketaan. Maahanmuuttajien työmarkkina-asemaa tulee erityisesti vahvistaa edelleen, muun muassa varmistamalla työ- ja elinkeinopalvelujen toimiva ohjaus sekä työ- ja elinkeinotoimistojen eri toimenpiteiden tehokas hyödyntämien myös maahanmuuttaja-asiakkaiden kohdalla. Työantajia sitoutetaan entistä vahvemmin maahanmuuttajien työllisyyden vahvistamiseen, muun muassa pääkaupunkiseudun kotoutumisen ja työllistymisen tehostamisen aiesopimuksen puitteissa.

Kuten Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta 2011-2014 -raportin esipuheessa todetaan, julkisessa maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa tarvitaan ajankohtaista ja tutkittua tietoa. Vaikka eduskunta ei ehtinytkään käsitellä selontekoa, toivon, että tämän raportin tiedot osaltaan tukevat keskustelua maahanmuuton ja kotoutumisen merkityksestä Suomessa.

Helsingissä 4 päivänä maaliskuuta 2015
Sisäministeri Päivi Räsänen

[Jaska Pankkaaja]

Ollin ääni on kuin yksin huutavan järjen ääni korvessa 
Itse äänestäisin häntä jos asuisin siellä Oulussa päin.

[ruikonperä]

^Immonen on huono esittämään asiansa ja muutenkin siinä on jokin häiriön tuntu.

[Jaska Pankkaaja]

^Immonen on huono esittämään asiansa ja muutenkin siinä on jokin häiriön tuntu.

Puhdas makuasia. Minun mielestäni hän esittää asiat aivan erinomaisesti ja toivon että hän on vielä huippupaikoilla tulevaisuudessa.

[qwerty]

Erään idean matka maaliin asti.

KIRJALLINEN KYSYMYS 891/2014 vp

Isänpäivän luokitteleminen viralliseksi liputuspäiväksi

Mitä hallitus ja asianomainen ministeriö aikovat tehdä, jotta isänpäivä luokitellaan viralliseksi liputuspäiväksi ja saatetaan siten samanarvoiseksi äitienpäivän liputuksen kanssa?

Helsingissä 19 päivänä marraskuuta 2014
Reijo Tossavainen /ps

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Sisäministeriön käsityksen mukaan liputuksen Suomen lipulla tulee olla mahdollisimman vapaata. Maassamme jo hyvin vakiintuneet liputustavat antavat perustellun pohjan tälle näkemykselle. Kun sekä äitienpäivänä että isänpäivänä liputetaan jo vakiintuneen käytännön mukaan yleisesti,  sisäministeriö katsoo, ettei liputuksen osalta ole erityisiä syitä miesten yhteiskunnallisen tasa-arvon korostamiseen määräämällä myös isänpäivä viralliseksi liputuspäiväksi.

Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2014
Sisäministeri Päivi Räsänen

Toimenpidealoite TPA 54/2017 vp
ehdotamme, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin isänpäivän muuttamiseksi viralliseksi liputuspäiväksi.

Helsingissä 10.11.2017
Sari Essayah kd
Peter Östman kd
Sari Tanus kd

sekä 5 päivää myöhemmin lähes samansisältöinen TPA 56/2017

Isänpäivästä virallinen liputuspäivä
Sisäministeriö 14.3.2019 14.55

Valtioneuvosto hyväksyi 14.3. liputusasetukseen muutoksen, jolla isänpäivästä tulee virallinen liputuspäivä. Aikaisemmin isänpäivä on ollut vakiintunut, kalenteriin merkitty liputuspäivä, kun taas äitienpäivä on virallinen liputuspäivä. Muutoksella ero äitien- ja isänpäivän liputuksen välillä poistuu.

- On hienoa, että äitiys ja isyys on nyt viimein saatu samalle viivalle liputuksen osalta. Aiemman liputusta koskevan eron poistaminen on osaltaan valtion viesti siitä, että vanhemmuus on yhtäläinen, iloineen ja vastuineen, toteaa sisäministeri Kai Mykkänen.

Asetusta liputuksesta Suomen lipulla on aikaisemmin muutettu vain kerran, kun vuonna 1996 asetukseen päivitettiin uudet vaalipäivät.

[Roope]

Kirjallinen kysymys KK136/2019 vp

Jukka Mäkynen ps

Kirjallinen kysymys uuteen siirtolaiskriisin varautumisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Euroopan unioniin kohdistuu ennennäkemättömän suurien siirtolaisvirtojen paine. Vuoden 2015 pakolaiskriisi osoitti EU:n ulkorajavalvonnan heikkouden ja korosti yksittäisten EU-valtioiden oman rajavalvonnan tärkeyttä. Esimerkiksi Suomi olisi voinut pikakäännyttää rajalla kaikki turvallisten maiden läpi Suomeen pyrkineet turvapaikanhakijat. Suomen hallitus ei kuitenkaan tehnyt tarvittavia toimenpiteitä rajojemme suojelemiseen, vaan päästi maahamme lyhyessä ajassa noin 32 000 turvapaikanhakijaa. Vuoden 2015 siirtolaisaallon jälkeen Suomessa ovat räjähtäneet käsiin erilaiset seksuaalirikokset sekä naisiin ja lapsiin kohdistuneet raiskaukset. Lisäksi tällaisen määrän ihmisiä elättäminen tulee todella kalliiksi maallemme, joka on valmiiksi jo pahasti velkaantunut ja jonka julkinen talous on koetuksella. Erilaisten arvioiden mukaan maahanmuuton kustannukset Suomelle ovat useita miljardeja vuodessa. Maallamme ei yksinkertaisesti ole taloudellista kantokykyä vastaanottaa enää turvapaikanhakijoita. Mikäli hallitus ei tule estämään Suomeen tulevia tulevaisuuden pakolaisvirtoja, maamme taloudellinen tilanne tulee romahtamaan lopullisesti. 

Fakta on, että suurin osa Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista on nuoria miehiä. Historia on osoittanut, että suuri joukko toimettomia miehiä jollakin alueella on erilaisten konfliktien ja sotien keskeinen juurisyy. Kun Suomessa on jo valmiiksi paljon nuoria miehiä työvoiman ulkopuolella, niin tällainen toimettomien miesten lisääntyminen maassamme vastuuttomalla rajapolitiikalla vaarantaa koko maamme turvallisuuden. Kun rikollisuuden taso esimerkiksi raiskauksien, muiden seksuaalirikosten sekä väkivaltaisten ryöstöjen osalta ylittää tietyn rajapyykin, niin ulkona saattaa alkaa vallita epävirallinen ulkonaliikkumiskielto varsinkin yöaikaan. Ruotsi on varoittava esimerkki tästä kehityssuunnasta. On maamme kansalaisten turvallisuuden kannalta keskeistä, että estämme tällaisen kehityksen. Kaikki nämä vuoden 2015 turvapaikanhakijat tulivat Suomeen turvallisten maiden läpi, jolloin Suomi olisi voinut Dublin-säännöksen nojalla olla vastaanottamatta näitä henkilöitä. 

Turkin Presidentti Recep Tayyip Erdoğan on viime aikoina uhannut päästää valtavan määrän siirtolaisia EU:n alueelle, mikäli sille anneta ei anneta apua Syyriaan perustettavan turvavyöhykkeen luomiseen. Arvioiden mukaan Turkin kautta voisi tulla lyhyessä ajassa noin 5,5 miljoonaa siirtolaista EU-alueelle. Kyseinen luku vastaa Suomen väkilukua. Kansalaisten turvallisuuden kannalta Suomen median tiedotuslinja Turkin pakolaisporttien mahdollisesta avaamisesta on erittäin puutteellinen. Esimerkiksi kun eräässä kreikkalaisessa paikallislehdessä arvioidaan näiden siirtolaisten määräksi 5,5 miljoonaa, niin Suomen mediassa ei tätä lukua pahemmin ole näkynyt. Vesiteitse Kreikkaan tulleiden siirtolaisten määrä on lisääntynyt tämän vuoden aikana noin 30 %. Melkein 40 000 laitonta siirtolaista on saapunut Kreikkaan tämän vuoden aikana. Välimeren kautta tuleva siirtolaisten virta asettaa EU-maat yhä suurempaan vaaraan. Esimerkiksi Interpolin koordinoimassa Operation Neptune 2:ssa, joka pidettiin aikavälillä 24.7.2019—8.9.2019, Interpol kertoi paljastaneensa yli 12 Välimeren poikki matkustanutta ulkomaista terroristitaistelijaepäiltyä. Italiassa uuden hallituksen tavoitteena on löysentää Italian maahanmuuttopolitiikkaa. Tämä tulee lisäämään Italian kautta EU-alueelle pyrkivien laittomien siirtolaisten määrää. Merkkejä on siis nähtävissä eri puolilla Etelä-Eurooppaa siitä, että pakolaisten tulva EU-maihin ei todellakaan ole loppumassa. Afrikan ja Lähi-idän maiden köyhyys ja matala tulotaso verrattuna huomattavasti vauraamman elintason EU-maihin takaa sen, että halukkaita tulijoita EU-maihin on satoja miljoonia pelkästään Afrikasta ja Lähi-idästä. 

Kun kyseessä on näin ison mittakaavan kansanvaellus EU:n alueelle ja kun ottaa huomioon Pohjois-Euroopan houkuttelevuuden elintasosiirtolaisille, niin Suomen hallituksen on ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin ja lisättävä viranomaisten ja erityisesti puolustusvoimien valmiutta Suomen länsirajalla pysäyttää mahdolliset Suomeen pyrkivät siirtolaiset Suomen rajalla. Suomessa on tuhansia laittomasti maassa olevia turvapaikanhakijoita, joiden palauttaminen takaisin heidän lähtömaihinsa on erittäin haastavaa. Näiden henkilöiden kotimaat eivät välttämättä suostu ottamaan vastaan näitä henkilöitä. Moni näistä Suomessa olevista laittomista siirtolaisista on kadonnut maan alle. Tämäkin on jo riittävä syy sille, että Suomen pitää tehdä huomattavia tiukennuksia maahanmuuttopolitiikkaansa. Hallituksella on täysi mahdollisuus varautua estämään vuoden 2015 kaltainen pakolaistulva. Tämä vaatii suunnitelmaa ja puolustusvoimien ohjeistamista sotilasjoukkojen sijoittamiseen Suomen länsirajalle. Aktiiviset kansalaiset ovat äärimmäisen huolissaan Suomen rajavalvonnan tilasta ja odottavat hallitukselta vastauksia siihen, että miten hallitus aikoo varautua mahdolliseen uuteen pakolaiskriisiin. Tarvittaessa Suomen on rikottava Schengen-alueen vapaata liikkuvuutta ja palautettava puolustusvoimien avulla täysi EU:n sisärajavalvonta, jolla estetään uusien siirtolaisvirtojen pääsy Suomeen. Suomalaisten turvallisuus ja koko maamme olemassaolo on vakavasti uhattuna mahdollisen uuden siirtolaiskriisin alkaessa. Oli kyseessä sitten siirtolaisten tuleminen turvallisten maiden läpi Suomen rajalle tai EU:n taakanjakomekanismi, niin Suomen täytyy estää tulevien siirtolaisvirtojen pääsy Suomeen. Tämä vaatii hallitukselta määrätietoisia ja ennakoivia toimia ennen kuin on liian myöhäistä. 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko Suomen hallitus estää mahdollisten uusien suurien siirtolaisvirtojen tulemisen Suomeen ja 

rahoitetaanko mahdollinen uusi siirtolaiskriisi valtion budjetista vai lisätäänkö valtion velkaa?

Helsingissä 20.9.2019

Jukka Mäkynen ps

Eduskunta

2017-12-03 Yle: Suomi selviäisi 100 000 tulijasta, sanoo asiantuntijakysely

[Supernuiva]

^Vastaus yllä olevaan kysymykseen:

Suomi on sitoutunut kansainvälisiin velvoitteisiin, rajoja ei voi eikä saa sulkea, työvoimapula, "luut ja ytimet", sitoumukset, sopimukset, biljetit ja blanketit.

Valtion rahoitus tapahtuu budjetin kautta, eikä mitään valtiolle tulevia tuloja ole liitetty budjettitalouden menoihin. Kysymys on populistinen.