2016-10-11 Ilkka (mielipide): Uusi avioliittolaki ja vihkiminen

[Brain]

Uusi avioliittolaki ja vihkiminen

Tiistai 11.10.2016

Kaikki tietänevät, että sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan 1.3.2017.

Viime päivinä on kiivaastikin keskusteltu kirkon - siis Suomen evankelis-luterilaisen kirkon - roolista avioliiton solmimisessa eli vihkimisessä. Keskustelu on paikallaan, mutta miksi se on rajattu ainoastaan luterilaiseen kirkkoon?

Suomessa on molempien kansalliskirkkojemme lisäksi 41 rekisteröityä uskonnollista yhteisöä, joille on annettu oikeus vihkiä avioliittoon. Tähän joukkoon kuuluvat esimerkiksi Islam keskus, Jehovan todistajat, mormonit, roomalaiskatoliset, shiiamuslimit ja helluntailaiset. Olisi mielenkiintoista, jos joku toimittaja selvittäisi edellä mainittujen yhteisöjen kannan samaa sukupuolta olevien vihkimiseen avioliittoon.

Oikeudet ja velvollisuudet kulkevat käsi kädessä. Jos jollekin yhteisölle on annettu oikeus vihkiä, sisältää se myös velvollisuuden vihkiä, kunhan Suomen lain mukaiset avioliiton edellytykset ovat olemassa.

Ei voi olla niin, että vain luterilainen kirkko joutuisi vihkimään aina, mutta jotkut vain silloin kuin huvittaa. Keskustelussa sukupuolineutraalista avioliitosta keskityttiin liiaksi vain uskonnollis-moraalisiin kysymyksiin ja unohdettiin, että avioliitto on ennen kaikkea perustavaa laatua olevien oikeuksien mahdollistava instituutio. Näitä oikeuksia ovat esimerkiksi oikeus puolison omaisuuteen, perimisoikeus, oikeus nimeen ja oikeus lapsen huoltoon.

Asia on ratkaistavissa kahdella tavalla. Joko siten, että vihkimisoikeuteen liittyy vihkimispakko, joka koskisi kaikkia vihkimisoikeuden saaneita yhteisöjä. Tai sitten tehtäisiin Ranskan mallin mukaan, jolloin vihkiminen olisi aina siviilivihkiminen ja sen jälkeen kukin yhteisö saisi siunata liiton ja juhlia häitä ominen menojensa ja tapojensa mukaan.

Oleellista olisi, että millekään uskontosuunnalle ei myönnettäisi poikkeuksia - ei muslimeille, juutalaisille Jehovan todistajille, mormoneille. Lain Suomessa tulee olla sama kaikille.

Toivottavasti yllä oleva ei johda syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan.

MATTI JAAKKOLA

varatuomari

Mustasaari

http://www.ilkka.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/uusi-avioliittolaki-ja-vihkiminen-1.2140442

[ikuturso]

Herkullinen aihe, jossa aiheellinen disclaimeri. "toivottavasti ei johda syytteeseen jne..."

Maailma on nyt siinä asennossa, että jos otat ko. asian esille:

tavalla a) :
40:ää uskontokuntaa ei painosteta vihkimään mutta meitä. Jos noiden ei tartte, niin eihän meidänkään tartte?

niin olet homofobinen fundamentalistikristitty

tavalla b) :
jos meidän täytyy, niin totta kai noiden 40 muunkin täytyy

niin olet islamofobinen kansanryhmää vastaan kiihottaja ja uskonnonvapauden vastustaja.

-i-

[pulikka]

Tärkeä aihe! Kun mädätetään niin mädätettäiöön sitten tasa-arvoisesti.

[[email protected]]

Tärkeä aihe! Kun mädätetään niin mädätettäiöön sitten tasa-arvoisesti.

Näin sen pitäisi olla. Ongelma on se, että tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus eivät arvoina kuulu monikultturalismiin.

[november8]

Kuosmasen Jussi blogittaa Savon Sanomissa osuvasti.

http://blogit.savonsanomat.fi/mita-sita-tyhjaa/joutomiehet-kosikaa-toisianne/

[RP]

Aloitus on toki siinä oikeassa, että Suomessa on monta muutakin uskontokuntaa, jotka voivat suorittaa vihkimisiä, kuin luterilaiset, mutta menee metsään siinä, että uskonnollisella yhteisöllä olisi joku laillinen velvollisuus vihkiä kaikkia, jotka laki sallii. Se on yhdyskunnan oma päätös.

Vai luuleeko joku (esimerkiksi), että pääsisi eronneena naimisiin katolilsten riittien mukaan Suomessakaan?

[newspeak]

Evankelisluterilaisen kirkon osallisuudesta homojen vihkimiseen puhutaan ainoastaan, koska kirkon sisälle on pesiytynyt merkittäviin asemiin mädättäjiä. Kirkko linjasi kuitenkin tästä huolimatta jo, ettei se ala vihkimään homoja. Mädättäjät tietenkin jatkavat tuhotöitään. Kirkon ulkopuoliset tahot mädättävät tietenkin myös korostaakseen kuvitteellista valtaansa. Kuitenkaan mikään ei velvoita uskonnollisia tahoja vihkimään homoja vihkioikeuden menetyksen pelossa. Moinen väittämä on täysin tuulesta temmattu.

Homoliittolain juridiset vaikutukset on jo nyt huomioitu muuttamalla muuta lainsäädäntöä, mitä ei tunnetusti otettu huomioon homoliittolaiksi kutsuttua troijanhevosta hyväksyttäessä.

Suomessa ja monessa muussa maassa vihkioikeus on tarkoin rajattu. Se tulee myös tässä varatuomarin kirjoituksessa esille ja myös se kuinka tuota oikeutta käytetään yhteiskunnallisten tahojen kuten uskonnollisten yhteisöjen painostamiseen. Vihkioikeutta voitaisiin käsitellä myös toisella tavalla eli tekemällä vihkioikeudesta helpommin saatava. Tällöin kuka tahansa voisi hankkia itselleen oikeuden vihkiä eli oltaisiin lähempänä TV:stä tuttua amerikan mallia.

Uskonnollisesta kuvakulmasta mikään ei ole missään vaiheessa estänyt mädättäjiä perustamasta homokirkkoa, mikä ratkaisisi sekin tämän kysymyksen, mutta sellaista ei ole eikä tule, koska mädättäjien tarkoitus on tuhota eikä rakentaa. Vähemmistöuskontojen toimintaan ei perinteisesti ole julkisessa keskustelussa otettu kantaa, mutta esimerkiksi Ruotsissa on muslimien keskuudessa vihitty homoliittoon, mikä oli aikanaan pienoinen kohu-uutinen.

[ikuturso]

Kuosmasen Jussi blogittaa Savon Sanomissa osuvasti.

http://blogit.savonsanomat.fi/mita-sita-tyhjaa/joutomiehet-kosikaa-toisianne/

Ihan hauskasti on kirjoittanut, vaikkei tuo perintäkuvio ihan nappiin mennytkään. Se tuossa jääpi mietityttämään, kun noissa juoppoporukoissa on naisiakin, jotta kuinkahan paljon tuota on jo heteroliittojen aikana tehty? Eihän tuossa kuviossa ole mikään muu muuttunut, kun että äijät saisi nykyään tuota tehdä keskenään. Jos tuossa auvo olisi, niin luulisi nykyäänkin baarit olevan täynnä aviopareja.

-i-

[duc]

Olen yhä enemmän alkanut pitää Suomen valtion vahvistamaa avioliittokäsitystä eri asiana kuin luterilainen avioliittokäsitys. Siksi mielestäni Suomen ev. lut. kko turhaan pitää kiinni valtiollisesta vihkimisoikeudesta. Alla puheenvuoro, joka pohtii tätä vihkimisoikeuskysymystä:

SK

Kanava: Evankelis-luterilaisen kirkon perustuslaillinen asema arvioitava uudelleen viimeistään, kun jäsenosuus painuu alle 50 prosentin

- -

"Suomen avioliittolaissa tulisi poistaa vihkioikeus niiltä uskonnollisilta yhdyskunnilta, jotka eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja", kirjoittaa Heikki Hiilamo Kanava-lehden numerossa 3/2021. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa aiemmin julkaistuja tekstejä verkossa.

MITEN liberaalin valtion tulisi suhtautua sitä lähellä toimivaan uskonnolliseen yhteisöön, jonka normit poikkeavat valtion normeista? Suomessa kysymys koskee erityisesti evankelis-luterilaista kirkkoa, joka mainitaan perustuslaissa ainoana uskonnollisena yhdyskuntana. Evankelis-luterilaisen kirkon asemasta suhteessa valtioon keskustellaan kuitenkin vain vähän kirkon sisällä eikä juuri lainkaan kirkon ulkopuolella.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on käynnistänyt keskustelun kirkon ja valtion suhteesta. Avaus ei ole saavuttanut hyväksyntää kirkon sisällä. Päinvastoin se on johtanut kirkkopoliittisen keskustelun kärjistymiseen. Kirkko on ajautunut umpikujaan, jopa lähelle hajoamista, suhteessa samaa sukupuolta olevien parien asemaan. Miten valtion tulisi suhtautua liitoksistaan repeävään kirkkoon?

Kirkon jäsenmäärä pienenee tasaisesti ja muutaman vuosikymmenen kuluttua alle puolet suomalaisista kuuluu kirkkoon. Vuonna 2000 kirkkoon kuului 85 prosenttia suomalaisista. Tämän vuoden alussa osuus oli enää noin 68 prosenttia. Jäsenmäärän lasku hidastui koronavuonna, mutta jäsenosuus laskenee tasaisesti tulevaisuudessakin. Jäsenosuutta pienentää paitsi kirkosta eroaminen ja maahanmuutto, myös uusien jäsenten määrän väheneminen. Vuonna 2000 lapsista kastettiin 89 prosenttia, 2019 enää 62 prosenttia.

Kirkosta eroaa sekä kristinuskon merkityksettömäksi kokevia että niitä, joiden mielestä kirkko ei ole riittävän hengellinen. Tärkein syy kirkosta eroamiseen on se, etteivät jäsenet koe kirkkoa enää tärkeäksi. Kirkon lukemattomista projekteista ja uudistuksista, strategioista ja koulutuksista huolimatta uskonnolliset tavat, uskominen kirkon opetuksiin ja osallistuminen kirkon toimintaan vähentyvät nopeasti. Kirkon nelivuotiskertomuksen yhteydessä toteutetun Gallup Ecclesiastica -kyselytutkimuksen mukaan vuonna 2000 puolet suomalaisista uskoi kristinuskon opettamaan Jumalaan, mutta vuonna 2019 osuus oli enää neljännes. Alle 30-vuotiaista kristinuskon Jumalaan uskoi vain 15 prosenttia.

- -

Hallinnollisesti kirkko on kuitenkin riippuvainen valtiosta. Perustuslain 76. pykälän mukaan kirkkolaissa säädetään evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta sekä tämän lain säästämisjärjestyksestä ja lakia koskevasta aloiteoikeudesta. Kirkko ei voi muuttaa järjestysmuotoaan eikä hallintoaan ilman eduskunnan myötävaikutusta.

- -

Kirkkolain mukaan kirkolliskokous tekee esityksen kirkkolain muuttamisesta. Eduskunta voi hyväksyä tai hylätä sen sellaisenaan, mutta ei muuttaa lain sisältöä. Aikaisemmin eduskunta on mekaanisesti hyväksynyt kirkolliskokouksen lukuisat pienet muutosesitykset kirkkolakiin. Tilanne muuttui maaliskuussa 2020, kun eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyyn tuli kirkolliskokouksen perusteellisesti muokkaama kirkkolakiesitys, jonka tarkoituksena oli selkeyttää pirstaleista lakia. Perustuslakivaliokunnan mukaan esitystä ei voitu säätää normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä eli käytännössä se hylättiin.

Perustuslakivaliokunta kritisoi lakiesitystä sekä periaatteellisista että käytännöllisistä näkökohdista. Valiokunnan mukaan kirkkolaki rajoittaa merkittävästi eduskunnan lainsäädäntövaltaa ja loukkaa kansanvaltaisuusperiaatetta, ja esitys sisälsi asioita, jotka kirkon tulisi itse päättää.

Valiokunta mainitsi muun muassa kirkkolain ensimmäisen pykälän, jossa säädetään kirkon tunnustuksesta. Nykyisessä laissa pykälä kuuluu: "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä." Valiokunnan mukaan tunnustuksessa ei ole kysymys perustuslain 76 §:ssä tarkoitetusta kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta. Valiokunta piti tunnustusta ongelmallisena myös uskonnonvapauden kannalta.

Kirkkohallitus valmisteli uuden riisutumman esityksen kirkkolaista marraskuussa 2020 pidetylle kirkolliskokoukselle. Kirkolliskokouksessa kyseinen esitys herätti kuitenkin kirkkopoliittisia intohimoja. Joidenkin edustajien mukaan eduskunnan pitäisi nimenomaan päättää tunnustuksesta. Kirkolliskokous hyväksynee esityksen elokuulle 2021 siirretyssä kokouksessaan. Mikäli tunnustus jätetään korjattuunkin kirkkolakiesitykseen, perustuslakivaliokunta voi hylätä uudenkin esityksen.

Kirkolliskokouksen keskustelua tunnustuksen paikasta leimasi tuttu jako konservatiiveihin ja liberaaleihin. Tällä kertaa konservatiivit halusivat, että eduskunta päättää tunnustuksesta. Samat edustajat vastustavat kuitenkin sitä, että kirkko omaksuisi eduskunnan päättämän avioliittokäsityksen, johon sisältyvät samaa sukupuolta olevien avioliitot.

- -

Vuonna 2019 kirkolliskokouksen perustevaliokunta torjui aloitteen, joka olisi sallinut papeille omantunnonvapauden homoparien vihkimisessä. Päätöksen pohjana olleen mietinnön teksti on hyytävää luettavaa niille, jotka haluaisivat vihdoin lopettaa seksuaalivähemmistöjen syrjinnän kirkossa. Mietinnön mukaan homona eläminen on jotakuinkin syntiä. Se viittaa kolmanteen Mooseksen kirjaan ja muistuttaa, että Raamatun homoseksuaalista toimintaa koskevat kiellot täytyy ottaa vakavasti. Valiokunta ei pitänyt tarpeellisena pohtia, miten hyvin vuosituhansia vanhat tekstit soveltuvat kumppanuuteen perustuvaan parisuhteeseen.

- -

Kirkon hallinto ei noudata vallan kolmijako-oppia, jonka mukaan lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettava toisistaan. Arkkipiispa toimii samaan aikaan puheenjohtajana kirkollisessa "lainsäädäntöelimessä" eli kirkolliskokouksessa ja keskushallinnon toimeenpanoelimessä eli kirkkohallituksen täysistunnossa. Piispat johtavat puhetta omien hiippakuntiensa tuomiokapituleissa, jotka päättävät muun muassa papeille annettavista rangaistuksista.

Kirkkoherra on puheenjohtaja seurakuntansa toimeenpanevassa päätöselimessä, seurakuntaneuvostossa tai kirkkoneuvostossa. Samalla hän toimii neuvostossa valmistelijana, esittelijänä ja päättäjänä. Vastaava tilanne syntyisi, jos ministeri olisi samalla ministeriönsä kansliapäällikkö tai jos järjestön toiminnanjohtaja tai pääsihteeri olisi myös järjestön hallituksen puheenjohtaja.

- -

Kirkon päätöksenteko on edelleen vaikeutunut parisuhdekiistan vuoksi. Suhtautuminen samaa sukupuolta oleviin pareihin on muodostunut kirkkopoliittiseksi vedenjakajaksi, joka korostaa määräenemmistöjen merkitystä. Kirkkoon syntyneet konservatiivien ja liberaalien leirit vaikuttavat yhä useammissa kysymyksissä myös sellaisissa, jotka eivät liity mitenkään seksuaalietiikkaan.

Kokenut kirkolliskokouksen konservatiiviedustaja Erkki Koskenniemi luonnehti viime keväänä toimikautensa aloittanutta kirkolliskokousta seuraavasti: "Kahden edeltäjänsä tavoin nyt valittu kirkolliskokous on, kuten englantilaiset sanoisivat, Hung Parliament, jossa ei ole toimintakykyistä enemmistöä. Kaikki suuret päätökset tehdään kolmen neljäsosan määräenemmistöllä. Kirkon liberaalisiipi kykenee helposti kokoamaan neljänneksen määrävähemmistön kaatamaan perinteisellä kannalla olevien esitykset. Vastaavasti konservatiivisiivellä on sama määrävähemmistö kaatamaan radikaalit liberaalit esitykset. Siksi tämä kirkolliskokous ei tule tekemään kirkon suurimpia ongelmia ratkovia päätöksiä. Niitä eivät tehneet myöskään kaksi edellistä, joissa olin mukana."

- -

Avioliittolain mukaan kirkollinen vihkiminen toimitetaan evankelis-luterilaisessa tai ortodoksisessa kirkossa taikka rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa. Samaa sukupuolta olevien avioliitto toteutui Suomessa eduskunnan hyväksymällä kansalaisaloitteella (KAA 3/2013 vp), jossa ei puututtu uskonnollisten yhdyskuntien oikeuteen määrätä kirkollisen vihkimisen ehdoista ja muodosta. Kansalaisaloitetta käsitellyt lakivaliokunta kuitenkin totesi, että "yhteiskunnasta ja seurakunnasta" nousevat paineet voivat jollakin aikavälillä "nostaa esiin kysymyksen siitä, tuleeko oikeudellisia vaikutuksia sisältävä vihkimisoikeus säilyttää uskonnollisilla yhdyskunnilla" (LaVM 14/2014).

Oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ovat tärkeitä inhimillisiä toimintamahdollisuuksia. Vihkiminen on viranomaistoimi, joka liittyy julkisen vallan perustamaan avioliittoinstituutioon. Valtiolla on vain yksi ja sama avioliittokäsitys, jonka se on luonut ja johon uskonnolliset yhteisöt voivat autonomiansa puitteissa liittyä tai olla liittymättä.

Lokakuussa 2020 Etelä-Afrikassa tuli voimaan avioliittolain muutos, joka poisti eräiden uskonnollisten tahojen vastustuksesta huolimatta vihkijöiltä oikeuden omantunnon syistä olla vahvistamatta samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja. Muutoksen taustalla oli Etelä-Afrikan perustuslain takaama yhdenvertaisuus. Myös Suomen avioliittolaissa tulisi poistaa vihkioikeus niiltä uskonnollisilta yhdyskunnilta, jotka eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja.

- -

Korostus minun otsikkoa ja ingressiä lukuunottamatta.

Moitteeni ei koske homoliittojen hyväksyntää valtion lainsäädännössä vaan erästä toista kristillisen avioliittokäsityksen moraalista periaatetta. Jääköön se mainitsematta, tautologisista syistä.

[Emo]

Kristillinen avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Kirkkohäät ei ole muunlaisten parien oikeus.
Minunkin mielestä evlutkirkon täytyy luopua vihkioikeudestaan, kun eivät uskalla pitää rajaa keitä vihkivät.
Kaikille siviilivihkimys.
Papit voivat sitten tylliin ja frakkeihin pukeutuneita syntisiä siunailla, jos siltä tuntuu.

[ikuturso]

Olen yhä enemmän alkanut pitää Suomen valtion vahvistamaa avioliittokäsitystä eri asiana kuin luterilainen avioliittokäsitys. Siksi mielestäni Suomen ev. lut. kko turhaan pitää kiinni valtiollisesta vihkimisoikeudesta. Alla puheenvuoro, joka pohtii tätä vihkimisoikeuskysymystä:

SK

Kanava: Evankelis-luterilaisen kirkon perustuslaillinen asema arvioitava uudelleen viimeistään, kun jäsenosuus painuu alle 50 prosentin

- -

"Suomen avioliittolaissa tulisi poistaa vihkioikeus niiltä uskonnollisilta yhdyskunnilta, jotka eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja", kirjoittaa Heikki Hiilamo Kanava-lehden numerossa 3/2021. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa aiemmin julkaistuja tekstejä verkossa.
- -

Korostus minun otsikkoa ja ingressiä lukuunottamatta.

Hiilamon näkemys on tyypillinen argumentointivirhe.

Se, että laki antaa oikeuden A:lle ja B:lle mennä naimisiin, ei tarkoita sitä, että kenen tahansa vihkioikeuden omaavan tahon tulisi suostua vihkimään heidät. Niin kauan kuin valtion maistraatti vihkii kenet tahansa, on kummallista ajatella, että Hiilamo pakottaisi vaikka Helsingin islamilaisen yhdyskunnan vihkimään oululaisen lestadiolaisen Pekan ja joensuulaisen ateistin Jorman keskenään, koska:
a) Lain mukaan Pekka ja Jorma saavat mennä naimisiin
b) Helsingin islamilaisella yhdyskunnalla on vihkioikeus.

Mättääkö tässä yhtälössä jokin? Ensinnäkin uskonnollisten yhteisöjen vihkioikeus voidaan rajoittaa koskemaan vain näiden jäseniä. Lisäksi voi olla muitakin vaatimuksia, kuten "konfirmoitu kirkon jäsen". Jos nyt käytetään esimerkkinä evlutia, niin ensnnäkin jotta pääsee jäseneksi, pitää ottaa kaste. Ja jotta pääsee konfirmaatiolle, pitää olla "rippikoulun käynyt tai muuten vastaavan opin saanut".

Miksi tähän ei puututa? Miksi tähän asti ei ole ollut ongelma, että kirkollista vihkimistä ei ole saanut ilman pään kastelua, ikäviä jäsenmaksuja, opinkappaleita ja kuivan leivän ja viinin pupeltamista? Onhan nuo nyt tavan ateistilta liikaa vaadittu, jos hän vain haluaisi viettää hääseremoniansa koreassa kirkkosalissa urkumusiikin soidessa. Eihän se häämarssi 50 euron Casion koskettimilla kuulosta samalta kuin 48-äänikertaisilla pilliuruilla soitettuna. Tasa-arvovaltuutettu haloo. Tähän on puututtava.



Kyläkaupalla oli katontekijä. Halusi tulla nuuskimaan kotiani ja tarjoamaan minulle kattoa. Sanoin, että minulla on tiilikatto. "Me teemme vain peltikattoja". Sanoin, että katon rakenne, aluskate ja rimoitus on tiilikatolle tehty ja tiilikaton haluan vastedeskin pitää. Hän sanoi, että voivat tulla katsomaan. Pyysin tarjousta neliömäärän perusteella. Ei onnistunut. Piti päästä katsomaan. En kertonut missä asun.

Miten tässä maassa voi perustaa kattofirman, jos tekee vain peltikattoja? Lain mukaan myös tiilikatot, turvekatot ja jopa olkikatot ovat mahdollisia. Voiko sanoa olevansa katontekijä, jos ei tee olkikattoja?

Jos haluaa luvan autojen tankkauspisteelle, miten sen voi saada, jos ei voi tarjota moottorietanolia tai kaasua? Ne ovat sallittuja ajoneuvopolttoaineita Suomessa. Miksei tankkausasemia velvoiteta tarjoamaan kaikkia maassa käytössä olevia moottoripolttoaineita?

Voiko vegaaniravintola kutsua itseään ravintolaksi, jos sieltä ei saa liharuokia?

Analogioita voi rakentaa useita. Maassa voi olla peltikattoja ja olkikattoja, kaasuautoja ja dieselautoja, kasvis- ja sekaruokavalioita, mutta ei ole mikään ongelma, että on yrityksiä jotka tarjoavat vain tietyn portfolion tuosta kirjosta. Ravintoloita koskee viranomaismääräykset ja etenkin polttoaineen jakelu on yhteiskunnan kriittistä toimintaa, ja hyvin luvanvaraista. Miten näitä ei koske samat asiat kuin uskonnollisen yhdyskunnan vihkioikeuden laajentamista vain tietyn agendan (ei siis jäsenyys) suhteen?



Joko naimisiin pitää halutessaan päästä alasti? Entä keskellä yötä? Miksi maistraattiin pitää pukeutua, jos on nudisti? Miksi pitää noudattaa aukioloaikoja ja järjestellä työvuorojaan, jos on vuorotyössä?
Eikä vastaukseksi kelpaa se, että tästä maasta löytyy varmaan joku maistraatti, joka voi järjestää nudistivihkimisen yöllä. Miksei se koske silloin kaikkia maistraatteja?

-i-

[RP]

Jotenkin hassua, että tässä yhteydessä puhutaan nimen omaan Ev.lut kirkon vihkioikeudesta, mikä on lienee suunilleen ainoa kaksinumeroisesta määrästä uskonnollisia yhdyskuntiamme, joka homoparien vihkimistä edes harkitsee. Ortoksodit sitä eivät tee, katolliset eivät sitä tee (, niinkuin eivät vihki eronneitakaan) ja sama pätee vähintäänkin lähes kaikkiin muhinkin kristillisiin yhteisöihin, ja ollapa kärpäsenä katossa kun Mohammed ja Abdullah menevät pyytämään imaamiltaan siunausta.

Sinänsä kansainvälisessä vertailussa ei olisi mitenkään ihmeellistä jos uskonnolisten yhteisöjen juridinen vihkioikeus poistettaisiin kokonaan; järjestäisivät mitä seremoniaita ja kenelle haluaisivat, mutta maallinen valta tunnustaisi vain omat toimijansa, mutta Hiilamon ehdotuksen kohtuullisen todennäköinen seuraus olisi, että homoparit hyväksyvä Ev-Lut kirkko ainoana uskonnollisena yhteisönä säilyttäisi virallisen vihkioikeutensa. Tuskin tarvitsisi odottaa kauan, kun tämä esitettäisiin todisteena rasismista.