Vasemmisto ja oikeisto

[mannym]

Se on hienoa että kapitalismi on vähentänyt köyhyyttä ja nostanut enemmän väkeä köyhyydestä pois, kuin sosialismi milloinkaan. Kapitalismi on se mikä sitä yhteistä kakkua tekee ja kasvattaa, sosialismi on sitä joka sitä jakaa tekemättä sitä tai kasvattamatta sitä.

[no future]

Se on hienoa että kapitalismi on vähentänyt köyhyyttä ja nostanut enemmän väkeä köyhyydestä pois, kuin sosialismi milloinkaan. Kapitalismi on se mikä sitä yhteistä kakkua tekee ja kasvattaa, sosialismi on sitä joka sitä jakaa tekemättä sitä tai kasvattamatta sitä.

Ja näitä kahta ei voi mitenkään yhdistää, kuten voi nähdä pahasti epäonnistuneista yhteiskunnista Pohjoismaissa?

[Risto A.]

Ei yhteiskunta ole aina vararikon partaalla sosialistien jäljiltä. Yhteiskunta on aina vararikon partaalla silloin, kun perusarvona työn tekeminen tulojen saamiseksi yksilölle itselleen ja itsensä elättämiseksi poistuu joidenkin muiden perusarvojen tieltä. Nykyään ei oikeisto eikä vasemmisto arvosta oikeaa, rehellistä työntekoa ja se näkyy. Ihmisten motivaatio työntekoon ja itsensä parantamiseen on tuhottu monella tavalla ja yhä suurenevassa määrin ns. perusihmiset lannistetaan yhteiskunnan tuloluukuille nuoresta pitäen niin, että itsensä elättäminen oikealla työllä pelottaa tai ei kiinnosta. Vain parhaiden draivi riittää pitkäjänteiseen puurtamiseen.

Yhteiskunta on aina vararikossa sosialistien jäljiltä. Ei ole poikkeuksen poikkeusta. Mekanismi siihen on se, minkä Margaret Thatcher niin hienosti puki sanoiksi: "sosialismit päätyy konkurssiin, koska ennen pitkää sosialisteilta loppuu muiden rahat tuhlattavaksi".

Minkä luulet olevan se mekanismi mikä tuhoaa yhteiskunnassa tämän idean:

työn tekeminen tulojen saamiseksi yksilölle itselleen ja itsensä elättämiseksi[/i] poistuu joidenkin muiden perusarvojen tieltä

?

Se on sosialismi, mikä lupaa ilmaiseksi kaikki ne edut ja hyödyt mitkä pitäisi ansaita työn tekemisellä.

[Risto A.]

Se on hienoa että kapitalismi on vähentänyt köyhyyttä ja nostanut enemmän väkeä köyhyydestä pois, kuin sosialismi milloinkaan. Kapitalismi on se mikä sitä yhteistä kakkua tekee ja kasvattaa, sosialismi on sitä joka sitä jakaa tekemättä sitä tai kasvattamatta sitä.

Ja näitä kahta ei voi mitenkään yhdistää, kuten voi nähdä pahasti epäonnistuneista yhteiskunnista Pohjoismaissa?

Pohjoismaat on rakennettu markkinatalouden periaatteilla, ei suinkaan sosialidemokratialla. Pohjoismainen sosialidemokratia on ollut vain markkinatalouden kyljessä majaillut parasiitti, joka on kuvitellut olevansa kaiken hyvinvoinnin todellinen lähde. Se on erehdys.

Ilman pohjoismaista sosialidemokratiaa, pohjoismaat olisi tällä hetkellä kuin Kanada tai Sveitsi. Elintaso olisi paljon korkeampi.
(Kanada on tosin nyt kovaa vauhtia taantumassa ns. "pohjoismaiseksi sosialidemokratiaksi" ja kohta sielläkin on myös valtavat byrokratiakoneistot jauhamassa ihmisiä pelkiksi numeroiksi ja itsemurhat alkaa sielläkin olemaan kohta uusissa huipuissa.)

[mannym]

Se on hienoa että kapitalismi on vähentänyt köyhyyttä ja nostanut enemmän väkeä köyhyydestä pois, kuin sosialismi milloinkaan. Kapitalismi on se mikä sitä yhteistä kakkua tekee ja kasvattaa, sosialismi on sitä joka sitä jakaa tekemättä sitä tai kasvattamatta sitä.

Ja näitä kahta ei voi mitenkään yhdistää, kuten voi nähdä pahasti epäonnistuneista yhteiskunnista Pohjoismaissa?

Jos suhde on 95% kapitalismia ja 5% sosialismia niin homma pelaa. Tällä hetkellä näyttävästi on 56% sosialismia ja 44% kapitalismia. Tarkastellen näitä pohjoismaita joissa verotus on kovaa, yhteiskunnan velat korkeat, verovaroin ylläpidettyjen "palveluiden" määrä ja laatu heikkenee jatkuvasti, niin noiden kahden yhdistäminen on melkeimpä mahdotonta.

[JohanNyt]

Ei yhteiskunta ole aina vararikon partaalla sosialistien jäljiltä. Yhteiskunta on aina vararikon partaalla silloin, kun perusarvona työn tekeminen tulojen saamiseksi yksilölle itselleen ja itsensä elättämiseksi poistuu joidenkin muiden perusarvojen tieltä. Nykyään ei oikeisto eikä vasemmisto arvosta oikeaa, rehellistä työntekoa ja se näkyy. Ihmisten motivaatio työntekoon ja itsensä parantamiseen on tuhottu monella tavalla ja yhä suurenevassa määrin ns. perusihmiset lannistetaan yhteiskunnan tuloluukuille nuoresta pitäen niin, että itsensä elättäminen oikealla työllä pelottaa tai ei kiinnosta. Vain parhaiden draivi riittää pitkäjänteiseen puurtamiseen.

Yhteiskunta on aina vararikossa sosialistien jäljiltä. Ei ole poikkeuksen poikkeusta. Mekanismi siihen on se, minkä Margaret Thatcher niin hienosti puki sanoiksi: "sosialismit päätyy konkurssiin, koska ennen pitkää sosialisteilta loppuu muiden rahat tuhlattavaksi".

Minkä luulet olevan se mekanismi mikä tuhoaa yhteiskunnassa tämän idean:

työn tekeminen tulojen saamiseksi yksilölle itselleen ja itsensä elättämiseksi[/i] poistuu joidenkin muiden perusarvojen tieltä

?

Se on sosialismi, mikä lupaa ilmaiseksi kaikki ne edut ja hyödyt mitkä pitäisi ansaita työn tekemisellä.

Myös kapitalismi lupaa ilmaiseksi kaikki ne edut ja hyödyt, mitkä pitäisi ansaita työn tekemisellä.

[mannym]

Myös kapitalismi lupaa ilmaiseksi kaikki ne edut ja hyödyt, mitkä pitäisi ansaita työn tekemisellä.

Jaa ei. Kapitalismi ei lupaa muuta kuin työtä, työtä ja työtä. Se lupaa sen että mikään ei tule ilmaiseksi vaan kaiken saadakseen on tehtävä työtä sen eteen. Perversoitunut nykyversio kapitalismista, joka tällä foorumilla korporaatiokommunismiksi ristittiin, ei ole kapitalismia vaan suuryritysten sosialismia.

[Profit]

Ei vauraus tule pelkästään työn tekemisestä. Resurssien pitää olla oikein allokoituja, ja työn pitää tuottaa jotain oikeasti hyödyllistä. Kapitalisti on tärkeä toimija yhteiskunnassa allokoiden resursseja yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla. Tuotannossa on kaksi tekijää eli työvoima ja pääoma. Kumpikin on välttämätön. Tavallisen työläisen on myös vapaassa yhteiskunnassa mahdollista nousta kapitalistiksi työnteolla, säästäväisyydellä ja pitkäjänteisyydellä. Sosialismissa korkeampaan asemaan pääsee lähinnä poliittisella pyrkyryydellä.

[siviilitarkkailija]

Kapitalismin perusta on yrittäminen ja yksityisomistus. Yrittäminen on eri asia kuin onnistuminen. Mikään kapitalistinen tai äärioikeistolainen yhteiskunta ei voi taata että yrittäminen = onnistuminen. Ikävä kyllä jonkun on epäonnistuttava. Tai tämä on tilastollisesti pakko tapahtua, vaikka mielelläni haluaisin että jokainen yrittäjä myös onnistuisi. Kaiketi ihmiset ovat sellaisia että väistämättä yritystoiminta johtaa risteäviin intresseihin jossa vahvat syövät heikot että kehitys voisi ylipäätään kehittyä.

Pohjoismaissa valtiososialismi lähtee siitä että kun yksilö "ilmestyy keskuuteemme alatiesyntymällä tai lentoasemalta", lähtökohtaisesti hän on jo "onnistunut. Koska tämä ajatus on mahdotonta toteuttaa, valtiot ovat velkaantuneet, ja yrittävät sen avulla luoda illuusion joka ylläpitää sosialistista utopiaa.

Lopputulos on länsi-paskastanin kaltainen ihmeellinen monikulttuurisekasikiö jossa rikkaat ruotsalaiset sosialistit eriytyvät omille alueilleen ja mamugetto muuttuu helvetiksi jossa kenelläkään ei ole edes mahdollisuutta yrittää. Tätä on havaittavissa kaikissa taannehtivissa monikulttuurisuuden saastuttamissa yhteisöissä. Elävän liike-elämän perusta, yrittäminen, on tehty käytännössä lähes mahdottomaksi. Kaikki lainsäädäntö ja hallinto (90%) on korporaatioiden tai rikollisten ehdoilla kirjoitettu ja valvottu.

[nutsy]

Aamulehdestä Jussi Tuulensuulta ihan hyvää pohdintaa vihervasemmiston toimintatavoista, ehkäpä tämä koskee myös muitakin yhteiskunnallisia keskustelijoita..

Vasemmiston ongelma: Donald Trumpin tai ruotsidemokraattien kannatus ei laske sillä, että heidän kannattajiaan haukkuu vähälahjaisiksi

Kronikka: Mitä tehdä, kun toinen on täysin väärässä? Muuttaako eri mieltä oleva kantaansa sillä, että hänen kertoo olevan väärässä ja huono ihminen?

Oletko miettinyt, mikä suomalaisessa poliittisessa keskustelukulttuurissa on pielessä? Aiheesta ilmestyi muutama viikko sitten erinomainen kiteytys. Kyseessä on australialaisen tv-juontajan ja koomikon Tom Ballardin viihteellisyhteiskunnallinen televisiomonologi The Problem With The Left, Vasemmiston ongelma.

Ballardin teos sopii mainiosti oppaaksi myös suomalaiseen keskusteluun, etenkin digitaaliseen sellaiseen. Videossa puhutaan vasemmistosta, mutta kyse on laajemminkin siitä, mitä pitäisi tehdä, kun joku toinen on omasta näkökulmasta täydellisen väärässä. Tämä taito meiltä suomalaisilta puuttuu.

Yhteiskunnallisen kansalaiskeskustelun ydinajatus tiivistyy tähän Ballardin kärjistykseen: "Mitä ihmettä Brexitissä tapahtui? No, vasemmistolla oli ovela kaksikärkinen strategia: ensinnäkin kutsutaan jokaista leave-äänestäjää rasistiksi (...)

Politiikan kommentoinnin paha peruskaava on nykyään se, että nostetaan esiin yksittäinen eri mieltä olevan lausuma ja osoitetaan se vääräksi. Postataan sosiaaliseen mediaan esimerkiksi lehtihaastattelu, poimitaan pari yksittäistä lausetta ja kerrotaan, miksi kommentti on väärin ja tuomittava ja miten se syvästi edustaa lausujansa sielunmaisemaa.

Kaavan toistot täyttävät päivittäiset uutisfiidimme.  (...)

Keskusteluilmapiiri etsii jokaisesta lausumasta ja teosta pientäkin väärää signaalia, jolla voi osoittaa toisen hölmöksi. (...)

Koomikko Ballard kritisoi vasemmistoa siitä, että se ei siedä toimintapojensa kritiikkiä vaan virheellisesti pitää tätä arvojensa kritiikkinä. Suomessa logiikka näkyi vihreiden lainsäädäntösihteerin Aino Pennasen tapauksessa, jossa poliisi joutui poistamaan Pennasen Finnairin koneesta Helsinki-Vantaalla. Pennanen viivästytti koneen lähtöä protestoidakseen turvapaikanhakijan poistamista Suomesta.

Pennasen temppua kritisoitiin tuoreeltaan voimakkaasti siitä, että hän häiritsi lainmukaisen prosessin kulkua. Yhtä voimakkaasti näitä kritisoijia leimattiin ihmisoikeuksien vastustajiksi (...)

Mitä pitäisi tehdä? Jos haluat vaikuttaa, älä nosta tikunnokkaan toisten lausumia vaan kerro, mitä pitäisi tehdä. Älä arvaile motiiveja vaan keskity siihen, mitä tapahtuu. Pidä huoli, että et lisää negatiivista energiaa. (...)

https://www.aamulehti.fi/paakirjoitukset/vasemmiston-ongelma-donald-trumpin-tai-ruotsidemokraattien-kannatus-ei-laske-silla-etta-heidan-kannattajiaan-haukkuu-vahalahjaisiksi-201215372?utm_source=aamulehti.fi&utm_medium=email&utm_campaign=email_al_uutiskirje

Ongelma on monesti myös se että ei ymmärretä vastapuolen perusteluja "väärälle mielipiteelleen" tai ei edes kuunnella niitä. Vasemmistolla on tutkitusti vaikeuksia ymmärtää oikeistolaisittain ajattelevia ihmisiä joten he sitten keksivät näiden toiminnalle omaan maailmankuvaansa sopivia motiiveja.

[Aukusti Jylhä]

Tämäpäs olikin paljon vanhempi ketju, kuin mitä oletin. Googlen kautta hain. No..

Otsikko "Vasemmisto JA oikeisto" jotenkin täydentyy liitteen kuvassa. Siinä ollaan sulassa sovussa, siisteissä riveissä, samalla fontilla jne .. Ei eripuraa. Ei asetelmaa joko-tai, vaan Yhtä suurta poliittista perhettä.


Kuten monet (ja modet) tietävät, en oikein usko suomalaiseen nykydemokratiaan, koska en usko poliittisesti korrektiin oikeisto-vasemmisto-jakoon. Liitteen kuva toimii ainakin itselleni hyvin vahvana todisteena demokratian kuolemisesta. Eli vaikka saamme äänestää seuraavan presidenttimme, niin ehdokaslistalla on käytännössä
vain yhden kerhon jäseniä.

Niin tässäpä olisi hyvä paikka selittää, että miksi vasemmisto ja oikeisto kuuluvat samaan suuryritysten rahoittamaan kerhoon? Mikä tässä EI ole ristiriitaista?

Foliohörhövitsi on kuultu satamiljoonaa kertaa. Nyt jotain muuta.

[-PPT-]

Suomalaisista suuri osa on sittenkin perusvasemmistolaisia että demarit olisivat helposti täysin lyömätön puolue jos he eivät olisi myös paskavasemmistolaisia woken ja haittamaahanmuuton kannattamisella. Heillä on erittäin huono PR-tiimi. Jos demarit osaisivat pelata korttinsa oikein Suomen kaltaisessa maassa olosuhteineen niin persut olisivat se 1-2% änkyräpuolue.

[ikuturso]

Heil kaksi kertaa bannatulle ketjun aloittajalle sr/Sir. Liekö jälleen keskuudessamme jollain inkarnaatioistaan.

En ollut aikanaan vastannut. Vastasin oikeisto, koska ei voinut vastata anti-vasemmistolainen anti-globalisti.

Terve järkevässä määrin omavarainen markkinatalous ja jonkinasteinen "hyvinvointivaltio". Siinä se hyvinvointivaltio on ehkä enemmän vasemmistolaista, mutta sen - kuten joku aiemmin on todennut - mahdollistaa vain oikeistolainen talous.

-i-

[Bona]

Heil kaksi kertaa bannatulle ketjun aloittajalle sr/Sir. Liekö jälleen keskuudessamme jollain inkarnaatioistaan.

En ollut aikanaan vastannut. Vastasin oikeisto, koska ei voinut vastata anti-vasemmistolainen anti-globalisti.

Terve järkevässä määrin omavarainen markkinatalous ja jonkinasteinen "hyvinvointivaltio". Siinä se hyvinvointivaltio on ehkä enemmän vasemmistolaista, mutta sen - kuten joku aiemmin on todennut - mahdollistaa vain oikeistolainen talous.

-i-

Kun liketys ei riitä. En tiedä onko enää mahdollista olla enempää samaa mieltä.

Ei oikeastaan pitäisi hyväksyä sitä väitettä, että hyvinvointivaltio olisi vasemmistolainen idea. Jos mietitään suomalaista maaseutuyhteiskuntaa, ei siellä ketään jätetty kuolemaan. Varmaankaan ei ollut kivaa olla loinen, ruodun hoidokki sen enempää kuin myöhemmin kunnan hoidokki. Jokaisen yhteiskunnan jäsenen elossapito on kuitenkin normaalia kristillisille arvoille perustuvan yhteiskunnan toimintaa eikä mikään sosialismin ansio. Suomeen hyvinvointiyhteiskunnan rakensi SDP:n lisäksi oikeistopuolueisiin kuulunut maalaisliitto. Se oli mahdollinen vasta, kun talous koheni toisen maailmansodan jälkeen, ja kuten veli Ikuturso sanoi, se perustui oikeistolaiseen talouteen, siis jatkuvasti kasvavaan ja vientivetoiseen. Lisäksi se rakennettiin suomalaisia varten, ei koko maailmaa.

[Bona]

Jatkan vielä historiasta. Suomen suurten nälkävuosien (1860-luvulla) aikana suomalaiset pyysivät valtiota (tuolloin autonominen suuriruhtinaskunta) hankkimaan velkarahalla viljaa ulkomailta. Snellman pelkäsi juuri saadun oman markan puolesta eikä suostunut riskeeraamaan sitä velanotolla. Hän sanoi talonpojille näin (vapaasti muistellen lainattu): "Joko ruokitte vähäväkiset nyt omina renkeinänne tai piikoinanne, tai myöhemmin kerjäläisinä." Nälkäisen ruokkiminen oli siis oletusarvo. Tosin tuolloin ruoka loppui niin, että ruokkimatta jäi, mutta tuo kommentti on mielenkiintoinen juuri siinä, että se implikoi tietyn sosiaalisen ja moraalisen asenteen. Eikä se asenne ole sosialismi.

[Niobium]

^ Tämä. Jos minulla olisi nälkä, niin voisin hyvin kuvitella ennemmin menemään töitä ruokaa ja kohtuullisia matkakuluja julkisilla liikennevälineillä vastaan

Versus se tilanne, että odottaisin, että valtio maksaa minulle stanallisen kikkailun kautta kämpän ja ruoan.

Siinä pohjalla on se ajatus, että kun tulee parempia aikoja, niin kumman työnantaja mieluummin palkkaa, kattoon syljeksijän, joka on osannut käyttää tukijärjestelmän oikein, vai ihmisen, joka on kiertänyt ovelta ovelle etsimään järkevää tekemistä päiviinsä? Vaikutus on monenlainen, ensinnäkin oppii jatkuvasti uusia asioita, saa ruokaa, tekee töitä pitääkseen peruskuntoa, vuorokausirytmin ja sosiaalisuutta yllä. Viimeksi mainittu on ihan hemmetin tärkeää, verkostoituminen ja nimen mieleen painuminen, että jos jossain tarvitaan yritteliästä ihmistä, niin palkkaatko mieluummin säälistä kattoon syljeskelijän vai itsestään vähänkin välittävän tekijän?

Olen kohdannut tämän asian ihan omassa elämässäni. Avioeron myötä tuli muutto uudelle paikkakunnalle, jossa on pitänyt luoda aivan uusi verkosto. Edellisessä elämässä riitti, että tunnettiin henkilö, puskaradio toimi. Kun yhdessä paikassa alkoi tuntua sellaisia väreitä ilmassa, että toinen saa jossain vaiheessa kenkää, niin jätin vanhemman kaverin sinne ja kävelin tien toiselle puolelle kyselemään hommia. Win-win, hän sai pitää paikkansa ja minä sain uuden, kun tunnettiin maineesta.

Nyt olen nobody, pyörin paikallisissa piireissä tehden tarvittaessa vaikka risusavottaa, joka on vittumaista hommaa, mutta saa liikuntaa eikä ole pomoa kyttäämässä, kunhan tulosta syntyy siistien kasojen muodossa.

Toisaalta poimin rusinoita pullasta, että saan vastinetta niille veroille, joita olen maksanut työurani aikana. Siihenkin minulla on oikeus.

Vituttaa Orpon ylimielinen hymy, tuet pois niin kyllä alkaa kiinnostaa. Ei näin. Jos elää ylpeänä siitä, että on voinut tehdä kaiken oikein ja siitä saa palkinnoksi kämpän ja ruokaa, vailla mitään yritteliäisyyttä, niin Orpon ruoska ei paljoa tunnu. Ei täällä kovin helpolla jätetä koko yhteiskunnan ulkopuolelle.

Jokaisen pitää yrittää edes jotain. Vaikka sitten vapaaehtoistyötä. (Josta tosin voidaan ruoskia sillä perusteella, ettei ole ollut työmarkkinoiden käytettävissä siihen kuluneen ajan aikana.)

Edit: johonkin vedetään raja, en stana lähde paskahommiin tyyliin, että "ei me voida valitettavasti mitään maksaa, mutta saattahan kokemusta. Täs on sulle kuponki tuonne kahvioon, et saat kupillisen kahvia ja pullan."

[Totti]

Ei oikeastaan pitäisi hyväksyä sitä väitettä, että hyvinvointivaltio olisi vasemmistolainen idea. Jos mietitään suomalaista maaseutuyhteiskuntaa, ei siellä ketään jätetty kuolemaan.

Jonkinlainen hyvinvointivaltio on aina ollut olemassa. Historiassa on runsaasti esimerkkejä siitä, miten valtio / hallinto on tullut väliin kriisiajoissa pelastamaan kansalaisia jollain lailla.

Hyvinvointivaltio ei kuitenkaan välttämättä ollut byrokratisoitu instituutio kuten nykyään vaan monesti hallitsijan omasta kukkarosta maksettu ruoka-apu tai huvitus. Tosin institutionalisoituakin hyvinvointivaltiota on ollut olemassa myös ainakin tuhansia vuosia, mutta toki rajatummassa muodossa verrattuna nykypäivään.

Panem et circenses, leipää ja sirkushuveja pätee tänäkin päivänä eli kansalaisille jaetaan "ilmaisia" palveluja kuten rahaa ja kulttuuria valtion piikkiin.

Hyvinvointivaltio kussakin aikansa muodossa ei siis ole mikään vasemmistolainen keksintö vaan se on ollut välttämättömyys yhteiskunnan ja usein myös hallinnon selviämiselle. Päätyihän hallinto, joka jätti kansan nälkäiseksi usein vallankumouksen kohteeksi ellei se kyennyt puolustautumaan väkivaltaa käyttämällä.

1900-luvulla vasemmisto omi hyvinvointivaltion käsitteen itselleen ja julisti olevansa sen luoja. Tosiasiassa he varastivat vanhan idean ja laajensi sen massiiviseksi byrokratiaksi edistääkseen omia poliittisia valtapyrkimyksiä.

Pohjoismainen malli synty pitkälti sotien jälkeen kun etenkin Ruotsin pääministeri Tage Erlanderin ( https://en.wikipedia.org/wiki/Tage_Erlander ) oivalsi, että suurilla tulonsiirroilla demarit voisivat sementoida valtansa. Idea oli verottaa varakkaammat kansalaiset ja rahoilla laajentaa valtion tarjoamat köyhäinpalvelut. Ensimmäiset vuosikymmenet idea tulontasauksella toimi aika hyvin kun  pankeissa lojuvat rahat saatiin kiertämään taloudessa, jonka myötä kansa alkoi keskiluokkaistumaan. Verotus oli tosin tähän aikaan vielä maltillinen verrattuna nykypäivään eli käytännössä sellaista tasoa ettei se haitannut talouden kehitystä ja liiketoimintaa.

Mutta kuten aina vasemmistolla menee, niin tässäkin tapauksessa homma vedettiin överiksi ja Ruotsista tuli ökyverotuksen maa, jossa lopulta keskiluokkaa päätyi maksamaan omat palvelunsa veroilla.

Hyvinvointivaltiota on siis aina ollut olemassa jossain mielessä, mutta siitä on nykyään tullut vasemmiston käsikassara, jossa kansa verotetaan köyhyyteen ja julkista sektoria laajennetaan kattamaan lähes kaiken. Strategia suosii vasemmistolaisia, jotka saavat valtiosta eli vasemmistolaisesta hallinnosta riippuvaisia kansalaisia. Vaaleissa sitten pelotellaan kansalaisia sillä, että jos palveluja leikataan, kansa päätyy kurjuuteen.

Vasemmiston köyhyysretoriikka on tietenkin pohjimmiltaan ja tahallisesti valheellinen.

Vasemmisto näkee oikeiston resurssien ja tuotantovälineiden hallinnan kautta, joka on marxilainen aatesuuntaus. Tämän puitteissa oikeistolaisuus leimataan aatteeksi, jossa vain pyritään riistämään muilta tuotantovälineitä ja resursseja. Vasemmisto tarjoaa vastapainoksi ja "tasavertaisuuden" nimissä resurssien ja tuotantovälineiden riistämistä valtiolle yksityisten tahojen sijaan. Vasemmistolaisen kateusmoralismin mukaan on siis parempi, että valtio omistaa kaiken, sen sijaan, että kansalaiset omistavat epätasa-arvoisesti jotain. On siis parempi olla tasa-arvoisesti köyhä kun epätasa-arvoisesti varakas.

Vasemmiston köyhyysretoriikka oikeistosta on välttämätön, koska heidän tarjoama malli johtaa aina ja poikkeuksetta tosiasialliseen köyhyyteen. Jos haluaa välttää poliittisen konkurssin, on siis pakko luoda mielikuva, että joku muu tarjoaa vielä huonomman vaihtoehdon: kun vasemmisto tarjoaa vain pettuleipää, on kerrottava, että oikeisto tarjoaa vain vettä.

Tosiasiassa oikeistolaisuus ei perustu loputtomaan riistämiseen vaan vapauteen rakentaa oma elämä, johon kuuluu myös mahdollisuus hankkia itselleen resursseja ja tuotantovälineitä, joka itse asiassa on ihmisen luontainen tapa toimia turvallisuutensa eteen. Aitoa vapauttahan ei voi olla ellei myös ole vapautta vaurastua. Vaurastumisen kautta syntyy tarjotun palkkatyön lisäksi yleensä myös köyhyyden empatiaa, jossa ylijäämästä lahjoitetaan vähävaraisimmille osuus joko verojen tai filantropian kautta.

Oikeisto siis tosiasiassa rahoittaa koko yhteiskunnan mutta lähtökohtaisesti sillä ehdolla, että vastineeksi saadaan työpanos (tuotantolaitoksissa) ja vain ylijäämästä lahjoitetaan vähävaraisille.

Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että jotkut superahneet ja ehkä onnekkaatkin ihmiset haalivat itselleen jättiomaisuuksia monesti kyseenalaisin keinoin. Kokonaisuus on kuitenkin elintasoltaan parempi kun vasemmistolainen tasapäistäminen, jossa hyvin pieni johtava klikki elää palatseissa ja loput kansasta viettää aikansa leipäjonoissa.

[Leostoa]

Omaan elämäntilanteeseeni sopii keskusta-oikeistolaisuus. Pidän kuitenkin väestönvaihdon vastustamista niin tärkeänä agendana, että toivon agendan ajajilta aitoa kykyä yhteistyöhön myös keskusta-vasemmiston kanssa. Sanotaan vaikka näin, että on parempi olla yhteistyössä käytännönläheisten ja rajoja sulkevien Tanskan demarien kanssa kuin jonkun oikeistolaisen suvakkipuolueen. Jos Suomen demareille saataisiin joskus nykylinjasta poiketen järkevä johto, niin mielellään näkisin senkin vaihtoehdon, että kilpailutettaisiin kokoomusta ja demareita mahdollisina hallituskumppaneina.

Nykytilanne ei tosin anna nuiville oikein muuta mahdollisuutta kuin avata ovet kokoomuksen vaatimalle politiikalle. Nyt on mediassa syntymässä kuva PS-puolueesta joka haluaa olla vain ja ainoastaan hyvin oikeistolaisessa blokissa. On syytä aika ajoin muistuttaa, etteivät opposition voimat kuten demarit ole suostuneet ajatukseen yhteistyöstä PS:n kanssa, jolloin voisi toteutua toisenlainen vaihtoehto. Tällä hetkellä nuivilla vasemmalle kallistuvilla äänestäjillä ei ole Suomessa poliittista kotia, kun omat haukkuvat heitä rassissteiksi ja hinkuvat väestönvaihtoa ja ihkua keeneröintiä.

[Dangr]

 

[Nuiva kansalainen]

Itse olen tiukan oikeistolainen. Kasvoin demarikodissa, mutta olen lapsesta lähtien oppinut arvostamaan kovaa työntekoa ja tarkkaa rahankäyttöä. Mikään tässä maailmassa ei ole ilmaista ja haluaisin uskoa siihen, että ihminen voisi saavuttaa korkean elintason ja vaurastua tekemällä kovasti töitä. Mitä kovemmin töitä tekisit ja mitä enemmän vastuuta työssäsi ottaisit, sitä paremmin sinulla menisi. Nykyinen vasemmistolainen politiikka on tälle ajattelutavalle täysin vastakohta. Olen nähnyt melko paljon tapauksia ja siis ihan kantasuomalaisia sellaisia, joita ei vaan yksinkertaisesti työnteko kiinnosta. Kotiin jääminen ja "ikuinen lomailu" houkuttaa enemmän, kuin jokapäiväinen töissä raataminen. Tämä on omalta osaltaan kyynistänyt jonkin verran ja saanut empatian karisemaan varsinkin ideologisesti työttömiä kohtaan. Oikeasti työkyvyttömistä ja sairaista pitää yhteiskunnan tietenkin pitää huolta, mutta sitä on turha odottaa mitään yltäkylläistä elintasoa, jos elää pelkästään verorahojen varassa.

[Totti]

Kotiin jääminen ja "ikuinen lomailu" houkuttaa enemmän, kuin jokapäiväinen töissä raataminen.

"Ikuinen lomailu" on ihan rationaalinen suhtautuminen tilanteessa, jossa ei tarvitse tehdä töitä elääkseen eikä ole sosiaalista painetta työllistyä.

Muistan elävästi miten "lomailun" asenne alkoi juurtumaan 90-luvun laman jälkeen. Ennen sitä oli suorastaann häpeä olla töytön ja ihminen pidettiin jollain lailla epäonnistuneena ja moraalisesti halveksittavana jos ei löytynyt duunia kohtuulisessa ajassa vaikka oli työkelpoinen.

Kun massatyöttömyys kuitenkin jatkui vuosia, asenteetkin alkoivat muuttua hyväksyttävämpään suuntaan. 2000-luvulla työttömyys oli jo normalisoitunut elämäntapa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Nykkyään kuvaan on myös tullut ihmisiä, jotka pitävät jopa oikeutetaan loisia muiden rahoilla. Ansiotulojen hankkiminen ei näiden tyyppien mukaan kuulu heille, vaan jo pelkkä olemassaolo velvoittaa muita elättämään heitä.

Työttömyyden vähentämisessä on siis ongelmana myös asenteet, johon pyritään vaikuttamaan erinäisillä "työllistämistoimilla" kuten työhakemusten teettäminen jne. Nämä eivät toimi koska ongelma ei ole patistelun puuteessa vaan asenteissa, jonka puitteissa jotkut eivät vain halua tehdä duunia ja toisaalta työnantajatkin nirsoilevat. Työnantajien nirsoilun taustalla on palkkauksen kalliit kustannukset ja riskit. Jos riskejä ja kuluja voisi pienentää, työpaikkoja avautuisi enemmän myös sellaisille, jotka eivät ole työntekijöiden eliittiä.

Työllisyyden ratkaisu on siis sosialismin vähentäminen. Työllistäminen pitää saada kannattavammaksi ja toisaalta työttömyydestä pitää tulla halveksittava olotila johon ei haluta jäädä.

[sancai]

Kotiin jääminen ja "ikuinen lomailu" houkuttaa enemmän, kuin jokapäiväinen töissä raataminen.

"Ikuinen lomailu" on ihan rationaalinen suhtautuminen tilanteessa, jossa ei tarvitse tehdä töitä elääkseen eikä ole sosiaalista painetta työllistyä.

Muistan elävästi miten "lomailun" asenne alkoi juurtumaan 90-luvun laman jälkeen. Ennen sitä oli suorastaann häpeä olla töytön ja ihminen pidettiin jollain lailla epäonnistuneena ja moraalisesti halveksittavana jos ei löytynyt duunia kohtuulisessa ajassa vaikka oli työkelpoinen.

Kun massatyöttömyys kuitenkin jatkui vuosia, asenteetkin alkoivat muuttua hyväksyttävämpään suuntaan. 2000-luvulla työttömyys oli jo normalisoitunut elämäntapa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Nykkyään kuvaan on myös tullut ihmisiä, jotka pitävät jopa oikeutetaan loisia muiden rahoilla. Ansiotulojen hankkiminen ei näiden tyyppien mukaan kuulu heille, vaan jo pelkkä olemassaolo velvoittaa muita elättämään heitä.

Työttömyyden vähentämisessä on siis ongelmana myös asenteet, johon pyritään vaikuttamaan erinäisillä "työllistämistoimilla" kuten työhakemusten teettäminen jne. Nämä eivät toimi koska ongelma ei ole patistelun puuteessa vaan asenteissa, jonka puitteissa jotkut eivät vain halua tehdä duunia ja toisaalta työnantajatkin nirsoilevat. Työnantajien nirsoilun taustalla on palkkauksen kalliit kustannukset ja riskit. Jos riskejä ja kuluja voisi pienentää, työpaikkoja avautuisi enemmän myös sellaisille, jotka eivät ole työntekijöiden eliittiä.

Työllisyyden ratkaisu on siis sosialismin vähentäminen. Työllistäminen pitää saada kannattavammaksi ja toisaalta työttömyydestä pitää tulla halveksittava olotila johon ei haluta jäädä.

Juuri näin. Meillä on kaksi ongelmaa samaan aikaan. Se on aivan totta, että työttömyys ilmiönä ei ole työttömien syytä. Meillä on liian matala palkkataso ja liian pienet tuloerot (ahkeruus ja ponnisteltu palkitaan huonommin kuin muualla). Ammattiyhdistysliike on keskittynyt boomer-sukupolven saavutettujen etujen turvaamiseen samalla, kun nuoremmat ikäluokat on ajettu halpuutuksen, pätkätöiden, osa-aikatöiden ja vuokratöiden maailmaan. Valtio tukee tätä subventoimalla yrityksille halpaa työvoimaa mamupolitiikalla, työtä tekevien asumistuilla ja työttömien tempputyöllistämisellä. Myös korkeakoulutettujen asema työmarkkinoilla on heikompi kuin kilpailijamaissa.

Mutta meillä no myös kulttuurinen ja sosiaalinen ongelma. Meillä on ihmisryhmiä, jotka ovat työttömiä jo monessa sukupolvessa. Monet ihmiset ovat oppineet avuttomiksi ja heidät on sosiaalistettu riippuvaiseksi yhteiskunnan tuista ja palveluista. Moni suomalainen on kasvanut perheessä, jossa ei käyty töissä. Yhteiskunta on alkanut suvaita laiskuutta ja päämäärättömyyttä. Työn tekemisestä rangaistaan korkealla marginaaliveroasteella, mutta vastuutonta käytöstä tuetaan avokätisesti. Kulutamme aivan valtavasti resursseja esimerkiksi sellaisten päihdeongelmaisten kuntouttamiseen, joilla ei ole halua päästä irti päihteistä. Laiskuuden normalisointiin ja yhteiskunnan moraalin romahtamiseen liittyy väestön nopea lihominen ja kunnon rapistuminen, etenkin vähemmän koulutettujen keskuudessa. Suuri osa työkyvyttömyydestä johtuu lihavuudesta.

Toimettomuuden kulttuurista tekijää havainnollistaa työttömyyden jakautuminen Suomessa. Ruotsinkielisen Pohjanmaan työttömyys on jatkuvasti ja vakaasti noin puolet siitä, mitä suomenkielisessä Länsi-Suomessa. Eroa ei selitä mikään muu, kuin kulttuuri. Ruotsinkielinen Pohjanmaa on kaikilla mittareilla mitattuna manner-Suomen elinvoimaisin, yritteliäin ja tervein maaseutumainen alue. Viime vuosikymmenenä myös suomen- ja ruotsinkielisten syntyvyyden kehitys on eriytynyt ja ruotsinkielisten kokonaishedelmällisyys on laskenut vähemmän, kun ennen hedelmällisyys oli saman suuruinen suomen- ja ruotsinkielisillä. Heistä on otettava mallia ja siksi toivon, että PS ja muut kansalliskieliset rakentavat siltoja ja yhteyksiä ruotsinkielisiin seutuihimme. Tykkäsimme siitä tai emme, he pärjäävät meitä paremmin ja heillä on terveempi kulttuuri kuin meillä.

[Augustus]

Kotiin jääminen ja "ikuinen lomailu" houkuttaa enemmän, kuin jokapäiväinen töissä raataminen.

"Ikuinen lomailu" on ihan rationaalinen suhtautuminen tilanteessa, jossa ei tarvitse tehdä töitä elääkseen eikä ole sosiaalista painetta työllistyä.

Muistan elävästi miten "lomailun" asenne alkoi juurtumaan 90-luvun laman jälkeen. Ennen sitä oli suorastaann häpeä olla töytön ja ihminen pidettiin jollain lailla epäonnistuneena ja moraalisesti halveksittavana jos ei löytynyt duunia kohtuulisessa ajassa vaikka oli työkelpoinen.

Kun massatyöttömyys kuitenkin jatkui vuosia, asenteetkin alkoivat muuttua hyväksyttävämpään suuntaan. 2000-luvulla työttömyys oli jo normalisoitunut elämäntapa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Nykkyään kuvaan on myös tullut ihmisiä, jotka pitävät jopa oikeutetaan loisia muiden rahoilla. Ansiotulojen hankkiminen ei näiden tyyppien mukaan kuulu heille, vaan jo pelkkä olemassaolo velvoittaa muita elättämään heitä.

Työttömyyden vähentämisessä on siis ongelmana myös asenteet, johon pyritään vaikuttamaan erinäisillä "työllistämistoimilla" kuten työhakemusten teettäminen jne. Nämä eivät toimi koska ongelma ei ole patistelun puuteessa vaan asenteissa, jonka puitteissa jotkut eivät vain halua tehdä duunia ja toisaalta työnantajatkin nirsoilevat. Työnantajien nirsoilun taustalla on palkkauksen kalliit kustannukset ja riskit. Jos riskejä ja kuluja voisi pienentää, työpaikkoja avautuisi enemmän myös sellaisille, jotka eivät ole työntekijöiden eliittiä.

Työllisyyden ratkaisu on siis sosialismin vähentäminen. Työllistäminen pitää saada kannattavammaksi ja toisaalta työttömyydestä pitää tulla halveksittava olotila johon ei haluta jäädä.

Juuri näin. Meillä on kaksi ongelmaa samaan aikaan. Se on aivan totta, että työttömyys ilmiönä ei ole työttömien syytä. Meillä on liian matala palkkataso ja liian pienet tuloerot (ahkeruus ja ponnisteltu palkitaan huonommin kuin muualla). Ammattiyhdistysliike on keskittynyt boomer-sukupolven saavutettujen etujen turvaamiseen samalla, kun nuoremmat ikäluokat on ajettu halpuutuksen, pätkätöiden, osa-aikatöiden ja vuokratöiden maailmaan. Valtio tukee tätä subventoimalla yrityksille halpaa työvoimaa mamupolitiikalla, työtä tekevien asumistuilla ja työttömien tempputyöllistämisellä. Myös korkeakoulutettujen asema työmarkkinoilla on heikompi kuin kilpailijamaissa.

Mutta meillä no myös kulttuurinen ja sosiaalinen ongelma. Meillä on ihmisryhmiä, jotka ovat työttömiä jo monessa sukupolvessa. Monet ihmiset ovat oppineet avuttomiksi ja heidät on sosiaalistettu riippuvaiseksi yhteiskunnan tuista ja palveluista. Moni suomalainen on kasvanut perheessä, jossa ei käyty töissä. Yhteiskunta on alkanut suvaita laiskuutta ja päämäärättömyyttä. Työn tekemisestä rangaistaan korkealla marginaaliveroasteella, mutta vastuutonta käytöstä tuetaan avokätisesti. Kulutamme aivan valtavasti resursseja esimerkiksi sellaisten päihdeongelmaisten kuntouttamiseen, joilla ei ole halua päästä irti päihteistä. Laiskuuden normalisointiin ja yhteiskunnan moraalin romahtamiseen liittyy väestön nopea lihominen ja kunnon rapistuminen, etenkin vähemmän koulutettujen keskuudessa. Suuri osa työkyvyttömyydestä johtuu lihavuudesta.
...

Myös työelämä on muuttunut.

Joskus boomerien kulta-aikana ahkera sai töitä lähes aina, vaikka ei ollut mitään koulutusta, kunhan vaan soitteli tai meni käymään johonkin firmaan. Jos ei ekalla tärpännyt, niin sitten toisella tai kolmannella. Oli paljon enemmän sellaisia töitä joihin ei vaadittu mitään koulutusta, riitti että on oikea asenne jne.

Nykyään työelämän vaativuus on kasvanut järkyttävästi, siis koulutuksen suhteen. Enää ei ole niitä 40-luvulta 80-luvulle esiintyviä "Haetaan ahkeraa työmiestä"-ilmoituksia pahemmin. Hakijan edessä työhakemuksessa on tiukka lista osaamisista ja taidoista, joita tarvitaan "työtehtävien menestykselliseen hoitamiseen". Tämä johtaa juuri kohtaanto-ongelmaan: maassa on satojatuhansia työttömiä ja samaan aikaan kymmeniä tuhansia avoimia työpaikkoja. Eli työelämä (tahattomasti toki) itse vaatimuksillaan luo työvoimapulan ja paljon työttömyyttä.

Asiaa auttaa ulkomaalainen työvoima, joka auttaa työnantajia (ymmärrettävästi), mutta yhteiskunnallisesti se on kuin kusisi pakkasella housuun (hetken se lämmittää). Tie johtaa vakaviin sosiaalisiin ongelmiin pitemmän päälle ja kukaan politiikko ei ole oikein esittänyt mitään toimivaa ratkaisua tähän, se on Suomen (ja monen muun länsimaan) Gordionin solmu.

Ongelmia yritetään ratkaista maahanmuutolla tai sitten sosiaalitukien leikkauksilla, mutta ne eivät ole mielestäni hoitoa sairauteen, vaan pikemminkin kipujen lievittämiseen.

No, en tiedä minäkään mitä pitäisi tehdä, mutta mielenkiintoisia aikoja elämme.

edit: vähän korjattu

[Pallopääkissa]

Mistä se johtuu että liberaali ja konservatiivi esitetään usein vastakohtina ja niistä tehdään vastinpareja? Mistä tuo asetelma on keksitty ja mitä sillä haetaan? Onko se tehty vahingossa, vai onko se tehty tahallaan tarkoituksenaan hämätä?

Konservatiivin vastakohta ei ole liberaali vaan progressiivi. Joskus sanotaan että konservatiivin vastakohta on radikaali, mutta "radikaali" on jotekin epätäsmällinen. Progressiivi kuvaa paremmin.

Liberaalin vastakohta ei ole konservatiivi vaan autoritaarinen tai totalitaarinen.

Joku voi olla liberaalikonservatiivi tai konservatiiiviliberaali.

Mielestäni parempi tapa on mitata näkemyksiä on laittaa muutama erillinen vastinpari. Seuraavassa muutama.

Vastinpari konservatiivi–progressiivi kuvaa arvoja. Kannattaako pysyviä ja muuttumattomia arvoja, vai voiko arvoja vaihtaa ja muutta miten ja milloin huvittaa. Jos haluaa täsmentää, voi konservatiivin lisäksi tai sen asemasta käyttää termejä traditionalisti, vanhoillinen, taantumuksellinen tai reaktionääri. "Taantumuksellinen" on termi jota on aina käytetty kommunistisessa propagandassa. "Taantumus" tarkoittaa palaamista johonkin joka oli aiemmin käytössä. Hän joka kannattaa jonkin aiemman asian palauttamista, ei itse kutsu itseään taantumukselliseksi.

Vastinpari liberaali/libertaari–autoritaari/totalitaari kuvaa näkemyksiä yksilön ja valtion roolista. Mikä on yksilön vapaus, oikeus ja vastuu. Mikä on valtion tai yhteiskunnan tarkoitus, merkitys, rooli ja vastuu.

Vastinpari markkinatalous–suunnitelmatalous kuvaa talousnäkemyksiä. Kannattaako markkinataloutta, matalaa verotusta ja budjettikuria, vai kannattaako suunnitelmataloutta, korkeaa verotusta, ja jatkuvaa velanottoa. Vastinpari voisi olla myös talousoikeistolainen–talousvasemmistolainen.

Vastinpari nationalisti–globalisti kuvaa sitä kannattaako omaa kansallista päätösvaltaa vai ylikansallisia instituutioita. Kannattaako omaa kansaa, omaa maata ja omaa valtiollista päätösvaltaa, vai kannattaako ylikansallisia instituutioita ja päätösvallan siirtoa niille, demokratian ulottumattomiin.

Onko täällä konservatiivi-liberaali-ketjua mutta Marko Hamilon ja Jari Ehrnroothin jutut sopisivat tähän ketjuun.

Olen liberaali konservatiivi - mitä se tarkoittaa?
https://blogit.perussuomalaiset.fi/marko-hamilo/olen-liberaali-konservatiivi-mita-se-tarkoittaa/

Sivistysporvarilla on liberaalin aivot ja konservatiivin sydän
https://www.verkkouutiset.fi/a/sivistysporvarilla-on-liberaalin-aivot-ja-konservatiivin-sydan/#e8b70cea

[AJIH]

Mistä se johtuu että liberaali ja konservatiivi esitetään usein vastakohtina ja niistä tehdään vastinpareja? Mistä tuo asetelma on keksitty ja mitä sillä haetaan? Onko se tehty vahingossa, vai onko se tehty tahallaan tarkoituksenaan hämätä?
...

Tuo on jaottelu vastaa aika hyvin sitä, miten sanaa liberaali ensi kerran käytettiin poliittisessa mielessä. Tämä tapahtui Espanjassa Napoleonin sotien aikaan. Tuolloin Espanjan poliittisesta vallasta kiistelivät "liberaalit" ja monarkistit. Asia meni suunnilleen niin, että liberaaleiksi alettiin nimittää heitä, jotka tahtoivat suuria muutoksia kuten uutta perustuslakia, kun taas monarkistit eivät tahtoneet tuollaisia uudistuksia. "Liberaalin" ensimmäinen poliittinen merkitys historiallisessa mielessä on siis periaatteessa aika epämääräinen.

[Lalli IsoTalo]

Päivän Byrokraatti @pbyrokraatti

Hieman yli 100 vuotta havaintoaineistoa vasemmistolaisuudesta ympäri maailmaa. Aatteen toistuvia tunnuspiirteitä:

- väkivalta

- valehtelu

- mielipiteen- ja sananvapauden tukahduttaminen

- yksinvaltaisuus

- äärimmäinen taloudellinen tehottomuus

- ei minkäänlaista ymmärrystä kannustimien vaikutuksesta ihmisten toimintaan

- ei minkäänlaista ymmärrystä vapaan vaihdannan hintasignaalien vaikutuksesta talouden ohjaimina

- keskusjohtoisuuden aiheuttama kehityksen hidastuminen

- korruptio

- propaganda

- poliittisen johdon äärimmäinen rikastuminen

- keskiluokan nopea köyhtyminen, kansan valtaosan ajautuminen lähelle absoluuttista köyhyyttä

- valtion- ja kansantalouden romahdus

- toisinajattelijoiden vainot

- vankileirien saaristo

- maastapoistumisrajoitukset, piikkilankaa rajalla

- jopa joukkotuhonta

- wc-paperi on aina loppu

Mar 25, 2024

[ohkurin_narsi]

Mistä se johtuu että liberaali ja konservatiivi esitetään usein vastakohtina ja niistä tehdään vastinpareja? Mistä tuo asetelma on keksitty ja mitä sillä haetaan? Onko se tehty vahingossa, vai onko se tehty tahallaan tarkoituksenaan hämätä?

Konservatiivin vastakohta ei ole liberaali vaan progressiivi. Joskus sanotaan että konservatiivin vastakohta on radikaali, mutta "radikaali" on jotekin epätäsmällinen. Progressiivi kuvaa paremmin.

Liberaalin vastakohta ei ole konservatiivi vaan autoritaarinen tai totalitaarinen.
...
Onko täällä konservatiivi-liberaali-ketjua mutta Marko Hamilon ja Jari Ehrnroothin jutut sopisivat tähän ketjuun.

No tuota ihmettelee itsekukin. Luulenpa että nykyään syy löytyy Amerikan ihmemaasta, missä nuo termit on menettäneet aika pahasti merkitystään ja menneet sekaisin. Kannattaa muistaa että Lincoln vapautti orjat, oli aika liberaali noin valistuksen tyyliin, ja siis republikaani eli tasavaltalainen. Jefferson - demokraatti (silloin siis federalisti) - piti orjia plantaasillaan.

Mutta olet mielestäni oikeilla jäljillä. Progressiivit ajavat raivolla vaikkapa homoliittoja, ja konservatiivit perhearvoja. Liberalistiselta kannalta kysymys on aika samantekevä, koko asiahan ei edes kuulu valtiolle. Markkinatalous, pienempi valtio, laissez-faire. Kukin on vastuussa itsestään.

Ja juuri niin, se vastakohta on se totalitarismi - se on ihan sama onko ne politrukit kommareita vai nasseja. Trukkeja mitä trukkeja. Niitä ei tarvita sen enempää kuin sosiaalitanttoja.

En tiedä tarvitaanko tässä nyt uutta ketjua, mutta on varmasti totta että meitä lipilaareja on monenlaisia. Jarin jutuista pidän, ja vaalikoneet sijoittavat aina varsin oikealle. Olen varmasti semmoinen nuivuuteen kallellaan oleva "liberaalikonservatiivi"  .

[Atte Saarela]

Olisi ehkä hyvä jos ihmiset saisi pohtimaan uudestaan, mitä käsitteet vasemmisto ja oikeisto oikeastaan käytännössä tarkoittavat, ja mitä ero vasemmistolaisen ja oikeistolaisen politiikan välillä merkitsee suomalaisten elämässä lähivuosina ja -vuosikymmeninä.

Perinteinen tapa nähdä tämä jako on tietysti se, että oikeisto kannattaa suuria tuloeroja ja matalampaa verotusta, vasemmisto toisinpäin.

Usein voisi olla hyödyllistä ajatella tätä hienojakoisemmin.

Yrittäjissä on monia pienituloisia, ja vastaavasti julkisella sektorilla on monia suurituloisia jotka eivät välttämättä tuota vastaavaa hyötyä yhteiskunnalle. Julkisella sektorilla on paljon suuripalkkaisia ihmisiä jopa tekemässä turhaa työtä. Onko itse asiassa oikeistolaista vai vasemmistolaista sanoa, että suomesta pitäisi lakkauttaa turhia virastoja ja pyrkiä saamaan näissä olleet kovapalkkaiset virkamiehet tekemään jotain hyödyllisempää?

Tällaisella politiikalla Suomella olisi jatkossa paremmat mahdollisuudet kustantaa kohtuullinen sosiaaliturva ja muut todella tärkeät asiat.