Oletko vahvistusvinoutunut tai jopa vahvistusharhainen?

[Lalli IsoTalo]

Vahvistusvinouma

Vahvistusvinouma, vahvistamistaipumus tai vahvistusharha (engl. Confirmation bias) on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena henkilöt saattavat kerätä todisteita ja muistaa asioita valikoivasti, ja täten tulkinnasta voi tulla vääristynyt tai jopa harhautunut.[1]

Vahvistusvinoumia esiintyy varsinkin käsitellessä vahvasti tunteisiin sidonnaisia asioita tai vakiintuneita uskomuksia. Esimerkiksi maahanmuuttokysymyksestä uutisia etsiessään ihmiset ovat taipuvaisia lukemaan lähteitä, jotka puoltavat ja vahvistavat heidän ennakkoasenteitansa. He myös tulkitsevat monitulkintaista aineistoa yleensä omaa näkemystään tukevasti. Vinoutuneet tulkinnat ja/tai muistikuvat ovat mahdollisia selittäviä tekijöitä asenteiden polarisaatiolle (erimielisyydet kärjistyvät, vaikka osapuolet altistetaan samalle aineistolle), uskomusten pysyvyydelle (uskomus säilyy, vaikka uskomuksen perusteet on osoitettu vääriksi), ensisijaisuusefektille (listan alkupäässä olevat asiat muistetaan paremmin kuin myöhemmät) ja näennäiskorrelaatiolle (kahden toisistaan riippumattoman tapahtuman välillä havaitaan yhteys virheellisesti).

Vahvistusvinoumien on havaittu olevan yhteydessä ylimalkaiseen luottamukseen omia uskomuksia kohtaan, ja ne saattavat ylläpitää tai vahvistaa uskomuksia päinvastaista todistavan aineiston edessä. Niiden on havaittu voivan heikentää päätöksenteon laatua mm. poliittisissa ja muissa organisatorisissa ympäristöissä.

[Eisernes Kreuz]

Kaikki ihmiset ovat. Se on osa ihmisenä olemisen psykologiaa. Mutta kun ilmiöstä on tietoinen, voi ainakin pyrkiä kohti objektiivisuutta. Se ei ole aina helppoa.

Pahinta on, kun tehdään suuriin ihmisjoukkoihin vaikuttavia poliittisia päätöksiä täydessä confirmation bias -mielentilassa. Tai kun tehdään "tieteellistä" tutkimusta, jossa lopputulos on tiedossa jo etukäteen ja tutkimukseen valikoidaan vain sitä tukevia havaintoja.

Terveisiä sosiologeille! Ja toimittajille kans.

[Aapo]

Kaikki ihmiset ovat. Se on osa ihmisenä olemisen psykologiaa. Mutta kun ilmiöstä on tietoinen, voi ainakin pyrkiä kohti objektiivisuutta. Se ei ole aina helppoa.

Pahin vahvistusvinouma on niillä, jotka kuvittelevat, että heillä ei ole vahvistusvinoumaa.

[Sakari]

Vahvistusvinoumaa on esim. maahanmuuttajien niputtaminen jota tapahtuu selvimmin suvakki puolella. Etsitään yksi hyvin menestyvä mamu ja yleistetään koskemaan kaikkia ja kaikkea maahanmuuttoa. Tai Fazerit ja Finlaysonit yms. (tulivat halpatyövoiman perässä suomeen). Saattaa joku kansallismielinenkin sortua tuohon niputtamaan kaiken maahanmuuton huonoksi esim. somaliperseilijän kautta.

[maltti on valttia]

Kaikki ihmiset ovat. Se on osa ihmisenä olemisen psykologiaa. Mutta kun ilmiöstä on tietoinen, voi ainakin pyrkiä kohti objektiivisuutta. Se ei ole aina helppoa.

Pahin vahvistusvinouma on niillä, jotka kuvittelevat, että heillä ei ole vahvistusvinoumaa.

Niitä sanotaan  KRIITTISIKSI joilla on eniten halua etsiä totuutta.

[Tommi Korhonen]

Kyllä se väistämätön ilmiö on, ja osa normaalia biologiaan perustuvaa ihmispsykologiaa.
Sitä vaikkapa vaan lukee tarkemmin ne jutut mistä jo luulee tietävänsä jotain. Ja osaa poimia sieltä paremmin vihjeet sellaisesta joka on lähellä omaa ajatusmaailmaa. Ja ne sitten jäävät sen vuoksi hieman paremmin mieleen. Ei siinä sen kummemmasta ole kyse.

Kyllä se auttaakin: onhan meillä nuivilla ihan selvästi mokututka noita valhemedian juttuja lukiessa. Sieltä näkee heti ne vihjeet mitä toimittelija on joutunut jättämään, koska ei voi muutenkaan enää kiemurrella.
Mutta vinoumaa on se, että sellainen juttu joka ei ole lähellä sydäntä, niin jää vähemmälle huomiolle. "Jaa taas laitapuolen syrjäytyneet puukotelleet toisiaan", ja jutun lukeminen jää siihen. Ja siten jää vähemmän mieleenkin.
Tai toisena esimerkkinä virallisempiakin tilastoja lukee vähän sillä ajatuksella että "Haa, tuossakin on noin suuri prosentti!", ja kokonaisuus ei jää yhtä hyvin mieleen.


Mutta... sitten ihan toinen puoli on mokuttajien vastaavat: kuinka maailman suurin ongelma Suomessa onkin tällä hetkellä äärioikeiston (minkä?) väkivalta-aalto (kuinka paljon niitä olikaan?). Tai sitten ihan röyhkeät dissonanssit, joissa "Ei se keltään ole pois!" tai "Raiskaavathan suomalaisetkin, ei ulkomaalaiset mitenkään eroa!" ovat niitä räikeimpiä. Ne ovat niin omassa kategoriassaan, että 'pienestä' (Kyllä, se varmasti on aika merkittävää) polarisoitumisestaan huolimatta maahanmuuttokriittiset ovat huomattavasti lähempänä totuutta kuin maailmanhalaajat. He eivät edes suostu näkemään ongelmia, ja liikkuvatkin vain vinouman sijaan enemmän dissonanssin puolella. Samaa jatkumoa?

Minä teen analyysiä itsestäni, ja pyrin katsomaan tilastoja laajemmin. Ja näkemään myös ne toiset puolet. Esim että kaikesta valtavasta yliedustuksesta huolimatta ne todelliset rikosmäärät ovat kuitenkin vielä kohtuullisen pieniä, ja vaikkapa petosjutuissa yliedusta ei niin ole. Ei Suomi, eikä edes Ruotsi, vielä ole Mogadishu. Eikä ainakaan Suomesta sellaista tule. Joku Balkan voi valitettavasti ehkä tullakin...

Kyllä minä ainakin uskon, että polarisoidun jos pidän Hommafoorumia pääasiallisena tietolähteenäni. Koen niin tapahtuneenkin. Elän kuitenkin mieluummin hieman puolueellisesti kuin avoimessa valheessa. En suostu lukemaan vain Yleä, mutta en myöskään vain MV-Lehteä (joka soopassaan on aika paha sekin).


Mutta ei se poista sitä, että vinoumalla vahvistettunakin, ja sen huomioiden, haittamaahanmuutto on haittamaahanmuuttoa. Ja saattaa muuttaa yhteiskuntaa sillä tavalla pysyvästi, että kertakaikkiaan 1900-luvun puolivälin suomalainen selkärankaisuus (ja sitä kautta sinisilmäisyys) on menetettyä.

[junakohtaus]

Ihan kaikki ovat.  Kysymys on enemmänkin siitä onko valmis näkemään vaivaa tosiasioiden kiistämiseksi vai niiden etsimiseksi. Kaksi varsin eri tapaa vahvistaa omaa näkemystään.

[Sakari]

Suvaitsevalla puolella ollaan jatkuvasti harhassa suhteessa ihmisen normaaliin lajikäyttäytymiseen. Ollaan leimaamassa "pahuudeksi" sellaista joka on kehittynyt ihmiselle aikojen saatossa. Pyrkimys johonkin parempaan ihmiseen on toki ymmärrettävää, tai kuvitelma että olisimme ihmisinä jotenkin luonnosta irrallisia olentoja, jotka vai tarpeeksi halutessaan voivat kumota esimerkiksi geneettiset taipumukset. Pienessä joukossa onnistuu toki itsepetos esim. kommunismi voi onnistua pienellä porukalla. Isolla tasolla ihmisen luontaiset taipumukset omistaa jotain ja jättää paremmat selviytymismahdollisuudet jälkipolville vie voiton kommunismista.

[Vaniljaihminen]

Suvaitsevalla puolella ollaan jatkuvasti harhassa suhteessa ihmisen normaaliin lajikäyttäytymiseen. Ollaan leimaamassa "pahuudeksi" sellaista joka on kehittynyt ihmiselle aikojen saatossa. Pyrkimys johonkin parempaan ihmiseen on toki ymmärrettävää, tai kuvitelma että olisimme ihmisinä jotenkin luonnosta irrallisia olentoja, jotka vai tarpeeksi halutessaan voivat kumota esimerkiksi geneettiset taipumukset. Pienessä joukossa onnistuu toki itsepetos esim. kommunismi voi onnistua pienellä porukalla. Isolla tasolla ihmisen luontaiset taipumukset omistaa jotain ja jättää paremmat selviytymismahdollisuudet jälkipolville vie voiton kommunismista.

Mä taas olen miettinyt, että onko sellainen kategorinen alistuminen ja antautumismentaliteetti, jossa kaikki maahantulijat sinisilmäisesti kuvataan "uusiksi suomalaisiksi" ja heille soitetaan heti Finlandia jo ensimmäisenä päivänään, jonkinlainen psykopatian kaltainen sairaus. Kyseessä olisi kuitenkin psykopaatin vastakohta, alistuja, jonka piirteet olisivat psykopaatin piirteiden täydellisiä vastakohtia mutta toteutuessaan ympäristölleen yhtä vaarallisia.

[Sakari]

^Alistuva mentaliteetti tiettyjä tahoja kohtaan kielii rajoittuneesta maailmankuvasta ja suppeasta ajattelukyvystä. Halu ulkoistaa ja luottaa johonkin aatteeseen, tai auktoriteettiin sokeasti on varsinkin vaikeiden asioiden kohdalla inhimillistä. Niin kuin hukkuva takertuu oljenkorteen. Joillekkin on ollut hyvin traumaattista ollut havahtua ihmisen julmuuteen jota maailman sodat tarjoilivat koko läntiselle väestölle. "Pahuuden" tiedostaminen ihmisissä sai osan porukasta takertumaan sosialismin ja muiden huuhaa-aatteiden oljenkorteen.

Sivuten aihetta. Olen pohtinut jonkun psykologin esittämää ajatusta siitä miten kodin sisustaminen on naiselle tärkeää, koska koti edustaa naiselle hänen kohtuaan. Tästä juontuen nykyinen naisistunut yhteiskunta on osalle naisista alkanut edustaa myös kohtua, jota halutaan koristella mieleiseksi. Ja niin kuin sisustuslehdet määrittelevät miten kotisisustetaan muodikkaaksi, on ideologiat määritelleet naisille miten valtio pitäisi sisustaa. Valtion sisustukseen kuuluu nykyisin monikulttuurimuodin mukaisesti sopivasti etnistä tummempaa pigmenttiä, vähän maskuliinisia elementtejä, paljon homoutta. Hetero elementit siivotaan pois näkyviltä ja nainen on oltava keskiössä, jota alistuva mutta vahva taita miehekäs mies palvoo. Tässä on tietysti se ristiriita ettei muodikkaaksi sisustettu valtio tule toimimaan siten kuin trendiseurailija olisi unelmoinut.

[Vredesbyrd]

Minulle on hyvin tärkeää jatkuvasti arvioida, mihin näkemyksiin nojaan, millä perustein ja miten ne toimivat keskenään. Pienestä pitäen tapanani on ollut törmäyttää kantojani vastakkaisiin aina uudestaan ja täten kehittää niitä.

[stefani]

Olen avoinmielisempi kuin 99% ihmiskunnasta, ja syyllistyn epärehelliseen todistusaineiston välttelyyn tai valikointiin hyvin paljon vähemmän kuin muut. Tämä ilmenee muun muassa siten, että ihmiset eivät usein pidä jutuistani täälläkään.

[sivullinen.]

Huomaan itsessäni kehittymistä esitetyn kysymyksen suhteen. Voin sanoa, etten aina ole ollut "vahvistusvinoutunut" -- joskus olen ollut hyvinkin välinpitämätön asioiden suhteen, ja siten en ole vinoutunut mihinkään suuntaan, koska minulla ei ole ollut suosikki suuntaa --. Nykyään olen vahvasti "vahvistusvinoutunut". Olen jopa erittäin vahvasti ja perustavanlaatuisesti. Uskon ja tiedän, ettei edes ole olemassa vahvistusvinoutumaa, ja siten olen Aapon kanssa täysin päinvastaista mieltä: Pahiten vahvistusvinoutuneita ovat ne, jotka tietävät olevansa vahvistusvinoutuneita, mutta tietävät, ettei ole olemassa vahvistusvinoutumaan. On olemassa ainoastaan totuus, jota kohti vahvistusvinoutuminen on tarkoituksenmukaista, koska ihmiset synnyttävät totuuden -- yhteiskunnallisella tasolla -- vahvistusvinoutumillaan. Näin on selitettävissä kaikki jumalat ja kaikki "hyvinvointivaltiot" ja kaikki filosofiat. Niitä ei voi löytää luonnosta. Ne löytyvät vain ihmissydämestä, ja ne ovat kaikki vahvistusvinoutumien synnyttämiä tapoja elää, jotka pitkään eläneinä ovat osoittaneet elinkelpoisuutensa tässä elinympäristössä -- ja siksi niitä usein kannattaakin suosia --.

Vahvistusvinoumien olemassolon sijaan voitaisiin puhua myös vahvistusvinoumien suunnasta ja siitä, miksi niistä puhutaan juuri nyt eli miksi ne ovat juuri nyt pop. Vahvistusvinoumien suunnasta Lalli jo mainitsi maahanmuuttopoliittisen akselin, jonka yhtä päätä -- joskaan ei ääripäätää -- edustaa Hommaforum ja täällä majaileva maahanmuuttokriittisyys. Se on mielenkiintoinen akseli. Se on yhteiskuntarakenteen kannalta kriittinen akseli. Siinä ei ole eikä siinä voi olla mitään tieteellistä, koska yhteiskuntarakenne ei ole tieteellinen asia, vaikka sosiologia -- "yhteiskuntatiede" -- niin väittääkin. Se on uskonto tai aatesuunta. Toistan: Kyseessä oleva vahvistusvinouma ei ole tieteellinen vaan aatteellinen. Olet suvakki tai nuiva. Et voi olla kumpaakin. Valitset joukkueesi. Sitten tapellaan. Voittajan mielipide tulee jatkossa olemaan tosi. Näin se homma hoituu. Todellisuus ei tähän asiaan vaikuta kuin välillisesti: Matuarmeija voi auttaa suvakkeja, mutta nuivilla on isänmaa takanaan. Todellisuudessa ei ole olemassa totuuksia nuivuudesta eikä suvakkiudesta. Ne on kaikki keksittävä. Vahvistusvinouma auttaa valitsemaan oman puolen aatekirjoituksia ja hylkäämään vastustajan. Ei ole olemassa absoluuttisen vääriä mielipiteitä, mutta aatteen kannalta vääriä mielipiteitä on.

Kaikkein eniten minua kuitenkin kiehtoo ajoitus: Miksi nyt puhutaan tällaisesta ja miksi nyt vahvistusvinoumia viritellään? Se johtuu minusta ilmiselvästi yhden yhteiskuntajärjestelmän täydellisestä romahduksesta ja uuden tulemisesta sen tilalle. Yhteiskuntajärjestelmä voi toimia ja olla elinkelpoinen. Se voi olla myös elinkelvoton. Käytännössä jokainen yhteiskuntajärjestelmä on vähintään hetken elinkelpoinen ja mikään ei ole ikuisesti. Nyt on käynnissä nykyisen yhteiskuntajärjestelmän romahdus. Joskus romahdus tapahtuu vain pintatasolla: Talousjärjestelmä saattaa kaatua ja joudutaan devalvoimaan. Näin on käynyt Suomessa noin parinkymmenen vuoden välinen. Suurempi romahdus on vaikka kokonaan uuden puolueen synty, kaupungistuminen tai teolliseen yhteiskuntaan siirtyminen. Viimeksi näin suuri muutos tapahtui Toisen Maailmansodan aikana: Ennen sotaa yksi aikakausi oli loppumassa; sodan aikana kaikki hetkeksi pysähtyi; ja sodan jälkeen entinen ei koskaan palannut ja uusi oli ottanut sen tilan. Siinä ilmenee, että usein tarvitaan yö -- pimeä ja tunteeton jakso -- kahden aikakauden väliin.

Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kyse edes näin pienestä muutoksesta. Nyt eletään kuin 1918 -- tai jopa vielä historiallisempia hetkiä --. Nyt ollaan siirtymässä jostain täysin toisesta täysin toiseen. Keisarillisen Venäjän provisinssi nimeltä Suomi oli paikka, jossa oli totuttu keisareihin ja kuninkaisiin. Se oli paikka, jossa kristinusko oli vallinnut jo tuhat vuotta. Se oli maatalousyhteiskunta, eikä sillä ollut omaa historiaa, ei käsitystä itsestään, eikä armeijaa. Se oli jotain täysin toista kuin vuoden 1918 jälkeinen Suomi. Vuoden 1918 sodan aika oli anarkian aikaa. Silloin kaikki entiset käsiteet murtuivat tai ne murrettiin. Silloin menneisyys ei enää ollut totta sinä päivänä, vaan se oli pelkkää historiaa, joka sekään ei ollut kuin satua. Sellaista aikaa elämme jälleen. Olen jo esittänyt väitteen, onko Suomi koskaan ollut Euroopan Unionin jäsen. Vastaus on niin itsestään selvä, ettei sitä tarvitse edes sanoa. Sanon sen silti: 90% mielestä ei ole. Voit käydä lukemassa asian ketjusta, jos haluat vahvistusvinouttaa itseäsi oikeaan suuntaan lisää. Vielä viisi vuotta sitten asia oli täysin päinvastoin. Niitä juttuja ei kannata lukea. On valittavat hyvät "sosiaaliset konstruktiot" ja hylättävä huonot -- ja sitä me juuri nyt teemme, ja siksi kysymys vahvistusvinoutumista on ajankohtainen --. Elämme suurten mullistusten aikojen yötä eli aateanarkian aikaa. Vanha kuoleva on jo poissa, mutta uutta syntyvää ei ole vielä luotu. Luokaamme oma tulevaisuutemme omien vahvistusvinouksiemme kautta.

[stefani]

Suostutteko tunnustamaan ja kertomaan tarinoita siitä, miten mielipiteenne ovat muuttuneet ajan kanssa? Oletteko jopa joskus myöntäneet itsellenne olleenne mahdollisesti hölmöjä ja huijattuja joissain vaiheissa?

[Java]

Olen varmasti vinoutunut, vahvistusta en kaipaa, enkä myöskään harhaisuuteeni!

[UgriProPatria]

Suostutteko tunnustamaan ja kertomaan tarinoita siitä, miten mielipiteenne ovat muuttuneet ajan kanssa? Oletteko jopa joskus myöntäneet itsellenne olleenne mahdollisesti hölmöjä ja huijattuja joissain vaiheissa?

Kyllä. Reaktio asioihin on erilainen.

Jotkut asiat suututtavat yhdellä tavalla, toiset toisella tavalla ja jossain kohdin en ole viitsinyt edes suuremmin suuttua, sanonut vain itsekseni: "No just. Niinpä tietysti. Kas kummaa!" ja jatkanut elämääni.

Jotkut asiat ovat silti syvästi haavoittaneet ja itseäni lohduttaakin ajatus taivaallisesta Viimeisestä tuomiosta.

Odotan sitä rauhallisin mielin. Siellä teen monelle shakkimatin.

"Se parhaiten nauraa..." jne.

[Arvoton]

#natsitappo -> #pelipoikki

Taas muistui mieleeni vuosia sitten täällä heitetty sanonta, että "jos tosiasiat eivät vastaa ideologiaa, niin paskempi juttu tosiasioille". Itse käyttäisin sanaa "todellisuus", mutta menköön noin.

[Kimmo Pirkkala]

Kannan muuttaminen jossain perustavaa laatua olevassa, itselleen merkittävässä asiassa puhuu yleensä sen puolesta, että henkilö ei ole vahvistusvinoumalle niin altis kuin aina samaa mieltä ollut henkilö.

Tällä perusteella voisi ajatella, että pitkässä juoksussa yhteiskunnallisissa kysymyksissä oikeammassa ovat ne, joiden näkemys ja kannatus on vahvistunut ja vääremmässä ne, joiden näkemys ja kannatus on heikentynyt.

[Tavan]

Ei suomalainen nuiva voi mitenkään elää itselleen mieluisassa kaikukammiossa. Suomalainen valtakulttuuri on niin vasemmistolainen (yliopistot, politiikka, media, kirkko, taidepiirit), että läpinuiva homman suurkuluttajakin saa joka päivä väenväkisin ison annoksen vasemmistonäkökulmaa. Altistuminen eriäville mielipiteille on taattu.

[maltti on valttia]

 Ehkä selkeimmin vahvistusvinoumaa voi havaita likimain jokaisen valtamedian uutisoinnissa:
  Laajasta kansainvälisestä uutisvirrasta toimittelija valitsee lehteensä Hillarystä ainoastaan hyviä uutisia, Trumpista positiivisia uutisia, ei julkaista, mediaan valitaan vain negatiivisia uutisia.

[Pullervo]

Suostutteko tunnustamaan ja kertomaan tarinoita siitä, miten mielipiteenne ovat muuttuneet ajan kanssa? Oletteko jopa joskus myöntäneet itsellenne olleenne mahdollisesti hölmöjä ja huijattuja joissain vaiheissa?

Kirjoitin tämän varmaankin enemmän itselleni kuin vastauksena esitettyyn kysymykseen. Osa tästä on varmasti tapahtunut ja osa siitä vieläpä minulle. Jos olisin elänyt maailmassa toiseen aikaan, olisin varmasti myös toisenlainen. Siksi tämä epähistoriikki avaa sitä, miksi minusta tuli tällainen ja miksi olen kuka olen. Vain tulevaisuuteen voin enää vaikuttaa, joten asetan loput panokseni siis sille.

Olen ollut harhaisen vinoutunut ja myös väärässä. Brežnev-Suomessa 1970-luvulla henkinen yleissävy oli itäisen punainen, sen ymmärsin hieman toiselle kymmenelle tultuani. Valokuvissa seepian sävyinen todellisuus taas on Marimekko-kuosinen, kun katson sitä tänään. Punaväriä ei tosin omassa perheessäni ollut, joka oli lähinnä sinivalkoinen ja isovanhempieni sukupolvessa valkoinen. Mutta heti naapurissa oli toisin. Mustavalkotelevisiossakin oli vain punainen väri ja kaksi Reporadion kanavaa. Asuin lapsena ddr-lähiössä Itä-Helsingissä, jossa oli sekä omistusasuntobetonielementtikerrostaloja, yksityisiä vuokra-asuntobetonielementtikerrostaloja ja kaupungin vuokra-asuntobetonielementtikerrostaloja. Ja myös sen ajan mittapuulla valtava ostoskeskus, jossa oli neljä tai viisi eri pankkia posti mukaan lukien ja valtavasti sekä yleis- että erikoiskauppoja. Vasta Itäkeskuksen kauppakeskusen avaaminen ja 1990-luvun alun lama muutti ostoskeskuksen keskiolutravintolamaailmaksi, jossa oli yksi Alko. Bussi vei kaupungin keskustaan (siis stadiin, tiedättehän) ja toi sieltä takaisin. Tietysti yksillä oli lujaa laatua Lada, toisilla kupla-VW, kolmansilla saabi ja joillakin jopa jenkkirauta. Ihmiset eivät olleet yhdestä puusta veistettyjä, eivät lähimainkaan. Sodan jälkeen oli muutettu maalta kaupunkiin ja varsinkin pääkaupungin lukuisat metsän keskelle pystytetyt lähiöt olivat kaikki täynnä ensimmäisen polven helsinkiläisiä ja näiden junantuomia vanhempiaan kuka mistäkin päin maatamme tai naapurin varastamasta osasta.

Varmasti kotini varsin nuiva suhtautuminen Kekkoslovakian intohimoiseen rakkaussuhteeseen Neuvostoliittoon ohjasi kehitystäni ja niinpä päätin nuorena koululaisena heittäytyä pahimmaksi, mitä hallitseva punakaarti tiesi: fasistiksi, tai oikeammin saksalaismieliseksi kansallissosialistiksi, natsiksi tai uusnatsiksi. Ensin tuli asenne ja sitten vasta paljon myöhemmin tieto ja ymmärrys historian tapahtumista ja poliittisista opeista ylipäätänsä. Joku muukin koki tämän omaksi tavakseen kapinoida ja murtautua hymistelevän konsensuksen kahleista ja niinpä pöyristytimme aikuisia ojentelemalla oikeaa kättämme yläviistoon tavatessamme ja huutelemalla muutamia osaamiamme saksankielisiä huudahduksia. Luimme Korkeajännitystä ja olimme saksalaisten puolella. Ei meitä montakaan ollut. Oikein tarkkaan laskien kaksi ja toinen heistäkin olin minä. Sotahistoria kiinnosti ja tietysti olimme Suomen puolella, mutta ymmärsimme Saksan muka oikeutettua tarvetta elintilalle idästä ja muuta epäkypsää, mutta myös Saksan avun tarpeen Suomelle kesällä 1944. Tätä larppausta, jota sanaa ei ollut silloin vielä keksitty, kesti puolenkymmentä vuotta ja sitten kävi näin, kasvoin vanhemmaksi ja samalla Neuvostoliitto käpertyi kerälle ja kuoli pois. Sen viimeiset johtajat olivat toinen toistaan huru-ukompia ja virkakautensa aina vain lyhyempiä. Sitten tulivat ensin Gorba, sitten Janajevin juntta ja lopulta Jeltsin. Kaput CCCP. Lyhytikäinen purkalla ja teipillä kasassa pysyvä IVY ja viimein Venäjä retromutanttikotkineen tsaarien imperiumien ajalta, kun muilta neuvostotasavalloilta (kuten ex-Ukrainan SNT) oli kerätty ydinaseet pois ja poissa olivat myös työkaluliput. Lähes kaikki kommunismin nimeen ikänsä vannoneet ja sen perusteella muita vainonneet hiljenivät yksi toisensa jälkeen järkyttyneinä ainakin julkisesti ja vappumarssit lakkasivat olemasta vuoden kohokohta edistyksellisiin voimiin kuuluville ja näiden pikkupioneerikakaroille. Pahimmat stalinistit Suomessa yrittivät vielä tekohengittää ideologiaansa perustamalla DeVan, mutta kommunismin aika oli ohi lopulta Suomessakin. Muualla itäblokissa asiat selvitettiin perusteellisesti, paikoin lyijyä säästämättä, ja virkamieskunta puhdistettiin, paitsi Venäjällä ja Suomessa.  Meillä siirryttiin uuteen aikaan, kuten joskus Ruotsin kuninkaan käskyvallan alta Venäjän tsaarin alamaisiksi virkamiehiksi ja myöhemmin Brysselin kuuliaisiksi työrukkasiksi omaa kansaa vastaan. Suomen virkamieskuntaan on rikastunut kaikki huonoimmat ominaisuudet ja toimintatavat eri valtiaidemme ja tyranniemme jäljiltä ja lisäksi osin kai Preussistakin kopioituna ja siksi kansalaiset ovat täällä aina väärässä ja virkamiestä varten, eikä päinvastoin. Neuvostoliiton hajoamisen mukana loppui sisäinen tarpeeni näyttää keskisormea tuota valtiota ihannoinneille ja sitä ylistäneille auktoriteeteille ja vallanpitäjille ja hyville ihmisille. Nyt tiedän, että olin silloin väärässä. Nämä hyvät ihmiset palasivat myöhemmin sekä omaan että muidenkin suomalaisten elämään.

Seuraava vaihe oli pre-Eu-aikakausi ja sitten johtavien poliitikkojen ja johtavien mediatalojen tarkka koreografia EU-kansanäänestystä varten ja sen projektin läpiviemisen jälkeen sitten liittyminen vihdoin Länsi-Eurooppalaisten kansojen perheeseen, josta rautaesiriipun väärällä puolella Kremlin talutusnuorassa ollessa oli vain voinut haaveilla ja jota tunnustusta oli Suomessa aina niin kipeästi janottu. Sitä yhteyttä haluttiin niin, ettei mikään hinta siitä ollut liikaa. Poissa oli Neuvostoliitto ja Kekkonen. Hyvä ja oikein hyvä. Huonoa oli, että tilalle tuli kolmikymmenvuotinen demaripresidenttikausi, joka levitti jonkin homesienen valtion kantaviin rakenteisiin: oikeuslaitokseen, keskusvirastoihin, ministeriöihin ainakin pikkupomotasolle ja ay-mafiaan. Halusin olla emansipoitunut eurooppalainen, uuden Euroopan homo novus ja poliittisesti tein huonoimmat ja tuhoisimmat virheeni. Hakaristit ja hämähäkit äänestyslipuissa olivat olleet parempia toimia, kuin yritykseni imitoida hyvää ihmistä ja äänestää muita hyviä ihmisiä, joita hyvä media minulle tutuksi teki, jotta maailmasta tulisi täydellinen, siis pohjoismainen sosialidemokratia, paratiisi maan päällä. 1990-luvun alun lama oli taittunut ja ihmiset näkivät maailman vaaleanpunaisena hattarana, kuin Linnanmäellä lapsena, eli jonain muuna kuin mitä se todellisuudessa oli. Koska halu itsepetokseen on suuri ja kollektiivisen petoksen osasena on helpompi hyväksyä omakin epärehellisyytensä. Ei totuudenpuhujia silloinkaan rakastettu.
Jotta hyvittäisin taannoisen natsiuteni, piti minun nyt tukea naisten pääsyä valtaan korkeimmille paikoille ja luopua teini-ikäisen pojan luontaisesta homofobiasta ja muista vioistani. Pyrkimällä tähän, olin mukana tuhoamassa maatani, vaikken sitä silloin ymmärtänytkään. Silloin olin kaikkein eniten väärässä ja legitimoin osaltani itsenäisen Suomen työntämistä kohti liittovaltioliukuhihnaa, jota en tietenkään silloin nähnyt. Äänestin siis kaikkien merkittävien medioiden antaman tiedon perusteella kyllä Euroopan Yhteisöön liittymisen puolesta ja samalla olin päättänyt äänestää omasta markasta luopumista vastaan, kun sen kansanäänestyksen aika tulee. Ei tullut äänestystä. Tuli euro - sama pelimerkki Saksalle, Suomelle ja Kreikalle. Yksi valuutta, joka oli yhdelle täydellisen sopiva, kuin räätälöity neljännelle valtakunnalle ja sen suurteollisuudelle alipalkattuine siirtotyöläisineen (silloin ihmiset muuttivat Saksaan vielä tilapäisesti, siksi aikaa kun heitä tarvittiin ja sen jälkeen he palaisivat kotimaihinsa: Jugoslaviaan ja Turkkiin, niin silloinkin erheellisesti luultiin), liian vahva toiselle ja siitä lähti sisäisen devalvaation ja ikuisen "työvoimareservin" tiemme (ja toisaalta alle 20% asuntolainakorot) ja sitten se kolmas veijari, joka väärensi tilikirjansa maailman parhaiden finanssitavaratalojen asiantuntijoiden opastuksella ja muu Eurooppa leikki uskovansa sen olevan eurokunnossa, koska unelma yhdestä Euroopasta yhdellä, yhteisellä rahalla. 
Pankit näkivät mahdollisuutensa tulleen ja lainoittivat ja lainoittivat. Ja Kreikka lainasi ja lainasi, mutta eli saippuasarjojen kimaltelevaa ökyelämää vailla tuloja ja veroja keräämättä ja osti parasta aseistusta armeijalleen, merivoimilleen ja ilmavoimilleen mitä euroilla sai Nato-toveri Turkkia vastaan valmiuteen ruostumaan. Pankit tietysti yksityistivät voittonsa ja sitten sosialisoivat tappionsa euroalueen veronmaksajille. Pankit, nuo kapitalismin airuet. Yksityiset rahalaitokset, jotka omistavat poliitikot ja jopa pienet valtiot ja jopa hieman suuremmatkin valtiot lainaamalla niille tietokoneiden kiintolevyjen mielikuvitusrahaa. Vasta Islanti näytti, ettei yksityisten pankkien rikollisia sotkuja ole pakko maksattaa aina nousevina veroina työntekijän ja pienyrittäjän selkänahasta, vaan pankkeja harhaanjohtaneet kallispalkkaiset johtajat saattoi laittaa leivättömän pöydän eteen ja edelleen linnaan optio-ohjelmien laukeamisen sijaan. Siis Islanti, ei Suomi. Ja siksikin olemme samassa suossa jo kolmatta hallituskautta peräjälkeen ihan hallituspuolueista riippumatta, nythän joka ikinen eduskuntapuolue on ehtinyt olla mukana kääntämässä työllisyyden takaisin nousuun ja talouden takaisin kasvuun.  Ja jatkamassa maan tapaa kaikessa pahassa.

Nyt olen nuoruuteni linjoilla isänmallisuuden ja kansalaisvaltioiden puolesta. Päälle liimatun rotuopin olen jättänyt jo ajat sitten, mutta ihmispopulaatioiden yhteen sovittamattomien erojen olemassaolon olen todeksi havainnut ja se puoltaa eri väestöryhmien erillään asumista ja meille, pienelle valkoiselle eurooppalaiselle vähemmistölle olkoon tämä piskuinen Eurooppa meidän asuinpaikkamme. Nuo yhden kansan, yhden kielen ja yhteisen kulttuurin sekä yhteisen historian kautta yhteen hitsautuneet maa-alueet voivat tietysti tehdä toistensa kanssa yhteistyötä, niin on aina ollut ja tulee olemaan. Mitään ylikansallista pienen eliitin ruoskanheiluttajia ei tarvita näiden itsenäisten maiden vallan päälle mestaroimaan. Nythän tuo komissariaatti tarvitsee vielä rajat ylittävän verotusoikeuden ja oman armeijansa, väkivaltakoneiston, jolla valtaansa ylläpitää. Se puuttuu enää liittovaltiosta. Tällä kertaa meidät pelasti tai ainakin suunnitelmaa kovasti hidasti brittiäänestäjien enemmistö Brexitin myötä. Valoa näkyy myös Itä-Euroopasta, joka ei ole valmis edes Brysselin rahojen vastineeksikaan ottamaan vastaan pakotettuja kansainvaelluksia ja siten muuttamaan kulttuuriaan ja kansansa tulevaisuutta ikuisiksi ajoiksi. Lähes kaiken muun jollain politiikan osa-alueella tehdyt virheet voi seuraava vallanpitäjä korjata, mutta maahan asettuneet muukalaiset jäävät ja lisääntyvät ja nyky-Euroopassa vieläpä kohtalokkaan paljon enemmän kuin kantaeurooppalaiset. Tässä on asia, jossa kelloa ei voi kääntää taaksepäin, kun tehty virhe hitaimmillekin vihdoin valkenee. Ihmiset ovat aina liikkuneet, meille sanotaan ja oikeassa sanojat ovatkin. Mutta yksilön liikkuminen ihmissuhteen, opiskelun tai työn motivoimana on aina mahdollisuus integraatioon ja siihen painostaa ja sitä nopeuttaa ympäristön paine sopeutua tai poistua. Kun ihmisten liike tapahtuu kansainvaellusten mittaluokassa ja samoilta lähtöalueilta tulevat asettautuvat omiensa keskuuteen ja siihen lisätään vielä passivoiva sosiaaliturva, joka palkitsee runsaasta lisääntymisestä. Niin, olemme silloin tässä ja nyt. Nykyhetkessä. Nyky-Suomessa. Muutamassa sukupolvessa etninen ja kulttuurinen vinouma näkyy synnytyssalien ja koulujen lisäksi kaikkialla muuallakin. Jos jotain tuon estämiseksi on tehtävissä, on se tehtävä nyt.

[Tavan]

Suostutteko tunnustamaan ja kertomaan tarinoita siitä, miten mielipiteenne ovat muuttuneet ajan kanssa? Oletteko jopa joskus myöntäneet itsellenne olleenne mahdollisesti hölmöjä ja huijattuja joissain vaiheissa?

Minä joskus väitin itselleni kiven kovaa olevani ateisti ja klassinen liberaali (Friedman, Mill, Jefferson...). Lopulta tajusin olevani väärässä ja myös väittäneeni olevani jotakin mitä en oikeasti ole. Isoja humble pie hetkiä.

Melko hiljattain olen joutunut kovasti jyrkentämään kantaani suhteessa vapaakauppaan, pehmentämään kantaani suhteessa Venäjään sekä ottamaan hyvin vakavasti sen hypoteesin, että Perkele tosiasiassa hallitsee tätä maailmaa.

[Artisti]

Jotkut asiat ovat silti syvästi haavoittaneet ja itseäni lohduttaakin ajatus taivaallisesta Viimeisestä tuomiosta.

Odotan sitä rauhallisin mielin. Siellä teen monelle shakkimatin.

"Se parhaiten nauraa..." jne.

Ei Ugriseni.    Muistelepa mitä Stefanus sanoi viimeisinä sanoinaan. Kivittäjien johtaja oli Saulus (Paavali). Stefanuksen rukous mahdollisti Sauluksen kääntymyksen Damaskoksen tiellä, näin uskon. Taistelu ei ole lihaa ja verta vastaan, vaan...

[Impi Waara]

Suostutteko tunnustamaan ja kertomaan tarinoita siitä, miten mielipiteenne ovat muuttuneet ajan kanssa? Oletteko jopa joskus myöntäneet itsellenne olleenne mahdollisesti hölmöjä ja huijattuja joissain vaiheissa?

Tunnustan olleeni hölmö ja huijattu. Tänään olen vähämmän hölmö ja huijattu. Tunnustan olleeni myös välinpitämätön ja luottaneeni sokeasti ihmisiin. Enää en ole välinpitämätön ja ihmisten on näytettävä olevansa luottamuksen arvoisia. Kaikkea sitä vanhenemiseen kuuluukin harmaiden hiusten lisäksi.

[Aukusti Jylhä]

En!

Aika vähän sitä mitään politiikkaa jaksaa seurata, mistään mediasta. Paitsi tämä Homma.


Hommaa luen, koska se pitää erinomaisesti yllä argumentointitaitoa. Eli uutisia luvuista ja säädöksistä ja sattumuksista ja vedätyksistä......... Faktat ovat faktoja, ja ne pitää hompanssilla olla hallussa. Täällä on myös erittäin miellyttäviä ja tasokkaita kirjoittajia, joita on miellyttävää lukea. Lähinnä peräkammarissa.

Jos haluan tutustua poliittisiin suuntauksiin, luen muutamat blogit kaikilta laidoilta, ja sitten taas asia jaksaa kiinnostaa joskus vuoden päästä. Puoluejohtajien möläytyksistä toki saa luke kauppareissulla lööpeistä.

[Kim Evil-666]

Kyllä olen, niin kuin kaikki muutkin ihmiset enemmän tai vähemmän. Pahiten vahvistusvinoutumani on tullut esille aina vaalien aikaan. Se on esiintynyt ylimalkaisena luottamuksena (joskin sisältäen epäilyksen varjon) Perspuolueen kykyyn ja tahtotilaan hoitaa maatamme riepottelevaa haittaväkiongelmaa.

Yritän tulevaisuudessa parhaani mukaan suoristaa tuota vinoumaa ja toimia parhaan ajattelun mukaan.

[nollatoleranssi]

Tuota olen samaa miettinytkin, että pitäisikö argumentaatiossa miten paljon ottaa huomioon vastakkaisia näkemyksiä, vaikka ne saattaisivat viedä keskustelua sivuraiteelle. Jos täysin objektiivisesti yrittäisi etsiä plussia ja miinuksia, niin helposti joutuisi tilanteeseen, ettei olisi asioihin minkäänlaista mielipidettä. Sen takia täytyykin melkeimpä pakolla painottaa eri puolia. Tietoinen omien näkemyksien vahvistaminen valheellisilla ja yksipuolisilla tiedoilla ei ole järkevää sekään.

Toisaalta on hieman huvittavaa, että usein tuosta syytetään ainoastaan ns. kriittisiä, vaikka julkisia keskusteluja seuraamalla voi päätyä aivan toisenlaiseen johtopäätökseen. Tosiasiat harvoin vaikuttavat olevan tärkeitä, jos agendalla on merkitystä.

Suomessa lanseerattiin tässä jokunen vuosi sitten uussana "eriarvoisuus". Tapahtuipa mitä tahansa, niin kyse on aina eriarvoisuudesta.

[stefani]

Kun olin lukioiässä, opin tietämään (jos en kuitenkaan aina ihan tuntemaan) useita kasvissyöjiä. Jotkut kasvissyöjistä näyttivät fyysisesti heikoille, ja syntyi tunne, että he ehkä kärsivät myös joistain puutostiloista. Kyseiset henkilöt olivat usein kommunistihenkisiä, mielipiteiltään aggressiivisia, ja myös tupakoivat. Tosin samalla jotkut muut kasvissyöjistä näyttivät terveille ja tavallisille, ja he käyttäytyivät järkevästi. Havaintojeni perustella mieleeni syntyi mielikuva, että kasvissyönti tekee sairaan ja heikon, ja se mielikuva säilyi pitkään.

[Lalli IsoTalo]

Lehtijuttujen tarkoitus on ottaa jokin näkökulma, ja kirjoittaa sitten sen mukaan, eikä syleillä koko maailmaa. Jos kirjoitetaan ihmisistä, pitäisi tietenkin antaa hänellekin oikeus sanoa sanottavansa.

Niinpä meidänkin postaukset voivat olla tietystä näkökulmasta kirjoitettuja, faktoissa pysyen. Tai spekuloiden.

[PaulR]

Kun olin lukioiässä, opin tietämään (jos en kuitenkaan aina ihan tuntemaan) useita kasvissyöjiä. Jotkut kasvissyöjistä näyttivät fyysisesti heikoille, ja syntyi tunne, että he ehkä kärsivät myös joistain puutostiloista. Kyseiset henkilöt olivat usein kommunistihenkisiä, mielipiteiltään aggressiivisia, ja myös tupakoivat. Tosin samalla jotkut muut kasvissyöjistä näyttivät terveille ja tavallisille, ja he käyttäytyivät järkevästi. Havaintojeni perustella mieleeni syntyi mielikuva, että kasvissyönti tekee sairaan ja heikon, ja se mielikuva säilyi pitkään.

Napoleon teki saman havainnon ja varmisti Grande Armée:n saavan lihaa syödäkseen.

[stefani]

Totuus joka tapauksessa on, että kasvissyönti ei tee sairasta ja heikkoa, kunhan ravintoasioihin vain perehtyy tarpeeksi.

[stefani]

http://hommaforum.org/index.php/topic,92642.0.html "Kulta ja hopea"

Kulta ja hopea ketjun materiaali liittyy tähän vahvistusvinousasiaan. Talousromahdusta ennustavat henkilöt kertovat yleisölle, mitä tietynlainen yleisö haluaa kuulla. Kyseisenlaiseen valtavirtamedian vastaiseen materiaaliin voi kehittää addiktion, ja se tarjoaa mahdollisuuden tehdä kyseisestä skenestä bisnestä.