Mitä on pseudotiede?

[Atte Saarela]

Ajallemme on tyypillistä, että vaihtoehtoisia näkökulmia asioihin tarjoavien ihmisten uskottavuutta vastaan pyritään hyökkäämään leimaamalla heidän edustamansa asiat "populismiksi" tai "pseudotieteeksi".

On aivan selvää, että silloin kun sitä voidaan soveltaa, tiede tarjoaa parhaan saatavilla olevan tiedon mitä meillä on.

Mutta monilla ihmisillä tuntuu olevan puutteellinen käsitys niistä taustaoletuksista joiden puitteissa tiede on luotettavaa.

Tiede antaa täysin luotettavaa tietoa vain jos joko:

- Kaikki voidaan laskea tarkkaan. Silloin kun sitä voidaan soveltaa, matematiikka antaa täysin luotettavaa tietoa, mikäli matemaattisia teorioita sovelletaan ottaen huomioon taustaoletukset

tai:

- Voidaan tehdä tarvittava määrä kokeita tarpeeksi monimuotoisissa olosuhteissa, jotta asioista saadaan puolueeton kokonaiskuva.

Useinkaan kumpikaan näistä oletuksista ei ole voimassa esimerkiksi yhteiskuntatieteissä, joten on oikeastaan makuasia haluaako yhteiskuntatiedettä sanoa tarkkaan ottaen "tieteeksi" vai ei. Silti monet ihmiset tuntuvat ajattelevan, että sen on automaattisesti oltava totta, jos joku yhteiskuntatieteilijä vaikka sanoo Perussuomalaisia populistipuolueeksi ja näin ollen pohjimmiltaan toteuttamiskelvottomia ratkaisuja kannattaviksi amatööreiksi.

Vaikka ihminen ei älyllisellä tasolla ajattelisi, että perussuomalaisia vastaan on olemassa tieteellisiä argumentteja, hän saattaa alitajuisesti ajatella, että "tieteilijän" viitta antaa persuja morkkaavalle akateemikolle lisää uskottavuutta.

Toinen esimerkki tieteestä joka ei ole aina luotettavaa on ravitsemustiede. Elimistö on liian monimutkainen jotta osaisimme vielä mallintaa sitä matemaattisesti, ja  toisaalta koejärjestelyjen tekeminen on monissa tapauksissa liian vaikeaa, jo siitä syystä, että kaksoissokkokokeita on mahdoton tehdä (Ihminen varmasti tietää aina syökö vaikka ranskiksia vai mansikoita)

Vaikka täysin luotettavan tieteen määritelmät eivät ravitsemustieteen kohdalla täyty, jotkut ihmiset silti puolustavat lähes uskonnollisella kiihkolla mitä tahansa mitä joku "tieteilijä" on jossain tutkimuksessa sanonut. Tämä siitä huolimatta, että ravitsemustieteilijöitä on ainakin menneisyydessä jopa lahjottu:

https://www.nytimes.com/2016/09/13/well/eat/how-the-sugar-industry-shifted-blame-to-fat.html

The sugar industry paid scientists in the 1960s to play down the link between sugar and heart disease and promote saturated fat as the culprit instead, newly released historical documents show.

Käsite "pseudotiede" on minusta sinänsä mielekäs käsite, mutta minusta sitä voisi käyttää ennemminkin kuvaamaan sellaisia tieteenaloja joiden kohdalla yllämainitut täysin luotettavaa tietoa tuottavan tieteen määritelmät eivät täyty, kuin esimerkiksi Antti Heikkilän kirjoja, jotka varmaankin sisältävät paljon hyviä ruokavaliovinkkejä. Ainakin ihmisille pitäisi antaa vapaus itse päättää, toimivatko ne heille vai ei.

[kelloseppä]

Iänikuista jankkaamista, mutta pari varsin kulunutta näkökulmaa Atte Saarelalle purtavaksi:

Filologia olisi siis "pseudotiede", joten Halla-aho olisi "pseudotieteilijä".

Historiantutkimus kokonaisuudessaan olisi "pseudotiede", joten poliittinen tai sotahistoriakin olsii "pseudotieteen" alalajeja.

Filosofia lähisukulaisineen olisi siis "pseudotiede", joten koko valtaosa antiikin henkisestä perinnöstä nykyisille länsimaille olisi silkkaa "pseudotiedettä".

Monet ydin- tai astrofysiikan teoriat olisivat siis "pseudotiedettä", ainakin kunnes ne voidaan todentaa oikeiksi Atte Saarelan mainitsemin menetelmin.

Kaikki se tämänhetkinen matemaattinen pohdinta, joka osoittautuukin joskus tulevaisuudessa Atte Saarelan mainitsemin menetelmin vääräksi, olisi siis ollutkin "pseudotiedettä"

[Atte Saarela]

Iänikuista jankkaamista, mutta pari varsin kulunutta näkökulmaa Atte Saarelalle purtavaksi:

Filologia olisi siis "pseudotiede", joten Halla-aho olisi "pseudotieteilijä".

Historiantutkimus kokonaisuudessaan olisi "pseudotiede", joten poliittinen tai sotahistoriakin olsii "pseudotieteen" alalajeja.

Filosofia lähisukulaisineen olisi siis "pseudotiede", joten koko valtaosa antiikin henkisestä perinnöstä nykyisille länsimaille olisi silkkaa "pseudotiedettä".

Monet ydin- tai astrofysiikan teoriat olisivat siis "pseudotiedettä", ainakin kunnes ne voidaan todentaa oikeiksi Atte Saarelan mainitsemin menetelmin.

Kaikki se tämänhetkinen matemaattinen pohdinta, joka osoittautuukin joskus tulevaisuudessa Atte Saarelan mainitsemin menetelmin vääräksi, olisi siis ollutkin "pseudotiedettä"

No, en minä nyt niinkään sanonut.

Ei tietenkään kaikki sellainen tiede johon eivät aloituksessa mainitsemani kriteerit päde ole arvotonta.

Mutta jotenkin pitäisi tehdä selkeämmin ero sen välillä mikä on "kovaa" tiedettä (kuten matematiikka) ja ei-niin-kovaa tiedettä (kuten ravitsemustiede)

Se mikä minua eniten risoo on, että ihmiset eivät tiedosta, että ei-niin-kovassa tieteessä se mikä on totta voi oikeasti olla paljon epävarmemmalla pohjalla kuin mitä yleensä luullaan.

Monet itseään skeptikoiksikin kutsuvat oikeasti suhtautuvat "ei-niin-koviin" tieteisiin ikään kuin kaikki tutkimus mitä niiden piirissä on tehty olisi lopullinen totuus koko aiheesta.

Voi kuulostaa kärjistykseltä, mutta esimerkiksi Antti Heikkilän kirjojen vetäminen pois myynnistä koska ne sisältävät kiistanalaisia asioita kuvastaa tätä ajattelutapaa.

On kylläkin totta, että ehkä ei ole oikein kutsua "ei-niin-kovia" tieteitä pseudotieteiksi.

Mutta minusta olisi oikeasti syytä lanseerata julkiseen keskusteluun jokin tällainen käsite.. Siksi että se on niin tärkeä ero.

Voisimmeko vain ruveta puhumaan kovista vs pehmeistä tieteistä. Jotenkin "pehmeä" ei kyllä kuulosta hyvältä.

[Atte Saarela]

Esimerkiksi hiukkasfysiikkaa ei koskaan pystyisi vääristelemään aloituksessa olevan linkin tapaan, vaikka rahallinen motiivi siihen olisikin olemassa

Kokeellinen näyttö on liian laajaa.

Silti monille ihmisille kuulostaa salaliittoteorialta jos heille mainitsee että jonkin tieteenalan valtavirran totuutta on vääristelty rahallisin intresseihin.

Silti tämä tapahtunut ravitsemustieteen vääristely on historiallinen tosiseikka.

[kelloseppä]

Jollet aivan niin sanonut, niin sisällytä mainitsemani esimerkit eri tieteenalojen luonteen kokonaisesitykseesi, jos kerran haluat määritellä "pseudotieteen" ja "tieteen" eron.

Täyshömpän erottaa useasti (sic!!!) asiallisesta sisällöstä, mutta ei sitä matematiikkaa tai empiriaa myöskään voi kaikkeen orjallisesti soveltaa kaikkialla.

Antti Heikkilän ala, lääketiede, pohjautunee juurikin mainitsemaasi empiiristen kokeiden tulosten toistettavuuteen (ainakin riittävän suuren tilastollisen lukumäärien ja riittävän pienien poikkeaminen vallitessa). Monet lääketieteen alallla päsmäröivät puuttuvatkin ymmärtääkseni juuri tilastollisiin poikkeamiin juuri siten, että ne olisivat suuri tilastollinen enemmistö koetuloksissa.

PS Ravitsemustiedettä en tunne kuin oman mahani käyttäytymisen osalta.

[no future]

Eihän tieteenfilosofiassa, tai yliopistomaailmassa ylipäätään tehdä jakoa koviin ja ei-niin-koviin tieteisiin. Ja jostain rahallisista motiiveista eri tieteenaloilla ei voi johtaa mitään alan yleisestä tieteellisestä pätevyydestä.

Joku ravitsemustiede on hyvä esimerkki luonnontieteiden ja ihmistieteiden välisellä rajapinnalla operoivasta tieteenalasta, aivan kuten lääketiede ja tekniikan tieteetkin. Painotukset sitten vaihtelevat paljonkin. Vaikka ne raflaavimmat sovellukset (esim. Heikkilä) saavat paljon palstatilaa, niin taustalla on valtavasti ihan oikeaa perustutkimusta ja yhteistyötä monien eri tieteenalojen kanssa. Kyseessä ei myöskään ole mikään uusi tieteenala, vaikka se on viime vuosina paljon julkisuutta saanutkin.

Ravitsemustieteestä en itsekään tiedä tätä pintaraapaisua enempää, yliopistoista ja tieteenfilosofiasta sentään jotain. 

[Atte Saarela]

Tieteenfilosofiassa ei ehkä yleensä tehdä tällaista jakoa, mutta mielestäni pitäisi. Tieteenfilosofia ei myöskään ole "kova tiede", joten on ihan ok esittää siihen uusia näkökulmia..

Esimerkkinä vaikka solubiologia on mielestäni "kovempi" tiede kuin lääketiede, koska solubiologiassa eettiset ja rahalliset rajoitteet eivät niin paljon rajoita sitä mitä voidaan tutkia.

Lääketieteessä esimerkiksi todella pitkän aikavälin kaksoissokkokokeita lääkkeiden vaikutuksista tehdään harvoin, sekä eettisistä että rahallisista syistä.

Lisäksi lääketieteessä lääketehtaat usein suunnittelevat suurimman osan merkittävimmistä kokeista. He saavat määritellä millaisella kysymyspatteristolla määritellään vaikka "hyvinvointi" ja kokeet kestävät usein esim. 6 viikkoa mikä on liian lyhyt aika.

Silloin kun lääkkeiden pidemmän ajan vaikutuksia hyvinvointiin päädytään tutkimaan, paljastuu joskus mielenkiintoisia asioita.

Esimerkiksi Länsi-Lapissa käytössä ollut "avoimen dialogin malli" on tuottanut maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen hyviä tuloksia psykoosipotilaiden hoidossa. Hoidolle on ominaista esimerkiksi se, että lääkkeitä (lähinnä neuroleptejä) käytetään vain silloin kun on aivan pakko.

Jos psykoosipotilaiden oireilua mitataan lyhyellä aikavälillä lääketehtaiden kehittämällä kysymyspatteristolla, saattaa vaikuttaa siltä että neuroleptit ovat tehokas hoitomuoto. Mutta neuroleptit saavat usein aikaan lisääntynyttä unen tarvetta, ja nukkuva potilas ei sekoile. Ja tietenkin kliinisissä kokeissa voidaan painottua nimenomaan tällaisiin seikkoihin, koska se on lääketehtaille kannattavaa.

Tämä vain yhtenä esimerkkinä, kannattaa lukea vaikka Robert Whitakerin kirja "Anatomy of an epidemic" , jossa aihetta on käsitelty erittäin perusteellisesti.

En siis mitenkään vastusta "ei-niin-kovia" tieteitä, enkä vastusta niiden soveltamista missään, mutta vastustan sitä, että niille on annettu auktoriteetti joka oikeastaan kuuluu vain matematiikalle ja kovalle empiiriselle tieteelle.

[newspeak]

Mutta monilla ihmisillä tuntuu olevan puutteellinen käsitys niistä taustaoletuksista joiden puitteissa tiede on luotettavaa.

Ja näin tulee aivan varmasti aina olemaan, eikä tavallisten ihmisten tarvitse kaikkea tietääkään. Tältä pohjalta pitäisi vähän miettiä, kuinka mielekästä ja oikeudenmukaista mitäkin on ihmisiltä edellyttää. Elitismin ongelma tulee väistämättä vastaan maallikoiden ja erinäisiin kysymyksiin paneutuneiden välillä sekä eliittiryhmien sisällä ja välillä, mutta tämä ei tarkoita, etteikö "eliittien" muodostuminen ja valta-asema olisi itsessään luonnollista ja kollektiivin kannalta hyväksikin.

[Julleht]

Tavallaan ymmärrän, mitä jäsen Atte Saarela tässä ajaa takaa, ja pointti siitä ettei yksittäinen ihmistieteilijä voi kertoa aukotonta totuutta on osuva. Menee kuitenkin nähdäkseni metsään käsitteiden "tiede" ja "pseudotiede" osalta, ehkä johtuen taustaoletuksista.

Tieteen määritelmä-hän ei ole laskettava tieto ja kiistämättömät totuudet, vaan se on systemaattista uuden tiedon etsintää hypoteesein ja yleensäkin tieteellisen metodin avulla. Siis muinaisen kirkkoslaavin jäsennelty tutkimus sekä hypoteesien ehdottaminen ja testaaminen sen toiminnasta on tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä aivan yhtä lailla kuin painovoimalain soveltaminen puusta putoavaan omenaan. Tuloksien ei tarvitse olla vastaanväittämättömiä niiden ollakseen tiedettä, sillä tiede on itseään korjaava prosessi kun pysytään sen periaatteiden sisällä. Jos olet dokumentoinut olosuhteesi ja metodisi, kuten kuuluu, joku mahdollisesti tulevaisuudessa joko rakentaa tulostesi päälle tai kumoaa ne paremman tiedon valossa.

Pseudotiedettä taas tarkoitetaan yleensä sillä, kun yllä mainitut tieteen määritelmät eivät täyty; tieteellinen metodi ja tulosten uudelleentestattavuus eivät toteudu, kuten vaikka astrologiassa.

[Atte Saarela]

Toinen esimerkki liiallisesta "tiedeuskovaisuudesta" on se, että monet kuvittelevat että vaikka Facebook pystyy helposti matemaattisilla algoritmeilla sensuroimaan valeuutiset pois.

Matematiikkaa ei voi soveltaa tässä, koska poliittisia totuuksia ei voi mallintaa matemaattisesti.

[Atte Saarela]

Tieteen määritelmä-hän ei ole laskettava tieto ja kiistämättömät totuudet, vaan se on systemaattista uuden tiedon etsintää hypoteesein ja yleensäkin tieteellisen metodin avulla. Siis muinaisen kirkkoslaavin jäsennelty tutkimus sekä hypoteesien ehdottaminen ja testaaminen sen toiminnasta on tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä aivan yhtä lailla kuin painovoimalain soveltaminen puusta putoavaan omenaan. Tuloksien ei tarvitse olla vastaanväittämättömiä niiden ollakseen tiedettä, sillä tiede on itseään korjaava prosessi kun pysytään sen periaatteiden sisällä. Jos olet dokumentoinut olosuhteesi ja metodisi, kuten kuuluu, joku mahdollisesti tulevaisuudessa joko rakentaa tulostesi päälle tai kumoaa ne paremman tiedon valossa.

Pseudotiedettä taas tarkoitetaan yleensä sillä, kun yllä mainitut tieteen määritelmät eivät täyty; tieteellinen metodi ja tulosten uudelleentestattavuus eivät toteudu, kuten vaikka astrologiassa.

Lähinnä minua siis todellakin risoo se, että "ei-niin-kovaa" tiedettä käytetään leimaamaan jokin sen kanssa ristiriidassa oleva pseudotieteeksi, vaikka se ei sitä ole.

[mökkihöperö]

Atte on oikeassa

Ei mulla tähän nyt muuta sanottavaa olekaan

[kelloseppä]

Tieteen määritelmä-hän ei ole laskettava tieto ja kiistämättömät totuudet, vaan se on systemaattista uuden tiedon etsintää hypoteesein ja yleensäkin tieteellisen metodin avulla. Siis muinaisen kirkkoslaavin jäsennelty tutkimus sekä hypoteesien ehdottaminen ja testaaminen sen toiminnasta on tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä aivan yhtä lailla kuin painovoimalain soveltaminen puusta putoavaan omenaan. Tuloksien ei tarvitse olla vastaanväittämättömiä niiden ollakseen tiedettä, sillä tiede on itseään korjaava prosessi kun pysytään sen periaatteiden sisällä. Jos olet dokumentoinut olosuhteesi ja metodisi, kuten kuuluu, joku mahdollisesti tulevaisuudessa joko rakentaa tulostesi päälle tai kumoaa ne paremman tiedon valossa.

Pseudotiedettä taas tarkoitetaan yleensä sillä, kun yllä mainitut tieteen määritelmät eivät täyty; tieteellinen metodi ja tulosten uudelleentestattavuus eivät toteudu, kuten vaikka astrologiassa.

Lähinnä minua siis todellakin risoo se, että "ei-niin-kovaa" tiedettä käytetään leimaamaan jokin sen kanssa ristiriidassa oleva pseudotieteeksi, vaikka se ei sitä ole.

Eikö silloin ongelma ole pikemminkin siinä, että moraaliltaan ala-arvoiset hyypiöt käyttävät poliittisten/taloudellisten/muiden motiivien ajamana jotakin instrumenttiä sen vääristellyssä muodossa, eikä siinä, mikä on näiden instrumenttien oma sisäänrakennettu luonteensa?

[Atte Saarela]

Eikö silloin ongelma ole pikemminkin siinä, että moraaliltaan ala-arvoiset hyypiöt käyttävät poliittisten/taloudellisten/muiden motiivien ajamana jotakin instrumenttiä sen vääristellyssä muodossa, eikä siinä, mikä on näiden instrumenttien oma sisäänrakennettu luonteensa?

Niinhän se on, mutta tämä ei olisi mahdollista jos ihmiset ymmärtäisivät joidenkin tieteenalojen rajoitukset paremmin.

[mökkihöperö]

^Ei pitäisi kovinkaan herkästi leimata pseudotieteeksi mitään

Tieteelle ei edelleenkään ole mitään tyhjentävää määritelmää

[kelloseppä]

Eikö silloin ongelma ole pikemminkin siinä, että moraaliltaan ala-arvoiset hyypiöt käyttävät poliittisten/taloudellisten/muiden motiivien ajamana jotakin instrumenttiä sen vääristellyssä muodossa, eikä siinä, mikä on näiden instrumenttien oma sisäänrakennettu luonteensa?

Niinhän se on, mutta tämä ei olisi mahdollista jos ihmiset ymmärtäisivät joidenkin tieteenalojen rajoitukset paremmin.

Eivät ihmiset tule sellaista ymmärtämään lähitulevaisuudessa ainakaan nykytilannetta paremmin ja/tai laajemmin; pikemminkin päinvastoin. Laajaksi yleistiedoksi aiemmin luonnehdittu ominaisuus tulee tulevaisuudessa olemaan yhä harvinaisempi ja, mikä huolestuttavinta, yhä harvemman edes tunnistettavissa oleva piirre.

(Tämä kehityskulku tulee korostumaan etenkin ns. klassisen sivistyksen osalta ja kuinka ollakaan tulevaisuutemme länsimaissa tulee kääntämään selkänsä hetkeksi antiikin ja renessanssin ihanteille.) Sulut edelliselle virkkeelle sen vuoksi, että se ei ole tämän ketjun aihe.

[mökkihöperö]

^Miksi veikkaat näin?

[n.n.]

Pseudotieteissä mielestäni on kyse helposti tunnistettavista virheistä perusparadigmoissa, metodeissa tai logiikkaketjuissa. Pääasiassa siis pseudotieteilijä on halunnut lähteä liikkeelle haluamastaan lähtökohdasta tai päätyä haluamaansa lopputulokseen. Kun virheet vaikuttavat koko ns. tieteenalaan, voitaneen puhua pseudotieteestä. Hyvänä esimerkkinä vaihtoehtoislääketiede (yleistetään hieman), jossa tuntuu olevan perusoletuksena se, että koululääketiede on pahasta. Tähän lisäksi kaikkia hatusta vedettyjä hypoteeseja, kuten 'syöpä on happo-emäs -tasapainon häiriö ja voidaan korjata soodalla', soppa on valmis. Vertailuksi koululääketiede, joka puolestaan olisi aivan valmis hyväksymään happo-emäs -selityksen jos riittävä näytönaste, teoreettinen tausta, joka ottaa huomioon kokeellisesti osoitettuja malleja, täyttyisi.
Tätä kun verrataan populismiin, joka vilisee lähinnä politiikassa, kaikki puolueet ovat populistisia, jos käsitteet vedetään samanarvoisiksi. Mitä ne tietysti tietyssä mielessä ovat. Aihealueet ovat kuitenkin kovin erilaiset, joten rinnastus on vaikea.

[Nikolas]

Pseudotiedettä on kaikki sellainen mitä tieteenä markkinoidaan mutta ei tieteen kriteerien valossa voida pitää tieteenä. Minkä kriteerien?

Tieteen tuntomerkit

Tieteellisen tutkimuksen ja tieteellisen tiedon tarkastelut antavat tieteelle seitsemän tieteen olemusta luonnehtivaa tuntomerkkiä: objektiivisuus, julkisuus, kriittisyys, autonomisuus, edistyvyys, lainomaisuus ja informatiivisuus. Tieteellisen tiedon lainomaisuuden ja informatiivisuuden vaatimukset voi esittää helpommin hahmotettavana tieteellisen tiedon yleisyyden vaatimuksena.

Objektiivisuus tieteessä tarkoittaa sitä, että tutkimuskohteen olemassaolon ja ominaisuuksien tulee olla ihmisen mielipiteistä riippumattomia.

Julkisuus tieteessä tarkoittaa sitä, että väitteelle, joka esiintyy tieteellisen tiedon vaatimuksin, tulee voida antaa julkinen perustelu. Perustelun on oltava julkinen, jotta jokainen voi vakuuttua väitteen oikeutuksesta.

Kriittisyys tieteessä tarkoittaa sitä, että tieteellinen tutkimus ei voi perustua uskoon, ilmestykseen tai auktoriteetin ilmoitukseen, vaan vain ja ainoastaan tutkijan ja tutkimuskohteen aitoon vuorovaikutukseen.

Autonomisuus - eli vapaus - tieteessä tarkoittaa sitä, että tieteelliseen tutkimukseen ei saa vaikuttaa tulosten taloudellinen, poliittinen, uskonnollinen tai moraalinen toivottavuus tai epätoivottavuus. Näin tieteen tulosten arviointi on vain ja ainoastaan tiedeyhteisön oma asia.

Edistyvyys tieteessä tarkoittaa sitä, että uuden tieteellisen tiedon tulee lisätä tiedon totuudenkaltaisuutta virheiden ja puutteiden eliminoinnin kautta.

Yleisyys tieteessä tarkoittaa sitä, että tieteellisen tiedon tulee olla lainomaista ja informatiivista. Tämä tarkoitaa, että tiedolla on sekä selitysvoimaa että ennustusvoimaa ja että tieto sulkee pois paljon todellisuutta koskevia vaihtoehtoja. Tieteellinen tieto on siis yleistä ja yleisesti pätevää tietoa.

Tieteellistä tutkimusta kuvaavat erityisesti julkisuus, kriittisyys ja autonomisuus kun taas tieteellistä tietoa kuvaavat erityisesti julkisuus, edistyvyys ja yleisyys.

• Pekkanen, Martti: Tiede – hyöty – tekniikka. Tieteessä tapahtuu 18 (2000).

[Sunnuntailapsi]

Suurin ongelma tiedeyhteisöissä taitaa tällä hetkellä olla objektiivisuudessa. Eräillä tieteenaloilla on tutkimuksen osalta alettu sekoittamaan itseisarvoja ja välinearvoja perusteltaessa haluttuja lopputulemia. Näin esimerkiksi naistutkimuksessa ja kulttuurintutkimuksessa.

[kelloseppä]

^Miksi veikkaat näin?

Pirstaloituminen ja lokeroituminen monin eri tavoin. Ajankäytön, perusopetuksen, korkeamman opetuksen, työelämän, perhe-elämän jne... Ns. "menestyminen" edellyttää yhä useammin yhä pienenmmän erikoislaueen osaamista, yhä lyhyempää aikajännettä, yhä useammin hyppelyä aiheesta, teemasta, työtehtävästä, työpaikasta toiseen. Tällainen ei voi olla muokkaamatta eteenpäin elmässään pyrkivien yksilöiden toimintamalleja kaikin tavoin yhä pirstaloidummaksi, yhä pienemmiksi mosaiikin palasiksi.

Pyhyyden, hyvä ja pahan, oikein ja väärin -tyyppisten kysymysten käsittelyn muuttuminen yhä harvinaisemmaksi kaikessa opetuksessa ja keskimäärin perheissä, jättää yksilön näissä kysymyksissä sirpaleiden, pirstaleiden varaan, moraalis-eettisissä kysymyksissä, mutta myös länsimaiden yhteiskunnalisten hyveiden, esim. demokratian tai tasa-arvon, osalta.  Ei muodostu selvää arvopohjaa oikein mihinkään, koska lähes kaikki koetaan yltiösubjektiivisten silmälasien läpi. Ei muodostu henkistä selkärankaa edes pohjoismaisen sosialidemokraattisen reptiilin vertaa.

Matematiikan ylivalta jo nyt, saati lähitulevaisuudessa. (Pyydän, älkää ymmärtäkö väärin tarkoitustani). Yritän välittää tarkoitukseni myös pirstaloitumista ja moraalin puutetta valaisevan esimerkin kautta:

Esim. kunnallishallinto on täynnänsä tarjouskilpailujen voittajia, joiden tarjous on ollut "tietyillä tunnusluvuilla", useimmiten rahalla mitattuna, voittava. Voittaneen tarjouksen sitten aikanaan realisoituessa, on huomattu, että varsin huono valinta tuli tehtyä tai ainakin se "hyvä" tuli paljon kalliimmaksi kuin kuviteltiin. Useimmiten suurin syy näitä syitä peratessa on ollut se, ettei ole ymmärretty, mitä ovelasti aadittu tarjous oikein pitää sisällään. Pirstaleinen kunnallishallnnon lainsäädännön ulkoalukeminen on siis pätevöittänyt virkamiehen virkaan, jossa pitäisikin ymmärtää pirstaleiden sijaan suurta kokoanaisuutta, nimenomaan sitä osaa kokonaisuudesta, mitä tarjouksessa ei ole mainittu.  Siten harkinta vajoaakin monesti  ainoastaan tarjoukseen kirjattujen lukujen numeerisiin arvoihin, etenkin koska kunnan yhden toimialan vorkamiehen ei tarvitse ottaa huomioon ko. tarjouksen seurauksia jollekin toiselle kunnan toimialalle. Yhä pirstaleisemmat ja moninaisemmat esiselvitykset, selvitykset, lausuntoåyynöt, lausunnot jne.. luovat melkoisen viidakon, jossa vilisee jossain välissä jotain lukuja. Näiden lukujen numeerinen lukuarvo on valitettavasti monesti ainoa, jota asian päättävät tahot sitten moisesta puolen metrin pinosta A4 -paperia oikeastaan ymmärtävät. Jos yrität selittää, että tämä esiselvitys lähti aivan eri läntökohdista kuin meidän lausuntopyyntö tuonne tai tuo lausunto rajasi tarkastalukohteensa toisella tavalla kuin tämä tarjouspyyntömme jne... vain aniharva osittaa ymmärtävänsä, että oikeastaan pitäisi tehdä koko prosessi alusta lähtien uudestaan valvoen jokaista vaihetta tavattoman tarkasti, jotta lähtöoletukset, tavoitteen määrittelyt ja rajaukset säilyisivät samanlaisina. Ei siis edes ymmärretä itse käsittelyprosessin tosiasiallista luonnetta, vaan jankataan vain jossakin yhetydessä näkyvien lukujen suuruuksista tai pienuuksistä. Kun ei enää jakseta itse ajatella, sanotaan jonkun "hyvän tyypin", joka on usein yhtä pihalla itse asiasta ehdotukselle "jees", mistä sitten päädytään monesti suoraan nopeasti päätöksen muodostumiseen.

PS: En ymmärrä, miksi matematiikan ymmärrystä ei tunnuta yleisesti harjoittavan myös "kriittisen medialukutaidon" kaltaisella tavalla. Kyllä kai sellaista voisi tehdä ilman, että aina pitäisi ymmärtää jokaisen matemaattisen yksityiskohdan tarkkaa matemaattista pohjaa. Onko mahdollista?

edit lisätty myös

[kelloseppä]

Suurin ongelma tiedeyhteisöissä taitaa tällä hetkellä olla objektiivisuudessa. Eräillä tieteenaloilla on tutkimuksen osalta alettu sekoittamaan itseisarvoja ja välinearvoja perusteltaessa haluttuja lopputulemia. Näin esimerkiksi naistutkimuksessa ja kulttuurintutkimuksessa.

Ei kai joidenkin paljon mediatilaa saaneiden humanististen marginaalialojen hulluimpien marginaalihörhöjen sekoilut sentään koko länsimaista humanistista tiedetraditiota ja sen yleistä luotettavuutta vielä kaada? Ei vaikka moinen hörhöjen hörhöily saakin sangen tarkoitushalkuisesti suhteettoman paljon medianäkyvyyttä?

edit lisätty seitsemän sanaa

[Vaniljaihminen]

Mun mielestä pseudotieteelle ominaista on se, että siinä tutkimustulos on jo selvillä ennen kuin asiaa on edes tutkittu. Samalla sille on ominaista päähänpinttymänomainen varmuus tietyistä totuuksista, kun taas tiede voisi sanoa, että "ei se asia nyt aivan niinkään ole".

Tieteessä on tutkimuskysymys, metodologia ja loppupäätelmä. Pseudotieteessä on jokin asia, joka vain yritetään todistaa oikeaksi. Ei ole mitenkään mahdotonta, että akateemisessakin maailmassa on paljon pseudotieteelle ominaisia menettelytapoja, mutta sitä milloin kysymyksessä on vain metodologian epätarkkuus ja milloin pyrkimys vääristelyyn, sitä voi olla vaikea todistaa.

--
Sitten on vielä tämä reduktionismi, joka tavallaan on tiedettä, mutta se on "junk science".

[Miniluv]

https://www.theatlantic.com/science/archive/2016/03/psychologys-replication-crisis-cant-be-wished-away/472272/

[newspeak]

Nostan pari kohtaa keskustelusta esille tuodakseni terminologian ongelmallisuuden esille:

On aivan selvää, että silloin kun sitä voidaan soveltaa, tiede tarjoaa parhaan saatavilla olevan tiedon mitä meillä on.

Esimerkkinä vaikka solubiologia on mielestäni "kovempi" tiede kuin lääketiede, koska solubiologiassa eettiset ja rahalliset rajoitteet eivät niin paljon rajoita sitä mitä voidaan tutkia.

Lääketieteessä esimerkiksi todella pitkän aikavälin kaksoissokkokokeita lääkkeiden vaikutuksista tehdään harvoin, sekä eettisistä että rahallisista syistä.

Lääketiede on kattotermi eri tieteenalojen soveltamiselle tiettyä tarkoitusta varten. Jos puhutaan solubiologiasta ja verrataan sitä lääketieteeseen, pitää muistaa, että lääketieteessä sovelletaan solubiologiaa. Lääketiede ei myöskään ole lääkkeiden tutkimusta. Farmakologia on lääketieteen osa-alue siinä missä solubiologiakin. Bioeettiset lähtökohdat koskevat niin lääketutkimusta kuin solututkimustakin pelkästään rahoitukseen liittyvistä tekijöistä puhumattakaan. Kaikilla tieteenaloilla on ne omat painotuksensa ja myöskin ongelmansa jopa talousasioihin menemättäkin.

Tieteen kovuudesta puhuminen on lopulta pelkkää arvottamista - perusteltua tai perusteetonta. Auktoriteettiin vetoaminen on luonnollista, kun omaa tietoa ei ole. Argumentum ad auctoritatem on tietenkin myös tunnettu argumentaatiovirhe. Kun mennään ihmisyyden raadollisemmalle puolelle, ei kyse ole enää tieteestä. Kun noitavainot aina uudelleen alkavat ja roviot syttyvät, alkukantaisemmat vietit ottavat vallan. Sopivat sanavalinnat saavat täysin erilaisen merkityksen akateemisissa ympyröissä kahvin ja pullan kera kuin pirun ollessa irti.

Ei aina tai oikeastaan hyvin harvoin on tilaa rakentavalle keskustelulle. Sellaista keskustelua ei mahdukaan tähän maailmaan riittävästi. Sille on aina raivattava erikseen tila ja tuota tilaa on suojeltava, jotta se ei muuttuisi gladiaattoriareenaksi.

Kun pseudotieteistä aletaan puhumaan, ensin pitää selvittää onko kyse leimasanasta vai jostain muusta. Jos ns. asiantuntija kommentoi asiaa, pitäisi kiinnittää huomiota, mitä ajatuksia hän tuo esille. Julkisessa keskustelussa hyvin harvoin onnistutaan tuomaan asiayhteyksiä esille. Asiantuntijahaastattelut ovat yleensä hyvin pelkistettyjä toteamuksia aiheeseen liittyen, eikä niiden sisällöllinen anti ole kovin kummoinen. Myrkyllisessä ilmapiirissä konsensus ei tule esille, vaan pintaraapaisun perusteella tehdään milloin mitäkin johtopäätöksiä. Tieteen popularisoijat ovat herkästi enemmän julkisia puhujia kuin oman tieteenalansa edustajia. Lahjakkuus yhdessä asiassa ei tee lahjakkaaksi toisessa ja se kolmas eli leipätyö jääkin sitten sivuseikaksi.

IL: Tähtievoluutiotieteen professori Antti Teestinen jyrähtää kohulääkäristä: "Pseudotiede ei ole tieteellistä!"

Ortopedi Taito Niskasen kohukirja "Mieti vähän" on saanut kriittistä palautetta tiedepiireissä.

Mainitsematta jää, että ahkera juoksuharrastaja Antti Teestinen laski alleen ja pyörtyi maratonilla viettäen tämän jälkeen useamman päivän sairaalassa. Urheiluvammojen parantuminen kesti kuukausia, mitä varten hän sai sairaslomaa ja kipulääkkeitä. Twitterissä hän kiittelee hoitohenkilökuntaa onnistuneesta polvileikkauksesta.

[mökkihöperö]

Mun mielestä pseudotieteelle ominaista on se, että siinä tutkimustulos on jo selvillä ennen kuin asiaa on edes tutkittu. Samalla sille on ominaista päähänpinttymänomainen varmuus tietyistä totuuksista, kun taas tiede voisi sanoa, että "ei se asia nyt aivan niinkään ole".

Tieteessä on tutkimuskysymys, metodologia ja loppupäätelmä. Pseudotieteessä on jokin asia, joka vain yritetään todistaa oikeaksi. Ei ole mitenkään mahdotonta, että akateemisessakin maailmassa on paljon pseudotieteelle ominaisia menettelytapoja, mutta sitä milloin kysymyksessä on vain metodologian epätarkkuus ja milloin pyrkimys vääristelyyn, sitä voi olla vaikea todistaa.

--
Sitten on vielä tämä reduktionismi, joka tavallaan on tiedettä, mutta se on "junk science".

Heti kun mennään ohi kaikkein kovimmista tieteenaloista, kuten matematiikasta tai kemiasta, alkavat ennakko-oletukset ja uskomukset jossainmäärin vaikuttaa tutkimustuloksiin. Se on väistämätöntä, koska ihminen on sellainen. Tieteen historia on osoittanut että suurin osa tiedeyhteisöstä on aina ollut väärässä asioista joita he ovat pitäneet täysin selvinä. Kuten Saarelainen mainitsikin jo, ei tarvitse puhua kuin esimerkiksi lääketieteestä tai ravitsemustieteestä niin tieteellisesti tutkitut tosiasiat muuttuvat jatkuvasti. Eilen maito oli myrkyllistä tänään ei jne. Luonto on niin monimutkainen ja on niin paljon asioita joita ei tiedetä

Siksi pitäisikin mielestäni pyrkiä olemaan mahdollisimman avoin hulluimmillekin hypoteeseille ja muistaa epäillä kaikkea joka ei ole aivan vuorenvarmaa

[Arkipiispa]

On toki monasti hyvin vaikeaa määritellä, mikä on tieteen tekemistä ja mikä taas ei.

Toki silloin, kun käytetään tarkoitushakuisesti väärää tai muokattua lähtötietoa, on selv'' ettei kyse ole tieteen, vaan lähinnä taiteen tekemisestä.

Yksi oleellinen asia kuitenkin pysyy samana kaikelle tieteen loppupäätelmien tekemiselle: jokaisella päätelmällä, olipa se sitten suhteellisuusteoria tai ilmastomalli, pitää olla määriteltynä falsifiointikriteerit.

Falsifiointikriteeri tarkoittaa ysinkertaisesti sitä, että jos teen jonkin tieteellisen päätelmän, tulee olla määriteltynä (tai ainakin selkeästi määriteltävissä) miten tekemäni päätelmä voidaan osoittaa vääräksi tieteen keinoin.

Toisin sanoen, on ihan sama väitänkö että ilmasto lämpiää 2 astetta vuoteen 2100 mennessä, tai väitänkö että yksisarvisen sarvet ovat pinkkejä ja niissä on sinisiä pilkkuja, tilanne on ihan sama.

Jos en siis pysty osoittamaan, miten väitteeni osoitetaan vääräksi, väitteeni on tieteellisesti arvoton - se on vain mielipide. Koska en pysty osoittamaan, miten varmistetaan, että maailman jokaisen yksisarvisten sarvet ovat pinkkejä (puhumattakaan ovatko ne sinisillä pilkuilla tai ei), niin kyse on vain mielipiteestä. Ei tieteestä. Se, ettei yhtään yksisarvista ole löydetty, tarkoittaa ettei falsifiointikriteeriä ole olemassa.

[no future]

Tiede, mukaanlukien lääketiede, ravitsemustiede, monet soveltavat tekniset tieteet, puhumattakaan ihmistieteiden kentästä, tuottaa ja edes väittää tuottavansa entistä vähemmän varmoja mustavalkoisia kyllä-ei -vastauksia. Tiede pyrkii kohti totuutta, mutta tieteentekijät ja tiedeyhteisö osaa tarvittaessa myös myöntää, että aina yhtä ainoaa absoluuttista totuutta ei ole olemassakaan. Joko nykytietämyksen rajoitusten vuoksi, tai kaikilla tieteenaloilla muutenkaan. Ei moniäänisyys kuitenkaan vähennä tieteentekemisen arvoa, saati tee sitä turhaksi. Usein unohtuu, että tämän päivän perustutkimuksessa käsitellään todella spesifejä, teoreettisia ja monimutkaisia asioita, ja hyöty noiden tutkimusten tuloksista osataan kenties soveltaa vasta vuosien ja vuosikymmenien kuluttua. Kaikki tiede rakentuu aina aiemman tutkimuksen päälle, ja ne suuretkin läpimurrot syntyvät ainoastaan kumuloituvan tutkimuksen tuloksena. Ei joku sukupuolentutkimuskaan syntynyt tyhjiössä tai rakentannut teoreettista pohjaansa ja metodologiaansa tyhjästä, vaan kivijalkana on koko tieteentekemisen pitkä historia.

[Atte Saarela]

Pari korjausta liittyen lääketieteen kliinisiin kokeisiin Facebookin Skepsis-ryhmästä, kiitos Eero Kuusisto-Gussmann

Tähän pointtiin pieni kommentti: "He saavat määritellä millaisella kysymyspatteristolla määritellään vaikka "hyvinvointi" ja kokeet kestävät usein esim. 6 viikkoa mikä on liian lyhyt aika."

Kyllä sitä pidempiäkin tutkimuksia tehdään ja "kysymyspatteristoa" ei lääkefirmat voi repiä hatusta tai muokata oman maun mukaisesti, vaan kyllä niihin käytetään ihan psykometrisesti validoituja ja testattuja kyselyitä, joiden käyttö määritellään tutkimusprotokollassa jo ennen tutkimuksen aloittamista. Mikäli näin ei toimita, ei ole mitään toivoa saada tutkimusta julki missään kunnon julkaisussa.

[newspeak]

Pari korjausta liittyen lääketieteen kliinisiin kokeisiin Facebookin Skepsis-ryhmästä, kiitos Eero Kuusisto-Gussmann

Tähän pointtiin pieni kommentti: "He saavat määritellä millaisella kysymyspatteristolla määritellään vaikka "hyvinvointi" ja kokeet kestävät usein esim. 6 viikkoa mikä on liian lyhyt aika."

Kyllä sitä pidempiäkin tutkimuksia tehdään ja "kysymyspatteristoa" ei lääkefirmat voi repiä hatusta tai muokata oman maun mukaisesti, vaan kyllä niihin käytetään ihan psykometrisesti validoituja ja testattuja kyselyitä, joiden käyttö määritellään tutkimusprotokollassa jo ennen tutkimuksen aloittamista. Mikäli näin ei toimita, ei ole mitään toivoa saada tutkimusta julki missään kunnon julkaisussa.

Et vieläkään osaa erottaa lääketiedettä ja lääketutkimusta toisistaan. Ja lisäksi haet perusteluita somesta ideologisen yhteisön joukosta. Tiedätkö lainkaan mistä puhut?

[Atte Saarela]

Pari korjausta liittyen lääketieteen kliinisiin kokeisiin Facebookin Skepsis-ryhmästä, kiitos Eero Kuusisto-Gussmann

Tähän pointtiin pieni kommentti: "He saavat määritellä millaisella kysymyspatteristolla määritellään vaikka "hyvinvointi" ja kokeet kestävät usein esim. 6 viikkoa mikä on liian lyhyt aika."

Kyllä sitä pidempiäkin tutkimuksia tehdään ja "kysymyspatteristoa" ei lääkefirmat voi repiä hatusta tai muokata oman maun mukaisesti, vaan kyllä niihin käytetään ihan psykometrisesti validoituja ja testattuja kyselyitä, joiden käyttö määritellään tutkimusprotokollassa jo ennen tutkimuksen aloittamista. Mikäli näin ei toimita, ei ole mitään toivoa saada tutkimusta julki missään kunnon julkaisussa.

Et vieläkään osaa erottaa lääketiedettä ja lääketutkimusta toisistaan. Ja lisäksi haet perusteluita somesta ideologisen yhteisön joukosta. Tiedätkö lainkaan mistä puhut?

En täysin, mutta kylläkin osittain. Enkä hae perusteluita vaan vasta-argumentteja joista esimerkki yllä.

Saat esittää lisää vasta-argumentteja.

Lääkkeettömästä mielenterveyspotilaiden hoidosta on oikeasti saatu hyviä tuloksia

https://www.madinamerica.com/2015/04/essay-finnish-open-dialogue-five-year-follow/

Supposedly it's cheap.  From what I've heard they spend the least amount of money per capita on people with psychosis of any area of Finland.  And it makes sense too.  After all, people who get better and don't become disabled end up working and putting money into the system through their taxes, not taking money out of it.

Ja Norjassa on otettu mielenterveyspotilaille käyttöön mahdollisuus saada aina halutessaan lääkkeetöntä hoitoa, tämä olisi hyvä saada Suomeenkin

Åsgård psychiatric hospital in Tromsø, Norway is a rather tired-looking facility, its squat buildings mindful of institutional architecture from the Cold War era, and in terms of its geographic location, it could hardly be located further from the centers of western psychiatry. Tromsø lies 215 miles north of the Arctic Circle, with tourists coming during the winter months to catch a glimpse of the Northern Lights. Yet it is in this remote outpost, on a hospital floor that had been closed but was recently refurbished, that one can find a startling sign on the door to the ward: medikamentfritt behandlingstilbud.

The translation to English: medication free treatment. And this is an initiative that the Norwegian Ministry of Health ordered its four regional health authorities to create.

https://www.madinamerica.com/2017/03/the-door-to-a-revolution-in-psychiatry-cracks-open/

[Atte Saarela]

Tässä tutkimus jossa psykoosilääkkeiden on havaittu vaikuttavan kielteisesti kognitiivisiin kykyihin

https://www.cambridge.org/core/journals/psychological-medicine/article/is-cognitive-impairment-associated-with-antipsychotic-dose-and-anticholinergic-equivalent-loads-in-firstepisode-psychosis/1DF469DDEBABD8C0B01E5F0F70FDCF06

[newspeak]

Et sinä nyt edelleenkään ymmärrä lääketiedettä, vaan tuot esille lääkevastaista ennakkoluuloasi. Ei lääketiede ole pelkkää lääkkeiden määräämistä. Lääkkeet määrätään tiettyä tarkoitusta varten tarvittaessa. Juuri lääkärit painiskelevat näiden lääkkeiden toimivuuskysymysten kanssa ja pyrkivät hoitosuhteissaan käyttämään oikeita lääkkeitä parhaalla mahdollisella tavalla. Jos mennään psykiatrian ja mielialalääkkeiden alueelle, ei sielläkään lähtöajatuksena ole ongelmien ratkaisu pelkkien pillereiden avulla.

Lääkärin työ ei ole lääkereseptien kirjoittamista. Lääkärin työ alkaa siitä hetkestä, kun hän kohtaa potilaan, eikä se lopu reseptin kirjoittamiseen.

Ihanko oikeasti kuvittelet, etteivät ne joita nämä lääkeasiat erityisesti koskevat tietäisi näistä asioista?

[Demlan it-tuki]

ihan hyvin on ollut jo pitkään ammattilaisten tiedossa, että tehokkain hoito erilaisiin yleistyneen ahdistuneisuushäiriön jne muotoihin on yhdistelmä lääkkeitä ja terapiaa. Suomessa ja muualla toki säästösyistä tarjotaan ensin sitä lääkehoitoa, kun se on sen pari euroa purkki vs 100e/45min kelaterapia. Toki tämä on poliittinen ongelma, mutta tällä ei ole juurikaan tekemistä tieteenfilosofisten kysymysten kanssa.

[Atte Saarela]

ihan hyvin on ollut jo pitkään ammattilaisten tiedossa, että tehokkain hoito erilaisiin yleistyneen ahdistuneisuushäiriön jne muotoihin on yhdistelmä lääkkeitä ja terapiaa. Suomessa ja muualla toki säästösyistä tarjotaan ensin sitä lääkehoitoa, kun se on sen pari euroa purkki vs 100e/45min kelaterapia. Toki tämä on poliittinen ongelma, mutta tällä ei ole juurikaan tekemistä tieteenfilosofisten kysymysten kanssa.

No minä nyt juuri yritän tässä kyseenalaista sitä, millä perusteella voidaan sanoa että jokin asia on ollut pitkään ammattilaisten tiedossa.

"Kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että olet väärässä" on tietysti argumentti joka kuulostaa hyvältä, mutta ei välttämättä ole kovin hyvä argumentti, jos ongelmat ovat taustalla olevassa tieteessä.

Suurin osa lääkäreistä oikeasti seuraa hoitosuosituksia aika orjallisesti. Silloin kun niitä ei seurata orjallisesti, tulokset voivat olla paljon parempia.

Entä sitten, jos otetaan asiantuntija-argumenttiisi mukaan kaikki ne norjalaiset asiantuntijat, jotka päättivät, että on parempi antaa mielenterveyspotilaille mahdollisuus myös lääkkeettömään hoitoon, ovatko nyt kaikki nämä norjalaiset asiantuntijat väärässä, koska suomalaiset hoitosuositukset sanovat näin?

[Demlan it-tuki]

ihan hyvin on ollut jo pitkään ammattilaisten tiedossa, että tehokkain hoito erilaisiin yleistyneen ahdistuneisuushäiriön jne muotoihin on yhdistelmä lääkkeitä ja terapiaa. Suomessa ja muualla toki säästösyistä tarjotaan ensin sitä lääkehoitoa, kun se on sen pari euroa purkki vs 100e/45min kelaterapia. Toki tämä on poliittinen ongelma, mutta tällä ei ole juurikaan tekemistä tieteenfilosofisten kysymysten kanssa.

No minä nyt juuri yritän tässä kyseenalaista sitä, millä perusteella voidaan sanoa että jokin asia on ollut pitkään ammattilaisten tiedossa.

"Kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että olet väärässä" on tietysti argumentti joka kuulostaa hyvältä, mutta ei välttämättä ole kovin hyvä argumentti, jos ongelmat ovat taustalla olevassa tieteessä.

Suurin osa lääkäreistä oikeasti seuraa hoitosuosituksia aika orjallisesti. Silloin kun niitä ei seurata orjallisesti, tulokset voivat olla paljon parempia.

Entä sitten, jos otetaan asiantuntija-argumenttiisi mukaan kaikki ne norjalaiset asiantuntijat, jotka päättivät, että on parempi antaa mielenterveyspotilaille mahdollisuus myös lääkkeettömään hoitoon, ovatko nyt kaikki nämä norjalaiset asiantuntijat väärässä, koska suomalaiset hoitosuositukset sanovat näin?

siis mikä tässä on nyt se asiantuntijoiden väite? Mitä työn kautta on joidenkin ammattilaisten kanssa jutellut kaikkia harmittaa se, ettei resursseja yksinkertaisesti riitä kuin pahiten oireileville, eikä ole tarjota terapiaa ensihoidoksi kenellekään.

[newspeak]

LÄÄKKEET!

[Atte Saarela]

siis mikä tässä on nyt se asiantuntijoiden väite? Mitä työn kautta on joidenkin ammattilaisten kanssa jutellut kaikkia harmittaa se, ettei resursseja yksinkertaisesti riitä kuin pahiten oireileville, eikä ole tarjota terapiaa ensihoidoksi kenellekään.

No joo, se, että on aina järkevää tuputtaa potilaille niitä lääkkeitä, eikä ole koskaan järkevää kyseenalaistaa suomalaisia hoitosuosituksia, vaikka hoitosuosituksia esimerkiksi Norjassa ovat kuitenkin aika erilaiset.

Resurssien puute on lyhytnäköistä politiikkaa, koska jos lääkkeettömään hoitoon panostettiin enemmän, ei tarvitsisi esim. maksaa niin paljon työkyvyttömyyseläkkeitä.

Kuten aiemmassa avoimen dialogin mallista kertovassa jutussa mainittiin, pitkällä aikavälillä se tulee erittäin halvaksi.