Nuorisobarometri 2014 tuloksia (asenteita maahanmuuttoon ym.)

[kriittinen_ajattelija]

Suhteellisen pieni vähemmistö nuorista (16 %) ei voisi kuvitella maahanmuuttajaa puolisokseen ja vielä harvemmalle (9 %) on tärkeää, että hänen ystävänsä ovat syntyneet Suomessa. Enemmistöllä (55 %) nuorista on maahanmuuttajataustaisia ystäviä, ja 50 % on mukana harrastus- tai järjestötoiminnassa, jossa on myös maahanmuuttajia.96 Selvän enemmistön henkilökohtaiset suhteet maahanmuuttajiin vaikuttavat siis mutkattomilta ja asenteet myönteisiltä. Noin neljä nuorta viidestä on myös sitä mieltä, että Suomen velvollisuutena on auttaa sotaa tai inhimillistä kärsimystä pakenevia ihmisiä. Tähän nähden suhtautuminen pakolaisten vastaanottoon on yllättävän kriittistä, sillä vain 28 % vastaajista oli sitä mieltä, että Suomen tulisi ottaa vastaan nykyistä enemmän pakolaisia. Vähemmistö (41 %) pitäisi hyvänä, jos Suomeen tulisi enemmän ulkomaalaisia.
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/05/httpstietoanuorista-fiwp-contentuploads201503nuorisobarometri_2014_web-pdf-google-chrome-3-5-2015-222003.jpg?w=662&h=367)
Kuvioon 37 on koottu neljä kysymystä, joissa on vertailutietoa yhdeksän vuoden takaisesta Nuorisobarometrista 2005. Tässä ajassa Suomi on monikulttuuristunut ja maahanmuuttajien määrä lisääntynyt97, mikä näkyy myös nuorten kokemuksissa. Yhä useammalla on maahanmuuttajataustaisia ystäviä, ja yhä useampi on mukana harrastus- tai järjestötoiminnassa, jossa on myös maahanmuuttajia (ks. myös kuvio 31). Samaan aikaan on tapahtunut kehitystä siihen suuntaan, että entistä harvempi ei voisi kuvitella maahanmuuttajaa puolisokseen (vuonna 2005 samaa mieltä 27 %, nyt 16 %). Entistä useamman mielestä olisi hyvä, jos Suomeen tulisi enemmän ulkomaalaisia (34 % / 41 %).
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/05/httpstietoanuorista-fiwp-contentuploads201503nuorisobarometri_2014_web-pdf-google-chrome-3-5-2015-222349.jpg?w=776&h=369)

Kysymysmuotoilua "Kuinka paljon luotat seuraaviin ihmisryhmiin?"

Heikointa luottamus on eri etnisiä ryhmiä edustaviin. Tässä ei mennä lainkaan etnisyyden kattokäsitteen tarkennuksiin, joten koko kysymystä "eri etnisistä ryhmistä" voi pitää karkean yleistävänä ja kritiikille alttiina. Vastaus voi kertoa enemmän stereotypian "etninen vähemmistö" saamasta kielteisestä leimasta kuin vastaajan kokemuksesta tai näkemyksestä sinänsä. Näistä varauksista huolimatta on huomionarvoista, että muihin etnisiin ryhmiin kuuluvat läheiset (ks. kuvio 31) ovat yhteydessä voimakkaampaan luottamukseen omasta poikkeavaa etnistä ryhmää edustavia kohtaan. Havainto näyttäisi tukevan ajatusta siitä, että lisääntyneet kontaktit vä- hentäisivät ennakkoluuloja. Havaintoa voi tosin lukea myös niin päin, että luottamus johonkin ihmisryhmään lisää tähän ryhmään kuuluvien pääsyä lähipiiriin. Alueiden vertailussa nähdään luottamuksen eri etnisiin ryhmiin olevan suurinta Uudellamaalla, etenkin Helsingissä, ja ylipäätään suurten kaupunkien keskustoissa tai lähiöissä ja laitaalueilla. Näillä alueilla etnisyyksien kirjo lienee keskimääräistä suurempaa, mikä tavallaan tukee niin sanottua kontaktihypoteesia.70 Lisäväriä etnisiä ryhmiä koskevaan tulkintaan tuo se, että osa vastaajista kokee itse kuuluvansa etniseen vähemmistöön, jolloin kysymys luottamuksesta kääntyy koskemaan myös valtaväestöä. Suuremmissa kaupungeissa asuvat nuoret luottavat yleisesti ottaen 73 enemmän erilaisiin kanssaihmisiin kuin pienemmillä paikoilla ja maaseudulla asuvat. Maahanmuuttajataustaisten nuorten luottamus erilaisuutta edustaviin ihmisryhmiin on heikompaa kuin kantaväestön nuorilla. Etenkin ensimmäisen sukupolven täysi-ikäisenä Suomeen muuttaneet luottavat kautta linjan muita vähemmän eri ihmisryhmiin
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/05/luottamus.jpg?w=730&h=285)

Nuorten sijoittuminen vasemmisto–oikeistoulottuvuudelle muistuttaa hyvin paljon normaalijakaumaa.98 Asteikon ollessa 1=vasemmisto, 5=oikeisto, olisi täysin symmetrisen jakauman tapauksessa keskiarvo 3, kun nyt se on 2,95. (Kuvio 38.) Tytöt ovat hieman poikia enemmän vasemmalla. Iän mukaiset siirtymät vasen–oikea-skaalalla ovat pieniä. Keskimäärin samastuminen vasemmalle yleistyy hieman 20 ikävuoden kieppeillä. Toinen iän myötä tapahtuva muutos on en osaa sanoa -vastausten osuuden pieneneminen. Alle 20-vuotiaista 13 %, mutta 25–29-vuotiaista enää 8 % ei osaa tai halua sijoittaa itseään vasen–oikea-ulottuvuudelle.99 Aluevertailussa kaupunkien nuoret, etenkin pääkaupunkiseudulla asuvat, ovat maaseudun nuoria vasemmistolaisempia. Kotitalouden koettu toimeentulo ja vastaajan koulutustaso ovat erittäin vahvasti yhteydessä nuorten sijoittautumiseen vasemmisto–oikeisto-akselille. Koulutuksen osalta yhteys ei tulisi esiin pelkästään keskiarvoja tarkastelemalla. Yliopistoopiskelijat nimittäin sijoittavat muita useammin itsensä oikealle tai vasemmalle. Matalaan koulutustasoon puolestaan liittyy useammin kyvyttömyys lainkaan asemoitua vasen–oikeaulottuvuudella. Heikompi koettu terveydentila on yhteydessä vasemmistolaiseen ajatteluun. Nuorisobarometrin kysely siis tukee aiemman tutkimuskirjallisuuden100 havaintoja siitä, että heikompi terveys voi liittyä vasemmiston ja laajemman julkisen perusturvan kannattamiseen. (Aiheesta lisää, ks. Laaksosen, Wassin ja Sundin artikkeli tässä julkaisussa.)
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/05/2.jpg?w=677&h=492)
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/05/httpstietoanuorista-fiwp-contentuploads201503nuorisobarometri_2014_web-pdf-google-chrome-3-5-2015-223952.jpg?w=684&h=284)
Vihreät arvot keskittyvät selkeästi kaupunkeihin. Koulutus on yhteydessä vihreyteen siten, että koulutuksen suuntautuminen on jopa koulutustasoa vahvempi selittäjä. Vihreät arvot ovat selvästi harvinaisempia ammatillisesti suuntautuneilla, niin toisella asteella kuin ammattikorkeakouluissakin. Itse asiassa kokonaan ilman koulutusta ja opintopaikkaa olevien arvot näyttävät yhtä vihreiltä kuin yliopisto-opiskelijoilla. Niistä nuorista, jotka kokevat aatteellisen vakaumuksensa takia kuuluvansa vähemmistöön, 59 % sijoittuu jatkumon vihreään päähän. Keskimääräistä vihreämmin ajattelevat myös ne, jotka kokevat kuuluvansa vähemmistöön seksuaalisen suuntautumisensa sekä uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksen takia. Maahanmuuttajataustaiset arvioivat itsensä kantaväestöä vihreämmiksi.
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/05/httpstietoanuorista-fiwp-contentuploads201503nuorisobarometri_2014_web-pdf-google-chrome-3-5-2015-224253.jpg?w=687&h=559)
Isänmaallisimmiksi itsensä arvioivat kyselyn nuorimmat vastaajat, maaseudulla tai muuten pienillä paikkakunnilla asuvat sekä vähemmän koulutetut.
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/05/4.jpg?w=700)
Arvoliberaalius korreloi vahvasti vasemmistolaisuuden ja vihreyden kanssa, arvokonservatiivisuus puolestaan uskonnollisuuden ja isänmaallisuuden kanssa.105 Nuorista 40 % sijoittaa itsensä ulottuvuuden arvoliberaaliin päähän, ja vain 9 % kokee itsensä pikemminkin arvokonservatiiviksi (kuvio 43). Verrattuna vuoteen 2008 nuoriso kokee tsensä entistä arvoliberaalimmaksi. Tuolloin nuoret naiset arvioivat itsensä arvoliberaalimmiksi kuin nuoret miehet. Nyt sukupuolten vä- lillä ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja, mikä kertoo etenkin nuorten miesten liberalisoitumisesta. Arvoliberaaliksi samastuminen on selvästi yleisintä kaupungeissa, etenkin suurten kaupunkien keskustoissa. Maantieteellisesti liberaaleimmiksi itsensä kokevat Länsi-Suomen ja etenkin Uudenmaan nuoret. Korkea koulutustaso näyttää liittyvän arvoliberaaliin asenteeseen. Koulutuksen tason lisäksi myös suuntautumisella on merkitystä. Ero on huomattavan suuri, kun verrataan ylioppilastutkinnon ja ammatillisen perustutkinnon suorittaneita, vaikka ne molemmat ovatkin toisen asteen tutkintoja. Ylioppilastutkinnon suorittaneista lähes puolet sijoittuu akselin arvoliberaalimpaan päähän, ammatilliselta puolelta valmistuneista vain neljännes. Vastaavasti yliopisto-opiskelijat arvioivat itsensä ammattikorkeakouluopiskelijoita arvoliberaalimmiksi. Myös hyvä koulumenestys peruskoulun päästötodistuksen keskiarvolla mitattuna on vahvasti yhteydessä arvoliberalismiin. Ylipäätään koululaiset ja opiskelijat näyttävät muita arvoliberaalimmilta, joskaan koulumenestyksen kontrolloinnin jälkeen ero ei ole merkitsevä.
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/05/11.jpg?w=748&h=785)
Asuinpaikan tyypin mukaisessa vertailussa uskonnollisimmat tytöt asuvat harvaan asutuilla alueilla. Poikien uskonnollisuudessa vastaavia aluemuuttujien mukaisia eroja ei ole. Kokonaisuutena tarkastellen uskonnollisinta nuoriso kuitenkin on Itä- ja PohjoisSuomessa sekä maaseudulla ja muuten harvemmin asutuilla alueilla
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/05/22.jpg?w=700)
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/05/tulevaisuus.jpg?w=642&h=273)
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/05/mamut.jpg?w=669&h=854)
https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2015/03/Nuorisobarometri_2014_web.pdf

[Micke90]

Jos maamme  nuoriso on noin fiksua, on tulevaisuutemmakin valoisa. 

[mikkojuha]

Nuorisobarometri vaikuttaa nykymuodossaan yhdeltä mokutus-teollisuuden työkalulta. Vastausten trendi on kuitenkin hyvään suuntaan, vaikka kysymyksillä pyritään selvästi hämäämään ja sotkemaan selviä asioita. Suurin vika kysymyksenasettelussa on se, että jälleen kaikki maahanmuuttajat  ja ulkomaalaiset niputetaan samaan nippuun. Eihän ulkomaalaiset sinällään ole kenenkään mielestä ongelma. Sen sijaan haittamaahanmuutto on aikaa myöden Suomen tuho ja suomalaisuuden loppu. Sen suurempaa ongelmaa suomalaisilla ei ole. Odotan päivää jolloin tehdään vastaava tutkimus oikein kysymyksin.

[Roope]

Kyynisyys lisääntyy: Vain vähän yli puolet 15–29-vuotiaista näkee Suomen tulevaisuuden valoisana

Rasistisia ajatuksia on harvalla ja suhtautuminen maahanmuuttajin on luontevampaa kuin ennen.

Tänään tiistaina julkaistava vuoden 2016 nuorisobarometri kertoo, että Suomen tulevaisuuden näkee valoisana vain 55 prosenttia nuorista. Ilmiö on kytköksissä yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja meneillään olevaan taloudelliseen tilanteeseen.

Suomalainen hyvinvointivaltio saa tutkimuksen mukaan nuorilta vahvan kannatuksen, mutta sen säilymiseen suhtaudutaan tulevaisuudessa epäilevästi.

– Halutaan esimerkiksi sosiaaliturvan säilyvän, mutta samalla epäillään, että säilyykö se kuitenkaan, Nuorisotutkimusverkoston tutkija Sami Myllyniemi valottaa.
...

Yle 7.3.2017

Nuorisobarometri 2016 (pdf)

Ulkomaalaisten työntekijöiden tarve

Hieman aikaisempaa useammat nuoret arvioivat
suomalaisen työelämän tarvitsevan lisää
ulkomaalaisia työntekijöitä (kuvio 33). Muutokset
lienevät kytköksissä haastatteluhetken
taloustilanteeseen, jossa työttömyys on yhä korkealla
tasolla mutta hitaasti hellittämässä. Taustalla
voivat myös olla käsitykset edessä mahdollisesti
olevasta työvoimapulasta.

Vaikka muotoilussa puhutaan erityisesti
suomalaisen työelämän tarpeista, vastaajat
vaikuttavat asemoivan itseään suhteessa "maahanmuuttoon".
Näkemykset ulkomaalaisen työ-
voiman tarpeesta ovat nimittäin voimakkaasti
yhteydessä esimerkiksi siihen, onko vastaajalla
maahanmuuttajataustaisia ystäviä, voisiko hän
ajatella maahanmuuttajaa puolisokseen tai kokeeko
hän ulkomaalaisten monipuolistaneen
suomalaista kulttuuria. Mikään näistä kysymyksistä
ei suoraan liity työvoiman kysyntään, joten
vaikuttaa ilmeiseltä, että tulokset kertovat paitsi
näkemyksistä ulkomaalaisten työntekijöiden tarpeesta,
myös maahanmuuttoasenteista yleisemmällä
tasolla.

Tämä yhteys antaa lisävaloa sille, miksi tytöistä
puolet mutta pojista vain kolmannes uskoo
Suomen tarvitsevan lisää ulkomaalaista
työvoimaa. Kun vakioidaan näkemys siitä, onko
rasismi Suomessa vakava ongelma (vrt. kuvio
36), ei sukupuolten välillä ole eroja myöskään
näkemyksessä ulkomaalaisen työvoiman tarpeesta.
Sukupuolierojen taustalla eivät vaikuta
olevan niinkään eriävät näkemykset työelämästä,
vaan poikien tyttöjä kriittisempi suhtautuminen
maahanmuuttajiin.

Vastaavaa ajatuspolkua voi noudattaa
suhteessa alueellisiin eroihin. Kaupungeissa,
erityisesti pääkaupunkiseudun isoissa kaupungeissa
asuvat nuoret arvioivat suomalaisen
työelämän tarvitsevan ulkomaalaisia
työntekijöitä. Samoissa paikoissa suhtaudutaan
myönteisimmin monikulttuurisuuteen. Taustalla
voi toki olla myös se, että pääkaupunki on
monella alalla muuta maata riippuvaisempi maahanmuuttajien
työpanoksesta.

Asenneväittävät, jotka viittaavat sisällöllisesti
mahdollisesti suvaitsemattomuuteen tai
rasismiin, saavat kyselyssä suhteellisen pienen
vähemmistön kannatuksen. Vastaajista 13 prosenttia
kokee ystävän ihonvärillä olevan merkitystä.
Joka neljäs valitsisi työnantajana kahdesta
yhtä pätevästä mieluummin syntyperäisen
suomalaisen, ja 5 prosenttia pitää edes jokseenkin
tärkeänä, että hänen ystävänsä ovat syntyneet
Suomessa. 12 prosenttia ei voisi kuvitellakaan
maahanmuuttajaa puolisokseen.

Aiempien tutkimusten mukaan nuoremmat
ikäryhmät suhtautuvat muihin kansallisuusryhmiin
kuuluvien kanssa avioitumiseen
vanhempia myönteisemmin (Jaakkola 2005,
84–85). Myös Maanpuolustustiedotuksen
suunnittelukunnan tuoreen kyselyn perusteella
nuoret ikäryhmät suhtautuvat turvapaikanhakijoiden
kasvavaan määrään Suomessa hieman
myönteisemmin (26 %) kuin muut ikäluokat
(21 %) (MTS 2016a, .

Nuorten asenteiden "rasistisuuden" tutkiminen
etnisiin suhteisiin liittyviä stereotypioita
uusintamatta on vaikeaa, koska monet asennekysymykset
ovat valmiiksi normitettuja. On
hyvä pohtia, mitä kysymykset todella mittaavat,
sillä on todennäköistä, että haastatellut tietävät
tulevansa asemoiduiksi akselilla rasistit–suvaitsevaiset
ja vastaavat pikemminkin tämän mukaisesti
kuin itse kysymyksen sisältöjä ajatellen.

Tulkinnoissa on hyvin tärkeää erottaa nä-
kemykset maahanmuuttajataustaisista ihmisinä
kysymyksistä Suomen maahanmuuttopolitiikan
linjasta. Haastatteluaineistossa on paljon niitä-
kin nuoria, joiden mielestä Suomeen ei missään
tapauksessa pitäisi ottaa enempää maahanmuuttajia
mutta jotka pitävät ystävän ihonväriä merkityksettömänä
ja pitävät suomalaisten velvollisuutena
auttaa ja tukea maahanmuuttajia.

Haastatteluissa ei suoraan kysytty vastaajan
rasistisuudesta. Kysymys siitä, onko joku rasisti
vai ei, saattaisikin turhaan yksinkertaistaa monimutkaista
ongelmakenttää. Voisi myös ajatella,
että rasistisuus on vaikea aihe selvitettäväksi
suoraan kysymällä ja että harva tunnustaisi tai
tunnistaisi rasismia itsessään.

Mukana kyselyssä on kuitenkin sellaisia
väittämiä, joihin samat vastaajat näyttävät vastaavan
samalla lailla. Erityisesti seuraavat viisi
väittämää näyttävät viittaavan nuiviin asenteisiin
maahanmuuttajia ja maahanmuuttoa kohtaan:
"Jos olisin työnantaja, valitsisin kahdesta yhtä
pätevästä työnhakijasta syntyperäisen suomalaisen",
"Minulle on tärkeää että ystäväni ovat
syntyneet Suomessa", "Olisi hyvä, jos Suomeen
tulisi enemmän ulkomaalaisia" (käänteisesti),
"Minulla on maahanmuuttajataustaisia ystäviä"
(käänteisesti) sekä "On arvokasta, että Suomessa
asuu eri kulttuuritaustoja edustavia ihmisiä"
(käänteisesti).

Kaikkien näiden väitteiden kohdalla viisiportaisen
vastausasteikon äärimmäisen vaihtoehdon
valinneita on aineistossa vain kymmenen,
eli puoli prosenttia, ja vähintään neljä
väitettä viidestä allekirjoittavienkin osuus on
vain yksi prosentti. Johdonmukaisesti "maahanmuuttokriittinen"
tai suoranaisen rasistinen
joukko vaikuttaa siis ainakin näin mitaten melko
pieneltä.

Maahanmuuttajien määrän kasvu on tietenkin
se suuri muutos, joka antaa välttämättömän
tulkintakehyksen asenteiden seurannalle. Aivan
viime vuosina maahanmuuttokeskustelun ilmapiirissä
on tapahtunut polarisoitumista ja kärjistymistä.
Maahanmuuttajiin ja maahanmuuttajataustaisiin
suhtautumisessa on vuodesta 2005
tapahtunut muutoksia, ja kuvion 37 trendejä on
luettava tämän monitahoisen, arkaluonteisen ja
jollain tapaa räjähdysherkän julkisen keskusteluilmapiirin
kautta.

Maahanmuuttajien määrän ohella toisen
tulkintakehyksen tarjoaa talouden matalapaine.
Helena Helven nuorten arvoja koskevan seurantatutkimuksen
mukaan taantuman aikaan
arvot maahanmuuttajia kohtaan kovenevat
(Vilpponen 2016). Näin ei kuitenkaan Nuorisobarometrin
vertailutietojen mukaan näytä
käyneen. Myöskään näkemysten kaksinapaistumista
ei ole havaittavissa. Sen sijaan suuri trendi
vaikuttaisi olevan maahanmuuttoasenteiden ja
maahanmuuttajien kanssa elämisen normalisoituminen
ja arkipäiväistyminen.

Vaikka suhtautuminen maahanmuuttajiin ja
erilaisuuteen onkin pääosin yhä luontevampaa,
näkyy trenditiedoissa myös toisenlaisia ääniä.
Vaikka yleiskuva on kohti lisääntyvää suvaitsevaisuutta,
on huomion arvoista, ettei päinvastaisesti
ajattelevien osuus ole vastaavasti pienentynyt.
Tämän voi tulkita viitteeksi näkemysten
polarisaatiosta tai kaksinapaistumisesta. Samalla
on tosin huomautettava, ettei kuvion 37 strukturoiduista
kysymyksistä saa tietoa siitä, kuinka
tärkeäksi asia koetaan. Maahanmuuttoon liittyvässä
keskusteluilmapiirissä tapahtunutta kärjistymistä
ei mitenkään voi lukea näistä trendeistä.

Siinä missä nuorten näkemykset maahanmuuttajista
ovat keskimäärin aiempaa myönteisempiä
ja suoranaisen rasistiset ajatukset harvinaisempia,
entistä harvempi kuitenkin haluaisi
Suomeen nykyistä enemmän ulkomaalaisia. Samoin
niiden osuus, joiden mielestä ulkomaalaiset
ovat monipuolistaneet suomalaista kulttuuria
tai joista olisi hyvä, että suomalaisnuoret liikkuisivat
enemmän ulkomailla, on vähenemään
päin. Trendit suhteessa ulkomaalaistaustaisiin ja
maahanmuuttopolitiikkaan ovat siis osin vastakkaisia,
mikä korostaa entisestään tarvetta tehdä
selvä ero maahanmuuttajiin ihmisinä ja Suomen
maahanmuuttopolitiikan linjoihin liittyvien nä-
kemysten välille. Nämä asenteet liittyvät kyllä
toisiinsa voimakkaastikin, mutta on silti hyvä
huomata, ettei kritiikki maahanmuuttopolitiikkaa
kohtaan välttämättä kerro asenteesta maahanmuuttajia
kohtaan.

Väite "Monet ulkomaalaiset tulevat Suomeen
vain käyttääkseen hyväkseen verovarojamme"
poistettiin kyselystä kesken haastattelujen, sillä
kyselylomaketta täytyi lyhentää. Vastauksia
ehdittiin saada vain 122, joten niistä ei voi vetää
kovin varmoja johtopäätöksiä (ks. myös
vastanneiden taustatiedot). Vastanneista 22
prosenttia oli samaa mieltä, 58 prosenttia
eri mieltä. Vuonna 2005 vastaavat osuudet
olivat 24 prosenttia ja 53 prosenttia.
Myös väite "Maahanmuuttajanuoret halveksivat
suomalaisia nuoria" karsittiin pois
122 haastattelun jälkeen. Väitteen kanssa
oli samaa mieltä 11 prosenttia ja eri mieltä
65 prosenttia haastatelluista. Vuonna 2005
osuudet olivat 15 prosenttia ja 53 prosenttia.
Kummassakin väitteessä muutokset
näyttävät melko pieniltä, mutta osoittavat
kuitenkin tavallaan samaan suuntaan eli
kohti maahanmuuttajien ja kantaväestön
suhteiden luontevoitumista.