2017-01-27 Arto Salmisen romaani Turvapaikka järisyttää näytelmänä

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Arto Salmisen Turvapaikka järisyttää Työväen Näyttämöpäivillä

AdAstra-teatteri tuo rasismin ja ennakkoluulojen pohdintaa Mikkeliin.

Ohjaaja Antti Suora pohdiskelee Turvapaikka-näytelmänsä sisältöä ja viestiä – sitä onko maassa mikään muuttunut neljännesvuosisataan.

– Onhan tämä kiehtovaa, mutta myös surullista, sillä teos on äärimmäisen ajankohtainen. Mikään ei ole oikeastaan muuttunut.

Turvapaikka on Arto Salmisen kirjoittama romaani, joka sijoittuu 1990-luvun alkuun. Salminen itse työskenteli tuolloin vastaanottokeskuksessa Siuntiossa.

– Hän kuvaa hyvin uskottavasti ja realistisesti sitä maailmaa, arvioi Suora kulttuurien kohtaamista ja maahanmuuttokriittisyyttä käsittelevää teosta.

Näytelmä nähdään jyväskyläläisen AdAstra-harrastajateatterin esittämänä Työväen Näyttämöpäivillä viikonvaihteessa Mikkelissä.

– Itse teoshan kertoo ennen kaikkea kantasuomalaisista. Eikä siinä oteta kantaa, miksi maahanmuuttajia on ja mikä heidän tarinansa on. Se on sarja kuvauksia vastaanottokeskuksen elämästä.

Suora on Salmisen tuotannon fani.

– Hän oli tarkkanäköinen, yhteiskuntaa erittäin hyvin lukeva ja hänen kielensä on runollista ja taitavaa.

Salmisen tyyli voi olla hyvinkin provosoivaa.

– Hän ei mässäile. Salminen jättää katsojan valittavaksi, mikä kanta asiaan pitää ottaa, kuvailee Suora.

– Harmillista, että hän kuoli niin varhain.

Salminen menehtyi sairauskohtaukseen 46-vuotiaana vuonna 2005. Turvapaikka oli hänen ensimmäinen teoksensa ja se julkaistiin vuonna 1995.

Teatterilla yhä rooli keskustelussa

Antti Suora, 37, oli aiemminkin tarjonnut Turvapaikka-teosta ohjattavakseen, mutta nyt tärppäsi, ehkä juuri sisällön ajankohtaisuuden vuoksi.

[---]

Näytelmän vastaanotto on Suoran mukaan ollut yllättävän hyvä. Turvapaikkaa on käynyt katsomassa paljon vastaanottokeskusten henkilökuntaa.

– Oli mukava kuulla, kun he sanoivat saaneensa vertaistukea, koska painivat samojen ongelmien kanssa kuin tässä teoksessa olevat työntekijät.

Suora pohdiskelee monisanaisesti, tuleeko yhteisössään leimatuksi muukalaisvihamieliseksi, jos ihmisten käytöstavat alkavat todella harmittaa ja jos tulee sanotuksi jotakin isommilla kirjaimilla.

– Jos asioihin, jotka kokee epäkohdiksi puuttuu, niin katsovatko muut kuitenkin, että pitää ymmärtää ja hyväksyä, vaikka ei todellakaan tarvitse niitä asioita ymmärtää eikä hyväksyä.

Äärioikeiston ja suvakkien teos

Suoran mukaan Salmisen teos on erittäin kiinnostava myös siksi, että sen voi tulkita, kuten haluaa.

– Olen lukenut sen suvaitsevaisesta näkökulmasta ja uskon, että Salminen on sen näin itsekin ajatellut. Mutta teos on myös pidetty äärioikeiston piirissä. Esimerkiksi Hommaforumissa sitä on hehkutettu.

Suora pitää hyvän kirjan merkkinä, että sen voi ymmärtää monella tavalla.

– Teoksessa sanotaan tylyynkin sävyyn, miten asiat ovat eli esimerkiksi että somalit paskovat lattialle. Mutta vaikka teoksen päähenkilöt puhuvat suoraan, he ovat kuitenkin hyviä ihmisiä, hän sanoo viitaten siihen, että he eivät ainakaan tietoisesti syrji turvapaikanhakijoita.

– Turvapaikanhakijat ovat teoksessa hyvin pienessä roolissa ja se, mitä he tekevät on hyvin maltillista verrattuna työntekijöihin. Mutta suomalaisten ajattelun hyväksymme sellaisenaan, koska he ovat suomalaisia.

– En lähde sanomaan, mikä tapa on oikein tai väärin ymmärtää tämä teos. Olisi ollut kiva, jos katsomossa olisi ollut suomileijona-porukkaa, mutta luulen, ettei ollut, vaikka vaikeahan sitä on päältä päin sanoa.

Salminen ei suodattanut

Suora jatkaa esimerkein teoksen sisällön ja sen vaikutusten esittelyä.

– Esimerkiksi toinen päähenkilö pohtii, ettei hänessä ole rasistia piirteitä, mutta kun hän seuraa, kuinka äidit hakkaavat lapsiaan ja lapsia ympärileikataan, niin hän huomaa rasismin nostavan päätään.

– Vai ovatko ne vain ennakkoluuloja, päähenkilö pohtii.

Välttämättähän kumpikaan vaihtoehto ei myöskään ole oikea.

– Salminen ei ole mennyt minkään suodattimen läpi vaan kertoo asiat sellaisinaan.

[---]

Turvapaikanhakija ei erotu

Antti Suora ei halunnut tuoda stereotypioita näytelmään, vaikka ryhmässä oli sellaisiakin ajatuksia, että afrikkalaiset turvapaikanhakijat pitäisi erottaa esimerkiksi kulttuurinmukaisin vaattein.

– Vaikka päähenkilöt ovat suomalaisia, siellä vilisee turvapaikanhakijoita ja meidän kaikki näyttelijät ovat kalpeita skandinaaveja. Siksi pohdittiin, miten erottaa heidät joukosta, sillä mihinkään spedeilyyn kenkälankkeineen en halunnut lähteä.

Ratkaisu löytyi tavallisesta arjesta.

– Kun katsoo bussipysäkillä vastaanottokeskuksen väkeä, niin heillä on farkut ja lippalakki. He ovat kuin ketkä tahansa. Päältä päin ei voi sanoa, kuka on mikä ja kuka. Maahanmuuttajuus on laaja käsite ja ihmiset tulevat tännekin eri syistä.

[---]

Työväen Näyttämöpäivät pe-su 27.–29.1. Mikkelissä.

Kansan Uutiset (Lihavointi A. k.)

Kirja on esitelty tässä ketjussa.

[Mr.Reese]

Eilen oltiin vain kateellisia somalilenkkareille ja tänään taas pahamainen natsipesä. Päättäisivät nyt jo.

[Uuno Nuivanen]

Ja juuri kun Homman ainoa tunnustuksellinen kansallissosialisti lähti omille lomille. Olen aivan järistynyt.

[Micke90]

Onko tuota kirjaa muka joskus käsiteltykin täällä?

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Onko tuota kirjaa muka joskus käsiteltykin täällä?

Katso linkki avausviestin viimeisellä rivillä. Ehkä teosta on käsitelty muissakin ketjuissa.