Kun presidentti Koivisto esti Karjalan palauttamisen

[Jouko Piho]

Kun presidentti Koivisto esti Karjalan palauttamisen

Sain juuri äsken luetuksi äärimmäisen mielenkiintoisen ja uutta tietoa antavan kirjan Suomen lähihistoriasta. Kyseessä on Jukka Seppisen kirja "Kun presidentti Koivisto esti Karjalan palautuksen".

Jukka Seppinen on valtiotieteiden tohtori, diplomaatti ja historioitsija, jonka oma suku on Karjalan Koivistosta kotoisin.
Karjalan menettäminen syksyllä 1944 oli kova isku Suomelle. Välittömästi rauhanteon jälkeen Suomessa alkoikin toiminta Karjalan palauttamiseksi. Erityisesti presidentti Kekkonen yritti pitää asiaa esillä, mutta poliittisia puheita pidemmälle asiat eivät edenneet, ja vuosikymmenien kuluessa haave Karjalan saamisesta takaisin alkoi hiipua.

Asiassa tapahtui kuitenkin uusi ja odottamaton käänne Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. NKP:n liberaalisiiven hallitsema politbyroo päätti alkukesästä 1990 suhtautua myönteisesti Baltian maiden itsenäistymiseen ja Karjalan palauttamiseen Suomelle. Näkemys perustui historiaan eli siihen, että Neuvostoliiton Korkein Neuvosto julisti kesällä 1990 Stalinin ja Hitlerin 23.8.1939 tekemän Molotovin-Ribbentropin etupiirisopimuksen mitättömäksi. Sopimuksessahan Hitler luovutti Baltian maat ja Suomen Neuvostoliiton etupiiriksi. Stalin kiitti ja hyökkäsi 30.11.1939 Suomeen ja anasti Karjalan sekä myöhemmin kaikki Baltian maat.

Mutta nyt kun tuosta vanhasta etupiirisopimuksesta luovuttiin, Baltian maat voisivat itsenäistyä ja Karjala voitaisiin antaa takaisin Suomelle. NKP esittikin kesällä 1990, että se voisi luovuttaa Karjalan Suomelle. Taustalla vaikutti myös Venäjän halu päästä eroon Viipurista, sillä vallattu alue oli pahasti rappeutunut eikä resursseja korjaamiseen ollut. Näin Suomelle tarjoutui yllättäen ainutlaatuinen mahdollisuus Karjalan palauttamiseen.

Baltian maat, Viro, Latvia ja Liettua itsenäistyivätkin, mutta Suomen valtiojohto eli presidentti Koivisto suhtautui Kremlin tarjoukseen penseästi ja ehdottoman torjuvasti, joten Suomi on ainoa maa, joka kärsii edelleen Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaisen liitteen etupirijaosta Karjalan menetyksenä. Taustalla oli Koiviston usko Neuvostoliiton pysyvyyteen ja siihen, että oli Suomen onni, että naapurina oli Neuvostoliitto. Karjalasta ei haluttu puhua ja koko sanasta tuli neuvostovastainen käsite ja suorastaan kirosana.

Lisäksi asiaan vaikutti suuresti se, että Koivisto oli koko presidenttikautensa ajan tiiviisti yhteydessä KGB-vakoojien kanssa ja otti kaikessa aina ensisijaisesti huomioon Neuvostoliiton edun. Neuvostoliitto ensin –ajattelu ohjasi kaikessa Koivistoa. Tämän takia Koivisto suhtautui hyvin nihkeästi myös Baltian maiden itsenäistymispyrkimyksiin kehottaen niitä olemaan tavoittelematta itsenäisyyttä, mikä liittyi Koiviston KGB:lle tekemään sitoumukseen, että hän yrittää neutraloida Baltian maiden vahingollista kehitystä.

Koiviston KGB-yhteydet olivatkin melkoinen poikkeus Euroopassa. Eräs brittiläinen tiedusteluasiamies sanoikin v. 2014 Seppiselle: "On hyvin harvinaista, että länsimaisen valtion päämies seurustelee suoraan ulkovallan tiedustelupäällikön kanssa." Suomessa tämä oli kuitenkin maan tapa. Koivisto ulkoisti päätöksentekonsa Kremliin.

Lähes maanpetoksellista tilannetta yritettiin häivyttää siten, että esim. KGB-päällikkö Viktor Vladimirovia, johon Koivistolla oli erittäin avoimet ja läheiset suhteet, kutsuttiin virallisesti lähetystöneuvostoksi. Kaikki pääasiallinen kommunikaatio tapahtui suoraan KGB-vakoilijoiden kautta Neuvostoliiton suurlähetystön ohi. Alistumalla näin KGB:n johtoasemaan Koivisto suostui Neuvostoliiton vasalliksi. Koivisto ajatteli, että vain se, mikä on Neuvostoliton etu, on myös Suomen etu. itse asiassa voidaan sanoa, että Koivisto ei päättänyt Suomen ulkopolitiikasta, vaan hän ainoastaan pani toimeen Moskovassa tehtyjä päätöksiä.

Seppinen pohtii kirjassaan, että Koivistoa ei voi saada enää tilille maan päällä vieraan vallan etujen ajamisesta, mutta olisi mielenkiintoista saada asia valtakunnanoikeuden käsiteltäväksi. Koivisto lopetti yhteydenpidon KGB-vakoojien kanssa vasta 28.1.1992 Neuvostoliiton 25.12.1991 tapahtuneen hajoamisen jälkeen, mutta sitä ennen hän toimi vuosikausia vieraan vallan agenttina.

Koivisto meni siis suomettumisessa vielä pidemmälle kuin Kekkonen. Loppujen lopuksi Kekkonen oli kuitenkin isänmaallinen Suomen puolta pitävä jämäkkä, henkisesti itsenäinen ja lujaluonteinen mies, joka joutui olosuhteiden pakosta hänkin antamaan jonkin verran periksi Neuvostoliiton vaatimuksille. Mutta Mauno Koivisto oli arka, heikko, pehmeä ja ylivarovainen Neuvostoliiton palvelija, joka säikähti heti, jos Neuvostoliitto vähääkään oli jostain tyytymätön.

Koivisto sanoi monesti suoraan, että Karjalaa ei ole enää olemassa, mikä on käsittämätön väite, ja että kolme rauhansopimusta 1940, 1940 ja 1947 ovat riittävät rajan osalta, joten rajoja ei ole syytä muuttaa. Kuitenkin vuoden 1975 ETYK-asiakirjan mukaan rajoja voidaan muuttaa rauhanomaisesti eikä tarvitse takertua vanhoihin sodanaikaisiin pakkorauhoihin. Koivisto sanoi myös, että karjalaiset lähtivät aikoinaan vapaaehtoisesti muualle Suomeen, mikä on valhe, koska karjalaiset joutuivat jättämään rakkaat kotiseutunsa pakon edessä, koska kukaan ei halunnut jäädä Stalinin terrorin uhriksi joutumalla joko vankileirille Siperiaan tai ammutuksi. Sanotakoon vielä lopuksi sekin, että Koivisto lähetti ulkoministeri Pertti Paasion viemään Moskovaan viestiä, että Karjala ei kiinnosta Suomea.

Kuitenkin Venäjällä oli paljon päättäjiä, jotka olisivat halunneet neuvotella Karjalan palautuksesta Suomelle. Tästäkin on valehdeltu, että ei Karjalaa voitu saada takaisin, koska Venäjä oli vastaan. Väite ei pidä paikkaansa. Venäjällä oli aitoa halua antaa Karjala Suomelle takaisin, mutta Mauno Koivisto ei halunnut ottaa Karjalaa takaisin vaan vastusti sitä voimallisesti. Tokaisipa vain, että emme tarvitse lisää peltoa ymmärtämättä lainkaan, miten mahtava investointikohde Karjala voisi olla. Syntyi todella omituinen tilanne, kun Venäjä tarjosi sinnikkäästi Karjalaa Suomelle, mutta Koiviston Suomi torjui upean tarjouksen. Kyllä Venäjällä ihmeteltiin Koiviston kielteistä asennetta oman maan takaisinsaantia vastaan, mutta minkäs teet, eihän Venäjä voinut väkisin tunkea Karjalaa Suomi-neidon kurkusta alas.

Seppisellä on omakohtaisia todisteita tästä halusta, kun hän sai 30.6.1990 Kotkassa Uusi Hansa –seminaarin aikana lähetysneuvos Lev Pauzinilta viestin NKP:n politbyroon päätöksestä ja halukkuudesta aloittaa Suomen kanssa neuvottelut luovutetun Karjalan tulevasta asemasta, koska alue oli Neuvostoliitolle merkityksetön.

Seppinen sai lukuisia kannanottoja myös viranomaisilta, että Viipurin palautus oli mahdollinen. Eräskin rajaupseeri kysyi: "Miksi Koivisto ei halua Viipuria?" Mies jatkoi huudahtamalla: "Viipuri, mene Suomeen!" Myös tavalliset ihmiset Viipurissa uskoivat, että neuvottelut alkavat pian ja suomalaiset palaavat Viipuriin.

Onkin todettava, että valitettavasti Koivisto oli täysin kykenemätön lukemaan ajan merkkejä. Koivisto sanoi jopa, että yksikään järkevä ihminen ei usko Neuvostoliiton hajoamiseen. Koivisto eli menneessä ja kaiken piti pysyä vakaana ja muuttumattomana. Presidentin asenne vaikutti myös ulkoministeriön virkamiehiin, jotka olivat äärimmäisen neuvostomielisiä neuvostouskovia, pahimpina Jaakko Blomberg ja Jaakko Kalela. Myös Supon uudeksi johtajaksi valittu Seppo Tiitinen oli täysin Kremlin mies.

Ongelmallisinta tilanteessa oli se, että hallitusmuodon mukaan presidentti ei päätä rajoista vaan eduskunta. Kuitenkaan koko raja-asiaa ei viety milloinkaan eduskunnan päätettäväksi.

Presidentti Koiviston vastarinta johti asian venymiseen ja mutkistumiseen. Myös ulkoministeri Paavo Väyrynen vastusti asiaa, joskin hän piti ovea sikäli auki, että Karjalan palautus saattaisi ehkä olla mahdollista joskus tulevaisuudessa. Oikea aika olisi kuitenkin ollut juuri silloin, mutta Koivisto ja Väyrynen eivät sitä nähneet.

Seuraavaksi presidentiksi nousi Martti Ahtisaari. Vaikka hän kannatti Karjalan palauttamista, aikaa oli menetetty ja Jeltsinin heiketessä Venäjän kiinnostus asiaan hiipui. Eihän Venäjä voinut jatkuvasti olla tyrkyttämässä Karjalaa Suomelle, kun se ei Suomelle kerran kelvannut. Putinin noustessa valtaan 2000-luvun alussa tilanne on vaikeutunut entisestään.

Siitä huolimatta Karjalan palauttajat, joihin minäkin lukeudun, eivät ole luovuttaneet. Jukka Seppinen kirjoittaa kirjansa lopussa: "Suomen ja Venäjän rajan oikaisu oikeudenmukaisella tavalla Suomen hyväksi on tehtävä, mutta rauhanomaisesti neuvotellen. Juridista estettä neuvottelujen käymiseksi ei ole olemassa. Näin ollen ratkaisevaa on poliittinen tahto suuren epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi. Karjalan konkreettinen palautus odottaa siis yhä toteuttamistaan, oikeudellisesti se on selvä."

Kirjoitin kirjan loppusivulle: "Karjala palautuu vielä Suomelle." Asia on aivan varma. Vielä liehuu Suomen lippu Viipurin linnan tornissa.

[kriittinen_ajattelija]

Ja mitä Suomi tekisi karjalalla, rappeutunutta venäläistä maaseutua jonka nostaminen Suomen elintasoon maksaisi kymmeniä jos ei satoja miljardeja ja siihen päälle satoja tuhansia jokseenkin vihamielisiä venäläisiä jotka jäisi asumaan Suomeen. Trendi on jokatapauksessa se, että kaikki muuttaa isoihin kaupunkeihin heimosta riippumatta niin tuskin kovin moni suomalainen edes muuttaisi palautetuille heimomaille vaikka kuinka iso-isä olisi joskus asunut siellä.

Mutta ei kai siinä, voi sen rahan tyhmemminkin käyttää.

[Fiftari]

Karjala takaisin ja siitä on pelkkää miinusta taloudelle. Toisaalta meillä on hirveä määrä insinöörejä ulkomailta jotka voivat näyttää kyntensä. Samalla sinne voitaisiin kipata maailmanhalaajat jotka voivat muokata tuosta sen oman utopian.

Ja tuskin nykyiset asukkaat sieltä helpolla siirtyisivät muualle. Ei kai niitä nyt voi Suomen taakaksi ottaa vaikka täällä rahaa jaetaankin.

[Titus]

Ainakin kuviteltu työvoimapula olisi hiljennetty noin sadaksi vuodeksi eteenpäin kun olisi reservinä koko Karjalan työttömät...

[-PPT-]

Minä en usko hetkeäkään että Venäjä/Neuvostoliitto olisi tyrkyttänyt Karjalaa takaisin Suomelle. Vai onko koskaan suurvalta mistään vailloituksestaan vapaaehtoisesti luopunut?

Ei sen puoleen, kyllä se oikeus ja kohtuus olisi palata Tarton rauhan rajoihin.

[Totuus EPT]

Ja mitä Suomi tekisi karjalalla, rappeutunutta venäläistä maaseutua jonka nostaminen Suomen elintasoon maksaisi kymmeniä jos ei satoja miljardeja ja siihen päälle satoja tuhansia jokseenkin vihamielisiä venäläisiä jotka jäisi asumaan Suomeen. Trendi on jokatapauksessa se, että kaikki muuttaa isoihin kaupunkeihin heimosta riippumatta niin tuskin kovin moni suomalainen edes muuttaisi palautetuille heimomaille vaikka kuinka iso-isä olisi joskus asunut siellä.

Mutta ei kai siinä, voi sen rahan tyhmemminkin käyttää.

Varmasti kaikki maksaa. Karjala on kuitenkin Suomeen kuulunut aivan kuten Itä-Saksa Saksaan. Valitettavasti 90-luvulla Suomettuneisuus oli vielä munattomissa päättäjissä. Vihamielisiä venäläisiä tuskin on, jos heidän aluettaan kehitetään paremmaksi. Kehitysmaan tukirahoja voitaisiin lähialueen hoitoon siirtää, hyödyttömästä Afrikan maiden rahastuksesta varsinkin. Ja työreserviä löytyisi läheltä paikan päältä, ei Afrikan sarvesta asti 

Petsamon aluekin olisi hyvä saada, siitä olisi ehkä enemmän hyötyä.

[Leijona78]

Neuvostoliitto oli niin rappiolla 1990, että Karjalan kaltainen alue, joka oli tuolloin vain lisäkustannus hiljalleen hajoavalle Neuvostoliitolle, saattoi hyvinkin olla valmis luopumaan siitä. Olen tästä kuullut aiemminkin, enkä epäile, etteikö siinä olisi totuuden siemen mukana.

[Shemeikka]

Kuitenkin Venäjällä oli paljon päättäjiä, jotka olisivat halunneet neuvotella Karjalan palautuksesta

Aika epämääräisesti sanottu. Jos joku venäläinen "Urjalan varavaltuutettu" on ehkä yksityisessä keskustelussa "kännissä ja läpällä" möläyttänyt jotain Karjalan palauttamisesta, en antaisi sille suurta arvoa.

[Spesialisti]

Olisiko älykkäin ratkaisu perustaa Karjalan valtio? Kyseessä olisi todellinen rauhanprojekti. Demilitarisoitu puolueeton itsenäinen tasavalta jonka kehittämiseen osallistuisivat taloudellisesti Venäjä ja EU yhteistyössä. Oma lippu, valuutta, presidentti, senaatti ja muut itsenäisen valtion tunnusmerkit. Viipuri luonnollisesti pääkaupungiksi. Suomalaisten vain pitäisi osaltaan päästä parlamentaariseen päätöksentekoon, tämä voi olla suurin este.

[ämpee]

Neuvostoliitto oli niin rappiolla 1990, että Karjalan kaltainen alue, joka oli tuolloin vain lisäkustannus hiljalleen hajoavalle Neuvostoliitolle, saattoi hyvinkin olla valmis luopumaan siitä. Olen tästä kuullut aiemminkin, enkä epäile, etteikö siinä olisi totuuden siemen mukana.

Saattaa olla, että oli joitain venäläisiä jotka palautukseen olisivat olleet halukkaita, mutta motiivista sitten voidaan olla montaakin mieltä.
Samalla nimittäin oltaisiin saatu kaikki karjalaiset ja "karjalaiset" kaikkine ongelmineen.
Tulevaisuudessa meillä olisi ollut sitten monia etäsuojeltavia äeentisiä venäläisiä ja oletettavasti sama Pietarin kaupungin "turvallisuus"kysymys jonka takia Karjala menetettiin.

Kokonaisuudessaan Suomi olisi nähdäkseni kuitenkin voittanut mikäli kaikki ennen vuotta 1939 olleet alueet olisi palautettu.
Kyse on kuitenkin luonnonvaroiltaan rikkaista alueista, ja ohessa saadut "matut" olisivat mahdollisesti kyllästäneet meidät varsinaisia vastaan.

Harmi ettei meillä ole ikkunaa siihen rinnakkaiseen todellisuuteen jossa tämä on tapahtunut.

[Lahti-Saloranta]

Uskoisin että tuossa jutussa on hitunen tottakin. Itse uskoisin että venäläiset olisivat myyneet Karjalan suomalaisille. Tosin se kauppasumma olisi päätynyt vain pienen pienelle osalle venäläisiä. Minusta Koivistoa ei voi syyttää jos kyseisen laisiin diileihin ei lähtenyt mukaan. Varmaa on ettei sortuva Neuvostoliitto olisi Karjalasta luopunut hyvää hyvyyttään.

[Jaska Pankkaaja]

Joo, jos piho olisi ollut puikoissa niin oltas saatu maat Uraliin asti .

Japani ei saanut muutamaa kiveaan takaisin vaikka on talousjatin muskeleilla oikeutettua asiaansa ajanut kaikilla hallituksilla vuodesta 1945 ja luvannut paalle viela tahtieteellisen summan rahaa jos ne palautetaan.

Suomi, tama pikkurahalla ostettujen paskansyojapoliitikkojen johtama pellevaltio jonka ainoa muskeli on liittya Natoon.

Joo, ihan varmana oltas saatu Joo..

[Lalli IsoTalo]

Olin aikoinaan sitä mieltä, että Karjala voidaan ottaa takaisin, mutta siellä asuvia venäläisiä ... ei ikinä. Olen edelleen samaa mieltä.

Yhtälö on aika mahdoton. Enkä usko, että Venäjä antaisi - tai olisi antanut - tämän puskurivyöhykkeen Suomelle tost' noin vaan.

[IDA]

Varmaan totta, että Karjalan olisi tuohon aikaan saanut takaisin. Omasta mielestäni olisi pitänyt ottaakin. Suomen johto kuitenkin silloin pelkäsi, eikä varmaan aiheetta, että vahvistuttuaan Venäjä ryhtyisi vaatimaan sitä takaisin. Kyse ei niinkään ollut Suomen johdon neuvostomielisyydestä. Olisi silloin toki voinut liittyä Natoonkin. Miten Venäjä olisi suhtautunut siihen, että Nato on kahdelta suunnalta niin lähellä Pietaria on sitten toinen juttu. Periaatteessa Venäjä voisi luopua myös Pietarista. Slavofiilit eivät pitäneet sitä edes venäläisenä kaupunkina. Toisaalta sitä ei kyllä kannattaisi Suomeen ehkä ottaa.

Tarton rauhan rajat ovat edelleen Suomen viimeiset, ja ainoat, rauhan aikana sopimat rajat ja niihin pitäisi palata.

Nyt on käynyt niin päin, että Venäjä omistuksineen on levinnyt Suomen puolelle. Ja se on tapahtunut ihan supisuomalaisen rahanahneuden saattelemana. Karjala kun olisi otettu, voisi venäläinen omistus kukoistaa siellä, eikä täällä.

[Shemeikka]

Juuri niin; ei Karjalaa takaisin. Suomi on annettu lahjaksi EU:lle ja Karjalaa ei pidä uppoavaan laivaan sotkea.

[Jouko Piho]

Minä en usko hetkeäkään että Venäjä/Neuvostoliitto olisi tyrkyttänyt Karjalaa takaisin Suomelle. Vai onko koskaan suurvalta mistään vailloituksestaan vapaaehtoisesti luopunut?

Ei sen puoleen, kyllä se oikeus ja kohtuus olisi palata Tarton rauhan rajoihin.

Miksi et usko, vaikka Jukka Seppinen todistaa saaneensa suoraan sellaisen viestin? Uskot sen sijaan mieluummin omia ennakkoluulojasi. Silloin oli NKP:ssa vallassa liberaalia porukkaa, joka halusi päästä eroon Neuvostoliitolle tarpeettomista alueista.

[Tragedian synty]

Syntyi todella omituinen tilanne, kun Venäjä tarjosi sinnikkäästi Karjalaa Suomelle, mutta Koiviston Suomi torjui upean tarjouksen.

Tuo kohta on aikamoista vaihtoehtohistoriaa tai ainakin todella erikoista tulkintaa. Sinnikkääksi tarjoamiseksi minä kutsuisin sitä, että Venäjän valtiojohto olisi avoimesti ilmoittanut haluavansa antaa Karjalan takaisin Suomelle ja tehnyt niin toistuvasti.

Venäläiset ovat ovelia ja tiedustelupalvelun upseerit erityisen ovelia. Varmasti monikin herätti suomalaisten kanssa keskustelua Karjalan palauttamisesta, mutta vain tiedustellakseen suomalaisten mielialoja. Minä en usko, että Venäjä olisi koskaan ollut halukas luopumaan Karjalasta. Venäläiseen valtiolliseen mentaliteettiin kuuluu halu laajentua. Perääntyminen olisi heidän mielestään häpeällistä. Abhasian ja Etelä-Ossetian kaltaisten länttienkin takia Venäjä oli valmis kiristämään kansainvälispoliittista tilannetta. Ehkä Jeltsin henkilökohtaisesti ei sellaisesta paljon piitannut, mutta kyllä hänkin tiesi, että tulisi armeijan tai turvallisuuspalvelun syrjäyttämäksi, jos hän aloittaisi Venäjän raja-alueiden lahjoittamisen pois.

Minäkin haluaisin Karjalan kuuluvan taas Suomeen, muun muassa siksi, että isovanhemmistani kahden lapsuuden kotiseudut jäivät rajan taakse. Tunnustan kuitenkin palauttamiseen liittyvät jättiläismäiset haasteet.

Mitä tehtäisiin Karjalan venäläisväestölle, annettaisiinko olla vai karkotettaisiinko Venäjälle? Jos annettaisiin olla, luotaisiin iso ongelmaväestö Suomelle ja lisäksi se menisi vastaan koko palauttamisen ideaa. Mitä hyötyä olisi Suomen kansakunnalle siitä, että idässä olisi köyhä venäläismaakunta? Jos heidät taas karkotettaisiin Venäjälle, se olisi hidas ja kallis operaatio, joka lisäksi aiheuttaisi paljon pahaa verta Venäjällä. Ja sitten meillä olisi rappeutunut ja tyhjä rajamaakunta. Kuka sinne haluaisi muuttaa asumaan? Suomessa väki pakkautuu muutamalle kaupunkiseudulle, joten miksi työpaikkojen, parempien palveluiden ja virikkeiden perässä muuttavat ihmiset menisivät Viipurin ränsistyneeseen aavekaupunkiin tai Karjalan villiintyneelle maaseudulle? Karjalan infrastruktuurin saaminen Suomen tasolle maksaisi kymmeniä ellei satoja miljardeja euroja. Kuka olisi valmis ne maksamaan, kun rahoja ei riitä edes nykyisen valtiotilan syrjäseuduille? Karjalaan taitaisivat mennä asumaan lähinnä rikolliset, jotka siellä olisivat poliisin ulottumattomissa.

En siis oikein osaa olla Koivistolle vihainen päätöksestä olla vaatimatta Karjalaa takaisin. Suomi oli silloin muutenkin vararikon partaalla, joten valtavan taakan ottaminen olisi ollut mielipuolista. Sosiaalidemokraatit eivät yleensäkään ole paljon välittäneet kansallisista pyrkimyksistä. Esimerkiksi Väinö Tanner vastusti Itä-Karjalan vaatimista Tarton neuvotteluissa, koska piti sitä köyhänä ja kehittymättömänä takamaana, joka olisi ollut Suomelle rasitteeksi.

[Jouko Piho]

Kuitenkin Venäjällä oli paljon päättäjiä, jotka olisivat halunneet neuvotella Karjalan palautuksesta

Aika epämääräisesti sanottu. Jos joku venäläinen "Urjalan varavaltuutettu" on ehkä yksityisessä keskustelussa "kännissä ja läpällä" möläyttänyt jotain Karjalan palauttamisesta, en antaisi sille suurta arvoa.

Kyseessä ei ollut mitään epämääräisiä kännimöläyttelijöitä, vaan silloisen NKP:n Korkeimman Neuvoston enemmistössä olevia liberaaleja, jotka olivat valmiit antamaan Baltian maiden mennä omille teilleen ja palauttamaan Karjalan Suomelle, koska v. 1939 solmittu Molotovin-Ribbentropin sopimus oli mitätöity eli se sopimus, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa Baltian maat ja Suomi annettiin Neuvostoliiton etupiiriin. Tämän takia Saksa ei puuttunut asiaan, kun Neuvostoliitto hyökkäsi em. sopimuksen turvin 30.11.1939 Suomeen ja Talvisota alkoi. Kun tämä sopimus mitätöitiin, Venäjän johdossa oli paljon ajattelua, että sopimuksen aiheuttamat epäoikeudenmukaisuudet eli Baltian miehitys ja Karjalan anastus voitaisiin nyt korjata. Baltian maat tarttuivat tilaisuuteen, Koiviston Suomi ei.

[Jouko Piho]

Syntyi todella omituinen tilanne, kun Venäjä tarjosi sinnikkäästi Karjalaa Suomelle, mutta Koiviston Suomi torjui upean tarjouksen.

Tuo kohta on aikamoista vaihtoehtohistoriaa tai ainakin todella erikoista tulkintaa. Sinnikkääksi tarjoamiseksi minä kutsuisin sitä, että Venäjän valtiojohto olisi avoimesti ilmoittanut haluavansa antaa Karjalan takaisin Suomelle ja tehnyt niin toistuvasti.

Venäläiset vihjailivat tarpeeksi usein neuvottelun mahdollisuudesta Karjalan asiassa, mutta koska Koivisto ilmoitti heti jo alustavien tiedustelujen jälkeen, että Karjala ei kiinnosta Suomea, niin totta kai venäläisten kiinnostus tarjota Karjalaa Suomelle vähitellen hiipui. Kun ei kerran kiinnostanut, niin ei sitten väkisin.

[Jouko Piho]

Lukekaa tuo Jukka Seppisen kirja, niin ymmärrätte paremmin, mistä oli kysymys.

[Lahti-Saloranta]

Kun tämä sopimus mitätöitiin, Venäjän johdossa oli paljon ajattelua, että sopimuksen aiheuttamat epäoikeudenmukaisuudet eli Baltian miehitys ja Karjalan anastus voitaisiin nyt korjata. Baltian maat tarttuivat tilaisuuteen, Koiviston Suomi ei.

Tuossa esittämässäsi on yksi heikkous nimittäin se että NL:n johto, vaikka kuinka liberaaleja olivatkin olisi ollut noin pyyteetön ja halukas korjaamaan tehdyt vääryydet. Siihen en usko vaan paremminkin siihen että omaa etuaan tavoitellen olisivat Soinin tavoin myyneet vaikka isänmaansa

[RP]

Karjala on kuitenkin miltei (tai osittain oikeasti) Pietarin esikaupunkia. Japanilta olisi sanaut rauhansopimuksen ja ison kasan jenejä saarista, jotka Moskovankin näkökannasta ovat Jumalan selän takana, eikä se ollut niistäkään valmis luopumaan.

Toinen asia sitten, että olisiko tuo ollut edes toteutuessaan erityisen siunauksellista. Ukrainankin tapahtumien suraamiseen olisi tuonut lisävärinsä, jos meillä olisi oma vahvasti venäläisenemmistöinen raja-alueemme (vai pitäisikö vielä uskoa, että taloustilanteensa kärvistellyt NL/Venäjä olisi vielä vienyt mukanaan kansalaisensakin, joista varmaan harva vapaaehtoisesit olisi minnekään lähtenyt, muualle asutettavaksi?)

[-PPT-]

Mitähän mieltä kommunistit ovat tänä päivänä ajatuksesta Karjalan palauttamisesta? Neuvostoliiton aikaan se oli tietysti täysin ehdoton kielletty puheenaihe mutta nyt kun Venäjä on kommunistien mielestä fasistivaltio niin saattaa olla toinen mieli.

[Tragedian synty]

Lukekaa tuo Jukka Seppisen kirja, niin ymmärrätte paremmin, mistä oli kysymys.

Miksi aloitat keskustelun pitkällä avauksella, jos mielestäsi asiasta ei voi keskustella asiantuntevasti lukematta koko kirjaa?

En valitettavasti ole lukenut Seppisen kirjaa. Minä kuitenkin olen Seppisen tavoin historiantutkija, ja tunnen alaan liittyvän epävarmuuden. Historiantutkimuksessa ei todisteta (kuten sanailit eräässä aiemmassa viestissäsi), vaan esitetään tulkintoja, ja tulkinnat ovat aina avoimia arvostelulle. (Asia saattaa olla sinulle vieras, kun sinulla on kokemusta lähinnä epäilyksen yläpuolella olevista taivaallisista julistuksista.) Historiantutkimus on tietenkin houkutteleva tieteenala sellaiselle henkilölle, joka haluaa käyttää sitä aatteellisten tarkoitusperiensä edistämiseen. Ehkä Seppinen on halunnut nähdä venäläisillä paljon halua palauttaa Karjala, ja tuon halun vuoksi hän on nähnyt sitä enemmän kuin olisi oikeastaan ollut aiheellista.

Seuraavaan kohtaan on paha ottaa kantaa lukematta kirjaa, mutta otan riskin. Kirjoitat, että NKP:n johdossa oli henkilöitä, jotka olisivat hyväksyneet Karjalan palauttamisen, koska Molotovin-Ribbentropin sopimus mitätöitiin. Tuo saattaa olla juuri toiveikasta ylitulkintaa. Ehkä NKP:n johtajat keksivät sen perusteeksi sille, että Baltian maista päästettiin irti, mutta vain siksi, että muutakaan ei voitu tehdä. Baltian maat olivat lähes yksimielisesti kapinassa Moskovaa vastaan ja kurinpalautus olisi johtanut valtavaan kansainväliseen reaktioon Neuvostoliittoa vastaan. Siinä tilanteessa jotkut sitten rationalisoivat saadakseen Baltian menettämisen näyttämään siedettävältä.

Rationalisointi olisi tietenkin voinut koskea myös Karjalaa, mutta vain, jos se olisi ollut välttämätöntä. Rationalisointi ei useimmiten ole johdonmukaista. Uskoisin, että NKP:ssä oli halua päästää irti valloitetuista alueista vain siinä määrin kuin olosuhteet pakottivat. Jos Suomesta olisi sanottu, että antakaas Karjala takaisin kun kerran Molotovin-Ribbentropin sopimusta mitätöitte, niin NKP:n tyypit olisivat saattaneet vastata, että eipä Karjalassa kukaan sitä halua. Tällöin he olisivat oikeastaan paljastaneet oikean syyn: Baltiasta päästettiin irti liian voimakkaan kapinoinnin vuoksi ja Molotovin-Ribbentropin sopimuksen purkaminen oli vain jälkikäteen luotu perustelu sille.

[Jouko Piho]

Lukekaa tuo Jukka Seppisen kirja, niin ymmärrätte paremmin, mistä oli kysymys.

Miksi aloitat keskustelun pitkällä avauksella, jos mielestäsi asiasta ei voi keskustella asiantuntevasti lukematta koko kirjaa?

En ole sitä mieltä, ettei voi keskustella, mutta on joka tapauksessa hyvä, että moni lukisi kirjan.

[Alarik]

...Ukrainankin tapahtumien suraamiseen olisi tuonut lisävärinsä, jos meillä olisi oma vahvasti venäläisenemmistöinen raja-alueemme...

Karjalan palautusta voidaan kannattaa, ja kannatan itsekin.

Eri asia on milloin, miten ja millä ehdoin se olisi tehtävissä. Näkisin myös, Ukrainan valossa, että Venäjän johdossa on hyvinkin voinut olla joku suunnitelma "palauttaa" alueet Suomelle - luultavasti suunitelmaan on sisältynyt myöhempi vaatiminen ja takaisinsaaminen - varmaan ihan vilpittömästi perustellen että ne olisi "otettu" heikkouden hetkellä.

Investointien ja jälleenrakentamisen jälkeen, ehkä nyt, pitäisi päättää annetaanko ne pois vai aletaanko sotimaan.
- - -
Eli paras olisi luovutettujen alueiden itsenäistyminen useammaksi pikkuvaltioksi. Toinen mahdollisuus takaisin ottamiselle tulisi, jos Venäjä pilkkoutuisi moniksi pieniksi valtioiksi, joilla ei sen jälkeen ole kykyä eikä halua vaatia alueita Suomelta.

Muutoin on aina epäiltävä jotain Venäjän johtajien juksutusta taustalle. Ehkä Koivistolla jopa oli vakoilija(t) Neukkujohdon ylähuoneissa ja tieto jostain Karjalanpalautustarjouksen taustallaolevista suunnitelmista ottaa se sotavoimin taas takaisin - ja joko vaatia taas lisää sotakorvauksia tai jos pystyy niin vallata koko maa.

Vinkki: jos asia näyttää liian hyvältä ollakseen totta - se ei ole totta, vaan yleensä liittyy jotain huijausta.

[MNehru]

Olen uusi käyttäjä ja aattelin kommentoida ekana kunnon aiheeseen.

Tietenkin jälkiviisaana on helppo sanoa montaakin asiaa, mutta ihan jo kartalta katsottuna Suomen olisi kannattanut olla paljon aktiivisempi Neuvostoliiton hajoamisen hetkellä. Koko Karjalan vaatiminen etenkin kannaksen osalta olisi todennäköisesti ollut suuruudenhulluutta, mutta pienempiä paloja oltaisiin voitu napsia tarjottimelta kun niitä siinä oli oikein tyrkyllä ja oltaisiin voitu samalla kokeilla kuinka pitkälle se venäläisten muuttunut asennemaailma olisi kestänyt.
Esimerkkejä:
- Suomenlahden luovutetut ulkosaaret ja etenkin Suursaari
- Rajan siirtäminen Viipurinlahdelle yhdistettynä vielä niin että Saimaan kanava olisi jäänyt kokonaan Suomelle
- Rajan siirtäminen akselille Viipuri-Käkisalmi ja Laatokan rantaa vaikkapa Sortavalan kohdalta viistosti nyky-Suomen rajalle
- Luovutetun Sallan alueen palauttaminen
- Jäniskosken voimalaitosalueen takaisin hankkiminen
- Rauhansopimuksen mukaan Neuvostoliiton valtiolle siirretyn omaisuuden pakkolunastaminen Suomelle siltä osin mitä sitä oli vielä Suomessa

Melko varmasti osa edellämainituista ratkaisuista olisi mennyt siinä samassa kun Neuvostoliiton konkurssipesää jaettiin ja mitä sillä oltaisiin saatu:
+ Suursaari on merenkulun valvonnan osalta ja muutenkin strategisesti tärkeällä paikalla Suomenlahdella
+ Saimaan kanavasta ei olisi tarvinnut enää maksaa vuokraa ja kehittäminen helpompaa ja taloudelliset hyödyt suoraan Suomelle
+ Nykyinen rajalinja on paskimmasta päästä mitä vaan voi olla Suomen puolustamisen osalta, joten mitä paremmin se voitaisiin sijoittaa luonnollisten esteiden mukaan niin sitä enemmän hyötyä Suomelle
+ Lisää vesivoimaa Suomelle
+ Pääsy Laatokalle ja hyödyntämään sitä
+ Lyhyempi etäisyys Pietarin talousalueeseen
+ Paanajärvi takaisin Suomelle, joka arvostetaan yhdeksi hienoimmista luontokohteista koko Pohjolassa
+- Suomeen olisi tullut lisää venäläisvähemmistöä, mutta loppupeleissä kun tarkastelee inkeriläisten ja muiden vastaavien tänne tulemista, niin käytännössä tänne tuli kuitenkin kaikki jotka halusivat joten olisiko tilanne merkittävästi eronnut siitä?
+- Karjalan infra ja rakennuskanta huonossa kunnossa. Toki olisi tullut kalliiksi, mutta melko hyvin maailmalta on Suomeen historian saatossa saatu rahoitusta ja kenties lama olisi voinut jäädä pienemmäksi kun olisi ollut töitä tarjolla

[Ari-Lee]

Muutoin on aina epäiltävä jotain Venäjän johtajien juksutusta taustalle. Ehkä Koivistolla jopa oli vakoilija(t) Neukkujohdon ylähuoneissa ja tieto jostain Karjalanpalautustarjouksen taustallaolevista suunnitelmista ottaa se sotavoimin taas takaisin - ja joko vaatia taas lisää sotakorvauksia tai jos pystyy niin vallata koko maa.

Vinkki: jos asia näyttää liian hyvältä ollakseen totta - se ei ole totta, vaan yleensä liittyy jotain huijausta.

Tämä. Suurvalta ei aja kääpiöiden etuja koskaan. Suurvalta pyrkii ajamaan vain ja ainoastaan itsensä etuja. Aina ja poikkeuksetta. Ja Venäjä on aina suurvalta Suomeen verrattuna.

Jos Venäjällä sattuu olemaan tilanne päällä, kuten Neuvostoliiton hajoamisvaiheessa oli, ja Karjalan tasavalta tai sen osa, pakkoluovutetut Suomelle kuuluvat alueet, haluaisivat liittyä Suomeen, tapahtuu siinä isoille varpaille polkemista mikä kostautuisi melko pian. Sama tilanne jos Venäjällä sattuu olemaan heikko johtaja. Seuraaja on taas sitäkin vahvempi.

Alueillamme, rajoillamme ei ole laukaustenvaihtoa, konfliktia Venäjän kanssa, toisinkuin Ukrainan rajoilla ja maaperällä. Neuvostoliiton haamu siellä yrittää nousta mausoleumistaan.

Ja tosiaan, on siellä minunkin perintömetsää Suojärvellä. Maakirjat ovat tallessa.

[no future]

Seppisen aiemmatkin kirjat ovat saaneet varsin kriittisen vastaanoton, juuri faktan ja fiktion villin sekoittamisen vuoksi. En epäile yhtään etteikö uusinkin teos jatka samaa vaihtoehtohistorian ja luovien tulkintojen linjaa.

[Uuno Nuivanen]

Saadaan ainakin maailman suurimmat jättiputkiviljelykset, jos tuo toteutuu.

Ja elätiksi satojatuhansia venäläisiä mummoja ja juoppoja. Infrastruktuurissakin taitaa olla 'pientä laittoa'.