2016-09-30 HS: Johanna Korhosen kirjassa matuvastaisuuden analyysi

[Vredesbyrd]

Laitan vain olennaisimmat tästä citylipilaarikepulaisen uuden kirjan mainokseksi laitetusta jutusta:
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1475200561953?ref=hs-etusivub-luetuimmat-#10

KOLME SYYTÄ, MIKSI IHMINEN VASTUSTAA MAAHANMUUTTAJIA

Korhosen mukaan maahanmuuttajien vastustaminen ei välttämättä liity mitenkään maahanmuuttajiin. Todellinen syy vihaviesteihin tai rasismiin voi löytyä esimerkiksi näistä:

1. Yksinäisyys raastaa. Perhe on hajonnut tai jäänyt perustamatta, suku asuu kaukana, työpaikka meni alta, harrastaa ei jaksa tai raski. Jokin näistä, pahimmillaan kaikki – tällaisia ihmisiä on Suomessa paljon. Ihmiseltä puuttuu joukko, johon kuulua. Silloin maahanmuutonvastustajien ja rasistien ryhmät netissä muodostavat kutsuvan käden.

2. Arvostusta puuttuu. Kun ihminen kokee, ettei ole saanut arvostusta tai tukea esimerkiksi työyhteisössään tai yhteiskunnassa, hän saattaa suunnata turhautumisensa maahanmuuttajiin. Tällainen ihminen saattaa taloudellisin mittareihin katsottuna kuulua hyväosaisiinkin.

3. Tunteet kiihottavat. "Sosiaalisessa mediassa jokainen pääee purkamaan tunteitaan kenenkään estämättä ja yleensä niin, että täysin sopimattomistakaan tunneilmaisuista ei käytännössä joudu juridiseen vastuuseen", Korhonen kirjoittaa. Tunteisiinkin voi addiktoitua, ja Facebookista niitä voi ammentaa samanmielisten kerhosta ympäri vuorokauden.

TUNNEPITOINEN, RAIVOAVA KÄYTÖS KUMPUAA AUKTORITEETIN PUUTTEESTA

Nettimouhoajat tarvitsisivat Korhosen mielestä auktoriteetin, joka asettaisi selvät rajat. George Lakoffin käsittein räyhääjät ovat ankaran isän lapsia, joiden isä kuoli liian varhain. "Hoivaavan vanhemman lapsi ei kaipaa auktoriteettia samalla tavalla, koska hänet on kasvatettu joustavuuteen ja valmennettu siihen, miten toimia ympäristön pelisääntöjen muuttuessa."

Täti kertoo nyt nuorille vihaisille miehille, että matujen vastustaminen on sinussa patologinen asia. Ehkä tämä rajat asettava auktoriteetti on netin vihapuhepoliisi, joka luodaan perussuomalaisen oikeusministerin vahtivuorolla.

[Nationalisti]

Olin toiveikas kun luin otsikon hesarissa. "Tunnista oma maailmankuvasi" - tämä on hyvä ohje, varsinkin suvaitsevaisille, jotka eivät tunnu ymmärtävän, että heidän maailmankuvansa on juuri sitä. Se on aatehistoriallisesti määriteltävissä oleva maailmankatsomus eikä mikään objektiivinen totuus. Kun he ymmärtävät tämän heidän on ehkä helpompi lähestyä ihmisiä ja ajatuksia, jotka ammentavat eri maailmankatsomuksista.

[Shemeikka]

Mahtavat nuo Johannan kolme teesiä päteä myös vasemmistovouhottajiin.

[Sydämistynyt]

Onpa omaperäistä, ihanko itse lie keksinyt. 

Kuuluu sarjaan "suvakkien päivittäiset uskontunnukset toisilleen".

[Kulttuurirealisti]

Olipa harvinaisen pöljä "analyysi" Johannalta.

Oma kahden sentin analyysini: Johanna inhoaa matematiikkaa ja tilastoja, joten budjetit ja todennäköisyydet eivät ole koskaan kuuluneet hänen maailmaansa. Hänen maailmassaan kaikki tapahtuu tunteen voimasta. Jos jostain tulee heti hyvä fiilis, se on oikein. Jos kaverit ajattelevat samaan suuntaan, se vain vahvistaa oikeassa olemisen tunnetta. Tilastot ovat kylmiä, pitää katsoa maailmaa. Jos ne tutut Abdi ja Mehdi leipovat innolla piirakkaa ja torttua, ja ovat muutenkin mukavia tyyppejä, niin varmaan kaikki muutkin tupahat ovat. Joka muuta väittää, sitä tikulla silmään!

[Mr.Reese]

Ihme mokukiimapäivä taas tänään. Joka tuutista tulee tph-glooriaa ja muuta iljettävää aiheeseen liittyvää.

[Vredesbyrd]

Edellinen kerta Hesarissa paistattelua oli, kun perheensä kanssa piilottelee turvapaikanhakijaa.

[Impi Syvärivi]

Jaha, nyt on sitten tällainen vaientamisen muoto jossain työryhmässä keksitty. Joensuussa ilmestyvä Karjalainen kertoi keskiviikkona, että rasisteilla on statusahdistus, joka johtuu siitä, että he ovat yhteiskunnan pahnanpohjimmaisia. Juttu olisi muuten ollutkin varsin asiallinen kertoen yhteiskuntaluokkien viime aikaisesta eriytymisestä ja luokkanousun estymisestä, mutta siihen piti väkisin ympätä tämä rasistijuttu, mikä sai sen haiskahtamaan Biaudet'n alushousuilta.

Kukapa haluaisi olla statusahdistunut pahnan pohjimmainen? Tätä samaa kikkaa käytettiin meihin 90-luvun nuoriin. Jos uskaltautui valittamaan alallamme vallinnutta liikakoulutusta ja siitä seurannutta työttömyyttä, niin sai vastauksen, että "kyllä hyvät tyypit saavat töitä." Tehokas tapa hiljentää päättäjiin kohdentunut arvostelu: kukapa uskaltaisi tunnustaa olevansa huono tyyppi, joka ei edes töitä saa?

[Roope]

Johanna Korhonen onnistuu nousemaan kvasipsykologiallaan ja alentuvalla ylimielisyydellään entistäkin korkeampiin sfääreihin maahanmuuttokriittisyyden syitä analysoidessaan.

Lukuohje:
"ankara isä"/lasiaivo = paha ihminen: tyhmä, sulkeutunut, iso lapsi, maahanmuuttajia vastustava nettimouhoaja
"hoivaava vanhempi"/muovailuvaha-aivo = hyvä ihminen: fiksu, avoin, valistunut aikuinen, Johanna Korhonen

Tuore kirja kertoo, miten Suomen keskustelu ajautui vastapuolien huuteluksi ja miten sieltä pääsee pois: Tunnista aluksi oma maailmankuvasi

SUOMI ON jakaantuneempi kuin pitkiin aikoihin, ja sananvaihto eri leirien välillä sisältää ilmauksia, joihin takavuosina törmäsi vain vessan seinällä.

Miksi? Ja ennen kaikkea: mikä neuvoksi?

Toimittaja Johanna Korhonen tarjoaa koko tukun vastauksia tuoreessa kirjassaan Mikä niitä riivaa? Suomalaisen julkisen keskustelun tuska – ja eräitä etenemismahdollisuuksia (Kirjapaja).

Teos sisältää kiinnostavaa, syvällistä ja kansantajuista pohdintaa ihmisen ajattelumalleista, jotka saavat ihmisen kaivamaan itselleen poteron tai tallustelemaan avoimin mielin sellaisten ulkopuolella.

[...]

Ranskalaiseen antropologiin Claude Lévi-Straussiin tukeutuen Johanna Korhonen väittää, että ihmisolento hahmottaa asioita kaksijakoisuuden kautta: elämä ja kuolema, musta ja valkoinen, hyvä ja paha... Ja tästä seuraa, että monimutkaisiinkin kysymyksiin on kova houkutus vastata ainoastaan kyllä tai ei. Mutta esimerkiksi pakolaisten vastaanotto ei ole kyllä tai ei -kysymys.

"Ihmisoikeuksiin ja -arvoon liittyvät asiat eivät lähtökohtaisesti voi sellaisia olla, mutta eivät myöskään vaikkapa turvallisuuteen, yhteiskuntarauhaan tai toimivaan talouteen liittyvät pohdinnat", Korhonen kirjoittaa.

KESKUSTELUISSA TÖRMÄÄVÄT ANKARA ISÄ JA HOIVAAVA VANHEMPI

Tukevimpana tieteellisenä nojana Korhosen kirjassa esiintyy amerikkalaisen kognitiotieteilijä George Lakoffin teoria ajatusrakenteista, joita Lakoff kutsuu nimillä ankara isä (Strict father) ja hoivaava vanhempi (Nurturant parent).

Kyse ei ole kahdesta erillisestä leiristä vaan siitä, että nämä kaksi ajatusrakennetta esiintyvät ihmisissä eri pitoisuuksina – siis rinnakkain meissä jokaisessa. George Lakoff arvioi, että noin kaksi viidestä ihmisestä kuuluu selkeästi jompaan kumpaan ryhmään.

Ankaran isän ajatusrakenne perustuu siihen, että maailma on vaativa ja vaarallinen paikka. Eloonjääminen ja hyvän elämän saavuttaminen edellyttävät itsekuria ja sääntöjen nuodattamista. Ihanteena on perinteinen ydinperhe, jonka voimakas isä ja lempeä äiti huolehtivat lapsista ja asettavat näille rajat. Maailma on kilpailu, eikä ilman ponnisteluja tule ansaita mitään. Ankara isän mallille tärkeitä ovat myös hierarkia ja sen tuoma turvallisuuden tunne.

Hoivaava vanhempi -ajatusrakenteen perustana on se, että maailma on muuttuva ja epätäydellinen, mutta sisältää mahdollisuuksia. Perhemalli on monimuotoisempi kuin ankaran isän mallissa. Hoivaava vanhempi näkee uhkia, joilta lapsia on suojeltava, ja kasvattaa jälkeläisestään itseensä luottavaa ja empatiakykyistä aikuista. Hierarkioihin hoivaava vanhempi ei suuresti usko vaan näkee ne jopa haitallisina – nehän rajoittavat riippumatonta ajattelua ja moraalista kasvua.

Nämä ajatusmallit ohjailevat tapaa, jolla muodostamme mielipiteitä kipukysymyksistä kuten vaikkapa tasa-arvoisesta avioliittolaista. Ankaran isän malli kannattaa perinteistä avioliittoa, hoivaava vanhempi sallii homoliitotkin. Korhosen mukaan ajatusrakenteet selittävät, miksi jotkut kokivat homoliitot aivan konkreettiseksi uhaksi.

"Huolissaan olijoiden maailmankuva oli oikeasti järkkymässä", Korhonen kirjoittaa.

Korhonen kutsuu ankaran isän ajatusrakennetta myös lasiaivoksi ja hoivaavaa vanhempaa muovailuvaha-aivoksi. Ensin mainittu on muuttumaton, ennakoitava ja särkyvä; jälkimmäinen taas muovautuu tilanteen mukaan.

[...]

Julkisessa sanankäytössä pahan maineen saanutta ääripäät-sanaa Korhonen ruotii herkullisin esimerkein: "Veikeä on myös ajatus, että myymälävarkaat muodostaisivat yhden 'ääripään', jolloin toinen ääripää ovat kassalla ostoksensa maksavat ihmiset."

Eikä oikeusministeri Jari Lindström (ps) vastannut mitään, kun toimittaja kysyi, missä Lindströmin ääripääksi mainitsemia "suvakkihalaajia" oikein on. Journalisti-kollegoitaankin Korhonen tapansa mukaan suomii.

Äärikieltä Korhonen kehottaa käyttämään harkiten, koska se tarjoaa houkutuksen kaksijakoiseen ajatteluun tottuneille aivoillemme: "Ääri-etuliitteinen puhe kärjistää sosiaalista tilannetta: se ohjaa vaivihkaa ihmiset ajattelemaan, että todella on olemassa kaksi rintamaa, joista on valittava."

[...]

KOLME SYYTÄ, MIKSI IHMINEN VASTUSTAA MAAHANMUUTTAJIA

Korhosen mukaan maahanmuuttajien vastustaminen ei välttämättä liity mitenkään maahanmuuttajiin. Todellinen syy vihaviesteihin tai rasismiin voi löytyä esimerkiksi näistä:

1. Yksinäisyys raastaa. Perhe on hajonnut tai jäänyt perustamatta, suku asuu kaukana, työpaikka meni alta, harrastaa ei jaksa tai raski. Jokin näistä, pahimmillaan kaikki – tällaisia ihmisiä on Suomessa paljon. Ihmiseltä puuttuu joukko, johon kuulua. Silloin maahanmuutonvastustajien ja rasistien ryhmät netissä muodostavat kutsuvan käden.

2. Arvostusta puuttuu. Kun ihminen kokee, ettei ole saanut arvostusta tai tukea esimerkiksi työyhteisössään tai yhteiskunnassa, hän saattaa suunnata turhautumisensa maahanmuuttajiin. Tällainen ihminen saattaa taloudellisin mittareihin katsottuna kuulua hyväosaisiinkin.

3. Tunteet kiihottavat. "Sosiaalisessa mediassa jokainen pääsee purkamaan tunteitaan kenenkään estämättä ja yleensä niin, että täysin sopimattomistakaan tunneilmaisuista ei käytännössä joudu juridiseen vastuuseen", Korhonen kirjoittaa. Tunteisiinkin voi addiktoitua, ja Facebookista niitä voi ammentaa samanmielisten kerhosta ympäri vuorokauden.

TUNNEPITOINEN, RAIVOAVA KÄYTÖS KUMPUAA AUKTORITEETIN PUUTTEESTA

Nettimouhoajat tarvitsisivat Korhosen mielestä auktoriteetin, joka asettaisi selvät rajat. George Lakoffin käsittein räyhääjät ovat ankaran isän lapsia, joiden isä kuoli liian varhain. "Hoivaavan vanhemman lapsi ei kaipaa auktoriteettia samalla tavalla, koska hänet on kasvatettu joustavuuteen ja valmennettu siihen, miten toimia ympäristön pelisääntöjen muuttuessa."

[...]

Itsensä Korhonen asemoi muovailuvaha-aivoksi – siis hoivaavaksi vanhemmaksi. Kun hän tarjoaa muovailuvaha-aivoille ohjeita lasiaivon puhutteluun, hän kuulostaa hieman Michael Moorelta, joka tarjosi demokraatille vinkkejä republikaanin käännyttämiseen kirjassaan Mikä maa, mikä planeetta (2004).

[...]

Kahden vaihtoehdon malli toimii, jos pitää valita kahvin tai teen välitä, Korhonen kuvailee, mutta jos puheena on vaikkapa turvapaikan saaneiden kotouttaminen, keskustelun lähtöasetelma – ne kaksi napaa – täytyy romuttaa. Ja se tulisi tehdä huomauttamalla kriittisesti, mutta ystävällisesti.

[...]

Kuinka saada vastapuoli ymmärtämään puhujan tai kirjoittajan näkökantoja? Valitse sanasi harkitusti, Korhonen kehottaa, ja perusta väitteesi mielekkääseen logiikkaan ja lopuksi toista viestiäsi yhä uudestaan. Näin kuulija tai lukija saadaan "itse ajattelemaan ja huomaamaan, että seikan voi totta tosiaan hahmottaa tälläkin tavalla."

Sanomasi voit pukea tarinaksi ja kertoa sen omalla kielelläsi. Esimerkiksi näin voit puhua vaikkapa verotuksesta:

"Verotus on yhteiskunnan jäsenmaksu. Kävit koulua, jota ei maksanut itse. Ajat tiellä, jota rahoittanut itse. Sait sairaanhoitoa, josta ei tullut sinulle laskua. – – Nämä kaikki ovat jäsenetuja, joihin kansalaisena ja veronmaksajana olet iloisesti oikeutettu!" Korhonen kirjoittaa.

Ja mitä monimutkaisempi aihe, sitä enemmän asiaa olisi kyettämään sanallistamaan.

Helsingin Sanomat 30.9.2016

[Miniluv]

Ankaran isän ajatusrakenne perustuu siihen, että maailma on vaativa ja vaarallinen paikka. Eloonjääminen ja hyvän elämän saavuttaminen edellyttävät itsekuria ja sääntöjen nuodattamista. Ihanteena on perinteinen ydinperhe, jonka voimakas isä ja lempeä äiti huolehtivat lapsista ja asettavat näille rajat. Maailma on kilpailu, eikä ilman ponnisteluja tule ansaita mitään. Ankara isän mallille tärkeitä ovat myös hierarkia ja sen tuoma turvallisuuden tunne.

Hoivaava vanhempi -ajatusrakenteen perustana on se, että maailma on muuttuva ja epätäydellinen, mutta sisältää mahdollisuuksia. Perhemalli on monimuotoisempi kuin ankaran isän mallissa. Hoivaava vanhempi näkee uhkia, joilta lapsia on suojeltava, ja kasvattaa jälkeläisestään itseensä luottavaa ja empatiakykyistä aikuista. Hierarkioihin hoivaava vanhempi ei suuresti usko vaan näkee ne jopa haitallisina – nehän rajoittavat riippumatonta ajattelua ja moraalista kasvua.

Huomatkaa: ankara isä vs hoivaava "vanhempi".

Tähän kahtiajakoon on olemassa valmis kuvituskin. Nythän kasvatusteorioissa on käsittääkseni menty kohti rajat ovat rakkautta -linjaa, mutta Korhosen sisällä kuuskytluku elää ikuisesti.

[mikkoR]

Ensin ajattelin että tämähän on ihan tasapainoinen juttu kaikille mutta sitten selvisikin että nämä teesit koskevatkin vain väärinajattelijoita.
Melkoista paskaa mutta ehkäpä pitäisi kuitenkin lukea kokonaan ajatuksella ennen lopullisen tuomion julistamista.

[Artisti]

Johanna Korhosen ainoa meriitti on se, ettei häntä valittu Lapin Kansan päätoimittajaksi.

Oman elämänsä Olli Hokkanen. Kola-Olli, joka sai suurta julkisuutta, kun ei pystynyt juomaan pullollista kolaa yllättävän suuren happopitoisuuden vuoksi.

[Kim Evil-666]

On myös kolmas aivotyyppi, "betoni-aivo".

Se ilmentää ihmisen pakkomielteistä suhtautumista omaan ehdottomaan oikeassaoloon, vaikka ympäröivät faktat osoittaisivat jotakin aivan muuta.

[seuraa_tilannetta]

Siinähän ne kolme syytä olikin, miksi Vasemisto ja kukkahatut vihaa perussuomalaisia, isänmaallisia, poliisia ja melkein kaikkia sillä suunnalla. Sieltä se viha kumpuaa: yksinäisyydestä, kiihottumisen kaipuusta ja arvostamattomuuden tunteesta.

[ISO]

Johanna korhosen analyysi on yhtä terävä kuin jalkapallo.

Sen laatijan maailmankuva on selkeästi hirttäytynyt pahasti kiinni maahanmuuttajien kehumiseen vaikkei oikein enää itsekään jaksa uskoa että tunkeutujien saapumisessa mitään hyvää olis.

[Sakari]

Johannalla on siis ollut vaikea suhde vanhempiinsa? Viha vanhempiaan kohtaan oli se oikeutettua tai saattaa johtaa vihaan yhteiskuntaa ja suomalaisia kohtaan. Monet agressiiviset suvakit ovat rikkonaisista perheistä. He ovat koko nuoruutensa seuranneet ehjien perheiden lapsia, kokeneet osattomuutta ja jalostaneet sen vihaksi kaikkea ehjän perheen arvostamia asioita kohtaan. Arvostan niitä jotka ovat rikkonaisista perheistä, mutta kykenevät löytämään omakseen suomalaiset arvot, se on kovempi suoritus kuin ns. valmiiseen pöytään päässeellä.

[Blanc73]

Yksinäisyys on yksi syy vastustaa Suomea tuhoavaa maahanmuuttopolitiikkaa?? Ei hel***    Mistä näitä "asiantuntijoita" oikein revitään?

[SimoMäkelä]

Jatkumoa sille, miten maahanmuuttokritiikki selitetään ja patologisoidaan vain ihmisen päänsisäisiksi ominaisuuksiksi.

Mutta muslimien pahemmatkin teot johtuvat aina ympäristön rakenteista ja rasismista eikä suinkaan muslimin päänsisäisistä ominaisuuksista. Näinhän se menee.

Ja maahanmuuttokritiikin ongleman ratkeaa, kun toimenpiteet kohdistetaan itse kritiikin esittäjään...toistaiseksi suvakit haaveilee juridisia toimenpiteitä maahanmuuttokritiikin vaientamiseksi. Koskahan terapiaa tai muuta psykiatrista, leirejä jne.

(kirj.virheitä korjailtu)

[Eisernes Kreuz]

No huhhuh mitä pseudopsykologiaa taas.

Minä vastustan matuilua ja mokutusta taloudellisista, kulttuurillisista ja sosiaalisista syistä.

Niin ja isänikin elää vielä ja on ihan kiva tyyppi.

Minusta tämä kuuluu samaan kategoriaan Tervon "tein netissä itselleni testin ja päättelin siitä, että kaikki suomalaiset ovat autistisia rasisteja" -aivopierun kanssa. Kyllä meitä on Suomessa siunattu vähä-älyisellä intelligentsijalla.

[Baritoni]

No huhhuh mitä pseudopsykologiaa taas.

Minä vastustan matuilua ja mokutusta taloudellisista, kulttuurillisista ja sosiaalisista syistä.

Niin ja isänikin elää vielä ja on ihan kiva tyyppi.

Minusta tämä kuuluu samaan kategoriaan Tervon "tein netissä itselleni testin ja päättelin siitä, että kaikki suomalaiset ovat autistisia rasisteja" -aivopierun kanssa. Kyllä meitä on Suomessa siunattu vähä-älyisellä intelligentsijalla.

Ei mitään nähtävää, hajaantukaa! Tervon manttelinperijäksi ilmoittautunut kajaanilainen hakee hovikelpoisuutta hyökkäämällä maahanmuuttokriitikoita vastaan. Onko se omien juurien häpeä vai mikä näitä tervoja ja heikkisiä ajaa asettumaan kanssaihmisiään vastaan? Vai onko se olematon itsetunto, jota pitää pönkittää liehittelemällä suvaitsevaistoa? Vastenmielistä ja niin läpinäkyvää.

[Saturnalia]

Minäkin analysoin.
Korhonen yrittää siis kertoa, että köyhän tai syrjäytyneen poliittiset mielipiteet eivät ole valideja, koska ympäristön olosuhteet ovat vaikuttaneet niihin.
Kovinpa on elitististä. Voi toki olla, että meistä joillain on puulelut patterin välissä, ikkuna metsään päin, sepeliä hiekkalaatikossa ja pulkannaru kaulan ympäri, mutta mitä sitten?
Tekevätkö nämä seikat heidän poliittisista mielipiteistään, tai mielipiteistään yleensä jotenkin epävalideja? Että jos henkilöä ei arvosteta, niin hänen mielipiteitään ei myöskään tarvitse kuunnella? Korhonen kehäpäättelee.

[Oho]

Ensin ajattelin että tämähän on ihan tasapainoinen juttu kaikille mutta sitten selvisikin että nämä teesit koskevatkin vain väärinajattelijoita.
Melkoista paskaa mutta ehkäpä pitäisi kuitenkin lukea kokonaan ajatuksella ennen lopullisen tuomion julistamista.

Que? Ad Hominem tai ei eikö Johanna Korhonen jo kirjoittajana paljastanut missä mennään. 

No toisaalta Johannan koko argumentti kaventuu Ad Hominemiksi, Kielteisen kriittinen suhtauminen ei voi johtua eikä kerro ilmiöstä mitään vaan ainoastaan kritiikin esittäjästä, että sikäli synti ei ole kaksinen. Otsikointi on toki jännä (juttu), Johanna kertoo asioita, vähän niinkuin ämpäripää konsanaan.

On muuten taas yksi 'UMA', Uskomattoman Mäntti Akka siinä, niitä piisaa Nyky Suomessa vilajalti kun 80 luvulle riiti yksi...

[Luotsi]

Kyllä tuon 3. kohdan kaiken kohtuuden nimissä tulisi kuulua: "Homma kiihottaa" 

[JJohannes]

Mahtavat nuo Johannan kolme teesiä päteä myös vasemmistovouhottajiin.

Varmasti joihinkin, mutta kyllä kai nyt on päivänselvää, että nämä silti sopivat "maahanmuuttokriittiseen liikkeeseen" parhaiten. Perinteisiin puolueisiin, Kokoomukseen, Vihreisiin, Demareihin yms. liittyminen ei tietenkään luo mitään tunnetta siitä, että "kuuluu johonkin". Perinteisiin puolueisiin liitytään lähinnä statussyistä, tottumuksesta tai aika pitkälti muuten vaan, koska halutaan tukea puolueen ympäripyöreää poliittista suuntaa, johon identifioidutaan. Ainoastaan puolueen keskeisin sisäpiiri voi jossain Facebookissa huudella kavereilleen, että "MITÄS ME KOKOOMUSLAISET".

Äärivasemmistoon kuuluminen vanhemmalla iällä/vaihtelevissa elämäntilanteissa on taas paljon hankalampaa kuin maahanmuuttokriittisiin. Siinä missä maahanmuuttokriittiset/äärioikeistolaiset mielikuvissa edustavat lähinnä alempaa keskiluokkaa, "moral majoritya" ja kansakunnan selkärankaa joka pitää pystyssä koko systeemiä, äärivasemmistolaiset eivät voi liian näkyvästi pelata "sortajan" pussiin. Voisi sanoa, että vaikka tosiasiassa molempien ryhmien kannattajat tulevat lopulta aika samanlaisista demografioista, iso osa on työttömänä, monet ovat hanttihommissa, osa alemman keskiluokan "yhteiskunnallisesti merkittävissä" hommissa (opettaja, lähihoitaja, poliisi) ja muutamat yrittäjiä ja freelancereita, näkevät äärivasemmistolaiset tilanteensa siten, että heidän tekemänsä työ on jo itsessään jotenkin väärin ja myönnytys luokkaviholliselle, kun taas äärioikeistolainen näkee, ettei saa tekemisistään riittävää arvostusta.

[Tavan]

1. Yksinäisyys raastaa. Perhe on hajonnut tai jäänyt perustamatta, suku asuu kaukana, työpaikka meni alta, harrastaa ei jaksa tai raski. Jokin näistä, pahimmillaan kaikki – tällaisia ihmisiä on Suomessa paljon. Ihmiseltä puuttuu joukko, johon kuulua. Silloin maahanmuutonvastustajien ja rasistien ryhmät netissä muodostavat kutsuvan käden.

Tässä on varmasti paljon totuutta. Siis on helpompi nuivistua ja ilmaista nuivuuttaan, jos ei ole sosiaalista painetta puristamassa kohti Unelmaa. Yksinäinen, melankolinen ihminen on helposti myös alttiimpi näkemään elämässä varjopuolia. Jos kaikki on hyvin ja paljon lämpimiä ihmissuhteita, saattaa fokus olla niissä, eikä kansakunnan kohtalonkysymyksissä.

Lisäksi voi olla vaikea tunnustaa, että nykykehitys johtaa omien lapsien ja lastenlapsien elämänedellytysten tuhoon. Helpompi Unelmoida. Lapsettomilla, yksinäisillä ihmisillä ei ole tuota ongelmaa.

[ArtturiE]

Muuttamalla maahanmuutonvastustajan ja rasistin tilalle suvakki, asia ei muuksi muutu. Ihan sama pätee suvakkeihinkin.  Nollatutkimusta. Ei jatkoon.

[b_kansalainen]

KOLME SYYTÄ, MIKSI IHMINEN VASTUSTAA MAAHANMUUTTAJIA
1. Yksinäisyys raastaa. 2. Arvostusta puuttuu. 3. Tunteet kiihottavat.

Senaatintorilla pelipoikki-ihmisten olisi pitänyt vaatia Jesse Torniaisen vapauttamista, jotta hänen ei tarvitsisi olla yksin siellä pidätysvankilassa. Hänelle olisi pitänyt tehdä samalla aaltoja, jotta hän olisi parantunut natsismistaan arvostuksen myötä. Em. toimet olisi tullut suorittaa tunteetta ja eleettömästi. Näin menetellen olisi taisteltu oikeaoppisesti rasifismia vastaan

[Kapseli]

1. Yksinäisyys raastaa. Perhe on hajonnut tai jäänyt perustamatta, suku asuu kaukana, työpaikka meni alta, harrastaa ei jaksa tai raski. Jokin näistä, pahimmillaan kaikki – tällaisia ihmisiä on Suomessa paljon. Ihmiseltä puuttuu joukko, johon kuulua. Silloin maahanmuutonvastustajien ja rasistien ryhmät netissä muodostavat kutsuvan käden.

-Minulla on perhe. Vaimo ja kaksi tytärtä.

2. Arvostusta puuttuu. Kun ihminen kokee, ettei ole saanut arvostusta tai tukea esimerkiksi työyhteisössään tai yhteiskunnassa, hän saattaa suunnata turhautumisensa maahanmuuttajiin. Tällainen ihminen saattaa taloudellisin mittareihin katsottuna kuulua hyväosaisiinkin.

-Olen työyhteisössä ihan yhtä tasapuolisesti arvostettu kuin muutkin työntekijät. Tunnen olevani täysin osana tätä yhteiskuntaa.

3. Tunteet kiihottavat. "Sosiaalisessa mediassa jokainen pääee purkamaan tunteitaan kenenkään estämättä ja yleensä niin, että täysin sopimattomistakaan tunneilmaisuista ei käytännössä joudu juridiseen vastuuseen", Korhonen kirjoittaa. Tunteisiinkin voi addiktoitua, ja Facebookista niitä voi ammentaa samanmielisten kerhosta ympäri vuorokauden.

-Pyrin yleensä jättämään tunteet sivuun kun vaihdan matukriitikkomoodiin. Hämmästelen usein, miten suvaitsevaisilla on paljon ongelmia tunteidensa kanssa. Samanmielisten kerhot ovat myös suvakkien pahe.

Mukava kun on joku, joka osaa tehdä sinusta täydellisen luonneanalyysin omien ennakkoasenteidensa pohjalta.

[nollatoleranssi]

Olen huomannut kuinka joissakin aiheissa usein vieritetään keskustelua itse aiheesta keskusteltaviin henkilöihin. Toki ymmärrän kuinka monille itse keskustelijat on tärkeämpi asia kuin keskusteltava aihe ja siihen liittyvät sisällölliset näkemykset.

Varsinkin yhteen aikaan muutama vuosi takaperin vaadittiin nettikeskustelijoiden anonymiteettisuojaa kokonaan pois eli keskusteluihin saisi osallistua korkeintaan omalla nimellä (jos silläkään). Ideana oli paikantaa väärämieliset ja sen perusteella olisi pystytty käyttämään yhteiskunnallista vipuvartta tuhoamaan heidät.

Puheet loppuivat nopeasti, kun sitä edelsikin perussuomalaisten ja mv-lehden nousu. Eli näkemyksillä oli toisaalta liikaa suosiota ja sitten yhä useampi uskalsi kertoa niitä omalla nimellään.

Tämä on vähän kuin jatkotarina tuolle alkuperäiselle suunnitelmalle.

[Eisernes Kreuz]

Ja maahanmuuttokritiikin ongleman ratkeaa, kun toimenpiteet kohdistetaan itse kritiikin esittäjään...toistaiseksi suvakit haaveilee juridisia toimenpiteitä maahanmuuttokritiikin vaientamiseksi. Koskahan terapiaa tai muuta psykiatrista, leirejä jne.

Entisen itäblokin maissa oli muuten ihan tavallista, että toisinajattelijoita suljettiin mielisairaaloihin. Stalinismin aikoina toisinajattelijat toki ammuttiin suoraan tai lähetettiin raatamaan itsensä hengiltä jollekin kaukaiselle kuolemanleirille.

Ruotsissa esitetään maahanmuuttokriittisten myrkyttämistä ja meillä heidät leimataan henkisesti sairaaksi heikommaksi ainekseksi.

Kyllä ne Hyvät Ihmiset sitten ovat hyviä!