2012-03-11 Haaste-lehti: Kriminaalipolitiikan vaikuttajia - Kristiina Kouros

[Roope]

Ihmisoikeuspolitiikan etsikkoaika

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros. Hän odottaa ihmisoikeuspolitiikan kehittämiseen avautuvan uusia mahdollisuuksia, kun ensimmäinen kansallinen ihmisoikeustoimintaohjelma valmistuu ja Ihmisoikeuskeskuksen toiminta kunnolla käynnistyy.

[...]

Ihmisoikeusliitto ry:n pääsihteeri Kristiina Kouros kertoo, että toimintaohjelma ja Ihmisoikeuskeskus ovat olleet liiton tavoitteena jo pitkään, joten niiden eteneminen tuntuu erityisen mukavalta. Merkittävänä hän pitää toimintaohjelmaan ilmeisesti tulevaa uudistusta, että jokaiseen ministeriöön nimetään virkamies tai yksikkö, jolle kuuluu oman hallinnonalan ihmisoikeuskysymysten seuraaminen ja osallistuminen eri ministeriöiden väliseen pysyvään koordinaatioryhmään. Ihmisoikeuskeskuksen valtuuskunta voi puolestaan luoda hyvän keskusteluyhteyden kansalaisyhteiskunnan, yliopistojen ja muiden ihmisoikeustoimijoiden sekä valtionhallinnon välille.

[...]

Kun Ihmisoikeusliitto antoi marraskuussa lausunnon kansallisesta ihmisoikeustoimintaohjelmasta ja listasi sitä varten tarpeellisia toimenpiteitä, tästä liitteestä tuli yli 50 sivua pitkä. Parantamisehdotukset koskivat mm. oikeusturvaa, lasten, vanhusten ja vammaisten oikeuksia, kansallisia vähemmistöjä, syrjinnän vastaista työtä, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, kunniaväkivaltaa, viharikollisuutta, sanavapautta ja vihapuhetta, ihmiskauppaa ja vapautensa menettäneitä.

[...]

Ennaltaehkäisevää työtä kehitetään

Pääsihteeri kehuukin Ihmisoikeusliiton erityisosaamista sellaisessa ennaltaehkäisevässä työssä, jossa käsitellään jonkin tiiviin yhteisön vaikeita asioita ja autetaan yhteisöä löytämään itse niihin ratkaisu. Liiton hankkeissa on kyetty vaikuttamaan asenteisiin ja rakentamaan hyvää yhteistyötä mm. somalialaisten, etiopialaisten, irakilaisten, iranilaisten ja afganistanilaisten kanssa.

– Työtä tyttöjen ympärileikkauksia vastaan on tehty menestyksekkäästi jo kymmenen vuotta. Kunniaan liittyvän väkivallan ehkäisyä tehdään kolmatta vuotta ja hankkeelle haetaan jatkoa. Viime vuoden aikana 400 maahanmuuttajataustaista ihmistä osallistui työpajoihin ja yhteisöseminaareihin, joissa keskusteltiin oman kulttuurin haitallisista perinteistä ihmisoikeusnäkökulmasta. Tämä osoittaa, että yhteisöissä on halua ja kykyä keskustella näistä asioista.

[...]

– Uskomme, että vaikeita kysymyksiä täytyy lähestyä yhteisöä kunnioittaen. Koska nämä yhteisöt ovat jo muutenkin varuillaan yhteiskunnan rasismin takia, heitä ei voi lähteä neuvomaan ylhäältä päin. Lähtökohtamme on, että kaikki kulttuurit ovat arvokkaita; niissä on paljon hyvää ja säilyttämisen arvoista ja yksittäiset haitalliset perinteet voidaan kitkeä.

[...]

Ei pidä mennä vihapuheen rajalle asti

Vihapuhekeskustelu on käynyt Suomessa vilkkaana vuoden ajan. Ihmisoikeusliiton pääsihteerin Kristiina Kouroksen mukaan Euroopan neuvosto on määritellyt vihapuheen osuvasti: vihapuhetta on sellainen ilmaisu, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.

– Kesällä vihapuhekeskustelu lähti kummalliselle raiteelle, kun alettiin ruotia, ylittääkö tämä tai tuo ilmaisu rikosoikeudellisen kynnyksen ja voiko siitä tulla syyte. Kun lietsotaan vihaa tai ennakkoluuloja jotakin ryhmää kohtaan, en pidä tarpeellisena oppia rajaa niin tarkkaan, jotta henkilöt, jotka haluaisivat ylittää rajan mutta eivät uskalla seuraamusten pelossa, osaavat löytää kiertoilmaisuja. Olisi onnetonta, jos muitakin rikoksia pohdittaisiin samalla periaatteella.

Hän pitää outona myös keskustelua siitä, ettei maahanmuuttopolitiikkaa saisi arvostella Suomessa. Myös ihmisoikeusjärjestöt ja humanitaariset järjestöt ovat kritisoineet maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaa vuosien varrella. Usein kritiikin vaatijat kuitenkin kirjoittavat maahanmuuton eikä sitä koskevan politiikan vastaisia puheenvuoroja.

– Joistakin maahanmuuttajaryhmistä tai jopa maahanmuuttajista yleensä nostetaan esiin negatiivisia asioita ja toisaalta suomalaisesta kulttuurista yksinomaan myönteisiä asioita. Lisäksi kritiikki on kohdistunut ennen kaikkea pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaan, vaikka suurin osa maahanmuuttajista on maassa muista syistä. Kaiken lisäksi vihapuhe ja maahanmuuttokritiikki ovat saaneet suhteettoman mittakaavan verrattuna maahanmuuttajien määrään Suomessa. Talousahdinko, nuorten syrjäytyminen ja monet muut asiat ovat varmasti tärkeämpiä yhteiskunnallisen keskustelun aiheita.

Hiljaa seuraaminen ei ole ratkaisu

Kristiina Kouros toteaa, että hiljaisuus on huono keino vastata vihapuheeseen, ja rohkaisee ihmisiä ja erityisesti politiikkoja ottamaan kantaa sitä vastaan. Hän ymmärtää, että joillekin asiantuntijoille keskustelupalstojen vihamielinen ryöpytys voi olla kovaa, jos ei ole tottunut olemaan sellaisen kohteena ja haluaa keskittyä omaan tutkimukseensa tai muihin töihinsä. Keskustelussa kannattaa välttää provosoitumista ja itsekin turhaa leimaamista, esimerkiksi maahanmuuttokriitikkoja tai perussuomalaisia ryhmänä. Kaikkea vihapostia ei myöskään tarvitse lukea eikä puheluihin vastata.

– Uhkailua pitää seurata muttei pelätä. Itse teen kyllä jokaisesta vakavasta uhkauksesta rikosilmoituksen. Vaikka pelkoa ei pidä lietsoa, oma vaaransa on silti uhkailun vähättelyssäkin. Pari vuotta sitten eräillä verkkosivuilla uhkailtiin ulkomaalaisia ja poliitikkoja tappamisella, joten ei voi sanoa, ettei Suomessa ole samankaltaisia äärioikeistolaisia ilmiöitä kuin Ruotsissa ja Norjassa.

Haaste 1/2012

[Roope]

Ihmisoikeusliiton lausuntoon koskien kansallista ihmisoikeustoimintaohjelmaa:
Ehdotus temaattisista tavoitteista ja toimenpiteistä (pdf)

8.1.2 Yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön ja valvontaelinten
vahvistaminen

Tasa-arvovaltuutetun itsenäisestä asemasta ei ole säännöstä lain tasolla. Esimerkkinä ongelmallisesta
käytännöstä voidaan pitää sitä, että ministeriöt päättävät valvontaelinten budjetista ja nimittävät
valtuutettujen toimistojen henkilökunnan. Tosiasiallinen itsenäisyys voi vaarantua myös resurssien
puutteen takia. Sekä vähemmistövaltuutetun että tasa-arvovaltuutetun tehtävät ovat lisääntyneet ilman
että niiden hoitamiseen on osoitettu riittäviä voimavaroja.

Yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi ei ole riittävää, että syrjintä kielletään.
Yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisvelvoite on ulotettava yhdenvertaisuustoimikunnan
ehdottamalla tavalla viranomaisten lisäksi myös oppilaitoksiin ja työnantajiin. Lisäksi
yhdenvertaisuussuunnitelmassa on tarkasteltava yhdenvertaisuutta laaja-alaisesti kattaen
yhdenvertaisuuslaissa mainitut syrjintäperusteet.

8.1.3 Syrjinnän uhrien oikeusturva

Kansalaisjärjestöjen kanneoikeus parantaisi syrjinnän uhrien oikeuksien toteutumista ja lisäisi
oikeusturvaa erityisesti silloin, kun on kyse rakenteellisesta syrjinnästä. Yksittäiselle syrjinnän uhrille
mahdollinen syrjintäkanteeseen liittyvä kuluriski saattaa muodostua esteeksi kanteen nostamiselle.
Myös syrjinnän vastaisten direktiivien mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhdistykset,
järjestöt ja muut oikeushenkilöt voivat aloittaa oikeudellisen ja/tai hallinnollisen menettelyn kantajan
puolesta tai häntä tukeakseen tämän suostumuksella.

8.1.4. Syrjimättömyyden edistäminen julkisilla hankintasopimuksilla

Julkinen sektori ulkoistaa yhä useammin palveluiden tuottamisen yksityiselle sektorille.
Syrjimättömyyden edistämiseksi viranomaisten yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteita voidaan
ulottaa yksityiselle sektorille, kun kyseessä on hankintasopimuksella tuotettava julkinen palvelu.
Suomessa keskeinen paino hankintaohjeissa on kaupallisilla ja teknisillä vaatimuksilla, eikä sosiaalisia
vaatimuksia pääsääntöisesti mainita niissä lainkaan.

Suomessa on myös mahdollisuus ottaa hankintasopimuksissa käyttöön vakiolauseke sitoutumisesta
syrjimättömyyteen. Vakavimmillaan seuraamukset tämän sopimusehdon rikkomisesta voisivat johtaa
sopimuksen purkamiseen ja tarjouskilpailukieltoon tulevissa hankinnoissa.

8.2. Syrjintä etnisen taustan vuoksi ja rasismi

Syrjintä etnisen taustan vuoksi ja rasismi ovat selkeitä ihmisoikeusongelmia Suomessa. Syrjinnästä
etnisen taustan vuoksi ja rasismista on olemassa runsaasti tutkimustietoa sekä käytännön kokemusta
muun muassa vähemmistövaltuutetulla ja järjestöillä. Lisäksi eräät tiedotusvälineet ovat tehneet
gallup-kyselyitä. Tietoa on kerätty yli 10 vuoden ajan, mutta vaikuttaa siltä, että vasta nyt ongelma
aletaan tunnustaa.

Ihmisoikeustoimintaohjelmassa ongelma täytyy nostaa selkeästi yhdeksi painopisteeksi ja hallituksen
tulee ilmaista vahvasti, ettei se hyväksy rasismia tai syrjintää etnisen taustan vuoksi. Ihmisiä täytyy
kouluttaa ja kasvattaa rasismia vastaan määrätietoisesti ja systemaattisesti monin erilaisin keinoin.

Rasismin vastaisen työn tulee olla valtakunnallista ja sitä tulee tehdä monipuolisin keinoin. Hankkeet
tarvitsevat erikseen niille osoitettuja varoja.

Toimenpiteet rasismin vastustamiseksi:
- Valtioneuvoston tulee julkaista oma erillinen rasismin vastainen ohjelma.
- Rasismin vastaisille hankkeille tulee osoittaa lisää määrärahoja.

9. Naisiin kohdistuva väkivalta, kunniaan liittyvä väkivalta ja
tyttöjen ja naisten ympärileikkausten/sukuelinten silpomisen
ennaltaehkäisy

Toimintaohjelman lisäksi huomiota tulee kiinnittää seuraaviin asioihin: Haitallisiin perinteisiin
kohdistuva asiantuntijuus ei valtiovallan toimesta ole sijoittunut pysyvästi mihinkään julkisen vallan
organisaatioon. Esimerkiksi tyttöjen ympärileikkausten vastainen työ ja kunniaväkivaltaa
ennaltaehkäisevä sekä kunniakonflikteja konsultoiva työ on edelleen määräaikaisella rahoituksella
tehtävää projektimuotoista työtä, jota tehdään eri järjestöjen toimesta.

Kunniaan liittyvä väkivalta rikkoo Suomen lakia, vaikka termi kunniaan liittyviä väkivalta ei sinänsä
lainsäädännössä esiinny. Tekoihin sovelletaan yleistä rikoslainsäädäntöä. Teot voivat myös rikkoa
useita maan allekirjoittamia ihmisoikeussopimuksia. Viranomaisten velvollisuutena on ehkäistä
kunniaan liittyvää väkivaltaa, auttaa sellaisen väkivallan uhreja sekä saattaa tekijä(t) oikeudelliseen
vastuuseen.

Ihmisoikeusliiton kokemuksen mukaan viranomaisilla on suuri tarve konsultaatiotyölle ja koulutukselle.
Valtion on huolehdittava pysyvän asiantuntijatahon rahoituksesta ja koulutusten ja konsultaatioiden
valtakunnallisesta saatavuudesta. Ihmisoikeusliitto näkee tarpeelliseksi haitallisiin perinteisiin
erikoistuneen pysyvän asiantuntijaelimen perustamisen joko valtionhallinnon tai muun sopivaan
asiantuntijaorganisaation osaksi.

[...]

Tyttöjen ja naisten ympärileikkausten/sukuelinten silpomisen osalta tavoitteena tulee olla, ettei
Suomessa asuvia tyttöjä tai naisia ympärileikata Suomessa tai muualla.

10. Viharikollisuus

Euroopan unionin perusoikeusviraston teettämän uhritutkimukseen vastanneista Suomessa asuvista
somaleista 57 prosenttia ei ollut ilmoittanut viimeisen 12 kuukauden aikana kokemaansa rasistista
väkivaltaa tai häirintää poliisille. Näistä 41 prosenttia kertoi syyksi, etteivät luota poliisiin. Ruotsissa
somalivastaajista 61 prosenttia vastasi, ettei ilmoittanut viimeisen 12 kuukauden aikana kokemaansa
rasistista väkivaltaa tai häirintää poliisille. Heistä puolestaan 25 prosenttia kertoi syyksi, etteivät he
luota poliisiin.

Muiden viharikollisuudelle alttiiden uhriryhmien luottamuksesta poliisin toimintaa kohtaan ei ole
saatavilla vastaavaa tutkimustietoa. Kolmannen sektorin toimijoiden keskuudessa on vallalla käsitys,
että epäluottamus poliisia kohtaan vaikuttaa heidän asiakasryhmiensä ilmoitushalukkuuteen
viharikoksissa. Epäluottamukseen on puututtava parantamalla viharikollisuudelle alttiiden ryhmien ja
poliisin välistä luottamusta esimerkiksi lisäämällä kommunikaatiota.

[...]

Puuttumiskynnystä viharikollisuuteen on pyrittävä madaltamaan. Yksi keskeinen osatekijä tässä on
poliisin ja viharikosten uhrien keskinäisen luottamuksen kohentaminen. Viharikollisuuteen puuttuminen
rikosoikeudellisin keinoin edellyttää, että uhrit ilmoittavat tapaukset poliisille. Tämä vastavuoroisesti
edellyttää, että poliisi osoittaa ottavansa rikosilmoitukset viharikoksista vakavasti ja tutkii ne
perusteellisesti.

Tutkimusresurssien riittävyys vuosittain julkaistavalle viharikosraportille on varmistettava ja koko
oikeusjärjestelmän kattava viharikollisuuden seurantaraportti on tuotettava säännöllisin väliajoin. Koko
oikeusjärjestelmän kattava, laajennettu tutkimus antaa tietoa siitä, miten poliisille tulleet
viharikosepäilyt etenevät syyttäjälle ja tuomioistuinkäsittelyyn. Näin parannetaan mahdollisuuksia
arvioida, miten tehokkaasti rikosoikeudellisia keinoja käytetään viharikollisuuteen puuttumisessa.
Nykyisellään kyseistä tietoa ei ole olemassa ja viharikosraportointi kattaa vain poliisille ilmoitetut
rikosepäilyt. Mahdollisuudet ehkäistä viharikollisuutta tavoitteellisesti, tutkimustietoon pohjautuen,
paranisivat tiedonkeruun ja raportoinnin myötä oleellisesti nykyisestä.

11. Sananvapaus ja vihapuhe

Ihmisoikeussopimusten ja perustuslain turvaamaan sananvapauteen sisältyy velvollisuuksia ja
vastuuta. Sananvapauden käyttäminen ei oikeuta toisten oikeuksien loukkaamiseen. Tämä on
sananvapaudesta ja sen rajoitteista käydystä julkisesta keskustelusta viime aikoina unohtunut.

Rikoslain 11:10 pykälää koskien kiihottamista kansanryhmää vastaan on tarpeen arvioida. Vaikuttaa
siltä, että pykälän soveltamisessa nojataan vahvasti tarkoituksellisuuden vaatimukseen, vaikkei
säännös itse tai sen esityöt tätä edellytä. Tarvittaessa mahdollisuus tuomita tuottamuksellisuuden
perusteella tulee kirjoittaa lakitekstiin.

14. Ihmisoikeudet ja yritystoiminta

Yritysten puolestaan tulee tunnustaa ja ilmaista
vastuunsa ihmisoikeuksista laatimalla niitä koskevat toimintaohjeet. Yritystoiminnan puitteissa
tapahtuvien ihmisoikeusloukkausten hyvitysmekanismeja tulee kehittää sekä valtioiden että yritysten
toimesta. Periaatteissa kiinnitetään huomiota myös palvelusektorin yksityistämiseen ja muistutetaan
julkisen vallan velvollisuudesta varmistaa, että myös tällöin noudatetaan ihmisoikeussopimuksia.

[Jouko]

Kyllä sitä rasismia ja vihapuhetta ihan varmasti jostain löytyy kun oikein kissojen ja koirien kanssa etsitään. Ei nämä alan ammattilaiset muuten tunne itseään tärkeäksi.

[l'uomo normale]

^ Totalitaristisen / fasistisen yhteiskunnan rakennusohjelmahan se tuossa on valmiina. Vielä kun saavat Eduskunnnan yhteyten perustettavalle ihmisoikeusneuvostolleen / yhteishyvän valiokunnalleen yhdistetyn korkeiman lainsäädäntö- , tuomio- ja täytäntöönpanovallan ja oikeuden likvidoida ihmisoikeusviholliset ilman porvarillisia muodollisuuksia, niin elämmekin jo maanpäällisessä paratiisissa.

[Roope]

Onhan se hupaisaa, että esimerkiksi tyttöjen ympärileikkauksista ei saisi "yhteiskunnan rasismin" takia "neuvoa ylhäältä päin" (eli kuten nykyään, ei edes oleteta lakia noudatettavan, koska arvokas kulttuuri), mutta rasismin torjumisen vuoksi olisi siirryttävä viharikosraportoinnissa rikosilmoitusten tilastoinnista rasismikokemusten kirjaamiseen ja kiihottamispykälää sovellettaessa pitäisi tuomita tuottamuksellisuuden (eli tässä tapauksessa rasismikokemuksen) perusteella. Tuohon vielä ihmisoikeusinstituutti, uusi yhdenvertaisuuslaki, järjestöjen kanneoikeus, yritysten painostaminen syrjimättömyyssopimuksilla ja lisärahoitus joka suuntaan, niin johan alkaa mylly taas pyöriä.

[junakohtaus]

Nyt ollaan niin nextillä levelillä 

[Lalli IsoTalo]

Ihmisoikeusliiton pääsihteerin Kristiina Kouroksen mukaan Euroopan neuvosto on määritellyt vihapuheen osuvasti: vihapuhetta on sellainen ilmaisu, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.

Tietääkö kukaan mistä löytyy "Euroopan neuvoston määritelmä vihapuheesta"?

Tuo KK:n tieto löytyy Wikipedian suomenkielisiltä sivuilta, joka viitaa HS:n artikkeliin http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Opettajat+Vihapuhe+n%C3%A4kyy+jo+%C3%A4idinkielen+kirjoitusteht%C3%A4viss%C3%A4+/1135268234026, joka ei viittaa mihinkään.

Englanninkielisellä Wiki -sivulla on määritelmä, jonka lähde on Dictionary.com

Hate speech is, outside the law, any communication that disparages a person or a group on the basis of some characteristic such as race, color, ethnicity, gender, disability, sexual orientation, nationality, religion, or other characteristic.

-- Definitions for "hate speech", Dictionary.com, accessed 25 June 2011

Sieltä myöskin löytyy tämä:

Finland

There has been considerable debate over the definition of "hate speech" (vihapuhe) in the Finnish language.[21][22]

If "hate speech" is taken to mean ethnic agitation, it is prohibited in Finland and defined in the section 11 of the penal code, War crimes and crimes against humanity, as publishing a fact, an opinion or other statement that threatens or insults a group on basis of race, nationality, ethnicity, religion or conviction, sexual orientation, disability, or any comparable basis. Ethnic agitation is punishable with a fine or up to 2 years in prison, or 4 months to 4 years if aggravated (such as incitement to genocide).[23]

Critics claim that, in political contexts, labeling certain opinions and statements "hate speech" can be used to silence unfavorable or critical opinions and play down debate. Certain politicians, including Member of Parliament Jussi Halla-aho, consider the term "hate speech" problematic because of the lack of an easy definition.[22]

[Iloveallpeople]

Usein kritiikin vaatijat kuitenkin kirjoittavat maahanmuuton eikä sitä koskevan politiikan vastaisia puheenvuoroja.

Eli maahanmuuttoa, haitallistakaan, ei saisi milloinkaan vastustaa?

[Erik Herrmann]

Usein kritiikin vaatijat kuitenkin kirjoittavat maahanmuuton eikä sitä koskevan politiikan vastaisia puheenvuoroja.

Eli maahanmuuttoa, haitallistakaan, ei saisi milloinkaan vastustaa?

ei tietenkään. maahanmuuttopolitiikkaakin saa kritisoida vain ihmisoikeuskielellä.

[Mursu]

Ihmisoikeuspolitiikan etsikkoaika


– Kesällä vihapuhekeskustelu lähti kummalliselle raiteelle, kun alettiin ruotia, ylittääkö tämä tai tuo ilmaisu rikosoikeudellisen kynnyksen ja voiko siitä tulla syyte. Kun lietsotaan vihaa tai ennakkoluuloja jotakin ryhmää kohtaan, en pidä tarpeellisena oppia rajaa niin tarkkaan, jotta henkilöt, jotka haluaisivat ylittää rajan mutta eivät uskalla seuraamusten pelossa, osaavat löytää kiertoilmaisuja. Olisi onnetonta, jos muitakin rikoksia pohdittaisiin samalla periaatteella.

Haaste 1/2012

Ihmisoikeusliitolla on yhtä vähän tekemistä ihmisoikeuksien kanssa kuin kansandemokratioilla oli demokratian kanssa. Sananvapaus on aivan fundamentaalinen ihmisoikeus. Kouros kuitenkin näkee maahanmuuttokriittisen sanomisen ennen kaikkea rikoksena. Hän suosittelee käytäntöjä, jotka johtavat itsesensuuriin, puolustaa epäselviä lakeja, jotka ovat ihmisoikeusloukkaus ja näkee, että on nimenomaan lailla tyrehdytettävä tietyn asian kannattaminen sen sijaan, että puututtaisiin esimerkiksi loukkaavaan alatyyliseen solvaamiseen.

[Mursu]

[

8.1.2 Yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön ja valvontaelinten
vahvistaminen

T
viharikoksissa. Epäluottamukseen on puututtava parantamalla viharikollisuudelle alttiiden ryhmien ja
poliisin välistä luottamusta esimerkiksi lisäämällä kommunikaatiota.

Tässä paistaa tyypillinen vasemmistolainen ajattelu. Kaikki ongelmat ja erimielisyydet eri kansanryhmien välillä johtuvat väärinymmärryksistä ja kommunikoinnin puutteesta.

11. Sananvapaus ja vihapuhe

Ihmisoikeussopimusten ja perustuslain turvaamaan sananvapauteen sisältyy velvollisuuksia ja
vastuuta. Sananvapauden käyttäminen ei oikeuta toisten oikeuksien loukkaamiseen. Tämä on
sananvapaudesta ja sen rajoitteista käydystä julkisesta keskustelusta viime aikoina unohtunut.

Miten ihmeessä sanat voisivat loukata jonkun oikeuksia. Jos taas sanoilla ei saa kehottaa oikeuksien loukkaamiseen tai rajoittamiseen, niin olemme yksisuuntaisella tiellä. Heti kun joku asia on määrätty oikeudeksi (vaikka sukupuolineutraali avioliitto), on hakattu kiveen, koska sen vastustaminen olisi kielletty.

Koko poliittinen järjestelmä perustuu ajatusten vapaaseen vaihtoon. Miksi tässä nyt se vasemmistolainen ajatus kommunikaation lisäämisestä ei toimikaan? Ovatko suomalaiset maahanmuuttokriitikot niin erilaisia ihmisiä, ettei kommunikointi auta? Sen sijaan Lähi-idästä tulleiden kanssa kun vähän selittää niin asiat sujuu? Onko naivuudella rajoja?

Sananvapauteen liittyy vastuu niin kuin kaikkeen muuhunkin vapauteen. Kun on vapaus päättää rahoistaan, voi tuhlata ne tyhmiin asioihin ja sitten joutuu olemaan ilman jotain. Ihmisellä on vapaus päättää syömisestään. jos syö vain sokeria ja rasvaa, niin terveys menee. Kenellekään ei tulisi mieleen mieltää näissä vastuuta siten, että valtio tulisi rankaisemaan väärin syöjiä. Jos valtio näin tekisi, niin silloin kaikki sanoisivat, että eihän se enää ole vapautta. Miksi sitten monet ymmärtävät sanavapauteen liittyvän vastuun rikosoikeudellisina rangaistuksina väärinsanojille? Minusta Hakkarainen on hyvä esimerkki sananvapauteen liittyvästä vastuusta. Mies puhuu tyhmiä ja on menettänyt uskottavuutensa.

Tunnettu amerikkalainen vasemmistointellektuelli Noam Chomsky on sanonut: "Jos et usko halveksimiesi ihmisten sananvapauteen, et usko siihen ollenkaan" sekä "Sanavapaudesta voi olla kahta mieltä: voi olla sen puolesta tai sitä vastaan." Kunpa Suomen vasurit ottaisivat täsä oppia hänestä. Muissa asioissa Chomsky on kuin messias heille.

[Roope]

Hän suosittelee käytäntöjä, jotka johtavat itsesensuuriin, puolustaa epäselviä lakeja, jotka ovat ihmisoikeusloukkaus ja näkee, että on nimenomaan lailla tyrehdytettävä tietyn asian kannattaminen sen sijaan, että puututtaisiin esimerkiksi loukkaavaan alatyyliseen solvaamiseen.

Eikä suotta. Onhan se todettu ihmisapinayhteisöistäkin, että alfauros saa parhaiten säilytettyä status quon käyttämällä tarvittaessa esimerkinomaisesti julkista, sattumanvaraiselta ja kohtuuttomalta vaikuttavaa väkivaltaa tiettyihin yksilöihin. Yhteisön sääntöjen tiukka ja johdonmukainen noudattaminen tulkitaan heikkoudeksi, joka voi ennen pitkää johtaa valta-aseman kyseenalaistamiseen ja menetykseen. Parempi siis pitää potentiaaliset vastustajat pelossa ja epävarmuudessa rankaisemalla välillä varmuuden vuoksi julmasti pienistäkin rikkeistä.

[foobar]

8.1.2 Yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön ja valvontaelinten
vahvistaminen

T
viharikoksissa. Epäluottamukseen on puututtava parantamalla viharikollisuudelle alttiiden ryhmien ja
poliisin välistä luottamusta esimerkiksi lisäämällä kommunikaatiota.

Tässä paistaa tyypillinen vasemmistolainen ajattelu. Kaikki ongelmat ja erimielisyydet eri kansanryhmien välillä johtuvat väärinymmärryksistä ja kommunikoinnin puutteesta.

Mielenkiintoista olisi tietää, ovatko "viharikollisuudelle alttiit ryhmät" tässä tapauksessa tilastotieteellisiä (rasististen) rikosten uhreja vai epäiltyjä. On nimittäin niin, että Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksen perusteella ne ryhmät, jotka ovat määräänsä suhteutettuna monikymmenkertaisesti yliedustettuina uhreina, ovat tyypillisesti vielä korkeammin yliedustettuina epäiltyinä tekijöinä. Vaikka kyseessä onkin ilmoituksista tehtyyn avainsana-analyysiin perustuva tutkimus, kaikesta voi päätellä että nk. viharikollisuus niissä muodoissaan joita poliisi joutuu käsittelemään on erittäin ylikorostetusti etnisten vähemmistöjen välistä toimintaa johon aktiivisesti hakeudutaan, eikä suinkaan syntyperäisten suomalaisten avuttomiksi uhreiksi päätymistä.

Ihmisoikeusliitto haluaa selvästikin hämärtää koko kuviosta sen todellisen luonteen; konreettisia muotoja saavat viharikokset ovat Suomessa - ulkomaalaispopulaation pienuuden huomioon ottaen - yllättävän suurissa määrin täysin riippumattomia etnisen suomalaisväestön asenteista. Suuri osa näistä rikoksista on pikemminkin lepsun maahantulo- ja oleskelulupapolitiikan hedelmiä kuin mitään muuta. Tilastoista voi myös huomata, että sekä uhrien että epäiltyjen jakauma eri etnisiin ryhmiin on poikkeuksellisen vinoutunut - yllättäen noudatellen niitä rajalinjoja, joita virkamiesten käytännöt ovat piirtäneet oleskelulupien saamisen suhteen...

[Blanc73]

Pari vuotta sitten eräillä verkkosivuilla uhkailtiin ulkomaalaisia ja poliitikkoja tappamisella, joten ei voi sanoa, ettei Suomessa ole samankaltaisia äärioikeistolaisia ilmiöitä kuin Ruotsissa ja Norjassa.

Jep jep. Jos näitä aletaan kaivelemaan, niin kyllä niitä tappouhkauksia on sadellut mm Halla-aholle. Kysymys sinulle "Ihmisoikeusliiton" pääsihteeri Kouros: ovatko nämä niitä "vasemmistolaisia ilmiöitä"(vrt äärioikeistolaiset ilmiöt)?

jokaiseen ministeriöön nimetään virkamies tai yksikkö, jolle kuuluu oman hallinnonalan ihmisoikeuskysymysten seuraaminen ja osallistuminen eri ministeriöiden väliseen pysyvään koordinaatioryhmään.

Ainoa ala mikä Suomessa kasvaa on ihmisoikeus-ja maahanmuuttokoordinaattoreiden illuminaatti??

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros. Hän odottaa ihmisoikeuspolitiikan kehittämiseen avautuvan uusia mahdollisuuksia, kun ensimmäinen kansallinen ihmisoikeustoimintaohjelma valmistuu ja Ihmisoikeuskeskuksen toiminta kunnolla käynnistyy

Kenen ihmisoikeuksia tuo ajaa? Kaikkien oikeuksia vaiko pelkästään mamujen?

[normi]

Kouroksen mukaan maahanmuuttoa ei siis saisi vastustaa, vaan ainoastaan maahanmuuttopolitiikkaa. Rivien välistä voi siis lukea, että maahanmuuton vastustuskin on Kouroksen mielestä jonkinlainen rikos.

Miten tuo nainen saataisiin maasta ulos?

[Lemmy]

Miten tuo nainen saataisiin maasta ulos?

Suurlahettilaaksi jonnekkin kivaan maahan. Saudi-Arabia olisi sopiva.

[Kaptah]

Lisäksi kritiikki on kohdistunut ennen kaikkea pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaan, vaikka suurin osa maahanmuuttajista on maassa muista syistä.

Pitäisikö meidän siis hänen mielestään vastustaa myös intialaisia insinöörejä ja venäläisiä lääkäreitä? Vai mitä tässä yritetään sanoa?

Olen edelleen siinä sinisilmäisessä uskossa, että Homma-foorumin väestäkin suurin osa vastustaa vain sellaista maahanmuuttoa, josta on haittaa. Aika harva tietääkseni vastustaa maahanmuuttoa yleensä tai vaikkapa ihonvärin perusteella.

[Roope]

Syrjimättömyyden edistämiseksi viranomaisten yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteita voidaan ulottaa yksityiselle sektorille, kun kyseessä on hankintasopimuksella tuotettava julkinen palvelu.

Ihmisoikeusrikkomuksiin yrityksissä otetaan kantaa kun ne ilmenevät. Tähän asiaan on jo lait olemassa ja ongelmia esiintyy lähinnä maahanmuuttjafirmoissa.
Lähtökohta ei voi olla se, että kaikki yritykset ovat rikollisia jos he ei muuta todista.

Suomessa on myös mahdollisuus ottaa hankintasopimuksissa käyttöön vakiolauseke sitoutumisesta syrjimättömyyteen.

Jonninjoutava asia, joka vaan lisää byrokratiaa. Laki määrittää syrjimättömyydestä jo ja lähtökohtaisesti kaikki noudattavat lakia. Mitään erillisiä julkilausumia ei tarvita.

Idea onkin siinä, että lakien noudattaminen ei riitä, vaan hankintasopimus julkisen sektorin kanssa on jatkuvasti liipasimella (sama järjestöillä julkisen tuen kanssa), ellei yritys pysty osoittamaan sitoutumistaan syrjimättömyyteen ja pyrkimystään yhdenvertaisuuteen (monikulttuurisuuteen) vaikka minkälaisilla tavoilla. Lain noudattamisen määrittelevät viime kädessä tuomarit, mutta syrjimättömyyden määrittelevät virkamiehet ja ihmisoikeusväki, eikä niistä tuomioista yleensä maksa vaivaa valittaa.

Tämä sama metodi aiottiin ottaa käyttöön pari vuotta sitten Isossa-Britanniassa. Siellä esimerkiksi yritysten maahanmuuttajakiintiöt ovat lailla kiellettyjä, mutta julkisen sektorin sopimuksissa voitaisiin silti edellyttää yhteistyökumppaneilta syrjimättömyyttä, joka taas osoitettaisiin rekrytoimalla yritykseen tarvittava määrä maahanmuuttajia.

Tuossa Ihmisoikeusliiton dokkarissa on enemmänkin vastaavia kohtia, joiden poliittinen tarkoitushakuisuus aukenee vasta kun tuntee ihmisoikeuskieltä ja muiden maiden vääntöä näistä asioista.

[normi]

Pikku vinkki mamuille, valittakaa huonoa ilmapiiriä työpaikalla ja kiusaamista niin johan on firma kusessa ja korvauksia luvassa...

[Roope]

Eikä ollut vaikea arvata, ketkä valmistelevat virallisen ihmisoikeusagendan sisällön. Sekä ihmisoikeustoimijoiden paneelissa, että virkamiehistössä ovat tärkeimmillä paikoilla edustettuina Pakolaisneuvonta ja Ihmisoikeusliitto.

Hallitusohjelmassa luvattiin laatia kansallinen ihmisoikeusohjelma. Hallitus on nyt lunastamassa lupaustaan.

Ohjelma tulee keskiviikkona hallituksen iltakouluun ja todennäköisesti ensi viikolla valtioneuvoston viralliseen käsittelyyn.

Vuosiksi 2012–2013 laaditun ohjelman valmisteluun otettiin mukaan myös ihmisoikeusjärjestöjä. "Ihmisoikeustoimijoiden paneeliksi" nimetty toimielin on tehnyt ehdotuksia, mutta viime kädessä ohjelman ovat kirjoittaneet oikeusministeriön virkamiehet.

Paneeliin osallistuneet järjestöt pitävät ohjelmaa selvänä edistysaskeleena – etenkin, kun samoihin aikoihin käynnistyy uuden Ihmisoikeuskeskuksen toiminta.

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perustettu keskus aloitti toimintansa tämän vuoden alussa, mutta sen johtajaksi valittu Sirpa Rautio astui virkaansa vasta kaksi viikkoa sitten.

"Ohjelmassa ei ole yhtään turhaa, tarpeetonta tai huonoa toimenpidettä, vaikka paneelissa oli myös pitemmälle meneviä toiveita", sanoo Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros. Hän johti myös paneelia.

[...]

Amnestya ilahduttaa sekin, että ohjelma nopeuttaisi turvapaikkahakemusten käsittelyä. Suunnitteilla on myös turvapaikanhakijoiden asiointikortti, joka helpottaa hakijoiden mahdollisuuksia käyttää yhteiskunnan palveluja.

Järjestöt näkevät ohjelmassa myös moitittavaa. Vaikka ohjelmassa on yli 60 kehityshanketta, monia niistä pidetään tavoitteiltaan liian lievinä tai ylimalkaisina.

"Esimerkiksi ihmisoikeuskoulutuksesta ja -kasvatuksesta ei tehdä niin täsmällisiä esityksiä kuin olisimme toivoneet", Ihmisoikeusliiton Kouros kertoo.

[...]

Oikeusministeriössä ohjelman valmistelusta vastannut johtaja Johanna Suurpää puolustaa ohjelmaa.

"Valtaosin paneelin huolenaiheet ovat ohjelmassa mukana. On sellaisiakin asioita, joita ei ole käsitelty riittävästi."

[Tavis]

9. Naisiin kohdistuva väkivalta, kunniaan liittyvä väkivalta ja
tyttöjen ja naisten ympärileikkausten/sukuelinten silpomisen
ennaltaehkäisy

Toimintaohjelman lisäksi huomiota tulee kiinnittää seuraaviin asioihin: Haitallisiin perinteisiin
kohdistuva asiantuntijuus ei valtiovallan toimesta ole sijoittunut pysyvästi mihinkään julkisen vallan
organisaatioon. Esimerkiksi tyttöjen ympärileikkausten vastainen työ ja kunniaväkivaltaa
ennaltaehkäisevä sekä kunniakonflikteja konsultoiva työ on edelleen määräaikaisella rahoituksella
tehtävää projektimuotoista työtä, jota tehdään eri järjestöjen toimesta.

[...]

Ihmisoikeusliiton kokemuksen mukaan viranomaisilla on suuri tarve konsultaatiotyölle ja koulutukselle.
Valtion on huolehdittava pysyvän asiantuntijatahon rahoituksesta ja koulutusten ja konsultaatioiden
valtakunnallisesta saatavuudesta. Ihmisoikeusliitto näkee tarpeelliseksi haitallisiin perinteisiin
erikoistuneen pysyvän asiantuntijaelimen perustamisen joko valtionhallinnon tai muun sopivaan
asiantuntijaorganisaation osaksi.

Hieno homma. Mutta ainuttakaan Ihmisoikeusliittolaista ei tällaiseen työhön pidä palkata -- heidän asiantuntijuutensa on fokusoitunut mm.  Mannerheimin lastensuojeluliiton työn plagiointiin.

[Roope]

Ja jatkoa seuraa. Astrid Thors (myöskin ex-Pakolaisneuvonta) on nimitetty ulkoministeriön kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan puheenjohtajaksi. Edellisellä kaudella tämän neuvottelukunnan varapuheenjohtaja oli Kristiina Kouros.

HBL: Thors leder människorättsdelegation 15.3.2012

[Mursu]

Usein kritiikin vaatijat kuitenkin kirjoittavat maahanmuuton eikä sitä koskevan politiikan vastaisia puheenvuoroja.

Eli maahanmuuttoa, haitallistakaan, ei saisi milloinkaan vastustaa?

ei tietenkään. maahanmuuttopolitiikkaakin saa kritisoida vain ihmisoikeuskielellä.

Miten ihmeessä voit vastustaa maahanmuuttopolitiikkaa, jos et saa tuoda sen ongelmia esiin.

[Roope]

Vuosikausien mokutuksen jälkeen Kristiiina Kouros kritisoi ihmisoikeuksilla perusteltua politiikantekoa.

Kuin dynamiittia

Ihmisoikeuksiin vedotaan kaikkialla, koska se on tehokasta, sanoo juristi Kristiina Kouros. Hän varoittaa, että ihmisoikeudet kärsivät, jos ihmisoikeuselimet eivät pysyttele oikeudellisesti kestävissä perusteluissa.

Helsingin Sanomat 10.12.2024

Mutta entä muut otsikoiden väittämät? Niitä ei löydy tuollaisinaan ihmisoikeussopimuksista.

Niitä voidaan silti perustella ihmisoikeuksilla, sanoo kokenut ihmisoikeusjuristi Kristiina Kouros. Ihmisoikeuksiin vedotaan usein sellaisissakin asioissa, joihin ihmisoikeuksien suoja ei varsinaisesti ulotu. Ainakaan vielä.

Niin tehdään, koska se on tehokasta.

"Niin kuin Jumalaan vetoaminen, on perus- ja ihmisoikeuksiin vetoaminen dynamiittia", Kouros kirjoittaa väitöskirjassaan.

Perinteisesti ihmisoikeuksista puhutaan ehdottomina ja perustavanlaatuisia. Niistä ei voi luopua eikä niitä saa loukata. Taustalla elää ajatus, että ne ovat myös selkeitä ja tarkkarajaisia.

"Mutta se ei ole todellisuus", Kouros sanoo.

Kouros on 30 vuoden ajan edistänyt ihmisoikeuksia työkseen.

Hän työskenteli 12 vuotta pääsihteerinä Ihmisoikeusliitossa, jonka päämääränä on edistää ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa.

Sen jälkeen hän siirtyi eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä toimivaan Ihmisoikeuskeskukseen asiantuntijaksi ja johtajaksi. Nyt hän työskentelee sosiaalisen vastuun ja ihmisoikeuksien asiantuntijana Nordeassa.

Hän uskoo kaikkien tunnistavan, että kidutuksen kielto on eri tason kysymys kuin se, kuinka nopeasti on oikeus päästä hoitoon. Tälle eronteolle ei ole kuitenkaan kehittynyt kieltä. Sen takia keskustelu oikeuksista on hankalaa.

Ihmisoikeuksien ehdottomuudella ja luovuttamattomuudella pyritään myös jyräämään muita, Kouros sanoo.

Poliittisten tavoitteiden esittäminen oikeudellisessa kaavussa hämärtää ihmisoikeuksien luonnetta. Jos ihmisoikeuksien turvaamiseksi rakennettu järjestelmä tekee niin, siitä itsestään saattaa tulla uhka ihmisoikeuksille.

Kun kansallisia ihmisoikeusinstituutioita alettiin YK:n päätöslauselman perusteella perustaa, niiden tehtäviksi aiottiin kasvatus, koulutus ja tiedotus. Ihmisoikeuksien ajateltiin olevan selviä, ja kansallisten instituutioiden tehtävä oli viedä tietoa eteenpäin.

Oikeudellinen ja poliittinen lähtökohta on, että ihmisoikeuksien ja perustuslakiin kirjattujen perusoikeuksien suoja-alueen olennainen laajentaminen nojaa kansalliseen parlamentaariseen päätöksentekoon ja kansainvälisissä poliittisissa järjestelmissä solmittuihin sopimuksiin.

Tarkoitus ei ollut, että monenlaiset instituutiot laajentavat suoja-alaa omilla tulkinnoillaan. Siihen suuntaan kehitys on kuitenkin kulkenut.

Ihmisoikeuksien edistäminen ei kuitenkaan saisi muuttua viranomaiselle poliittisten tavoitteiden ajamiseksi. Haasteena on rajan tunnistaminen, Kouros totesi tutkimuksessaan.

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun toiminnasta hän löysi tässä suhteessa kyseenalaisia piirteitä.

"Valtuutettu on tilannut raportteja monenlaisilta toimijoilta ja julkaissut niitä valtuutetun näkemyksenä", Kouros kertoo. Samalla se on irtaantunut kansainvälisten ihmisoikeustoimielinten kannanotoista.

Oikeudelliset ja poliittiset lähteet ovat sekoittuneet erityisesti vammaisten oikeuksiin ja sukupuoli-identiteettiin liittyvissä kysymyksissä.

Tuosta tulee mieleen Suomesta tehdyt viranomaisten ja suomalaisten haukkumiseen kyhätyt yksipuoliset raportit (esim. ECRI), joihin on haastateltu esim. Eva Biaudet'ta ja muslimiporukoita ja otettu heidän mielipiteensä faktoina Suomen murhaavasta rasismista ja syrjinnästä. Osa politiikanteosta tulee myös median tahallisten väärintulkintojen kautta kuten viime vuodet muka EU-tutkimuksen tuloksena toistettu hokema "Suomi on EU:n rasistisin maa".

Suomessakin eduskunnan oikeusasiamies on edistänyt perus- ja ihmisoikeuksien suoja-alan laajentamista, mutta maltillisesti, Kouros arvioi tutkimuksessa.

Lisäksi maassa on liuta muita asiamiehiä ja valtuutettuja, joilla kaikilla on erilaiset toimivaltuudet. Niiden tulkinnat nähdään ajoittain poliittisena aktivismina.

Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz on erityisesti pitänyt esillä näkemystä, että valtiosääntöasiantuntijoiden tulkinta perusoikeuksista menee usein liian pitkälle demokraattisen päätöksenteon tontille.

Zyskowicz nimittää politiikan oikeudellistumiseksi sitä, että lakeja yritetään myös kaataa oikeudellisin perustein, kun niitä vastustetaan poliittisista syistä. Näin on hänen mukaansa yritetty torjua esimerkiksi nykyisen hallituksen säästölakeja.

Kouroksen mielestä politiikan alueelle astuu ainakin oikeudellinen oppi niin sanotusta perusoikeuksien heikennyskiellosta, jonka mukaan sosiaaliturvaa ei ole sallittua heikentää siitä tasosta, joka kerran on saavutettu.

"Henkilökohtaisesti pidän sääntöä mahdottomana."

Myös turvapaikkapolitiikan kiristyksiä on torjuttu (mm. Astrid Thors) sillä, että EU-sopimusten henki ei muka salli lakien kiristyksiä lähemmäs maahanmuuttodirektiivien minimiä vaan ainoastaan jatkuvan liberalisoinnin.

Väitöskirjansa lopuksi Kouros vaatii ihmisoikeusinstiuutioilta paitsi oikeudellisesti kestäviä perusteluita myös valmiutta vuoropuheluun, jotta niiden oma legitimiteetti ja ihmisoikeuksien arvostus säilyisivät.

"Ihmisoikeuspiirien" sisäiseenkin keskusteluun hän toivoo lisää vivahteita ja kritiikin sietoa. Ilman niitä on vaara päätyä kuplaan, jossa itseisarvoista on oikeassa oleminen.

"Ihmisoikeudet suojaavat sitä, että minulla saa olla nämä mielipiteet. Ja velvoittavat minua antamaan toisille tilaa olla eri mieltä", Kouros sanoo.

Vuoropuhelu, vivahteet ja kritiikin sieto eivät sovi samaan huoneeseen suomalaisten ihmisoikeuspiirien (Amnesty, pakolaisjärjestöt, yhdenvertaisuusvaltuutettu jne.) kanssa.

[Jäkättäjä]

Mihin pankki tarvitsee ihmisoikeuksien asiantuntijaa?

[Niobium]

Mihin pankki tarvitsee ihmisoikeuksien asiantuntijaa?

Oman kannattavuutensa vuoksi. Ei muusta syystä.

Pankki, kuten mikään muukaan liiketoimintaa harjoittava taho ei ymmärrä muuta kuin matematiikkaa. Sitä lukua, mikä viivan alle jää ja miten sitä voitaisiin suurentaa.