2009-08-13 HS: Arkkipiispa Paarma : Puolustakaa kehitysyhteistyön määrärahoja

[Jepulister]

Se oli enemmänkin teoreettinen kommentti ideaalityypistä kuin viittaus mihinkään tiettyyn yhteisöön. Pointtini oli, että lähimmäisenrakkaus on yksilön eikä minkään ihmisryhmän tai organisaation ominaisuus.

Tarkoitin kysymyksellä sitä, että mielestäni ideaalityyppisi ei pidä paikkaansa. Minun ymmärrykseni mukaan kristillisissä yhteisöissä lähimmäisenrakkaus ei kohdistu vain oman yhteisön jäseniin. Esim. Suomessa on täysin mahdollista, että vapaitten suuntien seurakunnissa yksittäisen seurakunnan budjetista reilu kolmannes menee lähetystyöhön.

Sitä en osaa sanoa, että onko filosofian sääntöjen mukaista kutsua tuollaista toimintaa lähimmäisenrakkaudeksi, ja jos se sitä onkin, niin en tiedä, onko se silti yhteisön ominaisuus.

Vertauksessa laupiaasta samarialaisesta Jeesus puhui nimenomaan yksilöiden toiminnasta toisia yksilöitä kohtaan. Kolmesta paikalle saapuneesta kaiffarista se, joka auttoi hätään joutunutta, käyttäytyi kuten lähimmäiseltä sopii odottaa. Tämä oli tuon esittämäni pointin tausta.

Se, että valtio ottaa väkisin (verottaa) ihmisiltä rahaa ja jakelee sen johonkin eteenpäin, ei liity mitenkään lähimmäisenrakkauteen. Verojen maksamiselta on yksittäisen kansalaisen vaikea välttyä, eikä veroilla kerättyjen rahojen käyttöön ole juuri mitään mahdollisuuksia vaikuttaa. Vain vapaaehtoispohjalta tehty hyväntekeväisyys on kristillisten arvojen mukaista, ja yhteisöjen kuten seurakuntien toiminta tulee tässä kohti mukaan tarkasteluun. Kirkon ja vapaiden suuntien tekemä hyväntekeväisyystoiminta kyllä sopii näiden raamien sisään, koska niiden toimintaan osallistutaan vapaaehtoisesti.

Ihmisen voi sanoa toimivan eettisesti ja arvostettavasti vain, jos valinta on ollut hänen omansa. Kuten kirjoitin aikaisemmassa viestissäni, tottelemisen osaa koirakin.

Se on kyllä totta, että "samalla rahalla" -hengessä olisi aina parempi viedä rahaa Afrikkaan kuin tuoda Afrikka rahojen luokse. Apu pitäisi kuitenkin rajata hädänalaisten auttamiseen esimerkiksi juuri pakolaisleireillä, koska tavanomaisiin yhteiskunnan toimintoihin laitettu ilmainen raha on enemmän vahingollista kuin hyödyllistä. Kestävintä kehitysapupolitiikkaa olisi syntyvyyden rajoittamiseen tähtäävä toiminta, tästä olen täysin samaa mieltä. Niin kauan kuin Afrikan väestönkasvua ei saada kuriin, kurjuudesta pois ponnisteleminen on kuin Hydran päitä leikkaisi.

[Hamsteri]

Käväisin juuri eroakirkosta.fi . Säästyneet 300e tarjoan baarissa kavereilleni. Siinä on lähimmäisen rakkaus korkeimmillaan!

[Turkulaine]

Käväisin juuri eroakirkosta.fi . Säästyneet 300e tarjoan baarissa kavereilleni. Siinä on lähimmäisen rakkaus korkeimmillaan!

Jos vielä tarjoat tuon säästämäsi määrän joka vuosi, saavutat suorastaan pyhimyksen maineen! Kaikkien janoisten sankari.

[Roope]

Se, että valtio ottaa väkisin (verottaa) ihmisiltä rahaa ja jakelee sen johonkin eteenpäin, ei liity mitenkään lähimmäisenrakkauteen. Verojen maksamiselta on yksittäisen kansalaisen vaikea välttyä, eikä veroilla kerättyjen rahojen käyttöön ole juuri mitään mahdollisuuksia vaikuttaa. Vain vapaaehtoispohjalta tehty hyväntekeväisyys on kristillisten arvojen mukaista, ja yhteisöjen kuten seurakuntien toiminta tulee tässä kohti mukaan tarkasteluun. Kirkon ja vapaiden suuntien tekemä hyväntekeväisyystoiminta kyllä sopii näiden raamien sisään, koska niiden toimintaan osallistutaan vapaaehtoisesti.

Ennen aikaan oli olemassa sellainen kansalaisten yhteenliittymä kuin prosenttiliike, joka vaati kehitysavun nostamista 0,7 prosentin BKT-osuuteen tai jopa kokonaiseen prosenttiin. Esimerkkiä näyttääkseen sen jäsenet maksoivat vähintään prosentin tuloistaan kehitysyhteistyöhön. Olipa niitäkin, jotka lahjoittivat tarkoitukseen vanhakristillisessä hengessä "kymmenyksen".

Vapaaehtoisuuteen perustuva prosenttiliike on käytännössä kuollut, mutta 0,7 BKT-prosentin kehitysapuvaatimus jäi dogmaattisena vaatimuksena elämään. Se kertoo jotain tästä ajasta, samoin kuin suhtautuminen 90-luvulla vielä täysin viattomaan ehdotukseen turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten palauttamisesta olojen parannuttua kotimaahansa.