Neuvostoliiton Suomea koskenut propagandasuunnitelma 1987-89

[l'uomo normale]

Vaikutti perus- byrokraattiselta komiteatyöltä, olisi mennyt eteenpäin omalla painollaan, mutta systeemi romahti alta. Luulisi että nyt täällä länsimaailmassa ovat paljon hienostuneempia ja tehokkaampia.

[Urpo Juusto]

Niin suureellisilta kuin tämän kaltaiset suunnitelmat luettuna saattavat kuulostaakin, on hyvä muistaa että ne käytännössä jäivät NKP:n ideologisten osastojen teoreettisen tahtotilan määrittelyksi. Käytännössä kaikki eteenpäin vieminen ja toimeenpano hyytyi siihen tosiasiaan, että CCCP oli kahdeksankymmentä luvun loppupuolella jo käytännössä konkurssikypsä valtio eikä sillä ollut ulkomaan valuuttaa investoida tämän kaltaisiin operaatioihin.
Tästä "ideologisesta sodasta" Suomea vastaan löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa esim:
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=280
Kannattaa ehdottomasti lukea, jos saa käsiinsä.

[kelloseppä]

Vaikutti perus- byrokraattiselta komiteatyöltä, olisi mennyt eteenpäin omalla painollaan, mutta systeemi romahti alta. Luulisi että nyt täällä länsimaailmassa ovat paljon hienostuneempia ja tehokkaampia.

Hienostuneempia kenties, mutta tehokkaampiako? Jos kerran taas toisen kerran pukkaa Eurostoliittoa?

Poliittinen tahtotila luo aina motiivin tietyn vaikuttamistavoitteen keinojen pohtimsen, johon aina sisältyy kohderyhmän tutkiminen, oman viestin muokkaaminen ja priorisointi, sopivien vaikutuskanavien/keinojen valinta ja/tai luominen ja vaikuttavuuden mittamismenetelmien valinta/tai luominen. Sitten alkaa vasta sopivien vastuuorganisaatioiden ja -henkilöiden valinta, jotka sitten vastuualueellaan luovat oman aikanaan hiekkalaatikkonsa puitesuunnitelmat ja valitsevat henkilöt ideoimaan ja toteuttamaan niitä aivan konkreettisella tasolla.

EU:n kohdalla homma toimii hallinnollisesti aivan samalla tavalla.

Niin suureellisilta kuin tämän kaltaiset suunnitelmat luettuna saattavat kuulostaakin, on hyvä muistaa että ne käytännössä jäivät NKP:n ideologisten osastojen teoreettisen tahtotilan määrittelyksi. Käytännössä kaikki eteenpäin vieminen ja toimeenpano hyytyi siihen tosiasiaan, että CCCP oli kahdeksankymmentä luvun loppupuolella jo käytännössä konkurssikypsä valtio eikä sillä ollut ulkomaan valuuttaa investoida tämän kaltaisiin operaatioihin.
Tästä "ideologisesta sodasta" Suomea vastaan löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa esim:
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=280
Kannattaa ehdottomasti lukea, jos saa käsiinsä.

Keskusjohtoisuus on väistämätön kaikille sellaisille poliittisille muodostelmille, jotka katsovat edustavansa erehtymätöntä poliittista olemusta, jonka ylivertaisuuden lopulta koko maailma ja jopa omat alamaisetkin aikanaan ymmärtävät. Tällaisessa kehyksessä politbyroon Suomea koskevat vaikuttamissuunnitelmat ovat jopa yllättävän itsekriittisiä: niissä myönnetään tehdyn virheitä mm. Suomen ja suomalaisten olosuhteiden seurausten tuntemuksen suhteen ja käskettiin ryhtyä perusteelliseen tutkimustyöhön. Tämä on aivan oikeasti varsin merkittävä yksityiskohta periaattellisella tasolla. Milloin EU:n korkein poliittinen johto myöntää, että he eivät tunne riittävän perusteellisesti kaikkien EU-maiden ja EU-kanslaisten olosuhteita ja näkemyksiä?

Myös on muistettava, että 1980-luvun puolivälin venäläisten poliittisten tilanneanalyysien valossa on varsin selvää, ettei NL:n korkein poliittinen johto halunnut käyttää Suomeen päin mitään muita kuin hyvin pehmeitä keinoja porkkanakori suomalaisille päin ojennettuna (toki vain päällimmäiset porkkanat olivat aitoja erikoisolosuhteissa kasvatettuja tarkasti valikoituja huippuyksilöitä, joiden oranssisuutta oli toki korostettu vielä varsin terveellisellä, vitamiineillä terästetyllä neuvostoelintarvikevärillä). Muunlainen perussuhtautuminen olisi ollut varsin yllättävää.

Toisaalta myös on aina hyvä muistaa, että politbyroo ei todellakaan ollut käytännössä yksinvaltias NL:ssä. Eri turvallisuuselimet muodostivat oman, rinnakkaisen ja osin itsenäisen, valtaa käyttävän rakennelman, Tästä syystä, jos haluaisi muodostaa kokonaiskuvan NL:n ylimmän johdon (huom jätin sanan "poliittisen" pois) Suomea koskevista näkemyksistä ja aikomuksista, pitäisi päästä erityisesti myös turvalisuuselimien korkean tason asiakirjasarjoihin. 1980-luvun lopulla oli myös jo muodostumassa yleisliittolaisia "yksityispohjaisia" valtakeskittymiä, joiden vaikutusvallan todellisista vaikuttavuudesta on kovin erilaisia arvioita. Varsinkin niitä tarkkailleiden tahojen asiakirjasarjat olisivat varsin mielnkiintoisia.

Summa summarum: monesti varsin "byrokratian makuisia" tekstejä aliarvioidaan, koska ei pidetä jatkuvasti lukijana itse itseään riittävän valppaana, että moiset aiekirjaukset ovat lähtölaukaus esim. hyvinkin yksityiskohtaisiin ja systemaattisiin ns. epävirallisiin haastatteluihin  Suomen ylimmän poliittisen ja virkamiesjohdon näkemyksistä edistää neuvostokansojen elämän ihanuudesta ujuttamisesta tavallisen suomaisen arkipäivään. Kyllä joku suomalainen kuitenkin aina löytyy luomaan peruskoulun ylä-asteelle suunnattua neuvostokansojen rauhanomaisen rinnakkaiseloa esittävää oppimateriaalikokonaisuutta nykyisten EU-rauhaprojekti, -multikulttuuri ja -suvaitsevaisuus oppimateiraalikokonaisuuksien malliin.

Kyky toimenpiteisiin onkin sitten jo aivan toinen asia. Olivat ne toimenpiteet sitten minkälaisia tahansa. Nythän me suomalaiset itse maksamme itseemme kohdistuvan EU-propagandan ja sen taustatyöt, joten taloudellinen kyky meihin suunnatun ujuttamisen toteuttamiseen on nyt turvattu paljon tehokkaammin kuin NL:n tapauksessa.

[thorbjörn]

Suunnitelmakompleksi
Suomessa tehtävää ideologista työtä varten vuosina 1987-1989

Kaikkien ideologisten laitosten ja organisaatioiden, sekä joukkotiedotusvälineiden tulee perustaa propagandansa Suomessa siihen, että tällä maalla on eurooppalaisessa politiikassamme prioriteettiasema nyt ja pitemmällä tähtäimellä. Pyritään vahvistamaan toimiamme tässä maassa lujittaaksemme ja kehittääksemme edelleen ystävällisiä neuvosto-suomalaisia suhteita, sekä vahvistamaan Suomen positiivista roolia yleiseurooppalaisen prosessin kehityksessä. Vastustetaan Lännen yrityksiä erkaannuttaa Suomea Neuvostoliitosta. Valmistellaan propagandatoimia, jotka liittyvät Suuren Lokakuun 70-vuotisjuhliin ja muihin tilaisuuksiin ja merkkipäiviin, joilla on tärkeä merkitys neuvosto-suomalaisissa suhteissa.

Tärkein asema työssämme tulee lähiaikoina olla tulevilla sosialistisen vallankumouksen Suuren Lokakuun 70-vuotisjuhlilla. Se on tiiviisti sidoksissa Suomen kansan historialliseen tajuntaan ja Leninin päätökseen tunnustaa Suomen valtiollinen itsenäisyys.

Samanaikaisesti meidän on välttämätöntä käyttää määrätietoisia ja tehokkaita ideologisia toimia YYA-sopimuksen 40-vuotispäivää, Suomen II maailmansodasta irtautumisen 45-vuotispäiviä ja muita vuosipäiviä varten, jotka liittyvät neuvosto-suomalaisiin suhteisiin.

" Suomen II maailmansodasta irtautumisen 45-vuotispäiviä " Tämä kai tarkoittaa  huhtikuun 27. päivän Kansallista veteraanipäivää. Se on sama päivä, kun viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat Lapista.
  Toinen maailmansota käytiin Suomen osalta Neuvostoliittoa vastaan, joten veteraanipäivä pitäisi olla sen sodan alku- tai päättymispäivä. Lapin tapahtumat ovat ylimääräinen loppunäytös, joka aiheutui Neuvostoliiton kanssa tehdystä aseleposopimuksesta ja sen ehdoista. 
Eli siis vuonna 1987 Suomessa tehtiin ideologista työtä ja samaan aikaan veteraanipäiväksi ei tullut esim. marraskuun 30. päivä, jolloin Neuvostoliitto hyökkäsi.

" Kansallinen veteraanipäivä on Suomessa sotaveteraanien kunniaksi 27. huhtikuuta vietettävä juhlapäivä ja yleinen liputuspäivä. Sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987[1] Lahdessa osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Ehdotuksen kansallisesta veteraanipäivästä teki pääministeri Kalevi Sorsa[1] ja asia vahvistettiin valtioneuvostossa puolustusministeri Veikko Pihlajamäen esityksestä 1986. "

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansallinen_veteraanip%C3%A4iv%C3%A4