kirkko isis-daesh terrorismin puolestapuhujana

[siviilitarkkailija]

Kun pohditaan terrorismin, väkivalla poliittista muutosta toteuttavan, kannalta, kirkkojen henkilökunnan osuus terrorismin suojelussa näyttäytyy entistä avoimempana. Toisaalta uskontoon pitääkin kuulua tietty radikalismi. Uskonnon ei tarvitse olla järjellä perusteltua toimintaa. Itseasiassa järki ja äly muodostavat uskonnolliselle toiminnalle suoranaisesti uhan. Mutta tässäkin radikalismissa pitäisi olla joku tolkku. Ei Jeesuskaan ajanut rahanvaihtajia keihäällä vaan ruoskalla. Uskonnollinen radikaali Jeesus antautui aina maalliselle tuomiovallalle. Joka sekään ei ole täydellistä. Konflikti uskon ja tiedon välillä jäi elämään.

Kun pohditaan mm profeetta muhammedin elämää ja valintoja, avoin väkivallan käyttö uskonnollisten tavoitteiden saavuttamiseksi oli jatkuvasti hyväksyttävä vaihtoehto. Se ei ollut ensisijainen valinta, mutta oli jatkuvasti olemassa jos kääntymistä ei saatu aikaan hyvällä. Mutta uskonnollisen näkemyksen mukaan vääräuskoisten terrorisointi vetoaa aina joukkoon uskonnolmisia radikaaleja. Tämä sama ihmistyyppi on hyvin edustettuina ev lut kirkon piirissä. Halu olla voimakkaan radikaali ylittää kokonaan halun olla kristitty ja pasifistinen radikaali. Se että hyväksyy muita näkemyksiä ja kääntää toisen posken-SA (siis omansa ei muiden) on eräille ev lut kirkon pappis- ja piispakoulutetuille liian radikaalia.

Isis-daesh on valitettavasti myös oikeaoppinen islamin tulkinta

Uskonnollisen terrorismin tulkinta on muuttumassa mielipuoliseksi mössöksi josaa mm Suomalainen poliittinen poliisijohtaja viran puolesta joutuu päättelemään sekä islamin tulkintoja että niiden oikeellisuutta. Mikä on yksinkertaisesti mahdoton tehtävä. Etenkin kun oman kirkkokunnan edustajat käyttävät radikalismia mm väkivaltaisen uskontopolitiikan mitätöimiseen. Käsite radikalismi kun on niin hankalaa selittää kuin siten että toiselle radikaalia on kaataa kastemaljaan kivennäisvettä ja toiselle ihmisen pään irrottaminen puukolla. Kumpikin täyttää "radikalismin" määritelmän.

Kun pohditaan jälkimmäisen, uskonnolliseen väkivaltapolitiikkaan syyllistyneiden (pään irrotus puukolla on sekä radikalismia että maallisen oikeuden mukaan rikollista) ev mut kirkon piirissä nousee kiva radikaali ajatus mm tämän väkivallan vähättelystä ja anteeksiannon ja syntien sovittamisen kauniista yhteensovittamisesta. Toisin ilman tekijän muuta seurausta kuin vakuuttava anteeksianomus kirkon itsensä, ei uhrien eikä valtion edessä. Mikä on varsin vakuuttava esitys radikaalista uskontopoliittisesta henkilökunnasta mutta ei kovinkaan järkevä tai vastuullinen teko muuta yhteiskuntaa ja kanssaihmisiä kohtaa . Syntien tunnustus on hyvin helppoa jos siitä ei ole konkreettisesti seurauksia, mikä kummasti vähentää synnintunnustuksien laatua ja määrää. Ja myös itse tunnustamisen tehoa ja saatua hyvinvointia kuorman keventämisestä.

Jonkunhan on rikollistenkin syntiä kuunneltava ja lakiemme ja tapojemme mukaan se joku on pappiskoulutettu henkilö. Kaikesta päätellen ev lut kirkko on pahasti epäonnistunut näiden henkilöiden ja saamansa tiedon käsittelyssä aiheuttaen muulle yhteiskunnalle ja mm maahantulleille rikollisille jotka eivät tapojamme ymmärrä,  suurta vaaraa. Mitä yritetään vähätellä ja kuitata uskonnollisen radikalismin käsitteen ja tulkintojen alle.