Onko Perussuomalaiset populistipuolue?

[Atte Saarela]

Tämänpäiväisessä Hesarin pääkirjoituksessa ollaan sitä mieltä, että koska persut ovat populistipuolue, heitä ei kannata ottaa hallitukseen:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005960369.html

Populismin syleilystä voi saada itselleenkin ikäviä sivuvaikutuksia

Oikea vastaus populismiin ei ole nyt yhteistyö vaan aitojen ja vaikeiden vastausten hakeminen yhteiskunnan monimutkaisiin ongelmiin.

...

ESPANJAN politiikan oikealle laidalle ilmaantunut populistinen ja nationalis­tinen puolue Vox vaatii kansallisen perhe­väkivallan vastaisen ohjelman romuttamista ehtona yhteistyölleen muiden porvaripuolueiden kanssa.

...

Porvarileirissä kansallispuolue PP ja sen rinnalle voimistunut Ciuda­danos torjuivat ensin yksiselitteisesti vaatimuksen. Sittemmin erityisesti PP:n piiristä on kuulunut jupinaa, että voisiko suojelun ehkä ulottaa naisten ohella aiempaa paremmin miehiin ja että ehkä byrokratiaa voisi hieman karsia.

Kuulostaa tutulta. Vakiintuneet puolueet miettivät, millä ehdoilla ne voisivat tehdä yhteistyötä sellaisen puolueen kanssa, joka hylkää tutut perusarvot mutta nousee parlamentaariseksi vaa'ankieleksi.

Tässä hesarin pääkirjoituksessa on sellainen päättelyvirhe, että ensin oletetaan, että persut voidaan luokitella "populisteiksi" samoin kuin joku satunnainen espanjalainen ääliölauma, ja näin ollen persutkin ovat ääliöitä.

Mutta ovatko persut enää edes populistipuolue? Populismia on hankala määritellä, mutta tässä yksi määritelmä Wikipediasta

A common framework for interpreting populism is known as the ideational approach: this defines populism as an ideology which presents "the people" as a morally good force against "the elite", who are perceived as corrupt and self-serving. Populists differ in how "the people" are defined, but it can be based along class, ethnic, or national lines. Populists typically present "the elite" as comprising the political, economic, cultural, and media establishment, depicted as an homogeneous entity and accused of placing their own interests, and often the interests of other groups—such as foreign countries or immigrants—above the interests of "the people". According to this approach, populism is a thin-ideology which is combined with other, more substantial thick ideologies such as nationalism, liberalism, or socialism. Thus, populists can be found at different locations along the left–right political spectrum and there is both left-wing populism and right-wing populism.

Perussuomalaiset ovat nykyään talouspoliittisesti enemmän oikeistoa kuin vasemmistoa, joten persut eivät voi olla ainakaan vasemmistopopulistinen puolue.

Toisaalta oikeistopopulismin määritelmä on ylläolevan perusteella ongelmallinen. Mikä on sitten se "eliitti" jonka oikeistopopulisti katsoo moraalisesti huonoksi?

Eliittihän tarkoittaa vallassaolijoita, joten ovatko esimerkiksi kaikki oppositiossa olevat puolueet sitten tämän määritelmän mukaan populisteja, jos he vastustavat vallassaolevia hallituspuolueita?

Vai vaaditaanko populismin määritelmän täyttämiseksi lisäksi se, että vastustetaan "eliittiä" eli tässä tapauksessa hallituspuoleita moraalisin perustein?

On kyllä myönnettävä, että persut näkevät enemmistöpuolueiden toiminnassa myös moraalisesti kyseenalaisia piirteitä, mutta toisaalta nämä voidaan nähdä myös epäpätevyytenä. Koska epäpätevyyden ja moraalittomuuden välinen raja on joskus niin häilyvä, minusta ainakaan ylläolevan Wikipedian määritelmän perusteella persuja on vaikea selkeästi luokitella populistipuolueeksi.

Otetaan seuraava määritelmä Wikipedian artikkelista

Other scholars active in the social sciences have defined the term populism in different ways. According to the popular agency definition used by some historians of United States history, populism refers to popular engagement of the population in political decision making. An approach associated with the scholar Ernesto Laclau presents populism as an emancipatory social force through which marginalised groups challenge dominant power structures. Some economists have used the term in reference to governments which engage in substantial public spending financed by foreign loans, resulting in hyperinflation and emergency measures. In popular discourse, the term has sometimes been used synonymously with demagogy, to describe politicians who present overly simplistic answers to complex questions in a highly emotional manner, or with opportunism, to characterise politicians who seek to please voters without rational consideration as to the best course of action.

Jälleen, koska olemme nykyään talouspoliittisesti enemmän oikealla kuin vasemmalla, tämä määritelmä ei oikein istu persuihin. Emme kannata lyhytnäköistä talouspolitiikkaa.

Entä voitaisiinko tämän määritelmän perusteella Perussuomalaiset voitaisiin laskea populistipuolueeksi, koska ajattelemme Suomen kansan etua, ja pohdimme millä poliittisilla ratkaisuilla kannatusta voitaisiin nostaa?

Isot puolueet tekevät sitä varmasti paljon järjestelmällisemmin ja isolla rahalla.

Entä sitten se, että esitämme yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin? On älytöntä kutsua tätä populismiksi, mikäli niitä monimutkaisia mutta paremmin toimivia ratkaisuja ei ole kukaan pystynyt vielä esittämään.

[Emo]

Minua äänestäjänä ei tällainen persujen luokittelu ja määrittely kiinnosta ollenkaan, ohjelma ja sen toteutus ratkaisee, olkoon mädäkkien mielestä vaikka natsipopulismia. En piittaa, pelkkiä sanoja.

[Atte Saarela]

Niinhän se on.

Mitä enemmän mietin, sitä enemmän tuntuu siltä, että käsite nimeltä "populismi" on merkityksellinen ainoastaan ihmisille jotka eivät viitsi ajatella itse.

[Brandis]

Entä sitten se, että esitämme yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin? On älytöntä kutsua tätä populismiksi, mikäli niitä monimutkaisia mutta paremmin toimivia ratkaisuja ei ole kukaan pystynyt vielä esittämään.

Odottelen vielä enemmän sisältöä perussuomalaisiin ulostuloihin ja linjanvetoihin ennen kuin muodostan kantani otsikon kysymykseen, mutta..

Mutta ylle nostamastani keskeisimmästä kysymyksestä sen verran, että tämä tosiaan on ongelma. Samanaikaisesti kun pitäisi pystyä selkiyttämään pääteemoja, niitä tulisi voida viedä myös syvemmälle.

[Atte Saarela]

Entä sitten se, että esitämme yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin? On älytöntä kutsua tätä populismiksi, mikäli niitä monimutkaisia mutta paremmin toimivia ratkaisuja ei ole kukaan pystynyt vielä esittämään.

Odottelen vielä enemmän sisältöä perussuomalaisiin ulostuloihin ja linjanvetoihin ennen kuin muodostan kantani otsikon kysymykseen, mutta..

Mutta ylle nostamastani keskeisimmästä kysymyksestä sen verran, että tämä tosiaan on ongelma. Samanaikaisesti kun pitäisi pystyä selkiyttämään pääteemoja, niitä tulisi voida viedä myös syvemmälle.

Ok, tarkoitin, että persujen esittämät ratkaisut maahanmuuttokysymyksiin ovat verrattain yksinkertaisia.

Mutta mitä persujen kantoja pitäisi sitten pohtia syvällisemmin?

[törö]

Politiikka on nykyään niin syvältä perseestä, että syrjään jääminen on puolueelle lopulta pelkkä etu. Jossain vaiheessa kansa heittää sen huipulle ihan vain siksi, ettei se vituta niin paljon kuin muut.

SDP on noussut tällä katapultilla suurimaksi puolueeksi suunnilleen samoista lukemista, kuin missä Persut on nyt, eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö jossain vaiheessa olisi Persujen vuoro. Pitää vain odottaa, että uuvattien tekemä vahinko puolueen uskottavuudelle unohtuu ja kansa huomaa, ettei Rinnekään osaa muuttaa paskaa kullaksi.

Sama ongelma on Persuillakin sitten kun niiden vuoro koittaa, mutta se kuuluu peli henkeen.

[Roope]

Tämänpäiväisessä Hesarin pääkirjoituksessa ollaan sitä mieltä, että koska persut ovat populistipuolue, heitä ei kannata ottaa hallitukseen:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005960369.html

Populismin syleilystä voi saada itselleenkin ikäviä sivuvaikutuksia

Oikea vastaus populismiin ei ole nyt yhteistyö vaan aitojen ja vaikeiden vastausten hakeminen yhteiskunnan monimutkaisiin ongelmiin.

[...]

Kuulostaa tutulta. Vakiintuneet puolueet miettivät, millä ehdoilla ne voisivat tehdä yhteistyötä sellaisen puolueen kanssa, joka hylkää tutut perusarvot mutta nousee parlamentaariseksi vaa'ankieleksi.

Samaa on pähkäilty Ruotsissa viime syyskuun vaaleista lähtien. Yhtenä vaihtoehtona on ollut valtiopäivillä ruotsidemokraattien tuesta riippuvainen porvarihallitus. Ratkaisun hetket ovat edessä ensi viikolla, kun valtiopäivät äänestää taas pääministeristä.

SUOMESSA on tullut tavaksi toistaa oppia, jonka mukaan populismin voi syleillä hengiltä hallitusyhteistyöllä, ja näyttöäkin siitä on. Suomen maaseudun puolue Smp näännytettiin hallituksessa vuosina 1983–1990. Kaksi vuotta hallitusyhteistyötä riitti hajottamaan perussuomaiset kesäkuussa 2017. Hallituksessa jatkaneet siniset kituvat.

[...]

OPETUS on, että populistien syleilyllä on ei-toivottuja haittavaikutuksia populistien lisäksi myös toiselle osapuolelle. Yhteistyön ehdoksi on tarjolla järjettömyyksiä, joilla ei edes alun perin ole tavoiteltu ratkaisua mihinkään.

[...]

Suomessa on päästy hieman vähemmällä, mutta täälläkin populistit alkavat muistuttaa enemmän Espanjan Vox-puoluetta kuin vajaat neljä vuotta sitten hallitukseen syleiltyjä perussuomalaisia.

Populistien oman toiminnan kärjistyminen selkiinnyttää tilannetta. Nyt ei kannata syleillä, vaan on hyvä aika hakea halpojen heittojen sijaan oikeita vastauksia vaikeisiin kysymyksiin.

Helsingin Sanomat 10.1.2019

Tutun kuuloisen sanahelinän takana ei ollutkaan Kataisen Jyrki vaan toimittaja Kari Huhta.

Perussuomalaisten suosion nousu oli odotettavissa Oulun epäiltyjen seksuaali­rikosten jälkeen – Miksi maahan­muuton ongelmista puhuminen on muille puolueille vaikeaa?

Perussuomalaiset ottavat ilmatilan populistisilla puheillaan, kun muut eivät kerro näkemyksiään eivätkä ammu alas perussuomalaisten hokkuspokkus-ratkaisuja.

[...]

PERUSSUOMALAISILLA on tähän yksinkertainen ratkaisu. He ovat ehdottaneet, että Suomi lopettaisi kokonaan humanitaarisen maahanmuuton. Se tarkoittaa, että Suomi ei myöntäisi enää lainkaan turvapaikkoja eli rikkoisi kaikki kansainväliset sopimukset, jotka ovat nykyisen turvapaikkapolitiikan takana.

[...]

Nämä ovat tyypillisiä populistisia puheenvuoroja: mustavalkoisia, yksinkertaisia ja niin kovasydämisiä, että enemmistö suomalaisista ei niitä kannata.

[...]

Tässä on myös medialla tekemistä, mutta puolueetkin voisivat tehdä osansa esimerkiksi suhteuttaakseen keskustelua ja ampuakseen alas perussuomalaisten hokkuspokkus-ratkaisut. Maahanmuuttajista ylivoimaisesti suurin osa on tullut Suomeen työn ja perheen takia, ei turvapaikkaa hakeakseen.

Helsingin Sanomat 10.1.2019

Myös tänään:

Pääkirjoitus: Perussuomalaisten kannatuksen nousu on uutinen mutta ei ehkä yllätys

Muut puolueet saattavat samaan aikaan torjua hallitus­yhteistyön perus­suomalaisten kanssa ja antaa perus­suomalaisten suosion vaikuttaa omaan linjaansa.

[...]

Itsenäisyyspäivän tienoilla poliisi kertoi Oulussa ­alaikäisiin kohdistuneista epäillyistä seksuaalirikoksista. Teoista epäillyillä on ulkomaalaistausta. Samoihin aikoihin julkisuudessa puhuttiin myös muista rikoksista, joiden tekijöiksi epäiltiin ulko­maalaistaustaisia henkilöitä.

Tällaiset uutiset ruokkivat perussuomalaisten kannatusta. Perussuomalaiset on Suomessa puolue, joka suhtautuu torjuvasti maahanmuuttoon. Sen vastaukset ovat yksinkertaisia verrattuna muiden puolueiden puheenvuoroihin.

Helsingin Sanomat 11.1.2019

On siis väärin ja populismia tarjota yksinkertaisia ja ymmärrettäviä ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin, kun tarjolla olisi myös aitoja ja oikeita vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Tosin ne muiden puolueiden monimutkaiset ratkaisut eivät ole toimineet tai ne on jätetty toteuttamatta, mutta sehän vain osoittaa, että ne eivät ole ainakaan halpaa populismia.

Maahanmuutto ei oikeasti ole erityisen monimutkainen tai vaikeasti hahmotettava kokonaisuus. Vaikean siitä tekevät vasta piiloagendat, joita toimittajat ja pääkirjoitustoimittajat eivät voi sanoa ääneen. Otetaan sitten Välimeren hukkumiset, Afrikan väestöräjähdys tai Oulun raiskaukset, loogiset johtopäätökset ja vaadittavat politiikan muutokset ovat varsin yksinkertaisia ja yhdensuuntaisia mutta poliittisesti hankalia, koska niin moni vaikutusvaltainen taho vastustaa kukin omista syistään Suomelle ja Euroopalle vahingollisen maahanmuuton rajoittamista.

Eilenkin HS-toimittaja Teija Sutinen kauhisteli, että humanitaarisen maahanmuuton lopettaminen "rikkoisi kaikki kansainväliset sopimukset, jotka ovat nykyisen turvapaikkapolitiikan takana". Ei rikkoisi ainakaan yhtään enempää kuin EU:n Turkki-sopimus, jossa sovittiin Kreikasta turvapaikkaa hakevien käännytyksestä turvalliseen Turkkiin.

Kun yksinkertaisia toimivia ratkaisuja vastustetaan populismiin vedoten, taustalta paljastuu kerta toisensa jälkeen tietämättömyys ja piiloagendat.

[Brandis]

Mutta mitä persujen kantoja pitäisi sitten pohtia syvällisemmin?

Maahanmuuton osalta keskittyä käymään esimerkiksi arvokeskustelua, keskinäisen luottamuksen heikentymistä -> sen vaikutuksia hyvinvointiyhteiskuntaan (voiko ratkaisu kestävällä tasolla olla vain siirtyminen talouspoliittisesti enemmän oikealle?), ruotia kansallista identiteettiä - miten se on rakentunutta, mikä sen merkitys on ja mihin suuntaan sitä ollaan tulevaisuuden yhteiskunnissa kuljettamassa (onko se niin arvotonta pääomaa, että se on valmis uhrattavaksi?) tai pyrkiä kyseenalaistamaan perheenyhdistämisiä keinona palauttaa yhteisön tuomaa hyvinvointia maahanmuuttajayhteisöissä jne.

Osaltaan em. teemoihin on jo puututtu, mutta johtopäätökset ovat jääneet kovin ohuiksi. Yhteiskunnallinen keskustelu edelleen velloo tältä osin aiheissa, jotka olisivat kovin helppoja perussuomalaisten taholta alasampua, jos valmiutta näihin kohtiin reagointiin oltaisiin hiottu.

Maahanmuuttopoliittinen keskustelu kokonaisuudessaan on yhteiskunnassamme varsin pinnallista tasoa.

[Jepulis]

PS populistinen? Eikös populismi ole sitä, että yksinkertaistetaan kansalle sopivaan muotoon muodikkaita ajatuksia ohkaisin perustein.

Jussi kertoo, että sähköauto ei ole realistinen vaihtoehto maassamme toistaiseksi. Eikä se vielä olekaan. Tämä on totta ja totuus on usein ikävää, eikä sitä haluta kuulla.

Pääministeri Sipilä hehkutti sähköautoja jumalan selän taaksekin, että ikäänkuin ne sopii kaikille, heittäen pilkallisesti Jussille: "Mun Teslalla ajelee yhdellä latauskerralla Ouluun!"

- Pääministerin Tesla maksaa yli sata tonnia.
- Se Teslan tankkaus kestää yli tunnin.
- Teslankin joutuu tankkaamaan kahdesti, myös lähtiessä ja välillä edes kerran. Jos tulee takaisin Oulusta 2 kertaa lisää.
- Sellaiseen sähköauton, johon kuluttajalla voisi olla varaa, ei mahdu kuin joku 150 km realistista ajomäärää, eikä ainakaan esim. peräkärry 'mökkimatkalle' perähikiälle ole mahdollinen.
- Ouluun on Helsingistä 607 kilometriä.
- Tavanomaisella 5500 euron käytetyllä autolla välillä Oulu-Helsinki tarvitsee tankata 0-1 kertaa.
- Sähköauton lataus kotona on käytännössä ainoa vaihtoehto jos moisen hankkii. Se vaatii yleensä jopa tuhansien eurojen sähkötyöt auton lisäksi. Yleensä kerrostaloissa sitä valmiutta ei ole.


Esimerkki ei ole edes likikään ainut valtapuolueiden populistisista heitoista. Jo päänimisterin kämppä oli selvä populistinen veto, joskin upposi yleisöön vaihtelevasti, mediaan upposi sekin kuin veitsi voisulaan.

Keskustapuolue vasta onkin populistinen.

[n.n.]

Populismi, jos sillä on varsinaista, siis tarpeellista, kontekstia koskaan ollutkaan, on kokenut jonkinlaisen arvonlaskun jokusena vuosikymmenenä. Sanasta on tullut leimakirves, jolla merkitään kaikki, useimmiten oikealla laidallla olevat puolueet, joita ei oteta/haluta ottaa tosissaan. Sanalla halutaan viestittää, että sen kohde tarjoaa vääristelevän yksinkertaisia vastauksia ongelmiin ja siten yrittää kerätä kannatusta.
Mikä sitten olisi populismin vastakohta? Analyyttinen ja pitkällä aikavälillä toimiva puolue? Nykyinen vaalijärjestelmä ei sellaista mahdollista, koska vetovastuu vaihtuu neljän vuoden välein, enkä usko, että siihen on tarvettakaan. Pitkäjänteisyys on enemmän kuin katettu virkamiehistöllä, jos se vain tekee työnsä. Analyyttisyys? Joitakin analyyttisen oloisia poliitikkoja on esiintynyt, mutta ei ainakaan ylimmän johdon syvin olemus ole. Jos ei muusta syystä, niin valtioonjohtoon kohdistuvasta kiireestä johtuen - monet poliitikot myöntävät suoraan etteivät ehdi paneutumaan asioihin niin hyvin haluaisivat.
Mitä sitten jää ns. populismin vastapariksi? Jos ei syväpohdittua ja pitkäjänteistä politiikkaa, niin vaihtoehdoksi jää toimijoiden luulo sellaisesta. Jäljelle jää pintaraapaistua mukamas syvällisiä perusteita, jotka eivät kestä hetkenkään pohdintaa. Tämä on korostunut varsinkin Sipilän aikana, jolloin erilaisten ministeritason heittojen aukirepimisestä on tullut kansanhuvi.
Jos populismi on halpaa, älyllisesti köyhää kannatuksenhakua, niin sen vastaparina tuntuu olevan päätön mukaälykäs koheltaminen, joka ei kestä edes sitä vähää kritiikkiä mitä ('aito') populismi voisi kestää.
Mutta pääasiahan olikin, että se on persuilta ja rasismilta pois.

[hulaq]

En ymmärrä mitä tekemistä populismilla on minkään kanssa. Jos persut tekee mitä sanoo niin niitähän pitää äänestää.

[akez]

Populismin syleilystä voi saada itselleenkin ikäviä sivuvaikutuksia

Oikea vastaus populismiin ei ole nyt yhteistyö vaan aitojen ja vaikeiden vastausten hakeminen yhteiskunnan monimutkaisiin ongelmiin.

HS 10.1.2019 https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005960369.html

Espanjan politiikan oikealle laidalle ilmaantunut populistinen ja nationalis­tinen puolue Vox vaatii kansallisen perhe­väkivallan vastaisen ohjelman romuttamista ehtona yhteistyölleen muiden porvaripuolueiden kanssa.

Vaatimus tyrmistyttää, vaikka olisi jo ehtinyt turtua tämän aikakauden populismiin. Kyseessä on sanan perinteisessä merkityksessä haaste, johon pitää vastata Espanjan lisäksi monessa muussakin länsimaassa. Miten tällaisen populismin kanssa toimitaan?
(...)

Oleellista on se, miksi Vox esittää niin järjettömältä kuulostavan vaatimuksen kuin perheväkivallan vastaisen ohjelman lopettamisen.
(...)

Sepä kuulostaa järjettömältä vain siksi, että HS-toimittaja on päässyt leipomaan kyseisen jutun mieleiseensä muottiin ja olettaa, että muut ovat täysin pihalla koko asiasta, jolloin kusetus onnistuu helposti heittämällä mukaan taikinaan vain muutaman suurelle yleisölle hämäräksi jäävän väitteen ja vihjauksen. Tämä vuorostaan on täysin normitoimintaa HS:ssä.

Espanjasta löytyy asian suhteen seuraavaa tietoa. Voimassa on jo sukupuoliväkivaltalaki ja sen seuraksi on kaavailtu kiistelyn aiheena olevaa perheensisäistä väkivaltaa koskevaa lakia (La ley de violencia intrafamiliar). Jo pienellä asian pintaraapaisulla osoittautuu, että asia on huomattavasti HS:n pääkirjoittelijan esittämää monitahoisempi. Gonzalo Bans on Antenna 3 tv-kanavan toimittaja.

Gonzalo Bans analysoi sitä, miksi Vox vastustaa nykyistä sukupuoliväkivaltaa koskevaa lakia

Vox on kaikkein kriittisin nykyistä sukupuoliväkivaltaa koskevaa lakia kohtaan. Puolue esittää lain kumoamista. Ryhmittymä puolustautuu tämän normin osalta sillä, että se ei aio tukea PP- ja Ciudadanos-puolueiden hallitusta.

Antenna3 8.1.2019 juttu espanjaksi

Vox katsoo, että laki on syrjivä ja se vainoaa miehiä vain sen takia, että he ovat miehiä. Lisäksi he huomauttavat, että se ei taistele miehiä vastaan esitettyjä valheellisia syytöksiä vastaan ja siksi tarvitaan erityinen laki suojelemaan miehiä naisten harjoittamalta kotiväkivallalta.

Santiago Abascalin Vox-puolue painottaa, että Espanjassa suurin osa naisia murhanneista on ollut ulkomaalaisia. Lisäksi he sanovat, että kyseinen laki on gender-ideologian ja radikaalifeminististen järjestöjen sanelema.

Vox puolueen pääsihteeri Santiago Abascal toteaa: "Tässä ei ole tarkoituksena laittaa miehiä naisia vastaan, eikä naisia miehiä vastaan, vaan hyökkääjät uhreja vastaan."

Kuten huomataan niin noissa laeissa on kyse "hatecrime"-ideologian jatkeesta, jossa ihmiset luokitellaan suosikkiryhmiin ja asetetaan siten eriarvoiseen asemaan lain edessä. Samasta rikoksesta ei tule samaa tuomiota, vaan rangaistus määräytyy ryhmiin kuulumisen ja jopa väärien ajatusten perusteella. Skaala voi olla sakko tai 2 vuotta vankeutta samasta rikoksesta, näin mm. USA.ssa. Siksipä tuosta on hyvinkin aiheellista käydä polemiikkia.

Löysin myös erään El Espanol -lehden artikkelin (11.1.2019), jossa kerrotaan aiheesta tehdystä mielipidetutkimuksesta. Sen mukaan 67% espanjalaisista kannattaa sukupuoliväkivaltaa koskevaa lakia ja 20% haluaa kumota sen. 13% ei osannut sanoa kantaansa.

Liitekuvassa tutkimuksen tuloksista puolueittain. "En contra" vastustaa lain kumoamista. "A favor" taas kannattaa lain kumoamista. Viimeksi mainittuja löytyy kaikista puolueista. Kunnon debatti ainakin on paikallaan.

Tutkimuksessa kysyttiin myös, mitä mieltä ihmiset olivat Vox-puolueen esityksestä karkottaa "paperittomat" matut. 60% vastanneista kannatti tätä esitystä.