2017-08-12 Irakilainen "Eva" pelkää ex-miestään - kunniaväkivalta Suomessa

[Alaric]

Hesarin tilaajille (juu, en ole tilaaja ) tarkoitetussa artikkelissa kerrotaan Espoossa asuvasta irakilaisesta "Evasta", joka on eronnut häntä pahoinpidelleestä "Rashidista". Miehellä on yhteisten lasten kautta edelleen tiukka ote "Evan" elämästä.

Jutussa on myös käsitelty kunnia- eli häpeäväkivaltaa yleisemmin. Loppupuolella Espoon kaupungin perheasioiden päällikkö Marjatta Karhuvaara kertoo omia näkemyksiään aiheesta.

Poikkeuksellisen pitkä lainaus, koska kaikki eivät tätä pääse helposti lukemaan.

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005323136.html (12.8.2017)

Espoolainen Eva ei pelkää mitään muuta niin paljon kuin naapurissa asuvaa ex-miestään – "Minun kulttuurissani ajatellaan, että miehellä on oikeus lyödä naistaan"

Ihmisoikeusliiton viime vuonna ilmestyneen selvityksen mukaan kunniaan liittyvä väkivalta vaihtelee Suomessa sosiaalisesta rajoittamisesta vakavaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan. 28-vuotiaalla Evalla on kokemusta kaikista näistä.

Kaikki espoolaisen Evan unelmat tiivistyivät pitkään ja valkoiseen, pitsillä kirjailtuun hääpukuun, joka jätti olkapäät paljaiksi. Hän oli 17-vuotias ja itse valinnut puvun.

Evan mielestä leninki oli hyvin kaunis, mutta sulhasen vanhemmat pitivät sitä liian paljastavana. Silti Eva oli päättänyt laittaa mekon ylleen astuessaan avioon kaksi vuotta vanhemman Rashidin kanssa.

Evan kasvoilla häivähtää hymy. Nyt hänellä on yllään farkut ja tummansininen, pitkähihainen neule. Vaatteet, jotka eivät herätä huomiota. Niin hänelle Irakissa oli opetettu: kun nainen eroaa aviomiehestään, hän ei saa käyttää näyttäviä tai paljastavia vaatteita, meikin pitää olla vaatimaton.

"Naimisiinmeno symboloi minulle vapautta. Ennen avioon astumista en saanut käydä edes kaupassa yksin, sillä isäni, veljeni ja sukuni kielsivät", Eva kertoo.

Rashidin ja Evan häissä juotiin Pepsiä ja syötiin baklavaa eli makeita leivonnaisia. Siitä on pian kymmenen vuotta.

Puhelin tärisee pöydällä vaativasti, ja Evan hymy varisee pois. Se on Rashid. Evan sitruuna-juustokakkumuffinsi on lähes koskematon, kahvista jäljellä yli puolet.

Irakin kurdi Beriwan Mahmood ja Iranin kurdi Marzia Nazari kertoivat viime viikolla HS:ssa avoimesti naisten kokemasta kunniaan liittyvästä väkivallasta omassa kotimaassaan. Mahmood ja Nazari nostivat esille sen, että väkivalta seuraa naisia usein Suomeen asti.

Ihmisoikeusliiton viime vuonna ilmestyneen selvityksen mukaan kunniaan liittyvä väkivalta vaihtelee Suomessa sosiaalisesta rajoittamisesta vakavaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan.

Selvityksen perusteella henkinen väkivalta on yleisin kunniaan liittyvän väkivallan muoto. Fyysinen väkivalta on yleisemmin lyömistä, hakkaamista ja omaisuuden tuhoamista. Vaikka kunniaan liittyvää väkivaltaa selvityksessä tunnistettiin, selvitys ei kartoitettu sen yleisyyttä.

Evalla on kokemusta kaikista näistä.

"Minun kulttuurissani ajatellaan, että miehellä on oikeus lyödä naistaan. Jos naista lyödään, vika on hänessä itsessään", Eva sanoo.

Hän kertoo elämästään tulkin välityksellä, sillä suomen kielen taito ei vielä riitä. Tulkkina toimii Beriwan Mahmood, joka rohkaisi nyt 28-vuotiasta Evaa pakenemaan väkivaltaisesta avioliitostaan.

Eva näyttää hiukan kainolta, kun hän kertoo kaikista niistä syistä, jotka saivat avioliiton Rashidin kanssa kuulostamaan unelmien täyttymykseltä.

Avioliitto merkitsi Evalle mahdollisuutta miehen kosketukseen, läheisyyteen ja suuteluun. Seksistä ja sukupuolielämästä oli tiukassa yhteisössä turha edes haaveilla ilman aviomiestä. Rakastua tai ihastua sai toki – omassa mielessään. Ulospäin sitä ei saanut näyttää.

Sitä paitsi perhetuttu Rashid vaikutti hyvältä mieheltä. Kun Rashidin vanhemmat tulivat kosimaan – Rashid itse ei ollut mukana – Eva oli onnellinen. Evan perhe oli keskiluokkainen, mutta koulua enemmän Evaa innosti ajatus vaimona olemisesta ja kodin hoitamisesta.

"Lapsena halusin juristiksi, mutta olen katunut paljon sitä, että en lähtenyt opiskelemaan. Nuorena uskoin, että vaimona elämääni tulee vihdoin edes vähän tilaa liikkua."

Eva kertoo, että vain viikko häiden jälkeen hän näki Rashidin puhelimessa juttelemassa toiselle naiselle. Aviomiehen kännykästä alkoi löytyä epäilyttäviä viestejä. Kun Eva kertoi epäilyksistään Rashidille, tämä raivostui ja haukkui Evaa huoraksi ja Evan perhettä roskasakiksi. Pari kuukautta häiden jälkeen, kun Eva jälleen kysyi mieheltään puheluista ja viesteistä, Rashid kävi ensimmäistä kertaa käsiksi.

Kun Evan äiti halusi tietää, mistä mustelmat ovat peräisin, Eva kertoi kaatuneensa kotona.

Hän ei koskaan huutanut ääneen. Siksi naapurit Espoossa eivät saaneet tietää mitä Evan, Rashidin ja heidän kolmen lapsensa yhteisessä kodissa tapahtui.

Perhe muutti Suomeen vuonna 2014 Irakin poliittisen ja yhteiskunnallisen tilanteen käytyä yhä huonommaksi. Heille myönnettiin turvapaikka.

Kerran, ehkä useamminkin lapset näkivät kaiken. Eva ei halua ajatella sitä.

"Aloin suunnitella itsemurhaa. Koin, että se on ainoa pakokeino. Kuolema tuntui armahdukselta", Eva sanoo.

Ero ei tullut kysymykseen, sillä Evan kulttuurissa eronnut nainen menettää kunniansa. Häntä ei huolisi enää kukaan.

Rashid kävi Evan mukaan töissä heidän kotimaassaan, mutta perheen muutettua Suomeen mies eli työmarkkinatuella. Miksi kävisin töissä, kun saan rahaa helpomminkin, Eva kertoo hänen sanoneen.

Evan elämässä mikään ei muuttunut Suomeen muuton jälkeen: hän hoiti lapset, teki ruokaa, siivosi ja pyykkäsi. Rashid ei auttanut kotitöissä ja päätti kaikesta.

Evan puhelin tärisee pöydällä. Rashid on suostunut ottamaan lapset hoitoon mutta kertoo puhelimessa, ettei jaksa hoitaa heitä. Sitten hän haukkuu Evaa lesboksi ja sanoo, että aikoo kertoa kaikille, että tällä, eronneella naisella, on suhde uuden miehen kanssa.

Eva sanoo, että väite suhteesta on tuulesta temmattu. Vieressä Beriwan Mahmood katsoo Evaa tiukasti silmiin.

"Kun tapasin Evan tulkkaustehtävissä ja hän kertoi näistä asioista minulle, sanoin, että tämä tilanne on nolo sinulle itsellesi. Että mies lyö sinua, ja lapsetkin näkevät sen. Jos jäät tähän vankilaan, menetät koko elämäsi", Mahmood sanoo.

Lopulta Eva rohkaistui ja haki avioeroa. Rashid suostui, ja tarjoutui tukemaan Evaa taloudellisesti sekä auttamaan häntä lasten hoidossa.

"Siihen ei pidä missään nimessä suostua. Ei todellakaan, koska muuten Rashidilla on jatkuvasti ote Evasta", Mahmood sanoo.

Avioero on ollut voimassa vasta muutaman kuukauden. Eva ei kertonut viranomaisille väkivallasta, ja Rashid asuu nyt hänen lähellään Espoossa.

Mutta miksi Eva ei kertonut pahoinpitelyistä mitään viranomaisille? Entiselle aviomiehelle oltaisiin voitu asettaa vähintään lähestymiskielto. Heinäkuussa irakilainen mies karkotettiin Suomesta kunniaväkivallan vuoksi.

"Rashid uhkasi, että jos kerron pahoinpitelyistä jollekin, hän tappaa minut. Vaikka sitten vankilasta päästyään. Enkä epäile hänen sanojaan", Eva kertoo.

"Tavallaan toivoin, että viranomaiset olisivat kysyneet asiasta jotain itse, painostaneet minua. Jos he olisivat painostaneet tarpeeksi, olisin varmaan purkautunut."

Metrossa matkalla kotiin Rashid soittaa jälleen. Eva tuijottaa ruutua pitkään ennen kuin vastaa. Rashid uhkaa jättää lapset yksin kotiin ja haukkuu Evaa siitä, että tämä "viettää jälleen aikaa toisen miehen kanssa". Evan ääni kuulostaa anelevalta. Kun puhelu loppuu, Eva itkee.

Hän kertoo illalla, että Rashid myös toteutti uhkauksensa ja jätti lapset yksin.

Rashidilla oli tapana käydä Evaan käsiksi illalla sen jälkeen, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Siksi Evaa ahdistaa ja pelottaa edelleen omassa asunnossaan erityisesti öisin. Ahdistus on vaikeuttanut suomen kielen opintoja viime aikoina.

Eva kertoo käsittelevänsä asioita itkemällä. Myös muutamat suomalaiset tutut ovat olleet hänen tukenaan.

"Tärkeintä on löytää rohkeus, jolla voin puolustaa itseäni. Minun täytyy ymmärtää, että nämä ovat minun käteni, ja tämä on minun vartaloni, minun kehoni ja elämäni."

Kunniaan liittyvän väkivallan ehkäisyssä yksi keskeisimmistä asioista on rakentaa luottamusta ja yhteistyötä uhrin ja viranomaisen välille. Espoon kaupungin perheasioiden päällikkö Marjatta Karhuvaaran mukaan luottamus voidaan saavuttaa vain antamalla uhrille aikaa kertoa tilanteestaan.

"Periaatteessa kunniaan liittyvään väkivaltaan pitää pureutua samalla tavalla kuin muuhunkin lähisuhdeväkivaltaan. Kunniaan liittyvissä väkivaltatapauksissa asioiden salailu on kuitenkin nähdäkseni yleisempää. Juuri siksi luottamuksen saavuttaminen on niin tärkeää. Pitää lähteä siitä, että ihmisellä ei välttämättä ole tietoa siitä, miten suomalainen yhteiskunta toimii, eikä hän ehkä osaa nähdä minkäänlaisia vaihtoehtoja olemassa olevalle tilanteelle", Karhuvaara sanoo.

Karhuvaaran mukaan uhria ei kannata painostaa kertomaan tilanteestaan.

"Painostaminen olisi samanlaista henkistä väkivaltaa kuin se, mistä uhri on saanut kärsiä."

Karhuvaara itse ei ole työssään törmännyt kovin moniin kunniaan liittyviin väkivaltatapauksiin. Hän kuitenkin painottaa, että silloin kun tapauksia tulee vastaan, ne ovat hyvin hankalia ja vaativat moniammatillista yhteistyötä.

Lähtökohdan pitäisi aina olla uhrin suojelu, ja tarvittaessa turvakotipaikkaa aletaan etsiä välittömästi. Erityistä tarvetta olisi Karhuvaaran mukaan lisäosaamiselle kunniaan liittyvän väkivallan tunnistamisessa. Viranomaiset tarvitsevat myös rohkeutta asioihin puuttumiseen.

Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto ja THL ovat koonneet omat ohjeensa viranomaisille siitä, miten kunniaan liittyvän väkivallan voi tunnistaa ja kuinka siihen tulee puuttua.

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisena on tänä vuonna aloittanut toimintansa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseen keskittynyt toimikunta. Toimikunnan taustalla on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

Yleissopimus tunnetaan myös nimellä Istanbulin sopimus. Se tuli Suomessa voimaan 1. elokuuta 2015.

Toimikunnassa on edustus esimerkiksi eri ministeriöistä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Toimikunta laatii tänä vuonna Istanbulin sopimuksen pohjalta kansallisen toimeenpanosuunnitelman. Tavoitteena on sovittaa yhteen erilaisia naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisen toimenpiteitä ja tehdä tiivistä yhteistyötä järjestöjen kanssa.

Järjestöt ja ministeriöt eivät ole kaikissa kunniaväkivaltaan liittyvissä asioissa samaa mieltä. Esimerkiksi Ihmisoikeusliitto on nostanut esiin, että pakkoavioliittoa ei ole Suomessa kriminalisoitu omana rikosnimikkeenä.

Kriminalisoinnin ajatellaan toteutuvan muiden nimikkeiden, kuten pahoinpitelyn ja pakottamisen kautta. Koska pakkoavioliitto ei ole oma rikosnimikkeensä, Poliisihallituksella ei ole olemassa tilastoja pakkoavioliittojen määrästä.

Evan ja Rashidin nimet on muutettu.

[Pölhökustaa]

Olen aina ollut sitä mieltä että mies joka kohtelee naista väkivaltaisesti on yksinkertaisesti raukkis.

Oli se sitten kännipäinen pottunokka, tai paremman kulttuurin perinne.

Kännipäisen pottunokan tekemänä se saa osakseen kaikkien paheksunnan ja tuomion.

Paremman kulttuurin tapauksessa ei tuomiota kannata odottaa feministeiltä, Rasmuksesta, punavihreästä kuplasta, Vasemmistonuorilta, Refugees Hospitalitystä, villeniinistöiltä tai muiltakaan. Ei haluta pelata rasistien lapaan, pitäisi lisätä valistusta ja kotouttamistoimia, ja muistaa että miehet ovat paenneet traumatisoivista oloista.

[duc]

Hyvä että hesari nostaa edes tämän kulttuurisen piirteen kritiikin kohteeksi. Edellisellä kerralla kuten myös nyt juttu oli maksumuurin takana. On uskallettava sanoa, (kulttuuri)rasismisyytösten uhalla, kun joku muukalaisten kulttuurinen piirre on huono/paha/väärä/epäinhimillinen/p*sk*/s**tn*llinen/patriarkaalinen/naisvihamielinen/younameit. Liian paljon musuista tehdään ns. jaloja villejä ja palvotaan heidän edustamaa toiseuttaan kritiikittömästi valtamediassa. Siten luodaan epärealistinen kuva (nuorille)naisille arabiprinsseistä, jotka ovat moniosaajia kaikissa asioissa pitsanpaistamisesta rakkauteen.

[Alaric]

^ 100 % komp. Hyvin sanottu.

---

Tässä tulee kyseistä keissiä pohtiessa jälleen se perinteinen ajatuskuvio mieleen:

Periaatteessa symppaan tätä "Evaa" ja toivon, että hän pääsee tuon luiskaotsan otteesta jotenkin pois. Perhe naittanut teininä, perseestä oleva naisvihamielinen kulttuuri, pitkään jatkunutta hakkaamista, kaikenlaista paskaa. Toisaalta sitten suomalaiset eivät olisi edes joutuneet pohdiskelemaan mitään musulmaanien häpeäväkivaltaa ja käyttämään sen ehkäisemiseen resursseja, mikäli tätä jengiä ei olisi alunperinkään päästetty maahan.

Meillä on täällä ihan riittävästi kusipäisiä naistenhakkaajia omastakin takaa. Ei niitä tarvitse tuoda lisää noista paskastan-kulttuureista, joissa myös yhteisö hyväksyy "kunnian" vuoksi suoritetun väkivallan. Toisin kuin Suomessa.

[Outo olio]

Tämäkin on monikulttuuria, irakilais-kurdilainen vaimonhakkauskulttuuri tulee Suomeen. Saat mitä tilaat. Tuliko yllätyksenä? Mies hakkaa naistaan, vain maantieteellinen sijainti muuttuu.

Päivi Räsänen muuten joskus vuosia sitten kuulemma sanoi jossakin yhteydessä että "mies on Jumalalle alisteinen, ja nainen miehelle". Jokuhan voisi nyt kysyä Päiviltä että tätäkö hän tarkoitti, silloin sisäministerinä ollessaan hän muistaakseni ei kantanut huolta vaimonhakkauskulttuurien maahanmuutosta. Päivi on tässä vain yksi monista syyllisistä, eikä läheskään kaikista syyllisin, mutta muistin nyt tämän lausunnon vuosien takaa, ja siksi mainitsen tässä siitä.

[simppali]

^ 100 % komp. Hyvin sanottu.

---

Tässä tulee kyseistä keissiä pohtiessa jälleen se perinteinen ajatuskuvio mieleen:

Periaatteessa symppaan tätä "Evaa" ja toivon, että hän pääsee tuon luiskaotsan otteesta jotenkin pois. Perhe naittanut teininä, perseestä oleva naisvihamielinen kulttuuri, pitkään jatkunutta hakkaamista, kaikenlaista paskaa. Toisaalta sitten suomalaiset eivät olisi edes joutuneet pohdiskelemaan mitään musulmaanien häpeäväkivaltaa ja käyttämään sen ehkäisemiseen resursseja, mikäli tätä jengiä ei olisi alunperinkään päästetty maahan.

Meillä on täällä ihan riittävästi kusipäisiä naistenhakkaajia omastakin takaa. Ei niitä tarvitse tuoda lisää noista paskastan-kulttuureista, joissa myös yhteisö hyväksyy "kunnian" vuoksi suoritetun väkivallan. Toisin kuin Suomessa.

" Toisaalta sitten suomalaiset eivät olisi edes joutuneet pohdiskelemaan mitään musulmaanien häpeäväkivaltaa ja käyttämään sen ehkäisemiseen resursseja",,,asian ytimeen menit, jos kokoajan pitää verrata omaa oikeudentuntoa ja lainsäädäntöä, niin yhtälö ei täsmää tämän kunniaväkivallan kohdalla.

[Jack]

Vähättelemättä eräissä kulttuureissa ilmenevää "kunniaväkivaltaa" ja "häpeäväkivaltaa" muistutan, ettei se ole Suomessakaan aivan vierasta. Juuri oli lehdessä uutinen siitä miten isä tappoi poikansa hakkaamalla häneltä pään murskaksi ja yritti tappaa toisenkin, joka jäi kuitenkin henkiin. Lopuksi isä tappoi itsensä. Rumaa jälkeä. Syynä kerrottiin olevan taloushuolet. Perheyritys oli menossa konkurssiin, eikä yrittäjä kestänyt epäonnistumisen ja menettämisen häpeää kovan työn ja uhrausten jälkeen.

Mustasukkaisuusväkivaltaa ilmenee Suomessa myös. Siinäkin on kyse usein siitä, ettei miehen kunnia kestä sitä, että tyttöystävä tai vaimo valitseekin jonkun muun. Mieluummin kuollaan ja tapetaan kuin jäädään kakkoseksi.

Tästä varmaan joku suuttuu, mutta kirjoitanpahan kuitenkin. Nimittäin eikö "sankarivainajuus" eli sodassa kuoleminenkin ole eräänlaista kunniaväkivaltaa. Isälle on kunnia, että poika kuolee urheasti maata puolustaen, vaikka sodassa ei olisi mitään järkeä, tai vaikka se olisi jo hävitty, ja viisainta olisi mennä piiloon odottamaan taistelujen loppumista. Sota-aikana pelkuruuden häpeä on niin suuri, että etulinjaan on päästävä, vaikka se merkitsisi lähes varmaa kuolemaa.

Aihe: "Paras isänmaallinen laulu"

Ylen kiellettyjenlistalla ollut (taitaa olla vieläkin?) Vilppulan urhojen muistolle on komean ja sanoituksensa ansiosta ykkönen.
Tunnettu myös "Kytösavun aukeilla mailla" nimellä.

"kunnia kuolla on vapauden tiellä" jne.

Suomen kadettikoulun kunniamarssi "Ateenalaisten laulu":

"Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut,: Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin"

[Kukkahatuton täti]

Pisti silmääni että jutussa kerrottiin Evan ex- miehen jättäneen lapset yksin lasten ollessa hänen hoidossaan. Minkäköhän ikäisiä lapset ovat? Ilmeisesti pieniä kun äidin haastattelunkin ajan tarvitsivat hoitajan (tai tämän miehen irvikuva-kusipään tapauksessa "hoitajan"). Eikö kyseessä siis ole heitteillejättö mieheltä? Lasten huoltajuus pois tuollaiselta hullulta ja lentokoneeseen kohti Bagdadia!

[Shemeikka]

Suomalaista ns. "kunniamurhaa" ei suku ja läheiset pidä ylpeydenaiheena.

[Pölhökustaa]

Vähättelemättä eräissä kulttuureissa ilmenevää "kunniaväkivaltaa" ja "häpeäväkivaltaa" muistutan, ettei se ole Suomessakaan aivan vierasta. Juuri oli lehdessä uutinen siitä miten isä tappoi poikansa hakkaamalla häneltä pään murskaksi ja yritti tappaa toisenkin, joka jäi kuitenkin henkiin. Lopuksi isä tappoi itsensä. Rumaa jälkeä. Syynä kerrottiin olevan taloushuolet. Perheyritys oli menossa konkurssiin, eikä yrittäjä kestänyt epäonnistumisen ja menettämisen häpeää kovan työn ja uhrausten jälkeen.

En ymmärrä yhteyttä lähi-itäläiseen kunniaväkivaltaan. Se on yhteisön/kulttuurin normi, hyväksyttävä ja suorastaan edellytetty tapa toimia.

Vaimo/tytär tekee "väärin" -> suvun kunnia palautetaan surmaamalla vaimo/tytär. Yhteisö hyväksyy, suorastaan odottaa moista toimenpidettä. Teko on hyvä, se on halal.

Onko suomalaisen suorittama perhesurma yhteisön tai kulttuurin edellyttämä teko, kunnianpalautus mahdollisen taloudellisen epäonnistumisen seurauksena? Ei ole. Itsemurhaakin pidetään pakokeinona, ei japanilaisena harakirinakaan.

Epätoivo ja masennus jotka johtavat perhesurmiin on kauhea ja tarpeeton tragedia, eikä sillä haeta "kunnianpalautusta", jonka myötä "epäonnistuja" (jos tuollaista sanaa voi edes käyttää) voisi jatkaa elämäänsä kunniallisena ihmisenä. Päinvastoin, siinä "epäonnistuja" surmaa itse itsensäkin 

Lähi-itäläisessä kunniamurhassa "kunnianmenetys" (vaimo käy ulkona yksin ostoksilla, tms) korjataan ja "kunnia" palautetaan surmaamalla suvun/perheen kunnian vaarantanut nainen.

Onhan noissa valtavan suuri ero.

[Alapo]

Töissä perehdyttäjä oli huolissaan kun toisen toimipisteen herraa ei enää näkynyt vastaantulijoissa, oli perehdyttäjälle kertonut että vaimo lähti syntymättömien lapsien kanssa ruotsiin. Ja että lähtee perään eikä kaikilla enää henki pihise.... Mihinkä tälläisestä ilmoitat, kun et tiedä edes vaimon nimeä, asuinpaikkaa sun muuta. Ollaan vielä aika hampaattomia kunniaväkivallan kanssa.

[Sydämistynyt]

No niinpä tietysti; oli "Evan" mies kunniakansalaisia...   Epäröin klikata otsikkoa, kun nimi oli ruotsalainen, mutta sinnepä se taas ohjautui.

[simppali]

Vaikeimpia asioita,perheväkivalta ,,narkkarit ja varkaat ovat ns. tunneliin menossa, mutta pelkän pelon vuoksi ei voi oikeastaan mitään tehdä.

Samanlaista on kymmeniä,jopa satoja tapauksia vuodessa, kukaan ei uskalla sanoa mitään, no minä uskallan, tämän verran; Ottakaa yhteys siihen,,vaikka kadulla seisovaan poliisiin, ei ne kaikki mulkkuja ole, kertokaa, asia,,idän-ihme lyö.. takaan, että asiaan puututaan.

[Jack]

Kun kirjoitin edellä suomalaisista perhesurmista, en verrannut niitä muslimimaiden kunniamurhiin. Täysin eri asiastahan tietenkin on kyse. Jälkimmäisessä on taustalla inhottava kulttuuri, jossa naiset katsotaan omaisuudeksi. Kun omaisuus on pilalla, se hävitetään, jotta se ei pilaisi jäljelle jääneiden kunniaa. Tämä on äärimmäisen vastenmielistä.

Edustan näkemystä, jonka mukaan perhe ja lähisuku menee kaiken muun edelle. Eli omien puolta pidetään ja omien lasten puolesta mieluummin kuollaan kuin heidät uhrataan, jotta oma henki säilyisi puhumattakaan mistään kunniasta. Oman lapsensa "kunniasyistä" tappanut on halveksittavin olento minkä voin kuvitella. Kulttuuri, jossa tällaista arvostetaan, on vastenmielinen. Eiköhän kantani muslimien kunniamurhia ja kunniaväkivaltaa kohtaan tullut selväksi.

Minunkaan edustamaani näkemystä ei pidetä kaikissa yhteiskunnissa hyvänä, koska perhe katsotaan uhkaksi järjestelmän kannalta. Mitä totalitaristisempi valtio on, sitä suurempana kunniana pidetään lähiomaisten uhraamista systeemin hyväksi. Neuvostoliitossa oman isän tai äidin tai lapsen kavaltamista valtionvastaisesta toiminnasta pidettiin suurena sankaruutena. Eli ensiksi oli valtio ja puolue ja koneisto. Ja vasta näiden jälkeen ovat niille alisteisena perheet.

Härnään nyt vielä lopuksi vähän näistä suomalaisten perhesurmista, jotka tehdään epäonnistumisen häpeän takia. Minun mielestäni niissäkin on taustalla ainakin jossakin määrin kulttuuri, koska sen arvoista riippuu, miten häpeällisinä erilaisia asioita pidetään. Kun ahkeruus ja menestyminen ja sisu ovat korkeimpia arvoja yhteiskunnassa, ja kun luusereita halveksitaan, joidenkin kohdalla tämä yhdistelmä voi johtaa traagisiin tekoihin. Näin voi olla tietenkin myös muslimikulttuureissa, joten ei tämä taida olla länsimaisten kulttuurien erityispiirre. Eroja kuitenkin on yhteiskuntien välillä. Ei suomalainen yritysjohtaja tee harakiriä, jos hän ei onnistu tehtävässään. Tai on niitäkin tehty (Kairamo, Ali-Melkkilä), mutta ei japanilaiseen tapaan. Ja syynä on voinut olla muutakin kuin bisneksessä epäonnistuminen.

[siviilitarkkailija]

Tärkeintä on löytää rohkeus, jolla voin puolustaa itseäni. Minun täytyy ymmärtää, että nämä ovat minun käteni, ja tämä on minun vartaloni, minun kehoni ja elämäni."

Tyypillistä valhepropagandan sisältämää itsepetoksellista roskaa. Harvempi nainen pystyy käsillään puolustautumaan väkivaltaisesti käyttäytyvää miestä vastaan. Tätä varten viisaat miehet ja naiset ovat keksineet aseet. Asevoiman uhka on ainoa joka pakottaa käyttäytymään.

Epärehellinen poliitikko ja viranomainen väittää että poliisi ehtii joka paikkaan ja että poliisilla on asevoima. Näin ei todellakaan ole. Ihmisen on itse otettava asevoima ja kansalaisoikeuksiin kuuluva vastuu asevoiman käytöstä mistä väkivaltarikollisia suojeleva poliittinen oikeuslaitos häntä lopussa rankaisee.

Kunniaan liittyvän väkivallan ehkäisyssä yksi keskeisimmistä asioista on rakentaa luottamusta ja yhteistyötä uhrin ja viranomaisen välille. Espoon kaupungin perheasioiden päällikkö Marjatta Karhuvaaran mukaan luottamus voidaan saavuttaa vain antamalla uhrille aikaa kertoa tilanteestaan.

Täydellistä valhetta ja itsepetosta. Väkivallassa ei ole mitään kunniaa eikä sääntöä. On uhri ja väkivallan tuottaja. Voima ja ilman vastavoimaa mielivalta. Vasta kun uhri herää huomaamaan itsensä KANSALAISENA jolla on KANSALAISOIKEUS puolustaa itseään VOIMAA KÄYTTÄEN väkivaltaa vastaan,  väkivalta kääntyy ja muuttuu tekijän paoksi.

Moni väkivallan tekijä luopuisi heti aikeistaan jos tietää että esim aioittu uhri on aseistettu ja käyttää asetta heti ja epäröimättä. Mikäli ase olisi esim sähköase, kohde ei välttämättä edes kuolisi vaan pysähtyisi ja lopettaisi. Mutta Suomessa paha poliittinen poliisi menettäisi tällöin merkittävän tulonlähteensä, toistuvat kotihälyytykset samoista osoitteista. Näinollen ja taloudesta johtuen:

Poliisille kotiväkivalta on taloudellinen kultakaivos ja se tekee kaikkensa estääkseen ilmiön hävittämisen. Tätä poliisin työvoimatarpeen luontia on ymmärrettävä enemmän osana poliisin työvoimapoliittisena ilmiönä kuin puhtaasti kotiväkivaltana. Lisäksi osa ihmisistä on vain sellaisia että tykkäävät tulla pahoinpidellyiksi koska valhemedia ja poliittinen tapakulttuurimme estää heidän itsetuhoisen elämänsä dokumentoinnin ja sille nauramisen tai itkemisen, miten kukakin asian kokee.

[nimetönkeskustelija]

Kyse on ihan puhtaasti "resurssista", jota kunniaväkivaltakulttuurien miehet eivät halua menettää. Heillä on kuuliaisia vaimoja ja rakastajattaria. Tämän päälle voi vielä deittailla suominaisia. Heidän yhteisössä tämä on aivan hyväksyttävää ja kunniallista. Kaikki tämä on vielä sinetöity uskonnolla. Uskonnolliset johtajat hyväksyvät toiminnan ja kehottavat mamunaisia alistumaan tilanteeseen tai muuten joutuu helvettiin. Naiset on pienestä lapsesta asti manipuloitu tähän kulttuuriin eivätkä he edes ymmärrä vaatia mitään oikeuksia.

Samalla tavalla tämä on resurssi suomalaisille naisille. Kun maahan tuodaan 30 000 kunniaväkivaltakulttuurin miestä vuodessa, niin suomalaisen miehen asema parisuhteissa heikkenee. Asema heikkenee niilläkin joilla on vaimo. Naisilla on mistä valita, mikä lisää naisten valtaa jokaisessa parisuhteessa. Aina voi vaihtaa suomimieheen tai mamumieheen, koska heistä kaikista on ylitarjontaa markkinoilla. Kunniaväkivaltakulttuurit pitävät naisensa suomimiesten ulottumattomissa, mikä takaa sen että musliminaiset eivät kilpaile suominaisten kanssa lainkaan, mikä on ideaalitilanne feministeille.

Kun mamu-yhteisöt kasvavat Suomessa kohisten, heidän valtansa kasvaa jatkuvasti. Kuulin juuri tapauksesta, jossa koulussa työskennellyt somalinainen joutui lopettamaan työt somaliyhteisön painostuksen vuoksi. Ei ollut sopivaa että nainen käy töissä. Hän oli saapunut maahan jo kauan sitten ja opiskellut ammatin. Nyt kun yhteisö oli  merkittävästi suurempi ja vahvempi, se painosti naisen nyrkin ja hellan väliin.

Pitkässä tähtäimessä feministit tietysti tulevat häviämään tässä kilpailutuksessa. Siinä vaiheessa kun muslimiyhteisöillä on paljon valtaa, he alkavat terrorisoida myös suominaisten oikeuksia. Tästä on jo esimerkkejä kun Euroopassa on tehty pommi-iskuja tai aseellisia iskuja festareille. Tämä on tietysti vasta alkusoittoa. Jossain vaiheessa täällä sorvataan lakeja, jotka rajoittaa naisten pääsyä työelämään tai vapaata liikkuvuutta kaduilla. Ihmiset vaan yleensä ajattelee lyhyen tähtäimen etua. Siksi feministit eivät jaksa murehtia muutaman vuosikymmenen päähän.

[siviilitarkkailija]

Entäpä jos naisiin kohdistuva väkivalta ja pakottaminen ovatkin pääministeri Juha Sipilän uskontopoliittisia tavoitteita ja maantuotettu islamilaispoliittinen väkivaltavalmis massa pelkkä väline Juha Sipilän naisvihamieliseen poliitiikaan.

[Bordercollide]

"Minun kulttuurissani ajatellaan, että miehellä on oikeus lyödä naistaan. Jos naista lyödään, vika on hänessä itsessään", Eva sanoo.

Suomalaisena voin sanoa: minun kulttuurissani ajatellaan että jos naista lyödään, nöyryytetään, ahdistellaan, raiskataan tai muulla tavalla alistetaan ja pahoinpidellään vika on hänessä itsessään. Perustelu on se, että hän on suomalainen nainen. Minun kulttuurissani ajatellaan, että suomalaisuus suojaa kaikelta pahalta. Koska tasa- arvo ja suomalaisen naisen vahva asema. Näin ollen jos suomalainen nainen joutuu väkivallan uhriksi sen täytyy johtua hänestä itsestään. Mies on uhri. Nainen on vaikea luonne. Länsimaisuuden uskotaan antavan naiselle yliluonnollisen kyvyn puolustautua fyysisesti vahvempaa miestä vastaan ihan vain hokemalla "vahva nainen" ja "länsimainen nainen". Suomalaisuus on itsessään kuin joku saatanan suojapanssari jonka ansiosta suomalainen nainen on absoluuttisesti turvassa kaikelta pahalta ellei hän itse altista itseään tahallaan väkivallalle.

Keskustelussa meille vieraiden kulttuurien tasa- arvo- ongelmista on usein ärsyttävä sävy, että sitä käytetään lyömäaseena suomalaisia väkivaltaa kokeneita naisia vastaan heitä moralisoiden. Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvä keskustelu tuntuu perustuvan ajatukseen, että vain meille vieraan kulttuurin nainen voi olla oikeasti uhri.

On ihmeellistä kuinka nopeasti nämä sankarilliset naisrauhapuheet ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiset kiihkoilut haihtuvat kuin pieru saharaan kun tämä ilmiö tulee itseä tarpeeksi lähelle. Vaikka meillä ei yhteiskunnan rakenteissa olekaan tuollaista oksettavaa virallisesti hyväksyttyä naisten alistamiskäytäntöä, reaalielämässä se tulee kuin refleksinä, että väkivallan kohteeksi joutunut nainen pitää jollakin tavalla lynkata. Tätä aihetta koskeva julkinen keskustelu, silloin kun puhutaan kotoisesta väkivallasta eikä vieraista kulttuureista, lähtee automaattiohjauksella pyörimään siinä etteivät naisetkaan mitään täydellisiä ole, naisissakin on vikoja, naisetkin ovat väkvialtaisia, oikeastaan naiset ovat niin vittumaisia olentoja että sehän on ihan ymmärrettävää että heitä temmotaan turpaan. En ole koskaan nähnyt että vieraiden kulttuurien naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuttaessa alettaisiin ruotia sitä, miten näidenkin kulttuurien naiset voivat olla ärsyttäviä, vittumaisia, manipuloivia kusipäitä jotka ansaitsevat saada turpaansa.

Tai esimerkiksi paskoja äitejä. Länsimaisen naisen äitiyttä saa kritisoida huomattavasti vapaammin kuin etnisten äitien äitiyttä, vaikka hyvinkin julma lasten fyysinen kuritus on tietyissä kulttuureissa aivan normaalia. Se, että länsimaisen hyvän vanhemmuuden käsityksen valossa tiettyjen kolmansien maiden kulttuurien äidit ovat kuin hirviöitä lapsilleen, on tabu josta pitäisi myöskin alkaa puhua ääneen. Siellä voi nimittäin piillä yksi syy sille mistä tämä emotionaalisen tason kieroutuma, naisiin kohdistuva sukupuolittunut viha ja patologisoitunut kontrollin tarve juontaa juurensa.

Koko keskustelu naisiin kohdistuvasta väkivallasta on aivan vinksallaan.

Oli yhteiskunta mikä tahansa, miesten väkivaltaan suhtaudutaan kuin luonnonilmiöön. Väkivaltainen mies on kasvoton taustalla oleva tapetti joka vain ON. Miehen katsotaan vain reagoivan siihen mitä nainen tekee. Miehen ei nähdä olevan aktiivinen itsenäisiä valintoja tekevä vastuullinen aikuinen ihminen. Mies on kuin aivoton alkeellisten viettiensä armoilla heittelehtivä perverssi villieläin, jolta ei voi edes odottaa itsekontrollia. Kaikki mitä mies tekee on naisen vastuulla ja naisen syytä. Jopa dokumenttielokuvissa joissa käsitellään esim. naiskauppaa, on se kameran linssi aina hyväksikäytettyjen naisten lärvissä kiinni paljastaen heidän henkilöllisyytensä, mässäillen heidän kärsimyksellään, voivotellen heidän julmaa kohtaloaan. Hyväksikäyttävien väkivaltaisten miesten naamoja ja henkilöllisyyksiä suojataan ettei vain miespolojen elämä mene pilalle. Silloin kun tällaisia miehiä kuvataan ja heitä haastatellaan se on kuin katsoisi Avaran luonnon dokumenttielokuvaa, jossa vain näytetään miten julma on luonto ja that's it. Miehiltä ei VAADITA mitään. Kuten muuttumista. Heitä ei SYYTETÄ mistään. Kaikki perustuu vain kauhisteluun ja naisten kohtalon parkuun. Ja varsinkin länsimaisen naisen moralistointiin ja syyllistämiseen kuten vaikkapa nyt tämä Stacey Dooleyn Worst place to be a woman- dokkari https://www.youtube.com/watch?v=iMgROQxoYw0  Koko dokkari ALKAA ensimmäisillä moralistisilla sanoilla jotka kohdistuvat paskoihin länkkärinaisiin jotka "ottavat oikeutensa itsestäänselvyytenä" "eivätkä tajua olla niistä kiitollisia".

Kun kunniaväkivallasta puhutaan, osoittaa syyttävä sormi aina jonnekin muualle kuin väkivaltaa harjoittaviin miehiin itseensä. Kuten esim. suomalaiseen yhteiskuntaan joka ei "osaa tunnistaa" kunniaväkivaltaa eikä "osaa" vastata näiden naisten avuntarpeeseen.

Kun tv:ssä paneloidaan aiheesta on siellä aina pitkä repertuaari musliminaisia huivi päässä puollustamassa etulinjassa islamilaista epätasa- arvoa. Vässyköitä selkärangattomia muslimimiehiä ei näy mailla halmeilla. Jos näkyy, he tulevat ruutuun virnuilemaan tyhmän näköisesti ja valittavat kuinka heitä esitellään aina negatiivisessa valossa mediassa nyyhkyti nyyhkyti  kun he ovat sentään hyviä kokkeja tai jotain.

Mikään ei muutu jos mies ei muutu. Kunniaväkivaltaongelmassa syyttävä sormi pitää osoittaa sitä harjoittavia miehiä päin suoraan. Naamat näkyviin. Henkilöllisyydet näkyviin. Mikään ei ole muuttunut sillä että naisten karua kohtaloa vain itketään vuodesta toiseen mediassa.

[Bordercollide]

Järjestöt ja ministeriöt eivät ole kaikissa kunniaväkivaltaan liittyvissä asioissa samaa mieltä. Esimerkiksi Ihmisoikeusliitto on nostanut esiin, että pakkoavioliittoa ei ole Suomessa kriminalisoitu omana rikosnimikkeenä.

Kunniakulttuurien väkivaltaisten perinteiden kriminalisointiin liittyvästä keskustelusta saa käsityksen kuin nämä perinteet olisivat Suomessa laillisia jos niitä ei erikseen kriminalisoida. En ymmärrä miksi niille pitäisi olla oma erillinen lainsäädäntö. Miksi nykyinen ei riitä?

Lapsen sukupuolielinten silpominen on rikollista toimintaa Suomen lakien mukaan.

Avioliittoon pakottaminen = järjestelmällisen raiskaamisen kohteeksi joutuminen on rikos Suomen lakien mukaan.

Minkä tahansa syyn vuoksi, vaikka sitten kunnian vuoksi murhaaminen tai sen suunnittelu on rikollista toimintaa Suomen lakien mukaan.

Miksi nykyinen lainsäädäntö ei muka riitä? Keskustelusta saa mielikuvan aivan kuin vieraiden kulttuurien perinteiden vuoksi tehty väkivalta olisi vakavampaa uhrin kannalta kuin perinteinen suomalainen väkivalta. Ovatko kenties nykyiset rangaistukset liian lieviä kun puhutaan vieraiden kulttuurien väkivallasta, mutta suomalaisten kohdalla ne riittävät oikein hyvin?

Erillinen lainsäädäntö olisi kädenojennus ajatukselle, että me hyväksymme erillisen omien sääntöjensä mukaan elävän yhteiskunnan suomalaisen yhteiskunnan sisällä, koska sille pitää erikseen olla jopa lainsäädäntökin.

Kun Martina Aitolehden päihderiippuvainen sisko murhattiin väkivaltaisesti, lehdissä kirjoitettiin surutta: "väkivalta ja väkivaltainen kuolema kuuluu siihen elämäntyyliin". Kukaan ei protestoinut ajatusta, että tämän naisen henki oli niin halpa, koska hän oli päihderiippuvainen, ja hänen kokemansa väkivalta ja lopulta kuolema oli normaali jatkumo sille elämäntyylille. Miksi kunniaväkivaltatapauksien yhteydessä todeta samoin: "se kuuluu elämäntyyliin"?

Katsokaa nyt noita musliminaisia julkisuudessa, jotka henkeen ja vereen puolustelevat elämäntyyliään. Miksi heille ei suoda oikeutta elää tyylinsä mukaan, kun kerta aitolehdenkin siskolle suotiin?

[epäonnistunut abortti]

Suomalaista  kunniaväkivaltaa on et tommosia rashidin tapasia vaimonhakkaajia vedetään huolella turpaan.

[Kulttuurirealisti]

"Minun kulttuurissani ajatellaan, että miehellä on oikeus lyödä naistaan. Jos naista lyödään, vika on hänessä itsessään", Eva sanoo.

Suomalaisena voin sanoa: minun kulttuurissani ajatellaan että jos naista lyödään, nöyryytetään, ahdistellaan, raiskataan tai muulla tavalla alistetaan ja pahoinpidellään vika on hänessä itsessään. Perustelu on se, että hän on suomalainen nainen.
...
Kun kunniaväkivallasta puhutaan, osoittaa syyttävä sormi aina jonnekin muualle kuin väkivaltaa harjoittaviin miehiin itseensä. Kuten esim. suomalaiseen yhteiskuntaan joka ei "osaa tunnistaa" kunniaväkivaltaa eikä "osaa" vastata näiden naisten avuntarpeeseen.

Höpöä. Suomalaisessa kulttuurissa perheväkivaltaa harjoittavia miehiä hyväksyviä on pieni vähemmistö.

[duc]

"Minun kulttuurissani ajatellaan, että miehellä on oikeus lyödä naistaan. Jos naista lyödään, vika on hänessä itsessään", Eva sanoo.

Vaikka meillä ei yhteiskunnan rakenteissa olekaan tuollaista oksettavaa virallisesti hyväksyttyä naisten alistamiskäytäntöä, reaalielämässä se tulee kuin refleksinä, että väkivallan kohteeksi joutunut nainen pitää jollakin tavalla lynkata.

kursivointi alkuperäinen.

Muslimikulttuureiden naisten alistamiskäytännön lähtökohtana on nähty Koraanin suura 4,34:

Miehet olkoot naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myöskin niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä. Hyveelliset naiset ovat alistuvaisia ja vaalivat huolellisesti, kätkössä, kaikkea sitä, minkä Jumala on kätköön tarkoittanut. Mitä niihin tulee, joiden puolelta kohtaatte uppiniskaisuutta, niin varoittakaa heitä, erottakaa heidät vuoteestanne ja kurittakaa heitä, mutta jos he silloin tottelevat teitä, niin älkää etsikö riitaa heidän kanssaan. Katso, Jumala on ylevä ja suuri.

käännös: http://www.islamopas.com/koraani/004.htm

Tästä jäsen Ibn Matti on kirjoittanut bloggauksen, https://ibnmatti.blogspot.fi/2015/05/nelja-syyta-jolloin-mies-saa-loyda.html / http://koraaniblogi.blogspot.fi/2015/05/4-naiset-17-34.html, mikä on oikeastaan käännös Robert Spencerin kirjoituksesta: http://www.jihadwatch.org/2007/08/blogging-the-quran-sura-4-women-verses-17-34. Alla Spencerin selitys Ibn Matin kääntämänä:

Seuraavaksi Allah ilmoittaa pahamaineisen vaimonhakkausjakeen (jae 34). Hän kehottaa miehiä lyömään tottelemattomia vaimojaan, kun ovat ensin varoittaneet heitä ja laittaneet heidät nukkumaan eri vuoteessa. Tämä on tietysti hyvin kiistanalainen jae, joten on hyvä tarkastella useita eri [englanninkielisiä] käännöksiä tässä käytetystä arabian kielen sanasta waidriboohunna.

Pickthall: "and scourge them" = "ja piiskatkaa heitä"
Yusuf Ali: "(And last) beat them (lightly)" = "(Viimeiseksi) lyökää heitä (kevyesti)"
Al-Hilali/Khan: "(and last) beat them (lightly, if it is useful)" = "(Viimeiseksi) lyökää heitä (kevyesti, jos se on tarpeen)"
Shakir: "and beat them" = "ja lyökää heitä"
Sher Ali: "and chastise them" = "kurittakaa heitä"
Khalifa: "then you may (as a last alternative) beat them" = "sitten voitte (viimeisenä keinona) lyödä heitä"
Arberry: "and beat them" = "ja lyökää heitä"
Rodwell: "and scourge them" = "ja piiskatkaa heitä"
Sale: "and chastise them" = "ja kurittakaa heitä"
Asad: "then beat them" = "sitten lyökää heitä"
[Suomenkielisissä käännöksissä: "ja kurittakaa heitä" (Islamopas), "ja lyökää häntä" (Hämeen-Anttila)]

Laleh Bakhtiar, jonka hiljattainen käännös sai paljon julkisuutta, kääntää jakeen "go away from them" ("menkää pois heidän luotaan"). Muiden kääntäjien, sekä muslimien että toisuskoisten, yhteisymmärryksen valossa tätä voi olla vaikea perustella - kaikki nämä kääntäjät erehtyivät, mutta Bakhtiar käänsi sen oikein? Hän vaikuttimensa ovat kuitenkin ymmärrettävät, sillä tämä jae saa monet nykymuslimit nolostumaan. Asad esittää useita traditioita, joissa Muhammed "kielsi naisten lyömisen", ja päättelee, että naisen lyöminen on "juuri ja juuri sallittua ja sitä pitäisi mieluummin välttää."

Tämä näkemys ei valitettavasti kuitenkaan ole yleisesti hyväksytty.

Sheikh Syed Mahmud Allusi antaa kommentaarissaan Ruhul Ma'ani neljä syytä, jolloin mies voi lyödä vaimoaan: "jos hän kieltäytyy kaunistamasta itseään miestään varten", jos hän kieltäytyy seksistä kun mies sitä pyytää, jos hän kieltäytyy rukoilemasta tai suorittamasta puhdistautumisrituaaleja, ja "jos hän poistuu talosta ilman pätevää syytä."

Muhammedin esimerkki asettaa normin muslimeille, koska hän on "erinomainen esikuva" (Koraani 33:21) - ja Aisha kertoo, että Muhammed löi häntä. Kun Muhammed kerran meni ulos keskellä yötä  luullen Aishan nukkuvan, Aisha seurasi häntä salaa. Muhammed huomasi hänet ja, kuten Aisha kertoo: "Hän löi minua rintaan ja se otti kipeää, ja sitten hän sanoi: Luulitko että Allah ja Hänen Lähettiläänsä kohtelisi sinua epäreilusti?" (shahih Muslim 2127)

Vaimon lyömistä esiintyy kaikissa kulttuureissa, mutta ainoastaan islamissa sillä on jumalallinen oikeutus.

Amnesty International raportoi, että "Pakistanin lääketieteellisen yliopiston mukaan yli 90% naimisissa olevista naisista kertoo tulleensa potkituksi, läimäytetyksi, hakatuksi tai seksuaalisesti hyväksikäytetyksi kun aviomiehet olivat tyytymättömiä heidän ruuanlaittoonsa tai siivoamiseensa, tai kun vaimo oli 'epäonnistunut' lapsen saannissa tai oli synnyttänyt tytön pojan sijaan."

Aisha itse sanoi: "En ole nähnyt kenenkään naisen kärsivän niin kuin uskovien naisten." (Bukhari 7.72.715)

Lihavointi minun.

Lihavoimani kohta on mielestäni tärkeä, koska se kertoo konkreettisesti, millaisessa asemassa moni musliminainen kotonaan elää. On selvää, että tästä ei julkisuudessa käydä asiallista keskustelua. Kulttuuristen tapojen kritiikki on tiettyjen piirien mukaan rasismiin verrattavissa. Jo se lamauttaa keskustelun. Yksinkertaisesti ei tahdota myöntää, että islamin tai edes sen arvovaltainen tulkinta voisi olla tämän kunniaväkivallan lähtökohta puhumattakaan, että selitys on todennäköinen.

Myös kristillisessä perinteessä on naiselle osoitettu alistettu rooli perheessä ja yhteiskunnassa.
Raamatussa todetaan Ef 5:22: (ks. myös esim. Kol 3:18; 1. Piet 3:1, 3,7)

Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, 23 sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. 24 Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.

Suurimpana erona Koraaniin on, ettei lyömistä mainita. Tästä on syytä jatkaa keskustelua. Vaikka olen Bordercolliden muutamista mielipiteistä eri mieltä, hänen puheenvuoronsa antoi minulle ajattelemisen aihetta, johon palaan.

[Jorma M.]

Voitaisiinko hieman syyllistää myös sellaisia suomalaisia naisia jotka Suomessa valitsemalla valitsevat mokkamunan?

Ellei valitsisi, voitaisiin osa ns. kunniaväkivallasta välttää kokonaan.

[Bordercollide]

duc

Uskonnollisia opuksia tulee lukea ihmisen tuotoksina. Ne ovat alusta loppuun asti ihmisten kirjoittamia. Jokainen niissä oleva sääntö ja ohje on ihmisen omasta mielenmaisemasta lähtöisin. Jumalakuva joka niistä ilmenee on ihmisen oma käsitys siitä millainen Jumala on ja mitä Jumala haluaa.

Sitä, että uskonnollisten ihmisten käsitys heidän pyhien kirjoitustensa "Jumalallisuudesta" (eli siitä että ne ovat Jumalallisia ilmoituksia eivätkä ihmisen käsialaa) käytetään tekosyynä jonka perusteella yritetään välttää peiliin katsominen ihmisinä. Se, että lähes kaikissa uskonnollisissa pyhissä kirjoituksissa naisen asema on huonompi kuin miehen kertoo jotakin perustavanlaatuista ihmisestä itsestään. Se tekosyy, että fundamentalistiuskovaiset olivat he keitä tahansa, vain "seuraavat uskonnnollisten sääntöjensä ja johtajiensa ohjeita" on takaprotti jota käytetään vastuun ja syyllisyyden pakoiluun.

[Alaric]

Tosin esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto arvioi jo vuonna 2011 tuhansien maahanmuuttajatyttöjen elävän Suomessa fyysisen tai henkisen väkivallan alistamina.

"Tilanteen huolellinen selvittäminen on korostetusti yhteiskunnallinenkin intressi, jotta voisimme estää kulttuurin siirtymisen Suomeen", Risikko sanoo.

Paula hei, se kulttuuri on siirtynyt jo aikaa sitten Suomeen, porskuttaa mukavasti eteenpäin ja kasvaa jatkuvasti.

Turha enää on miettiä mitään kevyitä ehkäisykeinoja. Häpeäväkivaltaa harjoittavia yhteisöjä ei kiinnosta mitkään "yhteiskunnan antamat signaalit", kun on kyse kuitenkin ikivanhoista (idioottimaisista) perinteistä ja tavoista.

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005323624.html?share=7f9e4f7c26aa5c992693b1746687b7d5 (12.8.2017)

Espoolainen Eva kamppaili irti väkivaltaisesta avioliitosta – Sisäministeri Risikko: "Rikos on aina rikos, eikä väkivaltaa voi perustella millään"

HS kertoi lauantaina espoolaisesta Evasta, joka erosi väkivaltaisesta miehestään. Sisäministeri Paula Risikon mukaan sisartaan pahoinpidelleen miehen karkotuspäätös on selvä signaali siitä, ettei kunniaan liittyvää väkivaltaa hyväksytä Suomessa.

Väkivalta ei ole missään muodossa hyväksyttävää Suomessa, eikä sitä voi perustella kulttuurilla tai millään muullakaan. Sisäministeri Paula Risikko (kok) painottaa joka sanaansa arvioidessaan lauantaina HS:ssa taas esiin tullutta väkivallan muotoa, kunniaan liittyvää väkivaltaa.

Tällä kertaa tarinansa väkivaltaisesta aviomiehestä on avannut espoolainen Eva, joka saapui Irakista vuonna 2014 ja sai turvapaikan Suomesta.

"Rikos on aina rikos. Nyt meillä on myös oikeuskäytäntöä, joka antaa tähän liittyville yhteisöille signaalin, ettei kunniaan liittyvää väkivaltaa hyväksytä Suomessa", Risikko sanoo.

Kunniaan liittyvä väkivalta voi tarkoittaa perheen tai suvun jäsenten vapauden rajoittamista. Pahimmillaan se voi olla jatkuvaa pahoinpitelyä tai jopa uhrin tappamista tai sillä uhkailua. Useimmin uhrit ovat naisia ja tyttöjä.

Sisäministeri Risikko viittaa tuoreeseen oikeusprosessiin, jossa Korkein hallinto-oikeus otti tiukan kannan kunniaan liittyvään väkivaltaan.

Tapauksessa irakilainen nuori mies päätettiin karkottaa Suomesta sen jälkeen, kun Helsingin hovioikeus oli viime vuonna tuominnut miehen ehdolliseen vankeuteen sisarensa pahoinpitelystä.

Karkotuspäätökseen riitti väkivaltaisuus, vaikka sisaren kunniamurhan valmistelusta ei saatu riittävää näyttöä.

"Tämä on selvä osoitus siitä, ettei tätäkään väkivaltaa hyväksytä meillä", Risikko painottaa.

Vaikeinta poliisille ja muille viranomaisille on tunnistaa tilanteet nimenomaan kunniaan liittyväksi väkivallaksi. Koko yhteiskunnassa tarvitaan Risikon mukaan helposti lähestyttävää viranomaisten ja erityisesti maahanmuuttajien kanssa toimivien järjestöjen verkostoa.

"Poliisin ja sisäministeriön näkökulmasta vasta kärjistyneimmät tilanteet tulevat tietoon. Kun poliisipartio menee kotiin hälytyskeikalle, tilannetta ei aina välttämättä heti tunnisteta", Risikko sanoo.

Kyse on usein kulttuuriin liittyvistä erityispiirteistä. Vahtiminen ja alistaminen juontavat usein siitä, että perinteisen kulttuurin ja suomalaisen ajattelun arvot törmäävät ja useimmiten miehet ajattelevat länsimaisen käytöksen olevan sopimatonta suvun kunnialle.

"Kun lähtökulttuuri on perhekeskeinen, ero muuhun lähisuhdeväkivaltaan on, että uhri joutuu valitsemaan joko väkivallan jatkumisen tai perheyhteyden katkeamisen välillä", Risikko sanoo.

Espoolaisen Evan mukaan aviomies uhkasi tappaa hänet, jos Eva olisi kertonut pahoinpitelyistä kodin ulkopuolella. Vaikka kunniaan liittyvä väkivalta on tunnistettu esimerkiksi Ihmisoikeusliiton viimevuotisessa selvityksessä, tämän väkivallan muodon yleisyydestä ei ole tarkkoja arvioita.

Tosin esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto arvioi jo vuonna 2011 tuhansien maahanmuuttajatyttöjen elävän Suomessa fyysisen tai henkisen väkivallan alistamina.

"Tilanteen huolellinen selvittäminen on korostetusti yhteiskunnallinenkin intressi, jotta voisimme estää kulttuurin siirtymisen Suomeen", Risikko sanoo.

Vaikeudesta puuttua henkiseen tai fyysiseen pahoinpitelyyn kertoo myös ylimmän valtiovallan hapuilu asiassa.

Vielä vuonna 2011 tuolloin maahanmuuttoministerinä toiminut Astrid Thors (r) sanoi HS:lle, ettei viranomaisten kouluttaminen kiinnostanut sisäisestä turvallisuudesta vastaavia ministereitä.

Kouluissa, sosiaaliviranomaisilla, terveydenhuollossa ja poliisilla ei ollut yhtenäistä ohjeistusta, koska se ei Thorsin mukaan tuolloin ollut ministeriöiden asialistalla "edes kakkosena".

Nyt yhtenäistä ohjeistusta on tehty, ja poliisi on Risikon mukaan mukana esimerkiksi Ihmisoikeusliiton verkostossa.

Suomi on vuodesta 2015 asti ollut myös mukana Euroopan neuvoston Istanbulin sopimuksessa, joka velvoittaa torjumaan naisiin ja perheisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

"Tietoisuutta kunniaan liittyvästä väkivallasta ja sen moitittavuudesta pitää yhä lisätä, jotta yhä useampi uhri ilmoittaisi siitä. Se on viranomaisten velvollisuus", Risikko sanoo.

Nykyisessä esitutkintalaissa on velvollisuus selvittää, onko väkivallan uhrilla tarvetta erityiseen suojeluun. Kuten muutkin viranomaiset, myös poliisi korostaa Risikon mukaan sitä, että kunniaan liittyvän väkivallan uhrin ja viranomaisten välinen luottamus on tärkeä ja syntyy vähitellen.

Yksi olennainen osapuoli on koulu. Aiempina vuosina esimerkiksi alaikäisiin liittyvän vaitiolovelvollisuuden on arvioitu estävän opettajien ja rehtoreiden puuttumista mahdollisiin väkivaltaepäilyihin.

Nyt sisäministeri Risikko päinvastoin kannustaa myös koulujen henkilökuntaa puuttumaan epäilyihin.

"Koulut ja esimerkiksi järjestötoimijat ovat matalan kynnyksen palveluita, joille pelon alla elävä uhri on voinut jo kertoa jotain tilanteestaan", Risikko sanoo.

Hän kertoo tavanneensa kesällä rehtoreita, jotka haluavat olla mukana turvaverkon kehittämisessä. "Mutta usein kouluja ei kutsuta mukaan, rehtorit kertoivat."

[Sator Arepo]

Paula hei, se kulttuuri on siirtynyt jo aikaa sitten Suomeen, porskuttaa mukavasti eteenpäin ja kasvaa jatkuvasti.

Turha enää on miettiä mitään kevyitä ehkäisykeinoja. Häpeäväkivaltaa harjoittavia yhteisöjä ei kiinnosta mitkään "yhteiskunnan antamat signaalit", kun on kyse kuitenkin ikivanhoista (idioottimaisista) perinteistä ja tavoista.

Pohdin tuossa jonkin aikaa sitten muodikasta käsitettä "monikulttuuri lain rajoissa", ja sen ongelmia. Periaatteellinen ongelma on, ettei laki ole kulttuurista riippumaton käsite, vaan se on varsin pitkälti maan kulttuuria imperatiiveiksi muotoiltuna. Tuo käsite siis tarkoittaisi osapuilteen, että Suomessa mitään kulttuuria ei aseteta toista arvokkaampaan asemaan ja kaikilla on vapaus toteuttaa omaa kulttuuriaan tasavertaisesti, kunhan kaikki oleelliset jutut hoidetaan suomalaiseen tapaan, rangaistusten uhalla. Eli siis täysi oksymoroni.

Joskus ristiriitaisetkin käsitteet voivat silti toimia käytännössä. Se tosin vaatisi sitä, että maahanmuuttaja kunnioittaa suomalaista kulttuuria syystä tai toisesta siinä määrin, että on valmis antamaan periksi noissa oleellisissa jutuissa. Joidenkin kohdalla tämä voikin pitää paikkansa, mutta varsinaiset usein pitävät kulttuuriamme neitimäisenä, pehmeänä ja dekadenttina. Vähän niin kuin stereotyyppinen suomalaiskäsitys ruotsalaisista, paitsi että potenssiin viisi vedettynä. Asiaa ei yhtään auta se, että jauhamme monikulttuurista ja kaikkien kulttuurien tasavertaisuudesta Suomessa. Toinen vaihtoehto olisi tietysti rangaistusten pelko, mutta nykykäytännöt lähinnä naurattavat tuota porukkaa.

Ei siis tosiaan kannata olettaa, että pystyisimme tekemään tälle asialle paljoakaan. Toki voimme pitää parhaamme mukaan huolta siitä, että ne naiset, jotka ovat valmiita panemaan välinsä poikki miestensä kanssa, pystyvät sen tekemään. On sekin tietysti parempi kuin ei mitään. He ovat kuitenkin poikkeustapauksia, ja yhteisöjen muuttuessa isommiksi ja sulkeutuneemmiksi, heistä tulee marginaalia. Vielä Suomessa ei taida olla organisoitunutta karanneiden naisten metsästämistä, kuten Briteissä jo vuonna 1998, mutta eiköhän tuollaistakin värinää tänne ennen pitkää järjesty.

[duc]

Lupasin palata tähän keskusteluun. Ehdin edellisessä puheenvuorossani esittää vain lähtokohtia, miten muslimimies perustelee perheväkivaltaa. Nämä uskonnolliset tekstit, vaikka ne näkisi pelkästään inhimillisinä, mitä Koraani ei muslimin mielestä ole ollenkaan, ovat oikean moraalin/toiminnan ohje, varsinkin ortopraksisuutta korostavissa uskonnoissa kuten islamissa mutta myös kristinuskossa. Niihin vedotaan, niitä selitetään ja tulkitaan. Ne ovat auktoriteetti jokaiselle ko. uskonnon jäsenelle, on niiden inhimillinen luonne myönnetty asia tai ei.

Jumalakuvia on tekstin tasolla ja tulkitsijan tasolla. Esim. Koraanissa on useita jumalakuvia, kuten Raamatussakin. Varhaisimmat suurat antavat lempeämmän jumalakuvan kuin myöhäisemmät suurat. Muslimioppineet ovat ratkaisseet tämän ristiriidan nk. kumoamisen opin kautta: myöhäisemmät suurat kumoavat varhaisemmat. Kirkkoisät taasen pyrkivät harmonisoimaan jännitteet esim. kanonisten evankeliumien välillä. Jokainen uskonoppinut ja teologi on muodostanut oman jumalakuvansa. Ateistillakin lienee jumalakuva, johon ei usko.

Kun katsomme peiliin, näemme ihmisen, mutta kenelle tuo ihminen on viime kädessä vastuussa ja ketä kohtaan syyllinen? Uskonnollinen ihminen kokee yleensä olevansa vastuussa ainakin yliluonnolliselle taholle, josta nuo uskonnolliset tekstit kertovat. Valtion oikeislaitos huolehtii muista vastuista.

Miksi puuttua muisliminaisten kokemaan väkivaltaan siinä missä muidenkin väkivallan uhrien kärsimyksiin? Kaikkien tulisi olla yhdenvertaisia Suomen rikoslain edessä riippumatta kulttuurista. Moni musliminainen ei tiedä, että perheväkivalta on rikos eri tasolla Suomen laissa kuin sharia-laissa. Moni ei uskalla puhua siitä, siinä missä ei uskalla suomalainenkaan nainen. Bordercollide toi hyvin esiin, että uhria syyllistetään kulttuurista riippumatta, mutta suomalainen kulttuuri mielestäni syyllistää tekijää enemmän kuin moni muslimikulttuuri, koska Koraani antaa synnynpäästön vaimoa lyövälle miehelle huomattavasti selkeämmin kuin Raamattu, jossa asiasta ei selkeästi mainita mitään, puhumattakaan Suomen laista. Mies lyödessään naista pitänee kulttuurista riippumatta naista vaikeana luonteena, raivostuttavana jne., mutta naisten syyllistämistä kokemastaan väkivallasta ei pidä hyväksyä eikä vähätellä.

Oli yhteiskunta mikä tahansa, miesten väkivaltaan suhtaudutaan kuin luonnonilmiöön. Väkivaltainen mies on kasvoton taustalla oleva tapetti joka vain ON. Miehen katsotaan vain reagoivan siihen mitä nainen tekee. Miehen ei nähdä olevan aktiivinen itsenäisiä valintoja tekevä vastuullinen aikuinen ihminen. Mies on kuin aivoton alkeellisten viettiensä armoilla heittelehtivä perverssi villieläin, jolta ei voi edes odottaa itsekontrollia. Kaikki mitä mies tekee on naisen vastuulla ja naisen syytä. - - Miehiltä ei VAADITA mitään. Kuten muuttumista. Heitä ei SYYTETÄ mistään. Kaikki perustuu vain kauhisteluun ja naisten kohtalon parkuun.

Lihavointi minun. Osaa nainenkin syyttää miestä siinä missä Hamsteri naista. Se laittoi minut miettimään, että keskinäisessä kunnioituksessamme on vielä parannettavaa puolin ja toisin, mutta toisaalta on hyvä, että Bordercollide kirjoitti näin. Pidin siitä tällä kertaa.

Koen, että kulttuurini ja yhteiskuntani syyllistää minua, valkoista miestä, monista vääryyksistä, joita edeltävät miessukupolvet ovat tehneet ja vaatii kohtelemaan kulttuurini ja yhteiskuntani naista hyvin. Silti moni suomalainen mies kohtelee naista/vaimoaan väkivaltaisesti, ja ansaitsee siitä häpeän, syyllisyyden ja oikeuden tuomion siinä missä muidenkin kulttuurien rikolliset. Toivon, että keskustelu aiheesta jatkuu.

[Mehud]

"Karhuvaaran mukaan uhria ei kannata painostaa kertomaan tilanteestaan.

"Painostaminen olisi samanlaista henkistä väkivaltaa kuin se, mistä uhri on saanut kärsiä."


Ehkäpä totuuden tietäminen horjuttaisi "auttajan" ideologiaa ja siksi ei painostetakysytä, että miten menee.

On ideologisesti helpompaa harjata roskat maton alle, kuin poistaa ne. Monet näiden riistettyjen naisten avustajista ovat kieroutuneita henkisesti ja riippuvaisia näiden riistävien miesten suosiosta!

[duc]

Minua harmittaa niiden kohtalo, jotka sukupuolesta ja kulttuurista riippumatta joutuvat elämään pelossa. Elämä on usein epäoikeudenmukaista. Vääryyttä tapahtuu, mutta siitä täytyy puhua tarvitsematta pelätä. Kunnioitan niitä, jotka uskaltavat uhkailuista huolimatta puhua suunsa puhtaaksi. Vääryys ei ehkä koskaan korjaannu ja syyllinen saa ansaitsemaansa rangaistusta.

Tässä maassa ja kulttuurissa on tarpeeksi vaikeuksia miesten ja naisten välillä. Matut tuovat mukanaan ongelmia, joita on huomattavasti vaikeampi ratkaista, kun pitäisi ymmärtää vierasta kulttuuria ja uskontoa. Jos vielä kieltäydytään tarkastelemasta kriittisesti ja rehellisesti noita ilmiöitä, on varmaa, että yhteiskunnan koheesio murenee.

[Bordercollide]

Miksi puuttua muisliminaisten kokemaan väkivaltaan siinä missä muidenkin väkivallan uhrien kärsimyksiin? Kaikkien tulisi olla yhdenvertaisia Suomen rikoslain edessä riippumatta kulttuurista.

Kukaan ei kai ole ehdottanut ettei musliminaisten kokemaan väkivaltaan pitäisi puuttua. Kysymys kuuluu miksi kunniaväkivallan tai muun vieraan kulttuurin perinteistä tulevan väkivallan uhri pitäisi Suomen lainsäädännössä laittaa erityisasemaan? Jos kaikkien tulee olla yhdenvertaisia lain edessä erillistä lainsäädäntöä ei pidä tehdä koskien pakkoavioliittoja, kunniaväkivaltaa, lasten sukupuolielinten silpomista yms. varten koska juuri se laittaisi väkivallan uhrit epätasa- arvoiseen asemaan Suomen lain edessä. Nämä kaikki väkivaltaperinteet ovat koko ajan rikoksia Suomen lainsäädännössä.

Olen Risikon kanssa samaa mieltä, että väkivalta on aina väkivaltaa, ja rikos on aina rikos riippumatta motiivista.