Isänmaallisen metsäpolitiikan hahmottelua

[turha jätkä]

Annoin noin juhlavan otsikon hämätäkseni modeja, ehkä tämä viherpiiperrys saa sen takia säilyä pajan puolella.

Eli hahmottelemme seuraavassa, millaista metsäpolitiikkaa uusi puolue voisi ajaa. Lähtökohdat ajatusleikille ovat seuraavat:

1. Paperin kysynnän väheneminen automaattisesti kutistaa suomalaista metsäsektoria.
2. Turismin, siis myös luontomatkailun, työllistävä vaikutus kasvaa koko ajan.
3. Ympäristöarvot ja metsien virkistyskäyttö ovat nekin aina vain suuremmassa huudossa.

Metsähallituksen asema liikelaitoksena lopetetaan, siltä poistetaan tulostavoitteet. Metsähallituksen keskeiseksi tehtäväksi jää metsien suojelu + turismin edistäminen. Metsähallitus voi edelleen tuottaa voittoa, aivan kaikkia valtion metsiä ei tarvitse jättää metsätalouden ulkopuolelle. Metsähallituksen toimiminen mökin vuokraajana sen sijaan on astetta ongelmallisempaa, sillä kyseinen toiminta voi olla yksityisten yrittäjien kannalta epäreilua.

Puun kysynnän väheneminen on tehnyt yksityismetsänomistajien aseman ongelmalliseksi, hinnat ovat laskeneet roimasti. Metsähallituksen toimittaman puun väheminen markkinoilla parantaisi yksityisten asemaa. Kun tarjontaa on vähemmän, nousee raaka-aineen hinta. Metsähallituksen aseman muuttamista pitääkin siis markkinoida sekä luontoarvoilla, että myös tuolla kysyntä -aspektilla.

Hyvin tärkeää on myös mainostaa sitä, että valtion omistamien maiden suojelun lisääminen vähentää painetta yksityisten maiden suojeluun. Lisäksi ympäristöhallinnossa on tapahduttava asenteenmuutosta, suojelu on ollut aivan liikaa ylhäältä pakotettua virkamiesperseilyä. Paremmalla asenteella olisi monelta kiistalta vältytty. Edelleen tulee lisätä vapaaehtoista suojelua. Nykymalli, jossa tyypit saavat rahaa metsiensä suojelusta, on oikein jees.

Aivan äärimmäisen tärkeää on vastustaa demarien ehdotuksia metsäverotuksen muuttamisesta. Nykyinen myyntivero on hyvä. Kun metsän omistamisesta ei joudu maksamaan vuosittaista maksua, antaa se omistajille mahdollisuuden jättää metsät rauhaan, vaikka varsinaista korvausta ei tulisi. Tästä hyötyvät myös ne omistajat, jotka haluavat myydä metsää: Kun tarjontaa on vähemmän, on oma asema markkinoilla parempi.

Hyvään metsäpolitiikkaan kuuluu myös puun jalostusasteen nostaminen, on järkevää politiikkaa edistää esim. kotimaista huonekaluteollisuutta. Sellupuun kysynnän jatkuva väistämätön väheneminen edellyttää myös puun energiakäytön kehittämistä entisestään. Tällainen hajautetun energiantuotannon lisääminen on sitäpaitsi hyvin järkevää myös kansallisen turvallisuuden kannalta.

Lopuksi vielä tarkemmin metsähallituksen roolista turismin edistäjänä. Eli vaikka metsähallitus ei tekisi itse hirveästi mökkibisnestä, voi se silti välillisesti merkittävästi edistää turismia, ja tuottaa näin vero-euroja. Pelkästään se, että jotain aluetta ei hakata, voi olla turismin kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tästä syystähän esim. Lapissa ainakin yhdessä paikassa yrittäjät maksavat metsähallitukselle siitä, että se ei hakkaa tiettyjä alueita. Toisin paikoin voi olla perusteltua pitää vaikkapa nuotiopaikkoja yllä. Totta, se maksaa rahaa, mutta toisaalta se A) työllistää B) hyödyttää aluetta hyödyntäviä turistiyrittäjiä ja C) lisää kansalaisten virkistysmahdollisuuksia.

Viimeisenä, eikä suinkaan vähäisimpänä, pitää lisäksi huomioida metsästäjät. Metsähallituksen maiden lisääntynyt suojelu ei saa ainakaan merkittävässä määrin olla pois metsästyksestä. Ehkä jotkin alueet voidaan kokonaan rauhoittaa, mutta pääsääntöisesti valtion mailla saisi edelleen metsästää.

Väitänpä nyt, että tuossa on vähän erinomainen kokonaispaketti, jolla oikein markkinoituna kosiskellaan isoa osaa kansasta. Ollaan samaan aikaan puunhalaajien, metsänomistajien, metsästäjien, yrittäjien ja ties kenen asialla! Kumarretaan kaikille, eikä näytetä pyllyä kenellekään, uskomaton win-win -skenaario.

[parkkuurauta]

Ainakin tällaista metsäpolitiikkaa tulisi vastustaa:

Käsittelyssä oleva lakiesitys rajoittaisi selvästi maanomistajien oikeutta päättää itse, miten hoitaa metsäänsä. MTK ja metsäalan järjestöt vastustavat kiivaasti maa- ja metsätalousministeriön lakiesitystä.

Kesän aikana lausuntokierroksella ollut metsälain uudistus lisäisi tuntuvasti metsien hoitoon liittyvää valvontaa ja byrokratiaa. Käytettävissä olevat maanmuokkaustavat aiotaan kirjata lakiin sen sijaan, että maanomistaja päättaisi asiasta itse, kuten nykyään.

Kevällä metsänomistajia kuohutti ministeriön ehdotus, jonka mukaan hakkuiden jälkeen maanomistajat olisi pakotettu muokkaamaan voimaperäisesti maaperä uutta taimikkoa varten. Vastalausemyrskyn jälkeen ehdotus vedettiin takaisin, mutta nyt ministeriö pyrkii edistämään maanmuokkausta asettamalla taimikon kasvattamiselle määräaikoja.

Ministeriön ehdotus johtaa tiukempaan kontrolliin kuin koskaan Suomessa on nähty, ja lukitsee maanomistajien vaihtoehdot kaikkein vanhanaikaisimpaan metsänhoitoon.  

http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2009/08/lakiesitys_vaatii_maanomistajilta_tehometsataloutta_958651.html

Tässä olisi Muutos 2011 liikkeelle sarkaa.
Sinänsä ihmetyttää tällaiset lakiesitykset, kun vihreät ja kepu ovat hallituksessa.
Tai ainakin ennen olisi ihmetyttänyt...

[requiem]

Kuulostaa tuo virkamiesten suunnitelma juuri siltä perinteiseltä idiotialta, mitä virastoista on tapana suoltaa. Miksi metsien hoitoon liittyvää valvontaa ja byrokratiaa pitäisi lisätä? On tainnut virkamiehille taas välähtää tapa synnyttää "työpaikkoja". Miksi maanomistajan valtaa omistamaansa maahan halutaan kaventaa? Maanomistaja kasvattaa metsää myydäkseen puutaa eteenpäin sitä haluavalle yritykselle, maanomistajan ei ole tarkoitus toimia puuteollisuuden raaka-aineen pakkotuottajana.

Jos johonkin palaa käpy vielä pahemmin kuin poliitikkojen tekosiin, niin ne ovat nämä virkamiesten tekoset ja suunnitelmat

Mutta kyllä osalle vapautuvasta metsäkapasiteetista keksitään toinen käyttökohde - energia. Metsähallitus voisi kyllä rukata toimintaa vähemmän tuottavaan suuntaan, mutta toisaalta kyseisen puljun hakkuut koskevat vuodessa n. 2% talousmetsien pinta-alasta ja puun toimituksista tämä tarkoittaa 6%-8%.

Kuitupuu ja risukot kelpaavat energiaksi

[Tooheys]

Mielenkiintoinen ketju. Olen jo jonkin aikaa miettinyt maa- ja metsäohjelman luomista uudelle puolueelle Homman jäsenten keskustelujen myötä, aivan kuten laadittiin puolueohjelma. Tämä lisäisi osaltaan demokratiaa ja auttaisi varmasti puolueen ehdokkaita tulevissa vaaliväittelyissä. Lisäksi edes jonkinasteinen asiantuntemus alalta kuin alalta vaikeuttaisi ehdokkaiden leimaamista yhden asian ajajiksi, eli mielestäni täällä olisi hyvä keskustella politiikasta laajemminkin, koska kirjottajissa on monen alan asiantuntijoita jotka ovat tietoisia nykyisistä ongelmista ja ihmisten toiveista.

1. Paperin kysynnän väheneminen automaattisesti kutistaa suomalaista metsäsektoria.
2. Turismin, siis myös luontomatkailun, työllistävä vaikutus kasvaa koko ajan.
3. Ympäristöarvot ja metsien virkistyskäyttö ovat nekin aina vain suuremmassa huudossa.

Vaikka turismi ja matkailu, sekä sitä myötä ympäristarvot, ovat nousussa, tulisi fokus pitää silti tiukasti puunkasvatuksessa. Puu on yhä edelleen mainio rakennusaine ja pieniläpimittaisesta puusta saadaan energiaa. Energiapuulla on mielestäni erittäin hyvät edellytykset toimia pienenevän paperintuotannon korvaajina. Noin megawatin kokoiset hakkeella lämpiävät lämpövoimalat olisivat kustannustehokkaita ja runsaasti työllistäviä laitoksia, joiden rakentamista tulisi tukea jopa verovaroin. Tuotetun lämmön kustannustaso on lähes samaa luokkaa öljyn kanssa, joten ihmettelen toiminnassa olevien hakevoimaloiden vähyyttä. Joka tapauksessa hallituksen pitäisi perehtyä asiaan nykyistä paremmin.

Metsähallituksen asema liikelaitoksena lopetetaan, siltä poistetaan tulostavoitteet. Metsähallituksen keskeiseksi tehtäväksi jää metsien suojelu + turismin edistäminen. Metsähallitus voi edelleen tuottaa voittoa, aivan kaikkia valtion metsiä ei tarvitse jättää metsätalouden ulkopuolelle. Metsähallituksen toimiminen mökin vuokraajana sen sijaan on astetta ongelmallisempaa, sillä kyseinen toiminta voi olla yksityisten yrittäjien kannalta epäreilua.

Kannatan metsähallituksen pitämistä liikelaitoksena, tosin hieman eri painotuksin kuin nykyään. On todella valitettavaa kuulla metsähallituksen hakkaavan lapissa pinta-alaltaan pieniä aarnimetsälöitä paikallisten rajusta vastustuksesta huolimatta, eli hakkuiden suunnittelussa pitäisi kunnella paikallisia asukkaita. Metsähallituksen alaisuudessa toimii myös Villi Pohjola niminen turismiin erikoistunut yritys, jonka kautta sadattuhannet ihmiset käyvät valtion mailla metsästämässä, kalastamassa, vaeltamassa yms. Tämä on hyvin toimiva kokonaisuus, enkä kannata sen yksityistämistä. Lisäksi ainakin osa nykyisestä organisaatiosta tarvittaisiin lupamyyntiin ja valvontaan.

Puun kysynnän väheneminen on tehnyt yksityismetsänomistajien aseman ongelmalliseksi, hinnat ovat laskeneet roimasti. Metsähallituksen toimittaman puun väheminen markkinoilla parantaisi yksityisten asemaa. Kun tarjontaa on vähemmän, nousee raaka-aineen hinta. Metsähallituksen aseman muuttamista pitääkin siis markkinoida sekä luontoarvoilla, että myös tuolla kysyntä -aspektilla.

En näe metsänomistajien asemaa mitenkään huonona. Nousu- ja laskukausia on tullut ja mennyt, metsänomistaminen sen sijaan on pitkäjänteistä puuhaa. Sahatavaran, sellun ja paperin markkinat, niin raaka-aineen kuin lopputuotteen osalta, ovat kansainväliset, joten valtion pidättäytyminen puunmyynnistä ei aiheuta suurta muutosta puun hintaan tässä markkinatilanteessa. Kuitupuuta tuodaan nytkin Baltiasta ja Venäjältä, sekä tukkipuuta Ruotsista. Ongelmana on voimakkaasti laskenut kysyntä.

Hyvin tärkeää on myös mainostaa sitä, että valtion omistamien maiden suojelun lisääminen vähentää painetta yksityisten maiden suojeluun. Lisäksi ympäristöhallinnossa on tapahduttava asenteenmuutosta, suojelu on ollut aivan liikaa ylhäältä pakotettua virkamiesperseilyä. Paremmalla asenteella olisi monelta kiistalta vältytty. Edelleen tulee lisätä vapaaehtoista suojelua. Nykymalli, jossa tyypit saavat rahaa metsiensä suojelusta, on oikein jees.

Ministeriön epävirallinen mielipide on, että pakkosuojelun lisäämisestä ollaan luovuttu käytännössä kokonaan, joten lähes kaikki uudet suojelukohteet perustuvat vapaaehtoisuuteen. Vapaaehtoisen suojelun lisääminen on kannatettavaa, aivan kuten kirjoitit.

Aivan äärimmäisen tärkeää on vastustaa demarien ehdotuksia metsäverotuksen muuttamisesta. Nykyinen myyntivero on hyvä. Kun metsän omistamisesta ei joudu maksamaan vuosittaista maksua, antaa se omistajille mahdollisuuden jättää metsät rauhaan, vaikka varsinaista korvausta ei tulisi. Tästä hyötyvät myös ne omistajat, jotka haluavat myydä metsää: Kun tarjontaa on vähemmän, on oma asema markkinoilla parempi.

Hmm... Tämä asia ei ole aivan yksinkertainen, mutta mielestäni pinta-alaverotukseen tulisi palata. Joka tapauksessa virhe tehtiin myyntiveroon siirtymisen myötä, mutta vanhaan verotusmalliin palaaminen saattaisi aiheuttaa isoja ongelmia ainakin ylimenokaudella. Pinta-alaverotuksessa suojellut metsät voitaisiin jättää verotuksen ulkopuolelle ja metsiin voitaisiin tehdä jokin ikä-/kuutiomäärärajoitus, jonka jälkeen vero poistettaisiin uudistushakkuuseen asti. Muiden kuin päätehakkuuiässä olevien metsien hoitaminen ei ole kenenkään edun mukaista ja pinta-alavero toimisi hyvänä motivaattorina metsien hoitamiseen.

Hyvään metsäpolitiikkaan kuuluu myös puun jalostusasteen nostaminen, on järkevää politiikkaa edistää esim. kotimaista huonekaluteollisuutta. Sellupuun kysynnän jatkuva väistämätön väheneminen edellyttää myös puun energiakäytön kehittämistä entisestään. Tällainen hajautetun energiantuotannon lisääminen on sitäpaitsi hyvin järkevää myös kansallisen turvallisuuden kannalta.

On aivan käsittämätöntä kuinka vähän Suomessa on korkean asteen puunjalostusteollisuutta,  markkinointia ja innovaatioita puun käytön suhteen. Huonekalut, seosmateriaalit, erilaiset pintakäsittelyt rakennusmateriaaleille jne. Mielestäni mahdollisuuksia olisi vaikka millä mitalla.

Lopuksi vielä tarkemmin metsähallituksen roolista turismin edistäjänä. Eli vaikka metsähallitus ei tekisi itse hirveästi mökkibisnestä, voi se silti välillisesti merkittävästi edistää turismia, ja tuottaa näin vero-euroja. Pelkästään se, että jotain aluetta ei hakata, voi olla turismin kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tästä syystähän esim. Lapissa ainakin yhdessä paikassa yrittäjät maksavat metsähallitukselle siitä, että se ei hakkaa tiettyjä alueita. Toisin paikoin voi olla perusteltua pitää vaikkapa nuotiopaikkoja yllä. Totta, se maksaa rahaa, mutta toisaalta se A) työllistää B) hyödyttää aluetta hyödyntäviä turistiyrittäjiä ja C) lisää kansalaisten virkistysmahdollisuuksia.

Edellä käsiteltyä mökkibisnestä lukuunottamatta samaa mieltä. Tosin mielestäni yrittäjien ei todellakaan tarvitsisi maksaa metsähallitukselle jonkin alueen hakkaamatta jättämisestä, vaan metsä kuuluisi pitää pystyssä mikäli siinä on merkittäviä luontoarvoja, joihin lasken myös turistien kiinnostuksen metsää kohtaan.

Viimeisenä, eikä suinkaan vähäisimpänä, pitää lisäksi huomioida metsästäjät. Metsähallituksen maiden lisääntynyt suojelu ei saa ainakaan merkittävässä määrin olla pois metsästyksestä. Ehkä jotkin alueet voidaan kokonaan rauhoittaa, mutta pääsääntöisesti valtion mailla saisi edelleen metsästää.

Juuri näin. Monessa muussa maassa metsästys käsitetään osaksi luonnonsuojelua, aivan kuten se oikein toteutettuna onkin. Lisäksi metsästys on erittäin merkittävä osa suomalaista kulttuuria, jota lukuisat isännöimäni metsästysvieraat eri puolilta maapalloa ovat ihastelleet.

Väitänpä nyt, että tuossa on vähän erinomainen kokonaispaketti, jolla oikein markkinoituna kosiskellaan isoa osaa kansasta. Ollaan samaan aikaan puunhalaajien, metsänomistajien, metsästäjien, yrittäjien ja ties kenen asialla! Kumarretaan kaikille, eikä näytetä pyllyä kenellekään, uskomaton win-win -skenaario.

Osasta asioista oltiin eri mieltä, mutta on hienoa että tästäkin asiasta saadaan keskustelua aikaiseksi.

Lopuksi kaikkein tärkein asia metsänhoidosta, joka saattaa olla asiaan perehtymättömälle vaikea käsittää. Suojelun tulisi koskea vanhoja metsiä, joissa on merkittäviä luontoarvoja. Hyvin hoidettu metsä on ilo kaikille osapuolille, niin hmisille kuin eläimillekin. Eläimet. marjat, sienet ja ihmiset viihtyvät metsässä, joka on harvennettu oikea-aikaisesti, kun taas 0-60 -vuotias metsä, jossa ei ole tehty 20-vuoteen mitään hoitotoimenpiteitä on vastenmielisen näköistä, läpipääsemätöntä pusikkoa. Pinta-alaverotus olisi hyvä "keppi" metsänhoitotoimenpiteiden suorittamiseksi ja hyvinhoidetusta metsästä pitävät kaikki, eli kasvatushakkuut eivät todellakaan ole mikään huono asia, toisin kuin monet kuvittelevat. Lisäksi oikea-aikaisesti hoidetut hakkuut ovat edellytys metsän maksimaaliselle kasvulle, "kirves metsän kasvattaa"!

[parkkuurauta]

Pinta-alaverotus olisi hyvä "keppi" metsänhoitotoimenpiteiden suorittamiseksi ja hyvinhoidetusta metsästä pitävät kaikki, eli kasvatushakkuut eivät todellakaan ole mikään huono asia, toisin kuin monet kuvittelevat. Lisäksi oikea-aikaisesti hoidetut hakkuut ovat edellytys metsän maksimaaliselle kasvulle, "kirves metsän kasvattaa"!

En pidä pinta-alaverotukseen siirtymistä enää järkevänä nyky-yhteiskunnassa.
Myyntiverotuksen kautta on mahdollista vähentää menot kuten metsänhoidosta aiheutuneet kustannukset.

Mielestäni kepin sijasta tulisi tarjota porkkanaa. Esimerkiksi metsänhoitotöiden kustannukset pitäisi pystyä vähentämään kaksinkertaisena verotuksessa. Lisäksi nykyisestä kemeratukijärjestelmästä tulisi luopua kokonaan ja siirtyä verotukselliseen kannustinjärjestelmään. Lisäksi tulisi luopua kemerassa esiintyvistä runkoluku jne. rajoitteista esimerkiksi taimikonhoidon osalta (siis verotuksellisessa kannustinjärjestelmässä).

Nykyjärjestelmä on johtanut erittäin huonoon metsänhoitoon. Esimerkiksi taimikonperkaukset jäävät nykyisin pääsääntöisesti kokonaan tekemättä (perkaus on taimikon varhaishoitoa ennen varsinaista taimikonhoitoa). Luopumalla kemerasta ja poistamalla runkoluku/pituusrajoitteet verovähennysoikeudesta päästäisiin valtakunnan tasolla paljon parempiin tuloksiin kuin nykyisin.

e: samalla myös byrokratia/valvonnan tarve pienenisi ja antaisi metsänomistajalle entistä enemmän päätäntävaltaa/taloudellista liikkumavaraa metsänkasvatustavoissa.

Energiapuunkorjuu on ihan kannatettava asia paitsi, että harventamalla suoritettu korjuu tulee kalliimmaksi kuin megawateista maksettava hinta. Eli toiminta ei kannata ilman tukea. Syöttötariffit voisivat korjata tätä ongelmaa.  

[parkkuurauta]

Tietoa syöttötariffeista:

Uusiutuvan energian tuki

Maat, jotka käyttävät tariffeja, johtavat maailman tuulivoima-, aurinkokenno- (PV) ja biokaasumarkkinoita. Saksalaisessa järjestelmässä tuki kattaa kaikki uusiutuvat energiamuodot ja kuka tahansa voi investoida sen lisäämiseen. Esimerkiksi maanviljelijät asensivat Saksassa 300 MW aurinkokennoja 2006.

Teknillisen korkeakoulun professori Peter Lundin mukaan Saksassa syöttötariffi on nostanut sähkön hintaa 0,1 % ja uusien tutkimusten mukaan sähkönhinta laskee jatkossa. Saksan kokemusten mukaan jo 8 % tuulivoimamäärä laskee sähkölaskua. Tariffien ansiosta Saksassa on satoja uusia energiayrittäjiä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sy%C3%B6tt%C3%B6tariffi

Syöttötariffien myötä siirryttäisin korjuun tukemisesta energianTUOTANNON tukemiseen. Mikä olisi nykysyteemiä paljon järkevämpi keino tukea bioenergiaa ja toisi samalla KAIKEN poltettavan puun tuen piiriin.

Nykyinen kemerajärjestelmä (KEMERA=Kestävän Metsätalouden Rahoituslaki) on VARSINKIN energiapuun osalta erittäin huono. Elikkäs tukea saa ns. nuoren metsän hoito -kohteille joiden rajoitteena on 14 metrin valtapituus ja 16 cm rinnankorkeusläpimitta jäävään puustoon. Rahoituslaki aiheuttaa sen ettei energiapuuta kannata korjata kuin NMH tukikelpoisista kohteista.

e: Kaiken lisäksi NMH -tuki palkitsee huonosta metsänhoidosta. Ajallaan ja "oikein" hoidetusta metsästä energiapuuta ei kannata korjata (jos kuitupuun hinta on kilpailukykyinen). Syöttötariffien myötä energiapuu voisi muodostua kilpailukykyiseksi suhteessa kuitupuuhun (ja tätähän teollisuus ei halua). Samalla energiapuukohteidenkin korjuu järkevöityisi, koska ei koneellisesti ihan risukoitakaan kannata käsitellä, siellä raivaussaha/vesuri on edelleen kilpailukykyinen metsänhoitomuoto.

[turha jätkä]

Ministeriön ehdotus johtaa tiukempaan kontrolliin kuin koskaan Suomessa on nähty, ja lukitsee maanomistajien vaihtoehdot kaikkein vanhanaikaisimpaan metsänhoitoon.  

http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2009/08/lakiesitys_vaatii_maanomistajilta_tehometsataloutta_958651.html

Tässä olisi Muutos 2011 liikkeelle sarkaa.
Sinänsä ihmetyttää tällaiset lakiesitykset, kun vihreät ja kepu ovat hallituksessa.

Nähdäkseni tällainen ajattelu johtuu virheellisestä puupula -argumentista. Hallitushan oli vielä hetki sitten hemmetin huolissaan niistä Venäjän tulleista, pelättiin puun loppuvan. Nythän sitä pelkoa ei enää ole.

Miksi metsien hoitoon liittyvää valvontaa ja byrokratiaa pitäisi lisätä?

Syynä on pelko puiden loppumisesta. Siinä syy lyhyesti. Ja itseasiassa tuo pelko on tietyssä mielessä perusteltu. Kuten parkkuurauta selosti, esim. taimikonhoito on huonossa jamassa. On paljon alueita, joissa ei voi nähdä oikein mitään erityisiä luontoarvoja, eikä taloudellisia arvoja.

Ratkaisuksi esitetään sitten lisääntyvää valvontaa ja byrokratiaa, vaikka se porkkana voisi olla tehokkaampi. Edellä esitetty energiapuun korjaamisen tukeminen voisi olla yksi malli.

Lisäksi edes jonkinasteinen asiantuntemus alalta kuin alalta vaikeuttaisi ehdokkaiden leimaamista yhden asian ajajiksi, eli mielestäni täällä olisi hyvä keskustella politiikasta laajemminkin, koska kirjottajissa on monen alan asiantuntijoita jotka ovat tietoisia nykyisistä ongelmista ja ihmisten toiveista.

Täytyy heti kärkeen ilmoittaa, että olen lähinnä puunhalaamisen asiantuntija, mitään teoreettista koulutusta alalta ei ole. Sen sijaan metsätöihin jouduin kyllä jo 11 vuotiaana, mistä olen kovin ylpeä.

Vaikka turismi ja matkailu, sekä sitä myötä ympäristarvot, ovat nousussa, tulisi fokus pitää silti tiukasti puunkasvatuksessa.

Minun keskeisin argumenttini on se, että puunkasvatus ja ympäristöarvot ovat yhä enenevässä määrin sovitettavissa yhteen. Metsien suojelun lisääminen, johtuen paperin vähentyneestä kysynnästä ja turismin lisääntymisestä, ei ole enää kansantalouden suoneniskentää. Lisäksi lähellä sydäntäni on nimenomaan yksityismetsänomistajien asema. Siksi kannatan porkkanaa ja vapaaehtoisuutta, ja haluaisin muutenkin kohdistaa suojelutoimet erityisesti valtionmetsiin.

joten valtion pidättäytyminen puunmyynnistä ei aiheuta suurta muutosta puun hintaan tässä markkinatilanteessa.

Totta, ei suurta, mutta jotain kuitenkin. Suurempi merkitys sillä olisikin luontoarvojen kannalta. Mielestäni puun hinta on kuitenkin hyvä argumentti asiaa esiteltäessä, sillä varsinkin maaseudulla ympäristöarvoilla ratsastaminen ei ole suuressa huudossa. Jos valtionmetsien suojelun lisäämisen pystyy perustelemaan yksityismetsänomistajia hyödyttävänä asiana, voi se saada laajempaa kannatusta.

Muiden kuin päätehakkuuiässä olevien metsien hoitaminen ei ole kenenkään edun mukaista ja pinta-alavero toimisi hyvänä motivaattorina metsien hoitamiseen.

Tässä on juuri se, että käytetäänkö keppiä vai porkkanaa. Pinta-alavero on keppi, olisiko kuitenkin mahdollista löytää niitä porkkanoita?

Suojelun tulisi koskea vanhoja metsiä, joissa on merkittäviä luontoarvoja. Hyvin hoidettu metsä on ilo kaikille osapuolille, niin hmisille kuin eläimillekin. Eläimet. marjat, sienet ja ihmiset viihtyvät metsässä, joka on harvennettu oikea-aikaisesti, kun taas 0-60 -vuotias metsä, jossa ei ole tehty 20-vuoteen mitään hoitotoimenpiteitä on vastenmielisen näköistä, läpipääsemätöntä pusikkoa. Pinta-alaverotus olisi hyvä "keppi" metsänhoitotoimenpiteiden suorittamiseksi ja hyvinhoidetusta metsästä pitävät kaikki, eli kasvatushakkuut eivät todellakaan ole mikään huono asia, toisin kuin monet kuvittelevat. Lisäksi oikea-aikaisesti hoidetut hakkuut ovat edellytys metsän maksimaaliselle kasvulle, "kirves metsän kasvattaa"!

Ongelmahan tässä on se, että sitä vastenmielisen näköistä pusikkoakin tarvitaan. Sekin on arvokasta luonnon monimuotoisuuden kannalta, ja pitkällä tähtäimellä sekin muuttuu vanhaksi metsäksi. Luontoarvoja on kaikenlaisissa metsissä ja pusikoissa, sellaisissa rumissakin.

Miten siis voidaan yhdistää luontoarvot ja taloudelliset arvot? Yksinkertaistaen ilmaisten näin: Lisätään valtionmetsien, myös pusikkojen, suojelua, ja tehostetaan yksityismetsänhoitoa hyvillä porkkanoilla. Eli jos metsä on talousmetsää, niin sitten myös hoidetaan sitä taloudellisesti ja tehokkaasti.

[Atte Saarela]

Ainakin tällaista metsäpolitiikkaa tulisi vastustaa:

Käsittelyssä oleva lakiesitys rajoittaisi selvästi maanomistajien oikeutta päättää itse, miten hoitaa metsäänsä. MTK ja metsäalan järjestöt vastustavat kiivaasti maa- ja metsätalousministeriön lakiesitystä.

Kesän aikana lausuntokierroksella ollut metsälain uudistus lisäisi tuntuvasti metsien hoitoon liittyvää valvontaa ja byrokratiaa. Käytettävissä olevat maanmuokkaustavat aiotaan kirjata lakiin sen sijaan, että maanomistaja päättaisi asiasta itse, kuten nykyään.

Kevällä metsänomistajia kuohutti ministeriön ehdotus, jonka mukaan hakkuiden jälkeen maanomistajat olisi pakotettu muokkaamaan voimaperäisesti maaperä uutta taimikkoa varten. Vastalausemyrskyn jälkeen ehdotus vedettiin takaisin, mutta nyt ministeriö pyrkii edistämään maanmuokkausta asettamalla taimikon kasvattamiselle määräaikoja.

Ministeriön ehdotus johtaa tiukempaan kontrolliin kuin koskaan Suomessa on nähty, ja lukitsee maanomistajien vaihtoehdot kaikkein vanhanaikaisimpaan metsänhoitoon.  

http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2009/08/lakiesitys_vaatii_maanomistajilta_tehometsataloutta_958651.html

Tässä olisi Muutos 2011 liikkeelle sarkaa.
Sinänsä ihmetyttää tällaiset lakiesitykset, kun vihreät ja kepu ovat hallituksessa.
Tai ainakin ennen olisi ihmetyttänyt...

Olisiko taustalla pyrkimys estää eroosiota tms? Mielestäsi tälle olisi parempia tapoja?

[Martel]

On todella valitettavaa kuulla metsähallituksen hakkaavan lapissa pinta-alaltaan pieniä aarnimetsälöitä paikallisten rajusta vastustuksesta huolimatta, eli hakkuiden suunnittelussa pitäisi kunnella paikallisia asukkaita.

Ymmärtääkseni tilanne Pohjois-Lapissa on ollut päinvastainen. Paikallinen väestö on kannattanut hakkuita, koska se tuo rahaa. Vastustajat ovat olleet etelämpää.

Ongelmahan tässä on se, että sitä vastenmielisen näköistä pusikkoakin tarvitaan. Sekin on arvokasta luonnon monimuotoisuuden kannalta, ja pitkällä tähtäimellä sekin muuttuu vanhaksi metsäksi. Luontoarvoja on kaikenlaisissa metsissä ja pusikoissa, sellaisissa rumissakin.

Nimenomaan. Jos luonto jätetään "luonnolliseen tilaan", se näyttää tehometsätalouteen tottuneille silmille epäsiistiltä, aivan samalla tavalla kuin lukuisilla puolimyrkyllisillä lisäaineilla kiiltäväksi vahattu omena on alkanut miellyttää ihmisten silmää enemmän kuin luonnollinen, oikea omena. Luonnontilaisesta pusikosta löytyy huomattavasti suurempi eläinlajien kirjo kuin tehometsästä.

Tehometsätalous tuhoaa luontoa paljon laajemminkin. Esim. muistan alle kouluikäisenä nähneeni kaloja vanhempieni kotipaikan läheisessä pienessä ojassa. Niitä oli siihen aikaan kuulemma todella paljon. Nyt ei ole kaloja, eikä sen puoleen vettäkään. Syynä metsien ojitus. Kalat tuskin ovat ainoita otuksia, jotka ovat tämän takia kadonneet; ne ovat vain pieni osa ravintoketjua. Koko alueen ekosysteemi on vaurioitunut, ja samalla tavalla kaikkialla Suomessa.

Nyt kun paperiteollisuus on Suomessa uppoamassa, tilaisuus olisi palauttaa luonnon tasapaino (tarkemmin sanoen antaa luonnon itsensä palautua). Valitettavasti nuo lakikaavailut viittaavat siihen, että yhä hullumpaan suuntaan mennään. Suunnittelen ostavani metsää lähimmän viiden vuoden sisällä. En kylläkään Suomesta, vaan Virosta, jossa ei julkinen valta ei vielä ole ehtinyt kasvaa niihin mittasuhteisiin, että pakottaisi luonnon tuhoamiseen.

[Jouhiparta]

Suojelun osalta Suomessa on tarpeeksi suojelualueita Etelä-Suomea lukuunottamatta.

Luonnonsuojelussa paras keino olisi keskittyä säätämään suhteellisen väljät säännökset metsälainsäädäntöön siten että ojitus yms olisi edelleenkin kiellettyä paitsi poikkeustapauksissa ja karsimaan säädöksiä jotka pakottavat metsänomistajat toimimaan tietyllä tavalla.

Tulevaisuudessa öljyn todennäköisen loppumisen takia on Suomella suurien metsäalueiden ansiosta hyvä mahdollisuus selviytyä maailmanlaajuisessa energiakriisissä. Ydin- ja fuusiovoima ovat toki vaihtoehtoja puu- ja turve-energialle. Kerran suojeltua metsää tuntuu olevan nykyisin mahdotonta palauttaa takaisin talousmetsäkäyttöön.

Metsäpolitiikassa on myös perustuslaillinen ulottuvuutensa. Perustuslaissa on määrätty omaisuudensuojasta mutta yleiseen tarkoitukseen voidaan kuitenkin lunastaa maata käypää korvausta vastaan. Nykylainsäädännöllä voidaan käytännössä lunastaa lähes mitä hyvänsä maata ja metsää taajamien lähistöllä. Ei pelkästään teitä tai kunnan laitoksia varten vaan myös yhdyskuntarakentamista varten.

Vihdissä http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Sotainvalidien+kotitalot+j%C3%A4%C3%A4v%C3%A4t+Vihtiin+nousevan+Ideaparkinalle/HS20080415SI1KA01i60 http://www.uudenmaanliitto.fi/dynastia32/kokous/KOKOUS-260-2.HTM tästä on hyvä esimerkki, todennäköisesti ympäristöministeriö ei anna tuossa tapauksessa lupaa mutta jos paikalle olisi tulossa muu kuin Ideapark olisi tilanne mahdollisesti toinen. Laki lunastuksesta yhdyskuntarakentamiseen on todennäköisesti alunperin peräisin toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta jolloin karjalaiset asutettiin uudelleen. Nykytilanteessa sitä tunnutaan käytettävän lähinnä kuntatalouden paikkaamiseen lunastamalla raakamaata ja kaavoittamalla se jolloin kunta saa hyödyn kaavoituksessa tulevasta maan arvonnoususta.

[parkkuurauta]

Ymmärtääkseni tilanne Pohjois-Lapissa on ollut päinvastainen. Paikallinen väestö on kannattanut hakkuita, koska se tuo rahaa. Vastustajat ovat olleet etelämpää.

Kyllä vastustajien joukossa on paikkakuntalaisiakin. Esimerkiksi poromiehiä.

[turha jätkä]

Ymmärtääkseni tilanne Pohjois-Lapissa on ollut päinvastainen. Paikallinen väestö on kannattanut hakkuita, koska se tuo rahaa. Vastustajat ovat olleet etelämpää.

Kyllä vastustajien joukossa on paikkakuntalaisiakin. Esimerkiksi poromiehiä.

Taisivat paikalliset jopa kutsua etelän luontotytöt paikalle.

[parkkuurauta]

Olisiko taustalla pyrkimys estää eroosiota tms? Mielestäsi tälle olisi parempia tapoja?

Ei ole. Tavoitteena on nopeampi metsänuudistaminen (ja yksityisetsätalouden organisaatioiden pönkittäminen).

Tosia-asia on kuitenkin, että kaikista metsänhoitotoimenpiteistä huolimatta Suomen alueella syntyy käytännössä aina metsää. Lisäksi maanmuokkausten toteuttaminen ei useinkaan onnistu noin tiukalla aikataululla jo ihan käytännön syistä.

Pakottaminen tiettyihin uudistamisketjuihin on yksinkertaisesti väärin. Tämä vie metsänomistajalta liian paljon päätäntävaltaa koskien omaa omaisuuttaan. Käytännön metsänhoidossa on kuitenkin useita erilaisia täysin toimivia ratkaisuja. Kannattaa lisäksi muistaa, että käytännössä kaikki viimeisen sadan vuoden aikana suoritetut avohakkuut on tehty täysin luontaisesti syntyneissä metsissä.

Olisin paljon huolestuneempi metsien huonosta hoidosta kuin metsänuudistamisen ongelmista. Tietysti metsien hoitamattomuus lisää omalla tavallaan luonnon monimuotoisuutta. Ja voin vakuuttaa, että tästä monimuotoisuuden lajista ei tule ikinä olemaan puutetta Suomessa. 

[parkkuurauta]

Luonnonsuojelussa paras keino olisi keskittyä säätämään suhteellisen väljät säännökset metsälainsäädäntöön siten että ojitus yms olisi edelleenkin kiellettyä paitsi poikkeustapauksissa ja karsimaan säädöksiä jotka pakottavat metsänomistajat toimimaan tietyllä tavalla.

Ojitus ei ole kiellettyä.

Kunnostusojitukseen, joka on vanhan, yleensä vähintään yli kaksikymmentä vuotta vanhan ojitusalueen kunnostamista esimerkiksi vanhoja ojia perkaamalla ja/tai täydennysojia kaivamalla on valtion tukemaa toimintaa. Tukikelpoisen alueen tulee olla metsämaaksi luokiteltua. Metsämaaksi katsotaan kuvio, jonka keskimääräinen kasvu on yli 1m3/vuosi puuta sadan vuoden aikana. Tästä heikommat alueet ovat kitu- tai joutomaita, joille tukea ei siis makseta.

Uudisojituksia voi maanomistaja tehdä omilla kustannuksillaan mutta eri asia on onko se järkevää. Uudisojituksia ei tietysti saa toteuttaa Metsälain 10 § kohteilla (eikä tietysti kunnostusojituksia).

[Atte Saarela]

Olisiko taustalla pyrkimys estää eroosiota tms? Mielestäsi tälle olisi parempia tapoja?

Ei ole. Tavoitteena on nopeampi metsänuudistaminen (ja yksityisetsätalouden organisaatioiden pönkittäminen).

En olisi tästä vakuuttunut. Veikkaisin, että taustalla saattaa olla hyvä tarkoitus (metsien eroosio saattaa olla ongelma pitkällä aikavälillä). Miksi hallitus haluaisi kiirehtiä metsien uusiutumista juuri nyt kun puun kysyntä on laskussa? Mitä yksityismetsätalouden organisaatioita uudistus hyödyttää, ja miten hallitus hyötyy siitä?

Tosia-asia on kuitenkin, että kaikista metsänhoitotoimenpiteistä huolimatta Suomen alueella syntyy käytännössä aina metsää. Lisäksi maanmuokkausten toteuttaminen ei useinkaan onnistu noin tiukalla aikataululla jo ihan käytännön syistä.

Pakottaminen tiettyihin uudistamisketjuihin on yksinkertaisesti väärin. Tämä vie metsänomistajalta liian paljon päätäntävaltaa koskien omaa omaisuuttaan. Käytännön metsänhoidossa on kuitenkin useita erilaisia täysin toimivia ratkaisuja. Kannattaa lisäksi muistaa, että käytännössä kaikki viimeisen sadan vuoden aikana suoritetut avohakkuut on tehty täysin luontaisesti syntyneissä metsissä.

Se on kyllä totta, että laki joka pakottaa metsänomistajat tiettyihin käytäntöihin on ongelmallinen, erityisesti jos laki on muutenkin huono.

[parkkuurauta]

En olisi tästä vakuuttunut. Veikkaisin, että taustalla saattaa olla hyvä tarkoitus (metsien eroosio saattaa olla ongelma pitkällä aikavälillä). Miksi hallitus haluaisi kiirehtiä metsien uusiutumista juuri nyt kun puun kysyntä on laskussa? Mitä yksityismetsätalouden organisaatioita uudistus hyödyttää, ja miten hallitus hyötyy siitä?

Maanmuokkaus lisää kiintoaineksen huuhtoutumista. Kiintoaineen mukana kulkeutuvat myös metallit kuten rauta ja alumiini. Vesistössä niillä voi olla myrkyllisiä vaikutuksia.

Lisäksi maanmuokkaus vilkastuttaa mikrobitoimintaa edelleen. Mikrobit hajottavat eloperäistä ainesta, jolloin karikkeeseen sitoutuneet ravinteet vapautuvat (erit. typpi). Karikkeessa olevan typen vapautuessa syntyy ammoniakkia, joka hapettuu. Tästä seuraa happamoitumista. Lisäksi nitriittitypestä muodostuu dityppioksidia, joka haihtuu ilmaan ja voimistaa maapallon kasvihuoneilmiötä.

Lyhyesti sanottuna mitä voimakkaampi muokkaus sitä voimakkaampi huuhtoutumisriski.

[Atte Saarela]

En olisi tästä vakuuttunut. Veikkaisin, että taustalla saattaa olla hyvä tarkoitus (metsien eroosio saattaa olla ongelma pitkällä aikavälillä). Miksi hallitus haluaisi kiirehtiä metsien uusiutumista juuri nyt kun puun kysyntä on laskussa? Mitä yksityismetsätalouden organisaatioita uudistus hyödyttää, ja miten hallitus hyötyy siitä?

Maanmuokkaus nimenomaan lisää kiintoaineksen huuhtoutumista. Kiintoaineen mukana kulkeutuvat myös metallit kuten rauta ja alumiini. Vesistössä niillä voi olla myrkyllisiä vaikutuksia.

Lisäksi maanmuokkaus vilkastuttaa mikrobitoimintaa edelleen. Mikrobit hajottavat eloperäistä ainesta, jolloin karikkeeseen sitoutuneet ravinteet vapautuvat (erit. typpi). Karikkeessa olevan typen vapautuessa syntyy ammoniakkia, joka hapettuu. Tästä seuraa happamoitumista. Lisäksi nitriittitypestä dityppioksidia, joka haihtuu ilmaan ja voimistaa maapallon kasvihuoneilmiötä.

Lyhyesti sanottuna mitä voimakkaampi muokkaus sitä voimakkampi huuhtoutumisriski.

Totta, ei tuo kovin järkevältä vaikuta päällisin puolin.

En kyllä ihmettelisi vaikka kepulta ja vihreiltä olisi taas tulossa huonoa ympäristöpolitiikkaa..

[metsämies]

Käytäntö on osoittanut että tämä nykyinen avohakkuu-malli on paras tapa hakata metsiä nykyisen teollisuuden tarpeisiin, ongelmana on nykyään että taimikko jää usein istuttamatta tai sen jälkeen hoitamatta jollonka valtio joutuu kannustamaan sen hoitoon näillä kemera-tuilla. Mielestäni paras tapa estää nuo hoitorästit olisi joko maksaa noita tukia "palkkiona" ajallaan hoidetuista ja hyvin kasvavista taimikoista tai sitten antaa ihan rehellisiä sakkoja noista hoitorästeistä ja hoidattaa taimikot kuntoon metsänomistajan kustannuksella.