Onko demokratia loppunut Suomesta?

[ApuaHommmaan]

Perustelut miksi olisi: Korkeimmat virkamiehet ovat vaihtuneet vanhan kansan olemme virassa palvelemassa kansaa ja demokratiaa toisiin joilla arvoina on se että näyttää ulospäin hyvältä. Näinollen kansa pidetään nykyisin täysin pihalla aivan kaikesta. Lobbausryhmät lobbaavat puolueiden edustajia, jotka samalla toimivat vahvemmin tiukan hierarkisena ryhmänä, kuin koskaan aiemmin. Tärkeää puolueille ei ole vanhat valistamis-, tai kansan etujen ajamis tehtävät, vaan mahdollisemman suuret äänisaaliit hinnalla millä hyvänsä. Paikallistasolla suunta on ollut jo pitkään täysin sama, eli kansa pidetään tiukasti ulkona kaikesta tapahtuvasta, ettei kansanvalta vaan pääsisi vaikuttamaan mihinkään mitä kasvottomat ovat päättäneet.

Jos ei ole, niin miksi ei ole?

[Pentecost]

Suomessa on ollut joskus orastavaa demokratiaa tai sen oireita, mutta ne on nopeasti tukahdutettu vetoamalla ns. yleisiin syihin tai maan etuun.

Suomessa on voimassa kansanvaltaa halveksuva konsensuskleptokratia yhdistettynä hieman uudempaan korporaatiokommunismiin. Tämä ilmenee ns. ryhmäkurina, jossa ylempää ilmoitetaan mitä mieltä kansanedustajien (Hah!) tulee olla.

Kaikki todelliset uudistukset törmäävät suoran demokratiavaikuttamisen estämiseen sekä perustulakituomioistuimen puuttumiseen. Samalla on estetty ryhmäkanteet systeemin uhreiksi joutuneilta kokoomuksen ja RKPn toimiessa aktiivisimpina.

Siinä noin pähkinänkuoressa.

[ApuaHommmaan]

Olenko väärässä, jos väitän että Suomessa jossain vaiheessa oli korkeita virkamiehiä, joista pääosa kannatti demokratiaa?

Ja toisena olenko oikeassa, että nykyisin kaikki julkinen on pelkkää mustaa laatikkoa? Mitään ei voi saada tietää todellisista tapahtuvista asioista, ja jos jostain tulee kritiikkiä sekin peilataan valehtelemalla ulos ja kääntämällä keskustelu pois.

[siviilitarkkailija]

Polariteetti virka/politiikka suhteessa on kääntynyt päälaelleen valtiollisen valhepropagandan ja eu:n takia.

Ennen: virkamies oli aina vastuussa kansalle jota edustaa poliitikko.

Nykyään: virkahenkilö katsoo kansan olevan vastuussa virkaa tulkitsevalle viranomaiselle ja viranomaiset katsoo olevansa vastuussa vain eu:lle jos sinnekkään.

Tilanne on palautunut autonomian aikaan. Eu suomi ei ole itsenäinen hyvinvointivaltio vaan eu lakeja itsekseen ja ilman mitään vastuuta tulkitsevan virkaeliitin oma alusmaa. Korkein valta ei ole kansalla ja sitä edustavalla eduskunnalla vaan eu:lla ja sen tahtoa omasta mielestään edustavalla virantulkitsijalle.

Laki ja oikeusvaltio ovat todellisuudessa niin pahassa kriisissä että valtiopropagandaa tuottava valhemedia joutuu ylityönä puskemaan urheilu- ja viihdeuutista kuin järjestäytynyt rikollisuus amfetamiinia. Jos siis, kuten Lenin sanoi, uskonto on oopiumia kansalle, niin eu liittovaltiopolitiikka on amfetamiinia valtion virkaeliitille.

[Porcius]

Eihän parlamentarismi ole mikään oikea demokratia. Miten valta voi muka olla kansalla, jos kansa antaa sen pois?

Suomeen on saatava suora demokratia Sveitsin malliin!

[Pöllämystynyt]

Demokratia on vähintään kuolemaisillaan. Ihmiset saavat yhä äänestää, mutta täysin laillisia mielipiteitä kielletään, ja niistä rangaistaan mielivaltaisesti valheellisin ja perusteettomin syytöksin ja tuomion, ja verovaroin rahoitettu virallinen valtamedia syytää valepropagandaa, jossa maahanmuuttomaltillisia ja muita todellisia toisinajattelijoita demonisoidaan - myös näiden valetuomioiden avulla. Tämä tilanne ei ole enää tavanomainen ja sinänsä jo hyvin vakava demokratian kiisi, joka on vaivannut monia länsimaita vuosikymmenet, ja jonka syy on muun muassa ihmisten laiskamielinen valveutumattomuus, kiinnostuksen puute ja puoluevallan kansasta etääntyminen. Tämä on paljon pahempaa. Viranomaiset, päättäjät ja massamediat ovat ryhtyneet hyökkäykseen demokraattista järjestelmää itseään vastaan.

Mielipidevainot, näytösoikeudenkäynnit ja valtiojohtoinen valeuutisointi eivät ole demokratian häiriötila tai valuvika, kuten oli perinteinen demokratian kriisi. Nämä ovat jo täysin demokratian ulkopuolisia ja sille vastakkaisia ilmiöitä, jotka hyökkäävät demokratian keskeisiä alueita vastaan. Tässä tilanteessa eivät demokratian vakiintuneet periaatteet toteudu edes periaatteessa, kuten vielä vanhan demokratian kriisin aikana. Demokratia edellyttää laajaa ja turvattua sananvapautta, puolueetonta ja politisoitumatonta oikeuslaitosta, ja sitä, ettei veronmaksajien rahoja ja virallista asemaa käytetä ihmisten manipulointiin.

Vaikka äänestäminen on yhä mahdollista, puuttuu äänioikeuden taustalta siihen aivan olennaisesti kuuluva oikeus vapaasti välittää, muodostaa ja hankkia tietoja, näkökulmia ja mielipiteitä. Valtiojohtoiset mielipidevainot ja mielipiteiden manipulaatio rikkovat äänioikeuden demokraattisen ja laillisen merkityksen ja tekevät vaaleista demokratian kannalta vääristeltyjä, jopa laittomia. Demokratian ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen palauttamisessa ja jälleenrakennuksessa on välttämätöntä palauttaa myös sananvapaus ja poliittisesti puolueeton oikeuslaitos.

[Vaniljaihminen]

Filosofiselta kannalta voikin odottaa, että demokratia lopulta äänestää itsensä lakkautamisesta. Käytännössä tämä voi tapahtua niin, että ennen pitkää kansa valitsee itselleen sellaiset edustajat, jotka huolehtivat ainoastaan siitä, että heitä ei voi syrjäyttää vallasta.

Niin on tainut jo käydä.

Eihän parlamentarismi ole mikään oikea demokratia. Miten valta voi muka olla kansalla, jos kansa antaa sen pois?

Suomeen on saatava suora demokratia Sveitsin malliin!

No en tiedä. Jos Suomessa olisi joku älypuhelindemokratia, niin jotkut teinit hesassa äänestäisivät poronhoidon Lapissa laittomaksi saman tien.

[ApuaHommmaan]

Vaikka äänestäminen on yhä mahdollista, puuttuu äänioikeuden taustalta siihen aivan olennaisesti kuuluva oikeus vapaasti välittää, muodostaa ja hankkia tietoja, näkökulmia ja mielipiteitä.

Itse erityyppistä mietiskelyä, mukaanlukien yhteiskunnallinen sellainen, harrastavana näen tuon sinä demokratian kannalta pahimpana juttuna. Kun nykyään ei enää anneta kansalle mitään tietoa mistään ei ole mitään keskusteltavaa myöskään. Vain harmaata massaa, josta pakotetaan olemaan samaa mieltä, koska muka vaihtoehtoja ei ole.

Äänestäminen toki on demokratiaa, mutta vain pieni osa demokratiaa. Sitä olisi avoin kansalaiskeskustelu aiheista, jotka samalla olisivat aidosti myös vaikuttavia ja yhteiskunnalle suuntaa hakevia.

Ei sillä onhan taidekin muuttunut. Ennen taide oli ajatuksia herättävää. Nykyään sen julkinen versio on muodikas oksennuksen ja kovaa huutamisen yhdistelmä, jossa yritetään manipuloida kansa uskomaan kuten taiteilijan takana oleva järjestö haluaa.

Suomella ja Ruotsilla näyttää olevan yhteisharjoituskin valeuutisia ja trollaamista vastaan. Jossa virkamiehet harjoittelevat miten esittää jeesusta ja mollata kansalaisten mielipiteet myös yhteispohjoismaisesti:
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3695853/Aamulehti+Suomella+ja+Ruotsilla+yhteisharjoitus+valeuutisia+ja+trollaamista+vastaan++aloite+harjoituksesta+lahtoisin+Suomesta
"Aamulehti: Suomella ja Ruotsilla yhteisharjoitus valeuutisia ja trollaamista vastaan – aloite harjoituksesta lähtöisin Suomesta"

Minne jäi taas kansa tuostakin harjoituksesta?

[Archaeopteryx]

Mietin samantyylistä, kun luin Portugalista sisäministerin eronneen laajojen metsäpalojen takia. Viranomaisia on siellä syytetty toimimattomuudesta ja puutteellisesta valmistautumisesta.

Demokratiassa kansa antaa valtuutuksen päätäville tahoille tehdä heitä koskevia päätöksiä, mutta siihen pitäisi kuulua myös vastuunotto tilanteissa, joissa toimitaan epäpätevästi tai väärin. Milloin Suomessa on ministeri, virkamies tai muu Vastuunkantaja (by Jyrki Katainen) aidosti ottanut vastuuta, ja eronnut tehtävistään muun kuin ulkoisen syyn takia? Sisäministeri Risikolta ei kuultu ensimmäistäkään aietta erota Turun terroristipuukotuksen jälkeen. Sisäministeriön alaisuudessa on vuoden 2015 jälkeen tehty järkyttäviä kansalaisia vaarantavia päätöksiä ja virheitä, mahdollistettu useita satoja seksuaaliahdisteluja ja raiskauksia, lisäksi tappoja, murhia, valtavaa taloudellista ja inhimillistä tuhoa. Siltikään yksikään maahanmuuttoasioista vastannut ministeri tai virkamies ei ole (ainakaan julkisesti) eronnut siksi, että on kokenut olevansa kykenemätön tehtäväänsä. Virassa roikutaan viimeiseen asti.

Suomalaisen demokratian ongelmana on poliitikoiden pyrkyriys ja ammattimaistuminen, eli he ovat töissä politiikassa. Siksi siellä on pysyttävä keinolla millä hyvänsä, koska hillotolppa muualla aukeaa vasta, kun on tarpeeksi ajettu eturyhmien, sukulaisten, tuttujen ja samoissa piireissä pyörivien lobbaajien etuja. Toki mukana on myös idealisteja ja aidosti muutoksen puolesta taistelevia, mutta heille jää murusia vallasta häikäilemättömämpien punnertaessa itseään väkisillä ylemmäksi hierarkiassa.

Kansalle jää maksumiehen ja kärsijän osa. Sananvapautta ja mahdollisuutta vaikuttaa heikennetään jatkuvasti, tästä osoituksena mm. Illmanin vallanpitäjien kritisoinnista annettu lausunto ja Matti "ei saa antaa vaikutelmaa, että äänestämisellä voi vaikuttaa" Vanhanen. Vihapuheesta ja sen "laittomuudesta" on luotettavissa medioissa kohkattu väsymiseen asti, ja sitä ujutetaan jatkuvasti lainsäädäntöön, vieläpä mahdollisimman laveasti määriteltynä. Tällä edistetään itsesensuuria, jossa kansalainen jättää omaehtoisesti sanomatta edes faktoja ja kokemuksia, koska siitä voi saada rangaistuksen. Tähän päälle koko mediakentän yhteinen agenda pitää väsymättömän yksisilmäisesti esillä muutamia hyvinä pitämiään asioita - kuten maahanmuutto ja EU - ilman todellista kritiikkiä niitä kohtaan.

Sitten on erikseen vielä yksittäisiä demokratiaa kurittavia tapahtumia, kuten uuvattien rehellistä äänestystä halveksuva irtautuminen perussuomalaisista. Siitä johtuva, tai siihen hyvinkin vahvasti linkittyvä koko tasavallan hallituksen laajuinen demokratian päälle oksentaminen kertoo vain siitä, miten kuonaista koko valtakunnan politiikka on. Suomessa leikitään demokraattista valtiota.

[Nikolas]

Filosofiselta kannalta voikin odottaa, että demokratia lopulta äänestää itsensä lakkautamisesta.

Tätä ei ole tapahtunut Sveitsissä, joka on kaikista selkein esimerkki demokratiasta.

[guest14935]

Vaikka äänestäminen on yhä mahdollista, puuttuu äänioikeuden taustalta siihen aivan olennaisesti kuuluva oikeus vapaasti välittää, muodostaa ja hankkia tietoja, näkökulmia ja mielipiteitä.

Äänestämisellä ei myöskään voinut esim. kuntavaaleissa useassa kunnassa mitään vaikuttaa kun jokseenkin samoja asioita ajoivat kaikki ehdokkaat, vähitellen sama koskenee myös eduskuntavaaleja. Pienillä puolueilla puuttuu resurssit ehdokkaitten asettamiseen, ainakin niin että heistä joku kuullutkin olisi.

Filosofiselta kannalta voikin odottaa, että demokratia lopulta äänestää itsensä lakkautamisesta. Käytännössä tämä voi tapahtua niin, että ennen pitkää kansa valitsee itselleen sellaiset edustajat, jotka huolehtivat ainoastaan siitä, että heitä ei voi syrjäyttää vallasta.
Niin on tainut jo käydä.

Ei voi lakkauttaa sitä mitä ei ole ollutkaan, mutta teokratiaa kohtihan politiikka nyt on menossa.

Tähän päälle koko mediakentän yhteinen agenda pitää väsymättömän yksisilmäisesti esillä muutamia hyvinä pitämiään asioita - kuten maahanmuutto ja EU - ilman todellista kritiikkiä niitä kohtaan.

Sitten on erikseen vielä yksittäisiä demokratiaa kurittavia tapahtumia, kuten uuvattien rehellistä äänestystä halveksuva irtautuminen perussuomalaisista. Suomessa leikitään demokraattista valtiota.

Eikös tämä uuvattiuskin ole selkeä merkki siitä etteivät enää edes näyttele tai leiki sellaista.

[Jack]

Ihmiset saavat yhä äänestää, mutta täysin laillisia mielipiteitä kielletään, ja niistä rangaistaan mielivaltaisesti valheellisin ja perusteettomin syytöksin ja tuomion, ja verovaroin rahoitettu virallinen valtamedia syytää valepropagandaa, jossa maahanmuuttomaltillisia ja muita todellisia toisinajattelijoita demonisoidaan - myös näiden valetuomioiden avulla.

Propagandaväitteestä olen pääpiirteittäin samaa mieltä, vaikka en nimitäkään median esittämiä tietoja valepropagandaksi. Tiedottaminen on mielestäni yksipuolista sekä tiettyjä asioita salailevaa ja tiettyjä asioita liiioittelevaa ja siinä mielessä tarkoitushakuista propagandaa, mutta suoranaisista laajamittaisista valheista mediaa on vaikea saada kiinni. Maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvät asiat ovat mielestäni vain yksi alue, jossa media toimii aivan kuin toimittajat ja kustantajat olisivat  yhteisessä salaliitossa keskenään. On olemassa vieläkin merkittävämpiä alueita, mutta niitä en tässä yhteydessä tuo esille. Ja sitä paitsi kuuluu toimittajakunnasta kuitenkin myös varovasti erilaisia mielipiteitä.

Nimimerkki Pöllämistyneen esille tuoma käsitys laillisten mielipiteiden kieltämisestä on siinä mielessä selvä asia, että eihän muita tekoja ja tekemättä jättämisiä ja mielipiteitä ylipäätään voida kieltää kuin laillisia, koska laittomat teot ja tekemättä jättämiset ja mielipiteet ovat jo ennestään kiellettyjä. Juuri siksihän ne ovat laittomia.

Mielivaltaisesti valheellisin ja perusteettomin syytöksin ja tuomioin tapahatuvasta rankaisemisesta haluaisin lukea tarkemmin. Mitä tällä käytännössä tarkoitetaan? Käsitykseni mukaan oikeuden antamat tuomiot, tuntuivatpa ne tavallisista kansalaisista kuinka vääriltä ja mielipuolisilta tahansa, ovat siinä mielessä laillisia, että ne on annettu lain kirjainta noudattaen. Jos korkein oikeusaste toteaa tuomion lailliseksi ja vahvistaa sen, jossakin katukokouksessako tuomion laillisuus pitäisi sen jälkeen arvioida? Ikävä kyllä, tuomio on laillinen, vaikka se olisi  kuinka huono ja epäoikeudenmukainen tahansa. Se on laillinen, vaikka se tuntuisi vääryydessään kuin itsensä paholaisen antamalta.

En puolustele oikeusistuimien antamia tuomiota, koska minunkin mielestäni ne ovat monissa tapauksissa vääriä ja epäoikeudenmukaisia. En kuitenkaan pysty osoittamaan, että ne olisivat itsessään mielivaltaisia tai laittomia, koska en ole olemassa "vielä korkeampaa tuomioistuinta", mihin voisin vedota. Voin vedota ainoastaan yleiseen oikeudenmukaisuuden käsitykseen ja universaaliin moraaliin ja tasa-arvoon ja kristilliseen etiikkaan ja kansalaisten oikeudentuntoon ja muihin tämän tyyppisiin asioihin, mutta niillä ei ole minkäänlaista painoarvoa politiiikassa ja juridiikassa. 

Jos oikeuslaitoksen toiminnan halutaan muuttuvan, ja jos oikeusistuimien antamista tuomioista halutaan nykyistä parempia, lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöjä on muutettava joillakin alueilla radikaalistikin. Muutokset näissä asioissa ovat demokratian keinoin kuitenkin lähes mahdottomia toteuttaa. Nykyinen "systeemi" on nimittäin laadittu suojelemaan vallassa olevia, joilla puolestaan on kuristusote mediasta, joka ohjailee äänestäjien mielipiteitä. Kansalaisten enemmistö äänestää niin kuin sen halutaan äänestävän. Muutosta voi tapahtua ainoastaan siten, että vallassa olevat itse tulevat uusiin ajatuksiin ja tekevät muutoksia järjestelmään. Mutta miksi he ottaisivat riskejä ja alkaisivat muuttaa jotakin, jonka nykytilasta he eniten hyötyvät.

Tämä tilanne ei ole enää tavanomainen ja sinänsä jo hyvin vakava demokratian kiisi, joka on vaivannut monia länsimaita vuosikymmenet, ja jonka syy on muun muassa ihmisten laiskamielinen valveutumattomuus, kiinnostuksen puute ja puoluevallan kansasta etääntyminen. Tämä on paljon pahempaa. Viranomaiset, päättäjät ja massamediat ovat ryhtyneet hyökkäykseen demokraattista järjestelmää itseään vastaan.

Mielipidevainot, näytösoikeudenkäynnit ja valtiojohtoinen valeuutisointi eivät ole demokratian häiriötila tai valuvika, kuten oli perinteinen demokratian kriisi. Nämä ovat jo täysin demokratian ulkopuolisia ja sille vastakkaisia ilmiöitä, jotka hyökkäävät demokratian keskeisiä alueita vastaan. Tässä tilanteessa eivät demokratian vakiintuneet periaatteet toteudu edes periaatteessa, kuten vielä vanhan demokratian kriisin aikana. Demokratia edellyttää laajaa ja turvattua sananvapautta, puolueetonta ja politisoitumatonta oikeuslaitosta, ja sitä, ettei veronmaksajien rahoja ja virallista asemaa käytetä ihmisten manipulointiin.

Vaikka äänestäminen on yhä mahdollista, puuttuu äänioikeuden taustalta siihen aivan olennaisesti kuuluva oikeus vapaasti välittää, muodostaa ja hankkia tietoja, näkökulmia ja mielipiteitä. Valtiojohtoiset mielipidevainot ja mielipiteiden manipulaatio rikkovat äänioikeuden demokraattisen ja laillisen merkityksen ja tekevät vaaleista demokratian kannalta vääristeltyjä, jopa laittomia. Demokratian ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen palauttamisessa ja jälleenrakennuksessa on välttämätöntä palauttaa myös sananvapaus ja poliittisesti puolueeton oikeuslaitos.

Edellä on retorisesti vaikuttava juhlapuhe, joka varmasti saisi aikaan tuntuvat aplodit jossakin juhlatilaisuudessa. Mutta miten asioihin pitäisi yrittää vaikuttaa arkielämässä? Miten laiskistuneet ihmiset saataisiin aktivoitua demokratiaa ja sananvapautta puolustamaan, kun propaganda toimii tätä tavoitetta vastaan? Miten politisoitunut oikeuslaitos puhdistettaisiin ja uudistettaisiin, kun se itse ei halua puhdistua ja uudistua? Miten "laillinen yhteiskuntajärjestys palautettaisiin", kun se useimpien mielestä on jo nyt voimassa?

Ei kai nimimerkki Pöllämystynyt tarkoita laillisen yhteiskuntajärjestyksen palauttamisella ja jälleenrakennuksella sitä, että ensiksi pitäisi järjestää vallankumous, jolla nykyinen yhteiskuntajärjestys ja oikeuslaitos kumottaisiin, jonka jälkeen ne voitaisiin palauttaa ja jälleenrakentaa? Jos ei radikaali vallankumous ole tavoitteena vaan hitaampi uudistuminen, mistä tiedettäisiin, milloin laillinen yhteiskuntajärjestys on palautettu ja jälleenrakennettu? Onko olemassa maita, joissa laillinen yhteiskuntajärjestelmä on voimassa ja toimii?

[Pöllämystynyt]

Jos korkein oikeusaste toteaa tuomion lailliseksi ja vahvistaa sen, jossakin katukokouksessako tuomion laillisuus pitäisi sen jälkeen arvioida? Ikävä kyllä, tuomio on laillinen, vaikka se olisi  kuinka huono ja epäoikeudenmukainen tahansa. Se on laillinen, vaikka se tuntuisi vääryydessään kuin itsensä paholaisen antamalta.

Kun oikeuslaitos korkeinta oikeusastetta myöten antaa tahallaan lain kirjainta, henkeä ja merkitystä, ja vakiintuneita oikeusperiaatteita loukkaavan tuomion ilmiselvässä tarkoituksessa hyökätä toisinajattelua vastaan, niin silloin tuomio ei ole laillinen. Esimerkiksi Halla-aholle annettu kiihotustuomio, jolla ei ole mitään tarttumapintaa itse tapaukseen. Halla-ahon kirjoituksessa, jota tuomio koski, ei ole minkäänlaisia piirteitä sellaisista rikoksista, joiden rikosnimikkeitä käytettiin. Rikosnimikkeillä ratsastettiin täysin perättömästi. Tämä ei ole vain mielipideasia. Ihan jokainen, joka on seurannut asiaa riittävän hyvin, ymmärtää tämän tuomion perättömäksi. Tosin näkemykset vaihtelevat väärän tuomion ja täyden valetuomion välillä. Halla-ahon vihaajat toki uskottelevat muille ja ehkä itselleenkin, että tuomio on laillinen, ja monet vain massamedian tietojen varassa olevat pitävät myös tuomiota laillisena vastoin parempaa tietoa, mutta tosiaan kukaan, joka tietää asiasta vähänkin otsikkotasoa syvemmältä, ja jolta puuttuu intressi käydä Halla-ahoa vastaan, ei kiistä tuomion perättömyyttä. Eivät edes tuntemani oikeustieteen asiantuntijat. Tämän tuomion junaillut virkamies itsekin tunnusti ruotsinkielisessä massamediassa, että rangaistus tuli vallanpitäjien arvostelusta. Hän saattoi sanoa näin kenenkään puuttumatta, koska Suomesta ei löydy laillista oikeutta, joka haluaisi tai voisi puuttua tuomarien vakaviinkaan rikoksiin tiettyjä toisinajattelijoita ja siten koko demokraattista yhteiskuntaa kohtaan, eikä edes massamediaa, joka haluaisi kertoa toisinajattelijoiden näytösvainoista kansalle.

On täysin kestämätön näkemys, että jokainen tuomio olisi laillinen siksi, että sitä antaessa on tietyt muodolliset rituaalit näytelty oikein, tai että sen on antanut jokin korkea viranomaistaho, tai siksi, että yhteiskunnalla on voima ja kyky panna se täytäntöön. Kuka tahansa saattaa syyllistyä rikokseen, myös tuomari. Ja varsinkin tuomari, jonka toiminnan laillisuutta ei valvo kukaan muu kuin omat kaverit samoista pienistä piireistä. On olemassa valetuomioita. Tunnetuimpia valetuomioita tehtailtiin esimerkiksi Neuvostoliitossa ja Natsi-Saksassa. Nämä eivät ole vääriä tuomioita, sillä ne eivät ole tuomioita ollenkaan. Väärä tuomio, joita usein paheksutaan, on aivan eri asia kuin valetuomio. Myös väärät tuomiot ovat ongelma, mutta niitä esiintyy oikeuslaitosten sisällä ikään kuin kroonisena, synnynnäisenä sairautena, joka silloin tällöin oirehtii. Ryhtyessään valetuomioon oikeuslaitos ei enää toimi juridisessa mielessä oikeuslaitoksena eikä sen periaatteiden mukaan, vaan hyökkää sitä vastaan tavallaan ulkoapäin.

Se, että tällaisiin valetuomioihin syyllistyvät korkeimmatkin oikeusasteet, ei tee niistä yhtään hyväksyttävämpiä tai aidompia. Päin vastoin, se tekee asian vielä paljon vakavammaksi, että korkeimmatkin oikeusasteet syyllistyvät tällaiseen. Se uhkaa koko yhteiskunnan laillista pohjaa. Niillä on myös tunnettuja poliittisia motiiveja. Monet korkeat tuomarit kuuluvat totalitaristiseen demla-järjestöön, jonka aatteet kumpuavat syvältä neuvostofasismista, ja jonka nimenomainen tavoite on hyökätä oikeuslaitosta vastaan ja vääristää lainkäyttöä omilla valheellisilla, homoetnofobisilla vihapuhe- ja ihmisoikeustulkinnoillaan. Demla pyrkii tekemään homoetnofobisesta syrjinnästä ja rasismista, sekä toisinajattelijoiden vainoamisesta oikeuslaitosta sitovia periaatteita. Asiassa ei ole mitään salaista tai kätkettyä. Demla on virallisesti olemassa järjestönä ja toimii melko julkisesti, toki peittäen totalitaristiset ja rasistiset tavoitteensa retoriikallaan, muun muassa valheellisilla ja yksipuolisilla ihmisoikeusväitteillään.

Ei kai nimimerkki Pöllämystynyt tarkoita laillisen yhteiskuntajärjestyksen palauttamisella ja jälleenrakennuksella sitä, että ensiksi pitäisi järjestää vallankumous, jolla nykyinen yhteiskuntajärjestys ja oikeuslaitos kumottaisiin, jonka jälkeen ne voitaisiin palauttaa ja jälleenrakentaa?

En todellakaan, vaan päin vastoin, vastustan vallankumousta. Meneillään on jo vallankumous, kapina ja hyökkäys laillista yhteiskuntaa, liberaalia demokratiaa ja puolueetonta oikeuslaitosta vastaan, ja se tulee torjua. Tilalle en halua omaa vallankumoustamme, vaan vaadin laillisuuden ja demokratian palauttamista, kapinoinnin torjumista ja siihen syyllistyneiden virkamiesten ja päättäjien erottamista ja tuomitsemista laillisessa, riippumattomassa ja puolueettomassa oikeudessa. Kyse ei ole siitä, että pitäisin tällaista helppona tai realistisena toteuttaa. Eikä siitä, että minulla olisi tarjota jotain konkreettisia keinoja tällaisen toteuttamiseen. Tiedän vain, että laillinen ja demokraattinen yhteiskuntamalli edellyttää välttämättä, että tällainen totalitaarinen kapina ja hyökkäys sitä vastaan torjutaan, ja syylliset tuomitaan rikoksistaan. Että näin toimitaan, on laillisen yhteiskuntamuodon perusta ja edellytys. Jos laillinen, demokraattinen yhteiskuntamuoto hyväksyisi sisällään viranomaisten ja päättäjien totalitarismin, laajamittaisin mielivallan ja mielipidevainot, se ei olisi laillinen  ja demokraattinen yhteiskuntamuoto ensinkään.

[Vaniljaihminen]

Filosofiselta kannalta voikin odottaa, että demokratia lopulta äänestää itsensä lakkautamisesta. Käytännössä tämä voi tapahtua niin, että ennen pitkää kansa valitsee itselleen sellaiset edustajat, jotka huolehtivat ainoastaan siitä, että heitä ei voi syrjäyttää vallasta.
Niin on tainut jo käydä.

Ei voi lakkauttaa sitä mitä ei ole ollutkaan, mutta teokratiaa kohtihan politiikka nyt on menossa.

En kyllä näe minkäänlaista teokratiaa olevan tulossa, paitsi jos tarkoitat sharia-lakiin perustuvaa hallintoa, mutta okhlokratian kyllä.