Peiponen: Pelastakaa Suomen luonto ja maaseutu – keskustan ja vihreiden käsistä

[Peltipaita]

Nyt on kovaa tykitystä. Vieläpä YLE:ltä.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pohjois-Suomesta on tulossa riistetty luonnonvarojen siirtomaa. Kaksi puoluetta on asialla: keskusta ja vihreät, kirjoittaa toimittaja Pasi Peiponen blogissaan.

Matkustajakoneet jylisevät, metsätyökoneet ärjyvät, räjäytykset jytisevät maaperässä – on aika hiljentyä talvisen taivaan alla, miettiä menneitä ja tulevia ajanvirrassa.

Oli kerran usko lapsuuden. Maa on pyhää, metsät ovat vihreitä. Ihminen, varjele ja viljele niitä. Ei ole enää lapsen mieltä, ei edes viatonta toivoa. Autiona on mieli ja maa.

Kun kiertää työssään Pohjois-Suomea, näky on alkanut hirvittämään. Miltä pohjoisen tulevaisuus näyttää? Katse Kainuuseen. Maakunnasta on tullut luonnonvarojen reservaatti, niin Suomen kuin maailmanmarkkinoille.

Kaivos- ja metsäteollisuuden nielut ovat Kainuussa ammollaan. Kaivosjättejä laajennetaan ja uusia suunnitellaan, metsää kaatuu vimmalla, valtavia tuulivoimapuistoja nousee vaarojen päälle.

Tätä on Kainuu tänään ja tulevaisuudessa. Harvaan asuttu luonnonvarojen maakunta, jota käytetään häikäilemättä hyväksi. Sama tulevaisuus odottaa Pohjois-Suomea.

Kun lukee paljastavaa Suomen mineraalistrategian kaivosvisioita, nykyisen biobolttohallituksen suunnitelmia, metsien hakkuumahdollisuuksia EU:sta saadun torjuntavoiton jälkeen, tai silmäilee metsäteollisuuden tämän hetkisiä pohjoisia aikeita, suunta lie selvä. Pohjois-Suomesta, pikemminkin Luonnonvara-Suomesta, tehdään täyttä päätä maailmantalouden raaka-ainevarastoa.

Keskustalle mikään maapala ei ole riittänyt, eikä tule riittämään.

Pohjoisen kehitys on vieläkin rajumpi jos globaalin teollisuuden ajama pohjoinen Jäämeren ratahanke toteutuu. Ei tarvitse olla peruspöljää kummempi ymmärtääkseen, edessä ovat syvät ristiriidat, pohjoisen toisen rahastussammon – paisuvan luontoturismin kanssa, viimeaikaisista rinnakkaielon kaunopuheista huolimatta.

Mikä lentokoneista purkautuvaa pohjoista massaturismia odottaa? Näemme nykyistä ahtaammin, sullotummin aidattujen turistighettojen syntymisen. Taistelun hupenevista luontosiivuista laajenevan pohjoisen kaivos- ja metsäteollisuuden vieressä.

Työtä ja leipää tämä tuo – mutta millä hinnalla? Kuka tietää, kuka voi sanoa miten tässä Pohjois-Suomen luonnonvarojen valjastamisessa lopulta käy – luonnolle ja ihmiselle? Vastauksia ei ole. Kehitys on silti väistämätöntä. Tätä halutaan, jarru(miehiä)henkilöitä ei ole.

Maaseutu ja luonto ovat Keskustalle ja Vihreille aatteen ja sydämen asioita. Ne ovat myös niiden pahimmat viholliset. Onko olemassa yhtä totaalisesti maansa ja aatteensa myyneitä puolueita kuin keskusta ja vihreät? En löydä, vaikka tohtisin toivoa.

Perussuomalaisista eronneiden sinisten aatteettomuus, ei käy edes vertailusta - kalman sinisillä onnettomilla ei ole mitään myytävää, ei maata, ei aatetta.

Toisin on näillä luonto-Suomen kahdella touhuserkulla.

Keskustan Suomessa, pohjoisessa Luonnonvara-Suomessa, kaivurit pannaan möyrimään, monitoimikoneet ulvomaan, tuulivoimapuistot vinkumaan. Kiveäkään ei jätetä, kantoakaan ei säästetä. Maa on meidän, metsät ovat meidän, vesistöt ovat meidän. Keskustalle mikään maapala ei ole riittänyt, eikä tule riittämään.

Kauniimmin tämä ahneus on puettu sanoiksi puolueen periaateohjelman uudistuksessa
ensi kesän puoluekokousta varten: "Virtaavassa vedessä, humisevissa metsissä ja routaisessa maassa on Suomen voima."

Paljon on ajan hengessä periaaterivejä myös kestävästä kehityksestä ja ekologiasta. Löytyy moniselitteinen otsikko ensi kesän puoluekokousta varten: "Että ymmärtäisin luonnon rajat".

Keskustan puoluekokous pidetään sopivasti Kainuussa Sotkamossa – Suomen uraanipitäjässä (Terrafamen kaivoksen uraanisuunnitelmat) ja keskeisimmässä kaivostoiminnan ja luonnon suhteen rintamailla. Toivoa sopii, pelätä saa pahinta.

Onhan meillä poliittinen vastavoima – vihreät. Nämä kaupunkien hyötykasviyhdistykset.

Pohjois-Suomen luonnon valjastaminen ja riistäminen on käynnissä – mutta mitä tekevät vihreät? Eivät mitään, eivät yksinkertaisesti mitään.

Vihreiden jonkinlaista ulostuloa onkin jo odotettu – ja tulihan se viimein. Lukekaa pojalle iltasatu, kehotti vihreiden kansanedustaja ja uusi Vihreiden Naisten puheenjohtaja Emma Kari. Viimeisimmäksi kaksi vihreää kansanedustajaa oli huolissaan saamelaisten kielioikeuksista työvoimapalveluissa. Kuoleman hiljaisuus on pohjoisten korpien yllä, ja vihreät haluavat kertoa mieluummin satuja. Onko minulta mennyt jokin perustava käänne ohi? Milloin vihreistä on tullut pelkkä kaupunkilaisnaisten maailman oikeudenmukaisuuden puolesta kirjelmöivä puutarha- ja kukkapenkkipuolue, joka syö kasvattamansa heinät?

Vihreät on menettänyt uskottavuutensa ympäristöliikkeenä, aikana jolloin sen tarve kotimaan takapihalla olisi suurimmillaan. Mihin vihreät tuhlaavat aatteensa ja aikansa, jos eivät oman maansa luonnon puolustamiseen?

Tärkeintä ovat Täti Vihreälle maailman lasten koulunkäynti, ylätasojen keskustelut yläilmojen hiilidioksideista, etnisten ja seksuaalivähemmistöjen hätä ja oikeudet. Kannatusta kyllä tulee suurten kaupunkien ja maaseutuyliopistojen sivistyneiltä viherystäviltä. Mikä vihreiden uskottavuus on kaupunkien ulkopuolella, maaseudulla, Pohjois-Suomessa?

Kuulkaa jälleen korpeimme kuiskintaa: Viime kevään kuntavaalien peruilta, Kainuun kahdeksasta kunnasta viidessä ei ole ainoatakaan vihreää valtuutettua.

Lapin revontulien alla 21 kunnasta 13 kuntaa on vailla vihreää kunnanvaltuutettua. Keskustan ylivoima on murskaava Kainuussa ja Lapissa näitä yksittäisiä, siellä täällä olevia vihreitä valtuutettuja vastaan.

Vihreiden etsiessä luontoaatettaan Helsingin Keskuspuistosta, nuotiolla heinäsirkkoja sinapilla imeskellen, Pohjois-Suomen valjastaminen luonnonvarojen siirtomaaksi jatkuu.

Pääministeri ja keskustan puheenjohtaja varoitteli loppusyksystä puolueväelleen, ettei vaan oltaisi sotemaratoonilla suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikina.

Turha toppuutella. Keskusta on jo Pohjois-Suomen metsä- ja kaivosyhtiöiden ikioma juoksupoika. Hyvä ja uskollinen sellainen, aina valmiina juoksemaan teollisuuden asioilla kuin partiopoika.

Vihreillä ei ole kiire, ensin lompsitaan lypsylle.

Edellisestä vihreiden maaseutuohjelmasta onkin jo jonkin aikaa, Uuden ajan alku maaseudulle on vuodelta 2008. Kainuun Sanomien (KS 27.11.17) mukaan vihreillä on nyt maaseutupoliittinen työryhmä, visioimassa puolueelle maatalouspoliittista linjaa. Sonnia toivottavasti eivät erehdy lypsämään, mielenkiinnolla odotammekin tuottaako aamulypsy aikanaan muutakin aatetta kuin luomumaitoa.

Luonnon ja maaseudun iltalypsystä pitävät huolta keskustan herrat ja talonpojat.

Näiden kahden puolueen käsissä on pohjoisen maaseutu ja luonto. Molemmat sanovat seisovansa näiden tukena ja turvana. Teot ja puheet ovat eri asia.

Onko Pohjois-Suomella, sen luonnolla siihen varaa?

Pasi Peiponen

Kirjoittaja on A-studion toimittaja, joka tarkkailee elämää ja ilmiöitä Kehä III:n ulkopuolella.
https://yle.fi/uutiset/3-10032317

[guest14935]

Mikä lentokoneista purkautuvaa pohjoista massaturismia odottaa? Näemme nykyistä ahtaammin, sullotummin aidattujen turistighettojen syntymisen. Taistelun hupenevista luontosiivuista laajenevan pohjoisen kaivos- ja metsäteollisuuden vieressä.

Työtä ja leipää tämä tuo – mutta millä hinnalla? Kuka tietää, kuka voi sanoa miten tässä Pohjois-Suomen luonnonvarojen valjastamisessa lopulta käy – luonnolle ja ihmiselle? Vastauksia ei ole. Kehitys on silti väistämätöntä. Tätä halutaan, jarru(miehiä)henkilöitä ei ole.

On kait tuossa aikamoista valtion tukeakin käytössä aina kun sinne rakentavat, eli kyseenalaista se työ ja leipäkin. Vielä kun eivät ole valtion yrityksiä, vaan varsin usein ihan ulkomaisia, niin tuet veroista mutta voitot ulkomaille - malli toimii sielläkin.
Useissa tuissa käy niin että tulisi paljon halvemmaksi lahjoittaa suoraan tekijälle ne rahat. Välillä vaikka tuhatkertaisina.

[Peltipaita]

Vihreiden tehtävä on toimia hillotolppapuolueena puolue-eliitille. Jos Vihreät olisivat oikeasti vihreitä, hallitukseen ei olisi asiaa. Siksi Vihreiden luonnonsuojeluteemat on viritetty täysin abstraktille tasolle ja kauas kotimaasta yläilmakehiin. Maaseudulla missä tämä vihreiden petkutus ymmärretään, siellä kannatusta ei sitten olekaan.

[Kim Evil-666]

Napapiirin pohjoisella puolella sijaitsevalla Pohjois-Suomella ei todellakaan ole varaa. Alue elää vahvasti turismista, johon on investoitu valtavat määrät rahaa. Kaivannaisteollisuus ja muut vastaavat hankkeet ovat omaan jalkaan ampumista, varsinkin kun tuotot valuvat usein Suomen ulkopuolelle.

Luontoarvot ja erämainen rauhallisuus/hiljaisuus ovat ne valttikortit, mitkä vetävät turisteja pohjoisille lakeuksille. Turistit kuvailevat näitä kokemuksiaan usein ainutlaatuisina elämyksinä. Matkailusta elää pohjoisessa suuri joukko ihmisiä. Luonnon raiskaamishankkeet vievät täällä useammalta leivän, kun tuovat. Lisäksi raiskattu luonto ei enää koskaan palaa entiselleen. Luonto ei ymmärrä kvartaalitalouden päälle.

[Eisernes Kreuz]

Kaivannaisteollisuus ja muut vastaavat hankkeet ovat omaan jalkaan ampumista, varsinkin kun tuotot valuvat usein Suomen ulkopuolelle.

Tuo on tärkeä huomio, koska Suomen kaivoslainsäädäntö on kuin jostain afrikkalaisesta kehitysmaasta ja mahdollistaa maamme uusiutumattomien luonnonvarojen luovuttamisen ulkomaisille kaivosyhtiöille käytännössä pilkkahintaan. Kiitokseksi saamme lähinnä pilalle paskotun ympäristön.

[Java]

Toi on kyllä totta ja valitettavaa, vihreissä on vihreetä enää nimi, ja kepu pettää aina, ja kaikki...