Nationalismin synty tasa-arvoaatteena

[Tuomas Tähti]

Oheinen kirjoitukseni julkaistiin Uutiskynnyksessä tänään 18.5.

Nationalismin synty tasa-arvoaatteena

Nationalismin kehittymistä tarkasteltaessa mainitaan hyvin usein filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831). Hän asetti valtion yksilön edelle ja sanoi, että vain valtioita muodostaneet kansat ovat historian aitoja osia. Perustuslaki oli hänelle yhtä kuin kansakunnan kollektiivinen henki. Hegeliä voidaankin pitää vastuullisena absoluuttisesta idealismista ja idealistisesta dialektiikasta.

Hegeliläinen dialektiikka käsittelee maailmaa ikään kuin se olisi mustavalkoinen paikka, jossa kaikella on vastakohtansa, jossa muutokset tapahtuvat suurten käännekohtien kautta ja jossa historialliset tapahtumat ovat ennalta määrättyjä. Asteittainen, vähän kerrallaan tapahtuva edistys jää epäoleelliseen asemaan. Tällainen kärjistävä ja äärimmäinen ajattelutapa antoi runsaasti ideoita niille, jotka myöhemmin kehittivät sosialismin ja kansallissosialismin. Mutta miten on nationalismin laita?

Poliittisen nationalismin juuret löytyvät Hegeliä edeltävästä ajasta. Jean-Jacques Rousseau (1712–1778) laati merkittäviä kirjoituksia nationalismin kannalta keskeisistä käsitteistä, kuten kansansuvereniteetista ja yleistahdosta. Toisaalta hänen filosofiansa ajoi erittäin laajaa yhteiskuntauudistusta eikä nationalismin kaltaista yksittäistä aatetta. Lisäksi hän teki selvän eron oman työnsä ja (varsinaisen) nationalismin välille vähättelemällä kulttuuria ja yhteiskuntaa. Rousseauhan uskoi, että ihminen elää parempaa elämää ollessaan luonnossa kuvitteellisena "jalona villinä" kuin ollessaan sivistyksen ympäröimänä. Voidaankin hyvällä syyllä siteerata tohtori Arthur Melzeriä ja todeta, että "Rousseaun teorioissa oli nationalismin siemeniä".

"Nationalismi"-termin kehitti Johann Gottfried von Herder (1744–1803) 1770-luvulla. Herder, joka tunnettiin niin runoilijana, teologina, kirjallisuuskriitikkona kuin filosofinakin, inhosi ideologista absolutismia ja nurkkapatrioottisuutta. Kansankokonaisuus ja oman kansallisuuden tiedostaminen sen sijaan olivat hänelle tärkeitä asioita.

Herderin mukaan työskenteleminen isänmaan hyväksi on paitsi hyveellistä, myös tärkeää yksilön oman identiteetin ylläpitämisen kannalta. Kielet, maantieteelliset olosuhteet, perinnöllisyys ja kulttuuri ovat avaintekijöitä, jotka saavat kansakunnat muodostumaan ja säilymään. Herder mm. arveli, että tulevaisuudessa länsieurooppalaiset hylkäävät kulttuuritraditionsa ja menettävät vaikutusvaltansa Euroopassa.

Nykyään sana "nationalismi" yhdistyy monien ihmisten mielikuvissa syrjintään ja totalitarismiin. Tämä johtuu mm. siitä, että nationalismia on väärinkäytetty oikeuttamaan rasismi. Kansallissosialistit pyrkivät propagandassaan siteeraamaan Herderiä, vaikka tämä ei ollut mikään omaa kansaansa ylistänyt kiihkoilija (eikä ollut Hegelkään, jota jopa syytettiin epäisänmaallisuudesta).

Millainen Herderin alkuperäinen idea nationalismista sitten oli? Hän kyseenalaisti ihmisten enemmistöä sortaneen luokkajaon ja kirjoitti, että jokaisessa valtiossa on vain yksi luokka, kansa. Tämä yksi ja ainoa luokka pitää sisällään niin hallitsijat kuin talonpojatkin. Yhteiskunnan jäsenten tulee yhdessä vaalia kansallisia arvojaan turvatakseen tulevaisuutensa.

Nationalismi ei ole tekopyhää ja ulkokultaista hurraa-isänmaallisuutta. Herder varta vasten varoitti lukijoitaan kirjoittamalla, että kansallinen kunnia on "petollinen viettelijä", eikä yhdelläkään kansalla ole maailman kaikkea viisautta. Yksilöiden, sukupolvien ja kansojen tulee oppia toisiltaan ja toistensa kanssa.

Herderin luottamus kulttuuriin oli vahva. Hänellä oli varsin moderni ajatus, jonka mukaan kulttuurit eivät ole yhteismitallisia ja voidaksemme ymmärtää muita kulttuureja meidän on tarkasteltava niitä niiden omista lähtökohdista käsin. Nykyäänhän monet länsimaalaiset arvostavat eri kulttuureita niiden alueella esiintyvän rahallisen vaurauden mukaisesti, vaikka rikkaus ei ole kaikkialla ihmisten korkein päämäärä. Herder korosti, että kulttuureilla on omat standardinsa ja omanlaistaan neroutta. Nykylukijassa tämä voi herättää tietyn mielleyhtymän kulttuurirelativismiin ja jopa moraalirelativismiin, mutta elintapojen ymmärtäminen ei edellytä niiden hyväksymistä.

Onko loogista puolustaa totalitarismia Herderin nationalismin avulla? Asiantuntijoista mm. Dominic Eggel, Andre Liebich ja Deborah Mancini-Griffoli ovat painottaneet, että Herder kritisoi despotiaa ja tarpeetonta byrokratiaa. Mitä elinvoimaisempia kansalliset kulttuuritraditiot ovat, sitä vähemmän ihmiset tarvitsevat valtiollista keskushallintoa. Nationalismi ei rakennu valtion eikä diktaattorin vaan tasa-arvoisten kansalaisten varaan.

http://www.uutiskynnys.fi/uutiset/artikkelit/2010/nationalismin-synty-tasa-arvoaatteena

[possu]

Sehän oli hyvä kirjoitus. Tämmöinen historiakatsaus kiteyttää ja selventää kummasti. Ihmisillä on ihmeellisiä käsityksiä nationalismista. Tällaiset kirjoitukset auttavat oikaisemaan väärinkäsityksiä.

[Tuomas Tähti]

Sehän oli hyvä kirjoitus. Tämmöinen historiakatsaus kiteyttää ja selventää kummasti. Ihmisillä on ihmeellisiä käsityksiä nationalismista. Tällaiset kirjoitukset auttavat oikaisemaan väärinkäsityksiä.

Kiitos, possu. Pikainen nettietsintä antoi ymmärtää, että tästä aiheesta on varsin niukasti englanninkielisiä, kansallismielisten henkilöiden kirjoittamia tekstejä, joten käänsin äsken omani englanniksi. Ehkä joku englanninkielinen törmää tähän esim. Googlen avulla. Tai sitten kukaan ei löydä tätä. Tai sitten löytäjät nauravat kippurassa käännökseni mahdollisesti heikkoa tasoa 

Jos joku muu tietää asiallisen englanninkielisen foorumin ja haluaa kopsata tämän sinne (tekijän nimen ja Uutiskynnyksen mainiten), niin siitä vaan.


Birth of nationalism as an equality doctrine

The philosopher Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831) is frequently mentioned when the development of nationalism is discussed. He put the state above the individual and said that peoples who form sovereign states are the only real parts of history. For him the constitution equals the collective spirit of the nation. When it comes to absolute idealism and idealistic dialectic, Hegel certainly is the most important developer.

The Hegelian dialectic suggests that the world is a black-and-white place where everything has an opposite, where changes happen through big reformations and where historical events are predetermined. Slow and gradual progress is disregarded. This extremist way of thinking gave plenty of ideas to those who later on came up with socialism and national socialism. But what about nationalism?

The roots of political nationalism can be found from the time before Hegel. Jean-Jacques Rousseau (1712–1778) composed significant writings about concepts that are pivotal within nationalism, such as popular sovereignty and general will. Then again, his philosophy promoted huge all-inclusive social reforms instead of a single ideology like nationalism. He also made a clear difference between his own work and (actual) nationalism by looking down on the society and culture. Rousseau believed that it's better for a human being to live in the nature as a fictional "noble savage" than to be surrounded by civilization. It's indeed justified to quote Ph.D. Arthur Melzer who has noted that "Rousseau's theories included seeds of nationalism".

"Nationalism" as a term was coined by Johann Gottfried von Herder (1744–1803) in the 1770s. Herder, who was known as a poet, theologist, literary critic and philosopher, hated ideological absolutism and provincial patriotism. However, people's community and recognizing one's own nationality were appreciable concepts for him.

Herder stated that working for one's fatherland is both virtuous and important for maintaining the identity of the individual. Languages, geographical circumstances, heredity and culture are the key factors that form nations and make them survive. Herder i.a. supposed that the forecoming generations of Western Europe shall abandon their cultural traditions and lose their influence in Europe.

Today many people associate the word "nationalism" with discrimination and totalitarianism. One reason for this is that nationalism has been misused to justify racism. National socialists intended to cite Herder in their propaganda even if he wasn't fanatically glorifying his own folk (and neither was Hegel; in fact Hegel was accused for being unpatriotic).

What was Herder's original idea of nationalism like? He threw doubt on the class divide that oppressed the majority of the people. He wrote that there is only one class in each country, the folk, and the rulers belong to this class as well as the peasants. All members of the society should cherish the national values in order to secure the community's future.

Nationalism is not hypocritical and gold-plated hooray-patriotism. Herder precisely warned his readers by writing that national glory is a "deceiving seducer" and no nation has all the wisdom of the world. Individuals, generations and nations must learn from each other and with each other.

Herder strongly believed in culture and he had a quite modern opinion of different cultures being incommensurable. That is to say, Herder thought that in order to understand foreign cultures we must examine them through their own premises. Nowadays many Western people value other cultures by the amount of wealth that can be found in their territory, even if richness isn't considered the highest possible aim everywhere. Herder underlined that all cultures have their own standards and unique genious. In the mind of today's reader this may cause an evocation with cultural relativism or even moral relativism, but understanding foreign ways of life doesn't require accepting them.

Is it logical to advocate totalitarianism with Herderian nationalism? Experts such as Dominic Eggel, Andre Liebich and Deborah Mancini-Griffoli have emphasized how Herder denounced despotism and excessive bureaucracy. If national cultural traditions are vigorous, there is little need for central government. Nationalism isn't based on the state or dictatorship. Nationalism is based on equal citizens.

Tuomas Tähti


The original Finnish version of this article was published in the online newspaper Uutiskynnys 18.5.2010.

[Griffinvaari]

Pidän tätä varsin ansiokkaana lisänä nationalismin kummallisiin käsityksiin, jopa tuplana. Kiitos siitä lisää vastaavia kaivataan.

[sananvapaus]

Mikä on tämän nationalismin suhde muihin kulttuureihin, kuinka vieraan valtion näkemykset otetaan huomioon? Pyrkiikö aate sovitteluun vai taisteluun?

Nationalismissa esiintyvä voimakas rakkaus omaa valtiota kohtaan lisää eristäytymistä muiden valtioiden näkemyksistä. Tämä lisää konflikteja valtion ulkopuolista yhteisöä kohtaan.

Kuinka tämä nationalismi vaalii valtioiden välistä tasa-arvoa?

[Nikolas]

Väärinkäsitysten kavalkadi.

Mikä on tämän nationalismin suhde muihin kulttuureihin, kuinka vieraan valtion näkemykset otetaan huomioon?

Nationalismilla ei ole erityistä suhdetta johonkin tiettyyn kulttuuriin, vaan nationalismi voi kukoistaa hyvin monenlaisten kulttuurien keskuudessa. Luonnollisesti kullakin kansakunnalla on erityinen suhde omaan kulttuuriinsa ja kevyempi suhde muihin kulttuureihin.

Oletan, että tarkoitat naapurivaltioiden välisiä näkemyseroja. Eri valtioiden näkemykset otetaan huomioon ja niistä neuvotellaan. Liittyykö tämä kysymys jotenkin erityisesti nationalismiin? Minun nähdäkseni ei.

Pyrkiikö aate sovitteluun vai taisteluun?

Kysymyksesi on perin kummallinen. Kuinka kansakunnat yleensä suhtautuvat ja vastaavat kysymykseesi?

Nationalismissa esiintyvä voimakas rakkaus omaa valtiota kohtaan lisää eristäytymistä muiden valtioiden näkemyksistä. Tämä lisää konflikteja valtion ulkopuolista yhteisöä kohtaan.

Nationalismi pohjautuu rakkaudelle omaa kansaa kohtaan. Kansallisvaltio on väline ja niinpä sillä on nationalismissa välinearvo.

Kuinka tämä nationalismi vaalii valtioiden välistä tasa-arvoa?

Siten, että valtiot saavat huolehtia omista asioistaan. Kansainvälisiä yhteistyöelimiä tarvitaan, jotta omista asioista huolehtimisessaan yksittäiset valtiot eivät jätä muiden oikeuksia huomioimatta. Esimerkiksi vastuuton ilmakehän tai valtamerien pilaaminen on yleisesti haitallista, ja siksi niitä käsitellään kansainvälisissä yhteistyöelimissä.

[Tuomas Tähti]

Pari kuukautta sitten luin uudelleen tuon keväällä 2010 kirjoittamani tekstin, joka on tämän ketjun aloitusviestissä. En enää ollut siihen yhtä tyytyväinen kuin vuonna 2010, ja kehitin kirjoitustani paremmaksi. Uusi versio on julkaistu viime kuussa eli lokakuussa 2017 Perussuomalaisten Nuorten Rahvas-lehdessä otsikolla "Tasa-arvosta ja kansallismielisyyden historiasta". Muutokset ovat enimmäkseen pieniä mutta silti tärkeitä. Uudesta julkaisusta tuli tällainen:

Tasa-arvosta ja kansallismielisyyden historiasta

(Julkaistu Rahvaan numerossa 4/2017.)

Nykyään sana "nationalismi" yhdistyy monien ihmisten mielikuvissa valitettavasti syrjintään ja totalitarismiin. Tämä johtuu muun muassa siitä, että nationalismia on historiassa väärinkäytetty oikeuttamaan rasismi. Lisäksi tiedotusvälineet eivät nykyään riittävän selkeästi erota kansallismielisyyttä ja kansallissosialismia toisistaan.

Kansallismielisyyden eli nationalismin kehittymistä tarkasteltaessa mainitaan usein filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831). Hän asetti filosofiassaan valtion yksilön edelle ja kirjoitti, että vain valtioita muodostaneet kansat ovat historian aitoja osia. Perustuslaki oli hänelle yhtä kuin kansakunnan kollektiivinen henki.

Hegeliläinen dialektiikka hahmottaa maailman ikään kuin se olisi mustavalkoinen paikka, jossa kaikella on vastakohtansa, muutokset tapahtuvat suurten käännekohtien kautta ja historialliset tapahtumat ovat ennalta määrättyjä. Asteittainen, vähän kerrallaan tapahtuva edistys jää toissijaiseen asemaan. Tällainen kärjistävä ja äärimmäinen ajattelutapa antoi ideoita heille, jotka myöhemmin kehittivät sosialismin ja kansallissosialismin. Mutta entäpä kansallismielisyys?

Poliittisen nationalismin juuret löytyvät Hegeliä edeltävästä ajasta. Jean-Jacques Rousseau (1712–1778) laati merkittäviä kirjoituksia nationalismin kannalta keskeisistä käsitteistä, kuten kansansuvereniteetista ja yleistahdosta. Toisaalta hänen filosofiansa ajoi erittäin laajaa yhteiskuntauudistusta, joka ei rajoittunut nationalismiin. Lisäksi hän teki selvän eron oman kirjoitustyönsä ja nationalismin välille vähättelemällä kulttuuria ja yhteiskuntaa. Rousseau uskoi, että ihminen elää parempaa elämää ollessaan alkukantaisessa luonnontilassa kuin ollessaan sivistyksen ympäröimänä.

"Nationalismi"-termin kehitti Johann Gottfried von Herder (1744–1803) 1770-luvulla. Herder, joka tunnettiin niin runoilijana, teologina, kirjallisuuskriitikkona kuin filosofinakin, inhosi ideologista absolutismia ja nurkkapatrioottisuutta. Kansankokonaisuus ja oman kansallisuuden tiedostaminen sen sijaan olivat hänelle tärkeitä asioita.

Herderin mukaan työskenteleminen isänmaan hyväksi on paitsi hyveellistä, myös tärkeää yksilön oman identiteetin ylläpitämisen kannalta. Kielet, maantieteelliset olosuhteet, perinnöllisyys ja kulttuuri ovat avaintekijöitä, jotka saavat kansakunnat muodostumaan ja säilymään. Herder muun muassa arveli, että tulevaisuudessa länsieurooppalaiset hylkäävät kulttuuritraditionsa ja menettävät vaikutusvaltansa Euroopassa.

Kansallissosialistit pyrkivät 1900-luvulla propagandassaan siteeraamaan Herderiä, vaikka tämä ei ollut mikään omaa kansaansa ylistänyt kiihkoilija. Eikä ollut Hegelkään, jota aikoinaan jopa syytettiin epäisänmaallisuudesta.

Herderin luottamus kulttuuriin oli vahva. Hänellä oli varsin moderni ajatus siitä, että kulttuurit eivät ole yhteismitallisia ja että voidaksemme ymmärtää muita kulttuureja meidän on tarkasteltava niitä niiden omista lähtökohdista käsin. Herder korosti, että eri kulttuureilla on omat mittapuunsa, ihanteensa ja omanlaistaan neroutta.

Herder myös kritisoi despotismia ja kaikenlaista tarpeetonta byrokratiaa. Mitä elinvoimaisempia kansalliset kulttuuritraditiot ovat, sitä vähemmän ihmiset Herderin ajattelun mukaan tarvitsevat valtiollista keskushallintoa. Kansallismielisyys ei rakennu valtion eikä diktaattorin, vaan tasa-arvoisten kansalaisten varaan.

Millainen Herderin idea nationalismista sitten oli? Herder kyseenalaisti ihmisten enemmistöä sortaneen luokkajaon ja kirjoitti, että jokaisessa valtiossa on vain yksi luokka, kansa. Tämä yksi ja ainoa luokka pitää sisällään niin hallitsijat kuin talonpojatkin. Yhteiskunnan jäsenten tulee yhdessä vaalia kansallisia arvojaan turvatakseen tulevaisuutensa.

Nationalismi ei ole tekopyhää ja ulkokultaista hurraa-isänmaallisuutta. Herder varta vasten varoitti lukijoitaan siitä, että kansallinen kunnia on petollinen viettelijä, eikä yhdelläkään kansalla ole maailman kaikkea viisautta. Yksilöiden, sukupolvien ja kansojen tulee oppia toisiltaan ja toistensa kanssa.