Bisquitin kolumni IS 3.12. 2019

[pienivalkeapupu]

Bisquitin kolumni: Määrällinen tehtävä

Hupenevan väestönkasvun ja huoltosuhdetta uhkaavan vääristyneen ikärakenteen oikaisemiseksi on vakiintunut kaksi ratkaisumallia.
NYKYISISSÄ vastuullisen median ankarissa oloissa ensimmäistä lähestymistapaa on turvallisinta luonnehtia kulttuurirelativistisen globaalihumanistiseksi.

Jos ei kuitenkaan ole välttämätöntä tarvetta hankkia hyvän ihmisen sädekehää, koulukuntaa voi myös kuvata vanhaa hokemaa mukaillen Suomi suureksi, maahanmuutto vapaaksi ja minareetteihin varret -ryhmittymäksi.

No, leikki leikkinä. Eihän minareetteihin mitään varsia kuulu. Niistä kuuluu varsin toisenlaisia.

Jälkimmäisen tyylisuunnan määrittelemiseksi ei tarvita sen kummempia terminologisia hienouksia kuin biologia. Ja sen keskeisiä väittämiähän on, että yleisellä tasolla kopulaatiolla ja populaatiolla on elimellinen yhteys.

Suomalaisista nykypäättäjistä ovat tämän kp-linjan kannattajina profiloituneet muun muassa Antti Rinne ja Sari Essayah.

Kummankin poliittisen viiteryhmän muistaen asianomaisten tavat lähestyä herkkää kysymystä eroavat merkittävästi.

Muitta mutkitta asiaan menevä Essayah on ehtinyt ehdottaa kp-toimeen ryhtyneille julkisista varoista tonnin kannustepalkkiota.

No, eihän tuolla summalla vielä mitään sugar mommy -statusta hankita, mutta on esityksessä sentään konkreettista yritystä.

Yhteisellä kukkarolla yleensä luontevasti viihtyvän Rinteen ratkaisu on tuotakin yllättävämpi. Ei mitään valtion elintä tai jäykkää orgaania, vaan talkoot, tuo supisuomalainen vertaistuen ja naapuriavun hybridi, jossa pari hoitaa homman, joku juo oluet ja loput katselevat sivusta.

ISOSSA kuvassa maahanmuutolla on kaksi plussapuolta.

Ensinnäkin sen kautta saadaan Suomea suurentamaan jo valmiiksi kopuloitua väkeä.

Toiseksi valikoidun maahanmuuton avulla myös suomalaiset pääsevät kosketuksiin maailmalta tuttuihin mutta meille uusiin oppipohjaisiin ilmiöihin.

Tästä on ollut puhetta jo ennenkin, mutta oppipohjaisia ilmiöitä ei pidä sekoittaa Suomessa nyt niin muodikkaaseen ilmiöpohjaiseen oppimiseen.

Oppipohjaisia ilmiöitä maailmalla riittää eikä vähiten Afrikassa. Mainiona esimerkkinä naissukupuoleen kohdistuva ei-lääkinnällinen kajoava hoito.

Länsimaiden suunnalla on jämähdetty siihen, että tuollaiset operatiiviset toimenpiteet aloitetaan sekä asianomaisen että ikähaitarin yläpäästä. Oppipohjaisten ilmiöiden maissa järjestys on tunnetusti päinvastainen.

HANKALIA kysymyksiä ratkaistaviksi, eikä vähiten siksi, että maailmalla niin suositut ärhäkkäät hästäg-liikkeet ovat ajaneet myös perinteisiin sukupuolirooleihin perustuneen terveen kurtiseerauksen hankalaan rakoon.

Jotta jatkossa menisi paremmin, sopuun olisi päästävä ainakin kahdesta perusasiasta:

Maskuliinisuus ei välttämättä ole toksista eikä feminismi kaksista.

Seppo Ahti

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005916128.html

Tirsk