2016-04-01 TE: Kotimaisia kieliä puhuvien määrä kääntynyt kiihtyvään laskuun

[Tabula Rasa]

^Syyseuraussuhde väärin päin. Lapsia tekevät eivät ole niin kuin ennen, vaan ne joilla on mahdollisuus hoitaa hommat, tekevät lapsia.

[Bellerofon]

Ei Suomi ole koskaan ollut mikään Impivaara. On tänne tultu ulkomailta töihin ja toisinpäin. Töihin! Nykyinen maahanmuutto ei ole millään perustein työperäistä, joka näkyy myös maahan valuvassa materiaalissa.

[valkovuokko]

Vierakielinen väestö pakkautuu pääkaupunkiseudulle, ja kasvattaa osuuttaan kovaa vauhtia

Suomenkielisten %osuus  31.12. 2017

Espoo        76.8 %

Helsinki    79.1 %

Vantaa      79.8 %

Turku        83.5  %

Manner-Suomi     88.4



Vieraskielisten % osuus    2017

Vantaa          17.7  %

Espoo           16.0 %

Helsinki        15.3 %

Turku            11.1 %

Manner-Suomi     6.8%

[newspeak]

Äidinkieli on jossakin määrin virheellinen käsite tilastoissa, koska se ei välttämättä vastaa henkilön todellisuudessa puhumia kieliä. Oletetaan vaikkapa suomalaisen naisen tai miehen hankkivan lapsen ulkomaalaisen, "vierasta kieltä" puhuvan kanssa. Lapsen äidinkielen valinta kahden vaihtoehdon välillä on enemmän tai vähemmän mielivaltainen. Siksipä lapsen äidinkieleksi saattaa valikoitua vieras kieli kasvatuksesta johtuvien toiveiden tai muiden tekijöiden takia, mutta käytännössä lapsi puhuu suomea. Samoin ulkomailla syntyneen tai asuvan/asuneen lapsen todellinen kieli saattaa vaihdella.

Äidinkielen vaihtaminen onnistuu ilman perusteluja

Turun Sanomat 16.11.2009 1:29

Täysin suomenkielisen perheen vanhemmat voivat vaihtaa lapsensa äidinkieleksi ruotsin. Näin tehdään joissain perheissä, joissa lapset halutaan ruotsinkieliseen päivähoitoon tai kouluun.

Helsingin maistraatin toimistosihteeri Tiina Miettinen kertoo, että äidinkielen vaihtajia on sekä suomenkielisestä ruotsinkieliseksi että toisinpäin. Hän lisää, että joskus suomenkieliset vaihtavat äidinkielekseen englannin. Internetin keskustelupalstoillakin pohditaan, voisiko näin laistaa pakkoruotsista koulussa.

Äidinkielen vaihtaminen on helppoa ja täysin laillista, sillä viranomaiset eivät edes saa kysellä kielen vaihdon syytä. Äidinkielen vaihto onnistuu täyttämällä maistraatin lomake. Lapselle tarvitaan molempien huoltajien suostumus.

...

Vaihtajien määrää ei tiedä kukaan

Äidinkielellä kikkailevia viranomaiset arvioivat olevan hyvin vähän. Ilmiön todellista laajuutta ei tiedetä. Tilastoja äidinkielen vaihtamisesta ei voi tehdä, koska Väestörekisterikeskuksen informaatikon Seppo Heleniuksen mukaan vaihdot eivät tallennu tietojärjestelmiin.

Heleniuksen mukaan äidinkielen vaihtajien määrää on selvitetty 30 vuotta sitten, ja tuolloin äidinkieltä vaihtoi vuodessa 400 ihmistä. Helenius pohtii, että kasvaneen maahanmuuton takia määrä voi nykyään olla jopa kymmenkertainen.

...

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/88600/idinkielen+vaihtaminen+++onnistuu+ilman+perusteluja

[valkovuokko]

Totta, äidinkielen vaihto onnistuu ilman perusteluja, klikkaamalla vain sopivaa kohtaa lomakkeessa. Mutta entä jatkossa, kun vieraskielisten määrä kasvaa ja kasvaa?

Ruotsissa ei väestöä rekisteröidä äidinkielen mukaan, kaikkien Ruotsin kansalaisten edellytetään osaavan ruotsia. Toisaalta ajatellaan, että ihmisiä pitää kohdella yhdenvertaisesti riippumatta äidinkielestä.

Suomessa pitäisi olla vastaava käytäntö, mutta meillä "haasteena" on kaksi kansalliskieltä ja RKP, joka tarkkaan haluaa vahtia ruotsinkielisten määrää ja vaatii että ruotsinkielisten pitää saada omakielisiä palveluita.

Arvelen, että jatkossa Suomella tulee olemaan ongelmia kielipolitiikassa, kun meillä on useampia kielivähemmistöjä jotka ovat yhtä suuria tai suurempia kuin ruotsinkieliset.
Olen huolissani suomen kielen puolesta, miten pienellä suomenkielisellä kansakunnalla voi olla resursseja huolehtia monien eri kielten asemasta ja palveluista monilla eri kielillä tässä maassa? Kun ne sitä paitsi ovat isompia kieli kuin suomi.
Ja kun mikään muu maa ei huolehdi suomen kielen asemasta ja säilyttämisetä  meidän puolestamme, ellemme itse sitä tee.

[newspeak]

Ruotsissahan on pitkät perinteet kielten tukahduttamisessa mitä suomeen tulee.

Itseäni suunnattomasti ärsyttää ihmisten tapa puhua "ulkomaalaiselta näyttävien" ihmisten kanssa englantia. Ehkä se on osalle tietynlaista toisen huomioonottamista ja kohteliaisuutta, mutta olen päätynyt johtopäätökseen, että suuri osa puhuu ulkomaalaistaustaisten ihmisten kanssa englantia tai jotain muuta vierasta kieltä ihan päästäkseen puhumaan kieltä, mikä on mielestäni melko itsekästä. Ja itsekkyyttähän toiseudenpalvonta suurimmalta osalta on.

Jos joku kerran osaa suomea edes jossain määrin, eikö olisi parempi puhua suomea? Jos jossain on esimerkiksi henkilö, josta ei näy hämärässä kuin silmämunat, en näe mitään järkeä alkaa lässyttään englanniksi tälle ja kaikista vähiten jostain rasismista, jos kerran osaa suomea. Siinä tekee karhunpalveluksen itselleen ja keskustelukumppanille.

Puhukoot vieraskieliset keskenään mitä kieltä lystäävät, mutta Suomessa pitäisi silti puhua aina lähtökohtaisesti suomea.

[Roope]

Ulla Järven kolumni: Äidinkielen puhumisen pitäisi olla lapsen perusoikeus

Pitääkö lapsia suojella, ettei koulu riistä heiltä äidinkieltä? Mitä kieltä lapsi saa puhua tässä ajassa? Ulla Järvi kysyy.

Yle 12.12.2023

Maahanmuuttajien äidinkielen tukeminen ei ole yksiselitteinen juttu, mutta se ei ainakaan ole kestävää, että minkä tahansa kielen puhumisen tukeminen olisi Suomen kaltaisessa pienessä maassa peräti perusoikeus.

Je'vida-tytön orpo katse on iskostunut elokuvayleisön sieluun pitkin syksyä. Katja Gauriloffin elokuva seuraa pienen kolttatytön koulutietä 1950-luvulla Pohjois-Lapissa.

Koulun tehtävänä oli suomalaistaa saamelaiset ja kolttasaamelaiset lapset. Je'vidan minuus riistettiin nimeä myöten. Hänestä tuli Iida. Oman äidinkielen puhumisesta rankaistiin lyömällä. Asuntolassa lantalaisten ruokaan tottumattomia lapsia syötettiin vaikka väkisin. Poronkarvaiset nutukkaat vaihdettiin liian isoihin, rumiin nahkakenkiin.

Siitä, mitä Suomen valtio ja koululaitos tekivät saamelaisille, on alettu puhua laajemmin vasta viime vuosina. Ajattelemme helposti, että haudanryöstöt ja kallojen mittaukset ovat kaukaista synkkää "rodunjalostuksen" historiaa. Je'vida-elokuva osoittaa konkreettisesti, miten lähihistoriaa nuo tapahtumat ovat. Ihmiset, joiden minuus sammutettiin, asuvat yhä keskuudessamme.

Mistä päästäänkin sujuvasti siihen, että suomalainen koululaitos edustaa historiallista pahuutta ja kauheaa kansallismielisyyttä, jos se keskittyy enemmän suomen kielen kuin maahanmuuttajien äidinkielten opettamiseen.

Taas kansallismieliset aatteet elävät kulta-aikaansa. Politiikan toimet tähtäävät katseensa kielivähemmistöihin, maahanmuuttajiin ja vieraskielisiin perheisiin. Tiedotusvälineissä on postinumerokoneita, joissa voi selvittää asuinalueensa ihmisten tulojen, asumismuotojen ja keski-iän lisäksi myös kielitaustoja ja syntyperää.

Asun pikkukaupungissa. Parin kilometrin päässä kodistani on kaupunginosa, jossa niin sanottuja vieraskielisiä on viidennes väestöstä. Mitä minun pitäisi siitä ajatella?

Olen päättänyt olla ajattelematta mitään. Mutta Suomessakin voimistuvat puheet siitä, että monikulttuurisuus ei olekaan rikkaus, vaan uhka. Maahanmuuttajaperheiden lapset halutaan varhaiskasvatuksen piiriin mahdollisimman varhain, mutta samaa huolta ei tunneta suomenkielisistä perheistä.

Suomen kielen osaaminen on taatusti tärkeää, mutta yleensä myös vahvan äidinkielen osaamisen katsotaan olevan hyvä pohja monikielisyydelle. Tutkimusten mukaan kaikelle oppimisille koituu vaikeuksia, jos sekä äidinkielen että ympäristön enemmistökielen taito jäävät heikoiksi.

Tämä on vain yksi huonolaatuisen maahanmuuton ongelmista. Vähemmän huonolaatuista maahanmuuttoa, vähemmän tällaisia ongelmia.

Suomi on pieni kielialue. Vahvaa monikielisyyttä tulisi pitää tavoittelemisen arvoisena. Silti esimerkiksi Turussa on suunniteltu suomalais-venäläisten kieliluokkien lakkautusta. Englannin kieli kyllä jyllää eri puolilla maata, ja opetusta on käynnistetty monilla paikkakunnilla. Mahtaako äidinkieleltään englanninkielisiä lapsia olla Suomessa tosiaan niin paljon, että juuri heille pitää järjestää perusopetusta omalla kielellä?

Monikielisyyden tai englanninkielisyyden tukeminen ei ole perusteltua, jos se tapahtuu suomenkielisyyden kustannuksella tai on yksinkertaisesti liian kallista suhteessa hyötyihin. Suomessa tällaista analyysiä ei yleensä tehdä, mistä pahimpana esimerkkinä jo 50 vuotta jatkunut pakkoruotsi, jolle ei näy edelleenkään loppua.

Virossa mennään askel pidemmälle. Maassa elää merkittävä venäjänkielinen vähemmistö, mutta koulujen opetuskieli halutaan muuttaa pelkästään viroksi. YK:n ihmisoikeusneuvoston asiantuntijat ovat jo varoittaneet, että hanke saattaa loukata ihmisoikeuksia.

Hyvä esimerkki ihmisoikeuksien kieroutuneesta tulkinnasta nykymaailmassa. Viron venäjänkielinen vähemmistö on maassa virolaisuuden tukahduttamiseen tähdänneen Neuvostoliiton väestönvaihto/venäläistämisprojektin seurauksena. YK:n ihmisoikeusneuvoston "asiantuntijat" haluaisivat jatkaa projektia ihmisoikeuksien nimissä ja tukea näin sotaa käyvän rajanaapuri Venäjän tavoitteita.

Koululaitos on aina ollut tiiviisti sidoksissa oman aikansa maailmankuvaan. Mikä on nyt se kuva, joka meitä ohjaa?

Meillä on vanhempia, joiden mielestä koulussa pitää opettaa vain niitä asioita, jotka sopivat heidän maailmankuvaansa. Tällaisessa ilmapiirissä joku muu äidinkieli kuin suomi tuntuu olevan uhka ja ongelma, joka pitäisi siivota piiloon.

Linkin takana uutinen suomalaisesta tapauksesta, jossa koulu kielsi oppilasta tekemästä käsityötunnilla kangaskassia, jossa olisi ollut teksti "sukupuolia on vain kaksi". Vanhemmat eivät siis kieltäneet koulua opettamasta asioita, jotka eivät sovi heidän maailmankuvaansa, vaan koulu kielsi lasta ilmaisemasta edes kangaskassin koristelussa ajatusta, joka ei sopinut koulun pakkosyöttämään woke-maailmankuvaan.

Kirjoittaja on Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri.