Atte Kaleva: Väkivallan pelko estää muslimiyhteisöjen jäseniä kertomasta radikal

[Ink Visitor]

Atte Kaleva: Väkivallan pelko estää muslimiyhteisöjen jäseniä kertomasta radikalisoitumisesta

EU:ssa halutaan tukijärjestelmä, jonka avulla perheet ja ystävät voisivat ilmoittaa radikalisoituneista henkilöistä.

Muslimiyhteisöjen vastuu jihadismin torjunnassa omiensa joukossa on synnyttänyt kiivasta keskustelua.

Terrorismitutkija Atte Kaleva väitti, ettei jihadismia ole tuomittu muslimiyhteisöissä tarpeeksi selkeästi. Hänen mukaansa yhteisöissä ollaan tietoisia esimerkiksi niistä henkilöistä, jotka ovat lähteneet Syyriaan sotimaan.

Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Anas Hajjarin ja Helsingin poliisin ennalta ehkäisevän työn yksikön komisario Jarmo Heinosen mielestä väitteet eivät pidä paikkaansa.

"Olisi kiva nähdä tutkijoiden aineistoja, joihin he perustavat väitteensä. Oma käsitykseni poikkeaa vahvasti siitä, mitä tutkijat sanovat", Heinonen sanoi.



Atte Kaleva kertoo, että hän on saanut lukuisia yhteydenottoja suomalaisilta sunnimuslimeilta. He ovat olleet huolestuneita tuntemiensa henkilöiden ja oman laajemman yhteisönsä jäsenten radikalisoitumisesta.

Yhteistä kaikille on ollut pelko siitä, että heidät tunnistettaisiin yhteisöissään niin sanotuiksi ilmiantajiksi, ja että he joutuisivat siitä syystä sosiaalisesti eristetyiksi. Jotkut pelkäävät jopa fyysistä väkivaltaa.

Kalevan mukaan kyseiset henkilöt eivät ole halunneet ottaa yhteyttä viranomaisiin, sillä he ovat pelänneet, että viranomaisprosessin aikana joku saisi tietää ilmiantajan nimen. He ovat pyytäneet Kalevaa viemään asiaa eteenpäin.

"Olen luonnollisesti näin tehnytkin. Samalla koen velvollisuudekseni tuoda ongelmallisen asian laajemminkin esiin, sillä nähdäkseni jihadistisen ideologian muodostamaa ongelmaa voidaan käsitellä hedelmällisesti vain yhteistyössä muslimiyhteisöjen kanssa", Kaleva kertoo.

Kaleva ei näe, että ongelman kieltäminen ja silmien ummistaminen olisi tuonut tilanteeseen minkäänlaista ratkaisua.

"Minua ei valitettavasti lainkaan yllätä se, että Anas Hajjar ei julkisesti tunnista ongelmaa. Voihan toki myös olla, ettei hän todella tiedä mitään radikalisoituneista tai parhaillaan radikalisoituvista nuorista. Kummassakin tapauksessa kyse on pohjimmiltaan juuri siitä ongelmasta, jota olen pyrkinyt tuomaan esille."



Myös BBC teetti tutkimuksen Pariisin Charlie Hebdo -iskujen jälkeen. Tutkimuksen mukaan 27 prosenttia brittimuslimeista tunsi jonkinlaista sympatiaa iskujen tekijöiden motiiveja kohtaan. Lähes 80 prosenttia kertoi loukkaantuneensa syvästi profeetta Muhammadia esittävien kuvien julkaisemisesta.

Samassa tutkimuksessa valtaosa ilmoitti kuitenkin aikovansa paljastaa väkivaltaista iskua suunnittelevan henkilön viranomaisille, mikäli sellaisen huomaisivat.

"Voisiko siis olla niin, että brittiläinen keskustelukulttuuri sallii myös muslimien osallistua julkiseen yhteiskunnalliseen debattiin? Toivoisin meilläkin otettavan oppia tästä", Kaleva totetaa.

Suomessa on suojelupoliisin mukaan yli 300 henkilöä, joita on syytä pitää terrorismintorjunnan kohdehenkilöinä. Henkilöiden määrä on noussut nopeasti. Myös EU:ssa on havahduttu miettimään käytäntöjä jihadismin torjuntaa EU:n alueella.

Euroopan parlamentti hyväksyi ei-lakiasäätävän päätöslauselman, jossa kehotettiin laatimaan musta lista eurooppalaisista jihadisteista ja jihadistiterrorismista epäillyistä henkilöistä.

Päätöslauselmassa esitettiin, että terroristijärjestöihin liittymistä suunnittelevien kansalaisten passit olisi pystyttävä takavarikoimaan ja heidän varansa jäädyttämään.

Parlamentti esitti myös tukijärjestelmää, jonka avulla perheet ja ystävät voisivat ilmoittaa radikalisoituneista henkilöistä ja korosti, että kulttuurien välistä keskustelua on lisättävä syrjäytymisen ehkäisemiseksi

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/atte-kaleva-vakivallan-pelko-estaa-muslimiyhteisojen-jasenia-kertomasta-radikalisoitumisesta/?shared=301976-7a783e26-500

[JKN93]

Terroristi jahtia,mutta ei kaikkiin muslimeihin,vain pieneen radikalisoituneeseen osaan.
Samaa mantraa toistetaan...
http://www.verkkouutiset.me/terroria-mannerheimintiella/

Olen nyt viettänyt reilun vuoden, lyhyitä lomia lukuunottamatta, YK:n sotilastarkkailijana Pakistanin ja Intian rajalla kiistellyssä Kashmirissa. Suomi tuntui vielä vuosi sitten palvelukseen lähtiessäni turvalliselta satamalta maailman myrskyjen keskellä. Entä nyt?

Seurasin noin sadantuhannen muun tavoin hienoa Suomi 100 vuotta -juhlaa ja siihen liittynyttä upeaa ilotulitusta uudenvuoden aattona ollessani joululomalla kotikaupungissani Helsingissä. Huomasin hämmästyksekseni Töölönlahden rannalla puoltayötä odotellessa tuntevani oloni ihan aavistuksen verran turvattomaksi. Enkä nyt tarkoita niitä normaaleja uudenvuodenaaton riesoja: liian lähellä räjähteleviä raketteja ja oksentelevia känniörveltäjiä. Pohdin sitä, kuinka otollinen ja haavoittuva kohde juhla olisi terroriteolle.

Joulun ja vuodenvaihteen juhlintaa varjosti järkyttävä terrori-isku Berliinissä ja myöhemmin Istanbulissa. Ääri-islamistinen propaganda on saavuttanut pienen voiton, kun Turun kaupungin julistaessa perinteisen joulurauhan joudutaan ajokelpoiset väylät tukkimaan puolustusvoimien raskaalla kalustolla, jottei kukaan voisi ajaa yleisön päälle. Tai kun mieleen ei tule ensimmäisenä sairaskohtaus, kun henkilöauton uutisoidaan ajaneen jalankulkijoiden yli Siilitien metroaseman lähellä. Ja viimeistään silloin, kun näitä asioita pohtii nähdessään betoniporsaat ja poliisin erikoisjoukot uudenvuodenaattona Mannerheimintiellä.

Ääri-islamistiset jihadistit ovat jo pitkään uhonneet käyvänsä sotaa maallistuneita länsimaisia arvoja, demokratiaa, vapautta ja kulttuuria vastaan. Iskut tehdään summittaisesti, kuten esimerkiksi nyt joulumarkkinoille ja yökerhoon, niin että kaikille tulisi turvaton olo: siellähän olisin saattanut olla minä tai joku läheiseni! On hyvä, että meillä Suomessa viranomaiset, poliisi etunenässä, suhtautuvat terrorismin uhkaan äärimmäisen vakavasti, vaikka ääri-islamistisia terroritekoja ei onneksi meillä ole tehty.

Ymmärrän kyllä niitä tahoja, jotka turvallisuudentunteen horjuessa suhtautuvat kollektiivisen varauksellisesti islamiin ja muslimeihin, siitäkin huolimatta, että jihadismista viehättyy vain pieni osa muslimeista. Onhan jihadistinen väkivalta leimallisesti juuri islamilaisia yhteisöjä piinaava ongelma. Kaikenlainen silmien ummistaminen, päänsilittely ja jopa suoranainen valkopesu tuntuu silloin uhkaavalta, vaikka sitä tehtäisiinkin rasismin ja syrjinnän vastustamisen nimissä. Erityisesti, jos moiseen syyllistyvät viranomaiset tai valtamedia.

On kuitenkin tärkeää pitää pää kylmänä ja muistaa, että jihadistien ja heitä tukevien tahojen tavoitteena on nimen omaan hajoittaa eurooppalaista arvoyhteisöä lietsomalla silmitöntä vihaa kaikkia muslimeita kohtaan.Siihen ei pidä lähteä mukaan, siitäkään syystä että silloin tulee tahtomattaan luoneeksi hedelmällistä maaperää jihadistiselle kiihotukselle ja radikalisoimiselle. Mikään ei nimittäin ole propagandalle otollisempi kohde kuin vastikään islamistisen herätyksen kokenut, omasta mielestään syrjityksi ja rasismin uhriksi joutunut nuori.

Tehokkaat vastatoimet ovat välttämättömiä ja yhteiskunnan työkalupakkiin on kuuluttava niin kovia kuin pehmeitäkin keinoja. Vastatoimet on myös tärkeää kohdistaa nimen omaan jihadisteihin ja jihadistiseen ideologiaan, ei summittaisesti kaikkiin muslimeihin. Jihadistisesti ajattelevien yksilöiden tunnistamisessa ja radikaalin viha-ideologian kitkemisessä avainasemassa ovat suomalaiset muslimiyhteisöt itse ja erityisesti niiden johtajat.

Yhteisöjen itsensä on tehtävä käytännön arjessa selväksi, ettei ääri-islamistisella väkivallalla ole sijaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Pääosin näin tapahtuukin, mutta tarvittaessa arveluttavien yhteisöjen tai yksilöiden toimiin pitää suomalaisten muslimien uskaltaa puuttua myös yhteistyössä viranomaisten kanssa, ilman pelkoa leimaamisesta.

Suomi on edelleen hyvin turvallinen maa asua. Jokin kuitenkin tuntuu vuoden aikana aavistuksen muuttuneen. Olisi toki järkevämpää pelätä ennemmin rattijuoppoja ja sairaskohtauksia kuin autolla hurjastelevia jihadisteja, mutta turvallisuus on tunne eikä pelkästään järjen asia. Siksi lieneekin parasta nauttia tunteella kaikesta siitä hyvästä, mitä satavuotias Suomi meille suomalaisille, niin uusille kuin vanhoille, tarjoaa. Ja samalla varautua järjellä siihen pahaan.

[Impi Waara]

Väkivaltaa rauhan uskonnossa??  Jokin ei nyt täsmää.

[b_kansalainen]

Kas kun yhteiskunta ei ole vielä toimittanut Atte Kalevaa tahdonvastaiseen hoitoon.  Niinhän ongelmat tässä maassa ratkaistaan. Hän saa vielä puhua vähän aikaa kun ei ole ilmaissut tukeaan millekään poliittiselle liikkeelle.

[Roope]

Ymmärrän kyllä niitä tahoja, jotka turvallisuudentunteen horjuessa suhtautuvat kollektiivisen varauksellisesti islamiin ja muslimeihin, siitäkin huolimatta, että jihadismista viehättyy vain pieni osa muslimeista. Onhan jihadistinen väkivalta leimallisesti juuri islamilaisia yhteisöjä piinaava ongelma. Kaikenlainen silmien ummistaminen, päänsilittely ja jopa suoranainen valkopesu tuntuu silloin uhkaavalta, vaikka sitä tehtäisiinkin rasismin ja syrjinnän vastustamisen nimissä. Erityisesti, jos moiseen syyllistyvät viranomaiset tai valtamedia.

On kuitenkin tärkeää pitää pää kylmänä ja muistaa, että jihadistien ja heitä tukevien tahojen tavoitteena on nimen omaan hajoittaa eurooppalaista arvoyhteisöä lietsomalla silmitöntä vihaa kaikkia muslimeita kohtaan.Siihen ei pidä lähteä mukaan, siitäkään syystä että silloin tulee tahtomattaan luoneeksi hedelmällistä maaperää jihadistiselle kiihotukselle ja radikalisoimiselle. Mikään ei nimittäin ole propagandalle otollisempi kohde kuin vastikään islamistisen herätyksen kokenut, omasta mielestään syrjityksi ja rasismin uhriksi joutunut nuori.

Tehokkaat vastatoimet ovat välttämättömiä ja yhteiskunnan työkalupakkiin on kuuluttava niin kovia kuin pehmeitäkin keinoja. Vastatoimet on myös tärkeää kohdistaa nimen omaan jihadisteihin ja jihadistiseen ideologiaan, ei summittaisesti kaikkiin muslimeihin. Jihadistisesti ajattelevien yksilöiden tunnistamisessa ja radikaalin viha-ideologian kitkemisessä avainasemassa ovat suomalaiset muslimiyhteisöt itse ja erityisesti niiden johtajat.

Siis ne viranomaisten kanssa kättelevät maltilliset imaamit, joiden mukaan oikeauskoiseen islamiin nyt vain kuuluu homojen tappaminen, mutta sen aika Suomessa on vasta myöhemmin?

[siviilitarkkailija]

imaami Anas Hajjarin ja Helsingin poliisin ennalta ehkäisevän työn yksikön komisario Jarmo Heinosen mielestä väitteet eivät pidä paikkaansa.

K: mitä eroa on konstaapelilla ja Helsingin poliisilaitoksen komisariolla?
V: konstaapelin ei tarvitse valehdella eikä hän yleensä valehtele, Helsingin poliisilaitoksen komisarion täytyy valehdella ja hän yleensä valehtelee.

[Impi Waara]

Vastahan maltillinen muslimi riehui Ranskassa kahden machetensa kanssa. Odotan tarkennusta siihen, mikä on radikalisoituneen ja maltillisen muslimin ero. Tekojen perusteella on vaikea löytää  mitään eroa.

[niemi2]

Terrorismitutkija Atte Kaleva väitti, ettei jihadismia ole tuomittu muslimiyhteisöissä tarpeeksi selkeästi. Hänen mukaansa yhteisöissä ollaan tietoisia esimerkiksi niistä henkilöistä, jotka ovat lähteneet Syyriaan sotimaan.

Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Anas Hajjarin ja Helsingin poliisin ennalta ehkäisevän työn yksikön komisario Jarmo Heinosen mielestä väitteet eivät pidä paikkaansa.

"Olisi kiva nähdä tutkijoiden aineistoja, joihin he perustavat väitteensä. Oma käsitykseni poikkeaa vahvasti siitä, mitä tutkijat sanovat", Heinonen sanoi.

Mitenköhän se Pariisin terroristi-iskun tekijä onnistui piilottelemaan kuukausia Brysselin Molenbekissä?

Komissariolle ei riitä edes rikostutkinnassa ilmenevät seikat.

[KeiKei]

Vastahan maltillinen muslimi riehui Ranskassa kahden machetensa kanssa. Odotan tarkennusta siihen, mikä on radikalisoituneen ja maltillisen muslimin ero. Tekojen perusteella on vaikea löytää  mitään eroa.

Appiukkoni on hyvä esimerkki maltillisesta. Radikaalein tekonsa on varmaan se, kun laittoi mansikkahilloa teehen vadelmahillon sijaan.