Rajala & Lehti: Julkisuuden valvontaan tarvitaan tuomioistuin

[Teemu Lahtinen]

JSN on saanut moraalisena neuvostona oikeuden toimia laillisuuden esivalvojana, joka jakaa sananvapauslakia lievempiä tuomioita.

JSN:stä on tullut sen taustayhteisöjen, median kustantajien ja toimittajien yhteinen puolustusneuvosto, joka pyrkii ratkaisuillaan ehkäisemään mediaan kohdistuvat rikosoikeudelliset prosessit. JSN:n ei ota käsiteltäväkseen kanteluja, joista aiotaan käynnistää myös poliisitutkinta ja rikosoikeudellinen prosessi.

JSN:n ei halua toimia julkisuuden alioikeutena, vaikka se todellisuudessa sitä on. Julkisuudessa loukatuksi itsensä kokeva henkilö vetoaa yhä useammin neuvostoon myös siitä syystä, että rikostutkinta ja tuomioistuinkäsittely etenevät hitaasti ja kaiken lisäksi niistä saattaa koitua kantelijalle mittavat taloudelliset kustannukset.

Vaikka media saisi moraalisen rangaistuksen JSN:ltä, loukatuksi tullut henkilö ei saa mitään hyvityskorvausta.

Julkisuuden merkitys yhteiskunnallisena voimana kasvaa kaiken aikaa. Kansalaisyhteiskunta ei voi toimia läpinäkyvästi ja tehokkaasti ilman sananvapautta, vapaata tiedonkulkua ja julkista keskustelua.

Koska julkisuus on myös liiketoimintaa, sananvapaus ja julkaisemisen oikeus asettuvat yhä selkeämmin ristiriitaan yksityisyydensuojan ja toisaalta julkisuuden kohteeksi joutuvan henkilön oman sananvapauden kanssa. Ratkaisevaksi kysymykseksi nousevat julkaistavien tietojen oikeellisuus ja julkaisutavan synnyttämien mielikuvien totuudenmukaisuus.

Vuonna 2004 voimaan tullut Sananvapauslaki on peruslinjauksiltaan riittävä. Valmistelutyöt osoittavat, että lain tarkoituksena on löytää tasapaino julkaisijan ja julkisuuden kohteen sananvapauden välillä. Lain säätämät vastine- ja oikaisuoikeudet ovat tarkasti määritellty.

Sananvapauslaki ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat samansuuntaisia myös siinä, ettei tiedotusvälineiltä vaadita täyttä näyttöä uutisten julkaisemiseen. Kansalaisyhteiskunnassa on tärkeää, että mediat voivat toimia kriittisesti ja nostaa esille myös keskeneräisiä asioita ja esitellä myös kiistanalaisia kysymyksiä.

Täysnäytön periaatteesta on erotettava virheelliset tiedot ja virheellisten mielikuvien synnyttäminen. Medialla ei saa olla sananvapauteen perustuvaa oikeutta olla tarkistamatta tietoja tai vääristellä asioita liittämällä niitä harhaanjohtaviin yhteyksiin.

Erityisesti sähköiset mediat toimivat mielikuvien synnyttämisen periaatteella, jolloin väärät sanalliset, kuvalliset tai äänimaailmaan liittyvät rinnastukset synnyttävät saman virheellisen lopputuloksen kuin valheelliset asiatiedot. JSN:n tekemät ratkaisut osoittavat, että se keskittyy painokkaasti asiavirheisiin ja punnitsee niiden painoarvoa ja merkitystä koko uutisen sisällössä. Sen sijaan kokonaisvaikutelma jää moraalisen tuomion marginaaliin.

Virheellisten tietojen ja väärien mielikuvien ehkäisemiseksi pitäisi lainsäädännössä korostaa julkisuuden ja kovan julkisen arvostelun kohteeksi joutuvan henkilön tai tahon oikeutta saada vastata esitettäviin väitteisiin.

Kovenevassa uutiskilpailussa mediat julkaisevat uutisia nopeuskilpailun eikä asiasisältöön liittyvän kilvoittelun perusteella. Päätoimittajat vetoavat näissä olosuhteissa vastine- ja oikaisuoikeuteen. Käytännössä se merkitsee sitä, että uutisen kohde saa asiansa esille myöhemmin kuin loukkaavat tai virheelliset väitteet on esitetty.

Tavallisesti se toteutuu vähäisemmällä palstatilalla tai sähköisten medioiden tapauksissa verkkosivuilla. JSN on omissa viimeaikaisissa ratkaisuissaan jopa todennut, että jälkikäteen lähetetty perusteltu vastine tai edes sen hylkäämisperusteiden ilmaiseminen eivät ole vastoin hyvää journalistista tapaa.

Sananvapauslaki kuitenkin säätää päätoimittajalle selvän rikosoikeudellisen rangaistuksen vastine- ja oikaisuoikeuden epäämisestä. JSN:n moraaliset tuomiot ovat siis lievempiä kuin sananvapauslain kirjain. Tämä on vakava huomio JSN:n epäonnistuneesta roolista.

On selviä perusteita sille, että julkaisijan ja julkisuuden kohteen sananvapauksien punnitsemiseen tarvitaan uusia toimielimiä, joilla on nykyistä järeämpi toimivalta.

Nykyisissä olosuhteissa JSN:n pelotusvoima ei riitä pakottamaan päätoimittajia toimimaan tavalla, joka turvaisi julkisuuden kohteen oikeuden tulla kuulluksi yhtä aikaa vakavien syytösten tai arvostelun yhteydessä.

Median valvonnan siirtäminen JSN:ltä media-asiamiehelle ja mediaoikeudelle olisi perusteltua myös siksi, että median kaupallistuminen ja viihteellistyminen ovat vähentäneet median roolia tiedotusvälineenä.

Sananvapaus ja median erioikeudet on luotu yhteiskunnallisesti tärkeän tiedon julkaisemiseksi eikä sitä varten, että julkisuuden kohteista voidaan tehdä mediassa ihmiskaupan tuotteita, joiden oikeus puolustautua on median omissa käsissä.

Median valvonta tulee ulottaa kattamaan myös verkkojulkaiseminen. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa ei voida hyväksyä olosuhteita, joissa internet tarjoaa laillisen oikeuden loukata toisia, esittää uhkauksia tai julkaista materiaalia, joka painettuna johtaisi rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Mainittakoon, että Martti Ahtisaari presidenttikaudellaan yritti saada Suomeen media-asiamiestä. Asia todettiin tuolloin kuitenkin liian neuvostohenkiseksi ja sananvapautta rajoittavaksi. Onko nyt aika toinen?

Lyly Rajala, oululainen kansanedustaja
Eero Lehti, keravalainen kansanedustaja

http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=140056

Korostus allekirjoittaneen.

[M.E]

Mielekiintoista. Joku muukin on huolestunut JSN:n menettelytavoista. Vaikuttaa lupaavalta.

[ihminen]

Tämä ei liene yllätys kenellekään.

Hustlerin mukaan Hyvärinen syyllistyy sananvapauden rajoittamiseen vaatiessaan internetin laillisten sisältöjen rajoittamista ja todetessaan, että tämä ei ole sensuuria.

Hustler vaati oikaisua myös JSN:n nettisivuista, joilla Hyvärisen puhe julkaistiin. Lisäksi se vaati oikaisua Helsingin Sanomilta, joka uutisoi Hyvärisen puheen sivuillaan.

Julkisen sanan neuvoston mukaan se ei voi käsitellä kantelua, koska neuvoston verkkosivu ei ole tiedotusväline eikä se voi olla itsesääntelyn piirissä.

Helsingin Sanomia koskevaa kanteluakaan JSN ei voi käsitellä, koska Hustler ei ole ollut yhteydessä Helsingin Sanomien toimitukseen pyytääkseen mahdollisen virheen korjaamista tai saadakseen toimituksen julkaisemaan Hustlerin mielipidettä asiasta.

http://www.marmai.fi/uutiset/article193246.ece

[jiipik]

Julkisen sanan neuvoston mukaan se ei voi käsitellä kantelua, koska neuvoston verkkosivu ei ole tiedotusväline eikä se voi olla itsesääntelyn piirissä.

Tarkoittaako tuo siis sitä, että kaikki verkkoviestintä on JSN:n mielestä sen "toimivallan" ulkopuolella, esim. hs.fi tai kauppalehti.fi voi kirjoittaa verkkoon ihan kuinka valheellista tavaraa tahansa?

No joo, turhaa nillitystä, kyllähän noiden "itsesääntely"-toimielinten ainoa oikea tarkoitus on estää eturyhmiensä vastaiset oikeusjutut ja/tai lainsäädäntö.

[Teemu Lahtinen]

Julkisen sanan neuvoston mukaan se ei voi käsitellä kantelua, koska neuvoston verkkosivu ei ole tiedotusväline eikä se voi olla itsesääntelyn piirissä.

Tarkoittaako tuo siis sitä, että kaikki verkkoviestintä on JSN:n mielestä sen "toimivallan" ulkopuolella, esim. hs.fi tai kauppalehti.fi voi kirjoittaa verkkoon ihan kuinka valheellista tavaraa tahansa?

No joo, turhaa nillitystä, kyllähän noiden "itsesääntely"-toimielinten ainoa oikea tarkoitus on estää eturyhmiensä vastaiset oikeusjutut ja/tai lainsäädäntö.

JSN on farssi, mutta olennaista ei ole verkossa olo vaan se että onko kyse tiedotusvälineestä. Rajanveto on vaikeaa, mutta tiedotusvälineitä varmuudella ovat ne, joilla on ISSN-tunnus, kun taas henkilöiden ja elinten "kotisivut" eivät ole. Sekin pitää vielä huomoida että vaikka kyseessä olisi tiedotusväline, ei JSN tutki muita kuin jäseninään olevia tiedotusvälineitä.