Yli sata poliisia urkki savolaisperheen tietoja

[Fiftari]

Kannattaakohan noita urkintalakeja laittaa voimaan. Tuntuu urkinta onnistuvan ilman niitäkin.

Poliisi teki väärinkäytöksiä salakuuntelussa - kukaan ei ole vastuussa

Oikeudenkäynti liittyi Helsingin käräjä- ja hovioikeuksissa vuosina 2011-2012 käsiteltyyn erikoiseen huumejuttuun. Siinä oli 22 henkilöä syytteessä yhteensä 77 amfetamiinikilon salakuljettamisesta maahan.

Jutun kummallisuuksiin kuuluu, että lähes puolet amfetamiinista, 36 kiloa, ilmaantui syyttäjän haastehakemukseen jostain esitutkinnan ulkopuolelta. Tältä osin syytteet hylättiin, mutta koskaan ei selvitetty, miksi haamukilot oli syytteisiin lisätty.

Vaati puhelutaltioinnit

Jutussa hylättiin muutoinkin paljon syytteitä, mutta myös jaettiin pitkiä vankeustuomioita. Yhdeksän ja puoli vuotta vankeutta törkeästä huumausainerikoksesta saanut, syytteen kiistänyt Keijo Smolander vaati puolustustaan varten kaikki hänen puheluistaan tehdyt taltioinnit.

Salakuuntelulla saaduissa todisteissa on usein ongelmana, että todisteeksi esitetään poimintoja yhdestä tai muutamasta puhelusta, joita poliisi tulkitsee omalla tavallaan.

Puheluissa harvoin lausutaan selkokielisesti huumeista yhtään mitään, saati niiden salakuljettamisesta ja kauppaamisesta. Poliisi luokittelee puheet kiertoilmaisuiksi, ja antaa sanoille oman merkityksensä.

Puolustuksen mukaan puheet saavat aivan toisen sisällön, jos tarkasteluun otettaisiin pidempi sarja samojen henkilöiden välisiä keskusteluja.

Asianajajan puheluja kuunneltiin

Smolander sai puheluntallenteita kaikkiaan yli 2000 ja tutkinnanjohtaja vakuutti Helsingin hovioikeudelle hänen saaneen kaiken mitä salakuuntelussa oli kerätty. Tämä ei ollut totta, kävi myöhemmin ilmi. Salakuunneltuja puheluja oli ollut kaikkiaan yli 7000, mutta niistä suuri osa oli hävitetty, vaikka ne olisi pitänyt säilyttää.

Toisaalta puheluista löytyi 131 Smolanderin ja hänen asianajajansa välistä puhelua, joita ei olisi pitänyt olla lainkaan. Niitä nimittäin koskee ehdoton salakuuntelukielto. Niitä ei saa kuunnella lainkaan, ja niiden taltioinnit on välittömästi tuhottava.

Huumejutun esitutkinnan ollessa käynnissä Smolander istui Pyhäselän vankilassa edellistä huumetuomiotaan. Salakuunnellut puhelut oli siis puhuttu vankilan puhelimesta, ja Smolanderin saamassa aineistossa oli mukana myös muiden, huumejutun tutkintaan mitenkään liittymättömien vankien puheluja.

Smolander teki tutkinnanjohdon menettelystä rikosilmoituksia, mutta syyttäjä ei syytteitä nostanut. Lopulta Smolander nosti itse syytteen tutkinnanjohtajana toiminutta Pohjois-Savon poliisilaitoksen rikoskomisariota, ja päätutkijana ollutta rikosylikonstaapelia vastaan virka-aseman väärinkäyttämisestä.

Edeltäjän syntejä

Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomiossa todetaan laajat väärinkäytökset, mutta syytteet hylättiin. Perusteena oli, että jutun tutkinnanjohtaja oli vaihtunut kesken esitutkinnan, huhtikuussa 2010.

Huumejutun tutkinta oli alun perin Tullin vastuulla, mutta sitä vetänyt tutkinnanjohtaja siirtyi kesken kaiken Poliisihallitukseen ylikomisarioksi. Tällöin tutkinta siirrettiin Pohjois-Savon poliisille, joka sitten lopulta sai vastattavakseen Tullin tekemiset.

Kaikki väärinkäytökset, kuten asianajajan ja asiakkaan väliset keskustelujen salakuunteleminen todettiin tapahtuneen edellisen tutkinnanjohtajan aikana. Hän oli myös hävittänyt sellaista aineistoa, joka olisi pitänyt säilyttää.

Kun uusi tutkinnanjohtaja oli vakuuttanut Smolanderin saaneen kaiken aineiston, hän oli luottanut edeltäjäänsä, ja tähän hänellä käräjäoikeuden mukaan oli oikeus.

Koska syytteet hylättiin, hylättiin myös Smolanderin korvausvaatimukset. Hänet tuomittiin maksamaan poliisimiesten oikeudenkäyntikuluja yli 26 000 euron ja valtion kuluja 7000 euron edestä.

Vanheni syyttäjän pöydälle

Myös kihlakunnansyyttäjä Krista Soukola oli havainnut syitä epäillä entistä tutkinnanjohtajaa, nykyistä ylikomisariota virka-aseman väärinkäyttämisestä. Asia päätyi poliisirikosasiana Itä-Uudenmaan syyttäjänvirastoon ja Soukolan pöydälle syyskuussa 2013, kun Tulli teki rikosilmoituksen entisestä alaisestaan.

Juttuun nimettiin tuolloin myös tutkija Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta. Ylikomisarion epäillyt rikokset oli tehty elokuussa 2009 - maaliskuussa 2010, joten tavallisinakin virkarikoksina käsiteltyinä ne vanhenivat vasta huhtikuun 2015 alussa. Tulli oli tehnyt asiassa valmiiksi laajan taustatyön.

Juttu makasi Soukolan pöydällä puolitoista vuotta, lähes sillään. Toukokuussa 2015 Soukola esitti esitutkinnan lopettamista. Kihlakunnansyyttäjä Pasi Pälsi toimi esityksen mukaisesti ja lopetti tutkinnan, jota ei koskaan aloitettukaan.

Kihlakunnansyyttäjä Soukolan viivyttelystä tehtiin rikosilmoitus. Tutkinnanjohtajaksi määrätty syyttäjä Harri Lindberg kuitenkin keskeytti tutkinnan.

Lindbergin mukaan Soukola oli pyytänyt aikoinaan ylikomisariolta selvityksen, jota tämä ei ollut antanut. Siksi oli päätetty ryhtyä selvittämään asiaa kuulusteluilla, mutta sitä ennen tarvittiin taustamateriaalia, jonka saamisessa oli ollut ongelmia, joita ei tarkemmin kerrottu. Kihlakunnansyyttäjä Lindberg katsoi, ettei Soukola siten ollut viivytellyt, ja lopetti esitutkinnan.

MIKKO NISKASAARI

Iltalehti