2017-06-04 Al-Suri: Globaalin jihadin käsikirja - keinot, strategia ja päämäärät

[akez]

Saksalaislehden juttu Manchesterin iskun jälkeen. Tätä voi peilata myös tähän uusimpaan tapaukseen. Artikkeli kuvaa tiiviillä tavalla globaalin jihadin strategiaa ja päämääriä. Samalla voi miettiä tapoja, joilla tältä voi suojautua. Edistääkö EU:ssa harjoitettu politiikka tätä tavoitetta? Ratkeaako ongelma maahantulijoiden pakkojaolla, vai pitäisikö toimia jollakin toisella tavalla?

Manchesterin isku

Puolustuskyvytön moninaisuudessa

Junge Freiheit 4.6.2017 juttu saksaksi

Joulukuussa 2004 syyrialainen Abu Musab al-Suri julkaisi 600 sivuisen "Globaali islamilainen vastarinta" -käsikirjan internetissä. Hän kuului jo tuolloin "Pyhän sodan" tärkeimpiin teoreetikkoihin. Hän ei ollut kuitenkaan vain teoreetikko. Al-Suri osallistui itse vuonna 1985 yhteen Euroopan ensimmäisistä islamistisista terroriteoista - 18 kuollutta vaatineeseen pommi-iskuun eräässä madridilaisessa ravintolassa. Hän oli yksi myöhemmin seuranneiden iskujen suunnittelijoista, hän osallistui vuosikausien ajan Afganistanin taisteluihin ja kohosi al-Qaidan johtoportaaseen.

Millä keinoilla tavoitteeseen päästään?

Hänen taistelutovereitaan häiritsi kuitenkin se, että al-Suri katsoi organisaation olevan vain maailmanlaajuisen jihadin välttämätön esiaste ja vähemmän merkitystä oli sillä kuinka terrorismi voitaisiin institutionalisoida. Enemmän merkitystä oli millä "metodeilla" päästäisiin tavoitteisiin, jotka olivat päävihollisen USA:n ja sen tärkeimpien liittolaisten - Israelin ja Euroopan valtioiden - tuhoaminen.

Al-Surin mukaan ennen kaikkea oli kyse maahanmuuttaneiden muslimien ja kantaväestön suhteiden "normalisoitumisen" estämisestä. Niin kauan kuin avoin kapina länsimaissa ei olisi mahdollista - se tapahtuisi myöhemmin -, tulisi vihollista horjuttaa ja heikentää yksittäisillä iskuilla. Jokainen voisi ryhtyä "pyhäksi taistelijaksi" hyökkäämällä uskottomien kimppuun, erityisesti juutalaisten ja niiden ihmisten, jotka elämäntavallaan herättävät hyveellisten paheksunnan.

Mahdollisuuksista huolimatta iskua ei estetty

Manchesterin isku on juuri tämän konseptin mukainen. Murhaaja, joka oli libyalaisen pakolaisen lapsi ja vaikutti useiden vuosien ajan hyvin integroituneelta, teki sen mitä al-Suri oli esittänyt. Radikaali erottautuminen niistä, jotka olivat antaneet turvaa, kodin, koulutuksen ja rahaa. Oman erityisidentiteetin rakentaminen, jossa "uhriasemaan" (rasismi ja islamofobia) liittyvä omakuva kytkeytyi silmiinpistävään ylemmyydentunteeseen - oikean uskon ja suuren muslimikulttuurin jäsenenä. Sitten solujen rakentamista, asuinmaassa vallitsevan etnisen ja uskonnollisen fragmentoitumisen hyödyntämistä, lojaalisuuden vaatimista "maltillisilta", välineiden hankkimista tappavan hyökkäyksen suorittamiseksi.

Brittiläiset turvallisuusorganisaatiot eivät kyenneet estämään tätä. Tilanne on huolestuttava, koska maa on yksi Euroopan tarkimmin valvotuista ja sillä on salainen palvelu, joka osaa asiansa. Tästä huolimatta viranomaiset eivät onnistuneet estämään terroritekoa. Toisen asteen hälytystaso on ollut jo kauan osa brittien arkipäivää. Se korottaminen korkeimmalle tasolle maanantaista lähtien oli vain jotakin helpommin havaittavaa.

Dramaattinen määrä rotu- ja uskontokonflikteja

Vastuussa olevat henkilöt kauhistuvat tapahtumista, vetoavat yhtenäisyyteen ja kehottavat kansalaisia pysymään rauhallisina. Yhä selvemmin on havaittavissa, että nämä vetoomukset ovat menettämässä merkitystään. Sillä kyse ei ole häiriintyneen "ekstremistin" aiheuttamista erillistapauksista, vaan seurausta jo vuosikymmeniä käynnissä olleesta yhteiskunnallisesta kehityskulusta: Hillitsemätön maahanmuutto, jota perustellaan joko taloudellisilla tai humanitäärisillä argumenteilla, piittaamattomuus yhä "kirjavammaksi" muuttuvasta maasta, enemmän tai vähemmän avuttomat assimilointiyritykset, sitten diversiteetin ja monimuotoisuuden nostaminen "cool Britannian" johtotähdiksi ja lopuksi yritykset kammeta nostosilta takaisin ylös ja estää ainakin tilanteen eskaloituminen.

Vaikka tämä onnistuisi, niin jo valmiiksi olemassa olevat ongelmat ovat kaikkea muuta kuin ratkaistut. Iso-Britannian jatkuvat rotu- ja uskontokonfliktit ovat jo kauan sitten saavuttaneet dramaattiset mittasuhteet. Tilanne muissa Euroopan maissa ei juurikaan poikkea tästä. Kyse on pohjimmiltaan jatkuvasti sen yhden ja saman virhepäätöksen seurauksista: Vaikeasti saavutettavan ja arvokkaan ominaisuuden - valtion kansan homogeenisuuden - tahallisesta pois luovuttamisesta. Täyden merkityksen omaava "kansakunta" saavutettiin vasta vuosisatoja kestäneiden taisteluiden, vallankumousten ja koulutusohjelmien kautta yhteisesti koettujen tappioiden ja voittojen myötä.

Seurauksista varoittaneita ei kuunneltu

Tälle suuremmalle kokonaisuudelle voitiin sopivassa vaiheessa antaa liberaali perustuslaki, koska esipoliittinen/poliittinen yhtenäisyys oli tae moninaisuuden koheesiolle. Tämä on unohdettu sodan jälkeisenä aikana, ja myös haluttu unohtaa. Kansakuntaa pidetään anakronismina ja taakkana, ja se halutaan lahjoittaa pois pilkkahintaan uuden maailmankansalaisuuden ja yleisen veljeyden edessä - edistyksen, taloudellisten etujen ja rajattomien huvien nimissä.

Seurauksista varoittaneita ei kuunneltu. Heille naurettiin, heitä tuomittiin ja ajettiin marginaaliin. Näin on tapahtunut näihin päiviin asti. Poliittinen luokka ei pidä huonoista uutisista, jotka häiritsisivät vallanpitäjien mielenrauhaa. Ja monet heidän riveissään tietävät tarkasti kuka tätä piinaa aiheuttaa.

Yhä uudelleen vastoin niiden tahtoa - "jotka jo kauan ovat asuneet täällä" (Angela Merkel) - on avattu rajat, noudettu muukalaisia, rauhoiteltu ja harhautettu seurauksien suhteen ja lopulta pantu liikkeelle kaheli ajatus, että tilanne stabiloituu, kun tuhoprosessi pusketaan kaikin voimin viimeisimpään seuraamukseensa asti. Etabloituneilla tahoilla on tärkeä intressi, että me kaikki "suuntaamme urheasti katseemme eteenpäin", eikä kukaan tee sitä kysymystä, joka on väistämättä esitettävä ennen kuin ylipäätänsä voidaan ajatella muutoksen tapahtuvan: Kuinka oli mahdollista, että tilanne pääsi jo näin pitkälle? Kuka on vastuussa? Minkä rangaistuksen hän on ansainnut?

Lihavoinnit mun.

EDIT korjattu linkki.