2017-11-21 Hallituksen tuoreet maahanmuuttolinjaukset (EU-taakanjako ym.)

[Roope]

Taisi mennä monelta ohi, että hallitus julkaisi pari viikkoa sitten muistion maahanmuuttolinjauksista, jossa selvennetään Suomen kantaa etenkin EU:n yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan.

Ministerit esittelivät linjauksia medialle epämääräisesti ja ristiriitaisesti, kuten varmasti on ollut tarkoituskin. Esimerkiksi sisäministeri Risikko totesi ensin Suomen pitävän hallitusohjelman mukaisesti kiinni EU:n turvapaikanhakijasiirtojen vapaaehtoisuudesta, mutta heti seuraavassa lausessa edellytti kaikkien muidenkin maiden osallistuvan siirtoihin. Tämä taas edellyttää välttämättä jonkinlaista pakottamista.

Samat sumutukset löytyvät muistion neloskappaleesta "Solidaarisuus ja vastuunkanto poikkeustilanteessa", jossa puhutaan näön vuoksi taakanjaon ensisijaisesta vapaaehtoisuudesta, mutta lopuksi hallitus vaatii uuteen taakanjakojärjestelmään "seuraamukset, jotka ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan riittävän merkittävät täytäntöönpanon varmistamiseksi".

Toimittajatkaan eivät enää oikein pysyneet kärryllä, mitä hallitus oikein haluaa, tiedotusvälineiden varassa käsityksensä muodostavista kansalaisista puhumattakaan.

Maria Stenroos (7:00-7:40)
"Yksi konkreettinen asia oli tuo maahanmuuttopolitiikka, ja siinä Suomi nyt ei kannata tällaista turvapaikanhakijoiden pysyvää jakomekanismia, josta on puhuttu vuosia. Suomi oli minusta välillä jo sillä kannalla, että mentiin kohti sitä taakanjakoa, mutta nyt Sipilä tuossa äsken selvitti tiedotustilaisuudessaan, että Suomi ei tätä kannata, koska kukaan muukaan ei sitä kannata, eikä se ole toteutumassa."

Yle tv-uutiset 18:00 22.11.2017

Oikeasti hallituksen linja on sama kuin on ollut jo pitkään. Suomi suosii vapaaehtoisuutta, mutta vaatii pakollisuutta, joka toteutettaisiin tuntuvilla taloudellisilla sanktioilla.

Kuten EU:n komissio, hallituskin leikkii käsitteellä kriisi. Pakkoa käytettäisiin vain "kriisitilanteessa", mutta kriisitilannetta ei määritellä. Komissio määritteli turvapaikanhakijakriisin aiemmassa esityksessään tilanteeksi, jossa turvapaikanhakijoita saapuu eri EU-maihin eri suhteessa, joten "kriisi" olisi jatkuva.

Muutenkin siirrot ulkorajoilta muualle Eurooppaan vain pahentaisivat kriisiä, kun tieto siirroista Keski- ja Pohjois-Eurooppaan saisi yhä enemmän ihmisiä liikkeelle. Jo pelkkä tieto siitä, että tarpeeksi suuri joukko ihmisiä yhdessä paikassa laukaisisi siirtomekanismin, voisi houkutella massat lähtemään Eurooppaan Turkin pakolaisleireiltä. Siirtomekanismi ei suinkaan ratkaisisi mahdollista kriisiä vaan pahentaisi sitä ja jopa loisi sellaisen.

Tässä muistio.

Muuttoliikkeen hallinta 21.11.2017 (pdf)

Valtioneuvoston kanslia
Sisäministeriö
MUISTIO VNEUS2017-00737
21.11.2017

Asia
MUUTTOLIIKKEEN HALLINTA

Muuttoliikkeen hallintaan tarvitaan toimien kokonaisuus, jolla
muuttoliike-painetta voidaan kestävällä tavalla käsitellä ja
vähentää.

Muistiossa tarkastellaan toimia siten, että muuttoliikkeen
tehokkaassa hallinnassa edetään kolmansissa maissa
toteutettavista toimista (perimmäisiin syihin vastaaminen,
uudelleensijoittaminen pakolaisleireiltä) ulkorajavalvonnan
kautta kohti EU:n sisäisiä toimia (solidaarisuus ja vastuun
kanto poikkeustilanteessa, palauttaminen, Schengen-järjestelmä).

Jos ulkoisten toimien toteuttamisessa onnistutaan, tarve sisäisiin
toimiin vähenee.

Toimien lähtökohtana tulee olla ihmisoikeuksien täysimääräinen
turvaaminen ja kunnioittaminen kansainvälisten velvoitteiden
mukaisesti. Haavoittuvimmassa asemassa olevien oikeuksiin
tulee kiinnittää erityistä huomiota. Humanitaarisen tilanteen
parantaminen muuttoliikereittien varrella entistä tiiviimmässä
yhteistyössä kolmansien lähtö- ja kauttakulkumaiden sekä IOM:n,
UNHCR:n ja muiden keskeisten kansainvälisten toimijoiden
kanssa on tärkeää.

Vaikka paine muuttoliikereiteillä on helpottunut vuosiin 2015—
2016 verrattuna, muuttoliikevirtoja aikaansaavat
peruskysymykset ja niiden seuraukset eivät ole poistuneet.

1. PERIMMÄISIIN SYIHIN VASTAAMINEN

Muuttoliike liittyy ensisijaisesti niihin olosuhteisiin, jotka lähtömaissa tai -alueilla
vallitsevat: ilmastonmuutokseen, väestönkasvuun, konflikteihin ja kriiseihin,
ihmisoikeusloukkauksiin, väkivaltaan, työttömyyteen ja ylipäänsä
toimeentulomahdollisuuksien puuttumiseen.

EU:hun ja Suomeen kohdistunee myös tulevina vuosina merkittävä
muuttoliikepaine. Erityisesti Afrikan muuttoliikevirrat jatkunevat. Nykyisin
taloudellisista syistä liikkeelle lähteneiden osuus Afrikasta EU:hun saapuvista on
huomattava.

Maailmassa on tällä hetkellä 66 miljoonaa maan sisäisesti siirtymään joutunutta
ja pakolaista. Pakolaisista 84 % oleskelee kehittyvissä maissa. Euroopan
lähialueilla ja Afrikassa pakolaisia on vajaat 11 miljoonaa.

Mitä lähemmäs EU:n aluetta saavutaan, sitä merkittävämpiä kustannuksia
muuttoliikkeen hallinnasta EU:n jäsenmaille aiheutuu. Apu tulisi antaa
mahdollisimman lähellä alkuperämaita. Muuttoliikettä hallitaan kestävimmin ja
tehokkaasti puuttumalla muuttoliikkeen perimmäisiin syihin. Näin voidaan
vähentää myös tarvetta lähteä liikkeelle taloudellisista syistä.

Muuttoliikkeen hoidossa on pyrittävä muuttoliikeyhteistyöhön ja –järjestelyihin
kolmansien kauttakulkumaiden kanssa. Näin on jo menetelty erityisesti Turkin ja
osittain Libyan kanssa sekä eräiden läntisen Pohjois-Afrikan maiden kanssa.
Kun EU:n muuttoliiketoimia rahoitetaan tällä hetkellä lukuisista eri lähteistä,
on tärkeää kehittää kokonaiskoordinaatiota eri rahoitusinstrumenttien
välillä, jotta päällekkäisyyksiä voidaan välttää ja toimintaa tehostaa.
Rahoituksen tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen on kiinnitettävä erityistä
huomiota.

Muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vastaaminen näkyy vahvasti Suomen
kehitysrahoituksessa. Suomi vaikuttaa määrätietoisesti siihen, että EU:n
kehitysrahoitusta kohdennetaan myös seuraavalla EU:n
rahoituskehyskaudella nykyistä enemmän muuttoliikkeen perimmäisiin
syihin vaikuttamiseen erityisesti Afrikassa ja Lähi-idässä.

Seuraavalla EU:n rahoituskehyskaudella muuttoliikkeen perimmäisiin syihin
vastaaminen on huomioitava paremmin EU:n kehityspolitiikassa. On
keskeistä, että kehitysrahoituksen maantieteellinen fokus on Afrikassa.
Laaditaan konkreettinen suunnitelma siitä, miten nämä Suomen tavoitteet
toteutuisivat tulevissa EU:n rahoituskehyksissä. Suunnitelma laaditaan
tammikuun 2018 loppuun mennessä. Lisäksi laaditaan muistio siitä, miten
muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vaikutetaan kansallisella
kehitysyhteistyöllä.

2. UUDELLEENSIJOITTAMINEN PAKOLAISLEIREILTÄ

Suomen kokemusten mukaan uudelleensijoittaminen on toimiva järjestelmä,
mukaan lukien UNHCR:n ja IOM:n mukanaolo ja kansainvälisten
ihmisoikeusvelvoitteiden toteutuminen. Uudelleensijoittamisella voidaan
vähentää laittoman maahantulon painetta ja päästä hallitumpaan ja
ennakoitavampaan maahantuloon. Samalla voidaan auttaa kaikkein
haavoittuvimmassa asemassa olevia, esimerkiksi naisia ja lapsia.

Pakolaisleireiltä Suomeen uudelleensijoitettavat ovat UNHCR:n pakolaisiksi
katsomia henkilöitä, jotka Suomi on valinnut omaan pakolaiskiintiönsä. Pakolaiset
sijoitetaan leireiltä suoraan vastaanottaviin maihin, Suomessa suoraan kuntiin.
Turvallisuus- ja muut selvitykset sekä haastattelut tehdään jo leireillä.

Kansallisesti tämä vähentää kustannuksia ja helpottaa kotouttamista. Pakolaisten
uudelleensijoittamisessa kansainvälisen suojelun tarpeen arviointi toteutetaan jo
ennen henkilön saapumista Suomeen.

Kolmansissa maissa oleskeleville, kansainväliseen suojeluun oikeutetuille
uudelleensijoittaminen on vaihtoehto spontaanille turvapaikanhaulle EU:sta.
Uudelleensijoittaminen voi olla osa muuttoliikeyhteistyötä kolmansien
kauttakulkumaiden kanssa, kuten jo esimerkiksi Turkin kanssa on toimittu.
Nykyisin uudelleensijoitettavien määrä on hyvin pieni suhteessa EU:hun
spontaanisti saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrään. Esimerkiksi vuonna
2016 EU:hun saapui noin 1,2 miljoonaa turvapaikanhakijaa, kun pakolaisia
uudelleensijoitettiin hieman yli 14 000.

Uudelleensijoittamisessa ollaan EU:ssa etenemässä. Esimerkiksi vuonna 2014
uudelleensijoitettiin noin 6 500 pakolaista, 2015 yli 8 000 ja 2016 jo edellä
mainitut yli 14 000 pakolaista. Komissio on jatkokehittämässä jäsenmaiden
vapaaehtoisuuteen perustuvia EU:n laajuisia uudelleensijoittamistoimia ja niiden
rahoitusta.

Komissio antoi syyskuussa suosituksen, jolla tavoitellaan 50 000 pakolaisen
uudelleensijoittamista EU:hun lokakuun loppuun 2019 mennessä. Rahaa on
varattu 500 miljoonaa euroa siten, että uudelleensijoitettavista maksetaan 6 000
euron kertakorvaus henkilöltä tai korotettu 10 000 euroa silloin, kun kohdennus
on komission määrittelemien muun muassa alueellisten prioriteettien mukainen.
Ohjelma on vapaaehtoinen ja jäsenmaiden tulee ilmoittaa uudelleensijoitettavien
määrät lokakuun aikana. Prioriteetteina ovat muun muassa syyrialaispakolaiset
Turkista sekä Afrikan maat keskisen Välimeren reitin varrella.

Elinolosuhteita pakolaisleireillä tulee edellä kohdassa 1 mainittua rahoitusta
hyväksi käyttäen parantaa siten, että kotiinpaluun odottamisesta leireillä
tulee entistä varteenotettavampi vaihtoehto. Suomella on tarjota leirien
olosuhteiden kohentamiseen muun muassa asiantuntija-apua eri
sektoreilta.

Jotta uudelleensijoittamisella voitaisiin ainakin osittain korvata spontaania
turvapaikanhakua, tulisi uudelleensijoittamisen olla laajemmin käytetty
EU:n politiikan väline.

Suomen etujen mukaista on, että kiintiöpakolaisten uudelleensijoittaminen
EU:ssa laajenee ja vakiintuu siten, että yhä useampi jäsenmaa osallistuu
uudelleensijoittamiseen. Tämän myötä ja kun muuttoliikkeen hallinnan
keskeiset toimet (ulkorajavalvonta, Dublin-järjestelmä ja palautukset) ovat
tehokkaassa käytössä ja laiton muuttoliike EU:hun on paremmin
hallinnassa, myös Suomella on omalta osaltaan valmius siihen, että
uudelleensijoittamisen käyttöä lisätään ja siitä tehtäisiin pääasiallinen keino
saada kansainvälistä suojelua EU:sta. Tämän myötä tavoite on, että
turvapaikanhakijamäärät EU:ssa vähenevät ja samalla kansainvälisen
suojelun tarpeen arvioinnin painopiste siirtyy lähemmäs lähtö- ja
kauttakulkumaita.

3. ULKORAJAVALVONTA

Tehokas ulkorajavalvonta on muuttoliikkeen hallinnassa keskeistä. Se
mahdollistaa puuttumisen laittomaan maahantuloon sekä ihmissalakuljetukseen
ja –kauppaan. Laittomasti EU:n alueelle pyrkivät otetaan kiinni, tunnistetaan ja
rekisteröidään. Edelleen liikkumista rajoitetaan ja kansainvälisen suojelun tarve
arvioidaan nopeasti. Ulkorajavalvontaa täydennetään Schengen-alueella
tehtävällä ulkomaalaisvalvonnalla.

Viime aikoina EU:ssa on sovittu kattavista toimista erityisesti ihmishenkien
pelastamiseksi merellä, keskisen Välimeren reitin muuttoliikkeen hallitsemiseksi
ja Italian tukemiseksi. Myös yksittäiset jäsenmaat ja pienemmät jäsenmaiden
ryhmät ovat tehneet työtä paineen helpottamiseksi. Osana toimenpiteitä Italia
valmisteli heinäkuussa 2017 yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa
toimintaohjeistuksen meripelastusta keskisellä Välimerellä antaville
kansalaisjärjestöille. Suomi on pitänyt yhteistyön selkeyttämistä keskisellä
Välimerellä hyvänä ja tuki ohjeistuksen laatimista.

Ulkorajavalvontaa EU:ssa on tehostettu perustamalla eurooppalainen raja- ja
merivartiosto. Jäsenmaan rajaturvallisuutta ja sen mahdollisia haavoittuvuuksia
arvioidaan EU-tasolla ja tarvittaessa jäsenmaa voidaan velvoittaa
vastaanottamaan rajavalvonta-apua jopa vastoin sen omaa näkemystä.

Jäsenmailla on velvollisuus lähettää rajavartijoita ja kalustoa toisen jäsenmaan
avuksi, jos ulkorajaan kohdistuu suhteeton paine. Jäsenmaat ovat asettaneet tätä
varten käyttöön 1 500 rajavartijan nopean toiminnan reservin ja kalustopoolin.
Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex) koordinoi apua.

On luotu järjestelmä, jolla EU:n ulkorajoja voidaan tehokkaasti valvoa. Nykyisessä
tilanteessa EU:n ulkorajavalvonta on toiminut. Itäisen Välimeren reitti on lähes
tyrehdytetty. Keskisen Välimeren reitti on saatu paremmin hallintaan ja
tulijamäärät ovat vähentyneet merkittävästi. Läntisen Välimeren reittiin on
puututtu jo aiemmin perimmäisiin syihin vaikuttamalla. Muuttoliiketilanteen
kehittymiseen liittyy kuitenkin merkittäviä epävarmuustekijöitä.

Tehostetaan edelleen EU:n ulkorajavalvontaa ja varmistetaan, että se toimii
myös kriisitilanteessa.

Tähän kuuluvat laittomasti EU:n alueelle pyrkivien kiinniotto, tunnistaminen
ja rekisteröinti, edelleen liikkumisen rajoittaminen ja kansainvälisen
suojelun tarpeen nopea arviointi. Toimia ihmissalakuljetuksen ja –kaupan
sekä niiden seurannaisilmiöiden torjumiseksi tulee tehostaa.

On tärkeää, että meripelastus Välimerellä toimii. Etenkin keskisen
Välimeren reitillä on varmistettava, että meripelastustoiminnassa
keskitytään sen perimmäiseen tarkoitukseen ja noudatetaan
täysimääräisesti siihen liittyvää sääntelyä ja toimintaohjeistusta.

4. SOLIDAARISUUS JA VASTUUNKANTO POIKKEUSTILANTEESSA

EU:n yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistaminen on laaja, usean
säädösehdotuksen kokonaisuus. Turvapaikkajärjestelmän uudistuksen keskeinen
tavoite on järjestelmän parempi kriisinkestävyys. Muutoksilla tehostetaan
turvapaikkamenettelyä, jotta kansainvälisen suojelun tarve voidaan arvioida
nykyistä yksinkertaisemmin ja nopeammin. Mahdollisuuksia järjestelmän
väärinkäytöksiin vähennetään ja turvapaikanhakijoiden edelleen liikkumista
rajoitetaan. Osana järjestelmän kokonaisuudistusta ehdotetaan poikkeukselliseen
kriisitilanteeseen ennalta sovittua mekanismia, jolla muuttoliikepaineen kohteeksi
joutunutta jäsenmaata autettaisiin tukitoimin.

Uudistettaessa EU:n yhteistä turvapaikkajärjestelmää tulee
turvapaikkamenettelyä tehostaa, jotta kansainvälisen suojelun tarve
voitaisiin arvioida nykyistä yksinkertaisemmin ja nopeammin. Osana
kehittämistyötä voitaisiin tarkastella myös kokonaisvaltaisempia
uudistusvaihtoehtoja turvapaikkamenettelyn tehostamiseksi.
Jatkossakin normaaliolosuhteissa lähtökohtana on, että Dublin-järjestelmä
perustuu ensimmäisen tulomaan vastuuseen.

Jos muuttoliiketilanteen kriisiytyminen uhkaa EU:ta kaikista edellä
mainituista toimista huolimatta, tulee tällaisessa poikkeustilanteessa olla
käytettävissä ennalta sovitut keinot, joilla tilanne saadaan nopeasti ja
tehokkaasti takaisin hallintaan.

Suomen on turvattava etunsa varauduttaessa tilanteeseen, jossa olemme
EU:n läpi kulkevien muuttoliikevirtojen viimesijainen kohdemaa tai
ensimmäinen tulomaa.

Ylivoimaisen muuttoliikepaineen kriisitilanteessa, kun ennalta määritellyt
kynnykset on ylitetty, etsitään ratkaisua tilanteeseen ensi sijassa
vapaaehtoisesti.

Hallitusohjelmassa todetaan, että turvapaikanhakijoiden EU:n sisäiset siirrot
perustuvat jäsenvaltioiden vapaaehtoisuuteen.

Suomi kantaa oman vastuunsa edellyttäen, että kaikki jäsenvaltiot
osallistuvat taakanjakoon myös ottamalla vastaan turvapaikanhakijoita
muista jäsenvaltioista. On huomioitava, että päättyneellä ohjelmakaudella
Suomi kantoi vastuunsa, samalla kun osa jäsenvaltioista ei ottanut
turvapaikanhakijoita lainkaan, mikä vie pohjan taakanjaon toiminnalta.
Mikäli uusi kriisimekanismi luodaan, tulee Suomen ja muiden jäsenmaiden
aiemmin suorittamat siirrot ottaa huomioon.

Jotta yhdessä ennalta sovittuja sääntöjä jatkossa noudatettaisiin,
järjestelmään on luotava seuraamukset, jotka ovat taloudellisilta
vaikutuksiltaan riittävän merkittävät täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Neuvoteltaessa solidaarisuudesta on Suomen etujen takaamiseksi tärkeää
asemoitua siten, että Suomi on vaikuttamassa neuvotteluissa
tavoitteittensa saavuttamiseksi.

5. PALAUTTAMINEN

Palauttamisaste EU-tasolla on tällä hetkellä alhainen (kokonaisaste noin 36 % ja
vielä huomattavasti alhaisempi, jos huomioon ei oteta Itäisen kumppanuuden
maita ja Länsi-Balkania). Uskottava maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmä
edellyttää palauttamisasteen nostoa.

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kehittämisessä keskeinen osa
on niin kutsuttujen yhteisten turvallisten maiden listojen luominen, jolloin näistä
maista tulevien turvapaikkahakemukset jätettäisiin lähtökohtaisesti tutkimatta ja
pyrittäisiin nopeaan käännyttämiseen. Tällä on tarkoitus nopeuttaa ja tehostaa
palauttamista sekä antaa signaali EU:n ulkopuolelle.

Suomi on aiemmin täytäntöönpannut palauttamispäätökset hyvin verrattuna
muihin maihin. Tilanne on kuitenkin muuttunut turvapaikanhakijamäärien
kasvettua ja lähtömaiden kieltäytyessä osittain ottamasta takaisin omia
kansalaisiaan. Paluujono kasvaa.

EU:n takaisinottosopimukset kolmansien maiden kanssa ovat keskeinen väline
palautusten edistämiseksi. Komissio neuvottelee parhaillaan uusista
takaisinottosopimuksista useiden maiden kanssa. Suomella on mahdollisuus
solmia takaisinottosopimuksia sellaisten maiden kanssa, joiden osalta EU:lla ei
ole sopimusta. Sopimusten rinnalla viranomaisyhteistyö ja palauttamista
helpottavat pöytäkirjat keskeisten lähtömaiden kanssa ovat osa toimia, joilla
maat voidaan saada sitoutumaan yhteistyöhön.

On välttämätöntä saada aikaan toimivat EU:n palautusjärjestelyt Suomelle
keskeisten kolmansien maiden, Afganistanin, Irakin ja Somalian, kanssa.
Kaikki relevantit EU:n politiikka-alat (kauppa, kehitys ja viisumi), sekä
positiiviset että negatiiviset kannustimet, on hyödynnettävä palautus- ja
takaisinottojärjestelyistä sopimisessa.

EU:n yhteinen turvallisten alkuperämaiden luettelo ja turvallisten
kolmansien maiden luettelo on hyväksyttävä mahdollisimman nopeasti ja
ellei tähän päästä, on kansallisella tasolla harkittava mahdollisuutta
määritellä se, mitkä ovat turvallisia maita.

6. SCHENGEN-JÄRJESTELMÄ

Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut muuttoliikekriisin ja viimeaikaisten
terrori-iskujen myötä. Sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien torjunta
edellyttää EU:lta toimenpiteitä. Tilanteen vuoksi keskustelu Schengenin
kehittämisestä on vilkastunut. Komissio on ehdottanut sisärajavalvontaa
koskeviin säännöksiin muutoksia, jotka mahdollistavat aiempaa
pitkäkestoisemman valvonnan. Tämän vastapainoksi jäsenmailta edellytetään
tiivistä yhteistyötä sisärajavalvonnasta aiheutuvien haittojen minimoimiseksi.
Sisärajavalvonnasta koituu arvioiden mukaan kustannuksia ja muita merkittäviä
haittoja henkilöiden, tavaroiden ja palveluiden vapaalle liikkuvuudelle.

Edellä mainituissa muuttoliikkeen hallinnan toimissa Suomi varmistaa, että
vapaasta liikkuvuudesta saatavat hyödyt ovat jatkossakin mahdollisimman
pitkälle Suomen, sen kansalaisten ja yritysten hyödynnettävissä. Suomi on
mukana Schengen-järjestelmän kehittämistä koskevissa keskusteluissa.

[Roope]

Tässä valittuja paloja aiheesta uutisoinnista ja ministerien valehtelusta:

Eurooppaministeri Sampo Terhon (sin.) mukaan valmistelussa ei ole uutta taakanjakomekanismia.

– Suomi kantoi vastuunsa taannoisessa kriisimekanismissa, useimmat muut maat eivät. Olemme siksi asettaneet lisäehtoja, Terho sanoo tiedotteessa.

Ilta-Sanomat/STT: EU sorvaa sääntöjä maahanmuuttoon – Hallitus: Aiemmat turvapaikanhakijoiden siirrot otettava huomioon  21.11.2017

Eurooppaministeri Sampo Terho (sin) ilmaisi tyytyväisyytensä hallituksen linjauksiin.

"Suomen tavoitteena on, että EU:n ja Suomen turvapaikanhakijamäärät laskevat. Pakolaiskiintiötä ei nosteta ja turvapaikanhakijoiden taakanjaon on perustuttava vapaaehtoisuuteen. Palautusten ja rajavalvonnan on oltava tehokkaita. Nämä ovat järkeviä linjauksia", Terho sanoi tiedotteessaan.

MIKÄLI KESKUSTELU uudesta turvapaikanhakijoiden taakanjakomekanismista käynnistyy, Suomi asettaa Terhon mukaan ennakkoehdoksi, että jäsenmaiden aiemmin tekemät siirrot otetaan huomioon.

"Suomi kantoi vastuunsa taannoisessa kriisimekanismissa, useimmat muut maat eivät."

Helsingin Sanomat: Hallitus perää toimia rajavalvonnan tehostamiseksi – Linjaukset miellyttivät eurooppaministeri Terhoa 21.11.2017

Eurooppaministeri Sampo Terho (sin.) on tyytyväinen esitettyihin linjauksiin. Hän huomauttaa, että niissä todetaan "rehellisesti, että huomattava osa hakijoista on liikkeellä taloudellisista syistä".

–Suomi kantoi vastuunsa taannoisessa kriisimekanismissa, useimmat muut maat eivät. Olemme siksi asettaneet lisäehtoja. En tällä hetkellä pysty kuvittelemaan sellaisia olosuhteita, joissa Siniset tukisivat Suomen vapaaehtoista osallistumista, jos uutta taakanjakomekanismia esitettäisiin, Terho sanoo tiedotteessa.

Muistiossa esitettyjen linjausten lisäksi sinisten mielestä on Terhon mukaan pyrittävä siihen, että turvapaikkahakemusten käsittely siirretään EU-alueen ulkopuolelle.

Uusi Suomi: Turvapaikanhakijat: Suomelta uusi vaatimus – lista maista, joihin voi pikakäännyttää tutkimatta 22.11.2017

Suomi ei hyväksy pysyviä taakanjaon mekanismeja, kun turvapaikanhakijoita koskevaa Dublinin sopimusta ryhdytään neuvottelemaan uusiksi EU:n jäsenmaiden kesken. Suomen hallituksen linjan mukaan taakanjaon pitää perustua vapaaehtoisuuteen, eikä tämä linja ole muuttunut, sanoo sisäministeri Paula Risikko (kok.).
–Meidän hallitusohjelmassa lukee, että vapaaehtoisuus on se periaate, mitä Suomi noudattaa. Me myös edellytämme, että muutkin tekevät osansa. Nythän on käynyt niin, että Suomi on kyllä tehnyt osansa ja ihan kaikki muut eivät. Tämä on aika kestämätön tilanne, Risikko sanoo.

–Oli uusi malli mikä tahansa, niin kyllä minä ainakin odotan, että siinä tämä asia on ratkaistu.
...
Sisäministeri kertoo, että uuden Dublin-sopimuksen lähtökohtana on ollut, että syksyn 2015 kaltaisiin turvapaikanhakijakriiseihin varauduttaisiin poikkeustilanteiden vastuunjakomallilla, jossa olisi sekä kannustimia että sanktioita.

Vaikka syksyn 2015 kaltaista tilannetta ei ole välittömässä näköpiirissä, mainitsee Risikko, että Afrikassa miljoonia ihmisiä elää epävakaissa olosuhteissa. Lisäksi hän nostaa esiin Turkin, jonka kanssa EU on tehnyt yhteensä kuuden miljardin euron sopimuksen, jolla meren yli Kreikkaan saapuneet turvapaikanhakijat palautetaan Turkkiin.

–Se on pitänyt tähän asti ja toivottavasti pitää, Risikko sanoo Turkki-sopimuksesta mutta painottaa heti perään:

–Meidän pitää varautua. Jos me emme lainkaan varaudu, emmekä näistä asioista sovi, niin kyllä meidät "housut kintuista" yllätetään. Sellaista ei pidä päästää käymään. Ja me haluamme olla niissä pöydissä, missä varautumisesta sovitaan.
...
Risikko katsoo, että vaikka Suomikin Maltan paperia vastusti, oli ehdotuksessa toimivia yksityiskohtia kuten kaavaillut sanktiomekanismit. Jos ei täyttäisi osuuttaan, joutuisi maksamaan. Lisäksi luonnoksessa oli hahmoteltu eri kategorioita sille, millaisissa eri tilanteissa mekanismi käynnistyisi ja tulijamääriä lähdettäisiin mitenkin jakamaan EU-maiden kesken.

Hän korostaa, että uusia ehdotuksia kaavaillaan vain äärimmäisiä tilanteita varten.

–Jäsenmaat pärjäävät, jos turvapaikanhaku on rauhallista. Mutta jos se eskaloituu samalla tavalla hallitsemattomaksi kuin syksyllä 2015, niin sitä varten nyt yritetään löytää mallia: Miten vastuuta ja taakkaa jaetaan äärimmäisissä olosuhteissa, Risikko sanoo.

Uusi Suomi: EU:n turvapaikkasopimus mullistuu – Paula Risikko: Jos emme varaudu, meidät yllätetään "housut kintuista" 22.11.2017

Suomen tavoite Sipilän mukaan on, että EU:ssa päästäisiin maahanmuuttokysymyksissä sellaiseen tilanteeseen, jossa muuttoliikettä hoidetaan entistä enemmän pakolaisten uudelleensijoittamisen ja kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta ja lähempänä kriisipesäkkeitä. Lisäksi pakolaisleirien elinolosuhteita pitää parantaa niin, että suora kotiinpaluu leireiltä olisi mahdollista.

Sipilä korosti hallituksen tavoitteita, jossa muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vastataan aiempaa tehokkaammin, uudelleensijoittamista pakolaisleireiltä lisätään, ulkorajavalvontaa tehostetaan, päätökset ja mekanismit solidaarisuudesta poikkeustilanteissa sovitaan etukäteen, ja palautuksia tehostetaan luomalla EU:n yhteinen turvallisten alkuperämaiden luettelo mahdollisimman pian. Tämän lisäksi Schengen järjestelmästä tehdään toimivampi. Sipilän mukaan hän ajaa näitä malleja myös muille eurooppalaisille kollegoille.

Iltalehti: Puolustusyhteistyö, pakolaisleirien kehitys, vapaakaupan puolustus.... Sipilä listasi kuusi asiaa, jotka ovat kriittisiä EU:n kehitykselle 22.11.2017

Suomi haluaa kehittää pakolaisten vastaanottoa Euroopan unionin alueelle kiintiöpakolaisjärjestelmän suuntaan. Lisäksi Suomi ajaa EU-maiden yhteistä listaa turvallisiksi katsotuista maista.
Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan kiintiöpakolaisjärjestelmään pohjautuva vastaanotto olisi nykyistä järjestelmää hallitumpi. Se voisi kasvattaa pakolaiskiintiötä, hän vihjaa.

–Nyt tämä meidän lähestymistapa on se, että yhteistyössä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kanssa, kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta auttaisimme ihmisiä lähempänä kriisialueita ja mahdollistamme paremmista leiriolosuhteita paluun kotimaahan. Ja sitten kasvatetun pakolaiskiintiön kautta pystyttäisiin ottamaan vastaan pakolaisia paljon hallitummassa prosessissa kuin tällä hetkellä, Sipilä sanoo.

Hallituksen EU-ministerivaliokunta linjasi kuusi keinoa, joilla muuttoliikettä unioniin voitaisiin hallita. Pakolaisten uudelleensijoittamisen lisäksi hallitus katsoo, että muuttoliikkeen hallitsemiseksi keskeistä on sen perimmäisiin syihin puuttuminen, tehokas ulkorajavalvonta, yhteinen vastuunkanto poikkeustilanteissa, palautusten tehostaminen ja Schengen-järjestelmän kehittäminen.

Pakolaisuuden taakanjakoon tai yhteiseen vastuunkantoon ei pidä luoda pakottavia mekanismeja, Sipilä linjaa.

–Kyllä tämä nyt näyttää tosiasialta, että tällaista pakottavaa mekanismia ei tule. Todennäköinen järjestelmä on jotakin senkaltaista, mitä Malta esitti, että tulisi olemaan liipaisupisteitä, joissa komissio toteaisi, että nyt tämä piste on ylittynyt ja tilanteeseen pitää löytää ratkaisu. Mutta se on vapaaehtoinen ratkaisu. Tällaiseen pakottavaan mekanismiin ei näytä olevan valmiutta, sanoo Sipilä.

Uusi Suomi: Juha Sipilä: Isompi pakolaiskiintiö parantaisi tilanteen hallintaa 22.11.2017

Sampo Terho: Suomen linja EU:n maahanmuuttopolitiikkaan terävöityy

Ennen nykyistä hallitusta Suomella ei käytännössä ollut maahanmuuttopolitiikkaa. Ajatukset vakaudesta ja maahanmuuton toimivasta tulevaisuudesta perustuivat toiveajatteluun ja korulauseisiin. Tyydyttiin esimerkiksi toistelemaan monikulttuurisuuden olevan rikkautta, ja ohitettiin kaikki varoitukset järjestelmän haavoittuvaisuudesta. Tämä kostautui vuoden 2015 turvapaikkakriisissä, jonka Suomi kohtasi täysin valmistautumattomana.

Nyt Suomen maahanmuuttopolitiikkaa on määrätietoisesti korjattu (tai paremminkin rakennettu) kahden vuoden ajan. Tulevaisuuteen katsovana liikkeenä Sinisille on erityisen tärkeää se, ettei vuoden 2015 hallitsematon kriisi voi enää koskaan toistua. Tavoitteessa saavutettiin tällä viikolla jälleen merkittävä edistysaskel, kun hallituksessa saimme neuvoteltua vastuullisen kannan siihen, miten muuttoliikettä tulisi hallinnoida EU-tasolla.

Suomi tavoittelee EU-tasolla sitä, että turvapaikanhakijoiden määrä vähenee. Tiedossamme on, että huomattava osa Eurooppaan suuntaavista turvapaikanhakijoista on lähtenyt liikkeelle taloudellisista syistä, ja tämä myös todetaan hallituksen linjapaperissa. Järjestelmää on siis kehitettävä tämän tiedon pohjalta.

Myöskään pakolaiskiintiötä ei tässä vaiheessa nosteta vaan pyrimme parantamaan pakolaisleirien oloja, jolloin autamme mahdollisimman suurta ihmisjoukkoa. Auttaminen on sitä tehokkaampaa, mitä lähempänä hädässä olevien ihmisten lähtöalueita se tapahtuu.

Rajavalvonnan on EU-tasolla oltava tehokasta, samoin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden hakijoiden ja laittomien maassa olevien palautusten. Palautussopimusten synnyttämiseksi tulee hyödyntää kaikkia politiikan aloja niin kansallisella kuin EU-tasolla. EU:n yhteinen turvallisten alkuperämaiden luettelo on hyväksyttävä mahdollisimman nopeasti.

Suomi tarkensi ja tiukensi myös kantojaan siltä varalta, että EU:ssa etenisi uusi ehdotus turvapaikanhakijoiden taakanjaosta. Suomi ei edelleenkään hyväksy minkäänlaista pakottavaa taakanjakoa, vaan tällaisten järjestelyjen on perustuttava jäsenmaiden vapaaehtoisuuteen. Mikäli neuvottelut uudesta taakanjakomekanismista käynnistyisivät jäsenmaiden välillä, asetimme ennakkoehdoksi, että jäsenmaiden aiemmin tekemät siirrot on otettava huomioon. Tämä on oikeudenmukaista ja Suomen kansallinen etu, koska Suomi kantoi vastuunsa taannoisessa taakanjakomekanismissa, kun useimmat muut maat eivät.

Siniset ovat edellisten toimien lisäksi toistuvasti korostaneet, että tulevaisuudessa on välttämätöntä pyrkiä siihen, että turvapaikkahakemusten käsittely siirretään EU-alueen ulkopuolelle. Tämä on ainoa keino pitää aiheettomasti turvapaikkaa hakevat rajojemme ulkopuolella niin, etteivät he hakuprosessin aikana katoa ja käytännössä jää pysyvästi Eurooppaan. Samalla vapautuisi paljon resursseja todellisten hädänalaisten auttamiseen.

Suomen nykyinen hallituspohja on toimintakykyisin, jonka Suomen puoluekartalta voi koota. Tätä osoittaa niin menestyksekäs kasvuun ja työllisyyteen johtanut talouspolitiikka kuin monet muut esimerkit. Erityisen tärkeää Suomen tulevaisuuden kannalta on hallituksen vastuullinen maahanmuuttopolitiikka.

Uuden Suomen blogit 24.11.2017

Maria Stenroos (7:00-7:40)
"Yksi konkreettinen asia oli tuo maahanmuuttopolitiikka, ja siinä Suomi nyt ei kannata tällaista turvapaikanhakijoiden pysyvää jakomekanismia, josta on puhuttu vuosia. Suomi oli minusta välillä jo sillä kannalla, että mentiin kohti sitä taakanjakoa, mutta nyt Sipilä tuossa äsken selvitti tiedotustilaisuudessaan, että Suomi ei tätä kannata, koska kukaan muukaan ei sitä kannata, eikä se ole toteutumassa."

Yle tv-uutiset 18:00 22.11.2017

Aihetta sivuttiin myös eduskunnassa.

Eduskunnan täysistunto 22.11.2017

15.01 Laura Huhtasaari ps (ryhmäpuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! EU:n suunta on liittovaltio. Vain perussuomalaiset vastustaa tätä kehitystä. Muut puolueet ovat EU:n puudeleita: jees-mies on jees-mies. Viime torstaina europarlamentti äänesti turvapaikanhakijoita koskevan Dublin-menettelyn uudelleenneuvottelusta. Pohjaesitys on, että taakka jaetaan EU-jäsenmaiden bruttokansantuotteen ja väestön koon mukaan ilman ylärajaa. Suomalaisista europarlamentaarikoista vain perussuomalaisten Halla-aho äänesti vastaan. [Välihuutoja — Eva Biaudet: Onneksi!]
Arvopohja: koti, uskonto ja isänmaa. Kokoomuksella koti on Euroopassa, keskusta haluaa Suomeen islamilaisia arvoja, ja isänmaata on myyty kansainvälisille sijoittajille — ja suomalaisilta viedään salamitaktiikalla oikeus päättää omasta kohtalostaan itse. EU:n liittovaltio etenee joka alueella. Meille tulee yhteinen sosiaalipolitiikka, yhteinen armeija, yhteinen turvapaikkapolitiikka ja yhteinen rahapolitiikka.

16.12 Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho
Arvoisa puhemies! Joitakin vastauksia edustajien puheenvuoroihin ajan sallimissa puitteissa.
...
Perussuomalaiset ottivat esiin myös tämän muuttoliikekysymyksen. Olitte siitä iloisia ja ylpeitä, että teillä on yksi meppi, joka on äänestänyt turvapaikanhakijoiden taakanjakojärjestelmää vastaan. [Laura Huhtasaari: Montas teillä on?] — Niin, minua nyt hämmästyttää, että olette siitä iloisia, että yksi äänesti vastaan. Muistaakseni teillä on kaksi meppiä. Tarina ei kertonut, mihin toinen jäi tästä hyvin tärkeästä äänestyksestä. [Naurua]

15.41
Simon Elo sin (vastauspuheenvuoro)
...
Mutta yksi asia, arvoisa puhemies, joka on erityisesti herättänyt kritiikkiä kansalaisten keskuudessa Euroopassa aivan oikeutetusti, on se, miten olemme vastanneet tähän muuttoliiketilanteeseen, erityisesti vuonna 2015. Hallitus julkaisi eilen paperinsa ennakkovaikuttamisesta muuttoliikkeeseen. Siinä on erinomaisia asioita tämän tilanteen hallitsemiseksi: tarvitaan ulkorajojen valvonnan tehostamista, pakolaisten ottamista lähempänä lähtömaita ja paluupolitiikan vahvistamista turvapaikanhakijoiden osalta, jotka saavat kielteisen päätöksen. 

Mutta, arvoisa pääministeri, teiltä haluaisin tiedustella näkemystänne esimerkiksi Emmanuel Macronin esitykseen siitä, että näitä turvapaikkakäsittelyitä tehtäisiin EU:n ulkopuolella. Miten suhtaudutte tällaiseen kaukaisempaan visioon siitä, mihin suuntaan turvapaikkajärjestelmää pitäisi kehittää? Eli sen sijaan, että porukkaa tulee yli Välimeren, riskeeraa henkensä ja maksaa ihmissalakuljettajille, [Puhemies koputtaa] voisimme hoitaa asian inhimillisemmin ja hallitummin EU:n ulkopuolella.

16.44 Sami Savio ps (vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Orpo totesi jo aiemmin, että Suomen on pyrittävä kaikkiin etumme mukaisin EU-ytimiin, mitä ne sitten lienevätkään. Ministeri Orpo on muun muassa todennut, että EU tarvitsisi yhteistä turvapaikkapolitiikkaa.

Myös edustaja Salolainen oli huolissaan muuttoliikkeestä aiemmassa puheenvuorossaan, ja syytä siihen kyllä onkin. Euroopan parlamentti antoi viime viikon äänestyksessä mandaatin aloittaa neuvottelut jäsenmaiden kanssa Dublin-menettelyn uudistuksesta. Tämä parlamentin kanta sisältää pakollisen taakanjaon periaatteen. Uudessa esityksessä tälle taakanjaolle ei olisi minkäänlaista ylärajaa. Ratkaisuna esitetään jäsenmaiden bruttokansantuotteeseen ja väestön kokoon nähden yhtä suuriin painotuksiin perustuvaa taakanjakomekanismia. 

Arvoisa puhemies! Kysyn hallitukselta, onko hallitusohjelman kirjaus sisäisten siirtojen vapaaehtoisuudesta yhä voimassa ja noudatetaanko sitä myös EU-pöydissä neuvoteltaessa? 

Elo ja Savio eivät saaneet hallitukselta vastausta esittämiinsä kysymyksiin.

[Ajattelija2008]

Hallituspuolueet taitavat kalastella ääniä tällä "emme hyväksy pysyviä taakanjaon mekanismeja"-puheella? Käytännössä tämä "vapaaehtoisuus" on johtanut siihen, että laittomista siirtolaisista houkutellaan Suomeen 3X Suomen väestöosuus.

Hallitusten linja on ollut jo 27 vuotta, että Suomeen pitää saada reilusti enemmän huijareita, kuin mikä on Suomen osuus Euroopan väestöstä.

[akez]

MUUTTOLIIKKEEN HALLINTA

(...)
Toimien lähtökohtana tulee olla ihmisoikeuksien täysimääräinen
turvaaminen ja kunnioittaminen kansainvälisten velvoitteiden
mukaisesti. Haavoittuvimmassa asemassa olevien oikeuksiin
tulee kiinnittää erityistä huomiota. ...

Valtioneuvoston muistion lähtökohta on pielessä ja sen myötä koko muuttoliikkeen hallintakin on väistämättä pielessä. Toimien lähtökohta ei voi olla muu kuin maan kansalaisten ihmisoikeuksien (eli kansalaisoikeuksien) turvaaminen ja kunnioittaminen (oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen) valtion olemassaolon yleisten tarkoitusperien puitteissa.

Haavoittuvimmassa asemassa oleva globaali vähemmistö ovat suomalaiset. Tämän seikan huomioiminen on turhan usein laiminlyöty harjoitetussa politiikassa. Hallitus voi olla vain kansalaisiaan varten, muussa tapauksessa se menettää merkityksensä ja mitätöi itsensä.

Kohtuullisissa puitteissa voidaan auttaa myös ulkomaalaisia silloin kun omaa turvallisuutta ja olemassaoloa ei vaaranneta.

Valtion määritelmä on myös hyvä pitää kirkkaana mielessä, niin ei pääse hallituksilta menemään tontit sekaisin.

"Sanalla valtio tarkoitetaan sekä poliittista ja alueellista kokonaisuutta että hallinnollista, oikeudellista ja taloudellista järjestelmää. Julkisoikeuden mukaan valtio on ihmisyhdyskunta, joka määrätyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa". (wikipedia)

Näistä lähtökohdista kun mietitte muistion uusiksi, niin hyvä tulee!

[Parzival]

lähtökohtana tulee olla ihmisoikeuksien täysimääräinen
turvaaminen ja kunnioittaminen kansainvälisten velvoitteiden
mukaisesti. Haavoittuvimmassa asemassa olevien oikeuksiin
tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Irakissa rikoksiin syyllistyneet ja rangaistusta piilottelevat  tai asevelvollisuutta pakoilevat EIVÄT ole heikoimmaissa asemassa olevia. Heikoimpia ovat heidän rikostensa uhrit. Ja DAESHin armoille jätetyt siviilit kun geelit ovat kutsuntakirjeen saatuaan ottaneet hatkat alleen.

[Roope]

1. PERIMMÄISIIN SYIHIN VASTAAMINEN

Muuttoliike liittyy ensisijaisesti niihin olosuhteisiin, jotka lähtömaissa tai -alueilla vallitsevat: ilmastonmuutokseen, väestönkasvuun, konflikteihin ja kriiseihin, ihmisoikeusloukkauksiin, väkivaltaan, työttömyyteen ja ylipäänsä toimeentulomahdollisuuksien puuttumiseen.
...
Muuttoliikettä hallitaan kestävimmin ja tehokkaasti puuttumalla muuttoliikkeen perimmäisiin syihin. Näin voidaan vähentää myös tarvetta lähteä liikkeelle taloudellisista syistä.
...
Lisäksi laaditaan muistio siitä, miten muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vaikutetaan kansallisella kehitysyhteistyöllä.

Hallituksen muistiossa esitetään Suomeen ja Eurooppaan suuntautuvien siirtolaisvirtojen syyksi nykyisin muodikkaat "perimmäiset syyt". Muistiossa mainittuihin perimmäisiin syihin, kuten ilmastonmuutokseen, väestönkasvuun ja työttömyyteen, vaikutettaisiin hallituksen mukaan kansallisella kehitysyhteistyöllä. Ajatus on absurdi. Suomi ei voi vaikuttaa Afrikan olosuhteisiin promillen kymmenesosan vertaa. Edes koko Euroopalla ei ole muskeleita kääntää Afrikkaa toiseen asentoon.

Perimmäiset syyt on itse asiassa vain toinen nimitys työntötekijöille, joiden vastapari taas on vetotekijät eli syyt, jotka houkuttelevat hakeutumaan toisista maanosista Suomeen asti. Niihin ja niiden kautta Suomeen suuntautuviin siirtolaisvirtoihin me voimme vaikuttaa poliittisilla valinnoillamme paljonkin.

Vetotekijöitä ja niiden minimoimista ei edes mainita muistiossa.

[ämpee]

Nyt sanotaan syiksi perimmäiset syyt, seuraavaksi ehkä sanotaan syiksi juurisyyt, ja sitä seuraavaksi syiksi ehkä sanotaan lopulliset syyt, jne...
Tämä on luotettava valehtelun tunnusmerkki.

Ennen, silloin kun vielä oli tapana puhua enimmäkseen rehellisesti, sanottiin syitä syiksi eikä niihin ollut tarvetta keksiä tehosteita.
Nykyään näitä tehosteita keksitään juuri sen menetetyn rehellisyyden ja luotettavuuden takia, ja tällä menetelmällä menetetään vain ja ainoastaan enemmän sitä luotettavuutta, jonka arvo alkaa olla jo negatiivinen.

[guest14935]

Heikoimpia ovat heidän rikostensa uhrit.

Väkivaltaa ja kansanmurhia ihannoiva hallitus ei paljoa heikoista perusta.
Eikös sitäkin pappia joka kuitenkin syylliseksi kait todettiin kansanmurhaan, päätetty täällä pitää ihan koska on niin ihanaa heitä kunnioittaa tms., en ymmärrä ajatustapaansa kyllä joten en voi sanoa mistä kyse.

1. PERIMMÄISIIN SYIHIN VASTAAMINEN

Muuttoliike liittyy ensisijaisesti niihin olosuhteisiin, jotka lähtömaissa tai -alueilla vallitsevat: ilmastonmuutokseen, väestönkasvuun, konflikteihin ja kriiseihin, ihmisoikeusloukkauksiin, väkivaltaan, työttömyyteen ja ylipäänsä toimeentulomahdollisuuksien puuttumiseen.

Hallituksen muistiossa esitetään Suomeen ja Eurooppaan suuntautuvien siirtolaisvirtojen syyksi nykyisin muodikkaat "perimmäiset syyt". Muistiossa mainittuihin perimmäisiin syihin, kuten ilmastonmuutokseen, väestönkasvuun ja työttömyyteen, vaikutettaisiin hallituksen mukaan kansallisella kehitysyhteistyöllä.

Ovat kyllä hupaisia selittelyjä omille hämäräbisneksille.
Suomihan on suorastaan elinkelvoton ilmankin ilmastonmuutosta. Talvisin ei tarkene sitten lainkaan vaan äkkiä kuolo korjaa, kesälläkin palelee ja lämmittää pitää.
Poliittisia toimijoita kuten Junes, Huuhtanen ja de Wit suorastaan vainotaan, persuja pilkataan. Kansaa ollaan vaihtamassa. Työttömyys niin korkea että suunta on aivan väärä jos tänne tulee.

[Roope]

Hallintovaliokunnan lausunto toukokuulta valottaa tuon hallituksen muistion taustoja. Kun ministerit selittelevät, että mitään ei ole meneillään, eikä mistään ole vielä mitän tietoa, niin on paljonkin kaikenlaista tietoa siitä, millaisia vaihtoehtoja EU-tasolla on pyöritelty.

Valiokunnan lausunto HaVL 17/2017 vp – U 31/2016 vp

Hallintovaliokunta

Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle Euroopan komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (Dublin-järjestelmä)

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle Euroopan komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (Dublin-järjestelmä) (U 31/2016 vp): Hallintovaliokuntaan on saapunut jatkokirjelmä UJ 12/2017 vp — U 31/2016 vp mahdollisia toimenpiteitä varten.

Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut:
– maahanmuuttojohtaja Tuomo Kurri sisäministeriö
– neuvotteleva virkamies Kalle Kekomäki sisäministeriö

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon:
– oikeusministeriö
– Maahanmuuttovirasto

Viitetiedot

Valiokunta on aiemmin antanut asiasta lausunnot HaVL 34/2016 vp ja HaVL 43/2016 vp.

VALTIONEUVOSTON JATKOKIRJELMÄ

Ehdotus

Puheenjohtajan uusi kompromissiehdotus solidaarisuudesta ja taakanjaosta perustuu edelleen kolmivaiheiseen etenemiseen muuttoliikepaineisiin vastaamiseksi. Keskeistä on kokonaisvaltainen lähestymistapa muuttoliikkeen hallintaan. Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän uudistamista tavoitellaan yhdessä muiden uudistusten kanssa.

Näistä tärkeimpiä ovat ulkorajojen valvonta, muuttoliikevirtojen hallinta EU:n ulkopuolella, paluupolitiikan vahvistaminen ja sisärajavalvonnan käyttöönoton rajoittaminen kestoltaan rajattuihin poikkeustapauksiin. Tavoitteena on vähentää laittomia maahantulijavirtoja pysyvästi ja ehkäistä kriisitilanteita ennalta. Jäsenmaiden edellytetään tekevän kaikkensa kriisien estämiseksi. EU:n muuttoliiketoimien tehostamista jatketaan, keskittyen etenkin edelleenliikkumisen rajoittamiseen, nopeisiin palautuksiin, turvallisten maiden käsitteiden selkeyttämiseen ja vahvennettuun tukeen palautusmenettelyille.

Ensimmäisessä vaiheessa vallitsevat normaalit olosuhteet, jolloin sovellettaisiin nykyisestä tehostettua Dublin-järjestelmää osana vahvistettua ja tehokkaasti toimeenpantua maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmää. Keskeistä olisi jatkuva muuttoliikevirtojen ja jäsenmaiden muuttoliiketilanteen seuranta. Jäsenmaihin voitaisiin jo tässä vaiheessa kohdistaa tukitoimia, jotta ulkorajavalvonnassa ja maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmissä havaittuihin puutteisiin voitaisiin puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja estää kriisitilanteet ennakolta.

Toisen vaiheen olosuhteet olisivat erittäin vaikeat, ja muuttoliikepaineen kohteena olevaan jäsenmaahan voitaisiin kohdistaa lisää tukitoimia. Komission olisi käynnistettävä tukitoimien tarpeen arviointi, jos jäsenmaahan olisi saapunut 150 % sen osuutta (nk. jakoavaimen perusteella jäsenmaalle jaettu määrä, ks. tekstissä myöhemmin) vastaavista turvapaikanhakijoista. Arviossa tarkasteltaisiin, tarvitseeko jäsenmaa sisäisten siirtojen lisäksi muuta apua. Arvio olisi laadittava kahden viikon kuluessa jäsenmaan osuuden ylittymisestä. Komission olisi kahden viikon kuluessa arvion laatimisesta tehtävä automaattisesti ehdotus neuvoston päätökseksi sisäisistä siirroista.

Jäsenmaa voisi myös pyytää komissiolta apua jo ennen kuin 150 % sen osuudesta on täyttynyt. Komission olisi tehtävä arvio neljän viikon kuluessa pyynnöstä ja tällöin arvioitaisiin, ovatko sisäiset siirrot tarpeen. Lisäksi tarkasteltaisiin muiden tukitoimien tarvetta. Komission tulisi kahden viikon kuluessa arvion laatimisesta päättää, tekeekö se ehdotuksen neuvoston päätökseksi sisäisistä siirroista. Kummassakin tilanteessa arviomenettelyn käynnistäminen edellyttäisi paitsi jäsenmaan osuuden ylittymistä, myös sitä, että tulijoiden määrä ylittää 0,05 % ko. jäsenmaan väkiluvusta.

Puheenjohtajan kompromissin lähtökohtana on mahdollisimman oikeudenmukainen taakanjakomekanismi, jossa määriteltäisiin jäsenmaakohtaiset osuudet. Jäsenmaan osuus tarkoittaisi sitä turvapaikanhakijoiden määrää, josta jäsenmaa on vastuussa. Se perustuisi jakoavaimeen, jossa sekä yksittäisen jäsenmaan BKT:tä että väestömäärää verrattaisiin koko EU:n vastaaviin lukuihin, kumpaakin 50 %:n painoarvolla. Tätä yksittäisen jäsenmaan vastuuta turvapaikanhakijoista (nk. jakoavain) verrattaisiin koko EU:n turvapaikanhakijamäärään. Prosessi olisi läpinäkyvä ja perustuisi yksiselitteisiin tilastollisiin lukuihin, jolloin jäsenmaiden keskinäinen vastuu turvapaikanhakijoiden määrästä olisi oikeasuhtainen.

Alustavien laskelmien perusteella Suomen osuudeksi muodostuisi noin 1,5 % koko EU:n turvapaikanhakijamäärästä. Esimerkiksi vuonna 2015 Suomen osuus olisi ollut noin 19 000 turvapaikanhakijaa ja vastaavasti 150 % osuudesta vajaat 29 000 turvapaikanhakijaa. Kun Suomeen saapui vuonna 2015 yli 32 000 turvapaikanhakijaa, olisi heistä arviolta 13 000 tullut sisäisesti siirrettäviksi.

Kansallinen osuus suhteutetaan aina koko EU:n laajuiseen turvapaikanhakijamäärään. Siten jos Suomeen kohdistuisi huomattava turvapaikanhakijamäärä ulkorajoillamme, mutta muualla EU:ssa turvapaikanhakijamäärät olisivat tavanomaisella tasolla, käynnistettäisiin sisäiset siirrot Suomesta jo selkeästi pienemmillä turvapaikanhakijamäärillä kuin koko EU:n laajuisessa muuttoliikekriisissä.

Ehdotetun mallin perusteella esimerkiksi kuluvan vuoden EU:n laajuiset turvapaikanhakijamäärät eivät muodostaisi perustetta sisäisille siirroille minkään jäsenmaan osalta. 
Edellä mainitut laskelmat perustuvat käytettävissä oleviin epävirallisiin tietoihin, jotka tarkentuvat valmistelun kuluessa.

Puheenjohtajan ehdottaman mallin mukaan komission annettua ehdotuksen neuvoston päätökseksi, jäsenmaiden tulisi kahden viikon kuluessa vapaaehtoisesti ilmaista, millaisen kontribuution ne haluavat tehdä. Jos kontribuutioista päästäisiin yhteisymmärrykseen, neuvoston päätös hyväksyttäisiin määräenemmistöllä. Jos yhteisymmärrystä ei saavutettaisi, alkaisi uusi kahden viikon määräaika. Päätös sisäisistä siirroista tehtäisiin määräajan kuluessa soveltaen käännettyä määräenemmistöpäätöksentekoa. Sovellettaessa tätä menettelyä käsittelyssä oleva ehdotus hyväksytään, ellei jäsenmaiden määräenemmistö vastusta sitä.

Ehdotuksen mukaan kaikkiaan EU:ssa voitaisiin kalenterivuoden aikana siirtää sisäisesti enintään 200 000 henkilöä. Turvallisten alkuperämaiden luetteloissa olevien maiden kansalaisia ei siirrettäisi. Jäsenmaasta, johon tukitoimet kohdistuvat, siirrettäisiin turvapaikanhakijoita muihin jäsenmaihin niin kauan, kun sinne saapuneiden hakijoiden määrä on yli 100 % ko. jäsenmaan kantokyvystä. Siirrot voisivat jatkua, kunnes EU:n laajuinen enimmäismäärä (200 000) olisi saavutettu.

Poikkeustilanteiden taakanjakomenettelyssä solidaarisuutta osoittavalla jäsenmaalla olisi aina velvoite ottaa vastaan sisäisinä siirtoina vähintään 50 % sen vastuulle kuuluvista turvapaikanhakijoista (nk. jakoavaimen perusteella). Sen sijaan loput sisäisistä siirroista (enintään 50 %) olisi mahdollista kattaa maksamalla 60 000 euroa jokaista turvapaikanhakijaa kohti, jota ko. jäsenmaa ei vastaanota. EU puolestaan maksaisi jäsenmaalle korvauksen jokaista sisäisesti siirrettyä turvapaikanhakijaa kohti yhteensä 60 000 euroa viiden vuoden kuluessa.

Jos jäsenmaa ottaisi vastaan minimimäärän sisäisistä siirroista (50 %), ei syntyisi rahansiirtoa. Tällöin jäsenmaa saisi 60 000 euron korvauksen laskennallisesti yhtä suuresta henkilömäärästä (50 %) kuin se maksaisi EU:lle siirtämättä jääneistä turvapaikanhakijoista (50 %).

Uusi järjestely merkitsisi huomattavaa EU:n varojen käyttöä muuttoliikkeen hallintaan. Vuositasolla tämä tarkoittaisi enimmillään 12 miljardin euron sitoumusta EU:n budjetista.

Riippuen apua saavan jäsenmaan tarpeista, voisi solidaarisuutta osoittavan jäsenmaan olla mahdollista myös lähettää EU-virastojen palvelukseen yksi asiantuntija yhtä sisäisesti siirtämättä jäävää turvapaikanhakijaa kohti. Asiantuntija lähetettäisiin yhdeksi vuodeksi.

Kolmannessa vaiheessa kyse olisi erittäin vakavasta kriisitilanteesta. Jos jonkin jäsenmaan turvapaikkajärjestelmään kohdistuisi edelleen ylivoimaisia paineita huolimatta toteutetuista tukitoimista ja EU:n laajuinen enimmäismäärä sisäisille siirroille olisi saavutettu, asia saatettaisiin Eurooppa-neuvoston käsittelyyn. Se voisi linjata tarvittavista poikkeuksellisista lisätoimista, kuten EU:n laajuisen sisäisten siirtojen enimmäismäärän nostamisesta. Myös nykyisin Eurooppa-neuvosto voi antaa poliittista ohjausta yksimielisillä kannanotoillaan.

Valtioneuvoston kanta

Muuttoliikkeen hallintaa EU:ssa ollaan tehostamassa laajalla toimenpidekokonaisuudella. Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän uudistaminen on osa näitä tehostamistoimia. Tärkeimpiä keinoja ovat EU:n ulkorajavalvonnan vahvistaminen, laittomasti maahan tulleiden nopea tunnistaminen ja rekisteröinti, edelleen liikkumisen tehokas rajoittaminen sekä pikaiset palautukset kolmansiin maihin, erityisesti EU:n yhteiseen turvallisten alkuperämaiden luetteloon perustuen. Tarkka ja ajantasainen tilannekuva sekä tieto EU:n alueella tehdyistä turvapaikkahakemuksista ovat osaltaan perustana järjestelmän toimivuudelle.

Puheenjohtajan ehdottama lähtökohta, jossa Dublin-järjestelmä perustuu ensimmäisen tulomaan vastuuseen ja jossa järjestelmän toimintaa tehostetaan nykyisestä, on kannatettava.

Puheenjohtajan ehdottama poikkeustilanteiden taakanjakomenettely voitaisiin ottaa käyttöön vain yksiselitteisten ehtojen täyttyessä ja olisi vasta viimesijainen, erityinen keino auttaa ylivoimaisen maahanmuuttopaineen kohteeksi joutunutta jäsenmaata ja jakaa sen taakkaa nopeasti. Toisin kuin nykytilanteessa tämä toteutettaisiin tavalla, jonka olisimme itse etukäteen hyväksyneet.

Näillä toimilla on tarkoitus tukea etenkin EU:n ulkorajamaita. Suomikin voi maantieteellisen sijaintinsa vuoksi ulkorajamaana tai turvapaikanhakijoiden suosimana viimesijaisena kohdemaana joutua joukoittaisen maahantulon kohteeksi. Nyt esitetyn viimesijaisen taakanjakomenettelyn käynnistäminen ei edellyttäisi koko EU:n laajuista muuttoliikepainetta, vaan yksittäiseenkin jäsenmaahan kohdistuva ylivoimainen paine voisi käynnistää taakanjaon poikkeusmenettelyn.

Ehdotukseen on liitetty kaikki Suomen tavoittelemat keskeiset toimet muuttoliikkeen hallitsemiseksi (toimiva ulkorajavalvonta, tulijoiden rekisteröinti, edelleen liikkumisen rajoittaminen ja tehokkaat palautukset). Suomi edellyttää, että kaikki nämä toimet ovat tehokkaassa käytössä, ennen kuin taakkaa voidaan ryhtyä jakamaan sisäisin siirroin.

Etenkin palautuksia on tehostettava ja EU:n yhteinen turvallisten alkuperämaiden ja turvallisten kolmansien maiden luettelo hyväksyttävä mahdollisimman nopeasti. Puheenjohtajan lähestymistapa, jossa solidaarisuutta voidaan osoittaa monin keinoin, mukaan lukien taloudellinen tuki ja asiantuntijakontribuutiot, mutta jossa ylivoimaisen muuttoliikepaineen tilanteessa jäsenmaan on kannettava taakkaa myös osallistumalla sisäisiin siirtoihin, on Suomen tavoitteiden mukainen. Suomi kantaa oman vastuunsa edellyttäen, että kaikki jäsenvaltiota osallistuvat taakanjakoon myös ottamalla vastaan turvapaikanhakijoita muista jäsenvaltioista.

Puheenjohtajan ehdotukseen on sisällytetty sekä positiivinen että negatiivinen taloudellinen kannustin sisäisiin siirtoihin. Kannustinjärjestelmä toimisi kaksisuuntaisesti siten, että omasta osuudestaan täysimääräisesti sisäisin siirroin vastaavat jäsenmaat saisivat huomattavan taloudellisen kompensaation, kun taas velvoitteensa kokonaan tai osittain laiminlyövät jäsenmaat joutuisivat samansuuruiseen (60 000 euroa/hlö) taloudelliseen vastuuseen. Toteutuessaan kannustinjärjestelmä merkitsisi huomattavaa EU:n varojen käyttöä muuttoliikkeen hallintaan. Tämä tulisi toteuttaa määrärahojen uudelleenkohdennuksin, ei EU:n budjettia kasvattamalla.

Neuvoteltaessa mistä tahansa tulevasta taakanjakomallista Suomelle on keskeistä, että se vastaisi joukoittaisen maahantulon kohteeksi joutuvan yksittäisen jäsenmaan tarpeisiin nopealla tavalla ja turvaisi erityisesti EU:n ulkorajamaiden asemaa. Suomella on kokemusta sekä joukoittaisesta maahantulosta että ulkorajalle kohdistuvasta yllättävästä maahantulopaineesta vuosina 2015—2016.

Kuten hallitusohjelmassa todetaan, turvapaikanhakijoiden EU:n sisäiset siirrot perustuvat jäsenvaltioiden vapaaehtoisuuteen. Eteneminen puheenjohtajan kompromissiehdotuksen pohjalta mahdollistaisi poikkeustilanteissa sovellettavan nopean taakanjaon tavalla, jonka olisimme itse etukäteen hyväksyneet.
Ehdotuksen jatkokäsittelyssä tulee selvittää poikkeustilanteiden taakanjakomenettelyn toimivuuteen ja vaikuttavuuteen liittyvät kysymykset. Poikkeustilanteiden päätöksenteon tulisi ensisijassa perustua yhdessä sopimiseen.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Käsiteltävänä oleva Dublin-asetusehdotus on osa lainsäädäntöehdotusten kokonaisuutta, jolla pyritään luomaan yhtenäinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä (Common European Asylum System). Valiokunta on antanut Dublin-asetuksen muuttamiseen liittyen aiemmin kaksi lausuntoa (HaVL 34/2016 vp ja HaVL 42/2016 vp). Dublin-järjestelmä koskee etenkin turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenmaan määrittelyä. Perusperiaate on, että turvapaikkahakemuksen käsitteleminen kuuluu sille valtiolle, johon hakija ensiksi saapuu. Hänen tulee hakea turvapaikkaa kyseisessä valtiossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että mainittua perusperiaatetta vahvistetaan edelleen muun muassa huolehtimalla siitä, että hakija pysyy siinä valtiossa, johon hän unionin alueella saapuu. Valiokunta korostaa, ettei turvapaikanhakija kuulu vapaan liikkuvuuden piiriin eikä hänellä ole oikeutta valita valtiota, joka hänen turvapaikkahakemuksensa käsittelee. 

Dublin-asetuksen hyödyntämiskelpoisuuden tehostamiseen liittyvät keskeiset seikat koskevat vastuuvaltion määrittelyn selkeyttämisen lisäksi hakijoiden jäsenvaltiosta toiseen liikkumisen rajoittamista, hakijavirtojen hallinnasta huolehtimista ja väärinkäytösten estämistä. Olennaista on esimerkiksi väärinkäytösten estämiseksi, että kerran määritetyn vastuuvaltion vastuulle jäävät myös mahdolliset myöhemmät saman hakijan hakemukset.
 
Hallintovaliokunta tähdentää, että yhtenäinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä on oma kokonaisuutensa, joka puolestaan on osa kokonaisvaltaista maahanmuuttokriisin hallintaa. Asiakokonaisuuteen liittyy ainakin:

vaikuttaminen lähtömaihin ja lähdön syihin muuttoliikkeen pysäyttämiseksi ja kriisitilanteiden ennalta estämiseksi

Ihmissalakuljettajien toiminnan estäminen

tarkka ja ajantasainen tilannekuva sekä tieto EU-alueella tehdyistä turvapaikkahakemuksista

tehokas ja kattava ulkorajavalvonta

laittomasti unionin alueelle saapuvien nopea tunnistaminen ja välitön rekisteröinti

niiden käännyttäminen, jotka eivät hae turvapaikkaa

turvallisista maista tulevien pikainen palauttaminen

turvapaikanhakijoiden läsnäolo- ja ilmoittautumisvelvollisuus sekä yhteistyövelvollisuus

turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan valtion selkeä määrittely

turvapaikkahakemusten ripeä ja yhtenäinen käsitteleminen

hylkäävän päätöksen oleskelulupahakemukseen saaneiden tehokkaat palautukset

toimiva kotouttaminen niille, jotka ovat saaneet oleskeluluvan kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella.

Järjestelmä ei toimi, jos kaikki sen osat eivät toimi kunnolla. Vaikka muuttoliike Suomeen on toistaiseksi vähentynyt vuoden 2015 tasolta, Eurooppaan Välimeren yli pyrkivien määrä on pysynyt yhä korkeana. Maassamme on varauduttu kuluvana vuonna noin 7 000 turvapaikanhakijaan, mutta määrä voi nousta tästä nopeasti ja paljonkin. Muualla tehtävät sisärajatarkastukset ovat hillinneet Suomeen kohdistuvaa painetta. Euroopan unionin neuvosto on 11.5.2017 tehnyt päätöksen, joka mahdollistaa niille viidelle Schengen-valtiolle, jotka nyt suorittavat sisärajavalvontaa, väliaikaisen sisärajavalvonnan jatkamisen tietyin ehdoin enintään kuuden kuukauden ajan. Näihin maihin kuuluvat muun muassa Ruotsi, Tanska ja Norja. Komissio on todennut kysymyksessä olevan kolmas ja viimeinen kerta, kun alkuperäistä ajanjaksoa jatketaan Schengenin rajasäännöstön 29 artiklan nojalla. Valiokunta näkee tilanteen olevan joka tapauksessa epävakaa, eikä ole takeita, että vakaampi tila saavutetaan seuraavien kuuden kuukauden aikana. Tämän vuoksi valiokunta arvioi olevan mahdollista, ettei Schengen alueen vapaan liikkuvuuden periaatetta voida tosiasiallisesti palauttaa käyttöön rajoituksetta mainitun määräajan päättyessä, ellei maahanmuuttokriisin kokonaisvaltaisessa hallitsemisessa tapahdu olennaista myönteistä kehitystä.

Dublin-asetusehdotuksen nykyisessä neuvotteluvaiheessa on saadun selvityksen perusteella kysymys kolmivaiheisesta etenemisestä turvapaikkahakemusten käsittelyssä. Ensimmäisessä Dublin-järjestelmän tehostetun soveltamisen vaiheessa vallitsisivat vielä normaalit olosuhteet. Turvapaikkahakemuksen käsittely kuuluu tällöin sille jäsenmaalle, johon turvapaikanhakija unionissa ensiksi saapuu. Kokonaisvaltaiseen maahanmuuton hallintaan ja turvapaikkajärjestelmään kuuluu myös jatkuva muuttoliikevirtojen ja jäsenmaiden muuttoliiketilanteen seuranta. Jo tässä vaiheessa jäsenmaihin voidaan kohdistaa tukitoimia, jotta ulkorajavalvonnassa ja turvapaikkajärjestelmissä havaittuihin puutteisiin voidaan puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja estää kriisitilanteet ennakolta.

Toinen vaihe koskisi tilannetta, jossa olosuhteet olisivat erittäin vaikeat. Tällöin muuttopaineen kohteena olevan jäsenmaan tueksi voitaisiin kohdistaa lisää tukitoimia. Komission olisi käynnistettävä neuvotteluissa esillä olevan ehdotuksen mukaan tukitoimien arviointi, jos jäsenmaahan on saapunut 150 prosenttia sen osuutta vastaavasta turvapaikanhakijoiden määrästä. Kyseinen prosenttiosuus laskettaisiin asetusehdotuksen käsittelyssä hyväksyttävän jakoavaimen perusteella. Tukitoimien arvioinnissa tarkasteltaisiin, tarvitseeko jäsenmaa sisäisten siirtojen lisäksi myös muuta apua. Komission olisi laadittava arvio tarvittavista tukitoimista kahden viikon kuluessa jäsenmaan osuuden ylittymisestä. Lisäksi komission olisi kahden viikon kuluessa arvion laatimisesta tehtävä oma-aloitteisesti ehdotus neuvoston päätökseksi turvapaikanhakijoiden sisäisistä siirroista. 

Jäsenmaa voisi myös pyytää komissiolta apua ennen kuin 150 prosenttia sen osuudesta on täyttynyt. Komission olisi tehtävä neljän viikon kuluessa pyynnöstä arvio siitä, ovatko sisäiset siirrot tarpeen. Lisäksi arviossa tarkasteltaisiin muiden tukitoimien tarvetta. Komission tulisi kahden viikon kuluessa arvion laatimisesta päättää, tekeekö se ehdotuksen sisäisistä siirroista. 

Kummassakin edellä mainitussa toisen vaiheen tilanteessa arviomenettelyn käynnistyminen edellyttäisi jäsenmaan laskennallisen oman vastuun piirissä olevan osuuden ylittymisen lisäksi, että tulijoiden määrä ylittää 0,05 prosenttia jäsenmaan väkiluvusta. Jäsenmaan osuus tarkoittaa tässä yhteydessä sitä turvapaikanhakijoiden määrää, josta jäsenmaa on jakoavaimen perusteella vastuussa. Esillä olevassa mallissa jäsenmaan vastuun piiriin kuuluisi laskentakaavan mukainen 100 prosentin suuruinen osuus maakohtaisesta turvapaikanhakijoiden määrästä. Jakoavain perustuisi siihen, että yksittäisen jäsenmaan BKT:ta ja väestömäärää verrattaisiin koko EU:n lukuihin, kumpaakin 50 prosentin painoarvolla. Tällä tavoin laskettavaa jakoavainta verrattaisiin koko EU:n turvapaikanhakijamäärään. Saadun selvityksen mukaan Suomen alustavaksi osuudeksi muodostuisi noin 1,5 prosenttia koko EU:n turvapaikanhakijamäärästä. Valtioneuvoston jatkokirjelmästä ilmenevän esimerkin mukaan vuonna 2015 Suomen osuus olisi ollut noin 19 000 turvapaikanhakijaa, kun maahamme on saapunut kyseisenä vuotena yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Heistä olisi siten arviolta noin 13 000 tullut sisäisten siirtojen piiriin.

Esillä olevan laskentamallin mukaisesti voitaisiin vuositasolla EU:ssa sisäisesti siirtää enintään 200 000 henkilöä. Turvallisten alkuperämaiden luettelossa olevien maiden kansalaisia ei siirrettäisi. Tukitoimet jatkuisivat aina siihen saakka, että turvapaikanhakijoiden määrä on enintään 100 prosenttia kyseisen maan laskennallisesta kantokyvystä. 
Kolmas vaihe koskisi vielä edellisiä vaiheita vakavampaa kriisitilannetta. Kysymys olisi siitä, että jonkin jäsenmaan turvapaikkajärjestelmään kohdistuu ylivoimaisia paineita huolimatta toteutetuista tukitoimista ja EU:n enimmäismäärä sisäisille siirroille olisi saavutettu. Tuolloin asia saatettaisiin Eurooppa-neuvoston käsittelyyn, ja se voisi linjata tarvittavista poikkeuksellisista lisätoimista, kuten EU:n laajuisten sisäisten siirtojen nostamisesta. 

Esillä olevaan taakanjakoehdotukseen sisältyy sekä positiivinen että negatiivinen taloudellinen kannustin sisäisiin siirtoihin. Omasta osuudestaan täysimääräisesti sisäisin siirroin vastaavat jäsenmaat saisivat huomattavan taloudellisen kompensaation. Sen sijaan vastuunsa kokonaan tai osittain laiminlyövät valtiot joutuisivat saman suuruiseen taloudelliseen vastuuseen (60 000 euroa/henkilö). Olennaista on, että jäsenmailla olisi aina velvoite ottaa vastaan sisäisinä siirtoina vähintään 50 prosenttia sen vastuulle jakoavaimen perusteella kuuluvista siirrettävistä turvapaikanhakijoista. 

Valiokunta tähdentää, ettei maahanmuuttokriisiä voida ratkaista yksittäisen jäsenmaan toimin tai osaoptimoinnin kautta. Tarvitaan välttämättä jäsenmaiden yhtenäistä politiikkaa, yhtenäiset säännöt ja niiden yhtenäinen toimeenpano. Suomella on pitkä unionin ulkoraja, ja sen vuoksi maamme voi joutua laajamittaisen maahantulopaineen kohteeksi. Maamme voi joutua joukoittaisen maahantulon kohteeksi myös muutoin turvapaikan hakemisen kohdemaana.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että yksittäisen jäsenmaan jättäminen kohtuuttoman maahantulopaineen alle ilman tukitoimia johtaa helposti siihen, että koko järjestelmä pettää. Rajatarkastuksia ei tehtäisi enää asianmukaisesti eikä turvapaikanhakijoita rekisteröitäisi kunnolla seurauksin, että laittomat maahantulijat levittäytyisivät myös vastaisuudessa hallitsemattomasti eri puolille Eurooppaa. Maahanmuuttokriisi jatkuisi yhä pahempana ja uhkaisi entistä enemmän koko unionin rakenteita. Sisärajatarkastuksilla saatettaisiin osaltaan yrittää hillitä tulopainetta, mutta silläkin menetelmällä ovat omat tosiasialliset käytännön käyttörajoituksensa. Vapaan liikkuvuuden periaatetta ei myöskään enää voitaisi noudattaa.

Valiokunta katsoo, että kohtuuttoman muuttoliikepaineen tilanteessa jäsenmaan taakkaa on jaettava ja kaikkien jäsenmaiden tulee kantaa oma vastuunsa tällaisessa tilanteessa. Valiokunta tähdentää, että poikkeustilanteiden taakanjako voidaan ottaa käyttöön vain yksiselitteisten ehtojen täyttyessä. Kyseessä on viimesijainen keino auttaa ylivoimaisen maahanmuuttopaineen kohteeksi joutunutta jäsenmaata. Kuten hallitusohjelmassa todetaan, turvapaikanhakijoiden sisäisten siirtojen tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Viitaten valtioneuvoston kantaan valiokunta katsoo, että eteneminen valtioneuvoston jatkokirjelmästä ilmenevän ja edellä kuvatun kompromissimallin pohjalta mahdollistaa poikkeustilanteessa sovellettavan nopean taakanjaon, jonka olisimme etukäteen hyväksyneet. 

VALIOKUNNAN LAUSUNTO

Hallintovaliokunta ilmoittaa,
että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.

Helsingissä 31.5.2017

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

varapuheenjohtaja Timo V. Korhonen kesk
jäsen Anders Adlercreutz r
jäsen Mika Kari sd
jäsen Kari Kulmala ps
jäsen Mikko Kärnä kesk (osittain)
jäsen Juha Pylväs kesk
jäsen Wille Rydman kok
jäsen Joona Räsänen sd
jäsen Matti Semi vas
jäsen Mari-Leena Talvitie kok
jäsen Kari Tolvanen kok
varajäsen Pertti Hakanen kesk
varajäsen Reijo Hongisto ps

Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Ossi Lantto

Hallintovaliokunnan lausunto 31.5.2017

Kuten hallitusohjelmassa todetaan, turvapaikanhakijoiden EU:n sisäiset siirrot perustuvat jäsenvaltioiden vapaaehtoisuuteen. Eteneminen puheenjohtajan kompromissiehdotuksen pohjalta mahdollistaisi poikkeustilanteissa sovellettavan nopean taakanjaon tavalla, jonka olisimme itse etukäteen hyväksyneet.

Vaikka hallitusohjelma edellyttää, että Suomi suostuu vain vapaaehtoiseen taakanjakoon, Suomi silti vaatii pakkoon perustuvaa taakanjakojärjestelmää, jossa Suomi antaa suostumuksensa pakkoon etukäteen. Tämä on se hallituksen kehittämä "vapaaehtoinen pakko", joka naurattaisi, ellei itkettäisi.

[qwerty]

Suomi vastaanottaa syyrialaisia ja kongolaisia pakolaisia ensi vuoden pakolaiskiintiössä
Sisäministeriö 21.12.2017 9.34

Kiintiöpakolaisten vastaanotto on tehokkain tapa auttaa

Oxford Professor: Helping refugees locally is 135 times cheaper than helping them in the West

According to Oxford professor Paul Collier, Western countries can help more than one hundred refugees locally, for the same money we spend here on one of them.

"We spend 135 dollars for every person who shows up here, compared to one dollar for every person that we help in their own region. Those staying home are often much weaker than the ones who have the resources to get to Europe."

Collier also made a statement about the migrants and refugees who come to Europe:

"Almost everyone coming to Europe from countries where they were already safe... The idea that this group has an enormous need for help, is simply irresponsible and a result of intellectual laziness."

[guest12632]

Kuten hallitusohjelmassa todetaan, turvapaikanhakijoiden EU:n sisäiset siirrot perustuvat jäsenvaltioiden vapaaehtoisuuteen. Eteneminen puheenjohtajan kompromissiehdotuksen pohjalta mahdollistaisi poikkeustilanteissa sovellettavan nopean taakanjaon tavalla, jonka olisimme itse etukäteen hyväksyneet.

Vaikka hallitusohjelma edellyttää, että Suomi suostuu vain vapaaehtoiseen taakanjakoon, Suomi silti vaatii pakkoon perustuvaa taakanjakojärjestelmää, jossa Suomi antaa suostumuksensa pakkoon etukäteen. Tämä on se hallituksen kehittämä "vapaaehtoinen pakko", joka naurattaisi, ellei itkettäisi.

Tämä on kuin ikuiseen dominasessioon alistumista ilman turvasanaa. Vaikka mieli myöhemmin muuttuisi, ei se auta. Ihan itse olette etukäteen asian hyväksyneet, sanovat. Tyypillistä poliittista kikkailua, jossa kansaa kustaan silmään vääristämällä vapaaehtoisuuden käsite.