Profeetta Muhammadin elämä vuosilukuina

[Ibn Matti]

William DiPuccion laatima luettelo profeetta Muhammadin tärkeimmistä elämäntapahtumista perustuen Koraaniin, varhaisiin Muhammadin elämäkertoihin ja kanonisoituun perimätietoon.


I. VUODET ENNEN ISLAMIA (ikävuodet 0 - 39)

570 jKr: Muhammad syntyy Mekassa (ajankohta epävarma)

Quraish-heimon Muhammad ibn Abdullah syntyy "Norsun vuonna". Hänen isänsä Abdullah ibn Abdul-Muttalib kuolee ennen hänen syntymäänsä, ja hänen äitinsä Amina bint Wahb antaa hänet Halima-nimisen sijaisäidin kasvatettavaksi.

575: Muhammad palautetaan äidilleen

Halima pelkää, että lapsi on paholaisen riivaama, ja palauttaa hänet äidilleen.  Jotkut muslimit uskovat, että enkeli Gabriel pesi näihin aikoihin hänen sydämensä ja puhdisti sen synnistä. Muutamat tutkijat uskovat hänen kärsineen lievästä epilepsiasta.

577: Äidin kuolema

Äidin kuoltua lapsen isoisä Abd al-Muttalib ottaa hänet huostaansa. Isoisä kuolee kaksi vuotta myöhemmin. Muhammadin setä Abu Talib ottaa huolehtiakseen orvosta.

580 - 590: Heimosodat

Kymmenen vuoden sota Quraishin ja Banu Hawazinin välillä. Muhammad työskentelee paimenena Mekan lähistöllä.

582: Kauppamatka

Muhammad tekee ensimmäisen kauppamatkansa Syyriaan setänsä mukana. Tällöin hän pääsi ehkä ensimmäisen kerran tekemisiin kristinuskon kanssa. Kerrotaan, että hän tapasi nestorilaisen munkin, joka näki, että hän on profeetta. Jotkut historioitsijat epäilevät tätä matkaa.

595: Avioliitto Khadijan kanssa. Mietiskely ja rukoilu

Muhammad pääsee varakkaan lesken Khadijan palvelukseen, joka on häntä vanhempi ja hänen kaukainen serkkunsa. Muhammad menee hänen kanssaan naimisiin. Hänestä tulee Muhammadin uskonnon ensimmäinen seuraaja. Khadija synnyttää kaksi poikaa ja neljä tytärtä. Hänellä on aikaisemmista avioliitoistaan jo kaksi poikaa ja tytär. Luokkaeron vuoksi Khadijan ja Muhammadin avioliitto aiheuttaa erimielisyyksiä, jotka ovat vähällä johtaa verenvuodatukseen.

Khadijan tukemana Muhammad voi viettää mietiskelevää elämää ja etsiä totuutta. Hän vetäytyy usein syrjäiseen paikkaan mietiskelemään.

595 - 619: Karavaanikauppias (päättymisvuosi epävarma)

Muhammad saa johdettavakseen Khadijan karavaanit. Hän pääsee kosketuksiin kristittyjen ja juutalaisten kanssa matkoillaan Syyriaan.

605: Mekan heimot pääsevät sopuun

Rakennettuaan uudestaan Mekan pakanallisen temppelin Kaaban joutuvat heimot erimielisyyteen siitä, kenelle kuuluu kunnia nostaa pyhä musta kivi paikalleen. Muhammad, jota kunnioitettiin "luotettavana" mekkalaisten keskuudessa, ratkaisi asian niin, että jokaisen heimon edustaja tarttui kankaaseen, jolla kivi nostettiin yhdessä paikoilleen. Jotkut historioitsijat epäilevät tätä kertomusta.

605 - 609: Adoptoidut pojat (tarkat vuodet epävarmoja)

Muhammad adoptoi setänsä pojan Alin, joka nai myöhemmin Muhammadin tyttären Fatiman - Muhammadin ainoan eloon jääneen lapsen. Ali oli neljäs kalifi vuosina 655 - 660, ja shiia-muslimit väittävät hänen olevan Muhammadin ainut laillinen perijä.

Muhammad vapauttaa ja adoptoi Khadijan orjapojan Zaidin. Vuosia myöhemmin, kun Zaid saa selville, että Muhammad himoitsee hänen vaimoaan Zainabia, Zaid eroaa vaimostaan, jotta Muhammad voi naida tämän (vuonna 627). Skandaali asettuu, kun Jumala ilmoittaa uusista säännöistä koskien adoptiota islamissa (Koraani 33:37-40).


II. ISLAMIN ALKUVAIHEET (ikävuodet 40 - 52)

610 jKr: Ensimmäinen "ilmestys"

Muhammadille tapahtuu jotain, minkä hän myöhemmin uskoo olevan enkeli Jibreelin (Gabriel) taivaallinen vierailu ja Allahin ilmestys. Ensin hän uskoo joutuneensa paholaisen riivaamaksi ja yrittää tappaa itsensä. Enkeli Gabriel kuitenkin estää häntä. Khadijan oppinut serkku Waraqa vakuuttaa tapahtuman olleen aito enkelin vierailu. Koraanin ensimmäiset säkeet ovat peräisin tästä tapahtumasta.


613: Islamia saarnataan julkisesti, tyttölasten tappaminen kielletään

Muhammad alkaa saarnata julkisesti Mekassa (kolmen vuoden viiveen syy on epäselvä). Ensimmäinen käännynnäinen on hänen vaimonsa Khadija ja hänen kaksi ottopoikaansa. Perheensä ja ystäviensä joukosta hän saa noin 50 seuraajaa.

Muhammadin saarnoihin suhtaudutaan epäluuloisesti ja häntä syytetään "muinaistarujen" plagioinnista (Koraani 23:83). Hänen setänsä Abu Lahab on hänen äänekkäimpiä vastustajiaan, ja Koraani kiroaa hänet nimeltä mainiten suurassa 111. Mekkalaiset vaativat ihmettä, mutta Muhammad ei tee yhtäkään.

Muhammad kieltää pakana-arabien tavan surmata tyttövauvoja (Koraani 81:8-9).


614: Ensimmäinen väkivaltaisuus

Vastustajat keskeyttävät muslimien rukoushetken, josta seuraa väkivaltainen yhteenotto. Muslimikäännynnäinen Sad bin Abu Waqqas poimi maasta aasin leukaluun ja iski sillä yhtä vastustajaansa.

Kerrotaan, että muslimit saivat näihin aikoihin ensimmäisen marttyyrinsä, kun vanha nainen surmattiin. Kaikki eivät kuitenkaan usko tämän kertomuksen aitouteen.


615: Erimielisyydet Quraishin kanssa ja ensimmäinen maanpako

Muhammadin sanalliset hyökkäykset mekkalaisten uskontoa vastaan aiheuttaa konfliktin hänen seuraajiensa ja Quraish-heimon välillä (Quraish oli Muhammadin oma heimo). Mekan muslimien vaino yltyy välillä väkivaltaiseksi, erityisesti orjien kohdalla. Ainakin yksi muslimi, joka koki kunniaansa loukatun, hyökkäsi väkivaltaisesti erään mekkalaisen kimppuun.

Muhammad neuvoo muslimeja lähtemään maanpakoon Abessiniaan (Etiopia), mutta jää itse Mekkaan jatkamaan saarnaamistaan. Muutamat saattoivat lähteä myös kauppamatkoille.


617 - 619: Mekkalaisten saarto

Mekkalaiset lopettavat kaiken sosiaalisen ja taloudellisen yhteydenpidon muslimien kanssa, myös ruuan myymisen heille. Kerrotaan, että monet muslimit olivat nälkäkuoleman partaalla.


619: Khadijan kuolema, uudet avioliitot

Ensin kuolee Muhammadin varakas vaimo Khadija ja vähän sen jälkeen hänen setänsä ja suojelijansa Abu Talib. Kahden kuukauden kuluttua hän nai Saudan, ja pyytää sitten Abu Bakrilta tämän tyttären Aishan kättä, vaikka Aisha on vasta 6 tai 7 vuotias.

Kaikkiaan Muhammadilla oli 11 vaimoa (joista kaksi hän otti sotasaaliina) ja kaksi jalkavaimoa. Shiiojen mukaan Muhammadilla oli 22 vaimoa. Muslimeille sallitaan korkeintaan neljä vaimoa.

Tässä esityksessä luetellaan vain osa vaimoista.


620: Lähetysmatka Taifiin

Muhammad saarnaa katumusta Taifissa, mutta joutuu kivityksen kohteeksi.


620: "Saatanalliset säkeet"

Muhammad saa ilmestyksen, jossa hän tunnustaa mekkalaisten jumalattaret Allatin, Manatin ja al-Uzzan. Mekkalaiset ovat tästä hyvillään. Pian tämän jälkeen enkeli Gabriel vierailee Muhammadin luona ja tämä vetää sanansa takaisin sanoen, että ilmestys oli tullut Saatanalta. (Jotkut historioitsijat uskovat, että kului kuukausia, ennen kuin Muhammad muutti mielensä ja ryhtyi tiukan yksijumalaiseksi.)


620: "Yömatka" eli Miraj (ylösnousemus) (vuosi on epävarma)

Muhammad ratsastaa lentävällä ratsulla Buraqilla ihmeellisesti Jerusalemiin, ja vierailee kaikissa seitsemässä taivaassa. Noustessaan ylempiin taivaisiin hän tapaa toiset profeetat, muun muassa Mooseksen. Seitsemännessä taivaassa (Paratiisissa) muslimeille annetaan käsky rukoilla viisi kertaa päivässä. (Alunperin matka Jerusalemiin ja taivaisiin kerrottiin erillisinä tarinoina, ja ne yhdistettiin myöhemmin.)


621 - 622: Aqaban vala

Kahdella eri kerralla yli 80 medinalaista pyhiinvaeltajaa vannoo uskollisuutta monoteismille ja Muhammadille Allahin profeettana.


III. ISLAMIN LAAJENTUMINEN (ikävuodet 52 - 59)

622 jKr, 1 AH: Hijra, Profeetan moskeija rakennetaan Medinaan, islamilainen kalenteri

Mekan pakanoiden ja muslimien kiristyvien välien vuoksi muslimit lähtevät maanpakoon Medinaan (Yathribiin) huhtikuussa. Muhammad viipyy Mekassa kesäkuuhun asti, mutta pakenee, kun quraishit juonittelevat häntä vastaan (uhan tarkka luonne on epäselvä). Vaikka joutuukin elämään vaatimattomasti ensimmäiset vuodet, Medinassa hänen sanomansa saa vastakaikua. Keskinäinen liittosopimus solmitaan juutalaisheimojen ja pakanaheimojen välillä (Medinan perustuslaki).

Islamilainen kalenteri alkaa maanpaosta Medinaan (AH - Anno Hegirae). Vuosi vaihtuu aina hijran jälkeen. Muhammadin muutos saarnamiehestä ja pasifistista poliittiseksi ja sotilaalliseksi johtajaksi alkaa.

623 (tai 622 loppuvuosi) - 629: Karavaanien ryöstöretket, myöhemmät sotaretket

Muhammad ja hänen seuraajansa aloittavat väkivaltaisuudet Hijran jälkeen yhdentoista Mekan karavaaneja vastaan käydyillä ryöstöretkillä. Tämä oli hänen jumalallinen kostonsa mekkalaisille muslimien vainoamisesta ja heidän omaisuutensa takavarikoimisesta sen jälkeen, kun he lähtivät Mekasta maanpakoon Medinaan, sekä Jumalan Profeetan torjumisesta.

Muhammad johti 27-29 sotaretkeä elämänsä aikana, mutta osallistui vain harvoin itse taisteluihin. Tässä kronologiassa mainitaan vain tärkeimmät taistelut.

623 jKr, 2 AH: Qiblan vaihtaminen kohti Mekkaa, Ramadanin paaston perustaminen

Pettyneenä ja vihastuneena siitä, että juutalaiset hylkäsivät hänen profetiansa, Muhammad vaihtoi rukoussuunnan (qibla) Jerusalemista kohti Mekassa sijaitsevaa Kaaban temppeliä. Islam alkaa kehittyä omaksi arabialaiseksi uskonnokseen.

Ramadanin paasto perustuu luultavasti juutalaisten sovituspäivään (Jom Kippur)

623 jKr, 2 AH: Nakhlan ryöstöretki

Muhammad määrä seitsemännen ja ensimmäisen menesteksekkään ryöstöretken mekkalaisten karavaaneja vastaan. Tämä retki aloittaa islamin nimeen tehdyt väkivaltaisuudet (Koraani 2:217). Tämä tapahtui yhtenä neljästä pyhästä kuukaudesta, jolloin sodankäynti oli kielletty. Mekan karavaanin johtaja surmattiin ja kaksi muuta otettiin vangeiksi.

624 jKr, 2 AH: Badrin taistelu, muutoksia Koraaniin

Mekkalaiset päättivät kostaa Muhammadin karavaaneihin kohdistuneet hyökkäykset. Vaikka muslimeilla oli huomattava miesalivoima, he voittivat mekkalaiset, tappoivat 49-70 miestä ja ottivat vangeiksi toiset 49-70 ja vaativat heistä lunnaita (lukumäärät vaihtelevat). Yksi sotavangeista oli Al Nadhr, tarinoitsija ja runoilija, joka oli tehnyt Muhammadista pilkkaa. Ali katkaisi hänen kaulansa Muhammadin määräyksestä.

Taistelukentällä lojuvat ruumiit heitettiin ilman seremonioita joukkohautaan, ja jotkut heitettiin ilmeisesti myös kaivoon. Muhammad kohteli vankeja hyvin toiveenaan voittaa heidät puolelleen. Monista saatiin lunnasrahat.

Koraanin jakeet muuttuvat tämän jälkeen paljon autoritäärisemmiksi. Muhammad, totuuden etsijä, alkaa vaatia tottelevaisuutta rangaistuksen uhalla.


624 jKr, 2 AH: Muhammad surmauttaa vihollisiaan

Asma bint Marwan, runoilijatar, joka pilkkasi Muhammadia, murhataan nukkuessaan viiden lapsensa kanssa. Vähän sen jälkeen iäkäs juutalainen mies samoin murhataan Muhammadin yllytyksestä hänen nukkuessaan. Toinenkin juutalainen, joka oli vastustanut Muhammadia ja yllyttänyt toisiakin Muhammadia vastaan, salamurhattiin tänä vuonna.

Muhammad murhautti ja kidutti monia vastustajiaan huolimatta heidän sukupuolestaan tai iästään. Muhammadin uskolliset seuraajat, jotka olivat innokkaita tottelemaan ja puolustamaan Profeettaa, panivat nämä väkivallanteot toimeen.

624 jKr, 2 AH: Juutalaisen Qainuqa-heimon karkoitus

Juutalaisten hylättyä Muhammadin profetian heille kostettiin monin taisteluin, maasta karkoituksin ja vainoin, ja tämä on jatkunut kautta historian. Innokkaana rikkomaan aikaisemman sopimuksensa Muhammad piiritti juutalaista Qainuqa-heimoa sen jälkeen, kun juutalaiset nuoret olivat loukanneet muslimityttöä. Muhammad oli aikeissa teloittaa kaikki juutalaisheimon miehet, mutta antoi periksi Medinan erään päällikön pyyntöjen vuoksi, ja teloituksen sijaan hän takavarikoi juutalaisten omaisuuden ja ajoi heidät maanpakoon.

624 jKr, 2 AH: Muhammad kääntyy juutalaisia vastaan

Muhammad antaa seuraajilleen luvan tappaa juutalaisia missä hyvänsä he heitä tapaavatkin. Pian sen jälkeen juutalainen kauppias surmataan. Muhammad tekee sitten uuden sopimuksen juutalaisten kanssa.

624 jKr, 2 AH: Al-Hasanin syntymä, Muhammadin sukulinja

Muhammadin tytär Fatima synnyttää al-Hasanin, joka seuraa myöhemmin isäänsä Alia viidentenä kalifina (660 jKr). Hän luopui kruunusta puolen vuoden jälkeen ja tuli myöhemmin vaimonsa myrkyttämäksi.

Muhammadin sukulinja ("Sayyid") polveutuu Fatimasta, Muhammadin ainosta eloon jääneestä jälkeläisestä. Fatima kuoli vain puoli vuotta Muhammadin kuoleman jälkeen.

625 jKr, 3 AH: Uhudin taistelu

Tämä oli toinen mekkalaisia vastaan käyty taistelu. Mekkalaisia oli 3000 ja muslimeja ainoastaan 700. Muslimien hätäinen sotasaaliin tavoittelu aiheutti muslimille tappion ja Muhammad itsekin haavoittui. Muslimien tappiot olivat 74 miestä, mutta mekkalaisten vain 20. Mekkalaiset häpäisivät vihollisen ruumita, mutta säästivät Medinan kaupungin. Seuraavina kuukausina Muhammad kärsi huomattavia tappioita monissa selkkauksissa.

625 jKr, 3 AH: Juutalaisen Nadir-heimon piiritys ja karkoitus

Muslimit piirittivät juutalaisen Nadir-heimon linnoitusta ainakin kaksi viikkoa. Antautumisen jälkeen Muhammad takavarikoi heidän aseensa ja karkottaa heidät Medinasta.

626 jKr, 5 AH: Hyökkäys Banu Mustaliqia vastaan

Muslimit hyökkäävät heidän kanssaan ystävällisissä väleissä olleen juutalaisen Banu Mustaliq -heimon kimppuun, koska näiden epäillään suunnitelleen hyökkäystä Muhammadia vastaan. (Al-Shafin mukaan Muhammad määräsi linnoitukset poltettaviksi, vaikka sisällä oli naisia ja lapsia)
Kaksisataa perhettä otettiin vangeiksi. Juwairiya, päällikön tytär, lupautuu Muhammadin vaimoksi vankien vapautusta vastaan. Siitä lähtien heimoa pidetään liittolaisena. Aishaa syytetään perusteettomasti aviorikoksesta taistelun jälkeen.

627 jKr, 5 AH: Vallihaudan taistelu

Vallihaudan taistelu ei ollut oikeastaan taistelu, vaan 15:n päivän piiritys. Mekan armeijan (10,000 miestä) lähestyessä Muhammadin toveri Salman Persialainen kehottaa häntä kaivamaan vallihaudan Medinan pohjoispuolelle estääkseen vihollista pääsemästä kaupunkiin. Mekkalaiset eivät olleet osanneet varautua tällaiseen taktiikkaan, ja lisäksi sääolosuhteet olivat varsin huonot, joten mekkalaiset vetäytyivät kahden viikon piirityksen jälkeen (joidenkin lähteiden mukaan piiritys kesti useampia viikkoja).

627 jKr, 5 AH: Quraizan juutalaisheimon joukkosurma ja orjuutus. Orjamarkkinat.

Muhammad syyttää juutalaista Banu Quraiza -heimoa petoksesta vallihaudan taistelun aikana. 1000 naista ja tyttöä (sekä ne pojat, jotka eivät olleet vielä murrosiässä) otetaan orjiksi ja myydään orjamarkkinoilla hevosia ja aseita vastaan. Muhammad ottaa Rihanan, naineen juutalaisnaisen, itselleen. 700-900 miestä (kaikki jotka olivat saavuttaneet puberteetin) mestataan Muhammadin määräyksestä.

Orjamarkkinat sallitaan islamissa ja niistä annetaan säädöksiä sharia-laissa. Muhammad salli pitää naispuolisia orjia, naisia ja tyttöjä, jalkavaimoina, olivat he sitten naimisissa tai naimattomia, kun heidät oli saatu taistelussa sotasaaliiksi (Koraani 33:50, 4:24).

627 - 628 jKr, 6 AH: Pienempiä sotaretkiä

Retket Mekan karavaaneja vastaan taukosivat. Muhammad osallistuu noin 17:ään erilaiseen konfliktiin ja valloitukseen tänä vuonna. Monista retkistä saadaan huomattava sotasaalis ja jotkut liitot rikotaan. Muhammadin  maine ja arvovalta vakiintuu.

627 - 628 jKr, 6 AH: Raakalaismaisia teloituksia. Varkaudesta määrätään rangaistus.

Kostona rosvojen hyökkäyksestä muslimeja vastaan Oma Kifar, vanha nainen ja rosvojen linnoituksen emäntä, sidotaan jaloistaan kahteen kameliin, jotka vetivät eri suuntaan ja repivät naisen kahtia. Kun tieto tästä saavutti Muhammadin, hän ei vastustanut sitä sanallakaan.

Muhammad rankaisi kahdeksaa beduiinia paimenen raa'asta murhasta. Muhammadin käskystä heidän kätensä ja jalkansa leikattiin irti, heidän silmänsä kaivettiin ulos, ja heidät jätettin sitten aavikolle kuolemaan janoon. Hän ehkä hieman katui rangaistuksen julmuutta, sillä hän rajoitti tulevat rangaistukset amputaatioon ja ristiinnaulitsemiseen.

628 jKr, 6 AH: Hudaibiyyan sopimus

Muhammad yrittää tehdä miehineen pyhiinvaelluksen Mekkaan. Mekan sotilaat ottavat heidät vastaan kaupungin ulkopuolella. Muhammad allekirjoittaa 10 vuoden rauhansopimuksen, Hudaibiyyan sopimuksen, joka sallii Muhammadille pyhiinvaelluksen tekemisen Mekkaan seuraavana vuonna. Vanhojen mekkalaisten rituaalien ottaminen mukaan islamiin tuo Muhammadille suosiota mekkalaisten keskuudessa.

628 jKr, 7 AH: Kirjeitä ulkovaltojen hallitsijoille

Muhammad lähettää kirjeitä hallitsijoilla kutsuen heitä islamiin (jotkut historioitsijat ovat sitä mieltä, että hänen vaikuttimensa olivat ainoastaan poliittisia - hän ei ollut vielä visioinut maailmanlaajuista uskontoa). Näitä hallitsijoita olivat keisari Herakleios, Persian ja Abessinian kuninkaat, sekä Jemenin ja Egyptin kuvernöörit. Herakleioksen vastauksesta ei ole mainintaa. Persian kuningas repi kirjeen. Abessiinian ja Jemenin kuvernöörit hyväksyivät uskonnon. Egyptin kuvernööri vastasi kohteliaasti ja lähetti lahjaksi kaksi koptilaista orjatyttöä, jotka olivat sisarukset. Muhammad antoi toisen pois ja piti Marian jalkavaimonaan.

628 jKr, 7 AH: Khaibarin valloitus. Väliaikainen avioliitto (mutah).

1600 muslimia piiritti varakasta Khaibarin keidasta. 93 juutalaista, mutta vain 19 muslimia kuoli taisteluissa. Muslimit ottivat naiset, lapset ja omaisuuden sotasaaliiksi. Juutalaisten johtajaa Kinanaa kidutetaan, jotta hän paljastaisi aarteen kätköpaikan, sitten hänet mestataan. Muhammad ottaa hänen nuoren leskensä Safiyan vaimokseen. Juutalaiset ja kristityt, jotka tunnustavat muslimien ylivallan, saavat jäädä, jos he maksavat vuosittaista veroa. Tätä käytäntöä seurattiin lähes kaikissa muslimien valloituksissa.

Luultavasti tämän sotaretken aikana Muhammad sääti väliaikaisen avioliiton (mutah) tyydyttääkseen miehiään. Mutah sallii lyhytaikaisen avioliiton maksua vastaan. Se on saattanut perustua arabialaiseen tapaan. Sunnit opettavat, että Muhammad lakkautti käytännön näihin aikoihin. Toinen perimätieto sanoo, että vasta toinen kalifi Umar kielsi käytännön. Shiiat kuitenkin noudattavat sitä nykyäänkin.

628 jKr, 7 AH: Muhammad myrkytetään Khaibarissa

Khaibarin valloituksen jälkeen Muhammad ja hänen toverinsa sairastuvat syötyään Zainabin laittamaa ruokaa. Zainab oli menettänyt aviomiehensä, isänsä, setänsä ja veljensä taistelussa. Muhammad kuulusteli häntä ja antoi sitten teloittaa hänet. Myrkyttäminen saattoi nopeuttaa Muhammadin kuolemaa.

628 jKr, 7 AH: Paluu Khaibarista

Muhammadin palatessa Medinaan muut alueen heimot antautuvat ja Muhammad kontrolloi nyt Medinan pohjoipuolisia juutalaisheimoja. Muhammad solmii avioliiton Umm Habiban kanssa, joka on Mekan päällikön Abu Sufyanin tytär.

629 jKr, 7 AH: Pyhiinvaellus Mekkaan

Muhammad tekee 2000:n miehen kanssa pyhiinvaelluksen Mekkaan Hudaibiyyan rauhansopimuksen turvin. Hän ei ole käynyt Mekassa seitsemään vuoteen. Hän nai viimeisen (11:nnen) vaimonsa Maimunan sovitellakseen sukulaisiaan Hashimin klaanissa. Muutamat huomattavat mekkalaiset kääntyvät islamiin.

629 jKr, 8 AH: Mutan taistelu Syyrian rajaseudulla

Muhammadin Syyrian lähettiläs on surmattu vihamielisen heimon päällikön toimesta ja Muhammad lähettää sotajoukon kostoretkelle, mutta arabien ja bysanttilaisten valtava armeija murskaa hänen 3000:n miehen joukkonsa. Myös Muhammadin ottopoika Zaid saa surmansa.

Kuukautta myöhemmin Muhammadin miehet marssivat ilman vastarintaa saman alueen halki ja alistavat sekä käännyttävät joitakin vihamielisiä heimoja.


IV. ISLAMIN YLIVALTA (ikävuodet 60-62)

630 jKr, 8 AH: Mekan valloitus (mahdollisesti joulukuu 629). Myöhemmät vaiheet.

Mekkalaisten kanssa liitossa oleva heimo rikkoo Hudaibiyyan rauhansopimuksen, mikä antaa Muhammadille tekosyyn hyökätä Mekkaan. Muslimien 8000 - 10000 miehen armeija valloittaa Mekan. Ylivoiman edessä mekkalaiset tekevät vain vähän vastarintaa. Muhammad hävittää Kaaban 360 jumalankuvaa mukaan lukien kuvan Aabrahamista ja enkeleistä sen seinällä. Mekkalaiset ovat pakotettuja vannomaan Muhammadille uskollisuutta ja tämä määrää yleisen armahduksen. Kuitenkin jotkut Muhammadin henkilökohtaisista vihollisista ja pilkkaajista surmataan, mukaan lukien häntä pilkannut laulajatar. Toiset katuvat ja saavat anteeksi.

Koska Mekka oli Arabian hengellinen keskus, Muhammadin ote Kaabasta ennakoi islamin valloittavan koko niemimaan. Vuoden 613 jälkeen ainoastaan muslimit saivat tulla kaupunkiin. Koko Arabia kukistettiin Abu Bakrin toimesta 634 jKr.

630 jKr, 8 AH: Jaziman verilöyly

Muhammad lähettää joukkoja Mekan ympäristöön tuhoamaan monijumalaisia temppeleitä tarvittaessa vaikka väkivalloin. Hänen kenraalinsa Khalid surmasi monia Jazima-heimosta, vaikka he eivät tehneet vastarintaa. Muhammad tuomitsi hyökkäyksen ja moitti Khalidia. Hän maksoi myös verirahan leskille ja orvoille.

630 jKr, 8 AH: Muhammad hallitsee Länsi-Arabiaa. Almujen käyttö islamin levittämisessä.

Muslimit lyövät hawazinien beduiiniheimon Hunayn  taistelussa. Sotasaalis on valtava: muun muassa 6000 miestä, naista ja lasta, 24,000 kamelia ja 4000 unssia hopeaa. Muhammad kärsii huomattavia tappioita. Jalomielisyyden puuskassa hän palauttaa vangit perheilleen sen jälkeen kun hawazinit ovat vannoneet uskollisuuttaan. Sotasaalis oli kuitenkin jo jaettu armeijalle. Muhammad antoi omasta viidenneksen osuudestaan kameleita Mekan ja beduiinien johtajille. Muhammadin esimerkkiä noudattaen muslimit saattavat antaa osan almuista niille, jotka ovat myötämielisiä islamille.

Banu Thaqif -heimon asuttaman Taifin kaupungin kaksi viikkoa kestänyt piiritys on tulokseton. Muslimien uhan alla Taif kuitenkin alistuu muslimien valtaan vuoden loppuun mennessä ja epäjumalan temppeli hävitetään.

630 jKr, 9 AH: Maria Koptilainen

Joko vuonna 626 tai 627 Aishaa syytetään aiheetta aviorikoksesta, mistä syntyy julkinen skandaali. Toinen skandaali aiheutuu, kun Muhammadin koptilainen jalkavaimo tulee Muhammadin haaremiin (vuonna 628). Muhammad suosii Mariaa, mikä aiheuttaa katkeruutta, erimielisyyttä ja juonitteluja Muhammadin ja vaimojen välillä. Tilanne ratkeaa erityisellä Jumalan ilmestyksellä, jossa vaaditaan vaimojen katumusta - tai muuten hän eroaisi heistä kaikista - ja jossa Muhammad vapautetaan valastaan olla enää tapaamatta Mariaa (Koraani, luku 66). Rangaistukseksi Muhammad hylkäsi muut vaimonsa ja eli Marian kanssa kokonaisen kuukauden.

Maria synnytti hänelle lapsen, Ibrahimin, ensimmäisen jälkeläisen 25:een vuoteen. Mariasta tuli tällöin lain mukaan vapaa nainen ja hän yleni jalkavaimosta varsinaiseksi vaimoksi. Ibrahim kuitenkin kuoli vain 16 kuukauden ikäisenä (vuonna 631).

630 jKr, 9 AH: Veromiesten nimittäminen.

Veronmiehiä nimitetään keräämään zakat (almut) ja sadaqa (hyväntekeväisyys) valloitetuilta alueilta (10% tuotosta). Juutalaisten, kristittyjen ja muiden eriuskoisten on maksettava suojelurahaa (jizya). Rahat käytetään islamin varojen ja vallan kasvattamiseen, köyhyyden helpottamiseen ja lahjoituksiin, joilla houkutellaan toisuskoisia kääntymään islamiin.

630 jKr, 9 AH: Muhammad vakiinnuttaa valtansa

Monien pienten sotaretkien avulla kapinalliset heimot kukistetaan, minkä johdosta Muhammad vakiinnuttaa valtansa alueella. Näihin aikoihin Kab ibn Malik, eräs Arabian maineikkaimmista runoilijoista ja Muhammadin vihollinen, vannoo uskollisuutta Muhammadille ja sepittää hänelle ylistävän runon.

630 jKr, 9 AH: Tabukin sotaretki

Muhammadin viimeinen suuri sotaretki Tabukiin on ensimmäinen muslimien aggressio kristittyjä vastaan (kaksi kolmasosaa kristikunnasta tultaisiin valloittamaan ennen kuin kristityt vastaavat ristiretkillä alkaen vuodesta 1096, joiden vaikutus jää yleensä vähäiseksi). Muhammadin saapuessa Tabukiin 30,000:n miehen armeijoineen Bysantin joukot ovat jo vetäytyneet. Paikalliset juutalaiset ja kristityt päälliköt pakotetaan maksamaan jizya (suojeluraha) ja alistumaan islamin alaisuuteen.

Rauhansopimus Ailan kristityn prinssin Johanneksen kanssa. Duman kristitty päällikkö kääntyy islamiin, mutta ryhtyy kapinaan Muhammadin kuoltua.

Kun Muhammad palaa Medinaan, hän tuomitsee ja jopa rankaisee niitä, jotka eivät olleet lähteneet sotaretkelle, koska he eivät olleet osoittaneet riittävää uskoa ja lojaalisuutta.

631 jKr, 9 AH: Toisinajattelijoiden moskeija

Muhammad polttaa tyytymättömien muslimien rakentaman kilpailevan moskeijan lähellä Qubaa. Moskeijan sisällä olevat ehtivät turvaan. Tyytymättömien muslimien johtaja (Abdullah ibn Ubayy) kuolee Medinassa  ja hänen kannattajansa ryhtyvät pian Muhammadin kannattajiksi.

631 jKr, 9 AH: Jihadista tulee ikuinen velvollisuus

Erään perimätiedon mukaan monet muslimit alkoivat nyt myydä aseitaan saavutettuaan voiton vihollisistaan. Muhammad kuitenkin julistaa, että sota islamin puolesta tulee jatkumaan, kunnes antikristus saapuu (Koraani, luku 9).

631 jKr, 9 AH: Muhammadin uhkavaatimus: "Vastuuvapaus"

Muhammad oli pidättäytynyt vuosittaisesta pyhiinvaelluksesta, koska epäjumalanpalvojat edelleen jatkoivat perinnettä, mutta nyt hän julistaa, että neljän kuukauden päätyttyä epäjumalanpalvelusta ei enää suvaita Arabiassa. Hänelle on täten myönnetty vastuuvapaus epäjumalanpalvojien kanssa solmittuja sopimuksia kohtaan. Ne, jotka vastustelevat, tapetaan. Kristityt ja juutalaiset tulee alistaa väkivalloin ja pakottaa maksamaan jizya-veroa, Koraanin jakeen 9:29 mukaan.

630 - 631: Rajaseutujen heimojen ja kaupunkien käännyttäminen

Arabien ja kristittyjen päälliköt, sekä Jemenin, Mahran, Omanin, Bahrainin ja Yemaman hallitsijat vahvistavat kääntymisensä ja alistumisensa Muhammadille kirjeillä ja valtuuskunnilla (jotkut historioitsijat uskovat näiden olleen vain vähäisiä ryhmiä ja suurin osa vastusti Muhammadin vaatimuksia). Najran kaupunki ja kirkko saavat rauhansopimuksessa erioikeuksia.

Muhammad lähettää valtuuskuntia suostuttelemaan ja pelottelemaan muita heimoja. Khalidin uhkailun vuoksi juutalainen Banu Harith -heimo kääntyy islamiin ja alistuu ilman vastarintaa. Monia Arabian heimoja Jemenissä joudutaan kuitenkin alistamaan väkivalloin.

632 jKr, 10 AH: Jäähyväispyhiinvaellus. Kuukalenteri.

Pyhiinvaelluksen päättyessä Muhammad pitää Jäähyväissaarnansa, jossa puhutaan omistusoikeudesta, islamin yhtenäisyydestä ja kaikkien heimojen veljeydestä islamin alaisuudessa, kielletään koron ottaminen lainasta, säädetään kivityskuolema aviorikoksesta, kehotetaan vaimojen ja orjien ystävälliseen kohteluun, ja sallitaan vaimojen ruumiillinen kuritus (Koraani 4:34).

Muhammad myös lakkauttaa epäislamilaisena käytännön, jossa vuoteen lisätään päiviä ajanlaskun pitämiseksi synkronissa aurinkovuoden kanssa  ja määrää käyttämään ainoastaan kuukalenteria.

632 jKr, 11 AH: Mussailiman kapina.

Itsensä profeetaksi julistanut Mussailima, jolla on huomattavaa kannatusta, tarjoutuu jakamaan vallan Muhammadin kanssa. Tarjousta ei hyväksytä ja hänet surmataan taistelussa hieman Muhammadin kuoleman jälkeen. Muhammad kutsui häntä nimellä "Valehtelija-Mussailima". Kaksi muutakin uutta profeettaa haastaa Muhammadin näihin aikoihin. Toinen salamurhataan ja toinen kääntyy islamiin Muhammadin kuoleman jälkeen.

632 jKr, 11 AH: Muhammadin kuolema ja hautaaminen

Muhammad sairastuu vakavasti ja viettää viimeiset päivänsä talossaan Aishan seurassa. Hän kiroaa kristityt ja juutalaiset (tai kuten Ibn Sa'd kirjoittaa: "Herra hävittäköön juutalaiset ja kristityt!"). Myöhemmin hän määrää kuusi kultarahaa annettavaksi köyhille.

Muhammad kuolee Aishan syliin kesäkuun kahdeksantena ja hänet haudataan taloonsa. Abu Bakr valitaan hänen seuraajakseen (kalifiksi).

632 jKr, 11 AH: Mutalle kostetaan

Muhammadin käskyn mukaisesti muslimiarmeija hävittää ja ryöstää Mutan (katso 629 eKr). Abu Bakr kukistaa lukuisia kapinaan nousseita heimoja.


Alkuperäinen teksti: https://drive.google.com/file/d/0B4_1PiGE3abidTdqdE9qd0k1TFk/view
DiPuccion blogi: http://scienceetcetera.blogspot.fi/

Koraani: http://www.islamopas.com/koraani/sisallys.htm

Through the Lens of Muhammad's Life: How the Example and Teachings of Muhammad Shape Islam Today
https://youtu.be/YtKJpahyC10

[duc]

Ibn Matin kirjoitukset forumilla ovat ansiokkaita, mutta harvoin saavat runsasta keskustelua seurakseen. Jälleen kerran hän on kääntänyt hyvän tiivistelmän suomeksi. Näitä ei ole liikaa suomen kielellä. Muhammedin esimerkki on muslimin laki, eikä sitä riittävästi korosteta. Millainen johtaja, sellainen seuraajajoukko. Muhammadin suhde juutalaisiin on erittäin kiinnostava. Jeesuksesta sanotaan, että hän oli juutalainen kuolemaansa saakka. Vaikka Muhammad ei ollut syntyperäinen juutalainen, myös islam ponnistaa juutalaisuudesta, ja tavallaan voidaan todeta sen olevan eräs juutalaisuuden tulkinta kuten kristinuskonkin. Keskiaikaiset juutalaiset rabbit/teologit kutsuivat Muhammadia sanalla, jolla oli tapana kutsua juutalaisia vääriä profeettoja.

[Jorma Teräsrautela]

Sen jälkeen, kun on saatu uutta tietoa profeetta Muhammedin elämästä, koko kuva on muuttunut toiseksi. Ibn Matti tiivistää erinomaisesti islamilaisen käsityksen, mutta tieteellisessä mielessä kyse on Muhammed-legendasta, minkä voisi rinnastaa vaikka Väinämöisen seikkailuihin Kalevalassa. 

Ilmari Hiidenlehto (nimimerkki) esittelee kiinnostavassa omakustanteessa "Profeetta Muhammedin haamu" (2018) länsimaisen islam-tutkimuksen viimeaikaisia tuloksia. Kirjan esittelyn mukaan vakaville historiantutkijoille on käynyt selväksi, että koko Muhammed-tarinaperinne on syntynyt vasta runsaat sata vuotta oletetun profeetan kuoleman jälkeen. Se tarkoittaa, että koko hahmo on keksitty. Christoph Luxenbergin mukaan kyse on alun perin Jeesusta tarkoittavan kunnianimen *Muhammed" (=ylistetty) personifikaatiosta, jolle on kasvanut pitkä parta. Kirja ei luultavasti arveluttavan sisältönsä takia ole kelvannut kaupallisille kustantajille. Kirjan tyyli kuitenkin osoittaa, että Hiidenlehto on kokenut tietokirjailija.

Hölynpöly Muhammedista on saanut jatkua nähtävästi sen takia, että asiaan erikoistuneita historioitsijoita on kourallinen. Asiantuntijoiksi esittäytyvät ovatkin järjestään arabian kielen laitoksilla istuvia filologeja, joilla on oma lehmä ojassa: arabiaa on vaikea harrastaa ilman hyviä suhteita islamilaisiin maihin, joista tulee myös rahoitusta. Esim. Hämeen-Anttilan nykyinen laitos Edinburghin yliopistossa on saanut miljoonia dollareita Saudi-Arabiasta (Saudis donate most to UK universities, Financial Times 27.9.2012)
https://www.ft.com/content/b276dcc0-0893-11e2-b37e-00144feabdc0

Hölynpölyn paljastamisella ei ole vain akateemista merkitystä, vaan se antaa uuden näkökulman ymmärtää islamin sisältöä. Kyse ei ole vain yhden, mahdollisesti höyrähtäneen henkilön persoonallisuudesta. Islamin kehittyminen pitää nähdä yhteydessä siihen alkeelliseen ja takapajuiseen yhteiskuntaan, jota islam syntyi palvelemaan valtionuskontona. Tätä analyysia Hiidenlehto tekee kirjassaan, vaikka selvästi ei itse olekaan historioitsija vaan lähinnä tiedon popularisoija. Lähteet ovat englannin- ja saksankielistä tutkimuskirjallisuutta etenkin Saarlandin yliopiston suunnalta Saksasta, missä toimii islamin historiaan erikoistunut Inarah -projekti.

Erityisen pahoillaan sopii olla siitä, että koululaitos ja Opetushallitus jatkavat epätieteellisen Muhammed-myyttinsä levittämistä. Islam on tunnetusti erityissuojelussa, minkä takia sitä kohdellaan äärimmäisen hienotunteisesti. Muhammedin muuttaminen pelkäksi käännösvirheeksi saattaa sekin olla voimakkaan herjaava ja sitä myöten lainvastainen väite!

Kirjan esittelyä: http://hiidenlehto.blogspot.fi/2017/10/
Vihavaisen blogiarvio kirjasta: http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2018/03/vaeltava-haamu.html

[guest11919]

Jos Muhammad ei ollut olemassa, miten umma syntyi ja sai kimmokkeen valloituksilleen? Kenen tai keiden tekemisiä ja sanomisia kerrotaan hadith-kirjallisuudessa?  Onko ketään Aliakaan ollut olemassa, siis shiialaisten seuraamaa Muhammadin serkkua?

[JJohannes]

Sen jälkeen, kun on saatu uutta tietoa profeetta Muhammedin elämästä, koko kuva on muuttunut toiseksi. Ibn Matti tiivistää erinomaisesti islamilaisen käsityksen, mutta tieteellisessä mielessä kyse on Muhammed-legendasta, minkä voisi rinnastaa vaikka Väinämöisen seikkailuihin Kalevalassa. 

Ilmari Hiidenlehto (nimimerkki) esittelee kiinnostavassa omakustanteessa "Profeetta Muhammedin haamu" (2018) länsimaisen islam-tutkimuksen viimeaikaisia tuloksia. Kirjan esittelyn mukaan vakaville historiantutkijoille on käynyt selväksi, että koko Muhammed-tarinaperinne on syntynyt vasta runsaat sata vuotta oletetun profeetan kuoleman jälkeen. Se tarkoittaa, että koko hahmo on keksitty. Christoph Luxenbergin mukaan kyse on alun perin Jeesusta tarkoittavan kunnianimen *Muhammed" (=ylistetty) personifikaatiosta, jolle on kasvanut pitkä parta. Kirja ei luultavasti arveluttavan sisältönsä takia ole kelvannut kaupallisille kustantajille. Kirjan tyyli kuitenkin osoittaa, että Hiidenlehto on kokenut tietokirjailija.

Hiidenlehto on pitänyt blogia, josta päättelisin, että ei hän ehkä ihan näin asiaa kirjassaan ilmaise:
http://hiidenlehto.blogspot.fi/2017/11/todistaako-arkeologia-muhammedin.html
http://hiidenlehto.blogspot.fi/2017/11/600-luvun-kirjallisten-lahteiden.html
http://hiidenlehto.blogspot.fi/2017/11/600-luvun-kirjalliset-lahteet.html

Lähinnä Hiidenlehto näyttää kiistävän täyden varmuuden profeetta Muhammedin olemassaolosta, mutta kyllähän nuo arkeologiset löydöt ja 600-luvun kirjalliset lähteet pikemminkin tukevat ja vahvistavat sitä mahdollisuutta, että Muhammed olisi ollut historiallinen henkilö. Myöskin "runsaat sata vuotta" Muhammedin kuoleman jälkeen käytiin jo Poitiersin taistelua, joten jokin "Muhammed-kultti", niin sanoakseni, on täytynyt olla olemassa jo ennen tuota. Miksi arabit olisivat yhtäkkiä valloittaneet sadassa vuodessa koko Lähi-Idän, Pohjois-Afrikan ja isoja osia Euroopasta?

[newspeak]

Muhammedin elämän jälkeisiä tapahtumia ts. valloitusretkiä pohdiskellessa ihan hyvä kiinnittää huomiota mahdollisuuteen, että Muhammedin kultti saattoi olla ainoastaan yksi tekijä arabien sotaisuuden taustalla. Oma veikkaukseni on, että kaksi suurinta taustatekijää olivat Bysantin ja Persian poliittisen ja sotilaallisen vaikutusvallan heikentyminen ja maanviljelyksen kehittyminen arabien asuttamilla alueilla johtaen väestönkasvuun ja uusien alueiden valtaamisen tarpeeseen. Muhammedin pako Mekasta Medinaan islamilaisen ajanlaskun alkuhetkenä sopii hyvin propagandistisiin tarkoituksiin, kun suuret arabijoukot siirtyvät uusille alueille päämääränään valtaanpääsy.

Uskontona islam on historiasta riippumaton entiteetti.

[Jorma Teräsrautela]

Hiidenlehdon kirjalle on ulkomaisia esikuvia. Vaikuttaa siltä, että islamilainen historiankirjoitus on saanut oikeasta tieteellisestä tutkimuksesta haastajan, joka kuitenkin vasta 2000-luvulla on pystynyt keräämään tarpeeksi kriittistä massaa päästäkseen edes jossain määrin esille. Näitä samoja tuloksia ovat jo esitelleet Robert Spencer kirjassaan "Did Muhammad exist?" (2012) ja Norbert Pressburg kirjassa "Goodbye Mohammed (2012).

Hiidenlehdon kirja on yli 200 sivua pitkä, joten ei sitä voi tässä kokonaan referoida. Johtopäätökset ovat toisaalta niin hapokkaita ettei niitä kannatakaan saman tien nielaista.

Muutaman herkullisen yksityiskohdan kirjan sivuilta voi silti esittää: islam ei syntynyt 600-luvun alussa vaan vasta vuoden 800 tienoilla (John Wansbrough); muslimit eivät valloittaneet Mekkaa tai muutakaan Lähi-itää 600-luvulla, koska heitä ei silloin vielä ollut (Yehuda Nevo). Kaarle Martell ei lyönyt Poitiersissa muslimiarmeijaa vaan ryöstelevän saraseenijoukon. Suurin osa Koraanista on Syyrian ei-trinitaarisen kristillisen kirkon jumalanpalvelustekstejä (Günther Lüling ja Alphonse Mingana). Lähi-idän valloittajat olivat kristittyjä ja pakanallisia arabiheimoja, jotka jo asuivat alueella silloin, kun vanha valta (Bysantti ja Persia) romahtivat alta (K-H Ohlig). He eivät siis tulleet mistään vaan olivat jo paikalla.  Eikä ollut Alia eikä muitakaan oikeaan johdettuja kalifeja. Koko turbaanipäinen ja huiveihin kiedottu teatteriseurue on kaunokirjallisuutta eikä historiaa (Klimovitsh).   

Tässä on se hyvä puoli, että Muhammed ei sitten raiskannutkaan 9-vuotiasta Aishaa, polttanut moskeijaa eikä teurastanut Quraishin juutalaisheimoa. Jotain hyvääkin siis.

[Vaniljaihminen]

Vihavainen:

Sivilisaatioomme ei yksinkertaisesti kuulu naiivi suhtautuminen maailmaan.

Siinä teille Emma ja Veronika, pistäkää yllä oleva lause sinne pilvipehkonne perille.

[Jorma Teräsrautela]

Jos Muhammad ei ollut olemassa, miten umma syntyi ja sai kimmokkeen valloituksilleen?

Hiidenlehto selostaa mm. K-H Ohligin (Saarbrückenin yliopisto) ja Yehuda Nevon (edesmennyt arkeologi Israelista) tutkimuksia.

Heidän mukaansa Lähi-idän uusi supervalta syntyi valtatyhjiöön. Valloittajina olivat arabiheimot, joiden eliitti oli kääntynyt alkeelliseen monoteistiseen kristinuskoon jo 400-luvulta lähtien. Arabiheimot asuivat jo Syyriassa ja Irakin alueella aiempien hallitsijoiden vasalleina. Vielä 600-luvun lopulla he olivat arabikristittyjä Jeesus tärkeimpänä profeettanaan. Uskonto muuntui islamiksi vasta 700-luvulla. Silloin uskontoon sepitettiin vuonna 632 kuolleeksi ilmoitettu arabiprofeetta Muhammed - tämän tapahtui Christoph Luxenbergin mukaan vanhojen tekstien virheellisen lukemisen ja väärin käsittämisen pohjalta.

Muhammed-tarinassa olisi ollut kyse valtiomyytin luomisesta arabihallinnolle sepittämällä tapahtumia 150 vuoden päähän historiassa.

Profeetan vakiintunut suomalainen nimi on muuten edelleen Muhammed. Jaakko Hämeen-Anttila tosin suosittelee "Muhammadia". Kaarle Suuren voisi silloin vastaavasti vaihtaa nimeen Charlemagne.

[guest11919]

Mielestäni muuten otsikkoa tulisi muuttaa. Sovelias otsikko voisi olla esim. jokin seuraavista:
"Muhammedin elämä vuosilukuina"
"Islamin profeetta(na pitämän) Muhammedin..."
"Muhamettilaisuuden profeetan..."

Muhammed ei ole meille profeetta.

[Micke90]

Siinäpä tulikin islamin perusluonne selvitettyä. Väkivaltaa, sotaa, piiritystä, harhanäkyjä, jihadia, jalkavaimoja, tilapäisiä avioliittoja, toisinajattelijoiden surmaamista ja juutalaisvastaisuutta.

Kuulostaa jopa pahemmalta kuin Hitlerin Natsi-Saksassa.

[Totti]

Hiidenlehdon kirja on yli 200 sivua pitkä, joten ei sitä voi tässä kokonaan referoida. Johtopäätökset ovat toisaalta niin hapokkaita ettei niitä kannatakaan saman tien nielaista.

Muutaman herkullisen yksityiskohdan kirjan sivuilta voi silti esittää: islam ei syntynyt 600-luvun alussa vaan vasta vuoden 800 tienoilla (John Wansbrough)

En tiedä sanooko Hiidenlehdon kirja tätä samaa, mutta konsensus vakavan islamtutkimuksen piirissä on, että Muhammedia henkilönä ei ole ollut olemassa vaan hän todellakin on keksitty.

Oikeastaan mikään ei tue islamin omaa narratiivia Muhammedista eikä sen myötä islamin syntyperääkään. Rinnakkaisia verifioivia lähteitä ei ole. Historiaa ei yleensä pidetä luotettava jos tarinalle on vain yksi lähde ilman sitä tukevaa muuta aineistoa (arkeologiaa tms.).

Toisaalta on paljon tietoa siitä, että Abbasidien ja Umayadien kalifaatit taistelivat vallasta ja tehtailivat kilpaa tarinoita (haditheja) Muhammedista tukeakseen valtapyrkimyksiään. 700-800 -luvulla nämä tarinat konvergoituivat lopulta siihen muotoon, jossa ne nyt tunnetaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että islam ei ole (pitkähkön) perinteen kautta syntynyt uskonto vaan keksittiin 700-800 -luvun poliitikkojen toimesta.

Muhammed on hyvin suurella todennäköisyydellä kehitetty jeesushahmosta eli hän oli alunperin kristittyjen Jeesus, jolle keksittiin oman aikansa politiikkaan sopiva tarina.

Kaarle Martell ei lyönyt Poitiersissa muslimiarmeijaa vaan ryöstelevän saraseenijoukon.

Martell eli 700-luvulla. Poitierin taistelu oli 1300-luvulla. Tarkoittanet Toursin taistelua 732?

Saraseenit ovat arabialaisista käytetty nimi, joka tosiaan on johdettu "ryöstäjästä".

Arabiarmeijat, jotka valloittivat Euroopan tähän aikaan lienevät kuitenkin pääosin olleet muslimeja koska islam oli tähän aikaan hyvin etabloitunut Lähi-idässä ja kävi systemaattisia laajennussotia.

Vaikuttaa myös epätodennäköiseltä, että saraseenit olisivat olleet jotain satunnaisia rosvoporukoita ilman ideologisia motiiveja. Rosvojengejä oli vaikka kuinka paljon tähän aikaan, mutta ne jäivät pieneksi. Islam oli kuitenkin se yhdistävä tekijä, joka sai suuret joukot liikkeelle.

Saraseeni ("ryöstäjä") on sinänsä sopiva nimi muslimeille koska hehän olivat käytännössä ryöstöretkillä valloittaessaan Euroopan.

[Pekka Kemppainen]

Kaarle Martell ei lyönyt Poitiersissa muslimiarmeijaa vaan ryöstelevän saraseenijoukon.

Toursin ja Poitiersin välillä läyty taistelu Martellin ja Abdulrahmanin välillä ei ollut "ryöstöretki" vaan emiirin johtama valloitushanke, johon oli koottu väkeä Jemeniä myöten. Toki ryöstömahdollisuus oli kannustin.

Sitä ennen muslimit olivat epäonnistuneet Konstantinopolin edustalla, ja valloituksia yritettiin toista kautta.

Islamista:

• Muhammed lienee sanan *hamad (ylistetty) johdos, ja vanhimmat lauseet mm. Kalliomoskeijan sissemmässä arkadissa ovat Jeesusta tarkoittavissa lauseissa. Jeesus mainitaan em. seinäkirjoituksissa useasti, Muhammed vain yhden kerran. Ulomman arkadin kaikki viisi Muhammed-mainintaa voidaan selittää hamad-sanalla, ja voivat olla al Malikin aikaa myöhempiä.
• Al Malik rakennutti Kalliomoskeijan muslimien päätemppeliksi Jerusalemiin, joten Qibla kohdistui siihen aikaan siis sinne.

Islamin eräs pyhimpiä kohteita on Jerusalemin Kalliomoskeija, lähes juutalaisten vanhojen temppeleiden kivijalan päällä.  Sen rakennutti kalifi al Malik v.691 (jKr.), muslimien päätemppeliksi. Rakennuksen sisäseinää kiertävissä kirjoituksissa mainitaan kaksi henkilöä:

- Jumalan lähettiläs ja palvelija (ei J:n poika.):"Jumala, siunaa lähettilästäsi ja palvelijaasi Jeesusta, Marian poikaa." (Lause 15.)
- (Jeesus) "Marian poika, olkoon rauha päivävä jona hän syntyi ja päivänä jona hän kuoli." (Lause 16.)
- "..ja päivää jona hän nousi ylös. Niin oli Jeesus, Marian poika" (Lause 17.)
- "Jeesus Marian poika oli Jumalan lähettiläs..." (Lauseet 7. ja 8.)
- "Muhammed on Jumalan palvelija ja Hänen lähettiläänsä". (Lause 3.)

Ainoa sisemmän arkadin Muhammed-maininta toistaa vain Jeesuksesta jo sanotun. Tämä antaa ajattelemisen aihetta. Ulommassa arkadissa "Muhammed on Jumalan lähettiläs" toistetaan viisi kertaa, aina tällä sanamuodolla. Mielenkiintoista muuten tuo #ylösnousemuksen mainitseminen.

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2018/05/12/sisaltaako-koraani-kristillisia-ja-juutalaisia-teksteja/

Synkretistinen judeokristillinen lahko, eräänlainen aavikkorosvojen junttiversio, ilmaantui 600-luvulla ilman selkeää teologista identiteettiä. Siihen liittyi poliittisista syistä runsaasti syyrialaisia ja etelä-arabialaisia kristinuskon ja juutalaisuuden tunnustajia, jotka toivat omia hartauskirjojaan mukanaan, -ja tarinaperinnettä.

Myöhemmin tämä opillisen sekametelisoppa kanonisoitiin -aikaisintaan 800-luvulla-  ja sotien ulottuessa kristinuskon ydinalueille Syyriassa ja Pohjois-Afrikassa oppia säädettiin kauemmas kilpailevista firmoista. Lainattu materiaali selitettiin omaksi, jne.

Oleellisin historian uudelleenkirjoitus on, että Arabia oli ennen Islamia kristillinen ja juutalainen, ei pakanallinen.

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2018/05/11/arabia-oli-kristitty-ja-juutalainen-ennen-islamia/

[Jorma Teräsrautela]

Martell eli 700-luvulla. Poitierin taistelu oli 1300-luvulla. Tarkoittanet Toursin taistelua 732?

Niin juuri. Koulussa sitäkin ennen kutsuttiin Poitiersin taisteluksi.

Sitä ennen muslimit olivat epäonnistuneet Konstantinopolin edustalla, ja valloituksia yritettiin toista kautta

Kalifaatti ei ehkä ollut niin yhtenäinen, että taustalla olisi ollut valtakunnallinen suunnitelma. Espanjassa arabit touhusivat luultavasti aika lailla omiaan vaikka saivatkin apuja. Voi olla myös väärin puhua muslimeista 732 tai 733 Ranskassa. "Vuoden 754 kronikka" ei käytä vielä tätä sanaa ja se on ainoa aikalaislähde.