2009-08-22 HS Kulttuuri: Hyödylliset idiootit pakottivat hiljaiseksi

[skrabb]

KIRJAT

Hyödylliset idiootit pakottivat hiljaiseksi
Tauno Tiusanen näki neuvostojärjestelmän mädännäisyyden, mutta kotimaassa häntä ei saanut virallisesti kuunnella
Tauno Tiusanen: Elämä rautaesiripun varjossa. Toisinajattelijan päiväkirja Edita. 224 s. 25 e.

Tauno Tiusanen on se Glasgow'n ja Lappeenrannan yliopistojen emeritusprofessori, joka nuorena maisterina 1970-luvun lopulta lähtien aiheutti yleisiä inhon ja kauhun väristyksiä sanomalla julki sen, minkä kaikki muutkin olisivat nähneet jos olisivat uskaltaneet katsoa. Keisarilla ei ollut vaatteita.

Moskovan julistama virallinen totuus kertoi marxismi-leninismin murtaneen lopullisesti inhimillisen onnen esteet. Neuvostojärjestelmässä vallitsi yhteiskunnallinen tasa-arvo, kansallisuuksien harmonia, vauras hyvinvointi, ikuinen rauha, ja talouden häikäisevä kasvu toteutui ilman kapitalistiselle riistolle tyypillistä ekokatastrofia.

Tiusanen kuuluu vertailevan taloustieteen koulukuntaan, joka otti asiakseen tarkastella neuvostotodellisuutta samalla mitta-asteikolla, joilla länsimainen tutkimus tarkastelee kaikkia muitakin todellisuuksia.

Se menetelmä osoitti, että neuvostojärjestelmässä vallitsi henkinen ja fyysinen terrori, vähemmistökansojen tuhoon tähtäävä sorto, aineellinen kurjuus, tekniikan takapajuisuus, totalitaristinen militarismi, luonnonvarojen tuhlaus ja ympäristötuho.

Lännessä tämä kaikki ei ollut sen kummempi asia kuin vanhaa kokemusperäistä tietoa vahvistava havainto. Orwellilainen terrori ja röyhkeä propaganda ovat usein ennenkin pystyneet lamauttamaan ihmisten ajatustoiminnan.

Mutta kun Tiusanen esitti tällaisia havaintojaan kylmän sodan ajan Suomessa, se olikin pyhäinhäväistys ja kansallinen uhka. Eihän joku suomalainen maisterinretale voinut tietää näitä asioita paremmin kuin supervallan ylin johto, jolla oli Suomea kohtaan hyvä tahto.

Ja näin ajattelivat fundamentalistikommunistien lisäksi myös monet ystävyydessä ja luottamuksessa kilvoitelleet uratietoiset porvarit ja tuloshakuiset idänkaupan vuorineuvokset.

Tiusasen tie Suomessa nousi pystyyn. Hän hakeutui vertailevan taloustieteen kansainvälisen tutkimusyhteisön ytimeen, väitteli tohtoriksi ja kutsuttiin alan johtaviin kuuluvan Glasgow'n yliopiston professoriksi.

Tiusanen loi laajan yhteysverkoston alan tutkijoihin, joita oli myös Neuvostoliitossa. Hän matkusti neuvostoblokkia ristiin rastiin, ja keräsi myös ruohonjuuritason tietoa.

Hänen viestinsä ei lientynyt, mutta sai kansainvälistä kaikupohjaa. Suomalaisten asiantuntijoiden asenne alkoi muuttua. Tiusasesta tuli idänkaupan suljettujen koulutusseminaarien kiintotähti, mutta siitä ei puhuttu, ei pukahdettu.

Valistuneimmat toimittajat alkoivat käyttää Tiusasta tietolähteenään, mutta pahennusta herättävää nimeä ei läheskään aina mainittu. Hänen haastattelunsa Yleisradion ajankohtaisohjelmiin oli mahdollista vain pääjohtajan luvalla.

Tiusasen salaisten ymmärtäjien ja kannattajien joukko oli yllättävä. Presidentti Mauno Koivisto kutsui hänet 1980-luvun lopulla idän näköaloja arvioiviin taustaryhmiinsä. Kaikkien aikojen myönteisin arvio Tiusasen kirjoista oli 1990-luvun alussa Kansan Uutisissa, joka oli enemmistökommunistien äänenkannattaja.

Tiusasella on paljon sanottavaa, ja se pirstoo tiiviin kirjan rakenteen. Päättäväinen uudelleenkirjoitus tai edes tiukkaotteinen kustannustoimittaja toistojen karsimiseksi olisi tehnyt terää.

Silti Tiusanen pystyy kuvaamaan neuvostojärjestelmän ja -talouden teoreettiset rakenteet ja kehitysvaiheet harvinaisen selväsanaisesti. Neuvostojärjestelmä ei ollut Karl Marxin vaan Josif Stalinin luomus, sitä vain sanottiin marxismi-leninismiksi.

Neuvostoliiton satelliitit eivät olleet yhtä maata. Unkarin, Tšekkoslovakian ja Puolan järjestelmien erot neuvostojärjestelmään ja toisiinsa ovat dramaattista luettavaa. Totalitarismissakin on vivahteita.

Tiusasta ahdisti suomalaisen pintapolitiikan ja median epä-älyllinen kuurmotus. Neuvostoviranomaisten suhtautuminen kummallisesti käyttäytyvään tutkijaan oli kuitenkin lähinnä huolestuneen kiinnostunutta.

Tiusasen kimpussa hääräsi monenkin sosialistimaan asialle pistämiä kotiryssiä, jotka yrittivät opastaa kapitalistisen hapatuksen harhauttamaa oikean totuuden äärelle.

Tiusasen kuvaa hykerryttävästi, miten virkansa puolesta valehdelleet politrukit kiemurtelivat henkisesti, sillä kaikki heistä eivät olleet tyhmiä. He tiesivät, kumpi oli oikeassa.

Tiusanen ei saanut ulkomaisilta kaitsijoiltaan varsinaisia uhkauksia, painostus oli useimmiten ystävällisiksi naamioituja neuvoja ja välillä röyhkeitä sensurointiyrityksiä. Vaimennus- ja tappouhkaukset tulivat kotimaisilta intoilijoilta. Tiusanen nautiskelee sanomalla heitä hyödyllisiksi idiooteiksi, kuten suuri Lenin aikanaan opetti.

Sen verran suomettunutta rasitetta Tiusasessa kuitenkin on, että hän ei nimeä heistä yhtäkään.

Kuvatuista olosuhteista voi kuitenkin arvella, että suun sulkemiskäskyjä antaneiden joukossa saattaisi olla myös nykyinen ministeri.

JUKKA TARKKA

http://www.hs.fi/digilehti/kulttuuri/artikkeli/Hy%C3%B6dylliset+idiootit+pakottivat+hiljaiseksi/1135248717401

Mielenkiintoista!
Kuka mahtaneekaan kirjoittaa tämän ajan hyödyllisistä idiooteista n. 40 vuoden kuluttua?
...ja taisihan asialla olla nykyäänkin innolla hääräävä Pekkarinenkin.



Itäblokin tutkija Tiusanen syyttää Mauri Pekkarista uhkailusta
22.8.2009 9:00
A A Saska Saarikoski

Helsingin Sanomat  

Professori Tauno Tiusasen mukaan nykyinen työ- ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen yritti uhkailuillaan vaientaa Tiusasen kriittiset mielipiteet syksyllä 1991. Tiusanen osallistui silloisen sisäministerin Pekkarisen kanssa Yleisradion ohjelmaan, jossa keskusteltiin Neuvostoliiton tilanteesta Gennadi Janajevin johtaman juntan vallankaappauksen aikana.

"Katsoin, ettei juntta voi kukistaa kansan passiivista vastarintaa. Lähetyksen jälkeen Pekkarinen huusi minulle kymmenen minuuttia suoraa huutoa. Hän syytti minun halveeraavan Neuvostoliiton laillista hallitusta. Hän kun piti presidentin vanginneita kaappareita laillisena hallituksena."

Tiusasen mukaan Pekkarinen uhkasi häntä julkisella paitsiolla.

"Pekkarinen sanoi pitävänsä huolen siitä, etten minä saa sanoa mitään missään välineessä, jossa valtiolla on mitään tekemistä."

Tiusanen kuvaa tapauksen tuoreessa kirjassaan Elämä rautaesiripun varjossa. Toisinajattelijan päiväkirja.

Ministeri Mauri Pekkarinen myöntää osallistuneensa Tiusasen mainitsemaan tv-keskusteluun, muttei muista, että heidän välilleen olisi syntynyt minkäänlaista sanaharkkaa. Syytökset uhkailusta hän kiistää ehdottomasti.

"Se on aivan käsittämätön väite, täydellinen vale, aivan totaalinen vale", Pekkarinen sanoo.

Tiusasen kirjassa tapaus kuvataan yksityiskohtaisesti Pekkarisen nimeä kuitenkaan mainitsematta. Tiusasen mukaan ministerin nimi poistettiin kustantamossa.

"Se oli kustantajan tahto. Ilmeisesti he katsoivat, että se oli arka asia", Tiusanen sanoo.

Editan yleisen tietokirjallisuuden kustannuspäällikkö Sanna-Mari Hovi ei kiellä Pekkarisen nimen poistamista.

"Sieltä joitakin sellaisia kohtia toimitettiin, joissa oli henkilöiden nimiä", Hovi sanoo.

Hovin mukaan poistolle ei ollut mitään erityistä syytä.

"Olen ehkä ajatellut, että ne, jotka ovat sen keskustelun nähneet, tietävät muutenkin, kenestä oli kyse", Hovi kertoo.

Pekkarisen nimen poistaminen ei johtunut Hovin mukaan siitä, että kustantajalla olisi ollut syytä epäillä tiedon paikkansa pitävyyttä.

Myöskään Editan asema valtion omistamana yhtiönä ei Hovin mukaan vaikuttanut päätökseen.

"Sillä ei ole tässä asiassa mitään tekemistä", Hovi vakuuttaa.

Tiusasen kirjan arvio on lauantain Helsingin Sanomissa.

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/It%C3%A4blokin+tutkija+Tiusanen+syytt%C3%A4%C3%A4+Mauri+Pekkarista+uhkailusta/1135248713411

[Deus Ex]

Tiusanen on aivan loistava luennoitsija 
Eikä häntä pidä missään nimessä sekoittaa Kotkan Stasi-Tiusaseen.

[tapio]

Tiusanen alkoi tulla tv:stä tutuksi 1980-luvun viimeisinä vuosina, kun itäblokki oli romahtamassa. Silloin ihmetytti, miksi näin viisasta miestä oli pidetty piilossa ainakin kymmenen vuotta. Hänen kirjoistaan ei ollut sitä ennen juuri puhuttu julkisuudessa. Sanoisin, että ilman nettiä olisi nykyään hyvin vähän oikeaa tietoa monikulttuurikriitikoista.