Mikä on Perussuomalaisten suhde Soteen?

[Akseli Erkkilä]

Osaako kukaan vastata mihin näitä Sote byrokratiahimmeleitä tarvitaan? Mikä vika nykymallissa muu kuin rahapula?

Kun terveydenhuollon perustaso ja erikoissairaanhoito ovat eri toimijoita ja maksaja vain toinen (kunnat järjestävät perustason ja maksavat erikoissairaanhoidon), niin kulut eriytyvät ja tuppaavat paisumaan. Lisäksi järjestelmässä on ajoin kankeutta kun siirrytääm perustasolta erikoissairaanhoitoon ja toisinpäin. Joskin jälkimmäinenhän on fiksailtavissa, mutta siihen pitää palata vähän väliä.

Maakuntamalli siis yhdistäisi kaksi alinta tasoa ja olisi vähemmän himmeli kuin nykytilanne, tämän hallituksen mallin suurin virhe tosin on ollut maakunnan verotusoikeuden puute ja valinnanvapausmalli, joka olisi luonut todella sekavan systeemin.

EDIT: Niin että ei SOTEa oikein voi ohittaa. Pienissä, ikärakenteeltaan rapautuvissa kunnissa ajaudutaan muuten mierolle. Ja ongelmat eivät poistu sylkemällä niiden päälle rahaa.

[n.n.]

Kun terveydenhuollon perustaso ja erikoissairaanhoito ovat eri toimijoita ja maksaja vain toinen (kunnat järjestävät perustason ja maksavat erikoissairaanhoidon), niin kulut eriytyvät ja tuppaavat paisumaan. Lisäksi järjestelmässä on ajoin kankeutta kun siirrytääm perustasolta erikoissairaanhoitoon ja toisinpäin. Joskin jälkimmäinenhän on fiksailtavissa, mutta siihen pitää palata vähän väliä.

Maakuntamalli siis yhdistäisi kaksi alinta tasoa ja olisi vähemmän himmeli kuin nykytilanne, tämän hallituksen mallin suurin virhe tosin on ollut maakunnan verotusoikeuden puute ja valinnanvapausmalli, joka olisi luonut todella sekavan systeemin.

EDIT: Niin että ei SOTEa oikein voi ohittaa. Pienissä, ikärakenteeltaan rapautuvissa kunnissa ajaudutaan muuten mierolle. Ja ongelmat eivät poistu sylkemällä niiden päälle rahaa.

Tuo kankeuskin on enemmän oire kuin syy. Ongelmana on enimmäkseen resursointi, tai paremminkin (kunta)poliitikkojen kyvyttömyys suunnitelmallisuuteen budjetoinnissa.

Nykyäänhän kuvio menee niin, että kunnat laativat budjettejaan, eli tehdään lehmänkauppoja siitä mihin kaikkeen kunta haluaa rahojaan käyttää - samassa padassa ovat terveydenhuolto, päivähoito, jäähallit, mamutus ym. ja yritetään jakaa niin, että kaikki vihreistä kokkareisiin ovat tyytyväisiä. Tuloksena on sitten budjetteja tyyliin 1,2M€ päivähoitoon, 2,3M€ terveydenhuoltoon jne.

Sitten siirrytään yhteiseen pöytään esim. kuntayhtymässä muiden kuntien kanssa ja ilmoitetaan, että meillä on varattu 1,15M€ (loput perussh:lle) esh:n järjestämiseen. Esh ilmoittaa, että kymmenen vuoden trendi osoittaa, että ko. kuntalaisten hoito maksaa 2M€.

Tässä kohtaa kunta pohtii, että muilta momenteilta ei haluta ottaa (kun on nuijittu eturyhmien kanssa jakokulma, jossa kaikki saavat jotain mitä haluavat) ja suostuvat lopulta siirtämään perushoidosta esh:lle niin, että esh saa 1,5M€ ja pth 0,8M€. Saadaan tilanne, jossa narun molemmissa päissä (esh ja pth) kummallekaan ei riitä riittävästi rahaa, mutta hoidettavia on kiinteä määrä ja joiden hoidon kustannuksista henkilöstömenot ovat ainoat mihin pystyy suoraan vaikuttamaan (lääkkeet, välineet, tarvikkeet, tutkimukset, kiinteistöt ym. maksavat mitä maksavat).

Molemmat organisaatiot (pth ja esh) yrittävät epätoivoisesti päästä budjettiin ja vuosien varrella on rakennettu mekanismeja hallinnointiin ja kulujen valvontaan ts. byrokratiaa, joissa päivät menevät sovittamalla kantikasta palikkaa pyöreään reikään. Lopputuloksena kehitetään kaiken maailman himmeleitä tulosten seurantaan, henkilöstökulujen valvontaan ym. jotka enemmänkin lisäävät tehtävää työtä kuin vähentävät menoja.

Ongelmana on se, että politiikoilla on edessään valinta, jota he eivät halua tehdä - jos halutaan hoitaa kaikki, jotka tarvitsevat hoitoa, pitää resursseja ottaa pois muualta esim. sieltä maahanmuutosta tai vaihtoehtoisesti tehdä päätöksiä siitä ketä ei hoideta. Nykyisellään kuluja yritetään piilotella siirtämällä niitä momentilta toiselle ja jollain tavalla saada vieritettyä ne esim. Kelan piikkiin tms. joten rahareikä siirtyy lopulta valtiollisen velanoton piiriin.

Juuri näistä syistä muuten yksityiset palveluntuottajat näyttävät kuntapäättäjistä niin houkuttelevilta; yritys lupaa hoitaa kaikki sovitulla summalla ja vastuu toteuttamisesta siirtyy pois kuntapäättäjältä. Yritys sitten vähentää sopimussummasta ensin katteensa, sen jälkeen kiinteät menot (kiinteistöt ym edellä luetellut) ja loppusumma käytetään henkilöstöön. Ja ihme ja kumma, henkilöstömitoitus alittaa sen, mitä sopimuksessa on sovittu. Kuntapäättäjä on kuitenkin tyytyväinen, koska out of sight, out of mind. Ja firman ongelma, ei meidän.

Sote-mallit toki poistaisivat matalamman tason momenttipyöritykset (kuluerien siirto esh:ta kuntaa ja päin vastoin, mutta ei esimerkiksi pyöritystä kunnilta valtiolle esim. Kelan kautta), mutta ongelma ei ratkea ennen kuin poliittinen päätöksenteko sisältää myös vastuullisuutta ja priorisoidaan sitä, mitä halutaan tehdä ja puretaan a) poliittiset himmelit b) organisaatioiden hallintohimmelit c) kunnalliset rahareiät kuten maahanmuutto.

Edit. lisäys:

Mikä tahansa sotehimmeli, joka esittää enemmän kuin 5 sote-kuntaa yliopistosairaaloiden ympärillä menettää keskittämisedut, ja haisee vahvasti valtuustopaikkojen kalastelulle

Verotusoikeus on yhtälailla vaarallinen komponentti, koska se tarjoaa kuntapäättäjile mahdollisuuden lappaa kuntien rahat ties mihin kotouttamiseen ja vasta sen jälkeen miettiä kuinka paljon täytyy verottaa, että saadaan sote-menot katettua.

Yksityisten käyttö valinnanvapauden kautta on yhtälailla vaarallista, sillä yksityiset kyllä pääsevät budjettiin, mutta vain sillä, että jättävät pakolliset asiat hoitamatta. Sekä haisee poliitikkojen käsien pesulle vaikeista päätöksistä.

[Akseli Erkkilä]

Kun terveydenhuollon perustaso ja erikoissairaanhoito ovat eri toimijoita ja maksaja vain toinen (kunnat järjestävät perustason ja maksavat erikoissairaanhoidon), niin kulut eriytyvät ja tuppaavat paisumaan. Lisäksi järjestelmässä on ajoin kankeutta kun siirrytääm perustasolta erikoissairaanhoitoon ja toisinpäin. Joskin jälkimmäinenhän on fiksailtavissa, mutta siihen pitää palata vähän väliä.

Maakuntamalli siis yhdistäisi kaksi alinta tasoa ja olisi vähemmän himmeli kuin nykytilanne, tämän hallituksen mallin suurin virhe tosin on ollut maakunnan verotusoikeuden puute ja valinnanvapausmalli, joka olisi luonut todella sekavan systeemin.

EDIT: Niin että ei SOTEa oikein voi ohittaa. Pienissä, ikärakenteeltaan rapautuvissa kunnissa ajaudutaan muuten mierolle. Ja ongelmat eivät poistu sylkemällä niiden päälle rahaa.

Tuo kankeuskin on enemmän oire kuin syy. Ongelmana on enimmäkseen resursointi, tai paremminkin (kunta)poliitikkojen kyvyttömyys suunnitelmallisuuteen budjetoinnissa.

Nykyäänhän kuvio menee niin, että kunnat laativat budjettejaan, eli tehdään lehmänkauppoja siitä mihin kaikkeen kunta haluaa rahojaan käyttää - samassa padassa ovat terveydenhuolto, päivähoito, jäähallit, mamutus ym. ja yritetään jakaa niin, että kaikki vihreistä kokkareisiin ovat tyytyväisiä. Tuloksena on sitten budjetteja tyyliin 1,2M€ päivähoitoon, 2,3M€ terveydenhuoltoon jne.

Sitten siirrytään yhteiseen pöytään esim. kuntayhtymässä muiden kuntien kanssa ja ilmoitetaan, että meillä on varattu 1,15M€ (loput perussh:lle) esh:n järjestämiseen. Esh ilmoittaa, että kymmenen vuoden trendi osoittaa, että ko. kuntalaisten hoito maksaa 2M€.

Tässä kohtaa kunta pohtii, että muilta momenteilta ei haluta ottaa (kun on nuijittu eturyhmien kanssa jakokulma, jossa kaikki saavat jotain mitä haluavat) ja suostuvat lopulta siirtämään perushoidosta esh:lle niin, että esh saa 1,5M€ ja pth 0,8M€. Saadaan tilanne, jossa narun molemmissa päissä (esh ja pth) kummallekaan ei riitä riittävästi rahaa, mutta hoidettavia on kiinteä määrä ja joiden hoidon kustannuksista henkilöstömenot ovat ainoat mihin pystyy suoraan vaikuttamaan (lääkkeet, välineet, tarvikkeet, tutkimukset, kiinteistöt ym. maksavat mitä maksavat).

Molemmat organisaatiot (pth ja esh) yrittävät epätoivoisesti päästä budjettiin ja vuosien varrella on rakennettu mekanismeja hallinnointiin ja kulujen valvontaan ts. byrokratiaa, joissa päivät menevät sovittamalla kantikasta palikkaa pyöreään reikään. Lopputuloksena kehitetään kaiken maailman himmeleitä tulosten seurantaan, henkilöstökulujen valvontaan ym. jotka enemmänkin lisäävät tehtävää työtä kuin vähentävät menoja.

Ongelmana on se, että politiikoilla on edessään valinta, jota he eivät halua tehdä - jos halutaan hoitaa kaikki, jotka tarvitsevat hoitoa, pitää resursseja ottaa pois muualta esim. sieltä maahanmuutosta tai vaihtoehtoisesti tehdä päätöksiä siitä ketä ei hoideta. Nykyisellään kuluja yritetään piilotella siirtämällä niitä momentilta toiselle ja jollain tavalla saada vieritettyä ne esim. Kelan piikkiin tms. joten rahareikä siirtyy lopulta valtiollisen velanoton piiriin.

Juuri näistä syistä muuten yksityiset palveluntuottajat näyttävät kuntapäättäjistä niin houkuttelevilta; yritys lupaa hoitaa kaikki sovitulla summalla ja vastuu toteuttamisesta siirtyy pois kuntapäättäjältä. Yritys sitten vähentää sopimussummasta ensin katteensa, sen jälkeen kiinteät menot (kiinteistöt ym edellä luetellut) ja loppusumma käytetään henkilöstöön. Ja ihme ja kumma, henkilöstömitoitus alittaa sen, mitä sopimuksessa on sovittu. Kuntapäättäjä on kuitenkin tyytyväinen, koska out of sight, out of mind. Ja firman ongelma, ei meidän.

Sote-mallit toki poistaisivat matalamman tason momenttipyöritykset (kuluerien siirto esh:ta kuntaa ja päin vastoin, mutta ei esimerkiksi pyöritystä kunnilta valtiolle esim. Kelan kautta), mutta ongelma ei ratkea ennen kuin poliittinen päätöksenteko sisältää myös vastuullisuutta ja priorisoidaan sitä, mitä halutaan tehdä ja puretaan a) poliittiset himmelit b) organisaatioiden hallintohimmelit c) kunnalliset rahareiät kuten maahanmuutto.

Edit. lisäys:

Mikä tahansa sotehimmeli, joka esittää enemmän kuin 5 sote-kuntaa yliopistosairaaloiden ympärillä menettää keskittämisedut, ja haisee vahvasti valtuustopaikkojen kalastelulle

Verotusoikeus on yhtälailla vaarallinen komponentti, koska se tarjoaa kuntapäättäjile mahdollisuuden lappaa kuntien rahat ties mihin kotouttamiseen ja vasta sen jälkeen miettiä kuinka paljon täytyy verottaa, että saadaan sote-menot katettua.

Yksityisten käyttö valinnanvapauden kautta on yhtälailla vaarallista, sillä yksityiset kyllä pääsevät budjettiin, mutta vain sillä, että jättävät pakolliset asiat hoitamatta. Sekä haisee poliitikkojen käsien pesulle vaikeista päätöksistä.

No se nyt vain ei ole noin. Järjestelmän kankeudella tarkoitin ihan sitä, että lähete keskussairaalaan, ei tietoa millaiset jonot siellä on, keskussairaalasta sitten taas kotiutus kotikunnan TK:hon jossa on omat kuntoutussysteemit erilaiset kuin keskussairaalassa jne.

Budjetoinnissa ei juuri niissä pikkukunnissa joita ongelma erikoissairaanhoidossa koskee ole epäselvyyksiä. Kun esimerkiksi 1000 asukkaan Pelkosenniemellä sattuu kaksi vaikeammin hoidettavaa sairastapausta enemmän kuin on budjetoitu, niin erikoissairaanhoidon menot paukkuvat yli niin että heilahtaa. Eikä valtava ylibudjetointikaan ole järkevää.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Osaako kukaan vastata mihin näitä Sote byrokratiahimmeleitä tarvitaan? Mikä vika nykymallissa muu kuin rahapula?

Kun terveydenhuollon perustaso ja erikoissairaanhoito ovat eri toimijoita ja maksaja vain toinen (kunnat järjestävät perustason ja maksavat erikoissairaanhoidon), niin kulut eriytyvät ja tuppaavat paisumaan. Lisäksi järjestelmässä on ajoin kankeutta kun siirrytääm perustasolta erikoissairaanhoitoon ja toisinpäin. Joskin jälkimmäinenhän on fiksailtavissa, mutta siihen pitää palata vähän väliä.

Maakuntamalli siis yhdistäisi kaksi alinta tasoa ja olisi vähemmän himmeli kuin nykytilanne, tämän hallituksen mallin suurin virhe tosin on ollut maakunnan verotusoikeuden puute ja valinnanvapausmalli, joka olisi luonut todella sekavan systeemin.

EDIT: Niin että ei SOTEa oikein voi ohittaa. Pienissä, ikärakenteeltaan rapautuvissa kunnissa ajaudutaan muuten mierolle. Ja ongelmat eivät poistu sylkemällä niiden päälle rahaa.

Ja silläkö se sitten hoituu että rakennetaan uusi byrokratiahimmeli. Helpommalla pääsisi jos sovittaisiin mitenkä valtio tukee taantuvien alueiden erikoissairaanhoitoa. Rahaa se nimenomaan vaatii jos halutaan terveydenhoito paremmalle tolalle.

[n.n.]

No se nyt vain ei ole noin. Järjestelmän kankeudella tarkoitin ihan sitä, että lähete keskussairaalaan, ei tietoa millaiset jonot siellä on, keskussairaalasta sitten taas kotiutus kotikunnan TK:hon jossa on omat kuntoutussysteemit erilaiset kuin keskussairaalassa jne.

Budjetoinnissa ei juuri niissä pikkukunnissa joita ongelma erikoissairaanhoidossa koskee ole epäselvyyksiä. Kun esimerkiksi 1000 asukkaan Pelkosenniemellä sattuu kaksi vaikeammin hoidettavaa sairastapausta enemmän kuin on budjetoitu, niin erikoissairaanhoidon menot paukkuvat yli niin että heilahtaa. Eikä valtava ylibudjetointikaan ole järkevää.

Esh:ssa on jonoja lähinnä 1) resurssien takia, koska budjetointi on alimitoitettu kuntien ostoihin nähden 2) koska esh:hon lähetetään potilaita, jotka voisi hoitaa pth:ssa, muttei hoideta, koska 2a) sielläkään ei resursseja 2b) osaamista 2c) ei ole rakennettu riittävän liikkuvia (näyteenotto, kuvataminen, erikoislääkärikäynnit ym.) palveluja.

2a-c olisi ihan ratkaistavissa yhteistyöllä, esim. liikkuvien kuvatamisyksiköiden sekä hoitajien, erikoislääkärien maakuntia kiertavillä konsultaatiokierroksilla, ja mm. kuntoutustoiminnan yhtenäistämisellä. Nämä eivät vaadi muuta kuin samaan pöytään istumista, mutta ongelmat tulevat nimenomaan byrokratiasta ja käytettävistä resursseista.

Mitä poikkeuksellisen kalliisiin potilaisiin ja hoitoihin tulee, sellaisia yksittäistapauksia on aina, jotka pystyvät paukauttamaan käytännössä minkä tapansa kunnan budjetin (=vuosikulut miljoonissa). Näihin toki 'leveämmät hartiat' auttavat.

[Akseli Erkkilä]

Osaako kukaan vastata mihin näitä Sote byrokratiahimmeleitä tarvitaan? Mikä vika nykymallissa muu kuin rahapula?

Kun terveydenhuollon perustaso ja erikoissairaanhoito ovat eri toimijoita ja maksaja vain toinen (kunnat järjestävät perustason ja maksavat erikoissairaanhoidon), niin kulut eriytyvät ja tuppaavat paisumaan. Lisäksi järjestelmässä on ajoin kankeutta kun siirrytääm perustasolta erikoissairaanhoitoon ja toisinpäin. Joskin jälkimmäinenhän on fiksailtavissa, mutta siihen pitää palata vähän väliä.

Maakuntamalli siis yhdistäisi kaksi alinta tasoa ja olisi vähemmän himmeli kuin nykytilanne, tämän hallituksen mallin suurin virhe tosin on ollut maakunnan verotusoikeuden puute ja valinnanvapausmalli, joka olisi luonut todella sekavan systeemin.

EDIT: Niin että ei SOTEa oikein voi ohittaa. Pienissä, ikärakenteeltaan rapautuvissa kunnissa ajaudutaan muuten mierolle. Ja ongelmat eivät poistu sylkemällä niiden päälle rahaa.

Ja silläkö se sitten hoituu että rakennetaan uusi byrokratiahimmeli. Helpommalla pääsisi jos sovittaisiin mitenkä valtio tukee taantuvien alueiden erikoissairaanhoitoa. Rahaa se nimenomaan vaatii jos halutaan terveydenhoito paremmalle tolalle.

Millä tavalla se on byrokratiahimmeli jos melkein kolmensadan erillisen kunnan perusterveydenhuolto ja näiden keskenään omistamat sairaanhoitopiirit yhdistetään 18 toimijaksi (plus Helsinki)? Ja vielä maakuntaliitot samaan syssyyn ajan oloon.

Jos jotain olen kunnanvaltuustossa oppinut niin sen, että ei pidä olla vastaan vain siksi, että hyvä idea sattui tulemaan väärältä porukalta.

Maakuntahallinto on myös erittäin hyvä työkalu alkaa nakerrella valtion valtaa alaspäin paikallistasolle, ja lisäksi demokratian piiriin.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Professorisedät ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat koko ajan pitäneet tätä sotea byrokratiahimmelinä ja se kertoo hankkeesta jotakin että edes kahdessa vaalikaudessa ei tule valmista. Ährätäänkö vielä lisää vai lakkautetaanko koko uudistus.

[n.n.]

Millä tavalla se on byrokratiahimmeli jos melkein kolmensadan erillisen kunnan perusterveydenhuolto ja näiden keskenään omistamat sairaanhoitopiirit yhdistetään 18 toimijaksi (plus Helsinki)? Ja vielä maakuntaliitot samaan syssyyn ajan oloon.

Maakuntahallinto on myös erittäin hyvä työkalu alkaa nakerrella valtion valtaa alaspäin paikallistasolle, ja lisäksi demokratian piiriin.

Se byrokratiahimmeli jos lopputuloksena on vanhan päälle liimattuna uusi kerros byrokratiaa. Byrokratia pitää purkaa myös organisaatioiden ja kuntien sisältä, sekä saattaa sekä kuntatason että maakuntatason päättäjät ajantasalle siitä mitä ovat tekemässä. Ei riitä, että tehdään 'alemman tason' yhdistämisiä sillä, että siirretään johto samaan organisaatioon ilman, että päättäviä tasoja karsitaan ja samalla priorisoidaan toimintaa.

Ja erilliskysymyksenä, kun kunnan päätöstoiminnassa kerrot olevasi mukana, niin mikä aiemmassa kuvauksessani menee pieleen?

[Akseli Erkkilä]

Millä tavalla se on byrokratiahimmeli jos melkein kolmensadan erillisen kunnan perusterveydenhuolto ja näiden keskenään omistamat sairaanhoitopiirit yhdistetään 18 toimijaksi (plus Helsinki)? Ja vielä maakuntaliitot samaan syssyyn ajan oloon.

Maakuntahallinto on myös erittäin hyvä työkalu alkaa nakerrella valtion valtaa alaspäin paikallistasolle, ja lisäksi demokratian piiriin.

Se byrokratiahimmeli jos lopputuloksena on vanhan päälle liimattuna uusi kerros byrokratiaa. Byrokratia pitää purkaa myös organisaatioiden ja kuntien sisältä, sekä saattaa sekä kuntatason että maakuntatason päättäjät ajantasalle siitä mitä ovat tekemässä. Ei riitä, että tehdään 'alemman tason' yhdistämisiä sillä, että siirretään johto samaan organisaatioon ilman, että päättäviä tasoja karsitaan ja samalla priorisoidaan toimintaa.

Ja erilliskysymyksenä, kun kunnan päätöstoiminnassa kerrot olevasi mukana, niin mikä aiemmassa kuvauksessani menee pieleen?

Maakuntamallissahan kunnan SOTE-puolen työntekijät siirtyvät maakunnalle. Ja samoin osa valtionhallinnon työntekijöistä. Nykyisen ja edellisen hallituksen kaavailut sen sijaan todellakin olisivat olleet himmeleitä.

Ja sinun esittämässäsi kuviossa yritetään hoitaa oireita, kun tauti on järjestelmä, joka ei mukaudu nykyiseen kuntien tilanteeseen ja alkaa niellä enemmän ja enemmän rahaa, ja sitähän sinäkin esität että ei muuta kuin rahaa lisää. Sekään ei oikein vakuuta että kyllä ne jotain porukalla keksivät. Kuka sen määrittäisi, mikä olisi se toimiva malli, jos kuntien pitäisi porukalla päättää, mikä olisi se oikea yhtenäinen käytäntö vaikkapa kuntouttamisessa tai kotiuttamisessa?

Ja ei ainakaan pienissä kunnissa ole aiempaan viestiisi viitaten vallalla mitään kovin vahvaa lehmänkauppakulttuuria. Kuntapolitiikan todellisuus vie aika nopeasti luulot siitä, että siellä voisi jotain omaa linjaa vetää kovin selkeästi.