Onko ongelma siinä, että valtaosa ihmisistä on oppurtunisteja?

[Mietiskeliä]

Homma(kin) usein valitellaan, että asiat menevät pain prinkkalaa, koska valtaosa ihmisistä ei juuri seuraa politiikkaa. Näin varmasti on mutta mistä tämä johtuu? Itse olen miettinyt, että olisiko suurin syy tähän että valtaosa ihmisistä on oppurtunisteja?

Ensimmäiseksi on selvää, että vain harvalle poliitikan aktiivisesta seuraamisesta on henkilökohtaista hyötyä,
tosin kun esimerkiksi opiskelusta, joka on usein rankkaa ja sitä jaksetaan tehdä pitkäänkin varsinkin Suomessa. Eikö ihmiset muutenkin jaksa panostaa paljon sellaisiin asioihin joista itse hyötyvät? Jos ihmiset eivät olisi oppurtunisteja, niin eikö silloin kommunismin pitäisi toimija ja julkisen sektorin toiminta pitäisi olla tehokasta? Itse olen allalla jossa työskentely on tehokasta, tämä johtuu siitä että työni on lähinnä urakkatyötä, joten työn tehokkuudesta hyötyy jokainen henkilökohtaisesti. Koska seuraan politiikkaa aktiivisesti koen olevani siinä selvästi fiksumpi kuin useimmat työkaverini. Kun taas työasioissa en koe olevani heitä fiksumpia. Omassa työssäni on jokainen hyötyy ihan henkilökohtaisesti jos paneutuu työhönsä kunnolla, siksi siitä jaksetaan olla kiinnostuneita.


Jos päädytään siihen lopputulokseen, että perusongelma on siinä että valtaosa ihmisista on oppurtunisteja, siitä voidaan mielestäni vetää jotain johtopäätöksiä. Jos Suomessa menee asiat päin prikkalaa voidaan sanoa, että me ollaan ansaittu se, eikä sen takia kannata kasvattaa hirveän kyrpää otsaan. Suski Kaukinenhan puhui jokin aika sitten siitä hyvin miten ei politiikasta kannata muutenkaan ottaa liian isoa tressiä, sillä se voi ottaa terveyden päälle. Antti Pesollekin taisi käydä juuri näin. En silti yritä väittää etteikö asioihin voisi vaikuttaa mitenkään, mutta isona jarruna toi ihmisten mahdollinen oppurtunismi on.

[Tommi Korhonen]

Psykologissa teorioissa puhutaan käsitteestä "homo economicus", joka tarkoittanee juuri tuollaista että kukin yksilö toimii omalta kannaltaan järkevästi. (Tämä on erilaisissa piireissä kiistanalaista, mutta toisaalta luulen että kiistelystä huolimatta siinä on tietty totuus kuitenkin takana.)

Tämä on minusta aivan ilmiselvää sinunkin esittämäsi kommunismin yhteydessä: kommunistisessa yhteisössä eivät yksilön edut ja järjestelmän etu suoraan kohtaa. Näinollen kommunismi on aina tuomittu epäonnistumaan, ainakin Dunbarin lukumäärän (150) ihmisiä suuremmissa ryhmissä.

Demokratia toimii suhteellisesti paremmin, koska ihmisyksilöt, näiden edut, yksilöistä koostuvuen eturyhmien tavoitteet ja näiden välinen konsensus mahdollistavat suhteellisen hyvän toimivuuden. Ei tietenkään täydellisen, niinkuin olemme huomanneet. Mutta ainakin kohtuulliseen yrittäjyyteen ja omistukseen perustuvaan talousjärjestelmään liittyen "toistaiseksi paras järjestelmä".

Kuten toisaalla Hommafoorumissa (esim Väestötiede-ketjussa) on asiaa sivuttu, niin nykyistä demokratiaa uhkaa jonkinlainen systeeminen manipulointi. Silloin ainakin esittämäsi yksilöiden (luonnollinen) yksilökeskeisyys johtaa... niin, no, siihen missä olemme nyt. Eli siihen, että demokratian luontaiset tasapainotusmekanismit ovat hieman myöhässä. Eivät ne välttämättä rikki ole, mutta pääsevät sellaiseen tilanteeseen jotta korjausliikkeet tulevat todennäköisesti vaatimaan levottomuuksia.

Tälle ei liene mitään selkeästi näkyvillä olevaa korjausta. Tulevien "yhteiskunnallisten teorioiden" pitäisikin jotenkin huomioida nämä ongelmat, ja tarjota insentiivejä joilla yhteisön/yhteiskunnan (johtamis)mekanismit olisivat enemmän kaikkien eduksi.

Nythän esimerkiksi sosiaalisten medioiden keskittyminen teknologiajättien alle ei palvele koko yhteiskuntaa, ei valtio- eikä globaalilla tasolla. Se palvelee vain niitä globaaleja yrityksiä, ja jonkin verran niiden yhteistyötahoja: valtioita ja mahdollisia harmaita eminenssejä. Samaa voitaisiin sanoa kai omistuksen keskittymisestä äärimmäisen harvoille, mutta siihen minulle ei ole pikaisia lääkkeitä, ja jotka eivät samalla olisi myrkkyjä muulle yhteiskuntarakenteelle.

Mutta koska parempaa kuin nykyinen järjestelmä ei ole olemassa, niin meidän pitää elää toistaiseksi parhaan, joskin epätäydellisen järjestelmän kanssa. Siihen kuuluu valitettavasti sellaiset asiat kuten Feministiset Puolueet ja Rinteen hallitukset. Ja Sipilän. Kyllä siinä taitaa muutama mukkula olla matkassa. Minkäs teet, toistaiseksi.

Jos ihmiset, ja erityisesti keskikastin ja korkeampi poliittinen johto, ei olisi eturyhmiensä ja omien 'opportunististen tavoitteidensa' uhreja ja kelmejä, niin meillä olisi nyt jo tasapuolisempi ja kansalaisten eduksi toimiva järjestelmä. Ei ole, joten mainitsemiasi epätäydellisyyksiä kyllä valitettavasti on olemassa. En silti osaa jäädä odottamaan, että ihminen jotenkin luonteeltaan parantuisi; kuten sanottu, kommunismi esimerkiksi on aika selkein ja tuoreinkin esimerkein todettu täysin toimimattomaksi. Ihmisten hyvyyteen ei järjestelmää luotaessa voida liikaa luottaa.