Lasten ja nuorten pahoinvointi, naisten työssäkäynti, varhaiskasvatus

[trump]

Käsitteet ehkä pitäisi määritellä uudelleen...

Varhaiskasvatusta tapahtuu myös valtionlaitosten ulkopuolella ja koti on yleensä pienelle lapselle turvallisin ympäristö (lapset eivät jää kasvattamatta)
Lasten kanssa kotona olevat ovat aina jossain määrin töissä, jos lastentarhojen täditkin ovat (työllisyyden mittari ei ole validi, jos kotityön määrää ei mitata)
Digitalisaatio ja tekoäly ovat tuoneet teknologisen työttömyyden, joten miksi sokeasti tavoitella korkeaa palkkatyöllisyysastetta ihmisten kustannuksella?

[Foundation]

Kahden lapsen äitinä näen

Heteroperheen ominaisuus on kasvu. Kuten Linkolakin sanoi, kahden lapsen perhe noudattaa vähenevää kaavaa, joten kahden lapsen perheessä täytyy järjestys olla täysin oikein, että edes perheen kulut saadaan minimoitua. Kulujen kasvua sieltä on tulossa.

Ja lisään vielä sellaisenkin seikan, että nykyään, jos mies ei satu olemaan tuomari tai lääkäri tai kuuluisa jääkiekkoilija, naisen on pakko käydä töissä, jotta perhe saa suuhunsa muutakin kuin hernesoppaa. Ylipäätään jotta vuokra ja laskut tulee maksettua, kummankin vanhemman on käytävä töissä. Moni äiti varmasti haluaisi jäädä kotiin, mutta kun se ei ole taloudellisesti mahdollista!

Kuten kuvasta näkyy, lisäraha menee aina samaan suuntaan.

Vähenevien työpaikkojen yhteiskunnassa: yhdestä perheestä molemmat vanhemmat töissä vs. perheestä yksi töissä. Vanhemmat näyttävät lapsilleen perheenhoitotaidoillaan, mitä tarkoittaa huono herraonni.

http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174955-tyolaman-segregaatio-on-seuraus-mahdollisuudesta-valita
https://books.google.fi/books?id=K-EtCAAAQBAJ&pg=PA469

[Don Nachos]

Tuulenhenki kirjoitti asiaa ja aloittaja jotain kummaa salalitto-vainoharhaa.

Kotivanhemmille pitäis olla testit ovatko kykeneväisiä kasvattamaan yhtään ketään. Jotkut saattavat olla hyviä ja toiset taas katastrofaalisen huonoja. Päiväkoti on turvallinen vaihtoehto.

Ainakin omien lasten kohdalla varhaiskasvatus on ollut erinnomaista. Kun taas katselee kotikasvatettuja jotka tulee eskariin, niin ne tuntuu olevan n. vuoden kehityksestä jäljessä. Sekin on vain sattumaa. Jos lapsen kasvattaminen tapahtuu lähinnä istuttamalla lapsi telkkarin eteen, niin ei kannata ihmetellä jos lapsi ei juuri mitään osaa.

[simplex]

Päivän uusimpaan aiheeseen liittyvään tutkimukseen (http://www.labour.fi/?wpfb_dl=4669) en ole vielä tarkemmin pintapuolista vilkaisua tarkemmin tutustunut.

Nyt olen korjannut tämän puutteen sivistyksessäni ja tutustunut tarkemmin mainittuun tutkimukseen. En oikein tiedä, mistä tämän purkamisen edes aloittaisi. Päällimmäisenä koko tutkimuksesta jäi käteen aika erikoinen fiilis. Ehkä aloitan sillä, että vastaan jäsenten @Tavan ja @Paju kommentteihin koskien tuota tutkimuksen toista päätulosta, joka koskee äitien työllisyyttä.

Siis... Mitä mitä mä juuri luin? Eikö kotihoidon tuen koko pointti ja tarkoitus ole nimenomaan vähentää äitien työllisyyttä? Sitähän jaetaan juurikin, jotta äiti voisi olla kotona?

^ Kuvittelen, että asiaa tarkastellaan pidemmällä aikavälillä. Jos kotihoidon tuelle jää vuosikausiksi roikkumaan, olisi ajateltavissa, että työllistyminen hankaloituu.

Ennen tutkimuksen lukemista kuvittelin (kuten myös ilmeisesti @Paju) tutkimuksen koskeneen tosiaan jotain vähän pidempää aikaväliä kuin sitä varsinaista aikaa, jolloin kotihoidon tukea voi hakea. Mutta nyt kun luin tutkimusraportin tarkemmin, niin en kertakaikkiaan pysty löytämään sieltä sellaista näkökulmaa, jossa olisi tarkasteltu työllistymistä kotihoidontuen jälkeisenä aikana. Kun tuota raporttia katsoo, niin kaikki taulukot, joissa äidin työllisyyttä on tarkasteltu, on jaettu 12-kuukauden mittaisiin ikkunoihin perheen nuorimman lapsen iän mukaan. Ja ylimmillään ikkuna ulottuu aikaan, jossa nuorin lapsi on iältään 28-39 kuukautta. Käytännössä kotihoidon tukea maksetaan siihen asti, kun nuorin lapsi on iältään 36 kuukautta, joten tuo korkein ikäikkuna menee yli kotihoidon tuen päättymisestä yli vain kolmen kuukauden verran, ollen suurimmalta osin päällekkäinen sen ajan kanssa, jolta kotihoidon tukea maksetaan.

Muutoin tutkimuksessa todetaan äitien työllisyydestä mm. seuraavaa (boldaaukset omiani):

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuntalisien muutoksella todella on vaikutusta niin lasten kotihoidon tuen käyttöön kuin sen kääntöpuolena äitien työllisyyspäätöksiin. Ryhmässä, joka kohtaa kuntalisän muutoksen, äitien työhön osallistuminen vähenee juuri sinä vuonna, kun kuntalisän määrä kasvaa. Vertailuryhmässä ei tapahdu vastaavaa muutosta.

Taulukossa 2 kuvataan äidin ansioihin perustuvan työllisyyden ja kotihoidon tuen käytön välistä yhteyttä yksilötasolla. Taulukossa kuvataan regressiokertoimia, jossa selitettävänä muuttujana  on indikaattori sille, että kotihoidon tukea on saatu vähintään 2000 euroa vuodessa ja selittävänä muuttujana ansiotuloista laskettu indikaattorimuuttuja työnteolle. Tämä yksilötason regressio osoittaa, että näiden välillä on voimakas negatiivinen korrelaatio. Korrelaatio ei saa arvoa yksi, koska tyypillisesti kalenterivuoden aikana äiti on sekä kotihoidon tuella, että ansiotöissä. Voimakas negatiivinen korrelaatio osoittaakin sen, että kotihoidon tuella ja ansiotöissä oleminen ovat toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja myös tarkasteltaessa tilannetta yksilötasolla.

Eli kai tässä on pakko todeta, kuten @Tavan jo aiemmin totesi: "Mitä mitä mä juuri luin?". Koin varmaankin jonkinlaisen aivosähköhäiriön kun totesin, että tässä tosiaan tarkemmin lukienkin päädytään siihen, että kun kotihoidontukea kasvatetaan, niin silloin äitien työllisyys vähenee sinä aikana, kun kotihoidontukea voi nostaa. Eli siis tuki, jonka on tarkoitus mahdollistaa lasten kotona hoitaminen, vaikuttaa todellakin niin, että töistä ollaan pois ja hoidetaan kotona lapsia. Onhan siis kiva, että asiaa on tutkittu, mutta en tiedä, kenelle tämä varsinaisesti tuo uutta ja yllättävää tietoa?

Lukekaapa joku muukin tuo tutkimus. Ehkä vain onnistuin epähuomiossa ohittamaan sivukaupalla materiaalia, jossa pohdittiin tilastoja hyödyntäen vaikutuksia työllisyyteen muultakin kuin siltä ajalta, jolloin kotihoidontukea saa nostaa.

------

Toinen tutkimuksen päätuloksista oli lisääntyneet virheet neuvoloiden Lene-testeissä kuntalisän käyttöönoton jälkeen. Näistä tutkimuksessa sanotaan mm. seuraavaa (boldaukset omia, lainauksia aika paljon, eivät välttämättä ihan järjestyksessä):

Lapsiin pidemmät kotihoitojaksot vaikuttavat niin, että ne lisäävät todennäköisyyttä saada huonompi tulos neuvolan Lene-testissä, eli kotihoidon vaihtoehtona varhaiskasvatus näyttäytyy tällä mittarilla parempana vaihtoehtona 1–2-vuotiaille lapsille.

Keskustelusta Suomessa on ollut aliedustettuna tutkittu näyttö siitä, mikä on lasten kotihoidon ja siihen liittyvän kotihoidon tuen vaikutus lapsiin. ... Kansainvälisesti kausaalista näyttöä lasten hoitoon liittyvien poliitikoiden vaikutuksesta on jonkin verran, mutta eri tutkimukset päätyvät erisuuntaisiin tuloksiin, joten selkeitä johtopäätöksiä Suomen politiikkasuosituksiin näistä on vaikea vetää

Tulokset neuvola-aineistolla osoittavat, että kotihoidon tuella on keskimäärin negatiivinen vaikutus lapsiin neuvolatesteissä mitattuna. Tämä negatiivinen tulos ilmeni erityisesti 4- tai 5-vuotiaille tehtävässä Lene-testissä (Leikki-ikäisten  neurologisen  kehityksen seurantatesti),  erityisesti  niissä  osatesteissä, jotka pyrkivät mittaamaan lapsen kognitiivista kehitystä. Lene-testeissä ilmeni enemmän ongelmia juuri sen jälkeen, kun kotihoidon tuen määrä kuntalisän johdosta kasvaa. Tälle tulokselle näytetään, että muutos tapahtui ryhmässä, jolle kuntalisä oli noussut edellisenä vuonna suhteessa ryhmään jolle kuntalisä ei lähivuosina muuttunut, ja ryhmien välillä ei tätä ennen ollut eroa Lene-testien kehityksessä. Siten tulos vaikuttaa uskottavasti seuraavan juuri kotihoidon tuen muutoksesta. Muihin neuvolatesteihin tulokset eivät ole aivan näin selkeitä, mutta osaryhmissä niissäkin on samansuuntaisia vaikutuksia.

Kotihoidon  tuen  negatiiviset  vaikutukset  varhaislapsuuden  tulemiin  voidaan  tulkita  kotihoidon vaikutukseksi, jonka vaihtoehtona lapset olisivat ainakin osapäiväisessä varhaiskasvatuksessa.

Tässä tutkimuksessa keskitytään seuraamaan erityisesti lastenneurologisten testien tuloksia. Sen tavoitteena on löytää neuvolassa lapset, joilla on kehityksen häiriöitä tai viivettä tai joilla on riski oppimisvaikeuksiin.

Vaikka lapsella  olisi  yksittäisessä  testissä  -  merkintä,  ei  se  välttämättä  vielä  kuvaa  merkittävää poikkeamaa iänmukaisesta kehityksestä. Laajemmassa tutkimusaineistossa testien systemaattinen epäonnistuminen kuvaa kuitenkin jotain oleellista lasten kehitysten trendeissä.

Lene-testien virheiden esiintymisen keskiarvo on 0,21 tai 0,22 tälle otokselle. Siten sarakkeen (1) vaikutus on noin kahdeksan prosentin ja sarakkeen (4) noin viiden prosentin kasvu virheiden esiintymistodennäköisyydessä siitä, että kuntalisän määrä nousee sadalla eurolla kuukaudessa. Täten vaikutusta voi pitää melko suurena suhteessa estimoinnissa käytettyyn tukien rahallisen määrän vaihteluun.

Tutkimme  myös  1-  ja  2-vuotiaiden  kotihoidon  tuen  vaikutusta  lasten  myöhempiin 
koulutusvalintoihin. Käytämme tässä mittareina toisen asteen koulutusvalintoja ja yhteisvalintarekisteristä peruskoulun päättötodistuksen arvosanoja sekä ylioppilastutkinnon 
arvosanoja. Näistä mittareista ei löytynyt vaikutusta lapsiin.

Aineistosta on selvää, että jonkinasteista korrelaatiota löytyy virheiden määrän ja lisääntyneen kotihoidon välillä. Mutta kuitenkaan pitkällä tähtäimellä merkitsevää vaikutusta lapsen koulumenestykseen ei löytynyt.

Oikeastaan tilanteen purkaminen kannattaa varmaan ensin aloittaa taulukosta 13. Siellä on tutkittu Lene-testin virhepistemäärän korrelaatiota eräisiin koulumenestyksen mittarehin: 9. luokan arvosanaan (ilmeisesti arvosanojen keskiarvo), lukiovalintaan, ammattikouluvalintaan ja ylioppilastutkinnon arvosanaan. Taulukosta käy ilmi, että Lene-testin virhepisteiden lukumäärä korreloi tilastollisesti merkitsevästi ja negatiivisesti 9. luokan arvosanan, lukiovalinnan ja yo-tutkinnon arvosanan kanssa. Eli siis ne, jotka ovat saaneet enemmän virhepisteitä aikanaan neuvolatestissä, saavat myös huonompia arvosanoja 9. luokan päättötodistuksessa, tulevat valituksi lukioon harvemmin ja saavat yo-todistuksesta huonompia arvosanoja kuin vähemmän neuvolatestissä virhepisteitä saaneet. Vastaavasti korrelaatio on positiivinen ammattikouluvalinnan suhteeen, eli enemmän virhepisteitä neuvolatestissä on yhteydessä siihen, että henkilö on myöhemmin tullut valituksi ammattikouluun.

Nyt kun on ensin opittu, että Lene-testin virheet korreloivat tilastollisesti merkitsevästi ja negatiivisesti myöhempään koulumenestykseen, ja toisaalta on opittu se, että lisääntynyt kotihoito näyttäisi olevan yhteydessä enempiin virhepisteisiin Lene-testissä, niin miten sitten lisääntynyt kotihoito on yhteydessä koulumenestyksen mittareihin? Äkkiseltään voisi kuvitella, että koulumenestys olisi jossain määrin heikompaa. Taulukko 12 tarjoilee kuitenkin jonkinlaisen ehkä yllättävän käänteen tähän.

Itseasiassa taulukosta 12 on luettavissa, että kuntalisästä (eli tutkijoiden päätelmien mukaan lisääntyneellä kotihoidolla) ei saada tilastollisesti merkitseviä korrelaatiokertoimia mihinkään käytetyistä koulutusmittareista. Kuten tutkijat huomattauttavat, kaksi taulukon korrelaatiokertoimista (9. luokan arvosana ja lukiovalinta) olisivat tilastollisesti merkitseviä 10% tasolla (ilmeisesti siis 90% luottamusväliä käytettäessä.) Ja näihin, kuten itseasiassa muihinkin aineistosta laskettuihin koulumenestysmittareidein korrelaatiokertoimiin, näyttäisi pätevän se, että ne ovat etumerkiltään päinvastaisia suhteessa siihen, miten Lene-testin virhepistemäärät korreloivat vastaaviin koulumenestysmittareihin. Eli siis enempi kotihoito on johtanut tilastomielessä esimerkiksi parempiin 9: luokan arvosanoihin ja useampiin lukiovalintoihin, jos käytetään 90% luottamusväliä. (Jota ei kyllä yleensä tyypillisesti käytetä.)

On siis mielenkiintoista, että kotihoito näyttäisi olevan yhteydessä enempiin virhepisteisiin Lene-testissä, Lene-testin virhepisteet näyttäisivät olevan yhteydessä huonompaan koulumenestykseen, mutta kuitenkin tilastoaineiston valossa kotihoito näyttäisi olevan yhteydessä ennemminkin parempaan kuin huonompaan koulumenestykseen (tosin vain 90% luottamusvälillä, eli siten ei tilastollisesti riittävän merkitsevästi). Liitteen event study kuvaajat antavat kuitenkin ymmärtää sen suuntaista, että mitään systemaattista heikkoa signaalia positiiviseen suuntaan ei näihin liity, vaan kyseessä on vain "satunnaista heiluntaa" sekä ennen että jälkeen kuntalisän käyttöönoton.

Emme pysty tarjoamaan varmaa syytä sille, miksi lyhyellä aikavälillä selkeä vaikutus löytyy ja pidemmällä ei.

Ainoa jokseenkin uskottavan kuuloinen tarjottu syy taisi olla peruskoulun vaikutus. Mutta toisaalta peruskoulu ei näyttäisi tasoittavan kaikkia Lene-testin eroja, koska Lene-testin virhepistemäärillä on selkeä korrelaatio myös peruskoulun jälkeen. Toisaalta voisi ainakin arvella, että niissä tilanteissa kun Lene-testi kertoo jostain selkeästä neurologisesta häikästä, niin peruskoulu ei riitä tilannetta korjaamaan.

Mutta esitän tässä argumentin, että tähän voi olla muitakin syitä, jotka eivät välttämättä edes liity kognitiivisten kykyjen kehitykseen siinä mielessä kuin Lene niitä mittaa. Voisiko esimerkiksi yhtenä selittävänä tekijänä (ja systemaattisen biaksen aiheuttajana) olla se, että kotona olevat lapset ovat keskimäärin paljon vähemmän tekemisissä vieraiden aikuisten kanssa kuin päiväkodissa olevat? Tämä voisi heijastua testitilanteessa siten, että kotihoidossa olleelle lapselle tilanne, jossa vieras aikuinen kertoo ohjeita, sekä seuraa ja arvioi tehtävien tekemistä ilman tutun aikuisen läsnäoloa, on huomattavasti paljon uudempi, jännittävämpi ja stressaavampi kuin vaikkapa päiväkodissa olleelle. Päiväkodissa oleva lapsi on enemmän harjoitellut vieraiden aikuisten läsnäollessa toimimista ja siten testitilanne itsessään voi olla monessa mielessä tutumpi. En ole psykologi (edes kyökkipsykologi), mutta arvelen, että pienelle vähän herkemmälle 4-vuotiaalle lapselle voi jo tuollainen uuden tilanteen mukanaan tuoma paine aiheuttaa sen, että joissain tehtävissä voi mennä vähän lukkoon tai sitten muuten vain alisuorittaa. Tällöin enemmän virheitä ei siis niinkään tulisi huonompien kognitiivisten taitojen seurauksena vaan testin järjestelyyn liittyvien seikkojen vuoksi. Tämä tietysti selittäisi kätevästi sen, miksi vaikutuksia pitkällä välilläkään ei näy, koska testin tulkinnan mielessä tilanne on jokseenkin "savua ilman tulta", false positive siis.

Ja tulee muuten huomata, että ylipäätään nuo virhesuoritusten määrät testeissä yli kaikkien tutkittavien ovat ns. vaikeammissa tehtävissä huomattavan suuria, useampia kymmeniä prosentteja joidenkin kohdalla, ks. Taulukko 9. Eli sinänsä virheitä tulee ihan normaalistikin aika yleisesti, joten en yllättyisi, jos pieni lisäpaine tilanteessa lisäisi niitä entisestään.

En siis sano, että lisääntynyt virheiden määrä johtuu tämän tyyppisestä asetelmasta, mutta en pidä sitä poissuljettunakaan ainakaan lukemani raportin perusteella. (Joku foorumin päivystävä oikea psykologi voi tyrmätä tämän ajatuksen asiantuntemuksellaan, mutta itsestäni tämä tuntuu luontevalta vaihtoehdolta parin oman lapsen kokemuksella. )

Jos Lene-testissä havaitaan kokonaisarviona selvä viive iänmukaisessa kehityksessä, lapsi ohjataan tarkempiin tutkimuksiin ja niiden tulosten perusteella mahdollisesti tukitoimiin tai terapiaan.

Tämä on mielenkiintoista. Tästä herää kysymys, että miksi aineistoon ei ole yhdistetty tieto mahdollisesti tarkempien tutkimusten tuloksista? Eikö tietoa ole ollut saatavilla (luulisi, että olisi ollut)? Onko siis lisääntynyt kotihoidon määrä lisännyt esimerkiksi tarkempien tutkimusten tai diagnosoitujen kehitysviivästymien määrää? Jos esimerkiksi diagnosoitujen kehitysviivästymien määrä lisääntynyt lisääntyneen kotihoidon seurauksena, niin tämä sulkisi pois esimerkiksi tuon esittämäni vaihtoehdon siitä, että kyseessä on jokin testin systemaattinen bias varhaiskasvatuksen hyväksi. Nyt tutkimus ei sinällään ota kantaa onko diagnosoituja kehitysviivästymiä tullut enemmän vai ei.

Siten otettuna huomioon sekä vaikutukset äitien työllisyyteen että vaikutukset lapsiin, kotihoidon tuki ei vaikuta kovin optimaaliselta järjestelmältä, koska se ohjaa voimakkaasti ihmisten päätöksiä. Hyvä tukijärjestelmä huolehtisi ihmisten tuen tarpeesta ohjaamatta käyttäytymispäätöksiä voimakkaasti.

Tätä argumenttia on hieman hankala ymmärtää. Eikö kotihoidontuki nimenomaisesti anna vaihtoehtoja (niille, joilla ei taloudellista liikkumavaraa ole riittävästi) sen suhteen, hoitaako lapsia kotona vai kodin ulkopuolisessa hoidossa? Kotihoidon tuen poistaminen nimenomaisesti olisi se voimakkaasti ohjaava tekijä, koska entistä harvemmalla olisi mahdollisuus valita. Jokseenkin samalla logiikalla kai voisi sanoa, että opintotuki ei ole optimaalinen järjestelmä, koska se ohjaa (vähemmän varoissaan olevia) ihmisiä opiskelemaan sen sijaan, että he menisivät töihin. Vai mitä tässä en nyt oikein ymmärtänyt?

Yllä esitettyä hieman hajanaista kansainvälisen kirjallisuuden taustaa  vasten  tuloksemme  varhaiskasvatuksen hyödyistä suhteessa kotihoitoon antaakin arvokasta tietoa päätöksenteon  tueksi.

Lasten hoitomuotojen vaikutuksista lapsiin käydään varmasti jatkossakin vilkasta yhteiskunnallista keskustelua, johon toivomme tässä tutkimuksessa esitettyjen tulosten tuovan tieteellistä näyttöä.

Niinpä niin. Tutkimuksessa esitetään sinänsä mielenkiintoinen havainto (korrelaatio), mutta varsinaisten syy-seuraussuhteiden selvittäminen tuntuu jääneen vähän puolitiehen. Sen sijaan tuntuu olevan kiire yleistää ja antaa toimenpidesuosituksia tyyliin:

Toinen tapa ilmaista tämä tulos on, että lyhyellä aikavälillä lapselle varhaiskasvatus vaikuttaa suhteellisesti paremmalta vaihtoehdolta kuin kotihoito.

Kohtuullisen nopea johtopäätös, kun huomioi, että kyseessä on vain yksi mittari, jonka värähdyksen syykään (se mekanismi mittarin värähdyksen taustalla) ei ole varsinaisesti selvitetty. Ja lisäksi kun huomioi, että pitkän tähtäimen vaikutuksia ei havaittu, niin ei kai näillä perusteilla ihan pitäisi vielä ohjeita lähteä jakelemaan.

Ja ylipäätän ajatus siitä, että joku yksittäinen mittari tiivistäisi helposti kaiken sen, mistä kotihoidon ja kunnallisen varhaiskasvatuksen välisissä eroissa oikeasti on kysymys tai mitä tehtävä valinta tarkoittaa niin lapsen, perheen tai yhteiskunnan kannalta, on mielestäni jotenkin väkisin ja kaukaa haettu. Kokonaisuus on paljon monimutkaisempi, mutta sehän ei tunnu nykyään menoa haittaavan. Suositellaan silti jotain ja mielellään kaikille samaa.

Ja luonnollisesti tutkiva journalismi ei ole säästellyt klikkiotsikoitaan tästä tutkimuksesta otsikoidessaan:

• "Tutkimus: Kotihoito lisää lasten kehitysongelmia" (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005699780.html )
• "Neuvoloiden testien tulos: Kotihoito lisää lasten kehitysongelmia" (https://www.iltalehti.fi/politiikka/201805302200979205_pi.shtml )
• "Palkansaajien tutkimuslaitos: Kotihoito jättää jäljet äidin uraan ja lapsen kehitykseen" (https://www.aamulehti.fi/uutiset/palkansaajien-tutkimuslaitos-kotihoito-jattaa-jaljet-aidin-uraan-ja-lapsen-kehitykseen-200979405/ )
• "Suomalaistutkimus: Kotona hoidetuilla lapsilla havaitaan neuvolassa muita enemmän kehitysongelmia – 'Pikkulapsille olisi edullisempaa mennä varhaiskasvatukseen'" ( https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005699795.html )
• Jne..

Mielestäni on tavallaan jännää, että otsikoissa puhutaan täydellä laidalla havaituista kehitysongelmista, vaikka tutkimuksessa ei mainita sanallakaan sitä, että kehitysongelmia olisi diagnosoitu (se tarkempi tutkimus, johon tarvittaessa Lene-testistä ohjataan) enemmän. Toisaalta jätetään huomiotta ne aiemmat tutkimukset joiden perustella (ei-laadukkaaseen) varhaiskasvatukseen ei nimenomaisesti pikkulapsena kannattaisi keskimäärin mennä.

No, ovatpa otsikot ainakin linjassa tämän otsikon kanssa: "OECD patistaa Suomea uudistamaan kotihoidon tuen: vanhempien työssäkäyntiä lisättävä" (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005700081.html)

Jätän jokaisen omalle vastuulle säätää foliopipon kireyden sopivaksi, sillä luonnollisesti OECD:n julkaiseman suosituksen ja tuosta tutkimuksesta seuranneen mediaryöpsäyksen kohtuullisen yhtenevä ajoitus täytyy olla pelkkää sattumaa.

Tulipa vähän pitkä tarina, mutta ehkä joku jaksoi lukeakin. En vain saanut lyhennettyä tarpeeksi.

[Paju]

Kiitokset jäsen @simplex :ille tutkimuksen ongelmakohtien avaamisesta! Kyllä pitkänkin viestin lukee, kun se on tiivistä asiaa.

Iltalehden haastattelemat psykologit kiinnittivät huomiota siihen, että osa lene-testin osioista mittaa harjaantumalla opittavia taitoja. Tämä olisi ihan linjassa simplexin sen havainnon kanssa, että tutkimuksessa ei huomioitu lapsen mahdollisten kehitysongelmien jatkoselvittelyn tuloksia.

Muitakin puutteellisuuksia haastatellut olivat huomanneet, ja heidän mukaansa tulokset ovat tarkoitushakuisia:

[Hämeenlinnan perheneuvolan johtava psykologi Sirpa] Seppäsen mukaan tieteellisessä työssä on tärkeää kontrolloida tutkimustulokset ja tarkastella esimerkiksi tutkimusasetelmaa kriittisesti. Vanhempien koulutustaso vaikuttaa ratkaisevasti lapsen kognitiiviseen kehitykseen. Tutkimuksessa ei ole esitelty kotihoidon tukea käyttäviä vanhempia koskevia taustamuuttujia, väliin tulevia tekijöitä, kuten vanhemman psyykkinen hyvinvointi ja sosiaalinen tilanne.

Tutkimusasetelma on [Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla] Ahtolankin mielestä todella hankala monella tavalla. Siinä pitää ottaa huomioon muun muassa kuntien väliset erot, yhteiskunnallinen tilanne tutkimusaikaan ja se, että myös neuvoloiden Lene-seulaa muutettiin juuri silloin, mikä tekee tutkimuskokonaisuuden vielä normaaliakin haastavammaksi.

Koko tutkimuksen keskeinen mittari on Ahtolan mielestä epäselvä. Mittarina on kuntalisän määrä ja sen muutos, ei siis edes suoraan se, ovatko lapset kotihoidossa vai eivät. - Tämä on varsin olennainen ongelma tutkimusasetelmassa.

[..]

Tehdyssä tutkimuksessa erot lasten kehityksen välillä näkyvät vain alle kouluiässä, eivät enää myöhemmin.

Ahtolan mukaan tämä voi liittyä muun muassa siihen kysymykseen, mitä Lene-seula todella mittaa.

- Missä määrin on kyse lapsen taidoista ja ominaisuuksista, missä määrin oikeastaan harjoituksesta ja harjaantumisesta, jota pystyy kirimään kiinni myös myöhemmin? Harjaannuksen erot on eri asia kuin kehitykselliset ongelmat.

Seppänen painottaa, että neuvolaseula mittaa tiettyjä osa-alueita. Lapsen kehitys on paljon kokonaisvaltaisempaa kuin pelkkä kognitiivinen suoriutuminen. Seulassa sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen kehitys jää huomiotta.

Loput linkistä: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806012200983081_u0.shtml

[ismolento]

Tutkimuksessa havaitaan myös, että kotihoidon tuki vähentää äitien työllisyyttä

Siis... Mitä mitä mä juuri luin? Eikö kotihoidon tuen koko pointti ja tarkoitus ole nimenomaan vähentää äitien työllisyyttä? Sitähän jaetaan juurikin, jotta äiti voisi olla kotona?

Tuo ns. tutkimus näyttää muutenkin olevan sellainen, jossa tilaaja on ensin määritellyt mikä on tulos ja tutkijan/tutkijoiden tehtäväksi jää, miten annettuun tulokseen jotenkin uskottavasti päästään.

[ismolento]

Kokoomuksen into pikkulasten laitostamiseen liittynee tarpeeseen saada maahanmuuttajalapset kotoutettua, integroitua. Esim. Espoossa joka viides ekaluokkalainen on tällä hetkellä ulkomaalaistaustainen - siinä on opet helisemässä ja pian kaikenmoiset järkyttävän kalliit tukitoimet rullaamassa, jos kullannuput on ensimmäiset 6 elinvuotta kasvatettu vieraalla kielellä, täysin eri käyttäymissääntöjen ja arvostusten mukaan kodin neljän seinän sisällä.

(Lähes kaikesta samaa mieltä Brandiksen kanssa, erinomainen kirjoitus.)

Vaikka valtio onnistuisikin saamaan muslimi- tai muut maahanmuuttajalapset johonkin vääräoppiseen varhaiskasvatukseen, niin asian toinen puoli eli maahanmuuttajanaisten työllistyminen tuskin onnistuu nykyistä paremmin. Vaikka työpaikka löytyisikin, niin lasten isällä voi olla hyvinkin negatiivinen kanta emännän työssäkäyntiin.

[DuPont]

Kotivanhemmille pitäis olla testit ovatko kykeneväisiä kasvattamaan yhtään ketään. Jotkut saattavat olla hyviä ja toiset taas katastrofaalisen huonoja. Päiväkoti on turvallinen vaihtoehto...

Autoritaarisille ihmisille yhteiskunnan kasvattamat lapset ilmeisesti sopivat? Kuten 1930-luvulla.

Päiväkotiohjaajat toki pitää valita tarkoin, jotta ovat ideologisesti sopivia. Vanhemmathan pääsääntöisesti eivät ole autoritaarisessa mallissa ensisijaisia kasvattajia, vaan yhteiskunta?

[Tulevaisuus]

Ehkä tähän ketjuun sopisi.

Tänään oli koululla tyttären kevätjuhlat ja kaikki oli hienoa, lapset esiintyivät hienosti ja olivat panostaneet kovasti. Mutta sitten se iso mutta, läsnä oli silmiinpistävästi multikulti propaganda ja sitä tuotiin monessa kohtaa esiin. Tajusin sen lopullisesti kouluissa todentotta aivopestään lapsia moku aatteen taakse.
Mietin onko tämä syy jonka vuoksi voin ottaa lapsen koulusta pois ja vedota siihen että haluan suojella häntä ideologiselta vaikuttamiselta.

[Delaz]

Suomi on monikulttuurinen valtio. Olisi outoa jos monikulturellisuus ei olisi koulutuksen fundamenttina. Ja niin se onkin.

Jos haluaa, että lapsista kasvaa monikultuurillisia, marxilaisia hyödyllisiä orjia, kannattaa ne laittaa kouluun, yliopistoon. Koulutuksen vaikutus nuoriin on ilmeinen.

[simplex]

Se suunta, johon vanhempia Suomessa ollaan viime vuosina päivähoidon valtavirtaistamisessa ajettu, on todella väärin - mitkään ajatukset varhaiskasvatuksen tehostamisesta ovat jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittuja. Tai siitä miten jokainen lapsi tarvitsisi ammattimaista varhaiskasvatusta.

Tyypillisesti keskustelussa varhaiskasvatukseen liittyen on kai kaksi erilaista tehostamisen päälinjaa: ensimmäinen on kustannustehokkuus (mahdollisimman vähällä rahalla mahdollisimman paljon varhaiskasvatusta) ja toinen on jonkinlainen tavoitteellinen tehokkuus, ts. pyritään esimerkiksi mahdollisimman tehokkaasti parantamaan jotain akateemisia valmiuksia tai vastaavaa.

Ensimmäinen näistä vaihtoehdoista vaikuttaisi olevan lopputulemaltaan kovin ristiriitainen sen kanssa, mitä laadukkaalta varhaiskasvatukselta oletetaan. Kun kovasti säästetään kustannuksissa, saadaan suurempia ja vähemmän pysyviä ryhmiä, laitosmaisempia päiväkoteja, joustamattomia aikatauluja päivään (päiväkodin sisällä), stressaantuneempia ja ylityöllistetympiä hoitajia ja niin edelleen. Tätä kautta tehostaminen alkaa näyttäytyä helposti näyttäytyä hölmöläisen takinjatkamisena: Tehostamisesta seuraava henkilökunnan uupuminen ja lapsien stressaantuminen varmaan säästää kustannuksia (eli tehostaa) lyhyellä tähtäimellä, kun tuijotetaan yhtä taulukon kustannussaraketta. Toisaalta juuri nämä seuraukset saattavat aiheuttaa yhteiskunnassa kustannuksia muualla ja myöhemmin. Lyhytnäköiset säästöt voivat vaatia (mahdollisesti moninkertaisia) panostuksia asiaintilan korjaamiseen sitten aikanaan.

Tuo jonkinlainen tavoitteellinen tehokkuus on sitten sellainen haara, että sieltä on ehkä löydettävissä jotain toimivaakin. Helposti tuossa tosin lipsahdetaan sille puolelle, että lapsilta aletaan vaatia ja edellyttää jotain sellaista, mikä ei kertakaikkiaan heidän ikätasollaan ole mahdollista - ainakaan jos tarkastellaan koko ikäluokkaa tai suurta osaa ikäluokasta. (Yksittäisiä poikkeuksia saattaa tosin aina mahtua joukkoon.)

Kun tässä ketjussa on jo Keltikangas-Järviseen viitattu, niin tätä jälkimmäistä kehitystä hän kommentoi peruskoulun opetussuunnitelman suhteen esimerkiksi täällä ja lasten kasvattamisen osalta täällä. Jälkimmäisessä on aikalailla yhtenevä kommentti myös tuon kanssa, mitä sanot ammattimaisesta varhaiskasvatuksesta:

Vaikka lapsen yleiset kehityskaudet ovat vanhemmilta osin hukassa, on myös asioita, joissa heidän ylitseen tänä päivänä kävellään. Nykyinen keskustelu on huomaamattomalla tavalla vanhemmuutta syövää. Ei 80-luvulla ajateltu niin yleisesti, että mitä aikaisemmin lapsi pääsee ammattikasvattajan hoitoon, sitä paremmin hän voi. On yllättävää, miten täydellisesti tämä ajatus on mennyt läpi.

Välillä ihmettelen miksi vanhemmat eivät nouse barrikadeille, puolustamaan omaa ainutkertaista rooliaan lapsen vanhempina. Vanhemmuuden kunnia tulisi palauttaa.

Tuo ensimmäinen peruskoulua koskeva Keltikangas-Järvisen haastattelu sisältää myös mielenkiintoisen kommentin siihen, miten hänen mielestään peruskoulun tasa-arvoisuus on viime aikoina kehittynyt:

-Enää ei puhuta tasa-arvosta (peruskoulussa), kuten aiemmin, Helsingin yliopiston psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo.

Hän viittaa koululaisten eriarvoisuuden lisääntymiseen. Nykyjärjestelmässä pärjäävät ne, joiden vanhemmat ovat koko ajan mukana lastensa koulunkäynnissä.

– Vanhempien osuus tulee liian suureksi, ja se ei ole tarkoitus.

Tavoitteena pitäisi Keltikangas-Järvisen mukaan olla se, että lapset selviävät itse koulustaan ilman, että vanhemmat käyvät sitä kaiken aikaa lastensa kanssa.

Vaikka tämä kommentti koskee peruskoulua, niin mielestäni se liittyy myös tähän varhaiskasvatusasiaan. Kuten @Paju linkkasi aiemmin tässä ketjussa koskien eriarvoisuustyöryhmän raporttia:

Yhteiskunnan mahdollisuus vaikuttaa ennaltaehkäisevästi eriarvoisuuteen on vahvimmillaan silloin, kun luodaan edellytyksiä oppimaan oppimiselle ja kyvykkyyksiä oman elämän rakentamiseen. Viime vuosikymmenien tutkimustulokset ovat lisänneet ymmärrystä varhaiskasvatuksen merkityksestä nimenomaan tasa-arvon edistäjänä.

...

Koko ikäluokan 5-vuotiaasta kattava, oppivelvollisuutta edeltävä, nykyisen varhaiskasvatuslain tavoitteiden mukainen varhaiskasvatus on parhaita investointeja yhteiskunnan eheyteen ja tasa-arvoon. Tarvittavien resurssien ja kelpoisuuden omaavan henkilöstön riittävyyden varmistamiseksi on järkevää tehdä siirtyminen ajallisesti portaittain.

Koko ikäluokan kattavaan varhaiskasvatukseen siirtymiselle yksi motivaatio on tasa-arvo. Väkisinkin herää kysymys siitä, miten vaikuttavaa varhaiskasvatuksen "tasa-arvoistavuus" voi sitten lopulta olla, jos peruskoulussa ollaan menossa ihan toiseen suuntaan. Jos peruskoulussa suunta on kohti epätasa-arvoisuutta siinä mielessä, että vanhempien roolia koulunkäynnissä ollaan kasvatettu / kasvattamassa, niin eikö olisi ensisijaista katkaista tämä kehitys ja ottaa siinä askeleita taaksepäin? Peruskoulu on kai sinällään ainakin ollut kohtuullisen hyvin toimiva kokonaisuus ja suhteellisen järkevällä tavalla tasa-arvoistava?

Nykyaikaan liittyvä tasavertaisuuden ja yhtäläisten mahdollisuuksien vaade, sekä varhaiskasvatuksen profiilin nostaminen, ovat johtaneet tähän nurinkuriseen tilanteeseen, jossa aikuiset ihmiset ja vanhemmat ovat vieraantuneita siitä, mikä on ihmiselle luontaista; luonnollista lastenkasvatusta.

Tämä yhtälaisten mahdollisuuksien vaade on mielenkiintoinen ilmiö. Johonkin rajaan asti se on mielestäni järkevästi perusteltavissa: esimerkiksi jo mainittu peruskoulu ja muutenkin verovaroista kustannettu koulutusjärjestelmä ovat ainakin tähän asti olleet kohtuullisen onnistunut esimerkki siitä, että ainakin suurimmalle osalle saadaan edellytykset opiskella itselleen ammatti kykyjensä ja taipumustensa mukaan ja siten hyödyttää yhteiskuntaa. Kohtuullisen hyvin esimerkiksi vanhempien varallisuuden vaikutusta opiskelumahdollisuuksiin on saatu vähennettyä, eli opiskelu ei ole ainoastaan yhteiskunnan parhaiten toimeentulevan osan etuoikeus. Ja tästä kai on kiistatta ollut hyötyä myös yhteiskunnalle.

Mutta on varsin hyvä kysymys, mihin asti "yhtälaisia mahdollisuuksia" kannattaa yrittää ulottaa? Jos ajatellaan, että nyt halutaan 5-vuotiaat varhaiskasvatuksen piiriin tasa-arvon (nimenomaisesti sen yhtälaisten mahdollisuuksien tasa-arvon) nimissä, niin ei sekään luonnollisesti kaikkia eroja tasota. Jos nyt 5-vuotiaat laitetaan varhaiskasvatuksen piiriin, niin varmasti seuraava askel on sitten 4-vuotiaiden laittaminen varhaiskasvatukseen. Ja toki sitten voidaan huomata, että 3-vuotiaanakin vanhemmat saavat aikaan jotain eroja lapsissa, joten varhaiskasvatus ulotetaan sinnekin. Jatketaan tätä ajatusleikkiä hetki, niin kyllähän se epätasa-arvo alkaa jo siellä synnytyslaitoksella. Ja oikeastaan pelkkä päivällä tapahtuva varhaiskasvatus ei tasa-arvoista tarpeeksi, joten varmuuden vuoksi lapset olisi varmaan hyvä ottaa huostaan kokonaan, ettei vanhempien tausta pääse vaikuttamaan mitenkään lapsen mahdollisuuksiin. Ja sitten kun tuo on tehty, niin voidaan huomata, että kaikki nallekarkit eivät ole tasan sittenkään: perhana, kun biologia ja geenit. Joillain on biologiasta johtuen erilaisia taipumuksia kuin toisilla. Ehkä sitten mahdollisuuksien tasa-arvoistamista pitäisi jatkaa vielä vähän ja kloonata ihmiset samasta perimästä? Olisiko sitten tarpeeksi tasan vai vieläkö pitäisi yrittää vähän tasoitella? Varmaan tässäkin vaiheessa on vielä löydettävissä suurta vääryyttä tasavertaisissa mahdollisuuksissa.

Vaikka yllä oleva on tietysti kärjistystä, niin valitettavasti siinä on sekin puoli, että se ei kaikin puolin lopulta ole niin kauhean kaukana nykyisestä tasapäistävästä keskustelusta (vrt. esim. "ei pitäisi puhua tytöistä ja pojista vaan lapsista"). On jossain mielessä jopa irvokasta, että nykyisessä suvaitsevaisuuspuhkussa ei oikeastaan kauhean hyvin haluta suvaita sitä, että ihmisillä on erilaiset lähtökohdat elämään ja vaikkapa erilaisesta perhetaustasta tai vaikkapa biologiasta johtuen. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus kaikkeen. Mutta kun ei vaan ole. Tämän "korjaamiseksi" sitten esimerkiksi lapset haluttaisiinkin erottaa siitä (esim. kotikasvatuksesta), mikä tekee heistä erilaisia lähtökohdiltaan. En aina jaksa ymmärtää, mutta enpä aina oikein jaksa suvaitakaan.

Niin. Ja toki on sellaisia tapauksia, että lapsilla ei ole turvaa, ruokaa tai muissa perustarpeissa on räikeitä puutteita. Näissä tapauksissa toki jonkinlainen väliintulo on perusteltua. Mutta nyt keskustelu ainakin lehtijuttujen tasolla tuntuu helposti kulkevan sellaisia ratoja (vähän kärjistäen toki), että lapset olisi yleisesti ottaen parasta erottaa vanhemmistaan mahdollisimman pian lapsen edun, tasa-arvon ja yhteiskunnan eheyden nimissä.

Ja miten paljon kärjistystä tuo varhaiskasvatuksen aloittaminen synnytyslaitoksella sitten on? Opetusministeri ainakin puolitoista vuotta siten kertoi, että 1,5-vuotiaat pitäisi saada varhaiskasvatuksen piiriin.

Elefantti olohuoneessa tämän asian kohdalla on maahanmuuttajaperheenäitien syrjäytymisessä tyystin yhteiskunnasta ja työelämästä, omat kotoperäiset matalan koulutustason omanneet elämäntapakotiäitimme olisimme vielä yhteiskuntana kannatelleet, enkä usko, että asiasta olisi koskaan tullut tämänkaltainen ongelma. Koska mitään ilmiötä ei voida niputtaa maahanmuuttajalähtöiseksi tai pääsääntöisesti heistä johtuvaksi, tulee nyt puhua kaikkea kotiäitiyttä vastaan ja lasten päivähoidon puolesta.

Tämä elefantti on varmaan paljolti vastuussa siitä, että tuossa @Paju :n lainaamassa raportissa puhuttiin "yhteiskunnan eheydestä" syynä sille, miksi kaikki 5-vuotiaat pitäisi laittaa varhaiskasvatuksen piiriin. Mutta arvelen, että tämä tasa-arvonäkökulma ja erityisesti se mainitsemasi mahdollisuuksien tasa-arvo on paljolti myös ihan kotikutoista ilman maahanmuuttajiakin.

Ja kuten Tavan yllä jo mainitsikin, tämän pitäisi olla Perussuomalaisten yksi kärkiteemoista.

Uskon myös, että tälle olisi tilausta.

[Paju]

Tanskassa lapset velvoitetaan päivähoitoon kohdennetusti. Pyrkimyksenä on saada ongelmaryhmien jälkikasvu kieli- ja kulttuurikylpyyn, kun Suomessa koko ikäluokkaa tavoitellaan varhaiskasvatuksen piiriin.

Tanska pakottaa ongelmalähiöiden yksivuotiaat päivähoitoon oppimaan kieltä ja maan tapoja

Jos lapsi ei osallistu varhaiskasvatukseen, vanhemmat voivat menettää lapsilisät.

Tanskan ongelmalähiöissa asuvien yksivuotiaiden lasten on jatkossa osallistuttava varhaiskasvatukseen vähintään 25 tuntia viikossa. Ongelmallisiksi luokiteltuja alueita on kaikkiaan 55. Asiasta kertoo Tanskan radio DR verkkosivuillaan.

Tarkoituksena on opettaa lapsille tanskaa ja esitellä heille tanskalaisia tapoja, perinteitä ja arvoja. Jos vanhemmat kieltäytyvät viemästä lasta hoitoon, he saattavat menettää lapsilisät.

Lain perusteella 700 lasta pakotetaan päivähoitoon.

Loput linkistä: https://yle.fi/uutiset/3-10227145

Kotimaisessa keskustelussa ei uskalleta puhua humanitaarisen maahanmuuton ongelmista, mikä estää toimenpiteiden kohdentamisen niitä oikeasti tarvitseviin. Toisaalta koko ikäluokan varhaista ja pakollista varhaiskasvatusta perustellaan jalosti lasten mahdollisuuksien ja äitien työllisyyden tasa-arvolla, vaikka tavoiteltaisiin julkisen talouden hyötyä.

[simplex]

Iltalehden haastattelemat psykologit kiinnittivät huomiota siihen, että osa lene-testin osioista mittaa harjaantumalla opittavia taitoja. Tämä olisi ihan linjassa simplexin sen havainnon kanssa, että tutkimuksessa ei huomioitu lapsen mahdollisten kehitysongelmien jatkoselvittelyn tuloksia.

Myös HS:n mielipidepalstalla oli eilen tarjolla kommentti tähän tutkimukseen. Kommentoijana myös ihan oikeat asiantuntijat tällä kertaa. (Boldaukset omiani.)

Päätelmä, että kotihoito voi aiheuttaa kehitykseen viivästymää, on uhkarohkea

Vanhempien koulutustason lisäksi lapsen kasvuympäristöllä ja vanhempien ohjaustavoilla tiedetään olevan vahva yhteys lasten oppimistuloksiin.

PALKANSAAJIEN tutkimuslaitos julkaisi raportin kotihoidon tuen vaikutuksista lapsiin (HS Kotimaa 31.5.). Raportin tulokset ovat herättäneet paljon keskustelua.

Raportissa on käytetty yhtenä mittarina Niilo Mäki Instituutin julkaisemaa ja neuvoloissa käytettävää Lene-seulontamenetelmää (leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio).

Yksi keskeinen raportin tulos pyrki osoittamaan, että kotihoidon tuen muutoksella (kuntalisällä) on kielteinen vaikutus tiettyjen Lene-tehtävien tuloksiin. Raportissa viitataan, että kotihoito voi aiheuttaa kehitykseen viivästymää. Tällaisen päätelmän tekeminen on uhkarohkeaa.

Tulokset raportissa viittaavat eittämättä siihen, että kuntalisän ja Lene-arviossa tehtyjen virheiden välillä on korrelatiivinen suhde, tosin hyvin marginaalinen. Raportin perusteella ei voida kuitenkaan tehdä päätelmiä siitä, miten se on yhteydessä lasten hoitomuotoon, koska sen vaikutusta ei ollut raportissa tutkittu. Lopulta, kuten raportissa mainitaan, kotihoidon tuen määrällä ei ollut vaikutusta myöhempään akateemiseen menestykseen.

On huomioitava, että Lene on seulontamenetelmä, ei testi. Seulonnan tarkoitus on tunnistaa lapset, joiden kehitys poikkeaa selvästi ikäryhmän normaalista vaihtelusta kehityksen eri osa-alueilla. Lene ei siis erottele mitenkään lapsia, joiden kehitys sujuu iänmukaisesti.

Aiemmassa tutkimuksessa vain testin kokonaisarvioiden on havaittu ennustavan myöhempää kehitystä. On myös huomioitava, että Lene ei sisällä sosioemotionaalisen kehityksen arviota, joka on erittäin tärkeä lapsen kokonaiskehitystä arvioitaessa.

Lasten kehitykseen ja testitilanteissa suoriutumiseen vaikuttavat monet tekijät. Vanhempien koulutustason lisäksi lapsen kasvuympäristöllä ja vanhempien ohjaustavoilla tiedetään olevan vahva yhteys lasten oppimistuloksiin, ja tyypillisesti ne otetaan huomioon arvioitaessa lasten kehitystä. Kotihoidossa olevat lapset voivat olla tottumattomia toimimaan vieraan aikuisen kanssa, mikä saattaa vaikuttaa testitilanteessa toimimiseen ja tuloksiin.

Lenen kehittäjätahona haluamme siis nostaa esille tärkeän seikan liittyen lasten kehityksen arviointiin ja psykologisten testien käyttöön. Testejä käyttävillä ja tulkitsevilla tutkijoilla tulisi olla riittävä perehtyneisyys käytetyn menetelmän ominaisuuksiin, käyttötarkoitukseen ja tulosten tulkitsemiseen. Näillä on suuri merkitys siihen, millaisia johtopäätöksiä voidaan tehdä.

Juha-Matti Latvala
toiminnanjohtaja, Niilo Mäki Instituutti

Riitta Valtonen
neuropsykologian erikoispsykologi

Mika Paananen
neuropsykologian erikoispsykologi, Niilo Mäki Instituutti

Timo Ahonen
kehityspsykologian professori (emeritus), Jyväskylän yliopisto

Kylmää on kyyti, kun psykologian asiantuntijat vetävät "tutkimuksen" kölin alta. Ja näyttäisi löytyvän joitain samoja pointtejakin suhteessa siihen, mitä täällä käytiin läpi.

[simplex]

Perussuomalaiset varhaiskasvatuslain uudistamisesta:

Helppo olla noiden lainaamiesi ja korostamiesi kohtien kanssa samaa mieltä. Ja onko tämänkin asian ajamiseksi nyt vaan yksi puolue tarjolla vai löytyykö vielä muita tarjokkaita? Keskusta ja kristilliset saattaisivat vielä sisältää jotain perinteisiä perhearvoja. Kokoomuksen suulla on viimeaikoina väkevästi puhuttu kotihoidon alas ajamisen puolesta ja sama tilanne taitaa olla kun mennään vasemmalle tai vihreään suuntaan.

[Brandis]

Keskusta ja kristilliset saattaisivat vielä sisältää jotain perinteisiä perhearvoja

Aion katsoa tulevia vaalikeskusteluja pitäen silmällä perhemallin kehitystä, sitä mihin suuntaan puolueet tässä ajassa ovat viemässä meitä. Keskusta on perinteisesti ollut äidin kotiinjäämistä ja perheiden valinnanvapautta, pitkiä vanhempainvapaita puolustava puolue. Kristillisten olettaisin olevan perinteisten perhearvojen takana vieläkin.

Tässä ajassa, jos tämän oikein oivaltaisi, olisi hyvä mahdollisuus asettua valtapuolueiden vaihtoehdoksi. Haastaa tässäkin sitä tasa-arvoa kohti kulkevaa kehitystä, joka tasapäistää miehen ja naisen. Ei oikein voida puhua naisten tasa-arvoisesta urakehityksestä ilman että se kääntöpuolellaan merkitsisi heikennyksiä lasten oloihin ja oikeuksiin. Lasten laitoshoidattaminen lisääntyisi merkittävästi, ja ainakin tulisi olla tietoisia siitä, mitä kaikkea se tarkoittaa.