Venäjän hankkeet muiden maiden presidentinvaaleissa.

[Pekka Kemppainen]

Kaikki poliittisesti valveilla olevat suomalaiset muistavat KGB:n ja Paavo "Pavlik" Väyrysen sitkeän yrityksen saada Ahti Karjalainen Keskustan presidenttiehdokkaaksi, ja Suomen johtoon. Yritys kaatui suomalaismielisten #torjuntavoittoon Kepun Kuopion puoluekokouksessa, eikä KGB:n emissaari Victor Vladimirov tiennyt että "Suuri Isänmaa" oli jo asettanut pelimerkit Mauno Koivistolle. -Joka sitten valittiinkin. Ulkomaisten presidentinvaalien säätely on nyt tullut uudelleen tapetille Donald Trumpin vaalitiimin eräiden yhteyksien paljastuttua. Tarkastelemme ilmiöitä #vaalivaikuttaminen.

Venäjällä vakoilu ja vaikuttaminen ovat yhtä.

Venäjän nykyisillä kuten entisilläkin tiedusteluorganisaatioilla on merkittäviä eroja muiden maiden vastaaviin verrattuna:

Neuvostovakoilu, bolshevikkien "tsheka" apujärjestöineen, aloitti toimintansa ilman pahempaa hapuilua, täysin ammattitaitoisena konspiraatiot ja rumat temput hallitsevana organisaationa. Näin ollen sillä täytyy olla pidemmät perinteet kuin valtiolla jota se palveli 1917-1991.
Neuvostoliiton romahtaminen elokuun kolmantena 1991 ei lopettanut "elinten" toimintaa, kuten kävi mm. Stasille (Staats Sicherheitdienst, Itä-Saksa), vaan se jatkoi uuden valtion palveluksessa.
"Tseka", ensimmäisen johtajansa puolalaisen Felix Dzershinskin aikana, rekrytoi rohkeasti ei-venäläisiä ja jopa ulkomaisia henkilöitä keskeisiin tehtäviin. Tätä ei yksikään sen sisarjärjestö ole tehnyt, -paitsi joissakin miehitetyissä maissa.
Neuvostovakoilu antoi jo alussa suuremman merkityksen muiden maiden asioihin sekaantumiselle, kuin tiedon keräämiselle oman valtiojohtonsa tarpeisiin. Tämäkin on ainutlaatuista.
sudoplatov0002Neuvostovakoilun operaatiotavoista käytämme tässä tietolähteenä KGB:n ulkomaisia terroritekoja (murhia ja sieppauksia) organisoineen Pavel Sudoplatovin muistelmia.

Sudoplatov kertoo myös Talvisotaa edeltäneestä Jartsev-operaatiosta, jolla Suomen poliittiseen johtoon pyrittiin saamaan aikaan #hajaannusta. Urho K.Kekkosen seuraajan valitsemiseen vaikuttamisessa puuhaili ahkerasti KBG:n silloinen Helsingin residentti Victor Vladimirov, joka myös oli aloittanut uransa murhaoperaatioissa, mutta siirtynyt ajoissa oikeaan vakoiluun.

Vladimirov tukeutui Keskustan YYA-siipeen, vasemmistoon ja idänkauppaa käyviin teollisuusmiehiin, ns. punaisiin vuorineuvoksiin. Hänen toimintansa oli liian läpinäkyvää, ja toisen neuvostovakoilijan, Albert Akulovin kanta Mauno Koiviston puolelle asettumisesta tuli valituksi neuvostojohdossa. Akulovilla oli diplomaatin koulutus ja ura takanaan, eikä hänellä ollut entisen murhamiehen rämäpäisyyttä.

Vakoilija Sudoplatov kertoo ("Stalinin erikoistehtävissä", WSOY 1994, s.158-159.), kuinka hän oli mukana horjuttamassa Latvian hallituksen poliittista yhtenäisyyttä ennen maan pakkoliittämistä Neuvostoliittoon lupailemalla ulkoministeri Wilhelm Muntersille, että Neuvostoliitto hyväksyy tämän Latvian uuden hallituksen johtohahmoksi. Kun Muntersilla oli jo hyvät kontaktit Saksaan, luotiin kuvaa että molempien suurvaltojen luottamusta nauttivalla latvialaispoliitikolla oli reaaliset mahdollisuudet pitää maansa riippumattomana ja ristiriitojen ulkopuolella.

Todellinen tarkoitus oli vain syventää ristiristoja presidentti Karlis Ulmaniksen ja eräiden poliittisten tahojen välillä, käyttäen Muntersia välikappaleena. Munters saatiin myös uskomaan, että Neuvostoliiton kanssa liittoutuminen ei uhkaa Latvian riippumattomuutta. Todellisuudessa asia oli päinvastoin, ja Latvian annekdoimisen jälkeen Munters lähetettiin vankileirikierrokselle. Tosin samalle tielle lähti myöhemmin myös Sudoplatovkin, -ja peräti tapasi entisen uhrinsa itsekin gulag-vankina ollen.

"Ulkoministeri Munters piti itseään ihanteellisena uuden hallituksen johtajana, jonka sekä saksalaiset että neuvostoliittolaiset voisivat hyväksyä. ... Kävin Vetrovin (NKVD-operatiivi) kanssa salaisella vierailulla Muntersin luona esittämässä hänelle hallituksemme (NL:n) toivomuksen, että Latvian hallinnon uudelleenjärjestämistä tulisi jouduttaa, ja annoimme hänen ymmärtää että hän saisi johtaa kokoomushallitusta." s.159.

"Kummallisen sattuman ansiosta tapasin hänet vladimirilaisessa vankilassa vuoden 1958 lopussa tai 1959 alussa. Vapauduttuaan ... Munters jäi Vladimiriin jossa asui eläkeläisenä julkaisten Izvestijassa artikkeleita Latvian ja Neuvostoliiton liittoutumisen välttämättömyydestä." s.159.

"#Lähiulkomaiden" poliitikkojen ja valtiomiesten pyydystäminen lupausten ja valheiden nuotalla oli siis KGB-FSB:n menetelmänä, ja Suomessa toteutetuilla operaatioilla oli vakiintuneet tapansa ja pitkä historia.

Mauno Koivisto täyttikin presidenttinä Kremlin häneen asettamat toiveet. Vladimirovin menestys nuorten (1960-70 luvuilla) suomalaisten poliitikkojen värväämisessä lienee kuitenkin historiallinen ennätys: Tuon sukupolven poliitikot värvättiin käytännössä kaikki, eikä Suomessa vieläkään voida tuoda julkisuuteen läntisten tiedustelupalveluiden tänne antamia tietoja ("Tiitisen lista", Rosenholtz-arkisto, Mitrohinin lista) suomalaisten poliitikkojen maanpetoksellisesta toiminnasta.

Suomen presidentit ovat Risto Rydin jälkeen olleet kaikki Neuvostoliiton hyväksymiä, ja joidenkin poliittisen uran säätely on pitkälle KGB:n työtä. Vaikka läntiset tiedustelutiedot ovat pysyneet Seppo Tiitisen (Supo), Seppo Nevalan (Supo) tai Tarja Halosen (SDP, Demla) toimesta salattuina, julkisuuteen on tullut entisten neuvostovakoilijoiden julkaisuista yhtä ja toista. Oleg Gordievski ja Helsingissä loikannut Anatoli Golitsyn ovat hyviä lähteitä.

Sudoplatov kuvailee sitä metodia, jolla nousevaa t. nostettavaa (esm. Sorsa) poliitikkoa kiinnitettiin talutusnuoraan. Henkilö ei välttämättä ollut itse tietoinen häneen kohdistuvasta #manipulaatiosta (vaikuttamisesta), ja kun huomasi -se oli liian myöhäistä. Sudoplatovin kuvaus sopii hyvin Suomen #70lukulaisten  käsittelyn hahmottamiseen.

Venäjän poliittisissa piireissä tiedetään tuolloin olleen sanontana "kana ei ole lintu eikä Suomi ulkomaa". Tällä viitattiin siihen, että Suomessa neuvostovakoilu saattoi toimia vapaasti, -kuin kotimaassa. Eräs lähde kertoo mielenkiintoisesta keskustelustaan 80-luvulla, vieraillessaan liikeasioissa Venäjällä. Paikallinen keskustelukumppani, luullen että suomalainen kuului asioista informoituihin #ystäviin, lausui näin: "Teillä on Suomessa erinomainen systeemi kun kiinnostavat nuoret poimitaan jo koulun penkiltä ja kasvatetaan poliitikoiksi. Meidän pitäisi saada tänne Neuvostoliittoon samanlainen!"

Tuota keskustelua käytäessä ei vielä ollut tietoakaan nykyisistä kansanedustajien yms. poliittisista  avustajista, mutta "poliittiset broilerit" oli jo vakiintunut sanonta. Järjestely, jossa jokin taho valitsee ja karsii poliittiseen uraputkeen sopivat nuoret, ja heille tarjotaan harrastelua ja pientä kivaa, kunnes heille löytyy käyttöä, oli jo vakiintunut. Toki suurin osa suomalaisista oli asiasta tietämättömiä.

70-luvulla uraputki alkoi poliittisista nuorisojärjestöistä ja opiskelijapolitiikasta, 80-luvulla kun nuorison valtaosa oli jo kääntänyt selkänsä inhoamilleen puolueille (kaikille niistä), märkäkorvanostokkaita poimittiin suoraan taistolais-stalinistien hallitsemaan kulttuurisektoriin jopa ihan oikeisiin työpaikkoihin. Poliittinen bilettäminen, so. #kongressimatkailukin oli jäänyt 70-luvulle, ja korvautui 90-luvulle tultaessa #mellakkaturismilla.

Tulevien poliitikkojen hautomoiksi luotiin valtaisa #järjestösektori tuhatpäisine byrokratioineen, ja vanhat #stallarit asetettiin portinvartijoiksi kontrolloimaan, ketä po. herkkumaahan pääsee.

Dosentti Arto Luukkanen kuvailee prosessia, jolla KGB-FSB valitsi sopivat nuoret poliitikon-alut ja groomasi näistä työkalujaan:

"Ensiksi on hyvä muistaa se miten pitkäjänteisesti KGB toimi ulkomaalaisten toimijoiden kanssa. Se otti tarkkailuunsa nuoria, jo uransa alussa olevia ihmisiä, joista tehtiin omat kansionsa ja joille annettiin nimi: " объект разработки" – "kehitettävä kohde".

Lubjankan ja myöhemmin Jasenevon (alue Moskovan lähellä) toimiva "Keskus" tutki näitä kohteita ja niiden mahdollisuuksia vuosikausia. Olisiko joku kohde mahdollinen "#vaikutusagentti" ts. poliittinen toimija, jota olisi mahdollista ohjailla tai pitäisikö jostain kohteesta luoda peräti "operatiivinen agentti" ts. suoraan käskysuhteessa oleva toimija.

Nämä kohteet valittiin jo nuorisopoliitikko-ajoilta. Ennen kaikkea heitä tarkkailtiin ja heidän psykologisia ominaisuuksiaan tutkittiin. Tärkeintä oli tietenkin käyttökelpoisuus ja sen selvittäminen mikä oli ko. kohteen tärkein motivaatio.

Miten saada joku ihminen yhteistyöhön ja miten paljon tätä suhdetta kannatti kehittää. Kohteiden tarkkailuun matkat Neuvostoliittoon olivat hedelmällisiä; kohteita salakuunneltiin ja heidän toimintaansa tutkittiin. Harrastiko joku mahdollisesti valuutansalakauppaa tai spekulaatiota, tai maksettuja naisia?

On huomattava, että Suomessa näitä kohteita oli epäilemättä niin runsaasti, että KGB kohdisti huomionsa ainoastaan tärkeimpiin ja lupaavimpiin kohteisiin."

paavo väyrynen 001

Myös Muntersin kohdalla hyödynnettiin henkilökohtaista kunnianhimoa, jota ruokki suurvallan salaisilta edustajilta saatu huomio, ja rauhan-lässytyksellä maustetut lupaukset suuresta henkilökohtaisesta roolista "kansojenvälisen ystävyyden ...diipa-daapaa.. liennytyksen, puolueettomuuden" etc. etc. edistämisessä.

Kun henkilö on otettu "ison firman" siipien suojaan, hänet otetaan tavalla tai toisella otteeseen. Luukkanen kuvailee hyvin todellisuuspohjaisesti KGB-FSB:n metodeja:

"Varsinainen työ alkoi hienovaraisella "psykologisella tiedustelulla", jossa (värvättävää) pyrittiin tutkimaan aina hänen henkilökohtaisista papereistaan tai päiväkirjoista lähtien. Tiedustelun päämääränä oli selvittää oliko henkilöllä henkilökohtaisia heikkouksia. Kirjan mukaan nämä ovat: seksuaalinen suuntautuneisuus (homoseksualismi) tai "voimakas halu naisiin, alkoholiin, huumeisiin, uhkapeliin".

Näiden perusteella KGB sitten pyrki luomaan "kompromaatteja" ts. raskauttavia todisteita, joiden avulla olisi mahdollista kiristää (värvättävää).  ...

Oppikirja mainitsee myös parhaan mahdollisen motiivin: ideologian. Käytännössä tärkein oli kuitenkin kompromaatti, jonka tarkoituksena oli herättää "kauhua" agentissa."

Kun värväyksen kohde oli saatu suostumaan, ja em. pelote oli luotu, KGB-FSB ryhtyi edistämään hänen uraansa avaamalla hänelle tietä, järjestämällä kilpailijoille vastoinkäymisiä (mustamaalaus, yms.) ja masinoimalla hänelle tilaisuuksia näyttää kykyjään jos hänellä sellaisia oli.

Jos Suomessa #presidenttipeli oli eräs keskeinen toiminnan sektori, tarkastelua täytynee jatkaa muihinkin maihin. USA:n presidenteistä Franklin D.Roosevelt nousee väistämättä esille neuvostosuhteita tarkasteltaessa: Roosevelt lahjoitti toisen maailmansodan tulokset Stalinille, päästi venäläiset Elbelle asti.

Harry_Hopkins_FDR

Harry Hopkins vasemmalla, Franklin D.Roosevelt oikealla.

Se, että Roosevelt ympäröi itsensä kommunistiagenteilla, –Alger Hiss, Harry Hopkins, Eleanor Roosevelt, ei todista niinkään kontaktin syvyyttä, pikemminkin päinvastoin. Rooseveltin aikaansaannokset joka tapauksessa hyödyttivät enemmän Stalinia kuin USA:ta. Rooseveltin  New Deal -politiikka rohkaisi 1940-luvun amerikkalaisessa opiskelevassa nuoressapolvessa kommunistisympatioiden aallon, joskaan ei ihan vastaavaa kuin mikä ilmaantui Suomeen 60-luvun jälkeen.

Edellä taustoitettiin Venäjän tiedusteluelinten metodiikkaa ulkomaisten poliitikkojen käsittelyssä. Nyt siihen varsinaiseen kysymykseen:

Mitkä olivat Venäjän tavoitteet Trumpin suhteen?

Kerroimme miten KGB-FSB, silloin nimeltään NKVD, toimi Latvian ulkoministerin Wilhelm Muntersin kanssa:

Muntersia tarvittiin miehityksen kohteeksi aiotun maan valtiojohdon hämmentämiseen ratkaisevalla hetkellä, ja poliittisen hajaannuksen aiheuttamiseen.
Muntersia ei suostuteltu maanpetturiksi, vaan häntä harhautettiin luulemaan että on olemassa "välittäjän rooli" idän ja lännen välillä, ja että Latvialla on yhteisiä etuja Venäjän kanssa "länttä" (Saksa tai Englanti) vastaan, jotka leimattiin jännityksen aiheuttajiksi.
Tämä sama kuvio on voinut toistua sellaiseen 1970-luvun Suomessa, #teinipoliitikkoja värvättäessä, mutta ei nyt siitä.

Jos tilanne olisikin kehittynyt niin, että Latvian valtiollinen olemassaolo olisikin jatkunut, Muntersia olisi epäilemättä käytetty korkean tason vaikuttaja-agenttina Kalevi Sorsan tapaan, mutta tämä ei ollut tarpeen. Donald Trumpia FSB ei ole voinut lähestyä tällä tavoin. Iltalehden (17.11.2017) reportaasin mukaan Trumpiin on käytetty t. yritetty käyttää sekä -Luukkasen mainitsemaa- kiristystä (kompromaattia), että riippuvuussiteen luomista -tai sellaisen simuloimista- tarjoamalla poikkeuksellisen edullisia liiketoimia. Iltalehti:

TRUMP on toistaiseksi torjunut useita Venäjällä houkutusmielessä viritettyjä kiinteistökauppoja, joiden tarkoitus on edistää Kremlin mahdollisuuksia käyttää häntä omiin tarkoituksiinsa. TRUMP ja hänen lähipiirinsä ovat kuitenkin säännöllisesti ottaneet Kremlistä vastaan tiedustelutietoa, muun muassa hänen demokraatti- ja muista poliittisista vastustajistaan. (Steele 2016)

Artikkelin mukaan venäläisten yritykset saada ote taloudellisilla syöteillä on havaittu ja torjuttu, mutta Trumpille oudommalla politiikan sektorilla on astuttu miinaan.

USA:n puoluepolitiikan likaisin sektori onkin juuri kilpailijoiden kompromenttoiminen skandaaleilla tms. törkyjutuilla. Tässä kysymyksessä venäläinen ja amerikkalainen tajunta muistuttavat toisiaan. IL kertoo venäläisten keränneen järjestelmällisesti kompromenttoivaa materiaalia sekä Trumpista että Hillary Clintonista, -vanhan tapansa mukaan.

Suomessa voinemme tarkastella vyyhtiä kiihkottomammin: Täällähän KGB-operaatiot Suomen presidentinvaalien tulosten säätämiseksi ovat olleet arkipäivää niin kaun kuin muistetaan. Tähän mennessä julkisuuteen tulleiden asioiden perusteella voidaan todeta: Trumpin tiimi on pelannut venäläisten kanssa hyvin arveluttavaa peliä, mutta Trump ei ole venäläisten luomus, -hän on itse rakentanut uransa. Venäjällä, jonka hallitsevan luokan muodostavat vakoilu- ja pakkotoimi-organisaatiossa karriäärinsä keränneet #silovikit, muistetaan toki Rooseveltin aika, -ja nähdään siitä märkiä unia. di-gold

KGB epäonnistui Ahti Karjalaisen istuttamisessa Keskustan presidenttiehdokkaaksi, mutta onnistui Mauno Koiviston suhteen.
KGB epäonnistui luomuksensa Kalevi Sorsan saamisessa SDP:n ehdokkaaksi, Martti Ahtisaaaren voittaessa avoimen äänestyksen, mutta pystyi estämään tämän toisen kauden.
Tarja Halosesta ei tarvinne selitellä?
KGB kouli Wilhelm Muntersista sopivan johtajan Latvian alistamiseksi, mutta tuhosikin koko valtion toisin keinoin.
Venäjä näyttää onnistuneen koukulla varustetun syötin tarjoamisessa Donald Trumpille, mutta on epäselvää tuottaako se hyötyä vai haittaa.
Christopher Steelen ja Luke Hardingin löytämät tiedot, nyt (05.12.) ilmestyvässä kirjassa (Iltalehti) antavat kuvan määrätietoisesta operaatiosta USA:n politiikkaan vaikuttamiseksi, ja Donald Trumpin saamiseksi venäläisistä riippuvaiseen asemaan. Tämä ei näytä onnistuneen suunnitellulla tavalla.
Trump ei sovi kuvauksiin KGB-FSB:n agenttikategorioista (kontakti, vaikuttaja-agentti, operatiivi, jne.). Hän ei ole ollut vaikuttamisen toimija, vaan kohde.


Iltalehti 07.10.2015.

Iltalehti 17.11.2017.

Arto Luukkasen blogi: Tuomioja operatiivinen agentti – Sorsa vaikuttaja-agentti?.

https://uutisiahauskastijakiinnostavasti.wordpress.com/2017/12/03/kgb-fsb-ja-muiden-maiden-presidentinvaalit/