Aivojen oikeus tietää

[aivo]

Tieto syntyy palautteen avulla. Aivot tekevät jotakin ja siitä saatu palaute opettaa aivoja. Aivot myös opettavat toisiaan eli jonkun saama palaute leviää tavalla tai toisella. Suoraa palautetta saamme kuitenkin vain lähitodellisuudesta, koska aivomme ovat aistien rajoittamat.

Kamera silmänään ihmisaivot tuntuvat näkevän koko maapallon aina maailmankaikkeuteen asti. Varsinaisilla silmillään jokainen näkee kuitenkin lähinnä itsensä, lähipiirinsä ja tilan, missä sattuu juuri sillä hetkellä olemaan. Tuossa näkemisessä olemme miljoonia ja maapallolla tuhansia miljoonia erillisiä tajuntapisteitä kuka missäkin, joille sanomalehti ja televisio välittävät yksittäisten  tajuntojen suullisia tai kirjoitettuja ts. sanoiksi saatettuja  kuvitteluja milloin mistäkin.

Sanomalehti ja televisio kuvitteluineen ovat ristiriitainen kokemus. Elämä opettaa, että ihmiset tulkitsevat asioita ja tapahtumia kuka milläkin tavalla, vaikka he näkisivät saman tapahtuman. Mistä sitten joku lehdessä tai tv:ssä tietää, että joku asia on juuri niin kuin hän sen esittää? Vaikka toimittaja olisi itse nähnyt jotakin, joku toinen olisi tulkinnut asian toisin.

Koska lehden uutisia, mielipiteitä tai käsityksiä ei lehdessä kukaan arvioi tai kritisoi, ilmeisesti lehti ja sen toimittaja ovat varmoja asiastaan ja tietämisestään. Teoriassa lukijalla on mahdollista tarkistaa, mitä muut lehdet sanovat, mutta tähän ei ole aikaa ja rahaa ja jos jollakulla olisi, olisi mielenkiintoista kuulla, mihin käsitykseen joku on päätynyt, mikäli sekään on mahdollista.

Sanomalehtien uutisotsikkojen isot kirjaimet ja tietäminen milloin mistäkin eivät lakkaa pientä ihmisaivoa ihmetyttämästä. Ehkä ihmiskunnan lukemattomien ja ratkaisemattomien ongelmien taustalla onkin vain pieni sanomalehtitoiminnassa sattunut mitättömältä tuntuva erehdys, jota ei vain huomata.

Kun sanomalehti aikoinaan kehiteltiin, jokainen lehti toimi itsenäisesti ja päätti mitä julkaisee ja mitä ei. Kenenkään mieleen ei juolahtanut, että asiat ja tapahtumat voidaan tulkita monella tapaa ja luultiin, että jokainen näkee maailman siten, kuin luulija itse sen näkee. Ehkä paikallisesti ja yhteiskunnallisesti asiat olivatkin suhteellisen yksiselitteisiä mutta, kun samat toimittajat alkoivat käsitellä koko maapalloa, ihmisaivot hyppäsivät maailmaan, jota kukaan ei aisteillaan näe, minkä myötä aivoilta katosi viimeinenkin palaute.

Vaikka sanomalehti on kuvittelua milloin mistäkin, sitä ei huomata, koska aivot pitävät lehtensä henkilöiden sanoja todellisuutena ja vaikka joku olisikin jotakin epäillyt ja halunnut kysellä kuvittelujen todenperäisyyttä, kirjoitusta ei olisi otettu vastaan. Ennen Internetiä tämä ei olisi ollut muutenkaan mahdollista eikä se, että myös muilla voisi olla sanomista, merkitse vieläkään mitään.

Ainoa keino, jolla sekä toimittaja että hänen lukijansa voisivat jollakin tavalla suunnistaa kuvittelujen maailmassa, on ottaa vastaan palautetta muilta aivoilta eli lehden ulkopuolisilta. Onhan mahdollista, että minä ja sinä emme näe ja ymmärrä kaikkea ja mikäli hyväksymme, että myös muut aivot näkevät ja ymmärtävät yhtä lailla, meidän on mahdollista päästä omien kuvitteluiden yli.

Valitettavasti tämä lähtökohta jäi sanomalehdestä pois heti alkuajoista lähtien ja koska ulkopuolisia osallistujia ei koettu lehden teossa tarvittavan, lehti jäi niille sijoilleen, mitä se joskus kauan aikaa sitten sanomalehden varhaislapsuudessa ja paikallisuutisten maailmassa oli. Samalla maailma jäi tiedotusvälineille, mikäli hallinto ei määräillyt kirjoittelua.

Edes pari käytyä maailmansotaa, lukemattomia pienempiä sotia ja konflikteja, hallintojen tuottamia pakolaisia, Internetin pakolaishoukuttelua "rikkaiden" maksettavaksi, uskontoryhmien harjoittamaa terroria jne. eivät ole saaneet ihmisiä epäilemään sanomalehteä ja sen arvostelulta suljettua tiedonvälitystä. Vaikka joku olisi epäillyt, miten hän olisi lehteen päässyt. Ei mitenkään.

Näennäisesti sanomalehti toimii niin kuin pitääkin eli tyydyttää uteliaisuutemme maailman ja yhteiskunnan suhteen ja lehden luettuamme meillä on mukava tunne asioiden tietämisestä. Sanomalehden heikkous on kuitenkin lehteä tekevät ihmiset tai oikeastaan heidän aivonsa, joiden heikkouksia aivot eivät itse näe itsessään.

Yhteiskunnan ja lukijan kannalta voidaan kysyä, miksi meidän pitää tyytyä vain joidenkin ihmisten tulkintoihin ja näkemyksiin maailmasta samaan aikaan kun meillä on miljoonia aivoja ympärillämme? Kaiken kukkuraksi lehteä ei saa edes kukaan epäillä, arvioida ja kritisoida.

Sanomalehti on itsessään helppo korjata ja ottaa myös muiden yhteiskunnassa olevien aivojen käyttöön - ei pelkästään toimittajien. Ei tarvita kuin pieni joukko ihmisiä, jotka ottavat tekstit vastaan, lukevat ja arvioivat ne, minkä jälkeen meidän ei ole pakko tyytyä pelkästään samana pysyvien henkilöiden tietoihin, näkemyksiin ja käsityskykyyn maailmasta ja yhteiskunnasta.

Tällaisen päättäjäelimen toimintaperiaate on yksinkertainen. Vaikka tieto itsessään on vain jonkun aivon käsitys jostakin, yhdelläkään aivolla ei kuulu olla oikeutta rajoittaa muiden aivojen tiedon saamista. Meillä on yksinkertaisesti oikeus saada tietää riippumatta kenenkään yksilön halusta ja tahdosta puhumattakaan yhteiskunnan hallintovallasta.

Meillä on käytössä myös Internet, jonka avulla sanomalehti on muutettavissa vastaanottamaan palautetta. Tieto sanomalehden ongelmasta ja virheestä täytyy vain levitä. Mikäli henkilö ei näe sanomalehdessä mitään ongelmaa, hän ikään kuin päättää meidän kaikkien puolesta, että tähän meidän on tyytyminen ja muuta ei saa olla. Elämä jatkuu kuten ennenkin eli joku henkilö lehdessä kertoo meille jotakin ja tämä on sitä, mitä meidän on lupa maailmasta tietää.

Paljolti kyse on myös siitä, minä yhteiskunta nähdään. Ainakin jotkut meistä näkevät yhteiskunnan koostuvan pelkistä itsemme ja läheistemme kaltaisista ihmisistä. Koska asiaa ei ole mainittu lehdessä, tieto ei ole ikään kuin olemassa, mikä ei tarkoita sitä, etteikö se pitäisi paikkaansa.

Tieto on kuitenkin merkittävä sikäli, että ihminen, jonka teksti otsikkoineen on sanomalehdessä ja jota levitetään satojentuhansien lehtien levikillä, on edelleen samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin. Hänellä on vain lehden levikki käytössään ja muilla ei ole.

Vähemmästäkin ihmisaivot alkavat luulla liikoja itsestään, mutta samalla ne vievät koko yhteiskunnan, minut ja sinut mukanaan. Ne, jotka asian tiedostavat, näkevät sanomalehden henkilöinä, joilla on kirjoitusoikeus, mutta he näkevät myös yhteiskunnan henkilöinä, joilta kirjoitusoikeus puuttuu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei meillä ole oikeutta vapaasti tietää. Vaikka muita sattumanvaraisia tietolähteitä; nettiä, kirjoja ja tv-dokumentteja  on, ollakseen yleisesti tiedettävissä tiedon ja siihen liittyvän kritiikin on oltava sanomalehdessä.

[Emo]

Sopiko, että liketän, vaikka aivoni ei nyt ehtineet keskittyä tuon lukemiseen, mutta lupaan lukea koko stoorin illemmalla ja katsoa mitä liketin? Kiitos!  Ihanaa kun aivo kirjoittaa aivoista

[guest8096]

Minä en kyllä yleensä ajattele vastaantulevia ihmisiä aivoina, mutta onhan se näkökulma sekin.

[Golimar]

Minä en kyllä yleensä ajattele vastaantulevia ihmisiä aivoina, mutta onhan se näkökulma sekin.

Tällainen setämies aina ensimmäiseksi ajattelee .....

http://www.urbandictionary.com/define.php?term=dirty%20old%20man