Sanomalehdestä ja Internetistä

[aivo]

Yhteiskunta eli me tarvitsemme ihmisiä kertomaan uutisia ja tietoja yhteiskunnasta ja maailmasta. Tarve on johtanut tiedonvälittäjien ts. toimittajien keskeiseen asemaan yhteiskunnassa ja he saattavat kokea itsensä ainoiksi kelvollisiksi tiedonvälittäjiksi, koska heidän välittämiään tietoja tai käsityksiä ei saa arvioida. Vaikka sanomalehdissä on ns. yleisönosasto, se ei ole yhteiskunnan käytössä, vaan lehti ja sen henkilöstö valitsee sen, mitä julkaisee yleisönosastossaan.

Sanomalehden tiedonvälitysmenetelmä levikkeineen syntyi kauan ennen Internetiä. Niinpä uutisvälitys ja ihmisten mahdollisuus viestiä kirjallisesti, jäi ikään kuin automaattisesti pelkästään toimittajille tai heitä määrääville ihmisille eli hyvin pienelle ihmisjoukolle ja itse yhteiskunta ja sen yksilöt jäivät tiedon passiiviseksi vastaanottajaksi.

Tällä hetkellä tilanne on toinen. Tietoa saadaksemme emme ole riippuvaisia vain toimittajista, vaan Internetin mahdollistamana voimme saada tietoa myös koko yhteiskunnalta, minkä lisäksi voimme yhteiskunnan avulla tarkistuttaa pitävätkö tarjotut tiedot, asiat ja tulkinnat paikkansa. On oletettavaa, että joku tietää jostakin aina enemmän kuin toimittaja tai kukaan meistä, joten miksi emme käyttäisi tuota tietämistä hyväksi, jos se on mahdollista.

Nykylehden lukijalle yhteiskunta on käyttämätön ja tuntematon tietolähde, mikä pitää sisällään miljoonia ihmisiä, jotka yksilöstä riippuen voivat tavalla tai toisella osallistua lehden tuottamiseen joko sisällön tekijänä tai tietojen tarkastajana. Tieto on heidän aivoissaan, heidän lukemissaan kirjoissa ja kaikessa, mitä he ovat löytäneet Internetistä ja ulkomaisista sanomalehdistä.

Tällainen yksilöissä oleva ja piilossa ollut tieto voi esiintyä joko erillisinä kirjoituksina jostakin tai kirjoitettuna palautteena johonkin aiemmin tarjottuun ja julkaistuun tekstiin. Molemmat ovat suuren yleisön kannalta yhtä tärkeitä: sekä kokonaan uusi tieto tai tulkinta että tietoon kohdistunut kritiikki: huomautukset, tarkennukset, korjaukset jne., koska vain palautteen avulla voimme luottaa johonkin.

Sanomalehti voisi tarjota nykyistä lehteä huomattavasti enemmän ja tarkempaa tietoa maailmasta, mikäli sen tietolähteenä toimisi myös koko yhteiskunta muutaman vakiotoimittajan sijaan. Tällöin emme puhu enää  perinteisestä sanomalehdestä, vaan kokonaan uudenlaisesta tuotteesta,  mitä yhteiskunnalle tarjotaan. Kyse on vain siitä, kuka saa määrätä sanomalehden sisällöstä ja tarjonnasta: toimittajat, lehden omistajat vai suuri yleisö, jonka reaktioina maailman ja yhteiskunnan tapahtumiin ja asioihin uudenlainen sanomalehti saa sisältönsä.

Tällä hetkellä meillä on edelleen sama sanomalehti, joka vallitsi sen alkuaikoina. Nyt on yksi päälehti ja pieniä maakuntalehtiä. Kaikki on tietysti virtaviivaisempaa ja tyylikkäämpää netin näköislehtineen, mutta mitä laajalevikkisempi lehti on, sitä vaikutusvaltaisempia sen henkilöt ovat. Käytännössä valtalehdessä muutama henkilö valitsee koko yhteiskunnalle myytävän maailman samalla, kun se pitää sisällään mahdollisuuden täysin uudenlaiseen sanomalehteen siltä osin, että se pystyy vastaanottamaan tekstejä ja palautetta, mikä ominaisuus puuttuu muista tiedotusvälineistä.

Jo nyt saamme tietoa milloin mistäkin lähteestä, mutta ilman valtakunnallista päälehteä tällainen tieto jää pelkäksi yksilön tiedoksi jostakin. Päälehden muuttaminen ei ole kuitenkaan helppoa, koska sen ei tarvitse julkaista mitään, mitä ei itse halua. Kirjoitukset, joissa tuodaan esille sanomalehtien ja niiden henkilöstön tiedonsaantia ja viestintää rajoittava vaikutus, eivät tule julkisuuteen, joten monikaan ei osaa edes epäillä, että olisi olemassa joku ongelma.

Aika moni saattaa myös kuvitella, että Internetin viestintä- ja tiedonsaantimahdollisuudet  olisivat jollakin tavalla korvanneet paperisen sanomalehden. Internet ei kuitenkaan itsessään nosta mitään tietoa tai jotakin perusteltua näkemystä ihmisten tietoisuuteen, vaan kaikki Internetissä oleva tieto on lähinnä sattumalta tai hakukoneen avulla löydettävissä eikä tietoa kukaan arvioi ja seulo.

Kun henkilö esiintyy tällä hetkellä Internetissä jollakin sivustolla, hänen kirjoituksensa on vain yksi lukemattomien tekstien ja sivustojen joukossa. Kirjoituksen löytää kenties joku, mutta silloin asiasta tietää vain kirjoittaja ja hänen lukijansa, joita ei yhteiskunnan kannalta ole edes olemassa eikä tilanne muutu, oli lukijoita kuinka paljon tahansa. Yksilöt säilyvät erillisinä tietämättä toisistaan mitään eli Internet ei juurikaan synnytä yleistä ja yhteistä tietoisuutta jostakin.

Sitä vastoin sanomalehden julkaisema näkemys jostakin edustaa virallista totuutta, vaikka kyse on aina jonkun yksittäisen henkilön näkemyksestä eikä yksittäisiä henkilöitä voida pitää tahona, joka voi asettua kritiikin yläpuolelle tai jonkun tiedon ainoaksi tarjoajaksi. Tilanne, jossa joku henkilö voi päättää, miten joku asia on, on omituinen, koska joudumme luottamaan pelkästään häneen eli jos lehden henkilö sattuu erehtymään jossakin, et sinä enkä minä tai kukaan muukaan saa puuttua.

Kirjoittaja on esittänyt eräänlaisen lukijaraadin perustamista yhteiskuntaan ts. sitä, että  pieni joukko  ihmisiä alkaa vuorollaan vastaanottaa, lukea ja arvioida niitä kirjoituksia, joita yksilöt mahdollisesti lähettävät julkaistavaksi lehdessä, mutta jotta tällainen raati voitaisiin perustaa, sen tarpeellisuus ja merkitys olisi oltava yleisessä tiedossa.

Kun raatia ei ole, nykytila säilyy ennallaan eli suurelle yleisölle eli minulle ja sinulle voidaan esittää lähes mitä tahansa ilman, että kellään meistä on mahdollisuutta esittää jotakin muuta tulkintaa asioille ja tapahtumille. Yhteiskunnalta puuttuu yksinkertaisesti kirjallisen viestinnän mahdollistava väline ts. kansalaisille kuuluva yleisönosasto, joka sinällään on jo olemassa lehden itsensä käytössä.   

Internet muodostaa periaatteellisen mahdollisuuden saada tieto leviämään raadin tarpeellisuudesta, mikä mahdollistaa uusien tietojen ja näkemysten esille tulemisen, mutta samalla ollaan tekemisissä yksittäisten ihmisten kanssa. He joko hyväksyvät tai hylkäävät ajatuksen. Ei voi tietää, miten ihmiset ylipäänsä käsittävät asian, mutta Internet ei myöskään itsessään levitä tietoa eteenpäin.

Saattaa olla mahdollista, ettei yksilö miellä omassa päässään olevaa maailmaa vain omassa päässään olevaksi maailmaksi, mutta aivot rakentavat meille kaikille oman maailmansa lehden ja television avustuksella eikä se, että minun maailmassani asiat näyttävät joltakin estä kiinnostumasta sinun tai muiden ihmisten maailmasta ja siinä vallitsevista käsityksistä.

Pikemminkin päinvastoin, koska kaikki uusi kiinnostaa. Nykylehti ei vain mahdollista sitä, että ihmisten aivoissa oleva logiikka, tieto tai näkemys nousisi julkiseksi johtuen siitä, että sanomalehti jäi aikoinaan keksintönä keskeneräiseksi ja vajavaiseksi, koska Internet ja sen mahdollisuudet tulivat vasta myöhemmin.