2017-06-05 Michèle Tribalat: "EU määräsi Ranskalle monikulturistisen mallin"

[akez]

Ranskalaislehti Atlantico on haastatellut useita kirjoja julkaissutta Ranskan kansallisen väestöinstituutin (INED) tutkija Michèle Tribalat'ia. Juttu hahmottaa Ranskan tilannetta. Samalla se antaa hyvän käsityksen siitä, miksi tilanne on monessa Euroopan maassa nyt sellainen, kuin on.

Michèle Tribalat: Eurooppa on määrännyt meille monikulttuurisen mallin, jota Ranska ei ole koskaan yrittänyt toisissaan vastustaa
 
Väestöntutkija on julkaissut uudelleen kirjansa "Assimilation, la fin du modèle français" (Assimilaatio, Ranskan mallin loppu). Kirjan mukaan useita tekijöitä puuttuu, jotta assimilaatio alkaisi taas toimia Ranskassa ...
 
Atlantico 5.6.2017 juttu ranskaksi
 
Atlantico: Julkaisette uudelleen kirjanne "Assimilation : la fin du modèle français" (Editions de l'Artilleur). Mikä saa teidät nyt ottamaan uudelleen esille Ranskan integraatio-mallin epäonnistumisen?
 
Michèle Tribalat: Assimilaatio ei ole juridinen asia. Sitä ei voi säädellä laeilla. Se on yhteiskunnallinen käyttäytymistapojen lähentymisprosessi, jossa seka-avioliitoilla on ratkaiseva merkitys. Assimilaatio, kuten myös monikulturismi omalla tavallaan, tapahtuu epäsymmetrisessä suhteessa vastaanottavan yhteiskunnan ja uusien tulijoiden välillä. Assimilaatio-malli asettaa vastaanottavan kulttuurin etusijalle olematta kulturalistinen tai epätasa-arvoinen. Tosiasiassa se on kaikkea muuta, sillä se olettaa maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä kykenevän sopeutumaan kulttuuriympäristöön, joka poikkeaa heidän omastaan. 
 
Monikulturismi on toisenlainen epäsymmetrinen malli. Se suosii eristäytymistä ja omankaltaisten keskuudessa elämistä, mutta ainoastaan uusien tulijoiden kohdalla. Tätä kaltaistensa kanssa oloa ei voida laajentaa koskemaan alkuperäiskansaa herättämättä pelkoa syrjinnästä. "Vähemmistöt" saavat siis kohtelua, jota ei voida myöntää alkuperäisväestölle. Monikulturismi on kulturalistinen ja epätasa-arvoinen malli, joka kääntää nurinniskoin assimilaatio-mallin epäsymmetrian. Se ei myönnä vastaanottavan maan yhteiskunnan kulttuurille säilymisen oikeutta.
 
Assimilaatio edellyttää tiettyjen ehtojen toteutumista, ja etenkin koko yhteiskunnan ja eliitin sitoutumista. Uuteen maahan muuttaneiden naapurustossa asuvan alkuperäisväestön - tavallisesti alaluokan - uusiin tulijoita kohdistamaa sosiaalista painetta tulee pitää oikeutettuna ja sitä tulee rohkaista. Paul Collierin mukaan (Exodus-kirja) alkuperäisväestön tulee olla "oman kansakuntansa puolestapuhujia". Tämä puolesta puhuminen edellyttää tiettyä ylpeyttä ollakseen uskottavaa.
 
Puhun näistä ominaispiirteistä, koska ne kuvaavat epäsuorasti kaikkea sitä, mitä vailla olemme nykyään. Emme ole enää sellaisessa soveliaassa mielentilassa, että voisimme synnyttää assimilaatiota. Alaluokkien kulttuurinen nousu, joka aiemmin oli assimilaation kannustin, on nykyään kyseenalaistettu. Alaluokka on lakannut olemasta kansakunnan puolestapuhuja, he ovat lakanneet toivomasta, että heidän naapurinsa sopeutuvat ja he haluavat elää seuduilla, joissa heidän on paljon helpompi ylläpitää omaa elämäntapaansa. He ovat lähteneet kauemmaksi suurista kaupunkikeskuksista (kts. Christophe Guilluy) ja tämä karttaminen on vahvistanut etnisiä keskittymiä, jotka suosivat keskenään oloa ja omien kulttuuristen tapojensa harjoittamista. Kyse on pahasta kierteestä, jossa sosiaalista sekoittumista (eufemismi etniselle sekoittumiselle) koskevat kehotukset eivät voi juurikaan vaikuttaa. Itsekriittisyys on korvannut puolesta puhumisen. Miksi yrittää assimiloitua moiseen halveksittavaan maahan, jonka entisiä vikoja ruoditaan niin ahnaasti?
 
Atlantico: Maahanmuuttovirroista puhutaan paljon, koska ollaan hyvin epävarmoja. Mitä havaintoja voidaan tehdä kahden ääripään -  suuren väestönvaihdon (Grand Remplacement) ja maailmalle avoimen yhteiskunnan - suhteen?

Tribalat: Tämä on paradoksaalista, sillä hallitus halusi pysäyttää maahanmuuton 1970-luvun puolivälissä ja sitten se laati lakeja, jotka suosivat suuresti maahanmuuttoa. Pyrkimykset pysäyttää maahanmuutto joksikin aikaa tepsivät vain taloudelliseen maahanmuuttoon. Jo ennen Euroopan oikeusistuimia Ranskan korkein hallinto-oikeus pakotti hallituksen jättämään perheeseen liittyvän maahanmuuton vapaaksi. Tästä kehkeytyi sitten juridinen säännöstö, joka antoi vapaat oikeudet niille ulkomaalaisille, jotka täyttivät tietyt ehdot.
 
Kun ulkomaalaisten maahanmuuttoa jarrutettiin 1990-luvun keskivaiheille asti, niin silti syntyi uusi mittava maahanmuuttoaalto. Paul Collierin mukaan standardit, joiden nojalla Euroopan oikeusistuimet katsovat, että maahanmuuttaja voidaan palauttaa vasten tahtoaan takaisin kotimaahansa ovat uskomattoman tiukat. Niin tiukat, että näille oikeuksille perustuva politiikka rohkaisee paradoksaalisesti laittomaan maahanmuuttoon. Saatua kerran jalkansa Euroopan maaperälle on tulijalla erittäin hyvät mahdollisuudet myös jäädä sinne. Ranskassa käsitys tästä ilmiöstä on hämärtynyt nykyistä maahanmuuttojärjestelmää ymmärtämättömän keskustelun johdosta. Benjamin Stora, Maahanmuuttohistorian museon hallintoneuvoston puheenjohtaja, ilmoitti äskettäin Libération-lehdessä, että Marine Le Penin tappio presidentinvaaleissa johtui siitä, että "viime vuosien aikana on otettu niin vähän maahanmuuttajia!" Jätän lukijan arvioitavaksi tämän väitteen todenperäisyyden oheisen kuvan puitteissa [liitteenä]. Olen muuten myös osoittanut, että maahanmuuttopopulaation kasvu 2000-luvun alusta lähtien on vastannut 1930-luvulla nähtyä kasvua (Trente Glorieuses).
 
Atlantico: Mikä saa teidät toteamaan, että eurooppalainen viitekehys ei edistä nykyisen tilanteen parantumista (oletan, että palaamme taas assimilaatioon)?
 
Tribalat: Kun assimilaatio-malli hylättiin Ranskassa jo hyvin varhaisessa vaiheessa (tämä voidaan jäljittää vuoteen 1991, jolloin havaitaan Ranskan Haut Conseil à l'intégration'in integraatioteorioista luopuminen ja uusi suuntautuminen kohti diversiteettiä), niin sitten eurooppalaisessa viitekehyksessä työstettiin vielä tarkempi monikulturistinen malli, johon Ranska sitoutui. En ole kuullut ranskalaisten vastustavan Eurooppa-neuvoston 19.11.2004 hyväksymää yhtätoista yhteistä perusperiaatetta. Ranska ei muuten lähettänyt kokoukseen muuta kuin pysyvän edustajansa. Integraatio kuvataan ensimmäisessä periaatteessa "maahanmuuttajien ja jäsenvaltioiden asukkaiden väliseksi kaksisuuntaiseksi keskinäiseksi prosessiksi". EU:ta koskeva kirjallisuus valaisee meille integraation päämäärän: Suvaitsevaisuus ja kunnioitus! Rakenteeltaan EU on otollinen monikulturismin kehittymiselle. Tähän voidaan vielä lisätä pelot, joita ruokkivat Eurostatin demografiset ennusteet. Ne kannustavat EU:ta näkemään maahanmuuton ratkaisuna, jolla voidaan välttää liian jyrkkä väestömäärän lasku.
 
Atlantico: Miksi sanotte, että islam "muuttaa tilanteen" integraation osalta?
 
Tribalat: Islam muuttaa tilanteen muslimiväestön koon ja muslimien uskonnolleen antaman merkityksen kautta, tendenssillä erkaantua maallisesta, uskonnon levittämisellä, joka toiminta on lisääntynyt, sekä erittäin vahvalla uskontoon pohjautuvalle endogamialla (sisäryhmäavioliittoisuus). Kaikki tämä tapahtuu kontekstissa, jonka olen kuvannut jo edellä. Seka-avioliitot ovat aina olleet assimilaation käyteaine: Mennessään naimisiin alkuperäisväestöön kuuluvan kanssa maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä ovat tulleet osaksi Ranskan historiallista perintöä. Éric Kaufmann katsoo, että muslimien eksogamia (ulkoryhmäavioliittoisuus) on "assimilaation todellisen tilan happotesti".
 
Endogamia on kuitenkin sääntö. Se pätee kaikkien uskontojen kohdalla, erityisesti islamin: Ranskassa syntyneiden miesten ja naisten, tai lapsena maahan tulleiden, maassa vuonna 2008 asuneiden 18-50 -vuotiaiden muslimien ensimmäisistä avioliitoista solmittiin 90% muslimin kanssa. Paradoksaalisesti tämä endogamia on heikompaa aikuisiällä Ranskaan naimattomina saapuneilla, jotka eivät joutuneet nuorella iällä kosketuksiin ranskalaisen yhteiskunnan kanssa.
 
Atlantico: Kuinka muslimiväestön määrä kehittyy Ranskassa? Miksi nykyinen maahanmuutto on erilaista kuin aiempi?
 
Tribalat: Meillä saatiin poikkeuksellisesti Inedin ja Inseen tekemässä Trajectoires et origines -tutkimuksessa tietoa uskontokannoista, jonka perusteella voitiin tehdä arvio muslimiväestön koosta. Arvioin muslimiväestön kooksi 4,2 miljoonaa vuoden 2008 lopussa. Meillä ei ole kuitenkaan mitään luotettavaa tietoa vuodesta 2008 lähtien. Pystyin arvioimaan tämän väestönosan kasvuksi 3,7% vuonna 2008. Jos tämä kasvu on jatkunut seuraavina vuosina, niin muslimiväestön määrän on täytynyt olla noin 5,6 miljoonaa vuoden 2016 lopussa.
 
Yksityisten tutkimuslaitosten tekemät tutkimukset eivät ole kovin edustavia muuten kuin niiden muuttujien osalta, joita on käytetty osuuksien määrittämiseen (sukupuoli, perheen päämiehen sosioekonominen luokka, yleiset maantieteelliset kriteerit) ja ne eivät ole hyvä väline. Sitä eivät ole valistuneet arvauksetkaan. Kun Inedin johtajana kymmenen vuotta toiminut François Héran sanoo, että yksi maan asukas kahdeksasta, eli noin 8 miljoonaa, on muslimitaustainen, niin se on summittainen arvioi, jolla ei ole mitään metodologista perustaa. On odotettava uutta tutkimusta, joka kokoaisi tietoa myös uskonnoista, että saataisiin vakavasti otettava käsitys muslimien määrän kehityksestä.
 
Kun puolalaiset tulivat kauan sitten Ranskaan, niin katsottiin, että he eivät assimiloituisi. He olivat kuitenkin katolisia, ja he kykenivät vuosien ja sukupolvien kuluessa lopulta löytämään paikkansa katolisen alkuperäisväestön keskuudessa. Paradoksaalisesti uskonnollinen endogamia suosi etnistä eksogamiaa. Katolisuus oli yksi yhteisistä kulttuurielementeistä. Näin ei ole muslimien kohdalla. He tuovat islamin matkatavaroidensa mukana. Lisäksi yhteiskunta ei juurikaan ollut taipuvainen hehkuttamaan diversiteettiä 1960- ja 1970-luvuilla samaan tapaan kuin nykyään.
 
Atlantico: Kuinka Ranska voi pyrkiä saamaan maahanmuuttopolitiikkan taas omaan hallintaansa?
 
Tribalat: Yhdistelmä on tällä hetkellä pahin mahdollinen: Merkittävää maahanmuuttoa ulkomailta + tasavaltalaisella retoriikalla höystetty monikulturismi. Paul Collier kuvaa hyvin kirjassaan, että diasporien (väestönosat, jotka eivät sulaudu vastaanottavan maan väestöön) synty suosii maahanmuuttovirtoja, jotka perustuvat diasporasidoksiin. Assimilaatio ehkäisee tätä kehitystä, kun taas monikulturismi suosii sitä. Suuret diasporat eivät ole otollista assimilaation kannalta.
 
Paras yhdistelmä on maltillinen maahanmuuttovirta ja päättäväinen assimilaatiopolitiikka. Tämä pitää entistäkin enemmän paikkansa, koska viime aikoina saapuneet ulkomaalaiset ovat vaikeammin assimiloitavissa, kuin mitä ennakoitiin. Emme kuitenkaan edes noudata tällaista ohjelmaa.
 
Maahanmuuttovirtojen sääntely on vastaanottavien maiden tehtävä ja on lopetettava sellaisten illuusioiden vaaliminen, että lähtömaiden kehitys olisi se ihmeratkaisu. Niiden kehitys on sinänsä hyvä asia, mutta se ei tule vähentämään maastamuuttoon halukkaiden määrää, vaan päinvastoin. Elintason kohoaminen antaa tosiasiassa useammalle mahdollisuuden lähteä.
 
Pitää muistaa, että maahanmuuttopolitiikka on EU:n kanssa jaettu kompetenssi. Euroopan unionin tuomioistuin valvoo eri säännösten ja direktiivien noudattamista, ja se luo oikeuskäytäntöjä, jotka toimivat raameina valtioiden politiikalle. Puhumattakaan sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta ja kansallisista oikeusistuimista. En tiedä milloin ja miten Ranska tulee saamaan maahanmuuttopolitiikkansa taas hallintaansa, mutta olen varma siitä, että meillä on intressi edistää asiasta käytävää keskustelua. Ellei sitten katsota, että maahanmuuttovirrat ovat kuin ilmastoasiat, jotka on hoidettava kuntoon. Kitkekäämme siis sanastostamme ja keskusteluistamme koko maahanmuuttopolitiikkan käsite.

Lihavoinnit mun.

Mielenkiintoinen näkemys katsoa maahanmuuttoa kuin ilmastoasiaa. Yhteiskunnassa pyritään lajittelemaan ja kierrättämään vähäisimmätkin jätemäärät, sekä kaikki ilmastoa saastuttavat hankkeet tuomitaan jyrkästi. Tässä kontekstissa ei pitäisi olla mahdollista, että jollakin sektorilla voidaan pidäkkeettä lisätä saasteen määrää ja pahentaa ilmastomuutosta. Asiasta pitäisi vallita myös varsin laaja konsensus yhteiskunnassa - aina vihreitä ja vasemmistoa myöten. 

---------

Liitekuvan selite (ylhäältä alas):

- Ensimmäiset oleskeluluvat, sisäministeriö (musta viiva)
- Kolmannet maat (EU:n ulkopuoliset), INED (harmaa)
- Ensimmäiset oleskeluluvat, Eurostat (tumman sininen)
- Vähintään vuoden pituiset ensimmäiset luvat, Eurostat (vaalean sininen)
- Arvio, INSEE (vihreä)

[Micke90]

Aivan samalla tavallahan EU koettaa pakottaa monikultturismia siltä suurelta osin välttyneisiin Itä-Euroopan maihin, joiden suurkaupunkien halutaan näyttävän samoilta kuin Lontoo, Pariisi ja Berliini tänä päivänä.

Eurooppalaisuuden nimissähän Suomikin avasi rajansa selkosen selälleen 90-luvun alussa.

[akez]

Michèle Tribalat'ia on haastateltu myös Le Figarossa eilen julkaistussa jutussa: "Laiton hallitsematon maahanmuutto hävittää kuvitelman tilanteen hallinnasta". Juttu on valitettavasti Le Figaro Premiumin puolella, eli maksumuurin takana. Lyhyttä referaattia kuitenkin näkyvillä olevasta jutun alkuosasta:

Michèle Tribalat : «Une immigration illégale incontrôlable détruit toute idée de maîtrise»

HAASTATTELU - Mikä on Euroopan maahanmuuton tila kaksi vuotta kesän 2015 maahanmuuttokriisin jälkeen? Väestötieteilijä kuvaa tilanteen ja toteaa, että eliittien itsepintainen sokeus on suurempi ongelma kuin koskaan aiemmin.

Voidaan kuvitella, että maahanmuuttokriisi on ohi, koska enää ei nähdä Euroopan halki kulkevia siirtolaiskulkueita. Rajat on suljettu toinen toisensa jälkeen ja Angela Merkel on luovuttanut kohtalomme Turkin presidentin käsiin. ...