YHDISTETTY: Afrikan maiden uutisseuranta

[Alaric]

Ehkä mustalla orjalla on statusarvoa, kuin vaikkapa Mercedes-Benzillä ennen vanhaan.

Tässähän se dilemma piileekin. Mitä statusarvoa sellaisella hylkytavaralla on jota ei haluta Eurooppaan, eikä se äiti-Afrikkakaan taida paljon noiden perään itkeä.

Aikanaan maataloustyöt työllistivät paljon orjia mutta sekin homma on jo korvattu koneellisella työvoimalla, myös Afrikassa. Joku bordellikuvio varmaan ainoa paikka missä nämä hurskaat muslimit voivat orjia jotenkin hyödyntää mutta ei kai niihinkään hommiin nyt ihan jokainen mustan Afrikan tallaaja kelpaa. Sukupuolirajoitteita nyt ainakin on.

Vaikkei muslimimaissa virallisesti toki homoseksuaaleja olekaan, niin eiköhän siellä kelpaa joka tapauksessa niin miehet kuin naisetkin näihin hommiin. Eihän se ole homo, joka panee ja niin edelleen.

Kaipa siellä paikallisilla sotapäälliköillä on lisäksi tarvetta palvelijoille ja muille työntekijöille.

[PannuHattu]

Tässähän se dilemma piileekin. Mitä statusarvoa sellaisella hylkytavaralla on jota ei haluta Eurooppaan, eikä se äiti-Afrikkakaan taida paljon noiden perään itkeä.

Aikanaan maataloustyöt työllistivät paljon orjia mutta sekin homma on jo korvattu koneellisella työvoimalla, myös Afrikassa. Joku bordellikuvio varmaan ainoa paikka missä nämä hurskaat muslimit voivat orjia jotenkin hyödyntää mutta ei kai niihinkään hommiin nyt ihan jokainen mustan Afrikan tallaaja kelpaa. Sukupuolirajoitteita nyt ainakin on.

Käytännössä kaikki persianlahden pilvenpiirtäjät on rakennettu orjatyövoimalla. Myös kodinhoito käy kätevästi orjilla.

The dark side of Dubai
http://www.independent.co.uk/voices/commentators/johann-hari/the-dark-side-of-dubai-1664368.html
http://archive.is/fbXPF

...
I approach a blonde 17-year-old Dutch girl wandering around in hotpants, oblivious to the swarms of men gaping at her. "I love it here!" she says. "The heat, the malls, the beach!" Does it ever bother you that it's a slave society? She puts her head down, just as Sohinal did. "I try not to see," she says. Even at 17, she has learned not to look, and not to ask; that, she senses, is a transgression too far.
...
It is an open secret that once you hire a maid, you have absolute power over her. You take her passport – everyone does; you decide when to pay her, and when – if ever – she can take a break; and you decide who she talks to. She speaks no Arabic. She cannot escape.

In a Burger King, a Filipino girl tells me it is "terrifying" for her to wander the malls in Dubai because Filipino maids or nannies always sneak away from the family they are with and beg her for help. "They say – 'Please, I am being held prisoner, they don't let me call home, they make me work every waking hour seven days a week.' At first I would say – my God, I will tell the consulate, where are you staying? But they never know their address, and the consulate isn't interested. I avoid them now. I keep thinking about a woman who told me she hadn't eaten any fruit in four years. They think I have power because I can walk around on my own, but I'm powerless."
...

Dubai migrant workers: The hidden slaves behind glamour city
http://www.news.com.au/travel/world-travel/middle-east/dubai-migrant-workers-the-hidden-slaves-behind-glamour-city/news-story/b3997ed5b013870424e84d78a561946c

http://www.bbc.com/news/world-12887018

http://gvnet.com/humantrafficking/SaudiArabia.htm

https://www.google.fi/#safe=off&q=gulf+states+slavery

[Noottikriisi]

Muammar ja Saddam olivat ehkä mulqvisteja, mutta heidän aikanaan maansa olivat suhteellisen vakaita ja edistyneitä, ainakin nykytilanteeseen verrattuna.

Onneksi vanhoista virheistä on otettu opiksi ja kun sama keikaus nyt pedataan Syyriaan niin homma menee varmasti putkeen! 

[ismolento]

Eikös Libyasta pitänyt tulla demokraattinen onnela jossa ihmisoikeudet ovat kunniassa, kun USA ja Nato kukistivat pahan Gaddafi-styrankin? Muuttuiko Libyan arabikevät takatalveksi?

[Outo olio]

^Libyassa oli valtiojohtoinen yhteiskunta ja kun valtion johto kaadettiin niin palattiin heimoyhteiskuntaan.

[kriittinen_ajattelija]

Tulee vähän mieleen takkiraudan juttu Islamista. Tuskin nuo libyalaisetkaan negridi-orjia mihinkään tarvii, mutta Islamin rauhansanomaa pitää silti noudattaa - johon kuuluu orjuus tärkeänä osana.

Islamin neljä kirousta

Islamissa on neljä sisäänrakennettua kirousta, jotka estävät islamilaista kulttuuria milloinkaan nousemasta henkisesti pronssikauden tasoa korkeammalle. Ne ovat despotia, teokratia, orjuus sekä polygamia. Sama kääntäen: kaikissa islamilaisissa valtioissa on aina olemassa ei-islamilainen (s.o. juutalainen tai kristitty) talous- ja sivistyseliitti, jota ilman koko yhteiskunta rojahtaisi samanlaiseksi Paskastaniksi kuin mitä vaikkapa Afghanistan tai Somalia edustaa.

Mistä nuo kiroukset tulevat? Vastaus on, että shariasta. Toisin kuin judaismissa, jossa uskonnollinen laki on voimassa vain, jos maallista lakia ei ole olemassa ja jossa maallinen laki menee uskonnollisen lain edelle, ja kristinuskossa, joka lakkauttu tuon vähäisenkin uskonnollisen lain jo parituhatta vuotta sitten, islamissa uskonnollinen laki, sharia, on sekä koko uskonelämän että yhteiskunnan perusta. Ja tulokset ovat todella tuhoisia.


1. Despotia

Jokainen uskonto luo aina näköisensä yhteiskunnan, ja jokainen islamilainen yhteiskunta on aina Saudi-Arabia, jos se on sunnalainen ja Iran, jos se on shiialainen. Despotia on syväkoodattu islamilaiseen yhteiskuntaan. Despotia ei luo islamia: islam luo despotian.

Ja syy on ilmeinen. Muhammed ei ollut, toisin kuin Jeesus tai Buddha, oppinut saarnaaja ja visionääri. Muhammed oli maantierosvo, soturi ja valloittaja. Hän hallitsi uskovaisiaan väkivallalla ja kävi pyhää sotaansa niin pakanoita, kristittyjä kuin juutalaisiakin vastaan, ja hän oli ensisijaisesti valtias ja ison haaremin isäntä. Ja koska Muhammed oli täydellisin ihminen mitä koskaan on ollut, tämä sama despootin ihanne on syväkoodattu niin shariaan kuin haditheihinkin.

Seuraus on, että islamilainen hallitsija on aina herra ja ylhäisyys. Islam jo sanana merkitsee alistumista; ja kun alistutaan, tällöin alistutaan, paitsi Jumalan, myös maallisen hallitsijan tahtoon. Maallinen hallitsija on Jumalan sijainen maan päällä; hänen tahtonsa on laki, eikä mikään muu laki paitsi sharia sido häntä. Ajatus siitä, että hallitsijalla (joka on aina mies) voisi olla vertaisia, on naujubillah - saati käsitys siitä, että hän olisi vain primus inter pares on islamissa mahdoton. Yksikään islamilainen yhteiskunta ei milloinkaan voi olla demokratia: kuten Turkin Recep Tayyip Erdögan totesi: Demokratia on kuin juna: kun päästään asemalle (= islamistien valtaannousuun), noustaan junasta pois. Eli että demokratia on vain väline pyrkimyksessä kohti despotiaa. (Kilistääkö "30-luku" kenenkään kelloja?) Tai kuten Saddam Hussein (jota tärähtäneistö pitää ns. valistuneena itsevaltiaana) totesi: Laki on se, mitä minä sanon sen olevan.

Kärjistäen: Missä islam, siellä despotia. Parhaimmillaan tämä despotia ilmenee sotilasdiktatuurina ja sotilasjunttana. Pahimmillaan kyseessä on kirjaimellisesti itämainen hirmuvaltias, jonka oikku on laki ja joka hallitsee kaikkia alamaisiaan orjinaan, ja jonka yhteiskunnassa ei ole mitään omaisuuden suojaa, koskemattomuuden suojaa, sananvapautta, uskonvapautta, liikkumisenvapautta saati oikeusvaltiota. Tällainen despotia sulkee ulkopuolelleen kaiken sen, mitä länsimaissa pidetään "edistyksenä" - sanan kaikissa merkityksissä. Ensiksikään tällainen despotia ei koskaan ole oikeusvaltio, eli yksikään hallintoalamainen ei ikinä voi tuntea olevansa turvassa ja vapaana pelosta tai hallitsijan mielivallasta. Toiseksi, tällaisessa yhteiskunnassa ei ikinä voi syntyä kapitalismia, vaan se jää väistämättä basaaritalouden asteelle. Seuraus on, ettei islamilaisesta valtiosta voi milloinkaan syntyä kansalaisyhteiskuntaa ja toisaalta myöskään islamilaisessa yhteiskunnassa ei milloinkaan voi vallita sen enempää tasainen tulonjako kuin yhtäläinen hyvinvointikaan. Pahinta on, ettei islam kykene luomaan ajatusta "tulevaisuudesta" muutoin kuin maailmanvalloituksena ja pyhänä sotana - mutta ei rauhanomaisena kehityksenä ja kasvuna. Seuraus on eläminen tässä päivässä - ja kädestä suuhun. Islamilainen yhteiskunta kykenee ottamaan lainaa, mutta ei maksamaan sitä takaisin, ja jokainen islamilainen yhteiskunta hoippuu jatkuvasti konkurssin partaalla, riippumatta luonnonvaroistaan.


2. Teokratia

Teokratia on suora seuraus käsityksestä, jonka mukaan sharia, uskonnollinen laki, menee aina maallisen lain edelle. Tämä käsitys on lähes uniikki islamille, ja on yksi pääsyitä sille, miksi islamilainen yhteiskunta ei milloinkaan voi kehittyä sosiaalisesti pronssikauden tasoa ylemmäksi.

Sharia on Jumalan pyhää sanaa, jota ei voi uudistaa ja jota ei voi kumota. Se on siis täysin immuuni kulttuurievoluutiolle. Sitä voi vain tulkita ja lukea kirjaimellisesti. Jokaisessa islamilaisessa yhteiskunnassa sharia on aina lainsäädännön pohja, ja useasssa maassa se on kirjaimellisesti voimassa. Onhan se Jumalan pyhää sanaa ja siksi täydellinen - ja paljon oikeudenmukaisempi ja parempi kuin yksikään maallinen laki.

Mutta länsimaissa ajatellaan toisin. Puhtaasti oikeusteoreettiselta pohjalta tarkasteltuna sharia on tapaoikeutta, ja se edustaa hyvin kehittymätöntä lainsäädäntöä. Se heijastaa sen yhteiskunnan oikeuskäsityksiä, jossa se syntyi - 600-luvun paimentolaisyhteiskuntaa - ja verrattuna vaikkapa saman aikakauden roomalaiseen lakiin (Corpus Iuris Civilis), on se tympeä tuulahdus suoraan pronssikaudelta. Sharia on sisäisesti ristiriitainen, hyvin julma ja tolkuton sekä epätasa-arvoinen ja epäoikeudenmukainen lakijärjestelmä.

Mutta se tunkeutuu yhteiskunnan ja ihmiselämän pienimpiinkin sopukoihin. Ei ole väärin väittää, että islam on totalitaarinen uskonto sellaisena kuin Uskontojen Uhrien Tuki ry. määrittää totalitaarisen uskonnon. Itse jokainen voi pohtia, kuinka hyvin nuo 16 kohtaa toteutuvat islamin osalta.

Suora seuraus tästä totalitaarisuudeesta on, että islam kyllästää läpikotaisin koko yhteiskunnan ja kertakaikkiaan ossifioi sen. Koska uskonto on pohjana lainsäädännölle ja koska uskonnollinen laki käy maallisen lain edelle, yhteiskunnassa korkeinta toimeenpanovaltaa pääsevät väistämättä käyttämään papit ja lainoppineet. Ikävä kyllä teokratia on maailman huonoin hallintomuoto - väistämättä.

Teokratia tuottaa äärimmäisen lujan valtion ja hallinnon, joka ei milloinkaan luhistu sisäänpäin. Se voidaan kukistaa vain ulkoapäin, väkivallalla. Yksikään ateistinen yhteiskunta ei milloinkaan ole kyennyt nujertamaan yhtään islamilaista maata. Normaalit sosiologiset teoriat eivät kykene selittämään teokratioiden aivan ällistyttävää stabiiliutta ja kykyä vastustaa kaikenlaisia muutoksia; kun teokratia on kerran päässyt valtaan, se kaatuu vain ulkoa tulleen väkivallan voimasta - ei ikinä sisältäpäin. Ja tämän selittää memetiikka. Teokratia kykenee täyttämään yhteiskunnan memeettiset lokerot paljon sekulaareja ideologioita tehokkaammin ja juurtumaan näin yhteiskuntaan paljon sekulaareja ideologioita vankemmin. Teokratia pohjaa uskontoon - sen oikeutus on jumalallinen, ei maallinen, ja se luo aivan ällistyttävän fanaattisen kannattajapohjan ja teokratian väkivaltakoneisto on paljon omistautuneempi asialleen kuin yhdenkään maallisen diktatuurin. Syy on juurikin siinä, että uskonnolle on olemassa selkeä memeettinen lokero ja kommunismi ei sitä kykene täyttämään mutta islam kykenee. Mutawwiin on paljon tehokkaampi salainen poliisi kuin KGB oli ikinä ja Basidz on paljon pelätympi voima kuin Savak milloinkaan.

Mutta koska sharia on Jumalan sanaa ja täydellinen laki ja mikään inhimillinen ei voi päästä edes sen rinnalle, merkitsee tämä väistämättä sitä, että kaikki kilpailevat selitysmallit - varsinkin luonnontieteet, mutta myös yhteiskuntatieteet ja -teoriat - ovat väistämättä väärässä. Teokratia halvaannuttaa kaiken inhimillisen ajattelun ja tieteellisen sekä teknologisen kehityksen. Seurauksena on väistämättä pronssikautinen Paskastan. Yhtäkään merkittävää innovaatiota ei ole tehty islamilaisessa maailmassa sitten ristiretkien, eivätkä syynä ole olleet ristiretkeläiset eivätkä mongolit. Kaikista tieteen Nobeleista vain kaksi on mennyt islamilaiseen maailmaan, ja molemmat tekivät tutkimustyönsä Yhdysvalloissa. Kaikki moderni teknologia on islamilaisissa maissa tuontitavaraa.

Sekulaareja ideologioita vastaan on helppoa olla toisinajattelija silloin kun hommat piipivät. Teokratiassa se on käytännössä itsemurha - kun hommat menevät pieleen, ihmiset takertuvat uskontoon ja sen suomaan huumeenomaiseen lohtuun kuin mustekala, ja vastoinkäymiset luovat vain entistä pahempaa fanatismia. Uskonto luo paljon voimakkaamman kansallisen koheesion kuin mikään sekulaari ideologia, ja uskonnolliset yhteisöt voivat kestää vuosituhansien ajan sekulaarien hajotessa muutamassa vuosikymmenessä. Israelissa ainoat jäljellejääneet kibbutzit ovat kaikki uskonnollisia - sekulaarit ovat hajonneet jo ajat sitten. Jos Venäjällä olisi enää kolhooseja, ne kaikki olisivat käytännössä teokratioita - uskonnollisia kolhooseja. Teokratioihin liittyy kiinteänä prosessina talibanisaatio - yhteiskunnan ja uskonnon tunkeutuminen pienimpäänkin elämän sopukkaan. Uskonnollinen totalitarismi on paljon totalitaarisempaa kuin mikään natsismi tai kommunismi milloinkaan - se on täydellistä alistumista.

Kommunismi ei kestä taloudellisia takaiskuja eikä se kestä väestön kurjistumista ja köyhtymistä. Teokratia kestää. Itse asiassa mitä huonommiksi olot menevät, sitä vahvemmaksi teokratia vain lujittuu - ihmisten uskonnollisilla tunteilla ja heidän elintasollaan on vahva käänteinen korrelaatio. Teokratia luo kurjuutta ja se viihtyy kurjuudessa, ja siinä missä uskonto on hyvä renki, se on todella huono isäntä. Pahinta teokratioissa on se, että kerran murskattu teokratia pyrkii uusimaan. Turkissa on hyvin voimakas islamistinen maanalainen liike, ja samoin Tunisia ja Egypti ovat vaarassa pudota islamistien käsiin. Jos teokratia lisäksi tulkitsee pyhiä kirjojaan pedantin kirjaimellisesti, kaikki kehitys ja muutos pysähtyy ja luutuu. Ja kuka haluaisi ajatella Tomás de Torquemadaa jahtaamassa toisinajattelijoita - mutta tällä kertaa 21. vuosisadan teknologia apunaan niin tiedonkeräämisessä, tutkimuksessa kuin kiduttamisessakin?


3. Orjuus

Orjuus on syväkoodattu islamiin ja orjuus ja islam käyvät yhdessä kuin paita ja peppu. Shariassa on yksityiskohtaiset säännöt orjien pidosta, heidän kurittamisestaan, orjien otosta, siitä ketä saa orjuuttaa ja miten. Joka ainoa islamilainen yhteiskunta on aina ollut orjanomistajayhteiskunta, ja siinä, missä orjuus hävisi kristillisissä yhteiskunnissa jo 600-luvulle tultaessa, islamilaisissa yhteiskunnissa se on aina täytynyt lakkauttaa väkivalloin. Viimeisenä maana orjuuden lakkautti de jure Saudi-Arabia 1960-luvulla - Yhdysvaltojen väkivaltaisen painostuksen edessä.

Ja koska sharia sisältää detaljoidut ohjeet käytännöstä orjien kanssa, se myös samalla merkitsee orjuuden legitimointia. Orjuus on Jumalan tahtotila: on Hänen tahtonsa, että ihmiset ovat eriarvoisia ja kohtelevat toisiaan väkivaltaisesti sekä alistavasti ja nöyryyttävästi. Kaupan päälle Muhammed itse oli orjakauppias ja orjaisäntä: Muhammad osti, myi ja vangitsi orjia. Ja hänhän oli tunnetusti täydellinen ihminen ja jokaisen muslimin tulisi elämässään imitoida häntä - jo tämä itsessään kondonoi islamissa orjuuden.

Orjuudella ja sen kondonisoimisella on kolme kauaskantoista seurausta. Ensimmäinen on teknologinen - kaiken teknologisen kehityksen halvaantuminen. Mihin tarvitaan teknologiaa, kun on orjia? Mihin tarvitaan mitään vesivoimaa, höyryvoimaa, tuulivoimaa, polttomoottoria, sähköä, ydinvoimaa - kun on orjia vääntämään käsikiviä, polkemaan polkumyllyä, kantamaan taakkoja ja tekemään kaikki energiaa vaativat työt. Tämä muuten on syy, miksi Heronin aktioturbiini jäi Kreikassa pelkäksi leikkikaluksi eivätkä roomalaiset milloinkaan kehittäneet höyrykonetta, vaikka heillä oli kaikki teknologiset valmiudet siihen. Orjanomistajayhteiskunnassa sellaiselle ei yksinkertaisesti ollut mitään tarvetta. Samalla tavoin iranilainen lähettiläs piti keskiajan eurooppalaisten maniaa vesivoimaan ja tuulivoimaan yksinkertaisesti hulluutena ja tyhmyytenä: heillä itsellään oli riittävästi orjia siihen kaikkeen.

Toinen seuraus on yhteiskunnallinen. Orjuus perustu aina alistamiselle ja väkivallalle: ja orjanomistajayhteiskunta ei milloinkaan voi olla kansalaisyhteiskunta eikä siellä milloinkaan voi vallita ihmistenvälinen yhteenkuuluvuudentunne ja luottamus. Seuraus on, että tällainen yhteiskunta jää aina väistämättä despotian astelle. Orjanomistus johtaa aina hirvittäviin jännitteisiin yhteiskunnassa, ja tällainen yhteiskunta on luonnostaan räjähdysaltis. Plus sitten thar-kulttuuri siihen kaupan päälle.

Kolmas seuraus on sosiaalinen. Orjuus kannustaa halveksimaan työntekoa. Koska kaikki ruumiillinen ja myös henkinenkin työ kuuluu orjille, ja orjaisännän ideaali on olla despootti, sotaherra tai riistäjäparoni, johtaa se väistämättä kaiken työn halveksuntaan. Erityisen halveksuttavaa on palkkatyö, sillä siinä ollaan alisteisessa suhteessa toiseen ihmiseen tai organisaatioon, ja palkkatyö ei ole juurikaan orjana raatamista kuymmempaa. Seuraus on, että islamilaisissa maissa ja kulttuureissa suhtaudutaan työntekoon ja palkkatyöhön erityisen halveksuvasti, ja ensinnäkään muslimit eivät ole ensimmäisten palkattavien joukossa koska heidän työmotivaationsa on usein kauniisti sanoen sub-optimaalinen ja toisaalta kaikki vähääkään olennaisemmat työtehtävät miehitetään ulkomaisilla siirtotyöläisillä. Seuraus on islamilaisten yhteiskuntien aivan satumaisen epäoikeudenmukainen tulonjako - niissä on aina pieni, upporikas eliitti ja valtava määrä rutiköyhää proletariaattia.

Mutta islam on kyvytön uudistumaan ja näkemään syy-seuraussuhteita. Koska sharia. Päinvastoin, maan alla islamilainen kulttuuri hyväksyy yhä orjuuden, orjien pidon ja orjaksi alistamisen. Maailmassa on tällä hetkellä enemmän orjia kuin 1865 Yhdysvaltojen sisällissodan päättymisen jälkeen - ja ne kaikki löytyvät islamilaisesta maailmasta. Eikä ole kaukaa haettu ajatus, että jossakin islamilaisessa maassa orjuus legitimoitaisiin jälleen.


4. Polygamia

Polygamia ja orjuus liittyvät toisiinsa ouroboroksen tavoin. Islamissa miehen ja naisen suhde on ensisijaisesti isännän ja orjan suhde. Jokainen nainen määritellään islamissa aina suhteessa mieheen - ei ikinä itsenäisenä oikeussubjektina. Jokainen nainen on aina joko isänsä, aviomiehensä tai vanhimman poikansa, tai jos tällaista ei ole, läheisimmän miespuoleisen sukulaisensa, ehdotonta omaisuutta. Islamilainen avioliittosopimus on aina pohjimmiltaan orjasuhde: vaimo alistetaan miehensä orjaksi.

Ja koska nainen on mieheen verrattuna pelkkä kotieläin ja huonekalu eikä missään tapauksessa ihminen saati tasa-arvoinen, ja koska miehen ja naisen suhde on aina isäntä-orjasuhde, tässä on enää kukonaskel seksiorjuuteen. Ja polygamia on aina pohjimmiltaan seksiorjuutta. Polygamiassa yksi mies - orjaisäntä - alistaa tukun naisia - orjia - omaksi omaisuudekseen ja seksiorjikseen. Naisen asema on olla nyrkkeilysäkki, kotiorja, synnytyskone (mielellään poikien) ja panopuu. Mistään rakkaudesta saati arvokkuudesta tai kunnioituksesta on tällaisessa kulttuurissa turhaa puhua.

Polygamia estää minkäänlaisen kunnioituksen tai edes ystävyyden syntymisen sukupuolten välillä. Islamilainen sukupuolielämä on hyvin väkivaltaista, pakonomaista, väkinäistä ja vainoharhaista, eikä ole sattumaa, että islaminuskoiset ovat kaikkialla länsimaissa rajusti yliedustettuina seksuaalirikollisten joukossa. Seuraus on myös, että naiset kertakaikkiaan alistetaan orjiksi - heidän ei sallita opiskella, oppia edes lukemaan ja kirjoittamaan, käymään ansiotyössä kodin ulkopuolella - ja heitä myös kohdellaan hyvin väkivaltaisesti. Mutta koska naiset ovat omaisuutta, heitä voidaan myös varastaa ja ryöstää, ja jokaisen miehen velvollisuus on pitää vaarin omaisuudestaan - tarvittaessa väkivalloin. Islamilaista seksuaalisuutta varjostaa aina hirvittävä mustasukkaisuus sekä häpeäkostomurhat.

Islamin puolustajat korostavat naisen turvattua asemaa perheessä. Perheturva on silkkaa valhetta, kun isä hakkaa tyttärensä tai veli murhaa sisarensa sen vuoksi, että tällä on poikaystävä. Tätä barbariaa kutsutaan "kunniamurhaksi" ja sivistyneimmissä islamilaisissa maissa, kuten Jordaniassa, siitä saattaa saada parin kuukauden vankeustuomion, muualla ei mitään. Veli oikein odottaa sisaren hairahdusta, sillä naisparan tappajasta tulee sankari. Naisten sorto ja halveksunta kuuluu olennaisena piirteenä islamilaiseen maailmaan. Jos siitä haluttaisiin päästä irti, koko kulttuurin pitäisi muuttua yhtä paljon kuin länsimainen kulttuuri on muuttunut tuhannen vuoden aikana. Mutta ei siitä haluta irti. Sortokulttuuri palvelee islamilaisen miehen etua.

Polygamiassa kasvaneista lapsista tulee todella pahasti screw-uppeja. Syynä on se, että haaremit ovat todellisia käärmeenpesiä. Eri äidit juonittelevat toisiaan ja toistensa lapsiaan vastaan, ja velipuolet eivät milloinkaan kykene kokemaan toisiaan kohtaan samaa lojaliteettia kuin täysveljet. Kiusaaminen, sabotointi ja jopa murhat ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus haaremeissa, ja koska isät eivät osallitu lastensa kasvattamiseen, se jää yksinomaan haareminaisten kontolle - tuhoisin seurauksin. Polygamia ei ole vaihtoehtoinen perhemalli - se on ristiretki naisia ja lapsia vastaan!

Mutta polygamiaan liittyy vielä pahempi kirous - pedofilia. Länsimaissa pedofilia on rikos. Islamissa pedofilia on normaali ja hyväksyttävä elämäntapa. Ja tämä pedofilia on itsensä Muhammedin aikaansaannosta - hän nai viimeisenä vaimonaan Aišan tämän ollessa seitsenvuotias ja leikkiessään nukeilla, ja bylsi tätä kun tämä täytti yhdeksän. Muhammed itse oli tällöin 53-vuotias.

    Ursa on ker­tonut: Pro­feetta kir­joitti (avioso­pimuk­sen) Aishan kanssa tämän ollessa 6-vuo­tias ja pani avioliiton täytäntöön tämän ollessa 9-vuotias, ja Aisha oli hä­nen kanssaan yhdeksän vuotta (ts. hä­nen kuole­maansa asti). (Buk­hari 7:62;88; ks. myös Buk­hari 7:62:64, Bukhari 7:62:65, Muslim 8:3310, Bukhari 8:3310)

    Aisha on kertonut: "Minulla oli tapana leikkiä nukeilla profeetan ollessa läsnä, ja tyttöystävilläni oli tapana leikkiä kanssani." (Bukhari 8:73:151.)

    Aisha kertoi, että Allahin lähettiläs meni hänen kanssaan naimisiin, kun hän oli seitsemän vanha, ja hänet vietiin lähettilään taloon morsiamena, kun hän oli yhdeksän, ja hänellä oli hänen nukkensa mukanaan. (Bukhari 8:3311.)

No. Avioliittoikä on vaihdellut kulttuurikohtaisesti ja samoin miehen ja vaimon ikäero on saattanut olla hyvinkin suuri. Mutta pedofilia ei ole kulttuurikysymys. Pedofilia tarkoittaa seksuaalista kiinnostusta esimurrosikäisiin lapsiin. (Jottei tämä menisi aivan islamofobiaksi, todettakoon että myös Talmudissa otetaan periaatteessa positiivinen kanta asiaan.) Kyseessä ei siis ole kulttuurikysymys, vaan lääketieteellinen diagnoosi. Ja tyttöjen osalta murrosiän alku on helppo todeta - se on menarkhe, eli kuukautisten alku. Ja saa olla todella varhaiskypsä neitonen, jos kuukkarit alkavat yhdeksän vee iässä. Puhtaasti lääketieteellisesi ja psykiatrisesti arvioiden Muhammed todellakin saisi esitettyjen todisteiden valossa pedofiliadiagnoosin. Todettakoon vielä, että seksuaalinen kiinnostus varhaismurrosikäisiin, siis 12-16 -vuotiaisiin lapsiin, ei ole pedofiliaa. Se on efebofiliaa, eikä sitä pidetä rikoksena. Mutta jos jonkun efebofiilin lärvi leivotaan uuteen uskoon, ruukinmatruuna lupaa katsoa toisaalle.

Miksi pedofilia ja polygamia? Koska tuo hirvittävä mustasukkaisuus. Esimurrosikäinen tyttö on varmasti neitsyt ja varmasti koskematon - siis ehtaa kauppatavaraa. Hän on myös epäkypsä ja epäitsenäinen eikä hänellä ole omia mielipiteitä eikä omaa tahtoa. Hän on siis helppo seksuaalikumppani. Hänet on paljon helpompi alistaa seksiorjaksi kuin myöhäisteini-ikäinen pissis. Profeetan elämän yksi­tyiskohdat oli tar­koitettu is­lamin yhtei­sön ikuisen jäljit­telyn kohteeksi. Niinpä pro­feetta Mu­hammedin esikuvan mu­kaisesti mo­nissa musli­mimaissa miehet otta­vat lapsimor­siamia tänä­kin päivänä ja yleisesti ottaen sopi­vana ikänä tyttö­jen emä­tinyhdyntö­jen aloittami­selle pidetään yhdek­sää ikävuotta. Ajatolla Ruhollah Khomeinin, jota Iranissa pidetään uskonnollisena auktoriteettina, mukaan tytöt pitäisi naittaa ennen heidän ensimmäisiä kuukautisiaan, mielellään kymmenvuotiaina. Tämä mainitaan hänen kirjassaan Tahrirolvasyleh (arabiaksi "Tahrir al-Wasilah"). Khomeinin mukaan mies voi saada seksu­aalista mieli­­hy­vää niin­kin nuo­resta lap­­sesta kuin vau­vas­ta. Hä­nen ei kuiten­kaan pitäisi suorittaa yh­dyntää. Jos hän tekee niin ja lapsi vahin­goittuu, silloin hän on vas­tuussa tä­män elättämi­sestä koko tä­män elämän ajan. Tätä tyttöä ei kui­tenkaan tulisi laskea yh­deksi hänen neljästä py­syvästä vai­mostaan. Mies ei ole oikeutettu naimaan ty­tön sisarta. Reisien väliin paneminen tarkoittaa sitä, että aikuinen mies nauttii nuo­res­ta tytöstä, joka on yhä rinnasta vieroit­tami­sen iäs­sä, aset­tamal­la penik­sen­sä tä­män rei­sien vä­liin ja suu­­te­l­e­mal­la tätä. Kirja on ladattavissa englanninkielisenä käännöksenä täältä.

Mutta sekä polygamia että pedofilia merkitsevät vielä yhtä kirousta. Ne merkitsevät väistämättä, että valtava määrä poikia ja miehiä jää ilman puolisoa ja seksuaalipartneria. Tämä hirveä frustraatio merkitsee väkivaltaisuutta sekä sen purkautumista seksuaalirikoksina. Ei ole sattumaa, että monikulttuurisissa seksuaalirikoksissa uhrina on poikkeuksetta valkoihoinen nuori nainen ja tekijänä lähes poikkeuksetta islamilainen nuorukainen. Muslimit ovat rajusti yliedustettuina sekä seksuaalirikosten tekijöinä - että heidän puolisonsa myös turvakotien asukkien joukossa.

Mitä näille neljälle islamin kiroukselle voitaisiin tehdä? Vastaus on, että ei oikeastaan mitään - niiden kanssa vain on tultava toimeen tässä kulttuurievoluution olemassaolotaistelussa. On muistettava, että kulttuurievoluutio ei tunne käsitteitä "oikea" ja "väärä" - se tuntee vain menestyksen ja tuhon. Ruukinmatruuna vastaanottaa ratkaisuehdotuksia.

[Lady Deadpool]

New Republic kirjoittaa Afrikan nurkilta. Uutisessa mukava kuvakollaasi. On ollut spekulaatiota siitä, että täältäkin oltaisiin lähdössä liikkeelle turhan odottelun sijasta.

https://newrepublic.com/article/141698/africas-last-colony-western-sahara-photo-essay (24.4.2017)

Life in Africa's Last Colony

In Western Sahara, 165,000 refugees are still fighting for their freedom.

For over 40 years, the people of Western Sahara have endured war and occupation—yet few outside of northern Africa have ever heard of them or their suffering. In 1975, their vast ­territory—some 100,000 square miles of desert bordering the Atlantic—was invaded by Morocco. Almost half of the traditionally nomadic Sahrawi population was driven into remote refugee camps in neighboring Algeria, where 165,000 remain to this day. An entire generation has been born and raised in these camps.

Following Morocco's occupation, the Sahrawis waged a long war of resistance. It ended in 1991, when Morocco agreed to allow the Sahrawis to vote on independence. But thanks to Moroccan obstruction, that referendum has never taken place. The United Nations has done almost nothing, and the United States and European Union—both of which railed against Russia's intrusion into Ukraine—have refused to defend the Sahrawis.

I have visited the refugee camps as a diplomatic adviser to the Sahrawis, and have come away inspired by the vibrant and democratic society they have built. Their vitality and determination shine through in these remarkable images by Anthony Jean, who has documented life in the camps over the past six years. But there is also a mounting sense of despair among the refugees and, for some, a desire to return to armed struggle.

Morocco has sealed off the occupied territory with a towering sand wall that stretches for 1,700 miles across the desert, fortified by the world's longest minefield. Journalists are rarely permitted inside; small wonder, given Morocco's systematic abuse of human rights. Included here are rare photos of the Gdeim Izik protests in Western Sahara. In 2010, when thousands of Sahrawis demonstrated for their political freedom, Morocco responded by attacking them with helicopters and ground troops, using rubber bullets and water cannons to disperse the uprising. Seven years later, many of the protesters remain in Moroccan custody, subjected to unjust military trials and torture.

The true beginning of the Arab Spring, as Noam Chomsky has observed, took place in the camps of Gdeim Izik. And it is there, in Western Sahara, that the nations of the world must put an end to Morocco's unlawful occupation, granting freedom and independence to Africa's last colony.

[Aksiooma]

Tässä erinomainen päivitys Etelä-Afrikan tilanteesta. Keskustelussa tulee hyvin tiivistettynä Etelä-Afrikan historia, nykytilanne ja aika karmaiseva tulevaisuus.

https://youtu.be/rASKrisLXS4

Jos et ole tietoinen Etelä-Afrikan tilanteesta, suosittelen kuuntelemaan. Jos ja kun siellä alkaa aivan kohta rytinät, niin vaikutus tulee näkymään Suomessa asti. Asiaa kannattaa seurata.

[Lady Deadpool]

SBS uutisoi Marokon ja Algerian rajalla sijaitsevien pakolaisleirien tilanteesta. Marokostahan yritetään päästä Espanjan Melillaan ylittämällä raja-aitoja hyvällä menestyksellä.

http://www.sbs.com.au/news/article/2017/05/17/were-going-die-here-syrian-asylum-seekers-stranded-moroccan-border (19.5.2017)

'We're going to die here': Syrian asylum seekers stranded on Moroccan border

Human rights groups remain 'concerned' for the welfare of dozens of Syrian asylum seekers who have been stranded on the border of Morocco and Algeria for weeks.

Human Rights Watch and the United Nations High Commissioner for Refugees (UNHCR) have been monitoring the movements of up to 55 people who said they were intercepted by Moroccan authorities near the border last month.

After being forced back towards Algeria, they were then blocked by that country's authorities as well, forcing them to set up a desert camp near the Moroccan city of Figuig.

The group includes 20 women and 22 children.

Ahmed Benchemsi, the Communications Director for Human Rights Watch's Middle East and North Africa division, said one of the asylum seekers recently gave birth in the area, but the mother and child's conditions remain unclear.

"Information has been scarce," Mr Benchemsi said. "This is a deserted area. They're sleeping outside and don't have any access to any services.

"They're basically left alone in an area where they can't buy goods, where they have no access to medical services, and we're calling on the governments to take urgent and necessary measures."

UNHCR spokesperson William Spindler told SBS World News the asylum seekers have been receiving help, but remain in a "precarious position".

"They have been receiving sporadic assistance from local associations," he said. "We have been told that a number (of asylum seekers) have re-entered Algeria, but we don't know how many."

Mr Spindler said he was still working with both countries to come up with a solution.

In a statement, the Moroccan embassy in Canberra said the country "has no objection to receive (Syrian) refugees only if they pass through the regular diplomatic channels".

"Morocco took the decision of launching, by consensus after calls from the National Commission of Human Rights and Civil Society actors, the National policy of migration in 2014, which has consisted in regularising the situation of about 25,000 people so far," the statement read.

"The Kingdom does not accept to promote illegal immigration and jeopardize the stability of its borders.

"Morocco has already hosted 5,000 Syrian refugees and calls other countries, who organised the flow of illegal immigrants across the Moroccan border, to shoulder its responsibility towards these refugees.

"In this regard, it is worth mentioning that Morocco does not use immigration as an element of pressure in the bilateral agenda."

SBS World News also contacted the Algerian embassy in Canberra for comment.

Human Rights Watch said Morocco is only willing to give visas to nine out of 13 asylum seekers who have family in the country.

"A member of Morocco's government said Morocco is a sovereign nation and they would not be compelled to accept people without the proper documentation," Mr Benchemsi said.

"They have international obligations to take care of them and to provide necessary social services. The next legal step is that they're granted an opportunity to seek asylum in either one of the countries."

[Alaric]

Libyan tilanne ei vaikuta kovinkaan vakaalta. Kohta siellä on varmaan rajavartijatkin kumiveneissä odottelemassa meritaksipalvelua ja kyytiä Eurooppaan.

http://yle.fi/uutiset/3-9624329?origin=rss (20.5.2017)

Isku lentotukikohtaan tappoi 141 Libyassa

Hyökkäyksessä lentotukikohtaan Etelä-Libyassa kuoli 141 ihmistä. Kuolleista valtaosa on sotilaallisen Khalifa Haftarin sotilaita, Haftarin tiedottaja kertoo.

Libyan kansallisen armeijan lähteet ovat kertoneen aiemmin, että Haftarin joukkojen kimppuun hyökkäsivät YK:n tukeman hallituksen joukot. Uhrien joukossa on myös siviilejä, jotka työskentelivät Brak al-Shatin lentotukikohdassa tai sen lähistöllä.

Libyan kansallisen armeijan tiedottajan mukaan tapetut sotilaat olivat palaamassa sotilaallisesta paraatista, eivätkä he olleet aseistettuja.

YK:n lähettiläs tyrmistynyt

YK:n Libyan lähettiläs on ilmaissut huolensa "merkittävistä" kuolemantapausten ilmoituksista.

– Olen tyrmistynyt huomattavista kuolemantapausten raportoinneista, Martin Kobler sanoo lausunnossaan.

Libyassa eletään epävakaata aikaa. YK:n tukeman Libyan sovintohallituksen valta on käytännössä heikko. Valta on hajautunut useille ryhmille, joista osa on islamistisia. Libyan itäisiä osia ja useita keskeisiä öljykenttiä hallitsee vaikutusvaltainen marsalkka Khalifa Haftar, jota Venäjä tukee.

[Alaric]

Kenian (ja muun Afrikan) surkea työllisyystilanne erityisesti alle 35-vuotiaiden osalta voi tuntua pian Euroopassa ja aina Suomessa asti, kun massat lähtevät liikkeelle etsimään taikaseinää.

http://yle.fi/uutiset/3-9603923?origin=rss (27.5.2017)

"Yhtä työpaikkaa voi hakea jopa tuhansia hakijoita" – Keniassa kytee nuorisotyöttömyyden ruutitynnyri

Epäonnistuminen nuorisotyöttömyyden hoidossa voi heijastua lähivuosikymmeninä Eurooppaan ja aina Suomeen asti. Kenian työttömistä 80 prosenttia on alle 35-vuotiaita.

(...)

Työllisyys on yksi isoimmista haasteista ja sosiaalisista kriiseistä, jota Afrikan manner käy tällä hetkellä läpi.

Kiberan lisäksi koko Kenian ja Afrikan jo valmiiksi suuret työttömyysluvut ovat vaarassa räjähtää käsiin lähivuosina. Afrikan työmarkkinoille tulee vuosien 2010-2020 välisenä aikana 120 miljoonaa uutta työnhakijaa. Vuoteen 2040 mennessä työnhakijoita arvioidaan olevan yli 700 miljoonaa ja Afrikan maailman suurin työmarkkina.

– Viralliset tilastot sanovat tällä hetkellä, että noin 17 prosenttia työikäisestä väestä olisi työttömiä. Todellisuudessa työttömien määrä on paljon korkeampi, siinä 30-40 prosentin luokkaa, kertoo työnhakupalvelua Afrikan markkinoille kehittävän suomalais-kenialaisen kasvuyrityksen Fuzun toimitusjohtaja Jussi Hinkkanen.

Keniassa on yhteensä 46 miljoonaa ihmistä, joista noin 20 miljoonaa kuuluu työikäiseen väestöön.

– Heistä tällaisessa ihan puhtaassa työssä, mitä me Suomessa tehdään, on vain kolme miljoonaa ihmistä. Väliin jää paljon muun muassa itsensä työllistäjiä ja maaseututyöväkeä.

Kaikista hankalinta työnsaanti on nuorille. 80 prosenttia Kenian työttömistä onkin alle 35-vuotiaita nuoria.

– Kenialainen korkeakoulujärjestelmä on aika teoreettinen, joten usein nuorilta puuttuu ihan konkreettista osaamista, millä oman työuran saa liikkeelle. Suomeen verrattaessa ero on siinä, että täällä nuorilla ei yleensä ole työkokemusta, kun he siirtyvät työelämään eli tällainen harjoitteluvaihe puuttuu lähes täysin, Hinkkanen sanoo.

Nuorilta puuttuu usein myös työssäkäyvän aikuisen roolimalli.

– Nuoret hyppäävät vähän kuin tyhjän päälle, koska perheessä ei ole roolimalleja. He ovat usein perheen ensimmäinen koulutettu sukupolvi.

Ongelmat Afrikan kehittyvillä markkinoilla ovat hyvin samanlaisia työnhaun suhteen kuin muuallakin. Työnhakijoita vain on moninkertainen määrä. Yhtä avointa työpaikkaa voi hakea satoja, jopa tuhansia työtä vailla olevia hakijoita.

Hinkkasen luotsaama Fuzu auttaa kenialaisia nuoria tarjoamalla muun muassa uraohjausta ja tietoa avoimista työpaikoista. Työnantajille yritys puolestaan tarjoaa muun muassa testejä ja taitotason arviointeja sopivien hakijoiden löytämiseksi.

– Meidän filosofia lähtee siitä, että iso osa ihmisistä ei ole saanut minkäänlaista uraopastusta tai koulutusta. Yritämme auttaa näitä ihmisiä hahmottamaan oma potentiaalinsa ja maalinsa. Autamme heitä oppimaan uusia taitoja ja sitä kautta tulemaan helpommin työllistettäviksi.

Kaikki tapahtuu mobiilipalvelun välityksellä eikä työnhakijoiden ja työnantajien kohdentamisessa tavata lainkaan kasvotusten. Tämä on eduksi maassa, jossa välimatkat ovat pitkiä ja liikenne takkuaa. Palvelulla on tällä hetkellä yli miljoona käyttäjää, joista 240 000 on rekisteröitynyt.

– Palvelun käyttäjät ovat sekalainen seurakunta. Keskivertoprofiili on 24-vuotias työuraansa aloitteleva nuori, jolla on jonkin verran koulutusta. He ovat yleensä käyneet 1-2 vuotta kestäneen diploma-kurssin, joka on vähän kuin esi-yliopisto sekä heillä on yleensä myös ensimmäisen asteen yliopistotutkinto.

"Tämä on kriisi, joka meidän kaikkien pitää yhdessä ratkoa"

Keniassa nuorisotyöttömyys on vakava ongelma, jonka ratkaisematta jättäminen voi heijastua piankin Eurooppaan ja aina Suomeen asti.

– Työ on yksi perustarpeista mitä ihmisellä on. Erityisesti tällaisessa yhteiskunnassa, jossa ei ole sosiaaliturvaa, ilman työtä ei voi investoida omaan elämään ja tulevaisuuteen, kuten koulutukseen tai lapsiin, Hinkkanen sanoo.

Sillä, että ihmisellä on työtä, on Hinkkasen mukaan valtavat vaikutukset.

– Nuoret, joilla ei ole mitään tekemistä eikä toivoa, kasvavat helposti yhteiskunnan vakautta horjuttavaksi voimaksi.

Hinkkanen huomauttaa, että jos miljoonat työmarkkinoille lähitulevaisuudessa tulevat kenialaisnuoret eivät löydä tekemistä tai paikkaansa työmarkkinoilta, ei vaikeuksissa ole yksistään Kenia. Se, miten ihmiset työllistyvät omassa kotimaassaan, näyttelee kriittistä roolia siinä, lähtevätkö ihmiset hakemaan mahdollisuuksia muualta.

– Jos tulevaisuus ei tästä kirkastu, se tulee näkymään Suomessa asti. Syyrian kriisi on ihan vasta alkusoittoa, kun puhutaan muutamasta miljoonasta pakolaisesta. Afrikan kohdalla puhumme helposti kymmenistä tai jopa sadoista miljoonista, Hinkkanen painottaa.

Hinkkasen mukaan kriisi on mahdollista saada ratkaistua, vaikka paikallisen potentiaalin irti saaminen vaatii paljon työtä. Tärkeää olisikin saada nyt Keniaan ja koko Afrikan mantereelle runsaasti uusia investointeja.

– Viimeinen vuosi on ollut hiukan heikompi, kun monet maat ovat kärsineet investointikriisistä. Nyt olisikin tärkeää saada investointeja eteenpäin.

Myös paikallisella yrittäjäkunnalla on Hinkkasen visiossa suuri rooli.

– Afrikkalaiset ovat keskimäärin tosi kovia yrittäjiä ja esimerkiksi paikallinen startup-systeemi on erittäin kuuma. Uusia firmoja tulee maahan tällä hetkellä paljon. Jos vain saataisiin sopiva yhdistelmä investointeja, poliittisia toimia ja uutta yrittäjäkuntaa mukaan, niin päästäisiin jo pitkälle.

Mistä on kyse?

• Kenian työmarkkinoille arvioidaan tulevan vuosien 2010-2020 välisenä aikana 120 miljoonaa ihmistä.
• Vuoteen 2040 mennessä Kenian työmarkkinoille tulee arvioiden mukaan yli 700 miljoonaa ihmistä ja Afrikka ohittaa Kiinan ja Intian maailman suurimpana työmarkkinana.
• Keniassa on yhteensä 46 miljoonaa ihmistä. Heistä noin 20 miljoonaa kuuluu työikäiseen väestöön.
• 80 prosenttia maan työttömistä on alle 35-vuotiaita.

[Lahti-Saloranta]

Kenian (ja muun Afrikan) surkea työllisyystilanne erityisesti alle 35-vuotiaiden osalta voi tuntua pian Euroopassa ja aina Suomessa asti, kun massat lähtevät liikkeelle etsimään taikaseinää.

http://yle.fi/uutiset/3-9603923?origin=rss (27.5.2017)

Keniahan taitaa olla Afrikan valtioiden eliittiä ja jos siellä tilanne on tuo niin mikähän se mahtaa olla muualla.
Kovasti tunnutaan kaipaavan investointeja Afrikkaan mutta kun on vaarana että niille investoinneille käy kuten Etelä-Afrikassa ja Zimbabwessa. Totuushan taitaa olla että Afrikka on menetetty manner ja kyse on enää siitä hukummeko Afrikan mukana. Afrikan väestönkasvu on sitä luokkaa että tuho on väistämätön eikä Eurooppa pysty sieltä lappavaa porukkaa elättämään..

[Kemolitor]

Tämä kohta pisti silmiini:

http://yle.fi/uutiset/3-9603923?origin=rss (27.5.2017)

– Jos tulevaisuus ei tästä kirkastu, se tulee näkymään Suomessa asti. Syyrian kriisi on ihan vasta alkusoittoa, kun puhutaan muutamasta miljoonasta pakolaisesta. Afrikan kohdalla puhumme helposti kymmenistä tai jopa sadoista miljoonista, Hinkkanen painottaa.

Jotta ei väärinkäsityksen vaaraa olisi, sama kohta oli tekstissä vielä toiseen kertaan vähän eri sanoin:

    Jos Syyrian kriisin yhteydessä puhutaan muutamasta miljoonasta pakolaisesta, niin nyt me puhutaan helposti kymmenistä miljoonista tai jopa sadoista miljoonista pakolaisista.
    Jussi Hinkkanen, toimitusjohtaja, Fuzu

Vastuullisen median pitäisi kai vastata haastateltaviensakin sanomisista ja korjata, jos näiltä aivan totaalista tajunnan virtaa alkaa tulla. Nyt kuitenkaan toimittajaa ei yhtään häirinnyt se, että Jussi Hinkkanen kutsui pakolaisiksi ihmisiä, jotka lähivuosina lähtevät Keniasta Eurooppaan siksi, ettei Keniassa ole töitä.

[Lady Deadpool]

APO uutisoi UN Human Rights raportista, joka kokoaa 13 vuoden väkivaltaisuudet Keski-Afrikan tasavallassa.

Raportti: http://www.ohchr.org/EN/Countries/AfricaRegion/Pages/CARProjetMapping2003-2015.aspx



http://www.africa-newsroom.com/press/un-human-rights-report-maps-13-years-of-violence-and-impunity-in-the-central-african-republic?lang=en (30.5.2017)

Mass killings and other serious human rights violations have been documented in an extensive UN mapping report covering the multiple conflicts in the Central African Republic between 2003 and 2015. Many of the violations may amount to war crimes and crimes against humanity, the mapping report states, as it sets out a strategy to fight pervasive impunity in the country.

"We know some people are getting anxious about this report," said Andrew Gilmour, the Assistant Secretary-General for Human Rights, who is currently on an official visit to the Central African Republic. "We are talking of those who committed some of the most appalling violations, who are now aware that their actions were observed and carefully documented. Naturally they are nervous that justice will catch up with them. Justice is the overwhelming demand of the Central African population - and the main motive of this report."

The mapping report by the UN Human Rights Office and the UN Mission in the Central African Republic (MINUSCA has documented patterns of serious violations of international human rights law and international humanitarian law by successive Government forces and various local and foreign armed groups, as well as international and foreign defence forces. The report, mandated by the UN Security Council, documents in detail 620 incidents, including horrific accounts of entire villages being burnt to the ground in reprisal attacks; multiple accounts of gang rapes of women and girls as young as five; extra-judicial killings; deaths following severe torture or ill-treatment in detention centres; serious violence against people on the basis of their religion, ethnicity or perceived support for armed groups; the recruitment of thousands of children by armed groups; and attacks on both humanitarian actors and peacekeepers, among other serious violations. Hundreds of thousands of Central Africans have been internally displaced or forced to flee in terrifying circumstances through the bush into neighbouring countries.

"The history of the country has been marked by deep-rooted poverty, ethnic tensions, pervasive political instability, corruption and nepotism that led to a succession of armed conflicts," the mapping report states. "After gaining independence, the Central African Republic was subjected to a succession of authoritarian regimes that committed, condoned and were unable to prevent serious violations and abuses." Regional instability and internal conflicts in neighbouring countries have fuelled the volatile conditions in the country, particularly through the flow of arms and rebel groups across its porous borders, the report adds.

"The mapping report on the Central African Republic lays bare the staggering suffering of the people of this mineral-rich country which is among the poorest in the world," UN High Commissioner for Human Rights Zeid Ra'ad Al Hussein said.

While the report recognizes the challenging security situation in the Central African Republic, it recommends that some steps be taken immediately to initiate transitional justice processes, including the development of a national approach to human rights vetting of security and defence forces.

"Successive conflicts have spawned multiple peace processes, but as long as impunity reigns, this terrible trajectory – with each armed group committing appalling acts of violence – may continue," said the UN Special Representative for the Central African Republic and MINUSCA head, Parfait Onanga-Anyanga.

"In documenting the violations and abuses of the past, we hope to galvanize national and international efforts to protect and bring justice to the victims of these crimes," Onanga-Anyanga said. The report sets out recommendations, which include:

· The need to have a sequenced and comprehensive approach to transitional justice, bearing in mind the prevailing security context and non-disarmament;
· The need for a prosecution strategy for the Special Criminal Court for the Central African Republic, given the scale of crimes committed in the conflicts and impossibility of prosecuting all perpetrators;
· The importance of prioritization of areas for the Special Criminal Court's work to reflect the most serious crimes;
· The need to take into account a gender perspective in all dimensions of the transitional justice process, including in the Special Criminal Court's prosecution strategy;
· The need to create a truth and reconciliation commission.

"The Government and all domestic actors, with the assistance of the international community, must work together to break the cycle of impunity once and for all," the report states. The full report, as well as nine fact-sheets summarizing its key contents, can be found on:

All Africa uutisoi nigerialaisten kasvavista mielenterveysongelmista ja itsemurhariskistä. On hyvä muistaa, että Nigeria on Välimeren tilastoissa kohtuullisella paikalla mitä tulee saapujien alkuperäismaahan.

http://allafrica.com/stories/201705300349.html (30.5.2017)

The growing incidence of suicide among Nigerians has become worrisome to the extent that psychiatrists and other physicians have called for high index of suspicion for signs and symptoms of depression among their patients.

They point to research which reveals that during their lifetime about 3.0 per cent of Nigerians will have thoughts about ending their lives, while some will plan on how to kill themselves and actually carry out an attempt to kill themselves.

According to the World Health Organisation, WHO, there are 322 million people living with depression in the world. In the WHO suicide ranking, Nigeria, with 15.1 suicides per 100,000 population per year, is ranked the 30th most suicide-prone out of 183 nations in the world.

Nigeria also rates 10th in Africa after countries with higher rates of suicide such as Togo (ranked 26th in the world), Burkina Faso (22nd), Cameroun (19th) Zimbabwe (16th), Central African Republic (13th), Sierra Leone (11th), Angola (9th), Equatorial Guinea (7th), and Cote D'Ívoire (5th).

Medical practitioners under the aegis of the Society of Family Physicians of Nigeria, SOFPON, raised the alarm that seven million Nigerians are living with depression, a major risk factor for suicide, and called for well structured Primary Healthcare Centres, PHCs, that would help detect and treat depression early before the onset of suicide attempts.

The President of SOFPON, Lagos Zone, Dr. Blessing Chukwukwelu noted: "In Nigeria, only one-fifth of those with a depressive episode receive any treatment, and only one in 50 receives treatment that is minimally adequate.

Primary care: "Therefore, there is the need for medical practitioners who see various cases of ailment at the Primary Health Centres to be trained on how to identify the symptoms of depression.

"The primary care is the sector that affects the health of the nation; so, preventing a condition at this level will not let it progress to the secondary level. When a physician takes a good history, he is able to diagnose the disorder; family physicians have the tools to tackle and also refer to the psychiatrist when he needs to," she noted.

Chukwukelu said there is need to train family physicians continuously in order to close the gap in treatment of depression.

She maintained that family physicians see various cases at the primary healthcare level, hence, the need to observe high index of suspicion, while identifying awareness among Nigerians as key to reducing the scourge.

National President of SOFPON, Dr Akin Moses said a research carried out in 2015- 2016 showed that 29 million people in Africa were depressed while 322 million were affected with depression globally.

He said that the study showed that an estimated 788,000 suicide deaths worldwide occurred in 2015, while 10 suicide deaths per 100,000 population were recorded in Nigeria within the period.

Moses, said depression could occur when there were stressful conditions.

"As if stressful conditions are not sufficient, negative life events such as bereavement, job loss, financial difficulty, divorce, loneliness, childhood abuse and neglect can trigger depression," Moses said.

He added that people with chronic pain, medical illnesses, caregiver burden, patients on certain drugs and those abusing substances such as cocaine and alcohol were at an increased risk of depression.

According to him, there are a few unfortunate suicide deaths in Nigeria which were attributed to severe stressful life events.

Moses observed that depression played a role in more than half of all suicide attempts and up to 15 per cent of those that were depressed died by suicide.

The physician said if not checked and treated, a depressed person has a 20 per cent chance of committing suicide.

On his part, a Family Physician and Chief Medical Director of Amazing Grace Medical Centre, Lagos, Dr Sylvester Osinowo, stressed the need for a paradigm shift in healthcare that requires 80 per cent functional PHCs to address the burden and deliver quality healthcare.

The Chairman, of the Association of General and Private Medical Practitioners of Nigeria, AGPMPN, Lagos Chapter, Dr Tunji Akintade, called for private/public collaboration in curbing depression.

"There is no reason why private hospitals across the country should have minimum of 10 or 20 beds unoccupied and you have a government hospital that has 60 or 70 beds all occupied. This is part of the challenges that the government needs to tackle.

Overview of depression:

According to experts, depression is a common illness worldwide. it s different from usual mood fluctuations and short-lived emotional responses to challenges in everyday life. Especially when long-lasting and with moderate or severe intensity, depression may become a serious health condition. It can cause the affected person to suffer greatly and function poorly at work, at school and in the family.

It can lead to suicide which is the second cause of death in 15-29-year-olds.

[Lady Deadpool]

All African uutisoi matujen rahavirroista.

http://allafrica.com/stories/201706160617.html (14.6.2017)

Africa: Migrants Sent Home $445 Billion in 2016, Lifting Millions Out of Poverty - Report

Migrants working in rich countries sent home almost half a trillion dollars in 2016, helping to lift families out of poverty by providing financial stability, access to education, housing and healthcare, according to a global report.

About 200 million migrants, half of whom are women, sent $445 billion to their families in Asia, Latin America and Africa in 2016, the International Fund for Agricultural Development (IFAD) said on Wednesday.

The total amount of remittances, which is estimated to reach $450 billion in 2017, has risen by more than 50 percent in the past decade, IFAD said.

"It is a truly a global phenomenon in which people, due to lack of opportunities, have to leave their families behind to provide for them," said Pedro De Vasconcelos, IFAD policy advisor and author of the report.

"Migration should be an option, a choice. But for 200 million people, it's a necessity," he told the Thomson Reuters Foundation in a phone interview.

Most remittances ($117 billion) came from the United States, followed by Europe ($115 billion) and the Gulf states ($100 billion).

Total migrant worker earnings are estimated to be $3 trillion annually, of which approximately 85 percent remains in the host countries. The money migrants send home averages less than one percent of their host country's gross domestic product, IFAD said.

The report said families back home receive an average of $200 a month, which makes up 60 percent of the household income.

Using the steady flow of remittances, families can buy food, get housing, go to school, access healthcare, improve sanitation, or even invest in a business and have some savings, the report said.

De Vasconcelos said relying on remittances is a symptom of poverty in developing nations that pushes people to find economic opportunities abroad.

He said helping families use the money more productively could help reduce poverty, and in turn, prevent people from migrating in the first place.

"Remittances are a symptom, but (they) ... can be used to have a long-term positive effect in the economies where these funds are going," he said.

Ways to maximise remittances include getting private companies to reduce money transfer fees to poor remote areas, providing financial literacy to families, or promoting climate insurance to those in rural areas so they can cope better with disasters like floods, cyclones or droughts, the report said.

[Lady Deadpool]

The New York Times on raapustanut muutaman jutun liikakansoituksesta, suurin osa toki afrikan maita. Jutuissa ihan hyvää dataa kiinnostuneille.

https://www.nytimes.com/interactive/2017/06/15/sunday-review/overpopulated-and-underfed-countries-near-a-breaking-point.html?_r=0 (15.6.2017)

https://www.nytimes.com/2017/06/15/opinion/sunday/remember-the-population-bomb-its-still-ticking.html (15.6.2017)

Overpopulated and Underfed: Countries Near a Breaking Point

Mass migration, starvation, civil unrest: Overpopulation unites all of these. Many nations' threadbare economies, unable to cope with soaring births, could produce even greater waves of refugees beyond the millions already on the move to neighboring countries or the more prosperous havens of Europe. The population crisis is especially acute in Africa, as Eugene Linden writes in the accompanying article, but it spans the globe, from Central America to Asia.

A slowly unfolding catastrophe, told in five charts.

[Paawo]

Rasistiset eurooppalaiset ne vaan seilaavat maailman merillä vaikka todelliset Syyrian pakolaiset elättiaineksen eliittijoukot ajautuvat hädänalaisiksi jo alkumetreillä.

Vuosittain sadattuhannet länsiafrikkalaiset yrittävät ylittää Saharan, joka on Euroopan-matkan vaikein osuus. Joidenkin arvioiden mukaan autiomaassa kuolee enemmän ihmisiä kuin Välimerellä.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201706272200232161_ul.shtml

Päivän säälipisteet tästä artikkelista. Kollektiivinen naamapalmu lähtee uljaille aavikkoprinsseille ja toimittelijoille.
Miksei edes Marjaana tee mitään? 

[Pkymppi]

Lasketaanko nuo työtapaturmaksi, vaiko lomamatka tapaturmaksi?

Hukkuu HAN   Suomessakin veneilijoitä, sukeltajia, uimareita, pilkkijöitä, kalastajia, mökkeilijöitä ja muutama autoilijakin vuosittain  veteen ajaa.

[Alaric]

Keniassa yhdeksän ihmistä on viime yönä kuollut terrori-iskussa, josta epäillään al-Shabaab -järjestöä. Isku tapahtui parissa kylässä Lamun maakunnassa Kenian rannikolla. Hyökkääjät kulkivat talosta taloon etsien miehiä, jotka eivät olleet muslimeja.

https://yle.fi/uutiset/3-9713174 (8.7.2017)

Hyökkäys Keniassa vaati 9 kuolonuhria

Yhdeksän ihmistä sai surmansa viime yönä terrori-iskussa Lamun maakunnassa Kenian rannikolla. Silminnäkijöiden mukaan ryhmä raskaasti aseistautuneita miehiä hyökkäsi kahteen paikalliseen kylään noin kello yhdentoista aikaan perjantai-illalla.

Hyökkääjät kulkivat talosta taloon etsien miehiä, jotka eivät olleet muslimeja. Yhteen kerätyt uhrit surmattiin.

– He hyökkäsivät Jiman ja Poromokon kyliin ja tappoivat yhdeksän miestä. Heidät teurastettiin veitsillä kuin kanat, Reutersin haastattelema silminnäkijä kertoo.

Poliisin mukaan kaikki kuolleet olivat siviilejä. Hyökkääjiä tarkkaa määrää ei ole vielä varmennettu.

– Turvallisuusoperaatio on parhaillaan käynnissä hyökkääjien kiinnisaamiseksi, sanoi operaatiosta vastaava James Ole Serian.

Kyläläisten mukaan hyökkääjät vaikuttivat somalialaisilta. Hyökkäys tapahtui lähellä Pandanguon kylää, jossa somalialainen terroristijärjestö al-Shabaab surmasi perjantaina kolme poliisia.

Al-Shabaabin tiedetään hyökänneen Kenian puolelle aikaisemminkin. Iskut ovat yleistyneet sen jälkeen, kun Kenia lähetti joukkojaan Somaliaan.

Al-Shabaab on terroristijärjestö, joka haluaa kaataa Somalian hallituksen ja asettaa maahan tiukan islamilaisen lain.

[Skeptikko]

Keniassa puolestaan äänestysviranomainen on kidutusmurhattu viidakkoveitsellä. Vaaleissa häviävä taho syyttää, että kidutusmurhatun tunnuksilla olisi väärennetty äänestystulosta. Nyt pelätään, että toistuisi vuoden 2007 vaalimellakat, joissa kuoli 1100 henkeä ja 600000 päätyi pakolaisiksi:

Kenyan election official hacked to death by machete-wielding gang as violence erupts after opposition leader claims murdered official's ID was used to HACK the election results as he looks set to lose
http://www.dailymail.co.uk/news/article-4774236/Murdered-official-s-ID-used-HACK-Kenyan-election.html

• Raila Odinga has claimed ID of murdered IT official Chris Msando used in hack
• He said the results are 'fake' and a 'sham', adding: 'They cannot be credible'
• Three people shot dead by police - two in Nairobi, one in South Mugirango
• President Uhuru Kenyatta looks set for re-election with 54 per cent of vote
• But Odinga has published his own results online putting him ahead by 1m votes

...
He later detailed accusations of how hackers had gained entry to the system using the identity of top IT official Chris Msando, who was found murdered and tortured late last month.
...
Sebastian Omolo told reporters that chaos broke out as soon as Odinga finished speaking on television. 

In 2007, the disputed vote resulted in two months of ethnically driven political violence that killed 1,100 people and displaced 600,000, a major blow to a nation seen as a regional bastion of stability.

[Alaric]

Etelä-Sudanissa on merkkejä samanlaisesta kiihottamisesta kuin Ruandassa ennen vuoden 1994 veristä sisällissotaa.

Etelä-Sudanin sisällissota on kestänyt jo neljä vuotta. YK on toistuvasti varoittanut, että maa on jopa kansanmurhan partaalla.

https://yle.fi/uutiset/3-9772857?origin=rss (16.8.2017)

"Toisten heimojen jäseniä nimitellään apinoiksi ja piruiksi" – Tuleeko Etelä-Sudanista uusi Ruanda?

Etelä-Sudanissa levitetään järjestelmällisesti vihapuhetta. Sen avulla kiihotettiin ihmisiä toistensa kimppuun myös Ruandassa kaamein seurauksin.

"Tappakaa torakat." Esimerkiksi tällaisella käskyllä hutu-enemmistöä kehotettiin murhaamaan tutsi-vähemmistön jäseniä Ruandassa vuonna 1994.

Sadan päivänä aikana tapettiin jopa 800 000 tutsia ja maltillista hutua.

Kyseessä ei kuitenkaan ollut äkillinen kaaos, kuten Ruandan hutujohtajat halusivat antaa ymmärtää, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija Tommi Koivula.

Vihapuhetta levitettiin järjestelmällisesti jopa viiden vuoden ajan.

Nyt samasta ilmiöstä on merkkejä sisällissodan piinaamassa Etelä-Sudanissa.

"Kuin tauti, eläin tai orja"

Etelä-Sudanissa toisten heimojen jäseniä nimitellään apinoiksi, piruiksi tai pahoiksi, kuvailee maassa pitkään työskennellyt Kirkon Ulkomaanavun entinen maajohtaja Pio Ding sähköpostilla.

Dinka-heimoa kutsutaan nimellä MTN. Sillä viitataan puhelinverkkoon, joka mainostaa olevansa "kaikkialla, minne menet".

Tässä yhteydessä se tarkoittaa, että dinka-heimo on kaikkialla kuin eläimet, tauti tai syöpä, kertoo Pio Ding.

MTN-nimitystä on kansalaisjärjestöjen mukaan käytetty aseellisissa iskuissa esimerkiksi busseihin.

– Kuljettajilta on kysytty, onko kyydissä MTN:iä. Jos on, heidät on kiskottu pois autoista ja bussiin on hyökätty, kuvailee vihapuhetta tutkineen PeacetecLabin johtaja Theo Dolan El Pais -sanomalehdelle.

Dinka-heimo puolestaan käyttää muista nimitystä "dor", kertoo Etelä-Sudanin vihapuhetta tarkkailleen PeaceTecLabin tutkimus.

Dor-sanalla annetaan ymmärtää, että muut heimot ovat dinkojen orjia. Sanalla on huono kaiku. Sitä käyttämällä orjakauppiaat käskyttivät aikanaan orjia liikkeelle.

Vihapuhetta levitetään viihteen keskellä

Maailman nuorimman valtion, Etelä-Sudanin sisällissota on jatkunut jo neljä vuotta. Kaksi vuotta sitten solmittu rauhansopimus ei pystynyt pysäyttämään väkivaltaisuuksia.

Jo kaksi miljoonaa ihmistä on paennut kodeistaan vuoden 2013 lopun jälkeen.

YK on toistuvasti varoittanut, että Etelä-Sudan on jopa kansanmurhan partaalla. Kansanmurhan suunnittelussa vihapuheella olisi olennainen rooli.

– Ruandan esimerkki opettaa sen, että vihapuhe pystyy muuttaman toiminnaksi vuosien tai jopa vuosikymmenien aikana syntyneitä asenteita, Tommi Koivula sanoo.

Ruandassa omasta asemastaan huolestuneet hutu-johtajat rakensivat tietoisesti kuvaa tutsien vaarallisuudesta.

– Annettiin jopa ymmärtää, että tutsit suunnittelisivat hutujen kansanmurhaa.

Samalla toista ryhmää kuvattiin halventavasti muun muassa torakoiksi. Viestejä levitettiin ensisijaisesti radiossa, iloisten popkappaleiden ja iskelmän välissä. Tämä tehosti vihapuheen painoarvoa, arvioi Koivula.

– Mukavan asian keskellä tuli vuosien ajan yllytystä vihaan ja väkivaltaan. Samalla vihapuhe akipäiväistyi, Koivula sanoo.

Samaa asiaa Etelä-Sudanissa ajaa sosiaalinen media. Vihapuhetta ja halventavia nimityksiä levitetään Facebookissa ja Twitterissä.

Suuri osa vihaviesteistä ulkomailta

Pio Ding kertoo törmäävänsä vihapuheeseen jatkuvasti.

– Viestejä levittävät erityisesti ulkomailla asuvat eteläsudanilaiset sekä keskiluokkaiset kaupunkilaiset.

Dingin mukaan erityisesti ulkomailla asuvat alkavat lähettää vihaisia ja yllyttäviä viestejä, kun kuulevat, että esimerkiksi oma entinen kotikylä on joutunut väkivallan keskelle.

– On selvää, että näitä viestejä lähetetään ulkomailta, turvasta ja niiden ulottumattomista, joita vastaan viesteillä hyökätään, Ding sanoo.

Etelä-Sudan on maailman köyhimpiä valtioita ja varsinkin maaseudulla vain harva osaa lukea.

Yksi avainkysymyksistä onkin, siirtyykö vihapuhe myös suusta suuhun, arvioidaan PeaceTecLabista El Paísille.

"Kansainvälinen yhteisö ei saa antaa huijata itseään"

YK varoitti viime viikolla, että nälänhätä Etelä-Sudanissa pahenee, koska avun perille pääsemistä vaikeutetaan tarkoituksella.

Tommi Koivula pitää huolestuttavana, että Etelä-Sudanissa on useaan otteeseen hyökätty sekä YK:ta että kansainvälisiä järjestöjä vastaan.

Mitä vähemmän kansainvälisten organisaatioiden edustajia on maassa sitä paremmin julmuudet pysyvät piilossa.

Koivulan mukaan olennaisinta on, että länsimainen yhteisö ei anna huijata itseään. Konfliktia ei pidä uskoa liian sekavaksi, jotta siihen voisi vaikuttaa eikä pelotteluun pidä alistua.

– Jos Ruanda jotain meille opettaa niin sen, että jos kansanmurhaa saa suunnitella rauhassa ja ilman kansainvälistä huomiota sitä todennäköisemmin se onnistuu.

[Mangustin]

Julmaa murhaa tutkivat viranomaiset löysivät Etelä-Afrikasta kannibaalien kylän - 300 asukasta tunnusti syöneensä ihmislihaa
Tiistai 22.8.2017 klo 20.05
Rikokset alkoivat paljastua, kun yksi syytetyistä oli aiemmin marssinut poliisiasemalle tunnustamaan. Hän oli kertonut kyllästyneensä ihmislihan syömiseen ja vienyt poliiseille mukanaan todisteena ruumiinosia.

Toistaiseksi vasta yhden surmatun naisen ruumis on löydetty, mutta syytettyjen uskotaan tappaneen lukuisia ihmisiä. Yhden epäillyn luota löytyi purkkiin säilöttynä kahdeksan ihmisen korvaa. Löydetty nainen oli tiettävästi raiskattu ennen tappamista ja paloiteltu kuoleman jälkeen.

Nyt poliisit ovat paljastaneet karmean salaliiton, johon on sotkeutunut satoja ihmisiä.

Alle tuhannen asukkaan Esigodlwenin kylässä peräti 300 ihmistä on tunnustanut kyläkokouksessa syöneensä ihmislihaa. Osa syödyistä ruumiista on kaivettu haudoista, mutta osa on voinut joutua henkirikoksen uhreiksi. Ainakin osa syödyistä on ollut myös kylän asukkaita.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201708222200343700_ul.shtml

[HMV]

Tämä Ylen artikkeli kertoo erään suomalaisen pojan koulunkäynnistä vanhempiensa kansainvälisten työtehtävien myötä vaihtuvissa asuinpaikoissa, Afrikassa ja Euroopassa. Pojan nimi on Kirikou, liekö jotain afrikkalaista kieltä?
Kuvaus Tansanialaisesta kyläkoulusta ei vaikuta oikein lupaavalta:

...
Kirikoun ensimmäinen koulupäivä tansanialaisessa swahilinkielisessä kyläkoulussa sujui jännittyneenä. Vaalea poika erottui noin kahdenkymmenen tummaihoisen lapsen joukosta. Värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut opettaja laulatti lapsia ja hymyili leveästi. Se oli ensimmäinen ja viimeinen päivä, kun opettaja oli luokassa paikalla koulupäivän aikana.

– Opettajat eivät tulleet luokkiin ikinä. Kaikki oppilaat vaan hengailivat ulkona. Minäkin karkasin koulusta jo kolmantena päivänä, kun siellä ei ollut mitään tekemistä, Kirikou kertoo.

Kun Kirikou puhuu ensimmäisestä koulustaan, hän tekee lainausmerkit sormillaan koulu-sanan kohdalla.

– Koulussa ei opiskeltu yhtään mitään, Kirikou tiivistää.

Isän mukaan opettajien palkkataso Tansaniassa on huonoa, ja useilla opettajilla on opettamisen lisäksi sivutyö.

– Opettajat saattoivat olla myymässä pähkinöitä koulupäivän ajan torilla sen sijaan, että olisivat koululla opettamassa. Opettajat kuitenkin antoivat koulun jälkeen maksullista lisäopetusta niille, joiden vanhemmat siitä maksoivat.

Rajalan perhe ei maksanut lisäopetuksesta, sillä Kirikou oli koulussa lähinnä saadakseen kavereita. Teräväpäinen poika osasi jo kirjoittaa ja lukea ennen kuin aloitti koulun, joten akateemisia vaatimuksia koulun suhteen ei ollut.

– Meillä oli aluksi naiivi ajatus siitä, että Kirikou saa palloa potkiessa kavereita muista oppilaista ja oppii samalla hieman swahilia. Sitä kautta hän voisi ymmärtää myös opetuksesta.

Vanhempien kuvitelmat idyllisestä kyläkoulusta kariutuivat kuitenkin nopeasti. Pian huomattiin, että Kirikou koettiin liian erilaiseksi newalalaiseen kyläympäristöön, eivätkä muut oppilaat ottaneet suomalaista poikaa osaksi ryhmää.

– Tummaihoinen lapsi ei ole välttämättä ikinä nähnyt vaaleaa lasta. Sitten kun vaaleaihoinen lapsi tulee kouluun, niin se on aika jännää. Olin kuin elävä nähtävyys.

Kirikou saattoi mennä kyläkoulun pihalle ja poimia vaikkapa kepin maasta. Pian pojan ympärillä oli iso joukko paikallisia lapsia kuiskuttelemassa ja ihmettelemässä Kirikouta. Hän oli jatkuvasti huomion keskipisteenä.

Poika sai kuitenkin yhden hyvän ystävän. Hän oli paikallisista ainoa lapsi, joka puhui englantia, kun taas muut lapset puhuivat swahilia.

– Minä olen vieläkin hänen kanssaan yhteydessä, Kirikou kertoo häntä kuusi vuotta vanhemmasta ystävästään.

Kirikou ehti olla noin puoli vuotta kyläkoulussa, kun opettajat kehottivat hienovaraisesti Kirikoun vanhempia siirtämään pojan toiseen kouluun. Samaa olivat pohtineet myös pojan vanhemmat.

– Meillä oli ehkä odotuksia, että tansanialainen kyläkoulu olisi muistuttanut jollain tavalla enemmän suomalaista koulua kuin mitä se koskaan muistuttikaan, Tommi-isä naurahtaa.

Tommin mukaan tansanialaisessa koulujärjestelmässä on paljon haasteita, jotka ymmärsi vasta, kun ne näki läheltä. Sen lisäksi, ettei opettajia juuri näkynyt, heillä ei ollut esimerkiksi juuri minkäänlaista koulutusta tehtävään.

– Kirikoun aikaan opettajan pätevyyden sai sillä, että oli käynyt koko seitsemänvuotisen alakoulun läpi ja kävi sen jälkeen vuoden opettajankoulutusta. Ne suoritettuaan oli pätevä opettamaan alakoulussa. Ehkä opettajien resurssit erilaisen oppilaan tuloon eivät olleet hyvät.
...

Suomestakin on tietääkseni mennyt aika paljon kehitysapua Tansaniaan.
Koko juttu tuolla:
https://yle.fi/uutiset/3-9780838

[Alaric]

http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/vakivalta-ajanut-38-miljoonaa-ihmista-pois-kodeistaan-kongon-demokraattisessa-tasavallassa/768879/#.WaJbO37P49k.twitter (27.8.2017)

Väkivalta ajanut 3,8 miljoonaa ihmistä pois kodeistaan Kongon de­mok­raat­ti­ses­sa tasavallassa

Kongon demokraattisessa tasavallassa 3,8 miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään kodeistaan väkivaltaisten levottomuuksien takia. Paenneiden määrä on lähes kaksinkertaistunut viimeisen kuuden kuukauden aikana, kertoo YK.

Suurin osa paenneista on lähtenyt levottomasta Kasain maakunnasta, jossa väkivaltaisuuksissa on kuollut yli 3 000 ihmistä. Väkivaltaisuudet alkoivat, kun presidentti Joseph Kabilan hallintoa vastustava heimojohtaja Kamwina Nsapu kuoli. Alueella on muun muassa raiskattu ja kidutettu ihmisiä sekä tehty muita ihmisoikeusloukkauksia kuten käytetty lapsisotilaita.

YK:n virkamiehen mukaan Kongoon tarvitaan välittömästi apua, etenkin lapsille. Samaan aikaan Kongon demokraattiseen tasavaltaan on tullut noin 500 000 pakolaista Burundista, Ruandasta, Etelä-Sudanista ja Keski-Afrikan tasavallasta.

[Alaric]

YK:n Kansainvälisen maatalousrahaston IFAD:n togolainen pääjohtaja Gilbert Houngbo kertoo näkemyksiään siitä miksi afrikkalaiset lähtevät Eurooppaan.

Nuoret eivät suostu jäämään kyliin, joihin teknologinen ja taloudellinen kehitys ei ulotu, väestönkasvu on selvästi talouskasvua nopeampaa eli työpaikkoja ei riitä kaikille ja monissa Afrikan maissa on "nuorisopullistuma" eli suhteessa erittäin suuri osuus väestöstä on alle kolmekymppisiä. Lisäksi afrikkalaisten yhteiskuntien hallinnossa, sananvapaudessa ja demokratiassa olisi parantamisen varaa.

http://www.hs.fi/paivanlehti/29082017/art-2000005344021.html (29.8.2017)

YK-johtaja Gilbert Houngbo lähti Togosta 25 vuodeksi ulkomaille – nyt hän selittää, miksi Afrikan maiden nuoret aikuiset ylittävät henkensä uhalla Välimeren

Kun Gilbert Houngbo oli yhdeksän tai kymmenen vuoden ikäinen, hän vieraili ensimmäistä kertaa Togon pääkaupungissa Loméssa. "Vau! Miksi ihmeessä minun pitää palata takaisin kotikylääni?" Houngbo mietti tuolloin.

Länsiafrikkalaisessa maalaiskylässä kasvaneelle pikkupojalle kaupunki pursusi unelmia ja mahdollisuuksia. Katujen vilinä, tavaran paljous ja juokseva vesi ruokkivat Houngbo mielikuvitusta. Hän oivalsi, että elämä voi olla parempaa.

YK:n Kansainvälisen maatalousrahaston IFAD:n pääjohtajana huhtikuussa aloittanut Houngbo ymmärtää henkilökohtaisesti, miksi köyhän maaseudun nuoret jättävät kotikylänsä taakseen ja lähtevät etsimään onneaan – ensin oman maansa kaupungeista ja sitten naapurimaista tai jopa hyisestä Suomesta asti.

"Melkein joka viikko palaan mielessäni nuoruuteni vuosiin kotikylässäni ja siihen, kuinka rankkaa elämä oli. Mietin, mitkä toimenpiteet ovat muuttaneet elämää siellä parempaan suuntaan ja mitkä eivät."

80 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä elävästä 770 miljoonasta ihmisestä asuu maaseudulla. Yli puolet heistä on alle 18-vuotiaita. He eivät suostu jäämään kyliin, joihin teknologinen ja taloudellinen kehitys ei ulotu.

"Kapeimmillaan vain 15 kilometrin levyinen Gibraltarinsalmi erottaa Pohjois-Afrikan Euroopasta. Vaikka maantieteellisesti etäisyys on hyvin pieni, elintasoissa ero kuin yöllä ja päivällä", Houngbo muistuttaa.

Sinnikäs ja älykäs Houngbo onnistui nuorena miehenä toteuttamaan unelmansa ja muuttamaan Loméen opiskelemaan taloustieteitä. Jatko-opinnot Kanadassa ja kansainvälinen ura veivät hänet pois Togosta, mutta hän uskoi aina palaavansa jonain päivänä kotimaahansa.

Niin hän tekikin vuonna 2008, mutta vasta kun silloinen presidentti tarjosi hänelle pääministerin paikkaa. YK-ura jäi neljäksi vuodeksi tauolle, ja Houngbo muutti takaisin Togoon.

"Kun palasin palvelemaan maatani, olin ollut ulkomailla 25 vuotta. Yritin kaudellani madaltaa paluumuuton kynnystä."

Hän myöntää, että paluumuuttajien houkuttelu ei ole helppoa, mutta ilman osaajia kehitysmaat ovat jumissa.

"Kehitys vaatii aikaa. Eivät Suomen kaltaiset maatkaan olleet mitään paratiiseja sata vuotta sitten. Se on silti varmaa, että jos pois muuttanut nuorisomme vain odottelee ulkomailla maamme muuttuvan ruusuiseksi, he eivät koskaan palaa kotiin."

Nuoret pitäisi saada houkuteltua takaisiin kotikyliin jo ennen kuin he pyrkivät ulkomaille, Houngbo pohtii. Monelle nuorelle kehitysmaiden ylikansoitetut suurkaupungit ovat alkuinnostuksen jälkeen pettymys.

"He joutuvat tinkimään hygieniastaan, turvallisuudestaan ja yksityisyydestään. Slummeissa pelkkä tarpeilla käyminen voi olla nöyryyttävää ja vaarallista. Kotikylässään heillä ei välttämättä ollut sähköä, mutta ainakin heillä oli mielenrauhaa."

Houngbo huomauttaa, että monissa Afrikan suurkaupungeissa väestönkasvu on selvästi talouskasvua nopeampaa, eikä työpaikkoja riitä kaikille.

"Kukaan ei halua joutua naurunalaisiksi palatessaan kotiin häntä koipien välissä. Vaihtoehtona on lähteä Eurooppaan, joka näyttää tv:ssä aina upealta. Koska viralliset keinot on tehty vaikeiksi, nuoret yrittävät ylittää Välimeren veneillä."

YK:n tilastojen mukaan tänä vuonna Välimereen on hukkunut tai kadonnut jo 2 421 ihmistä, kun Eurooppaan meritse saapuneita on lähes 123 000.

Vaikka joukossa on paljon myös konfliktialueilta pakenevia, suurin osa kumiveneillä saapuvista siirtolaisista on kotoisin maista, jotka eurooppalaisviranomaiset luokittelevat riittävän turvallisiksi paikoiksi. Turvapaikkaa he tuskin saavat, eivätkä kaikki sitä edes yritä hakea.

Tänä vuonna siirtolaisia on tullut eniten Nigeriasta, Guineasta, Norsunluurannikolta, Gambiasta, Senegalista, Malista ja Marokosta. Afrikan ulkopuolisista maista Bangladesh on yleisin lähtömaa.

Houngbo on huolissaan maaseudun murenevista työmarkkinoista ja "nuorisopullistumasta", jolla hän viittaa alle kolmikymppisten kansalaisten suureen määrään monissa kehitysmaissa.

Esimerkiksi 186 miljoonan asukkaan Nigeriassa reilut 60 prosenttia maan väestöstä on alle 24-vuotiaita. Sama ikäryhmä on suurin lähes kaikissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa.

Kun valtaosa nuorista löytää työpaikan tai perustaa yrityksen, nuorisopullistuma vauhdittaa talouskasvua. Tällainen "väestöosinko" voi jäädä kuitenkin lunastamatta, kun nuoria piinaa toimettomuus. Väestörakenne voi kääntyä kiroukseksi, jos työttömät kansalaiset radikalisoituvat.

"On kehitysmaiden ja koko kansainvälisen yhteisön etu, että nuoret haluavat pysyä kotiseuduillaan. Jotta näin olisi, yksityistä ja julkista rahaa pitää ohjata aiempaa enemmän maaseudulle, jossa köyhät nuoret asuvat", Houngbo painottaa.

(...)

"Helppoa ratkaisua ei ole. Meidän pitää keskittyä pitkän aikavälin kehitykseen. Se ei tarkoita vain kansantalouden tukemista, vaan myös hyvää hallintoa, demokratiaa ja sananvapautta. Kansalaisten täytyy voida luottaa siihen, että he voivat ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa maansa tulevaisuuteen."

Voimattomuuden tunne pitäisi nitistää, Houngbo sanoo.

Jos kansalaiset uskovat, että he voivat kehittää poliittista järjestelmää positiiviseen suuntaan, he jäävät todennäköisemmin kotimaahansa.

"Lisäksi on tärkeää, että hyvinvointi ei kasaannu vain vauraimmalle kymmenelle prosentille. Jos saamme aikaan talouskasvua kehitysmaissa, sen täytyy olla syrjimätöntä kasvua, joka luo uusia työpaikkoja ja hyödyttää kaikkia."

(...)

Professorin ajatuksia -blogikirjoitus samasta aiheesta:

http://beta.oikeamedia.com/o1-36713 (29.8.2017)

Afrikkalainen paljasti juurisyyt

Togolainen YK-johtaja Gilbert Houngbo kertoi aamun lehdessä, miksi afrikkalaiset nuoret lähtevät kotimaistaan Eurooppaan. Hänen mukaansa he eivät suostu jäämään kyliin, joihin teknologinen ja taloudellinen kehitys ei ulotu.

Eurooppa houkuttelee, koska "kapeimmillaan vain 15 kilometrin levyinen Gibraltarinsalmi erottaa Pohjois-Afrikan Euroopasta. Vaikka maantieteellisesti etäisyys on hyvin pieni, elintasoissa ero kuin yöllä ja päivällä".

Voisiko asiaa sanoa tuon selvemmin: afrikkalaiset "pakolaiset" eivät ole lähteneet karkuun hätää tai vainoa vaan hakemaan korkeampaa elintasoa. Ja tästä syystä heidät tulee käännyttää Euroopasta mahdollisimman pikaisesti, sillä turvapaikkajärjestelmää ei ole rakennettu heidän kaltaisiaan varten.

Tätä johtopäätöstä tukee vahvasti myös togolaisen YK-johtajan näkemys kehityksestä ja maastamuuton seurauksista afrikkalaisille valtioille. Hän jopa tuntee Suomen historiaa!

Suora lainaus: "kehitys vaatii aikaa. Eivät Suomen kaltaiset maatkaan olleet mitään paratiiseja sata vuotta sitten. Se on silti varmaa, että jos pois muuttanut nuorisomme vain odottelee ulkomailla maamme muuttuvan ruusuiseksi, he eivät koskaan palaa kotiin."

Jutussa Houngbo mainitsi myös Afrikan ahdingon todelliset ja perimmäiset juurisyyt. Ensinnäkin monissa Afrikan suurkaupungeissa väestönkasvu on selvästi talouskasvua nopeampaa, eikä työpaikkoja riitä kaikille. Perusongelmana on siis väestöräjähdys, kuten itsekin olen kerta toisensa jälkeen kirjoittanut.

Lisäksi hän kiinnitti huomiota afrikkalaiseen korruptioon ja epätasa-arvoon. Ja kaipasi "hyvää hallintoa, demokratiaa ja sananvapautta. Kansalaisten täytyy voida luottaa siihen, että he voivat ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa maansa tulevaisuuteen... Lisäksi on tärkeää, että hyvinvointi ei kasaannu vain vauraimmalle kymmenelle prosentille. Jos saamme aikaan talouskasvua kehitysmaissa, sen täytyy olla syrjimätöntä kasvua, joka luo uusia työpaikkoja ja hyödyttää kaikkia."

Yhteen summattuna tämä kaikki tarkoittaa selkeällä Suomen kielellä sitä, että afrikkalaisten on otettava maanosansa tulevaisuus omiin käsiinsä kotimaissaan. Eikä lähteä elintasopakolaisiksi Eurooppaan, vaan tartuttava työhön kaikilla tasoilla syrjäkylien nuorista kokonaisten valtioiden hallituksiin ja yritysjohtajiin. Vain siten mustan Afrikan tulevaisuus voi olla nykyistä kirkkaampi.

Euroopan vastuu tässä kaikessa on olla houkuttelematta tulevaisuuden tekijöitä Afrikasta Välimeren pohjoispuolelle, käydä reilua bisnestä siellä, missä sille on edellytyksiä sekä edesauttaa väestöräjähdyksen pysäyttämistä tukemalla tyttöjen ja miksei poikienkin koulutusta tieteelliseen maailmankuvaan perustuvilla opetussuunnitelmilla.

Sen sijaan Euroopalla ei ole vastuuta afrikkalaisten ratkaisuista eikä niiden seurauksista, eikä hallintojen rahallisesta tai sotilaallisesta tukemisesta tai kaatamisesta. Eikä siis myöskään väestöräjähdyksestä seuraavan ihmistulvan asuttamisesta.

[Roope]

YK:n Kansainvälisen maatalousrahaston IFAD:n togolainen pääjohtaja Gilbert Houngbo kertoo näkemyksiään siitä miksi afrikkalaiset lähtevät Eurooppaan.
...
http://www.hs.fi/paivanlehti/29082017/art-2000005344021.html (29.8.2017)

YK-johtaja Gilbert Houngbo lähti Togosta 25 vuodeksi ulkomaille – nyt hän selittää, miksi Afrikan maiden nuoret aikuiset ylittävät henkensä uhalla Välimeren

Nettiversion otsikko "Gilbert Houngbo kasvoi köyhässä afrikkalaiskylässä, mutta nousi YK-johtajaksi – nyt hän kertoo, miksi ihmisten vaellus Eurooppaan ei lopu".

Houngbo puhuu vaelluksen syistä, mutta ei tule maininneeksi, mutta vaellus ei lopu siitä yksinkertaisesta syystä, että sen annetaan jatkua.

[Outo olio]

Burundissa kidutus, katoamiset ja seksuaalinen väkivalta jatkuvat: "Maassa vallitsee pelon ilmapiiri"

YK kehottaa Kansainvälistä rikostuomioistuinta avaamaan tutkinnan ihmisoikeusrikoksista niin pian kuin mahdollista.

Burundi 4.9.2017 klo 13:21 päivitetty 4.9.2017 klo 13:21

Juha Takkunen

Ihmisoikeusrikkomukset itäafrikkalaisessa Burundissa jatkuvat, YK:n tutkimuskomissio vahvistaa.

– On pitäviä perusteita siitä, että ihmisyyden vastaisia rikoksia on tehty ja ne jatkuvat Burundissa, todetaan YK:n tutkimuskomission maanantaina julkistetussa raportissa.

Tutkimuskomissio syyttää rikoksista "valtion korkeinta tasoa" eli käytännössä Burundin hallitusta.

Komissio pyytää Kansainvälistä rikostuomioistuinta aloittamaan Burundissa tehtyjen ihmisoikeusrikosten tutkinnan.

Yli 500 ihmistä haastateltiin tutkimuskomission työn aikana. Joukossa oli ulkomailla pakolaisina asuvia burundilaisia ja Burundissa edelleen olevia, jotka antoivat haastatteluja henkensä uhalla.

– Maassa vallitsee pelon ilmapiiri. Uhreja on uhkailtu, jopa maanpaossa olevia, brittiläinen komission jäsen Françoise Hampson sanoi.

Komission olikin oltava työssään erittäin varovainen mutta toisaalta varmistettava uhrien, heidän perheenjäseniensä ja silminnäkijöiden antamien tietojen paikkansapitävyys.

Burundilla paikka YK:n ihmisoikeusneuvostossa

Raportin mukaan tappaminen, kidutus, seksuaalinen väkivalta, ihmisten nöyryyttävä kohtelu, katoamiset ja mielivaltaiset pidätykset ovat jatkuneet huhtikuusta 2015. Poliittinen kriisi alkoi, kun presidentti Pierre Nkurunziza ilmoitti pyrkivänsä kolmannelle kaudelle.

Burundia on vaivannut väkivallan kierre keväästä 2015 alkaen.

Burundin hallitus on kieltäytynyt yhteistyöstä tutkimuskomission kanssa eikä päästänyt sen jäseniä maahan.

– Tämä on entistäkin valitettavampaa siksi, että Burundilla on YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenmaana velvoite tehdä yhteistyötä neuvoston asettamien mekanismien kanssa, komission beniniläinen jäsen Reine Alapini Gansou sanoo.

Raportti kyseenalaistaakin Burundin aseman ihmisoikeusneuvoston jäsenenä.

Lisää aiheesta:

Helsingissä salaisia neuvotteluja Burundin väkivaltaisuuksien lopettamiseksi – "Sieltä täältä löytyy ruumiita, joilta on leikattu pää"

Lähteet: AP, AFP

https://yle.fi/uutiset/3-9814290

Erityismainintana Ylen uutisen kuvituskuva, liitteenä, jonka kuvatekstinä on "Arkistokuvassa Burundin hallituksen vastainen mielenosoittaja pääkaupunki Bujumburassa kesäkuussa 2015.". Ehkä Yleisradion toimittajalla on laajempi käsitys mielenosoittajuudesta.

[Outo olio]

Yllättävän rehellinen ja nuivuutta aiheuttava uutinen Yle Svenskan toimittajalta. Sanotaan suoraan että ongelman alkusyy on Nigerian väestöräjähdys, ja suvut lähettävät tyttärensä sarjaraiskattaviksi, ja haluavat saada tästä mahdollisimman paljon rahaa. Tätä ei ihan kokonaan sanota, mutta se mainitaan ohimennen, että matkaan lähetettävät käytetään ensin noitatohtorilla, joka noituu tyttöjen päälle kirouksen, joka piinaa tyttöä jos hän karkaa parittajiltaan tai muuten ei tottele seksiorjuusorganisaation esimiehiä. Taikauskoiset seksiorjat sitten eivät ryhdy kapinoimaan.

Ensin raiskausleiri Libyassa, sitten seksiorjaksi Eurooppaan – Mercy, 14, joutui ihmiskaupan uhriksi kuten yhä useampi nigerialaisnainen

Naisia ja tyttöjä koulitaan leireillä jopa kuukausia ennen heidän kuljetustaan Eurooppaan. Mercy pääsi pakoon salakuljettajilta.

Ihmiskauppa 10.9.2017 klo 07:05

Nigerialainen Mercy joutui ihmiskaupan uhriksi, mutta pelastautui Italiassa sisilialaiseen turvakotiin.
Jessica Stolzmann / Yle

CATANIA. Tädillä oli suunnitelma, ja sen Mercy oli kuullut monta kertaa.

Sinun on lähdettävä Eurooppaan, kun aika on kypsä.

Tätinsä luona asuva Mercy kuuli, kuinka tämä puhui kaukaisesta Italiasta. Siellä tyttö rikastuisi niin, että rahaa jäisi lähetettäväksi kotiinkin.

Aika koitti, kun Mercy oli 14-vuotias. Silloin täti saattoi hänet linja-autoon Benin Cityssä, Nigerian eteläosassa.

– Minne minä matkustan? En tunne ketään Italiassa, Mercy muistaa sanoneensa ja rukoilleensa, ettei täti lähettäisi häntä pois.

Täti ei taipunut, vaan Mercy joutui kapuamaan linja-autoon. Jostain syystä myös monet muut matkustajat olivat nuoria tyttöjä, matkalla tuntemattomaan.

Ensin linja-auto suuntasi Nigerian pohjoiseen naapurimaahan Nigeriin. Libyan rajan yli ei ollut autokuljetusta, vaan raja piti ylittää polkupyörillä.

Matkaaminen pohjoisen Afrikan halki kesti viikkoja. Jokaisen rajanylityksen yhteydessä joku vaati rahaa.

– Ei minulla sitä ollut. Kukaan ei antanut minulle rahaa matkalle mukaan.

Nyt Mercyn istuu sängyllä alaikäisille nuorille naisille tarkoitetussa turvakodissa Cataniassa, Italian Sisiliassa. Mercy sanoo olevansa 16-vuotias, mutta rusetilla koristeltuun, siniseen shortsihaalariin pukeutunut tyttö näyttää nuoremmalta.

Kolme tatuoitua viivaa molemmissa poskissa kertovat, miltä Nigerian alueelta ja mistä heimosta hän on kotoisin.

– Ikävöin äitiäni. En saa häneen yhteyttä, eikä tätini auta, Mercy sanoo.

Nigerian naisilla käytävä ihmiskauppa on kasvanut Euroopassa räjähdysmäisesti. Syynä on pitkälti Nigerian yli 180-miljoonainen väestö: se kasvaa nopeammin kuin melkein missään muualla maailmassa.

Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestön IOM:n mukaan vuonna 2014 Italiaan saapui 1500 tyttöä ja naista. Vain muutamassa vuodessa tulijoiden määrä on moninkertaistunut: Libyasta saapui jo yli 11 000 nigerialaisnaista ja -tyttöä pelkästään vuonna 2016.

Arviolta neljä viidestä heistä päätyy Euroopassa juuri prostituutioon.

Ihmiskauppa ulottuu Suomeen asti. Asiantuntijoiden mukaan osa nigerialaisnaisista näyttää tulleen Suomeen asti myös siksi, että raskaana olevat ihmiset saavat Suomesta paremmin apua kuin muualta. Europol kertoi elokuussa, että yhden salakuljetusliigan johtaja oli pidätetty Helsingissä.

Pullonkaula tulijoille on Libya, josta naiset kuljetetaan Italiaan ja sieltä muualle Eurooppaan.

Samalla salakuljetusbisnes kukoistaa. Aiemmin yksi ja sama salakuljetusliiga valvoi nigerialaistyttöjen matkaa alusta loppuun saakka. Nyt useat rikollisjoukkiot ostavat ja myyvät tyttöjä moneen kertaan matkan aikana.

Salakuljetuksen muuttuminen johtuu Libyan kaaoksesta. Arabikevään 2011 seurauksena maan diktaattori Muammar Gaddafi syöstiin vallasta, josta nykyisin taistelee monta kilpailevaa aseistautunutta ryhmittymää.

Mercy kertoo pelänneensä Libyassa henkensä puolesta. Hänet vietiin matkansa aikana muun muassa leiriin, jossa oleili muitakin nigerialaistyttöjä ja -naisia. Välillä lähistöltä kuului laukauksia.

Leirillä Mercy vietti kuukausia.

– Siellä minulle kävi selväksi, että työskentelisin prostituoituna Italiassa.

Libyan leireillä on tietty tehtävä: niissä viruvat naiset ja lapset valmennetaan työskentelemään prostituoituina. Monilla tytöillä ei ole kokemusta sukupuolielämästä, kun heidät lähetetään perheistään.

– Libyassa tytöt menettävät viattomuutensa. Arabimiehet tulevat ja harrastavat muutamasta lantista seksiä heidän kanssaan tai heidät lähetetään kadulle myymään itseään, kertoo sisilialaisen turvakodin työntekijä Antonia Godwin.

Godwin sanoo, että yhä nuoremmat tytöt joutuvat ihmiskaupan uhreiksi. Osa heistä on vain 13-vuotiaita.

– Useimmat tytöt, varsinkin rahattomat, ovat joutuneet myymään itseään jokaisella rajanylityspaikalla matkalla Nigeriasta Libyaan. Niin se vain toimii, Godwin sanoo.

Godwin on itsekin Nigeriasta ja tietää, mistä puhuu. Hän joutui ihmiskaupan uhriksi 14 vuotta sitten.

Euroopan mantereelle päästyään Godwin päätyi niin sanotun "madamen" luokse Italiassa. Samanlaisia "madameja" toimii prostituutioalalla edelleen. Monesti he ovat itsekin seksityöläisinä toimineita nigerialaisnaisia, joiden tehtävänä on ottaa uudet Eurooppaan saapuvat tytöt vastaan, sijoittaa heidät ahtaisiin asuntoihin ja vaatia heitä päivittäin hoitamaan ison joukon asiakkaita.

Godwin kertoo, kuinka hänen onnistui paeta "madameltaan" myytyään itseään kadulla kolmen kuukauden ajan. Godwin löysi italialaisen miehen, ja meni tämän kanssa naimisiin. Nyt hän auttaa muita.

Siniseen toppiin pukeutunut, punaista huulipunaa käyttävä nainen kävelee tien varrella Catanian kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa Sigonellassa. Vähän matkan päässä toinen nigerialainen nainen makaa autossa, ovi auki.

Nigerialaisten prostituoitujen oleskelu alueella ei ole sattumaa. Lähellä on Naton sotilastukikohta, jossa toimii Yhdysvaltain laivasto ja myös Italian ilmavoimia.

Naiset ansaitsevat täällä vain viidestä kymmeneen euroon asiakkaalta.

Suurin osa Eurooppaan päätyvistä naisista ja tytöistä on kotoisin Etelä-Nigerian Edon osavaltiosta. Köyhällä ja väkirikkaalla alueella koulutusta tai töitä ei millään riitä kaikille.

Monissa tapauksissa perheet kannustavat tyttäriään matkaan, vaikka tietävätkin tyttöjen päätyvän työskentelemään prostituoituina. Usein sukulaiset vievät tytöt ennen lähtöä myös paikallisen juju-papin, eräänlaisen noitatohtorin luokse. Tytöille vakuutetaan, että heille tapahtuu jotakin pahaa, elleivä he tottele. Taikauskoisiin nigerialaisiin tämä tepsii, Antonia Godwin sanoo.

– Perheet toivovat tyttärien lähettävän kotiin rahaa mahdollisimman pian, hän kertoo.

Godwinin mukaan Nigeriassa tiedetään hyvin tyttöjen kaltoinkohtelusta, mutta asialle ei tee kukaan mitään. Poliitikot eivät välitä, eivätkä edes tyttöjen omat vanhemmat. Godwin on puhunut monien vanhempien kanssa puhelimitse ja yrittänyt saada heidät ymmärtämään, mihin he ovat lapsensa pakottaneet.

– Sanoin yhden tytön äidille, että en välitä siitä, miten huonosti teillä on asiat siellä kotona, mutta tytärtä ei lähetetä kadulle. Tule ja myy seksiä itse, jos haluat ansaita rahaa.

Painajaismaisen Libyan jälkeen Mercy ja muut tytöt pakattiin alukseen, jonka oli määrä viedä heidät Italiaan. Tällä kertaa salakuljettajien aluksen pysäytti kuitenkin pelastusalus.

Aluksella Mercy rohkaistui kertomaan, että oli matkalla Italiaan vastoin omaa tahtoaan.

Mercyn avoimuus on poikkeuksellista, kertoo Lääkärit ilman rajoja -järjestön kulttuurivälittäjä Seraina Eldada. Hän työskentelee järjestön Aquarius-laivalla, joka etsii mereltä Italiaan saapuvia aluksia. Monesti salakuljettajat ovat jättäneet naiset ja tytöt oman onnensa nojaan ajelehtimaan merelle, mistä avustusjärjestöt tai Italian rannikkovartiosto pelastaa tulijat.

Eldadan tehtävä on kertoa naisille ja tytöille, mikä heitä Italiassa odottaa ja mistä he voivat saada apua. Salakuljettajat ovat kuitenkin varautuneet avustustyöntekijöihin.

– Monia heistä on varoitettu etukäteen. Heidän vastauksensa ovat samanlaisia ja vaikuttavat ulkoa opituilta. He sanovat, että he aikovat letittää hiuksia tai lakata kynsiä kauneushoitolassa Italiassa tai jossakin muualla, Eldada Lääkärit ilman rajoja -järjestöstä sanoo.

Naisilla on myös mahdollisuus tavata lääkäri ja kätilö. Osa naisista on raskaana. Avustustyöntekijät eivät voi kuitenkaan estää naisia lähtemästä prostituutioon.

– Kerromme heille, mitä oikeuksia heillä on. Emme voi juurikaan tehdä muuta.

Vain harva tyttö tai nainen on yhtä rohkea kuin Mercy, joka uskalsi pyytää apua. Hänet vietiinkin suoraan alaikäisten turvakotiin Cataniaan.

Pelko ei ole kuitenkaan kokonaan hälvennyt. Mercy on "madamelleen" velkaa 30 000 euroa matkastaan Eurooppaan. Sen maksaminen kestäisi vuosia, mutta hän ei aio maksaa.

– Minä olin silloin rohkea, mutta nyt pelkään, että minun "madameni" löytää minut.

Toimittaja: Jessica Stolzmann, Svenska Yle

https://yle.fi/uutiset/3-9817930


Mutta hei, kyllä-hän suomalaisetkin vielä viime vuosisadan alkupuolella myivät 13-vuotiaita tyttäriään seksiorjiksi, ja pelottelivat noitatohtoreilla, kun katovuodet iskivät. Ja kun tyttö matkasi maakunnasta toiseen niin joka rajalla oli joku vaatimassa rahaa tai seksiä alaikäiseltä, ööh eikun ei.

[Kemolitor]

YK:n Kansainvälisen maatalousrahaston IFAD:n togolainen pääjohtaja Gilbert Houngbo kertoo näkemyksiään siitä miksi afrikkalaiset lähtevät Eurooppaan.

Nuoret eivät suostu jäämään kyliin, joihin teknologinen ja taloudellinen kehitys ei ulotu, väestönkasvu on selvästi talouskasvua nopeampaa eli työpaikkoja ei riitä kaikille ja monissa Afrikan maissa on "nuorisopullistuma" eli suhteessa erittäin suuri osuus väestöstä on alle kolmekymppisiä. Lisäksi afrikkalaisten yhteiskuntien hallinnossa, sananvapaudessa ja demokratiassa olisi parantamisen varaa.

http://www.hs.fi/paivanlehti/29082017/art-2000005344021.html (29.8.2017)
-----

Ossi Martikainen (Lapinlahden kunnanhallituksen puheenjohtaja ja EU:n alueiden komitean jäsen) kirjoittelee aiheesta:

Kehi­tys­po­li­tiikka ja muuttoliike

Suo­mes­sa vie­rai­li pari viik­koa sit­ten vii­sai­ta aja­tuk­sia esit­tä­nyt mies: YK:n ruo­ka­oh­jel­man pää­joh­ta­ja, en­ti­nen To­gon pää­mi­nis­te­ri Gil­bert Houng­bo.

Kou­lu­tuk­sen­sa, taus­tan­sa ja YK-jär­jes­tel­män tar­jo­a­man val­ta­van tie­to- ja kon­tak­ti­mää­rän poh­jal­ta Houng­bo osaa ar­vi­oi­da maa­il­man ja eten­kin oman maa­no­san­sa ke­hi­tys­tä pa­rem­min kuin me suo­ma­lai­set. Hä­nen vies­tin­sä kan­nat­taa siis no­tee­ra­ta.

Houng­bon mu­kaan Af­ri­kas­sa on me­neil­lään vää­rä ke­hi­tys­suun­ta. Suu­ret kau­pun­git hou­kut­ta­vat nuo­ria ih­mi­siä pois maa­seu­dul­ta, mis­sä elä­mä on toki vä­hem­män viih­teel­lis­tä ja vaa­ti­mat­to­mam­paa, mut­ta tur­val­lis­ta ja eko­lo­gi­ses­ti kes­tä­väm­pää. Suur­kau­pun­gis­sa mo­net tör­mää­vät huo­noi­hin il­mi­öi­hin: ri­kok­siin, huu­mei­siin, pros­ti­tuu­ti­oon ja or­ja­kaup­paan.

Kun unel­ma pa­rem­mas­ta elä­mäs­tä suur­kau­pun­gis­sa osoit­tau­tuu il­luu­si­ok­si, sin­ne pää­ty­nyt nuo­ri läh­tee pyr­ki­mään koh­ti uut­ta il­luu­si­o­ta: pa­rem­paa elä­mää Eu­roo­pas­sa. Sii­nä suu­ri syy me­neil­lään ole­vaan ti­lan­tee­seen Vä­li­me­rel­lä.

Jos kan­sain­va­el­lus ha­lu­taan saa­da hal­lin­taan, tu­lee pa­nos­taa ke­hit­ty­vien mai­den maa­seu­dun ke­hit­tä­mi­seen.

Toi­nen tar­peel­li­nen kei­no on tie­tys­ti pa­la­ta nor­maa­liin kan­sain­vä­li­seen jär­jes­tyk­seen, lo­pet­taa pa­rem­paa elä­mää et­si­vien ni­mit­tä­mi­nen pa­ko­lai­sik­si ja teh­dä lop­pu tur­va­paik­ka­jär­jes­tel­män vää­rin­käy­tös­tä – vää­rin­käyt­tö hei­ken­tää to­del­lis­ten pa­ko­lais­ten ase­maa.
------
Glo­baa­li­po­li­tii­kan pi­täi­si puut­tua kah­teen suu­reen ke­hi­tyk­sen vi­nou­tu­maan: hal­lit­se­ma­ton vä­es­tön­kas­vu pi­tää lo­pet­taa ja ke­hi­tys­mai­den maa­seu­dun mah­dol­li­suu­det ot­taa käyt­töön.
-----
Suo­men ul­ko­mi­nis­te­ri­ös­sä laa­dit­tiin ul­ko­maan­kaup­pa- ja ke­hi­tys­mi­nis­te­ri Paa­vo Väy­ry­sen joh­dol­la vuon­na 2007 Mat­ti Van­ha­sen II hal­li­tuk­sen ke­hi­tys­po­liit­ti­nen oh­jel­ma, joka muis­tut­ti Gil­bert Houng­bon ajat­te­lua.

Sil­loin kaik­ki ko­ti­maas­sa ve­ro­va­roin elä­vät ke­hi­tys­jär­jes­töt, vih­re­ät, va­sem­mis­to­puo­lu­eet, yli­o­pis­ton ke­hi­tys­maa­tut­ki­muk­sen pro­fes­so­ri ja vie­lä­pä muis­taak­se­ni Es­poon piis­pa­kin hauk­kui­vat oh­jel­man, suu­rin osa sitä edes lu­ke­mat­ta, KEPA:n neu­vo­jen poh­jal­ta.

Nyt kun saim­me YK:sta ja Af­ri­kas­ta kor­ke­an vie­raan, joka pu­hui Väy­ry­sen ta­voin glo­baa­lia al­ki­o­lai­suut­ta, ar­vos­te­li­jat ovat ää­ne­ti. On­ko ta­pah­tu­nut ajat­te­lun ke­hi­tys­tä vai on­ko kyse sii­tä, et­tä ei ole po­liit­ti­ses­ti kor­rek­tia ar­vos­tel­la af­rik­ka­lais­ta YK-joh­ta­jaa?

Houng­bon kal­tai­set joh­ta­jat yrit­tä­vät rat­kais­ta Af­ri­kan on­gel­mat muu­toin kuin siir­tä­mäl­lä af­rik­ka­lai­set ih­mi­set pois ko­to­aan. Toi­nen rat­kai­su­mal­li siir­tää Af­ri­kan on­gel­mat Eu­roop­paan sen li­säk­si et­tä ne jää­vät myös Af­rik­kaan.

Jos ny­ky­me­no jat­kuu, Suo­mes­sa voi ol­la 2030-lu­vul­la yli 2 mil­joo­nan ih­mi­sen met­ro­po­li – ja on­nel­li­nen Hel­sin­gin por­mes­ta­ri.

Va­ka­vas­ti ot­ta­en: kun Suo­mes­sa toi­mit­ta­jat, tut­ki­jat, kan­sa­ne­dus­ta­jat ja por­mes­ta­rit alen­tu­vat ke­rää­mään ir­to­pis­tei­tä tois­ten­sa alu­ei­ta ja nii­den ih­mis­ten omi­nai­suuk­sia ar­vos­te­le­mal­la, on hyvä, et­tä maa­il­mas­sa on joh­ta­jia, jot­ka ovat huo­les­tu­nei­ta to­del­la suu­ris­ta yh­tei­sis­tä ky­sy­myk­sis­tä.
-----

Koko juttu:
Suomenmaa (Ossi Martikainen): Kehi­tys­po­li­tiikka ja muuttoliike

[Outo olio]

^Kauankohan menee että Sipilä kauhistuu keskustalaispoliitikon rasismista?